Tähän sivumainintanta korkeakouluista että niitä on nykyaikana myös aika reippaasti keskitetty suurempiin kaupunkeihin ja päätoimipaikkoihin. Tähän olen itse monesti kuullut syynä olevan sen että näiden asioiden päättäjät haluavat että rahat on heidän luonaan ja vedetään kotikaupunkiin päin.
Olen ollut itse aiemmin yhden yliopiston ja yhden ammattikorkeakoulun hallituksessa. Kaupungit toki lobbaa kotiin päin, mutta varsinkin yliopistolla kysymys on ennen kaikkea siitä, että keskittämällä on yhtäältä haettu tehokkuutta, toisaalta pyritty pääsemään kohti monialaisia tieteenvälisiä tutkimusryhmiä. Yliopistojen osalta on myös todettava, että tyypillinen filiaali on aiemmin ollut opettajankoulutuslaitos tai kääntäjänkoulutusyksikkö. Kääntäjänkoulutusten tarve on tekniikan kehityksen myötä vähentynyt voimakkaasti ja alan murros tavallaan ohjasi ajamaan ne filiaalit alas. Opettajankoulutusten osalta ongelma on, huolimatta siitä, että ne ovat läpäisyajoissa ja -prosenteissa hyvin tehokasta koulutusta, niiden lähiopetuksen ja harjoittelujen suuren määrän tuottama kallis hintalappu. Lisäksi pieni yksikkö mahdollistaa vähäisemmän määrän eri aineyhdistelmien sivuaineilla erilaisia opettajia. Vielä johtuen suuresta opetusmäärästä, näkyy se henkilökunnan osalta väistämättä tuotetussa tutkimuksessa erityisesti korkeampien JUFO-luokkien osalta, millä taas on vaikutusta sekä rahoitukseen, että vertailusijoituksiin. Samoin tohtorinväitöksien määrässä (rahoituksellisesti yliopistolle karkeasti satatonnia arvoa per tohtori).
Ts. yliopistojen on useimmiten ollut järkevintä keskittää näiden koulutusten toimintoja, se on tukenut yliopiston sisäisiä tavoitteita ja ollut perusteltua myös olemassaolevan rahoitusmallin vuoksi. Joidenkin filiaalien osalta tarjolla olisi poliitikkojen osalta ollut hallituskausien mittaisia lyhyitä rahoituspäätöksiä, mutta samaan aikaan koko ajan giljotiini ilmassa, mikä taas on yliopistoille ongelmallista kun se ei mahdollista pitkäjänteistä kehittämistä. Lisäksi filiaalien kiinteistöt on olleet ongelma. Silloin kun omistus on Yliopistokiinteistöjen sijaan ollut Senaatti-kiinteistöllä, ei tilojen kehittäminen ole ollut mahdollista (Senaatti saa vain ylläpitää).
Itse en siis oman kokemukseni pohjalta usko tuohon kotikaupunki-näkökulmaan. Ja esim. nyt viimeisimmällä kerralla Itä-Suomen Yliopiston hyvin Kuopio-painotteinen johto keskitti opettajankoulutuksen Joensuuhun, eikä kotikaupunkiinsa Kuopioon (mikä ei tietysti olisi ollut mahdollistakaan, kun siellä ei sitä ennestään ollut).
Ylipäätään yliopistojen kohdalla olisi hyvä ymmärtää, että näiden tehokkuusajatteluaikojen ja kovien mittareiden myötä autonomiset yliopistot tekee itse sellaisia päätöksiä, joista katsoo olevan itselleen hyötyä. Kolmatta tehtävää toteutetaan opetuksen ja tutkimuksen, ei aluepolitiikan kautta. Aluepolitiikka on monelle lähinnä kirosana, jolla on menneisyydessä pakotettu tekemään asioita.
Kaikki yliopistot eivät ole keskittäneet. Turun Yliopisto on säilyttänyt Rauman yksikön. Jyväskylä Kokkolan (vaikka vieressä Vaasassa on yliopisto).
LUT Lappeenranta on valinnut kokonaan oman tiensä hankkimalla itselleen ammattikorkeakoulun ja perustamalla yksikön Lahteen.
Yliopistot ovat siis tässäkin toimineet omista lähtökohdistaan käsin.
Ammattikorkeakouluilla taas on hieman toisenlainen tilanne. Ne on usein osakeyhtiöitä ja kunnat omistajia. Omistusosuuksilla on siten vaikutuksensa, kuten muissakin osakeyhtiöissä, mutta lähtökohtaisesti hallituksen jäsenen tulee toimia ja tehdä päätöksiä siten, että se tuottaa mahdollisimman suurta kokonaishyötyä kaikille osakkeenomistajille, siis myös pienemmille. Eli silloinkin lopulta mennään ammattikorkeakoulun kokonaisedun mukaisesti, tai siis etsitään yhteistä näkemystä siitä. Koska ammattikorkeakoulujen hallituksissa on usein kuntapoliitikkoja, tämä on huomattavasti hankalampi toimintaympäristö, kuin yliopistoilla (tämä on siis oma mielipide).