Mihin sä vedät rajan? Palautetaanko telehallintokeskus? Valtiollinen mobiilioperaattori? Valtio-omisteinen julkinen liikenne? Valtion asuntorakennusyhtiö? Valtion kaivosyhtiö?
Mielestäni luonnolliset monopolit ovat hyvä rajanveto. Tietyt palvelut ja infrastruktuurit on tuotettava ja turvattava kaikkien saataville valtiollisen tahon toimesta (usein kustannuksista riippumatta) - ja näitä palveluita tai infroja ei yksikään muu toimija pysty tarjoamaan, ellei niidä ehdoin tahdoin yksityistetä, jolloin hintakehitys on luonnollisesti myös sen mukaista.
Sitten on poliittiset monopolit kuten Alko ja Veikkaus. Periaatteessa molemmat voisi kyllä uhrata markkinatalouden alttarille ja avata nuo toimialat kilpailulle, mutta kun ovat valtiolle liian hyviä tulonlähteitä menetettäviksi.
Jurppii sanoi:
Jokainen ala, jolla joku valtio-omisteinen nollatulosfirma sohlaa markkinoita on ala, jolla muut ei voi kilpailla, mikä puolestaan johtaa tehottomuuteen ja palveluiden rajallisuuteen mitä valinannvaraan tulee.
Valtio-omisteinen nollatulosfirma voi ja pitäisi nimenomaan sohlata alalla, jossa palvelua on oltava, mutta muut eivät pysty kilpailemaan. Nollatulos nyt noin muutoinkin on puhdasta utopiaa, mutta valtio-omisteinen yhtiö voisi monesti tyytyä huomattavasti maltillisempaan tulokseen ja kerryttää tuloja valtiolle. Nyt näistä ollaan monasti luovuttu kertakorvausta vastaan ja samalla menetetty tasainen, helposti budjetoitava tuotto, joka kilahtaisi valtion kirstuun vuosi toisensa perään.
Jurppii sanoi:
Valtion ei pitäisi omistaa firmoja mm. koska omistajaohjaus vaihtaa suuntaa laidasta toiseen noin neljän vuoden välein. Markkinoita ei kilpailun osalta saisi sotkea, voittoa pitäisi tehdä, duunarille pitäisi maksaa tuottamattomastakin työstä kunnon liksa, potkuja ei saisi jaella, johtajat eivät saisi nauttia markkinahintaista palkkaa ja aina joku ulisee teit mitä vaan. Jos on pakko pitää jotain firmoja valtion omistuksessa, pitää niiden toimia kuin vapailla markkinoilla ja se tarkoittaa, että johtajat saattavat saada kovaa palkkaa ja bonuksia väen vähentämisestä ja sitä, että ydinliiketoimintaan kuulumattomia rönsyjä pitää voida karsia vaikka se olisi jonkun rakas sähköverkko. Valtio ulosmittaa hyödyn firman tuloksen ja kurssikehityksen kautta ja rahan voi sitten käyttää kansan hyväksi.
Tuossa omistajaohjauksessa tietenkin on ongelmansa juuri tietynlaisen lyhytnäköisyyden kanssa. Voihan valtionkin omistamaa yritystä johtaa kuin mitä tahansa yritystä, mutta tuotto-odotukset voisi pitää vähän maltillisempana. Tai vaikka toimittaisiinkin liki nollatuloksella, määräytyy palvelun hinta asiakkaille kuitenkin sen mukaan, että yrityksen menot onnistutaan kattamaan olipa kyse sitten palkoista, bonuksista, investoinneista ja niin pois päin. Täydellisessä maailmassa valtionyhtiöt myös maksaisivat veronsa kotimaahan, eivätkä pyrkisi neppailemaan niiden kanssa.
Tehottomuus ja palveluiden rajallinen valinnanvaraisuus on kyllä varmasti tietynlainen ongelma, tietty mitä noillakin sitten ajetaan takaa. Ei meillä ole mahdottomasti varaa valita antenniverkon palveluntarjoajaa tai sähkönsiirtoyhtiötä, vaikka näistä nuo monopolit onkin purettu. Tehottomuus on tietenkin johtamiskysymys. Itsekään en palkitsisi luonnollisessa monopolissa toimivan valtionyhtiön johtajia samoin kuin vapailla markkinoilla, koska eivät joudu luotsaamaan yritystä yhtä haastavassa kilpailullisessa tilanteessa. Valtio-yhtiössä on varmasti helppo nostaa jalat pöydälle ja nostaa tasaista tiliä ilman suuria paineita. Tässä ohjauksella ja mahdollisilla palkitsemisilla on suuri merkitys. Kyllä tuollaisiin pesteihin varmasti hakijoita löytyisi.
Jos tehottomuudella taas tarkoitetaan tätä nykyajan tehostusta, jossa työntekijöitä vain potkitaan pois lisäten kaikkien muiden työtaakkaa, niin tätä tarvetta ei välttämättä valtionyhtiössä olisi aivan yhtä kovalla kädellä. Ennemmin maksaisin tuhannen ihmisen palkkaa sähkönsiirtomaksua maksaessani kuin saman ihmisjoukon työttömyyskorvausta verojen kautta. Rohkenen olettaa, että ensimmäinen vaihtoehto tulisi myös itselleni halvemmaksi. Kaikella työllä on varmasti oma arvonsa, vaikka se ei olisikaan tuottavaa markkinataloudellisesta näkökulmasta. Ei esimerkiksi maantieinfrankaan rakentaminen ole itsessään tuottavaa, mutta siitä on omat hyötynsä ja tuottonsa sitten jatkossa.