Esim. Tanskassa suuri osa palokunnista on yksityisiä. En ole kuullut, että maa olisi joku kauhea kehitysmaa, vaan se on usein onnellisuus, hyvinvointi ja muissa vertailuissa maailman kärkeä.
Ei kyse ole siitä, että mistään maasta tulisi automaattisesti kehitysmaa mikäli jotain turvallisuuspalveluita yksityistetään. Tässä julkista palveluntuotantoa tukeva tausta-ajatus mulla on se, että mikäli identtinen palvelu tuotetaan julkisesti tai yksityisesti, niin hinnan pitäisi käytännössä olla sama joten yksityistämiseen liittyvien ongelmien vuoksi en näe sitä tarkoituksenmukaisena.
Pelastustoimen osalta ongelmaksi muodostuu esimerkiksi myös aiemmin mainitsemani henkilöstön viranomaisstatus ja siihen liittyvä julkisen vallan käyttö, joka edellyttäisi lakimuutoksia jotka mahdollistaa virkamiesaseman yksityisen palveluntuotannon henkilöstölle. En lähtökohtaisesti pidä ajatuksesta, että yksityinen yritys saa lailla oikeudet käyttää merkittävää julkista valtaa. En tiedä miten tämä esimerkiksi Tanskassa on hoidettu.
Myös laskutuksen näen ongelmallisena, lähinnä jos suoritteista laskutetaan erikseen. Myös toimintojen kilpailuttaminen tuo omat haasteensa ja lisäksi on epäselvää, olisiko maassa useita pelastustoimea tuottavia yrityksiä vaiko pelkästään yksi ja jos niitä on monta, miten tiedonsiirto ja yhteistyö hoidetaan. Lisäksi jos ja todennäköisesti kun toiminta-alueet jaetaan eri palveluntuottajien kesken, tulee lisää byrokratiaa kun toimijat joutuvat ajoittain vierailemaan kilpailevan yrityksen alueella ja täten laskuttamaan toista yritystä palvelustaan.
Miksi poliisilaitos ei voisi oll yritys, joka laskuttaa julkista sektoria ja asiakkaita palveluistaan ja toimia funktionaalisesti aivan identtisesti nykyisen poliisin kanssa?
Itseasiassa, jos poliisilaitokselta voisi tilata maksua vastaan partion kävelemään kauppakeskuksen läpi, he käytännössä laajentaisivat nykyistä toimintaansa securitaksien tontille ja vastaavasti budjetti kasvaisi nykyiseen verrattuna.
Ainakaan äkkiä en näe syytä sille, että miksi nimenomaan nykyinen poliisi vs. Järjestyksenvalvojat markkinajako tai nykyinen poliisien koulutusjärjestelmä olisivat optimaalisia.
Poliisin osalta tuo asiakkaan laskutus on ongelmallista sen vuoksi, että asiakas ei käytännössä koskaan itse valitse palveluntuottajaa tai edes halua asioida heidän kanssaan. Lisäksi tullaan taas tuohon poliisin viranomaisstatukseen ja siihen liittyviin ongelmiin lainsäädännön kannalta.
Myös tiedonsiirtoon liittyvät ongelmat voivat lisääntyä mikäli osa palvelusta on julkista ja osa yksityistä, etenkin jos yksityisiä yrityksiä on useampi. Myös tuo toimialuejako voi lisätä ongelmia avun saannissa, kun oletettavasti tietyn toimialueen tehtävät kuuluvat sen alueen poliisille, koska he siitä laskuttavat aluetta, oli se sitten kunta tai mikä hyvänsä.
Lähtökohta pitäisi luonnollisesti olla se, että poliiseja on riittävästi. En pidä hyvänä sitä, että poliisia ollaan supistettu ja samalla yksityiset vartiointifirmat valtaavat alaa, vaikkakin se on ymmärrettävä seuraus supistuksista. Tilanne ei tällä hetkellä koulutuksen ja toiminnan osalta ole Suomessa optimaalinen, mutta en usko yksityistämisen olevan ratkaisu tähän.
Myös suomessa suuri osa ambulanssipalveluista on yksityisiä. Julkinen sektori luopui palveluiden tuottamisesta, kun se huomasi yksityisten ambulanssifirmojen tuottavan palvelut halutulla hälytysvalmiudella halvemmalla
Tämä on oikeastaan se kohta, josta itsellä on eniten näkemystä. Ihan alkuun täytyy todeta, että olet yksinkertaisesti väärässä. Vuoden 2011 lakimuutosten jälkeen yksityisten palveluntuotannon osuus ensihoidosta on radikaalisti pienentynyt ja nykyisellään valtaosa yksityisistä hoitaa pääasiassa kiireettömiä hoitolaitossiirtoja ja aikatilaustehtäviä, eikä ns. kansalaistehtäviä. Nykyisellään valtaosan kiireellisestä ensihoitopalvelusta tuottaa tilaaja (sairaanhoitopiiri) itse tai se hankitaan ostopalveluna pelastuslaitokselta.
Eri tahot (lähinnä kuntapäättäjät) ovat kritisoineet sitä, että ensihoitopalvelun hinta kunnille on muutosten myötä noussut, mutta on hyvä ehkä avata hieman syitä sille. Hinta oli ennen halvempi pääasiassa sen takia, että yksityisellä puolella oli laajalti käytössä ns. varallaolosopimukset, joka tarkoittaa sitä, että sopimuksessa lähtöajaksi määriteltiin 15min ja henkilöstö sai varallalossa päivystäessään n. 20% normaalista tuntipalkastaan. Eli toisin sanoen, tehtävän tullessa ambulanssilla ei ole mitään velvollisuutta lähteä tehtävälle ennen kuin 15min on täynnä, riippumatta siitä miten kiireellinen tehtävä on kyseessä. Tämä on muinaisjäänne, jonka alkuperäinen ajatus on mahdollistaa pidemmät päivystysvuorot (monta vuorokautta putkeen), kun henkilöstö voi halutessaan päivystää kotoa käsin, kunhan ehtivät autolle 15min hälytyksestä. Harvalla tähän kuitenkaan käytännössä on ollut mahdollisuutta, sillä alalla on yleistä, että käydään töissä eri kunnassa kuin missä asutaan. Yksityisellä on myös eri TES, jossa esimerkiksi hoitotason ensihoitajan peruspalkka oli aiemmin n. 500€ pienempi kuin vastaavaa työtä kunnallisella tekevän ensihoitajan, joskin tätä on asteittaan viime vuosina nostettu.
Yksityisellä sektorilla myös kalusto, hoitovälineet, asemapaikat, koulutukset ynnä muu vastaava oli huomattavasti heikommissa kantimissa, sillä se kaikki maksaa rahaa. Vika ei ole pelkästään yksityisten palveluntuottajien ja hyviäkin yrityksiä oli/on, vaan enemmänkin siinä, että vanhan lainsäädännön aikaan ensihoitopalvelun järjestämisvastuussa oli kunta, jonka päättäjillä ei välttämättä ollut parasta mahdollista ymmärrystä nykyaikaisen ensihoitopalvelun toiminnasta ja usein kilpailutuksen voitti halvimman tarjouksen tehnyt yritys. Myös sopimuskaudet olivat usein niin lyhyitä, ettei yrittäjien ollut järkevää satsata esimerkiksi kalustoon kun homma saattoi loppua vuoden-parin päästä tulevaan seuraavaan kilpailutukseen.
Ensihoidon laskutus toimii siten, että potilas maksaa kiinteän omavastuuosuuden ja Kela maksaa palveluntuottajalle tietyin perustein määräytyvän summan. Summa maksetaan kuitenkin vain kuljetuksista, eli jos potilas jää kohteeseen, ei yritykselle rahaa tule. Tämä johti joissain paikoissa siihen, että kaikki potilaat kuljetettiin päivystykseen jollain verukkeella, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että päivystys ruuhkautuu turhaan, julkisen sektorin menot kasvavat ja ambulanssi on kiinni tehtävässä turhaan jolloin ensihoidon valmius heikkenee. Koska laskutusperusteita ovat mm. tehtävään käytetty aika ja kilometrit, yritykset myös ajoivat kaikkia tehtäviä, ml. pitkät hoitolaitossiirrot koska pitkistä siirroista saa eniten rahaa. Tämä johtaa jälleen valmiuden heikkenemiseen esimerkiksi tilanteissa, joissa kunnassa on yksi ensihoitoyksikkö joka lähtee siirtämään potilasta terveyskeskuksesta 150km päähän keskussairaalaan, jolloin kunnassa ei ole ambulanssia valmiudessa moneen tuntiin.
