Minusta pitäisi pystyä jotenkin perustelemaan, että miksi nimenomaan julkinen puoli tuottaisi parhaan tuloksen. Miksi eduskunta pystyisi päättämään minua paremmin, että paljonko minun terveydenhuoltooni on sopivaa investoida ja että mitä asioita minä pidän tärkeänä?
Julkisen terveydenhuollon tehtävä ei ole tuottaa voittoa kun taas yksityisen yrityksen keskinen ja oikeastaan ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen ja osakkailleen voittoa. Terveydenhuollon tuotteistaminen, hinnoittelu ja voittojen laskeminen on mahdotonta, koska suurin osa hoidoista ja tutkimuksista näkyy pelkkänä menoeränä, eivätkä ne voitot näy kuin vasta viiveellä eivätkä silloinkaan hoidon tarjonneen tahon tilillä. Toisekseen jos ajatellaan, että identtinen palvelu tuotetaan yksityisesti ja julkisesti, niin yksityisellä puolella täytyy aina jäädä pieni siivu hinnan päälle, jotta yritys vaurastuu. Tämän vuoksi uskon, että julkinen sektori on oikein järjestettynä kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin yksityinen ja lopulta myös kansalaiselle halvempi.
Tuohon voiton tavoitteluun liittyen koko perusterveydenhuollon yksityistämisessä on mielestäni myös riski, että perusterveydenhuollon palvelut supistuvat edelleen ja se lisää erikoissairaanhoidon painetta ja kuluja. Miksi voittoa tavoittelevan lääkärifirman kannattaisi hoitaa mitään "ylimääräistä" kun lääkäri voi lähettää potilaan verovaroin kustannettuun erikoissairaanhoitoon saamaan hoitoa, joka voitaisiin toteuttaa myös terveyskeskuksessa? Ongelmaa syventää se, että hoitoonpääsyn viivästyessä sairauden hoito usein vaikeutuu/pitkittyy ja se lisää jälleen julkisen puolen menoja. Toki tähän voidaan lailla ja säätelyllä puuttua jonkin verran, mutta jos hoidosta vastaisi sama taho terveyskeskuksesta yliopistosairaalaan, niin prosessin tehostaminen tapahtuisi ilman erillistä säätelyä ja valvontaakin.
Lisäksi perusterveydenhuollon täydellinen yksityistäminen edellyttäisi laajempia lakimuutoksia, koska joihinkin asioihin tarvitaan nykylainsäädännön mukaan virkaa tekevä lääkäri, eikä yksityisellä puolella voi olla virassa. Näitä ovat esimerkiksi virka-apuun ja pakkokeinoihin liittyvät päätökset ja mielestäni on parempi, että mahdollisuutta tuollaiseen päätöksentekoon ei avata yksityiselle sektorille.
Eduskunta tuskin yksilötasolla tietää ketään paremmin, mitä kukakin pitää tärkeänä, mutta kun puhutaan terveydenhuollosta niin täytyy huomioida se, ettei se potilas myöskään ole useimmiten paras taho arvioimaan sitä, mikä hoidon suhteen on tai ei ole objektiivisesti perusteltua. Hoidon tulisi perustua lääketieteeseen, toki yhteistyössä potilaan kanssa ja häneen toiveitaan mahdollisuuksien rajoissa kunnioittaen. En näe, miten tämä olisi ongelma julkisessa terveydenhuollossa.
Karsastan myös systeemiä, jossa kaikkien täytyy maksaa, mutta lisää maksamalla saa itselleen lisäpalveluita, koska se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan varallisuuden perusteella. Minulla ei varsinaisesti ole mitään sitä vastaan, että ihminen hankkii itselleen ylimääräisiä palveluita jos rahat riittää, mutta tärkeää olisi, että se ei ole mistään muualta pois kuin sen ihmisen omista rahoista. Se ongelmahan meillä on jo nykyään, että rahaa valuu julkiselta puolelta yksityiselle, mutta menoja valuu yksityiseltä julkiselle.
Terveysaseman valinta onnistuu nykyisellään käsittääkseni Suomessakin, on onnistunut jo muutaman vuoden.
En sano, että nykysysteemi olisi paras mahdollinen koska siinäkin on ongelmansa. Keskeisiä ongelmia ovat minun nähdäkseni laadukkaiden terveyskeskuspalveluiden alasajo, sekä tuo rahaliikenteen sekavuus joka johtaa huonoon kustannustehokkuuteen ja potilaan juoksuttamiseen paikasta toiseen.
Mitä minä olen nähnyt, niin kiky tunnit lähinnä jatkanut entisestään pitkää ruokatuntia 
