Ei tuossa ole järjestöistä pelkästään kysymys. Sun ehdotukset, vaikka edustavatkin kyllä talousliberalistisesti ajattelevien valtavirtaa, on vaan yksinkertaisesti ihan muuta, kuin mihin n. 170-180:lle kansanedustajaa kahdestasadasta, ihan jokaisen puolueen ns. valtavirta ja puoluevaltuustojen enemmistöt olisi valmiita, saatika mihin valtaosa kansasta olisi valmiita.Ilmeisesti kriisitietoisuus hyvinvointyhteiskunnan romahtamisesta ei ole vielä saavuttanut poliittisia etujärjestöjä? Jos tää meininki on oikeasti tätä niin pakko tässä on toivoa ihan helvetin kylmää talvea, kalliimpaa ruokaa ja sähköä niin että saadaan suurmielenosoitukset aikaan, jotta kansa tajuaisi valita paremmin päättäjänsä. Onko meidän demokratia näin heikko järjestövallan edessä? Mites se Abraham Lincolnin puhe menikään Gettysburgin taisteluiden jälkeen?
Muutoinkin lienee niin, että kriisitietoisuus luo kyllä oikein hyvän sauman ajaa rakenteellisia uudistuksia, mutta silti niiden uudistusten pitää sitten olla sellaisia, mihin ollaan myös valmiita (esim. NATO-liittymispäätöksen näennäinen helppous oli 30 vuoden valmistelu, kriisitietoisuus + aito kriisi + puhemies Vanhasen hienosti vetämä prosessi).
Sipilän hallitusta ennen rakennettiin useampi vuosi kriisitietoisuutta, ja ennen vaaleja kaikki puolueet paitsi vasemmistoliitto kilpaili sillä, kuka leikkaa eniten. Lisäksi valtaan päästyä oli saman tien oikea kriisi päällä. Läpi saatiin kuitenkin vain hyvin vähän pysyvää rakenteellista uudistusta. Kysymys oli lopulta siitä, että järjestöjen lisäksi kansa, suurin osa poliitikoista ja erityisesti suuri (ei ehkä suurin, mutta riittävän suuri) osa Sipilän oman pm-puolueen väestä ei lopulta sitten jakanutkaan sitä uudistustahtoa.
Muutoinkin taitaa olla niin, että meillä Suomessa ei rakenteita oikein kannatakaan uudistaa niin, että oven tai ikkunankarmit jää olkapäihin rymistellessä. Vaan ennemmin pikkuhiljaa yksi kerrallaan nakuttaen. Siihen toki vaikuttaa meidän varsin perusoikeuslähtöinen perustuslaki ja sen vallitseva tulkintatapa - se tavallaan pakottaa menemään joko osa/palanen kerrallaan tai sitten pienillä askeleilla.