Kotimaan politiikka

[Jan11]

Suomen talous taitaa kuitenkin olla ensisijaisesti rakennettu investointihyödykkeiden viennille, jolloin se on erittäin vahvasti haavoittuvainen suhdannevaihteluille. Varautuminen on sinänsä ihan viisasta ainakin sen osalta, että ei kannata olla liikaa velkaa siinä vaiheessa kun talous haukkaa. Tämän takia itsekin priorisoin lainanlyhennyksiä ja sijoittamista sen sijaan että laittaisin esim. autoja vaihtoon. Se korostuu nyt kun inflaato on syönyt palkkojen ostovoimasta niin ison siivun, enkä usko että se kovin suuresa määrissä palautuu ennen kun ostovoima palautuu ja siihen menee aikaa. Varsinkin kun suomalainen politiikka ei ole oikeastaan missään vaiheessa pitänyt kansalaisten ostovoiman kasvua ja vaurastumista kovin korkealla prioriteetilla.

En usko että se on mahdollista, koska uudistukset yleensä astuvat aina jonkun varpaille jolloin aina löytyy joku kuka alkaa kriisiyttää tilannetta. Veropohjasta puhuessa me olemme jo siinä tilanteessa että joka kerta kun väläytetään "veropohjan tilikitsemistä" tai mitä näitä vasemmiston lempilapsia on, niin ensimmäinen kyyninen mieleen tuleva ajatus on että vieläkö meinataan pahastikin ryöstää entisten päälle.

Viennin osuus on hieman ilmaisutavasta riippuen 20-30 % bruttokansantuotteesta tai n. 40 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Isompi arvo, jota politiikka- ja markkinapuheissa tykätään käyttää on bruttoarvo, jossa verrataan viennin kokonaisarvoa bruttokansantuotteen kokonaisarvoon.

Pienempi arvo (tai osuus) on vienti vähennettynä vientituotteisiin ja -palveluihin sisältyvillä ulkomaisilla (siis tuoduilla) tuotantopanoksilla eli vaikkapa vientituotteessa olevilla ulkomailta tulevilla komponenteilla ja materiaaleilla.

Rehellisempää olisi puhua tuota puhdistettua lukua. Mutta poliitikko ja etujärjestöt tietysti aina käyttää sitä, mikä parhaiten palvelee kulloistakin tarkoitusta.

Vaikka Kokoomus tuota kriisiyttämistå on säännönmukaisesti käyttänyt, niin on muutkin. Persut jo aiemmin maahanmuuttoasioissa Taloudessa Kokoomuksen ja persujen ohella Kepu ja Demarit, useammankin kerran.
Vihreät ja Vasemmistoliittokin on käyttäneet kriisiyttämistä, mutta he lähinnä vain ympäristöasioissa.

 

[JLM]

Viennin osuus on hieman ilmaisutavasta riippuen 20-30 % bruttokansantuotteesta tai n. 40 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Isompi arvo, jota politiikka- ja markkinapuheissa tykätään käyttää on bruttoarvo, jossa verrataan viennin kokonaisarvoa bruttokansantuotteen kokonaisarvoon.

Pienempi arvo (tai osuus) on vienti vähennettynä vientituotteisiin ja -palveluihin sisältyvillä ulkomaisilla (siis tuoduilla) tuotantopanoksilla eli vaikkapa vientituotteessa olevilla ulkomailta tulevilla komponenteilla ja materiaaleilla.

Rehellisempää olisi puhua tuota puhdistettua lukua. Mutta poliitikko ja etujärjestöt tietysti aina käyttää sitä, mikä parhaiten palvelee kulloistakin tarkoitusta.

Vaikka Kokoomus tuota kriisiyttämistå on säännönmukaisesti käyttänyt, niin on muutkin. Persut jo aiemmin maahanmuuttoasioissa Taloudessa Kokoomuksen ja persujen ohella Kepu ja Demarit, useammankin kerran.
Vihreät ja Vasemmistoliittokin on käyttäneet kriisiyttämistä, mutta he lähinnä vain ympäristöasioissa.

Ehkä oma osansa asiaa on se, että suomalainen äärimmäinen turvallisuushakuisuus tarkoittaa yleensä sitä että mitään muutoksia totuttuun ei haluta tehdä, koska muutos tarkoittaa että jotain voi mennä pieleen. Joten muutoksia ei hirveästi taida kukaan uskaltaakaan esittää ilman kriisiyttämistä. Se lienee tehokkaimpia tapa mobilisioida kansalaisia asian taakse. Tuossa oli myös mielenkiintoinen teoria liittyen ikärakenteeseen, nimittäin turvallisuushakuisuus lisääntyy yleensä iän mukana ja se taas johtaa siihen, että uusia yrityksiä perustavat lähinnä nuoremmat. Ja kun nuoria on vähemmän, on myös vähemmän uusia yrityksiä jne...