Kolmannen sektorin rahoitus päätetään joka vuosi erikseen. Rahoitus ei ole viime vuosina varsinkaan ollut mitenkään vakaata. Kustannuspaineita heillä kyllä on reippaasti, palkkahenkilökunnan osalta ne myös suoraan näkyy siinä, että oma työpaikka on joka vuosi vaakalaudalla.Sitä kautta niihin päättäviin hommiin ajaudutaan, tai varmaankin sieltä napsitaan sopivat henkilöt vallankäyttöön. Lähtötilanteessa ongelmana on se, että henkilö saa rahaa taikaseinästä. Lopulta hän olikin sinällään täysin kyvykäs tuottamaan jotain arvoa, mutta rahan tulo taikaseinästä jatkuu ja insentiivinä on tietenkin harrastella asiaa joka tapahtuu lämpimässä, on vapaaehtoista, kustannuspaineetonta ja jonkun muun kustantamassa tilassa jne.
Valtaosa kansanedustajista on aloittanut jo opiskeluaikana opiskelijapolitiikassa ja/tai nuorisojärjestöissä. Juu, moni on mukana myös jossakin kolmannen sektorin järjestötoiminnassa. Yhtäältä saavat sitä kautta parannettua maailmaa ja tehtyä yhteiskunnallista vaikuttavuutta (poliitiikan perusmotivaatio puolueesta riippumatta), toisaalta saavat sitä kautta kosketuksen isoon määrään potentiaalisia äänestäjiä.
Kateus saa ihmiset tekemään hämmentäviä asioita.