Ei ihmisiä oppivelvollisuuden päätyttyä todellakaan mihinkään pakoteta. Ja ensikertalaiskiintiön menettäminen ei enää ole samanlainen juttu kuin alussa, kun jos esim. yliopistossa huomaa olevansa itselleen väärällä alalla, voi hakea edelleen a) muuna kuin ensikertalaisena b) siirtohaussa c) lukea sivuaineena tms. sitä mikä oikeasti kiinnostaa ja hakea sitte koulutusalan vaihtoa d) tehdä avoimen puolella sitä mikä oikeasti kiinnostaa ja hakea avoimen kiintiössä e) tehdä kanditutkinnon ja hakea maisterihaussa haluamalleen alalle.Tämä oli hyvä viesti. Kuvaa hyvin sitä mikä on ongelma. Lähiaikoina hallitusta on kiinnostanut lähinnä se että "opiskelee jotakin". Ei se että opiskelee sitä alaa joka kiinnostaa, tai jossa on hyvä. Koulutuspaikkoja on varmasti määrällisesti jos kaikki alat lasketaan yhteen riittävästi, mutta onko oikeita kolutuspaikkoja? Kaiken lisäksi erittäin isoa roolia nykyisin näyttelee ns. "esikertalaiskiintiö". Koska ilman tuohon kiintiöön kuulumista opiskelemaan pääsy on erittäin työlästä tietyillä aloilla, moni holdaa tällä hetkellä sitä hakemustaan, tai pitää välivuosia ja yrittää toistamiseen uusiksi.
Tuon lisäksi osasta koulutusaloista on tehty "kaatopaikkoja". Hyvänä esimerkkinä lähihoitajakoulutus, jossa määrällisesti koulutetaan ihan liikaa ihmisiä, ja sisään pääsee ja alalle ohjataan käytännössä ihan kuka vaan. Tämä on johtanut tilanteeseen jossa henkilöt joiden ei todellakaan pitäisi olla tuolla alalla päätyvät alalle. Ovat "koulutettuja", mutta eivät koskaan tule tekemään töitä, koska ovat alalle oikeasti sopimattomia, päästetty läpi minimiosaamisella, ja usein moniongelmaisia. Hallitukselle on siis tärkeää että tilanne näyttää hyvältä. Työttömyystilastoja on saatu siivottua, kun ihmisiä kurssitetaan ja koulutetaan turhaan. Käsittämättömän lyhytnäköistä politiikkaa minusta.
Minusta on aika kylmäävää että statistiikan takia ihmisiä pakotetaan aloille joilla he eivät viihdy, ja johon he eivät halua ja johon he eivät sovi. Tuon lisäksi alan vaihtaminen on vaikeaa etenkin jos tekee virheen ja päätyy väärälle allalle ja "ensikertalaiskiintiö" on poltettu. Kenen etu tuo on? Samaan aikaan maahan kouluihin kerätään ulkomaalaisia käytännössä omissa kiintiöissään.
Itse olen alanvaihtaja. Tein tuon 25+ vuotta sitten, onneksi tuolloin asiat olivat helpompia, ja minulla oli harrastus josta oli helppo tehdä ammatti. Ei käy kateeksi kyllä nykyajan väliinputoajia suomessa, tuntuu olevan kaikkien muiden etu ja se miltä työllisyysluvut näyttävät tärkeämpää kuin noiden ihmisten hyvinvointi.
Tuli aika vuodatus tästä kirjoituksesta, mutta on tullut tätä teemaa seurattua läheltä kavereiden, sukulaisten ja tuttujen lasten kautta. Toki osa onnistuu pääsemään oikealle polulle heittämällä, mutta etenkin eteläsuomessa kilpailu halutuista koulutuspaikoista on kyllä kova.
Saattaa olla vielä muitakin tapoja. Mutta poislukien jokunen hakupaineala (lääketiede, psykologia, oikeustiede tms.) kaikki nuo reitit on melko joustavasti tarjolla.
Jos taas huomaa jo ennen aloitusta päässeensä eri alalle kuin halusi, niin ensikertalaiskiintiö säilyy kun ei ota paikkaa vastaan. Tosin silloin kannattaa myös kysyä itseltään, miksi alunperinkään laittoi hakukohteen joka ei kiinnosta.
Olen siis itse myös itse alanvaihtaja, tuplamaisteri, ja teen nyt kolmatta erilaista työuraani (ja siinä sivussa kolmatta tutkintoa eli EMBA:ta). Ja sparrailen myös vähän jälkikasvua, joka opiskelee ensimmäistään.
Ai niin. Lähäreillä ja hoitoaloille muutenkin on nykyään taas soveltuvuuskokeet. Ollut jo muutaman vuoden.
Sisään ei siis sinnekään pääse kuka tahansa.
