- Jaettu raha on veroluenteinen
- Rahan jaosta päättää ministeriöt.
Peliongelmaisten rahoilla rahoitettu poliittisin perustein kulttuuria ja kolmatta sektoria
Alun perin on toki ajatelut että näin voidaan jakaa ilmaista rahaa poliittisin perustein "ohi budjetin", eihän se ole keneltäkään pois, mutta nyt kun peliongelmaiset ei syydäkkään rahaa samaan tahtiin, niin siitä rahasta on tullut saavutettu etu ja halutaankin käyttä ALV sen muita verotuloja.
Nyt on sauma leikata tältä osin julkista osuutta.
"Vero" se on sen takia että valtio on monopolisoinut ko palvelualan, monissa vaihtoehtoisessa malleissa olisi jotain toimilupa/ala maksuja/veroja, + yhtiö myyty.
Koska rahaa jaetaan poliittisesti, niin se johtaa teohottomaan rahanjakoon.
Ai siihen tyyliin että tuotetaan palvelu, asiakasta kohti tukea niin paljon ettei kukaan asiakas ole sitä valmis maksamaan, mutta kun se maksetaan verorahoista niin kelpaa.
Jos touhuun on osallistunut vapaaehtoistyötä, niin niiden työ mennyt ihan hukkaan, paitsi jos ei siitä työstä itsesään kokenut saavansa iloa. Muta silloinkin usein järkevämpää supistaa touhua.
Juu, harva vapaaehtoistoimija tekee harrastusluontoisena juuri mitään, ellei koe sitä itselleen merkityksellisenä, siis saa siitä jotain myös itse.
Ja ei. Veroja tai veroluonteisia ne ei ole. Ne ovat rahapelaamisen tuottoja.
Jos johonkin pitäisi verrata, niin kenties siihen, kun tuottava yritys maksaa omistajalleen, tässä tapauksessa edunsaajilleen, osinkoa.
En kyllä usko, että näitä kompensoidaan budjettivaroista (ainoa hallituspuolue joka sen kannalla olisi, on VAS).
Se käytettävissä olevan rahan pieneneminen pitää vaan hyväksyä järjestökentässä ja myös siellä kulttuurialalla.
Ja se vapaaehtoistyö ei tietenkään ole mennyt hukkaan, vaan yleensä siitä nauttii sekä vapaaehtoistyöntekijä että asiakas.
Annan esimerkin. Ikäihmisten digineuvonta on maassamme toteutettu kolmannen sektorin järjestöjen kautta veikkausvaroin rahoitettuna (SOSTE/STM). Otan nyt esimerkiksi yhden maakunnan. Siellä toimintaa pyörittää yhdistys, jolla on kaksi kokoaikaista palkattua työntekijää ja yksi osa-aikainen. Nämä pyörittävät hallinnon, toiminnan koordinoinnin, tilavaraukset yms. sekä erityisesti näitä ikäihmisiä auttavien kymmenien vapaaehtoistyöntekijöiden (digineuvojien) koulutuksen koko maakunnan alueella. Tällä 2,5:llä henkilötyövuodella saadaan siis digineuvojat jokaiseen kuntaan maakunnassa.
Minusta varsin hyvä kysymys, miten tämä voitaisiin järjestää valtion kannalta edullisemmin tai tehokkaammin. Koska nimenomaan se vapaaehtoistyö järjestön kautta on tässä se toiminnan ydin.
Kaupallisia neuvontapalveluja on tarjolla pilvin pimein ja päälle useampikin minuuttiveloitteinen puhelinneuvontapalvelu. Niillekin riittää asiakkaita vallan mainiosti. Eli tässä veikkausvaroin toteutettu kolmannen sektorin järjestötyö ei myöskään tuota häiriötä markkinoille.
Yhteiskunnallisesti on tärkeää, että myös ne ihmiset, joilla ei ole varaa kaupallisiin neuvontapalveluihin, voivat kuitenkin saada sitä jostakin.
Tämä vain esimerkkinä. Näitä on paljon lisää.