Riippuu siitä, miten asiaa katsoo. Sanot, että se tuo pari vuotta lisää koulutukseesi. Tämä tarkoittaa sitä, että olet siis minimissään istunut koulun penkillä 7 vuotta. Se tarkoittaa palttiarallaa 70 000 euron kustannusta, kun katsotaan, mitä yliopistokoulutus Suomessa keskimäärin kustantaa. Jos otamme huomioon, että olet tehnyt sen pitkälti sivuharrastuksena, tällöin pelkän VTM:n kustannus olisi 20 000 euroa. Eipä tuo nyt kovin pieneltä kustannukselta minusta kuulosta, jos lopputuloksena ei ole konkretiaa. Tietysti, jos olet virkamieheksi ryhtymässä tai pyrit jonkin poliittisen klikin edustajaksi, on siitä varmasti sinulle henkilökohtaisesti hyötyä. Onko siitä yhteiskunnalle hyötyä? Se on sitten toinen kysymys.
Siitä olen toki samaa mieltä, että monialaisuus tuo suojaa työttömyydeltä, mutta se pätee käytännössä vain silloin, kun henkilöllä on aidosti työmarkkinoiden hyödynnettävissä olevia taitoja. Mitä abstraktimmasta koulutuksesta on kyse, sen kyseenalaisempaa todellinen hyöty on. Itse olen monialainen osaaja, mutta vain toiseen näistä aloista olen kouluttautunut yhteiskunnan tarjoamilla menetelmillä. Toiselle, huomattavasti lukratiivisemmalle alalle olen päätynyt muita teitä. Ja vaikutan edelleen molemmissa.
Jos puhutaan tieteen tekemisestä, siellä toki tarvitaankin enemmän poikkitieteellistä osaamista ja ymmärrystä, mutta tällöin puhutaan lähinnä kovista tieteistä.
20 000€ kustannus ei ole itse asiassa kovin suuri - sehän vastaa 100 vankeuspäivän hintaa, sillä yksi vankeuspäivä maksaa valtiolle 200€. Eli mieti, tuolla 100 vankeuspäivän hinnalla saadaan tuplamäärä osaamista ja pelivaraa työpaikkojen suhteen. Yhteiskunta voi hyötyä tuosta lisätutkinnosta, jos jostain syystä DI-puolella olisi vähemmän kysyntää sekä VTM:n kautta saa tosiaan osaamista politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Minua häiritsee vähän tässä näkökulmassasi se, että painotat hyvin voimakkaasti kustannustehokkuutta eli oikeiston suosimaa NPM-oppia, jonka Thatcherin porukka toi valloilleen aikoinaan.
Etkö näe, että kaksi lisäkoulutusvuotta voi myös olla luovuuden ja oman itsensä toteuttamisen vuosia? Eli en painottaisi noin voimakkaasti taloutta, vaan painottaisin saattokodin johtajan sanoja, joissa hänen mukaan kukaan ei ole katunut sitä, että teki liian vähän töitä vaan ennemminkin teki liikaa niitä. Eli ihania lisävuosia verkostoitumiseen, ja kokeilla myös vaikka opiskelijapolitiikan toimintaa jne. Ei vaan rahan ja tuloksen takomista, sillä sitä on kuitenkin tehtävä vuosikymmeniä.
Oletkohan koulutukseltasi KTM, kun niin voimakkaasti painotat taloutta ja taloudellista tehokkuutta?
Mielestäni tuplatutkintoja suurempi ongelma löytyy niistä, joilla ei paukut ja tahto oikein riitä minkäänlaisen uuden osaamisen hankintaan. Siellä oleva kouluttamattomuuden korjaaminen toisi huomattavasti suurempia säästöjä, kuin mitä tuplatutkintojen tekijöiden karsimisesta saisit. Lähtökohtaisesti tuplatutkintojen tekijät kuitenkin päätyvät työelämään, sillä tuplatutkinto kertoo suuresta innosta ja kyvystä sisäistää tietoa, joka voi olla tärkeä voimavara työmarkkinoilla.
Tuplamaisteri näyttää kyllä lukevan sanat, muttei lauseiden tarkoitusta. Minähän en ole väittänyt, että koulutus yleisesti ottaen on egon pönkittämistä, vaan lausahdukseni aiheesta oli ehdollinen. Jos opiskelet VTM:ää ihan vain muuten vain, on silloin noin 20 000 euron lisäkustannus yhteiskunnalle aika messevä lasku vain siksi, että on kiva olla tuplamaisteri.
Lähden siitä lähtökohdasta, että yhteiskunnan tehtävä ei ole yksilön paapominen ja unelmien toteuttaminen, vaan laajassa mittakaavassa järjestelmän tarkoitus on tuottaa osaajia sinne, missä niille kenties on parhaiten käyttöä. Maksullisuus auttaisi tähän toki hieman, jolloin marginaalialoille ja näin ollen suurimman työttömyysriskin aloille enimmäkseen kouluttautuisivat ne, joilla on mahdollisuus olla lähempänä alan todellista huippua kuin tehdä sitä lähinnä harrastuksena. Julkinen varojen käyttö ei yksinkertaisesti voi lähteä yksilön unelmien toteuttamiseen pohjalta, vaan sen täytyy perustua yhteiskunnallisiin realiteetteihin ja laaja-alaisiin tarpeisiin.
Vasemmistolaisella arvopohjalla varustetuille tuo kuulostaa siltä kuin laitettaisiin koulut säppiin sitten kokonaan, vaikka ainoastaan tässä haetaan sitä, ettei yhteiskunnan tuella tehdä ihan mitä vain. Nythän me elämme muutenkin sellaisessa tulonsiirtoyhteiskunnassa, ettei tämä ole millään lailla kestävää. Suomi on oikeasti köyhä maa, ja täällä on tehtävä rajuja järkeistyksiä siihen, mitä voidaan odottaa verovaroilla kustannettavaksi.
Ei se ole noin yksiselitteistä, että "kaikki koulutus kannattaa". Rahoitti yksilön koulutuksen miten vain, kyseessä on tuotantopanos vain silloin, jos tosiasiallisena odotusarvona yhteiskunnalle on positiivista arvoa (en nyt lähde purkamaan, mitä tuoarvo kenties olisi). Näin se ei ole kaikilla aloilla eikä kaikissa tutkinnoissa. Silloin, kun odotusarvo ei ole positiivinen, on kyseessä rahan heittäminen nuotioon. Lopputuloksessa on valtava ero siinä, valmistuuko henkilö vaikkapa diplomi-insinööriksi vai kenties taiteen tohtoriksi nykytanssista ja siinä sivussa vielä filosofian maisteriksi sukupuolentutkimuksesta.
Kaksi ääripäätä. Ensimmäisessä odotusarvo on vahvasti positiivinen kaikilla mittareilla. Jälkimmäisessä odotusarvo on taloudellisesti ja myös abstraktimmalta näkökannalta negatiivinen.
Mielestäni toisen kappaleen vetosi on erittäin oikeistolainen - varallisuus saisi vaikuttaa alalle joihin voisi kouluttautua. Äärimmilleen vietynä se tarkoittaisi sitä, että maahanmuuttajatytöille suositeltaisiin vain lähihoitajakoulua, jotta siirtymä koulutuksesta työelämään olisi mahdollisimman tehokas (ja tuottavaa) ja ei heillä välttämättä ole varoja mennä opiskelemaan esimerkiksi naistutkimusta tai Kreikan kieltä ja kulttuuria, jos mennään tuolla maksullisuusperiaatteella. Eli maksuilla ohjattaisiin vain sellaisiin koulutuksiin, jotka olisivat mahdollisimman nopeita ja työllistäviä ja varallisuustaustasi voisi rajoittaa koulutusmahdollisuuksia? Kuulostaa korvaani ankeammalta Suomelta
Eli ethän vain käyttäisi maksullisuutta eri alojen välille ohjailuun, jossa maksujen suuruuteen vaikuttaisi alan työllistävyys? Eli parhaiten työllistyville aloille maksut olisivat pienemmän kuin huonommin työllistäville?
Mielestäni on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus valita koulutuksensa kuten perustuslain sallima mahdollisuus valita asuinpaikkansa. Kysyisin sinulta sitä siis, että vaatisitko luopumaan tästä asuinpaikan vapaudenvalinnasta, jotta vastaavalla logiikalla maksimoitaisiin työllisyys (ts. työttömille muuttopakko)? Luotan siis siihen, että yksilöt osaavat katsoa työllisyyttä hakemiltaan aloiltaan siten, että ymmärretään työllisyysriskit tietyillä aloilla, jolloin voidaan tehdä se tuplatutkinto työttömyyden karikon välttämiseksi. Vastaavalla tavalla asuinvapaus tuo vastuunsa - mikäli et halua muuttaa työllistävimmille alueille, on vapauden hintana matalampi tulotaso tuille jäämisen vuoksi.
Oli sydäntä viiltävää, että arvotat koulutuksia sen tuottavuuden odotusarvojen mukaan. Mielestäni on tärkeää, että myös rahakkaasti vähemmän tuottavia tieteitä tutkitaan ja että yksilöitä otetaan myös näiden tieteiden perustutkintoihin. Maailma tarvitsee myös humanistisia kulttuuritieteitä tai vaikka historioitsijoita, vaikka heidän eurollinen tuottavuutensa ei pärjäisikään kauppatieteiden, oikeustieteiden ja lääketieteiden kolmiolle.
Eli luotetaan siihen yksilöön, valtaosahan aidosti pyrkii työllistymään ja harva jaksaa opiskelijan silpputalouden pyörittämistä useamman tutkinnon ajan. Työllisyys ei saa olla vain ainoa arvo, vaan myös humanismi, kokemusarvot ja elämän ainutlaatuisuus ovat myös tärkeitä - ja vaikkapa juuri parin lisäopintovuoden arvoisia.