Jos miten on? Viestissäni esitin kysymyksen ja lisäksi totesin, että asioista puhutaan yleensäkin vähän kiertoilmauksin.
Markkina-arvoonsa vahvasti uskova yleensä on jo "paikallisen sopimisen" piirissä, niin palkan kuin joustojenkin osalta.
Se toki riippuu alasta. Huolimatta siitä, että joillain aloilla paikallista sopimista on paljonkin, on aloja, joilla sitä on vähemmän tai ei ollenkaan. Ja vääntö paikallisesta sopimisesta koskee erityisesti järjestäytymättömiä työnantajia.
Yleissitovan työehtosopimusten aloilla työnantajan on yleissitovuuden nojalla noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen velvoitteita, mutta silti yritys ei voi soveltaa työehtosopimuksessa mahdollistettuja paikallisen sopimisen joustoja.
Jos työnantaja on järjestäytymätön eikä alalla ole yleissitovaa työehtosopimusta, järjestäytymätöntä työnantajaa ei velvoita mikään työehtosopimus, mutta toisaalta ei ole olemassa työehtosopimuksiin liittyviä paikallisen sopimisen mahdollisuuksia.
2018 luvut: yrityksiä on n. 280 tuhatta, joista yksinyrittäjiä 170 tuhatta ja työnantajayrityksiä niistä on 90 tuhatta.
Näistä järjestäytymättömiä on noin 70 000; näillä ei ole käytössä paikallista sopimista.
Näistä 50 000 on velvollisia noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta. Eli 20 000 on niitä, joiden aloilla ei ole yleissitovuutta, mutta toisaalta ei kanssa mahdollisuutta paikalliseen sopimiseenkaan.
Näissä yrityksissä (joista toki osa on varsin pieniä) on työssä kyllä myös markkina-arvoltaan hyvin helposti työllistyviä, samoin heikommin. Se on hyvä muistaa. Joissain myös toimitaan ikään kuin paikallisesti sopien, mutta riitatilanteessa työntekijä on varsin vahvoilla, kun se sopiminen ei ole sallittua ollenkaan (ne 20 tuhatta yritystä), tai alle TES perälaudan (ne 50 tuhatta yritystä).