Jos kaupungeista siirtäisi ihmisiä, ja erityisesti tukijärjestelmien varassa olevia ihmisiä maaseudulle kauemmaksi palveluista, tulee se suurella todennäköisyydellä yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin se, että he kaupungissa olevat hyvin lähellä erilaisten terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden yksiköitä. Se kun on niin, että meillä 10 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista kuluttaa 80 prosenttia sote-resursseista
Onko lähdettä tuolle väitteelle?
Vähän veikkaan, että luvuissa on nyt pientä inflaatiota.
Ja se pieni porukkaa kuluttaa paljon niitä resursseja sen takia, että
1) Ne on kroonisesti sairaita sairastaen tauteja, jotka on kalliita hoitaa
2) Ne on vanhoja.
SIllä, missä ne asuu on melko vähän tekemistä sen hoidon hinnan kanssa, tosin toki jonkin verran rahaa kuluu kela-takseihin.
Mutta tässä on sitten toisaalta kyse siitä, että tämä kela-taksi-järjestelmä on typerästi hoidettu, siinä on suurena ongelmana kustannusten epälineaarisuus:
1) Jos taksimatka joka tapauksessa maksaa yli 25 euroa, sitten on ihan sama, asuuko paikassa jossa se maksaa 25 euroa vai 250 euroa.
2) Jos kela-taksia joka tapauksessa käyttää yli 300 eurolla, siitä maksaa aina tasan sen 300 euroa, riippumatta siitä, missä asuu.
Systeemi ei siis anna ihmisille minkäänlaista insentiiviä asua lähempänä terveydenhoitoa.
Toisaalta, systeemissä on myös toinen puoli:
Kun terveydenhuoltoa organisoiva taho päättää sairaalan rakentamisesta tai sulkemisesta, se tarkastelee vain itse sairaalan ksutannuksia, ei terveydenhoiton kokonaiskustannuksia sisältäen ne matkat.
Eli terveydenhuoltoalue sulkee pikkukaupungissa olevan sairaalan tai pikkukunnan ekskustassa olevan terveyskeskuksen jotta se säästää miljoonan vuodessa, mutta tämän seurauksena KELA-takseihin yhteiskunnalta kuluu monta miljoonaa enemmän. (Ja veronmaksajat jotka sitä sairaalaa rahoittaa tuhlaavat vielä lisää omia rahojaan sairaalamatkoihin.)
Sen syrjäkylien sairaanhoidon kokonaiskustannukset ei olisi niin kalliita, jos kaikki kustannukset menisivät samasta taskusta ja niitä optimoitaisiin järkevästi.
Lisäksi sellaiset pakkosiirrot (tai tukijärjestelmällä painostaminen) olisi räikeästi Suomen perustuslain vastaisia (vapaus valita asuinpaikka).
Ei tässä tarvi ketään pakkosiirtää, vaan muodostaa taloudelliset insentiivit sellaisiksi, että ihmiset eivät rahan perässä muuttaisi paikkoihin, joihin heidän ei yhteiskunnan toiminnan ja kustannusten kannalta kannattaisi muuttaa.
Esim. ylisuuret asumistuet kaupungeissa, joissa muutenkin on asuntopulaa vaan motivoi lisää ihmisiä muuttamaan sinne, vaikak heillä ei ole oikeatsi varaa muuttaa siellä.
Ja toiseen suuntaan: Nuo täysin korvatut kela-taksit motivoi sairata ihmisiä pysymään asumassa siellä täysin syrjäkylän pikkumökissä sen sijaan että se muuttaisi siihen 10km päähän pikkukaupunkiin/kunnan keskustaan , jossa voisi olla järkevää olla terveyskeskus (jos sen terveydenhuollon kokonaiskustannukset olisi järkevästi laskettu ja menisi samasta taskusta)
Mutta sen pikkukunnan keskustaan muuttamisen pitäisi riittää. Ja se riittäisi, jos systeemi olisi muuten järkevä, eikä sairaanhoitoa yritettäisi keskittää liikaa isoihin yksiköihin vääränlaisella optimoinnilla.
Vaikka Kokoomus uudessa tavoiteohjelmassaan on ajamassa viimeisijaisten etuuksien leikkauksia ja omavastuuosuutta, se ei varmaankaan voisi läpäistä perustuslakiseulaa. Ainoa mikä läpäisee, lienee indeksikorotusten jäädyttäminen.
EI perustuslaki ota mitään kantaa siihen, paljonko joidenkin omavastuiden suuruus on.