Tapa missä ratsastetaan raiskausuutisoinneilla ajaakseen poliittista tai muuta agendaa on mielestäni hyvin kyseenalaista, joskus jopa vastenmielistä. Tätä esiintyy niin somessa, keskustelufoorumeilla ja myös ihan poliitikkojen omissa kirjoituksissa ja puheissa. Myös kun mietitään, että 30% suomalaisista naisista on joutunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi (yleensä oman kumppanin tai exän tekemänä) ja alaikäisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia on viisi kappaletta päivässä keskimäärin, ihmettelen hieman poliitikkojen halua herätä nyt pitämään kriisipalavereita, vaikka tätä on tapahtunut aina. Tilastojen mukaan esim alaikäisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia on ollut tasaisesti ainakin viimeisen 10 vuotta (en jaksanut katsoa pidemmältä aikaväliltä, mutta uskon että ei hirveästi eroa), mitään suurta piikkiä tai laskua näissä ei ole. Miksei kriisipalavereita pidetty jo vaikka vuonna 1990, koska nämä ongelmat on ollut olemassa aina.
Tässähän jotkut poliitikot ja ihmiset antavat kuvan (todennäköisesti tahtomattaan), että nämä ongelmat on jotenkin vähempiarvoisia, jos niiden tekijänä on kantasuomalainen. Eli hiljaisen hyväksynnän sille, että asioihin ei ole tarvinnut puuttua aikaisemmin. Tietysti hyvä että vihdoin puututaan, mutta ongelma on mm. lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa laaja. Näihinkin olisi voitu puuttua jo kauan kauan sitten tehokkaammin ja muuttaa lainsäädäntöä, mutta tahtoa ei päättäjillä ole ollut, eikä kansallakaan sen kummemmin.
