Pekurisesta tehtiin tosiaan turhaan marttyyri. Häntä ovat ylistäneet esimerkiksi Rauhanpuolustajat ja Sadankomitea. Nämä järjestöt saivat rahoitusta Neuvostoliitosta ainakin epäsuorasti ja nakersivat suomalaista maanpuolustusta.Tjaa, Pekurisen tappaminen lähestyi tosiaan venäläistä toimintaa, ja enemmän taisi heikentää maanpuolustusintoa kuin lisätä sitä. Upseerit loivat ehdoin tahdoin marttyyrin, kun tapahtumien perusteella se keski-ikää lähestyvä aseistakieltäytyjä ilmiselvästi sitten olikin aidosti vakaumuksellinen eikä Stalinin ruplien houkuttelema.
Pekurisen palvonta jatkuu edelleen. Hesarissa Tuomo Yrttiaho kehui tammikuussa 2022 tällä tavalla:
Pekurisen kuolemasta tuli viime vuonna kuluneeksi 80 vuotta, mutta dokumentin ajoitus on muutenkin osuva. Aikana, jolloin militarismi nostaa päätään ja miljardien asehankinnat kiilaavat sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeiden edelle ilman suurempaa kritiikkiä, on erityisen tärkeää muistuttaa suomalaisen rauhanliikkeen historiasta.
Jokainen järkevä ihminen varmaan ymmärtää, että minkään maan puolustus vaaratilanteessa ei kestä pekurisia ja näiden tukijoita.
Viimeksi muokattu: