- Liittynyt
- 20.07.2019
- Viestejä
- 2 841
Poliittisin ja henkilökohtaisen edun nimissä tehtävät nimitykset ovat nähdäkseni yksi suurista syistä siihen, miksi Suomella menee taloudellisesti (ja muutenkin) niin kuin menee. Suomessa tehtävään ei valita parasta, vaan henkilö joka on puolueen/lähipiirin/henkilökohtaisen edun kannalta sopivin valinta.Toki täytyy sanoa, että vaikka politiikassa ei juuri koskaan toteudu meritokratia substanssiosaamisen näkökulmasta, siinä toteutuu meritokratia poliittisten saavutusten näkökulmasta hyvin voimakkaasti. Harmillista on toki se, että nämä jälkimmäiset saavutukset eivät tosiaan ole sidoksissa mitenkään siihen, onko henkilö hyväksi maalle siinä hommassa, johon hänet asetetaan. Tässä järjestelmässä riittää, että hän saa tarpeeksi nokkelalla paskanjauhannalla, tyhjän lupaamisella ja kyynärpäätaktiikalla itsensä esille. Lopputuloksenahan henkilö voi olla jopa voimakkaan haitallinen maalle objektiivisesti, mutta hänet valitaan silti yhä uudelleen poliittisten meriittiensä vuoksi.
Erinomainen esimerkki on elinkeinoministerinä Sipilän ja Marinin hallituksissa mokaillut Mika Lintilä (Kesk). Kun tätä kaveria ja hänen tekemisiään katsoo, ei voi välttyä ajatukselta, että hänet on valittu omistajaohjauksesta vastaavaksi ministeriksi nimenomaan siksi, ettei hän oikein ns ymmärrä. Kun tällainen henkilö on johtamassa, niin kaikki pienet ja vähän suuremmatkin rypyt menee heittämällä läpi. Hyvänä esimerkkinä Business Finlandin kankkulan kaivoon jakamat satojen miljoonien eurojen koronatuet. Kukaan ei kysele perään, eikä kyseenalaista.
Suomi on tuomittu konkurssiin kun Lintilän, Kataisen ja monien muiden kaltaiset toopet ovat nohevana päättämässä, ymmärtämättä mitä edes päättävät. Eikö tosiaan Keskustasta, Kokoomuksesta yms löydy etevämpää porukkaa päättäviin elimiin?
Viimeksi muokattu: