Kohtuullisen ristiriitainen tapa tarkastella maailmaa ja taloutta, edellisessä viestissä tositeeveen Leijonan luolan Venture capitalististen bisneshaiden kautta, tässä taas taistolaisen Aulikki Oksasen ideologisesti kärjistetyn elokuvan.Mun piti tätä sulle kommentoida, jotenkin minusta perusterveydenhuolto (sitä tosin auttaa paljon että työnantajat joutuvat tarjoamaan yksityisillä peruspalvelut) toimii aika tehokkaasti huomioiden ne vähäiset resurssit ja sairaanhoitajat tekevät
osin lääkäreidenkin "Töitä", kysyen neuvoja tarvittaessa. Tietenkää samana päivänä ei pääse, joten parantamisen varaa on, mutta en usko SOTE:n asiaa korjaavan.
Muutenkin maailma nyt ja tulevaisuudessa näyttää hyvin erilaiselta, riippuen kenen silmin sitä katselet.
Tossa linkki hienoon ajankuvaukseen 1960-luvulta (alussa vielä pahempaa historiaa).
Siiri Angerkoski (Pekka-ja Pätkä elokuvien Justiina) tekee hienon roolin tossa köyhänä eläkeläisenä, josta toi "dogumenttaarinen"? elokuva kertoo.![]()
Aliisa
Siiri Angerkosken viimeiseksi roolityöksi jäänyt tv-elokuva kertoo vähävaraisen eläkeläisen ongelmista 1960-luvun lopun Suomessa. Ohjaus Jukka Sipilä, käsikirjoitus Aulikki Oksanen. (1970)areena.yle.fi
Tuo paljon muistoja mieleen, se köyhän elämä ei ollut todellakaan herkkua ja pahoin pelkään että seuraavan 10-vuoden aikana tulee monelle ikäviä kokemuksia... kun rahat eivät vaan riitä. Ne aiemmat kokemukset vaikuttavat monen ajatusmaailmaan... ja ehkä ymmärtää katsoa muultakin kuin omalta kannaltaan?
Aidosti sote on ollut jo ajamassa kuntia kriisilistalle. Tämä hallitus joutui ensi töikseen pumppaamaan toista miljardia kuntiin sen välttääkseen (että ylipäätään pärjäävät soteuudistuksen saakka). Lisäksi perustuslakitarkastelussa selvisi, että sote-palveluiden saannissa kuntien välillä on niin suuria eroja, että se rikkoo kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia.
Käsittääkseni silti puolueidenkaan välillä ei ole ollut kysymys siitä, etteikö kaikki tunnistaisi, että soteuudistus tarvitaan.
Kysymys on ollut ideologisista eroista siinä, millainen uudistus. Vasemmisto on katsonut palveluiden käyttäjän kannalta, haluaa keskusjohtoisuutta. Oikeisto on katsonut markkinoiden ja valinnanvapauden kannalta, uskonut, että asiakkaan valinnat saa markkinat järjestäytymään tehokkaasti sinne, missä kannattavuutta on (perustuslaki esti sen). Keskusta on katsonut aluepolitiikan kannalta, tavoitteena pitää koko Suomi asuttuna ja palvelut kaikkialla Suomessa (ja ainakin omilla kannatusalueilla). RKP:lle rannikko ja Vaasan seutu on ollut tärkeitä.
Tietenkin soteuudistuksesta tulee sen toteuttaneiden puolueiden näköinen. Mutta tärkeintä on, että se katkaisee vanhan järjestelmän rahoitusongelman, missä kunnat laittoi kaikkia mahdollisia rahoja aina soteen: niitäkin, jotka oli tarkoitettu varhaiskasvatukseen, peruskouluun, vammaisille, eläkeläisille, kelle hyvänsä. Valtion rahoitus kun ei yleensä ole korvamerkittyä. Ja sote vei puolet tai ylikin kuntien budjeteista, lisäksi siinä on ollut suuria vuosittaisia heilahteluja.
Valitettavasti soten ja soteuudistuksen hinnan annettiin kasvaa 20 vuotta, ennen kuin ratkaisua saatiin aikaiseksi. Jos uudistus olisi onnistunut silloin, kun sitä alunperin yritettiin, olisi se tietenkin ollut sekä edullisemmin toteutettavissa (hinnat nousseet) että lisäksi se olisi tehokkaampana tapanahillinnyt kustannuksia (=tehnyt säästöjä vrt. toteutuneet vuodet) jo 15-20 vuoden ajan.