Ensinnäkin, vaikka pyrkyä ja uskoa luokkayhteiskunnan poistamiseen olikin erityisesti 60-,70- ja 80-luvuilla, ei se milloinkaan mihinkään ole hävinnyt. Suomi on, ja on aina ollut luokkayhteiskunta, mutta luokkakäsitys on toki elänyt. Tästä on kosolti myös tutkimusta.Eli tavallaan haluat luoda eräänlaisen luokkayhteiskunnan?
Ongelmahan on vähän sellainen, että kaikilla ei riitä pää eikä myöskään mielenkiinto teoreettisiin korkeakouluopintoihin. Ainoa tapa millä saat niitä korkeakoulututkintoja lisättyä siinä tilanteessa on polkea korkeakoulututkinnon vaatimustaso niin alas että sen arvo rapautuu. Toisaalta jos halpatyövoimalla saturoidaan koko kenttä, niin sillä sementoidaan se tilanne, että ne alat ovat ja pysyvät halpa-aloina eivätkä koskaan kehity mihinkään. Siinä sivussa sitten ne erinäiset sosiaaliset ongelmat, mistä on jo nähtävissä paljon merkkejä isommissa kaupungeissa. Niistä mitä ei innokkaampien monikultturistien mukaan pitänyt koskaan tulla.
Jos taas ongelma on syntyvyys, niin silloin pidemmän aikavälin ratkaisu on lisätä sitä. Lyhyellä aikavälillä peli on jo menetetty.
Toisekseen, kenen tahansa normaaliälyisen nuppi kyllä riittää. Riittääkö takapuoli, kärsivällisyys ja itsesäätelyn sekä itseohjautuvuuden taidot, on sitten kokonaan toinen asia.
Korkeimman koulutusasteiden maissa korkeakoulututkinnon tehneiden määrä lähenee 70 prosenttia ikäluokasta, kun se meillä on n. 40. En jaksa uskoa, että väestötasolla kyvykkyydessä olisi tuollaisia eroja vaikkapa kärkipään maista Kanadan kanssa.
Tai että ylipäätään olisimme kyvykkyydessä alle OECD-keskiarvon samaan tapaan kuin koulutustasossa olemme. Kyllä tässä on kysymys arvoista, arvostuksista, koulutusmarkkinoista ja työmarkkinoista. Toisin sanoen luomastamme ja päivä päivällä elämästämme kulttuurisesta todellisuuskuvasta, väitän.
Ja siitä syntyvyydestä. Yksikään teollistunut länsimaa ei ole kyennyt kääntämään syntyvyyttä pysyvään nousuun sen jälkeen, kun lapsen lasku on vakiintunut. Sellaisen tavoitteen varaan siis ei ainakaan kannata laskea.