En väitä, ettei tuota ilmiötä olisi ollenkaan olemassa. Mutta uskallan väittää, että se on paljon pienimuotoisempaa kuin Suomen Uutiset, iltapäivälehdet ja keskustelupalstojen kirjoitukset antaa ymmärtää. Ja että valtaosa suomalaisista ei näitä ikinä kohtaa.
Aiemmassa pitkässä uutislinkkilistassa, jonka piti todistella ryöstöjä ja rikollisuutta, ollut Hesarin pitempi
juttu myös antoi huomattavasti sopuisamman kuvan näistä ”ongelmanuorista”.
Jutun mukaan mm. Vuosaaren aiemmin huonosti käyttäytyvä ”jengikin” saatiin rauhoittumaan kun somalitaustainen etsivän nuorisotyön ohjaaja keksi keinon hankkia vanhempien yhteystiedot ja muistutti, että hei, jos vielä perseilette, mulla on sun äidin ja isän numero tässä… melkoisia nuorisokrimejä tosiaan.
Pelko myy. Pelko antaa valtaa. Poliitikolle pelko, huolipuhe ja kriisiyttäminen on työkalu. Kaikki puolueet ajoittain käyttävät näitä, kukin itselleen sopivien asioiden suhteen. Mutta joillekin se on polttoaine, primus motor.
Ja se sopii hyvin sille medialle, joka sillä ”uutisoinnilla” tekee rahaa.
Se sopii myös niille instituutioille, jotka saavat sillä varjolla neuvoteltua poliitikoilta lisää resurssia.
Siksi ilmiö saattaa ajoittain näyttäytyä isompana kuin onkaan.
Se tietysti on kaksiteräinen miekka. Jos siihen suhtaudutaan kuin koko ilmiötä ei olisi ollenkaan, saattaa se päästä kasvamaan.
Jos taas ylireagoidaan, niin iso määrä aivan kunnollisia nuoria joutuu stigmatisoiduksi. Ja iso määrä aivan tavallisia ihmisiä, usein vanhuksia, alkaa uutisoinnin pohjalta pelkäämään asiaa, jota ei tarvitsisi pelätä.