Kotimaan politiikka

[KeljuK]

^
Moni ei sitä ajattele niinpäin että tekee lapsen/lapset pois alta kun on hyvissä voimissa nuorempana. Parilla tutulla on käynyt niin että on mennyt vahingolla raskaaksi/muija raskaaksi 20v kieppeillä. Yhteiskunnan ja vanhempien turvaverkko molemmilla oli hyvä, omat vanhemmat niin nuoria vielä silloin että niistä oli paljon apua vauva-aikana.

Meneehän siinä sitten se nuoren aikuisuuden viihde-elämä vähän vähemmille, varsinkin aluksi, muttei siitäkään nyt paljoa kuulemma tarvinnut tinkiä. Opinnot (yliopisto) sitten oli helpohkoa lapsenhoidon kannalta.

Nyt toinen on 39v. ja tenava valmistu just lukiosta, toinen 44v ja lapsi on jo muutaman vuoden ollut muualla opiskelemassa.

Siinä sai just sen pienimmän lapsiajan tehdä opinnot, ja sitten olikin jo duunissa ja oli rahaa lapsen menoihin kouluikäisestä lähtien.

Näin viidenkympin kieppeillä olevana tuota katsoo loistoratkaisuksi. Silloin kun itte oli 20v ois ajatellut että elämä on pilalla.

 

[AlkuVaikeaa]

Julkkikset ovat syyllinen kulttuurin rappioon. Kakalle haisevia hiiriä joka ikinen, vailla oikeaa kykyä luoda mitään aitoa lisäarvoa minnekään.

On karmea kulttuurinen virhe nostaa ääliöt älykköjen asemaan. Siinä menee yksinkertaisetkin asiat ihan sekaisin.

Hyvin yksinkertaista. Asioita pitäisi katsoa tulosten mukaan. Ja toimia niin, että tyhjännaurajia ei pitkään kuunneltaisi. Samaa törkyä ne työntää ikuisesti kuvitellen jotain osaavansa.

 

[pulatunnus]

Eikä edellytä. Ainoa mitä talouskasvu edellyttäisi on, että a) hyväksyttäisiin talouskasvun tulevan uusista teknologioista, ja b) hyväksyttäisiin että jos ei yhtään ole tuohonkaan aiheeseen perehtynyt on täysin pihalla. Eli joku nolo poliitikkokaan ei voi psykopaattipyrkimyksistään huolimatta huutaa asioiden tilaa tietämättä mistään mitään niin, että .itään hyvää minnekään voisi syntyä.

Ihmiset on niin totutettu kuuntelemaan psykopaatteja, että yksinkertaisinkin asioihin keksitään hölmöyksiä miksi ei onnistu ilman joidenkin Virheiden puolueohjelman läpiviemistä kohta kohdalta.

Psykopaateista tiedä.

Talouskasvua voi syntyä muillakkin tavoilla. nyt kun kovasti huudetaan talouskasvua, niin meillä osalla sektoreita se tie käytö loppuun ja vähän kärjistäen suunta alaspäin, suunta työllistämisessä alaspäi, eli pyrkiä päinvastaiseen.
Siinä voidaan toki käyttää uusitegnologioita, ja jos puhetta julkistenpalveluiden tuottamisessa niin sitähän politiikot tahtoo, uusilal tegnologioilla tehostaa, niin ettei palveluntarjonta kohtuuttomasti romahtaisi.

Siitä vapautuisi resursseja muualle, toki ne "uudet tegnologiat" vaatii erityisosaajia joista niukkuutta, eli taasen tullaan siihen houkuttelevuutaan.

Meneeko vapautuneet työvoimaresurssit sitten uuteenkaupunkiin autoja kokoon, vai Saloon akku tehtaalle, Heset ja muuta palvelutyöpaikat vielä tarvii väkeä, mutta uudet tegnologiat sielläkin ovella.

 

[AlkuVaikeaa]

Meneeko vapautuneet työvoimaresurssit sitten uuteenkaupunkiin autoja kokoon, vai Saloon akku tehtaalle, Heset ja muuta palvelutyöpaikat vielä tarvii väkeä, mutta uudet tegnologiat sielläkin ovella.

Tuo on poliittinen valinta. Psykopaatit johtopaikoille Suomessa laskettu, kuinka uusi teknologia antaa heille mahdollisuuden monottaa väkeä ulos. Sen sijaan, että mietittäisiin miten tehdään uutta kasvua, ja uusia mahdollisuuksia ihmisille.

Suomen johdon ja julkkisten tilaa voi verrata epävireiseen kanteleeseen. Siitä huolimatta, että soitto särähtää jatkuvasti korvaan ei innokkaiden kuuntelijoiden määrä tipu. Sontakärpäsefektin pitäisi loppua, jos jotain tässä maassa aiotaan koskaan saada aikaan.

Ei epävireisiä kannata kuunnella, kun vaihtoehtojakin on.

 

[pulatunnus]

Tuo on poliittinen valinta. Psykopaatit johtopaikoille Suomessa laskettu, kuinka uusi teknologia antaa heille mahdollisuuden monottaa väkeä ulos. Sen sijaan, että mietittäisiin miten tehdään uutta kasvua, ja uusia mahdollisuuksia ihmisille.

Jos jättää sen sairaskertomukset sivuun, niin jos nyt vähän rahoitut, niin eikö nimenomaan julkisenpuolen kannata käyttää tegnologioita hyväkseen, jos sellaista on tarjolla. vapauttaa niin työvoima kuin pääomia yksityiselle puolelle.

Se kaipaamaasi kehitystä hidastava veropaine kevenesi, samalla vapautui työvoimaa yksityiselle puollle jne. Tegnologi vapauttaa myös osaajia, ei pelkästää ns rividuunareita. Tegnolgia myös tuota tarjolle töitä joihin pääsee kiinni nopealla koulutuksella, perehdyttämisellä. Se että vapautuu sellaisiin tehtäviin tekijöitä vapauttaa taasen sielä ylöspäin väkeä.

 

[AlkuVaikeaa]

niin eikö nimenomaan julkisenpuolen kannata käyttää tegnologioita hyväkseen, jos sellaista on tarjolla. vapauttaa niin työvoima kuin pääomia yksityiselle puolelle.

Julkista puolta ei kiinnosta uusi teknologia, ennen kuin ollaan tasan tarkkaan vaiheessa, jossa tuottaja antaa kaiken suoraan käteen. Silloin ei puhuta enää uudesta, mutta toki vanhoissa uusissa teknologioista olisi jo paljon mahdollisuuksia tehostamiseen, jos sitä oikeasti haluttaisiin.

Yksityisen puolen osalta kyse on ideologiasta, jossa asenne on, että ei varmasti tehdä Suomessa mitään innovatiivista.

Uusista teknologioista. Otetaan esimerkkinä kehoteinsinöörin tehtävä. Taitaa olla vieläkin tekemiseen palkat kohdallaan. Onko se niin vaikeaa kysyä suomeksi tai englanniksi kysymyksiä? Pitäisikö yhteiskunnan järjestää viiden vuoden koulutuksia siitä, miten kysytään kysymyksiä?

 

[AlkuVaikeaa]

Kokoomuksen vaalimainontaa Orpolta: missä EU siellä kilpailuky.

Löysät propagandaan perustuvat heitot ovat syy oikeastaan kaikkiin Suomen ongelmiin. Koska eliitille olennaista ei ole asioiden todellinen tila, koska heille aina tarjoillaan ensimmäisenä. Olennaista on saada itsensä näyttämään hyvältä. Jolloin omien ilmaisten lounaiden mussutus pääsee kivasti jatkumaan.

 

[JLM]

^
Moni ei sitä ajattele niinpäin että tekee lapsen/lapset pois alta kun on hyvissä voimissa nuorempana. Parilla tutulla on käynyt niin että on mennyt vahingolla raskaaksi/muija raskaaksi 20v kieppeillä. Yhteiskunnan ja vanhempien turvaverkko molemmilla oli hyvä, omat vanhemmat niin nuoria vielä silloin että niistä oli paljon apua vauva-aikana.

Meneehän siinä sitten se nuoren aikuisuuden viihde-elämä vähän vähemmille, varsinkin aluksi, muttei siitäkään nyt paljoa kuulemma tarvinnut tinkiä. Opinnot (yliopisto) sitten oli helpohkoa lapsenhoidon kannalta.

Nyt toinen on 39v. ja tenava valmistu just lukiosta, toinen 44v ja lapsi on jo muutaman vuoden ollut muualla opiskelemassa.

Siinä sai just sen pienimmän lapsiajan tehdä opinnot, ja sitten olikin jo duunissa ja oli rahaa lapsen menoihin kouluikäisestä lähtien.

Näin viidenkympin kieppeillä olevana tuota katsoo loistoratkaisuksi. Silloin kun itte oli 20v ois ajatellut että elämä on pilalla.

Tuo on totta. Sille on syynsä miksi hedelmällisyys on parhaimmillaan alle parikymppisenä. Se, että se ns. viihde-elämä sovitetaan lapsiarkeen on nähdäkseni myös paljon parempi malli sikäli, että se tavallan myös kasvattaa siihen parisuhdearkeen siten, ettei kaikki pyöri lapsen ympärillä vaan on myös ns. omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Siinä vaiheessa kun tenavat ovat isoja niin on vielä hyvin aikaa ja energiaa tehdä muita juttuja, mahdollisesti nauttia myös lastenlapsista jne. Mutta jos se yleinen tapa millä lapsista ja lapsiperhearjesta mediassa ym. puhutaan keskittyy lähinnä niihin ikäviin puoliin ja eräänlaiseen narsistiseen "en halua minkään rajoittavan mitään"-ajatteluun, niin siinä voi helposti tulla sitten niitä virhevalintoja mitä sitten yritetään paikata lapsettomuushoidoilla kun ollaan turhan vanhoja. Mielestäni isillä on tuossa suhteessa aika paljon merkitystä, näyttämällä esimerkkiä vastuunkannosta yms. ja niiden arvojen opettamisessa omille lapsille.

 

[Manala]

Eikä edellytä. Ainoa mitä talouskasvu edellyttäisi on, että a) hyväksyttäisiin talouskasvun tulevan uusista teknologioista, ja b) hyväksyttäisiin että jos ei yhtään ole tuohonkaan aiheeseen perehtynyt on täysin pihalla. Eli joku nolo poliitikkokaan ei voi psykopaattipyrkimyksistään huolimatta huutaa asioiden tilaa tietämättä mistään mitään niin, että .itään hyvää minnekään voisi syntyä.

Ihmiset on niin totutettu kuuntelemaan psykopaatteja, että yksinkertaisinkin asioihin keksitään hölmöyksiä miksi ei onnistu ilman joidenkin Virheiden puolueohjelman läpiviemistä kohta kohdalta.

Ei ole olemassa mitään loppumatonta määrää uusia teknologioita, jotka olisivat täysin resurssineutraaleja eivätkä vetäisi muuta kuluttamista perässään. Talouskasvu lisää kuluttamista.

 

[3dfx]

Niin, kyllä kai lapsilisiä voisi vaikka kokeilla korottaa ja katsoa, että saataisiinko sitä kautta syntyvyys nousuun. Mutta ehkä käytännössä aika mahdoton ja myös vääristynyt ajatus, että yhteiskunnan pitäisi kustantaa se 100 prosenttisesti.

Tämä on kai vähän tätä ajattelua, missä kaikki pitäisi ulkoistaa valtion hoidettavaksi. Jos halutaan hankkia lapsia, niin valtion pitäisi jotenkin hoitaa nekin niin, ettei siitä koidu itselle mitään vaivaa.

Ja samaa mieltä myös siitä, että median pelonlietsonnalla on varmaan osansa.

tai siirtää niitä tukien painotuksia ensimmäiseen lapseen. Tämän voisi tehdä kustannusneutraalisti saaden suht suurenkin tulonlisäyksen, jos lopetetaan suurperheiden tukeminen ja panostetaan siihen että jokainen potentiaalinen pariskunta tekisi edes yhden lapsen.

 

[3dfx]

Niinhän se on. Mutta niin kauan kun huoltosuhde, velkasuhde ja koko talousjärjestelmä edellyttää jatkuvaa talouskasvua se edellyttää käytännön tasolla samalla myös jatkuvaa väestönkasvua.

Spoileri

ei mikään edellytä ikuista talouskasvua.

 

[Manala]

ei mikään edellytä ikuista talouskasvua.

Velkojen korot käytännössä edellyttävät. Ne ovat rahaa, jota ei ole aiemmin ollut olemassa.

Edit: Velat -> Velkojen korot

 

[samsungaaja]

En sinällään ole tästä asiasta eri mieltä, mutta välillä vähän tuntuu, että tää kokonaiskuva vähän hämärtyy, kun keskitytään vaan jankkaamaan tästä maahanmuutosta itseisarvoisena ongelmana. Ongelma on kuitenkin globaali: ihmisiä on liikaa ja kasvavia resursseja liian vähän. Ehtyviä on sitäkin enemmän.

Meidän yksinkertaisesti pitäisi oppia tulemaan toimeen vähemmällä ja tämä pätee myös siihen huoltosuhteeseen. Ja kun resurssit, elintila ja elinolot huononevat pyrkii haittalajimme levittäytymään sinne missä elämää ylläpitäviä resursseja vielä on. Kaupan päälle me ollaan globaalilla tasolla luotu vielä tällainen itsetuhoisa resurssien kuluttamiseen motivoiva talousjärjestelmä, joka kannustaa lisääntymään sekä ottamaan vastaan niitä maahanmuuttajia taistelemaan hupenevista resursseista pelkän biologisen olemassaolotaistelun päälle.

Tässä logiikassa on jotain erikoista mitä en ihan ymmärrä. Länsimaissa ei lisäännytä tarpeeksi ja resurssit käyvät vähiin joten otamme tänne yhteiskuntaamme huonosti sopeutuvia maahanmuuttajia (lisääntymään) ja elämään länsimaisesti (= kuluttamaan enemmän resursseja kuin he tekisivät kotimaissaan). Totta varmasti että ylipäätään olisi aihetta kuluttaa vähemmän vaikka en kyllä esim. henk.koht. koe mitenkään törsäilevästi eläväni. Varmaan tätä vähemmällä toimeentulemista/kuluttamisen vähentämistä tullaan piakkoinkin "pakottamaan" (kannustamaan) keinoin mistä on jo näkynyt viitteitä mutta ei siitä sen enempää..

 

[3dfx]

Jos lasten hankinnasta ajatellaan vähän siihen tapaan, että niitä halutaan mutta siten ettei mistään joudu luopumaan niin lapsia ei hankita koskaan. Lapsen saaminen ja kasvattaminen vaatii väistämättä luopumista jostain, vaikka yhteiskunta maksaisikin kulut. Tulevaisuus on aina ollut epävarma, kysymys on siitä onko uskoa tulevaisuuteen niin, että hankalistakin tilanteista selvitään ja pystytään luovimaan. Ehkä siinä on osansa klikkihuorausmediallakin, missä huonot uutiset ovat hyviä uutisia (koska generoivat klikkejä ja rahaa) ja jonkinlaisella perverssillä älykkyyskäsityksellä, missä vähän niin kuin kuuluu kaivaa joka asiasta kaikki se mikä on perseestä ja varmasti epäonnistuu tai aiheuttaa jollekin marginaaliporukalle jonkun todellisen tai kuvitellun ongelman. Liika turvallisuushakuisuus tuottaa vain pelokkaita ihmisiä, eikä sitä voi korjata tukia lisäämällä. Lähinnä se vain vie ihmisiltä lopunkin uskon ja halun itsenäiseen selviämiseen ja etenemiseen, mikä olisi taas aika olennainen asia itsekunnioituksen kannalta.

Sillä on iso ero ettei halua luopua mistään ja sillä, että lapsen tekeminen johtaa kohtuuttomiin nykyisiin ja tulevaisuuden uhrauksiin.

Ja epävarmuus on kyllä lisääntynyt huomattavasti, ettei se "aina on ollut epävarmuutta" kovin pätevä argumentti ole ainakaan resurssien mielessä. Jo 2000- luvun aikana on ollu finanssikriisi+metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden kriisi, koronakriisi, ukrainan sota jne. eli ihan älyttömästi tulee shokkia koko ajan joka puolelta. Tosta on sellanen tutkimuspaperikin kuin depression babies (quaterly journal of economics), missä oli viitteitä siihen suuntaan, että "lamakokemukset" (=huono stock market return mittarina) lisää riskiaversiivisuutta vielä pitkänkin ajanjakson jälkeen. Jos tää tulos yleistyy, niin se että koko ajan tulee jotain makroshokkia joka puolelta, tekee ihmisistä riskiaversiivisempia myös lapsen hankinnassa. Sehän on riski mihin sitoudutaan yli 15 vuodeksi ilman opt out mahdollisuutta. Jos työsuhteet on vain kuukausia/päiviä/tunteja ennustettavuudeltaan niin tääkin vaikuttaa.

Ihan julkisen taloustieteen ajattelun pohjalta tukia ja verotusta tulisi tässä kohtaa lisätä ja vähentää riskejä, jos väestö muuttuu riskiaversiivisemmaksi ja halutaan sama lopputulema mitä riskiä kaihtamattomalla väestöllä. Siksi panostaisin päättäjänä sen ekan lapsen tukemiseen voimakkaasti, minkä hankintaan on suurin kynnys ja mikä vaatii suurimmat uhraukset.

 

[3dfx]

Velat käytännössä edellyttävät. Ne ovat rahaa, jota ei ole aiemmin ollut olemassa.

En äkkiseltään pysty miettimään mekanismia tähän. Rahamäärän kasvu ei edellytä talouskasvua eikä rahamäärän kasvu ole mikään itseisarvo. Julkista talouttakin voisi suunnitella miljoonalla erilaisella oletuksella.

 

[samsungaaja]

.. koko ajan tulee jotain makroshokkia joka puolelta, tekee ihmisistä riskiaversiivisempia myös lapsen hankinnassa. Sehän on riski mihin sitoudutaan yli 15 vuodeksi ilman opt out mahdollisuutta.

Pitäisi kai vain luottaa että "elämä kantaa" eli että aina jotenkin pärjätään vaikka mitä kävisi. Onhan sitä tehty lapsia paljon köyhempinäkin aikoina. Media ei kauheasti kuitenkaan auta tulevaisuuteen luottamuksen rakentamisessa tuomiopäivän maalailluillaan..

Ihan julkisen taloustieteen ajattelun pohjalta tukia ja verotusta tulisi tässä kohtaa lisätä ja vähentää riskejä, jos väestö muuttuu riskiaversiivisemmaksi ja halutaan sama lopputulema mitä riskiä kaihtamattomalla väestöllä. Siksi panostaisin päättäjänä sen ekan lapsen tukemiseen voimakkaasti, minkä hankintaan on suurin kynnys ja mikä vaatii suurimmat uhraukset.

Uh oh, nyt sohaisit muurahaispesään. Mutta Suomessa on kyllä ollut tyyli lyödä lyötyä ja tehdä leikkauksia lamassa jne. mitä aina ihmetellyt esim. ysärin lama ja sen ajan ihmiskohtalot.. Kai sillä on sitten poliittista kannatusta tarpeeksi.

 

[3dfx]

Eikä edellytä. Ainoa mitä talouskasvu edellyttäisi on, että a) hyväksyttäisiin talouskasvun tulevan uusista teknologioista, ja b) hyväksyttäisiin että jos ei yhtään ole tuohonkaan aiheeseen perehtynyt on täysin pihalla. Eli joku nolo poliitikkokaan ei voi psykopaattipyrkimyksistään huolimatta huutaa asioiden tilaa tietämättä mistään mitään niin, että .itään hyvää minnekään voisi syntyä.

Ihmiset on niin totutettu kuuntelemaan psykopaatteja, että yksinkertaisinkin asioihin keksitään hölmöyksiä miksi ei onnistu ilman joidenkin Virheiden puolueohjelman läpiviemistä kohta kohdalta.

niitä talouskasvun lähteitä on muitakin kuin uusi teknologia mm. parempi kohdentuminen.

 

[3dfx]

Pitäisi kai vain luottaa että "elämä kantaa" eli että aina jotenkin pärjätään vaikka mitä kävisi. Onhan sitä tehty lapsia paljon köyhempinäkin aikoina. Media ei kauheasti kuitenkaan auta tulevaisuuteen luottamuksen rakentamisessa tuomiopäivän maalailluillaan..

Uh oh, nyt sohaisit muurahaispesään. Mutta Suomessa on kyllä ollut tyyli lyödä lyötyä ja tehdä leikkauksia lamassa jne. mitä aina ihmetellyt esim. ysärin lama ja sen ajan ihmiskohtalot.. Kai sillä on sitten poliittista kannatusta tarpeeksi.

Pitäisi kai kaikkeen muuhunkin luottaa, mutta massojen syyttely ei auta jos luottavat "väärin". Nykyisin tuo syyttely ja yleinen moralisointi vaan tuntuu olevan se ensisijainen toimintatapa. Vaikka mulla olisi jotenkin vakaa parisuhde niin lasta en ihan resursseja ajatellen olisi uskaltanut todellakaan tehdä "parhaassa lisääntymisiässä" enkä uskaltaisi vieläkään. Mahdollisen eron myötä tulevat elatusmaksutkin on aika ankee ajatus ja lisää riskejä paljon.

Köyhempänä aikana oletettavasti lapsen tekemisen suhteelinen kustannus ei ole ollut yhtä suuri mitä nykyisin.

Vaikkei valtio löiskään lyötyjä niinkun maan tapa on, niin silti ei kaikilla riitä voimavaroja alottaa lähtöruudusta työelämäänsä parin vuoden välein uudelleen.

 

[pulatunnus]

Julkista puolta ei kiinnosta uusi teknologia, ennen kuin ollaan tasan tarkkaan vaiheessa, jossa tuottaja antaa kaiken suoraan käteen. Silloin ei puhuta enää uudesta, mutta toki vanhoissa uusissa teknologioista olisi jo paljon mahdollisuuksia tehostamiseen, jos sitä oikeasti haluttaisiin.

Vai että vanhaa, silloinko kun se on tuotteistettu. Ehkä isossa kuvassa se on järkevämpää, kuin lähteä protoileen, tai tilaileen laajasti jotain sellaista mistä ei vielä tiedetä valmiistu koskaan, jälkimmäisiäkin on ja kun menee suteen, niin jälkiviisaat huutelee.

Julkisella puolella on kyllä ihan omia kokeiluja missä vähän kokeillaan asioita mistä ei vielä tiedetä. Ja joissa sektoreissa ihan omaakin ns tuotekehitystä. (siis tutkimus juttujen lisäksi).

 

[AlkuVaikeaa]

Pitäisi kai vain luottaa että "elämä kantaa" eli että aina jotenkin pärjätään vaikka mitä kävisi.

Aiemmin elämä kantoi, koska kun kävi tarpeeksi ikävästi löytyi joku rikkaampi, joka otti porkkanamaansa kitkijäksi.

Nykyään valta on niillä psykopaateilla, joille sota on rauhaa, ja köyhyys rikkautta. Sieltä tulee vastaan sana-akrobatia kun puhutaan todellisista ongelmista.

 

[AlkuVaikeaa]

Vai että vanhaa, silloinko kun se on tuotteistettu. Ehkä isossa kuvassa se on järkevämpää, kuin lähteä protoileen, tai tilaileen laajasti jotain sellaista mistä ei vielä tiedetä valmiistu koskaan, jälkimmäisiäkin on ja kun menee suteen, niin jälkiviisaat huutelee.

Julkisella puolella on kyllä ihan omia kokeiluja missä vähän kokeillaan asioita mistä ei vielä tiedetä. Ja joissa sektoreissa ihan omaakin ns tuotekehitystä. (siis tutkimus juttujen lisäksi).

Ehkä tai siis näin on. Isossa kuvassa Suomi on rajusti jälkeenjäänyt uusissa teknologioista ja sitä kautta talouskasvussa.

Siitä olen samaa mieltä, että toki talouskasvua olisi helposti saatavilla muutoinkin kuin uudella teknologialla, mutta sellaisen tapahtumiseen uskoni on vielä pienempi. Suomessa tykätään elää pää persiissä huudstellen maailman parasta, ja kuinka hyvin juuri itsellä menee.

 

[JLM]

Sillä on iso ero ettei halua luopua mistään ja sillä, että lapsen tekeminen johtaa kohtuuttomiin nykyisiin ja tulevaisuuden uhrauksiin.

Ja epävarmuus on kyllä lisääntynyt huomattavasti, ettei se "aina on ollut epävarmuutta" kovin pätevä argumentti ole ainakaan resurssien mielessä. Jo 2000- luvun aikana on ollu finanssikriisi+metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden kriisi, koronakriisi, ukrainan sota jne. eli ihan älyttömästi tulee shokkia koko ajan joka puolelta. Tosta on sellanen tutkimuspaperikin kuin depression babies (quaterly journal of economics), missä oli viitteitä siihen suuntaan, että "lamakokemukset" (=huono stock market return mittarina) lisää riskiaversiivisuutta vielä pitkänkin ajanjakson jälkeen. Jos tää tulos yleistyy, niin se että koko ajan tulee jotain makroshokkia joka puolelta, tekee ihmisistä riskiaversiivisempia myös lapsen hankinnassa. Sehän on riski mihin sitoudutaan yli 15 vuodeksi ilman opt out mahdollisuutta. Jos työsuhteet on vain kuukausia/päiviä/tunteja ennustettavuudeltaan niin tääkin vaikuttaa.

Ihan julkisen taloustieteen ajattelun pohjalta tukia ja verotusta tulisi tässä kohtaa lisätä ja vähentää riskejä, jos väestö muuttuu riskiaversiivisemmaksi ja halutaan sama lopputulema mitä riskiä kaihtamattomalla väestöllä. Siksi panostaisin päättäjänä sen ekan lapsen tukemiseen voimakkaasti, minkä hankintaan on suurin kynnys ja mikä vaatii suurimmat uhraukset.

Mikä on sitten kohtuutonta, mikä ei... noin lähtökohtaisesti pidän typeryytenä sitä, että valtion pitää tasoittaa kaikki pomput ja taata kaikille keskiluokkainen elämä omasta panoksesta riippumatta (ja siinä sivussa varmistaa että mahdollisimman harva pääsisi omilla ansioillaan sen keskiluokan yläpäähän, saati sitten vielä ylemmäs...). Meillä on laajemmat turvaverkot kuin varmaan kertaakaan koko itsenäisyytemme aikana, mutta silti kaikki on niin saakelin riskaapelia ettei uskalla oikein mitään. Kertoisikohan se kuitenkin enemmän siitä, että kun on paapottu liikaa ja samaan aikaan saatu median, somen yms. kautta jokseenkin todellisuudesta vieraantunut kuva siitä, minkälainen ihmiselämä ylipäätään on, niin suurensuuren hyvinvoinnin sijaan onkin saatu paljon pahoinvointia ja toivottomuutta?

Kriisejä on ollut ennenkin. On ollut sotia, on ollut raskaita sotakorvauksia, energiakriisiä, työttömyyttä ja lamoja, on ollut luokkayhteiskunnan jäänteenä aika paljon sellaista epäoikeudenmukaisuutta mitä nykyään pidetään jokseenkin käsittämättömänä. Sen päällä on ollut lietsotut ja osin ihan todellisetkin pelot kaikenlaisista ympäristökatastrofeista, ydinsodasta, neukkulan valloittamaksi tulemisesta jne. Ja silti nykyisen kaltainen näköalattomuus ja toivottomuus oli aika vähäistä, ihmisillä oli enemmän uskallusta ja elämänjanoa. Nyt halutaan (aika vahvasti kärjistäen) vain sarja nautintoja mahdollisimman pienellä vaivalla ja mielellään jonkun muun piikkiin, mikä tekee lopulta kaikki surkeiksi. Ne tuet yms. eivät ole suinkaan lisänneet riskinottohalukkuutta, vaan päin vastoin aiheuttaneet sen, että kun ihmisille ei synnyt kokemusta omien siipien kantamisesta ja siitä, että on oman elämänsä ohjaksissa, niin kyky sietää epävarmuutta ja ohjata omaa elämää ilman valtion toimimista äidinkorvikkeena on laskenut jatkuvasti.

Samoin puhe lapsista "riskinä" mikä vertautuu johonkin pörssikursseihin kertoo aika paljon - silloin kun omat laitettiin alulle, niin ei siinä oikein voinut miettiä montako kertaa pörssi rommaa seuraavan 18 vuoden aikana. Jos siihen ajatteluun lähtee, niin ainoa mitä uskaltaa tehdä on jemmata rahaa patjan sisään ja istua kusi sukassa olohuoneen nurkassa valittamaan maailman kovuutta. Kyllä se ajatus oli silloin se, että lapset ovat osa elämää ja niistä huolehditaan parhaan kyvyn mukaan, satoi tai paistoi. Niillä lapsilla on itseisarvo ja merkitys, eikä niitä voi verrata pörssilappuihin tai vaikka johonkin ostopalveluun.

 

[3dfx]

Mikä on sitten kohtuutonta, mikä ei... noin lähtökohtaisesti pidän typeryytenä sitä, että valtion pitää tasoittaa kaikki pomput ja taata kaikille keskiluokkainen elämä omasta panoksesta riippumatta (ja siinä sivussa varmistaa että mahdollisimman harva pääsisi omilla ansioillaan sen keskiluokan yläpäähän, saati sitten vielä ylemmäs...). Meillä on laajemmat turvaverkot kuin varmaan kertaakaan koko itsenäisyytemme aikana, mutta silti kaikki on niin saakelin riskaapelia ettei uskalla oikein mitään. Kertoisikohan se kuitenkin enemmän siitä, että kun on paapottu liikaa ja samaan aikaan saatu median, somen yms. kautta jokseenkin todellisuudesta vieraantunut kuva siitä, minkälainen ihmiselämä ylipäätään on, niin suurensuuren hyvinvoinnin sijaan onkin saatu paljon pahoinvointia ja toivottomuutta?

"Paapominen" ja sosiaaliturva tuottaa riskihakeutuvampaa käytöstä, koska voit sosialisoida kulut muille mutta saat kuitenkin mahdolliset hyödyt itsellesi. Turvaverkotkaan ei todellakaan ole laajimmat itsenäisyyden aikana esim. vakaa työ on yksi elämän turvaverkko, ja ihmiset lähtökohtaisesesti preferoi kulutuksen tasoitusta yli ajan kuin kovempia tuloja suuremmalla varianssilla, siksi esim. sosiaalivakuutus on olemassa hyvinkin tehokkaana sosiaaliturvan muotona. Pahoinvointi ja toivottomuus on ihan tän markkinasysteemin tuottaman epävarmuuden tuotos, kuten myös se että ihmisistä on tullu riskiä kaihtavia.

Ne tuet yms. eivät ole suinkaan lisänneet riskinottohalukkuutta, vaan päin vastoin aiheuttaneet sen, että kun ihmisille ei synnyt kokemusta omien siipien kantamisesta ja siitä, että on oman elämänsä ohjaksissa, niin kyky sietää epävarmuutta ja ohjata omaa elämää ilman valtion toimimista äidinkorvikkeena on laskenut jatkuvasti.

Talousteoria ei tue tälläistä väittämää. Tuet/vakuutus lisää riskihakeutuvaa käytöstä.

Samoin puhe lapsista "riskinä" mikä vertautuu johonkin pörssikursseihin kertoo aika paljon - silloin kun omat laitettiin alulle, niin ei siinä oikein voinut miettiä montako kertaa pörssi rommaa seuraavan 18 vuoden aikana. Jos siihen ajatteluun lähtee, niin ainoa mitä uskaltaa tehdä on jemmata rahaa patjan sisään ja istua kusi sukassa olohuoneen nurkassa valittamaan maailman kovuutta. Kyllä se ajatus oli silloin se, että lapset ovat osa elämää ja niistä huolehditaan parhaan kyvyn mukaan, satoi tai paistoi. Niillä lapsilla on itseisarvo ja merkitys, eikä niitä voi verrata pörssilappuihin tai vaikka johonkin ostopalveluun.

No annoin sulle viitteen tuohon tutkimukseen mikä on taloustieteen huippujulkaisussa julkaistu. Riskihakeutumista mitattiin osallistumisella osakemarkkinoille ja lama-aika muutti ihmisiä riskiaversiivisemmaksi, jopa lapsuuden lamakokemus heijastui vielä aikuisuuden riskihakeutumiseen. Lapsen tekeminen on taloudellinen riski, ja riskiaversiivinen käytös oletetusti vähentää sen todennäköisyyttä, että pariskunta tekee lapsen. Vaihtoehdot julkisella vallalla mun mielestäni on joko antaa asian olla, pyrkiä luomaan vähäriskisempi maailma (mikä vaikuttaa hyvin hitaasti, jos riskipreferenssit tulee vaikka lapsuuden kokemuksista ja siten myös tulevaisuuden odotukset) tai sopeutua riskiaversiiviseen preferenssiin vähentämällä lapsenteon riskiä. Kahden viimeisimmän yhdistelmä ehkä olisi välittön vaikutus+pitkäaikaisvaikutus=paras vaihtoehto.

 

[AlkuVaikeaa]

Mikä on sitten kohtuutonta, mikä ei... noin lähtökohtaisesti pidän typeryytenä sitä, että valtion pitää tasoittaa kaikki pomput ja taata kaikille keskiluokkainen elämä omasta panoksesta riippumatta

Työmarkkinoilla tilanne menee kutakuinkin seuraavasti. Töihin mennään CV:llä, tai suhteilla. Sellaista vaihtoehtoa, kuin kymmenen vuotta kotiäitiyttä, ja sieltä mihinkään muualle, kuin lattiatasolle ei ole. Ei perustu työsuorituksiin, vaan siihen että rekrytoijat haluavat näytellä sitä samaa sosiaalista peliä, kuin muutkin.

Valtio Suomessa on jo vuosikymmeniä tappanut pienyritykset ja ilohumpannut isoille etuja. Vieden niiden paikat, jotka eivät tykkäisi pelata manipuloituja pelejä.

Omaa vastuuta voisi alkaa huutamaan silloin, jos todellisiin epäkohtiin alkuunkaan puututtaisiin. Yleisesti asia menee päinvastoin. Ihmiset ovat liian kunnollisia systeemiin, jossa meidät pakotetaan elämään.

 

[Manala]

En äkkiseltään pysty miettimään mekanismia tähän. Rahamäärän kasvu ei edellytä talouskasvua eikä rahamäärän kasvu ole mikään itseisarvo. Julkista talouttakin voisi suunnitella miljoonalla erilaisella oletuksella.

Joo piti itse asiassa sanoa, että niiden korot ovat rahaa, jota ei ole aiemmin ollut olemassa. Sitä varten tarvitaan uutta rahaa, joka ei aiheuta rahan arvon alenemista. Jotta systeemiin lisätyn rahan arvo ei alenisi tarvitaan talouskasvua.

 

[AlkuVaikeaa]

Vaaliuutisointi kertoo olennaisen siitä mitä Suomi on. Eli tärkeää on kilpailla, että oma perseilijä pääsee säätämään, ja päättämään kenen lobbauksia kuunnellaan. Olennaista ei ole oikeasti olennainen vaan höttöhattarat.

 

[JLM]

Työmarkkinoilla tilanne menee kutakuinkin seuraavasti. Töihin mennään CV:llä, tai suhteilla. Sellaista vaihtoehtoa, kuin kymmenen vuotta kotiäitiyttä, ja sieltä mihinkään muualle, kuin lattiatasolle ei ole. Ei perustu työsuorituksiin, vaan siihen että rekrytoijat haluavat näytellä sitä samaa sosiaalista peliä, kuin muutkin.

Valtio Suomessa on jo vuosikymmeniä tappanut pienyritykset ja ilohumpannut isoille etuja. Vieden niiden paikat, jotka eivät tykkäisi pelata manipuloituja pelejä.

Omaa vastuuta voisi alkaa huutamaan silloin, jos todellisiin epäkohtiin alkuunkaan puututtaisiin. Yleisesti asia menee päinvastoin. Ihmiset ovat liian kunnollisia systeemiin, jossa meidät pakotetaan elämään.

Omassa lähipiirissä on äiti, joka kasvatti aikalailla suurperheen kotiäitinä ja sittemmin kouluttautui uuteen työhön, mitä teki eläkeikään asti. Ja nyt puhutaan siis kotiäitiydestä pitkälle toistakymmentä vuotta ilman työstinttejä siinä välissä.

Pienyritysten kannalta korporaatiosuomessa on ikävää, että sääntely tehdään suosimaan suuria, mutta se ei ole vain valtion vaan EU-tason ongelma mistä se paska sitten valuu tänne, missä tietysti jokaiseen asiaan etsitään tiukin mahdollinen tulkinta. Sen takia moni asia mikä muissa EU-maissa on mahdollista hoitaa edes jotenkin järkevästi on täällä täysin mahdotonta (esim. petopolitiikka...).

Epäkohtia on aina, niistä ei tulla koskaan pääsemään eroon, eikä tämä maa (saati muutkaan) ole ollut epäkohdista vapaa ennenkään. Pointti on siinä, että vaihtoehtoina on käyttää niitä mahdollisuuksia mitä on, tai sitten vetäytyä nurkkaan itkemään miksi maailma ei toimi juuri niin kuin itse haluaa kun koko muu maailma on ihan tyhmä eikä ymmärrä miten sen kuuluisi toimia. Ensin mainitulla voi saavuttaa jotain, jälkimmäisellä ei.

 

[AlkuVaikeaa]

Pointti on siinä, että vaihtoehtoina on käyttää niitä mahdollisuuksia mitä on, tai sitten vetäytyä nurkkaan itkemään miksi maailma ei toimi juuri niin kuin itse haluaa kun koko muu maailma on ihan tyhmä eikä ymmärrä miten sen kuuluisi toimia.

Tuollainen mahdollisuuksien käyttämisen kulttuuri on lähinnä pääkaupunkiseudun startup skenestä osa. Niistäkin merkittävä osa koostuu maahanmuuttajista, jotka ovat tohtoritasoa mutta kakkosluokan kansalaisia työllistymisen suhteen Suomessa. (Iso kiitos tuosta ilmaisesta lounaasta suomalaisille)

Sinänsä tietysti itse rummutan startup tekemistä.

Niiden ulkopuolella aika karua on Suomessa. Asenteet kammottavia, kasvupyrkimys nollassa, ja mietteet aika triviaalisti epätoimivia mitä tulee suuriin muutosaikoihin, jossa kiistattomasti elämme.

 

[JLM]

"Paapominen" ja sosiaaliturva tuottaa riskihakeutuvampaa käytöstä, koska voit sosialisoida kulut muille mutta saat kuitenkin mahdolliset hyödyt itsellesi. Turvaverkotkaan ei todellakaan ole laajimmat itsenäisyyden aikana esim. vakaa työ on yksi elämän turvaverkko, ja ihmiset lähtökohtaisesesti preferoi kulutuksen tasoitusta yli ajan kuin kovempia tuloja suuremmalla varianssilla, siksi esim. sosiaalivakuutus on olemassa hyvinkin tehokkaana sosiaaliturvan muotona. Pahoinvointi ja toivottomuus on ihan tän markkinasysteemin tuottaman epävarmuuden tuotos, kuten myös se että ihmisistä on tullu riskiä kaihtavia.

Ei näytä toimivan Suomessa. Tuolla perusteella Suomen pitäisi olla aikalailla riskinottajien kärkeä, mutta tilanne on aivan päinvastoin. Maailmassa ei taida olla toista yhtä turvallisuushakuista kultturia kuin Suomi. Maissa missä turvaverkot ovat huomattavasti heikommat kuin täällä ihmiset uskaltavat paljon huonommista lähtökohdista ponnistaa ylöspäin. Ja monesti he myös saavuttavat sillä jotain. Se sama markkinasysteemi siellä toimii, usein paljon kylmempänä ja kolkompana kuin täällä, mutta kummasti he pärjäävät siellä - ja ovat ylpeitä siitä. Vertaa tukien varassa elävään nurkassa nyhjääjään, kuka ei edes yritä - mistä hän voi olla ylpeä? Siitä että kela maksoi tuet ajallaan?

No annoin sulle viitteen tuohon tutkimukseen mikä on taloustieteen huippujulkaisussa julkaistu. Riskihakeutumista mitattiin osallistumisella osakemarkkinoille ja lama-aika muutti ihmisiä riskiaversiivisemmaksi, jopa lapsuuden lamakokemus heijastui vielä aikuisuuden riskihakeutumiseen. Lapsen tekeminen on taloudellinen riski, ja riskiaversiivinen käytös oletetusti vähentää sen todennäköisyyttä, että pariskunta tekee lapsen. Vaihtoehdot julkisella vallalla mun mielestäni on joko antaa asian olla, pyrkiä luomaan vähäriskisempi maailma (mikä vaikuttaa hyvin hitaasti, jos riskipreferenssit tulee vaikka lapsuuden kokemuksista ja siten myös tulevaisuuden odotukset) tai sopeutua riskiaversiiviseen preferenssiin vähentämällä lapsenteon riskiä. Kahden viimeisimmän yhdistelmä ehkä olisi välittön vaikutus+pitkäaikaisvaikutus=paras vaihtoehto.

Tuo on aika kapea katsantokanta. Ihan yleisesti ottaen osakemarkkinat menevät vähän sykleissä ja silloin kun menee hyvin ja euforia saa vallan, ihmiset ottavat ahneuksissaan paljon riskiä. Sitten kun rommaa ja homa muuttuu vaikeammaksi, tulee tappioita jne niin ihmiset aikalailla kaikkialla maailmassa muuttuvat varovaisemmiksi. Ajatus siitä että valtion pitäisi häivyttää riskit (tai useimmiten, ihmisten subjektiivinen tuntemus riskistä) tulee väistämättä epäonnistumaan. Jos ihminen kasvaa pelokkaaksi, hän on pelokas vaikka kaikki olisi hyvin eikä olisi mitään syytä pelätä eikä mitkään valtion tuet hälvennä sitä pelkoa. Päinvastoin, ihmisiä pitäisi kasvattaa pärjäämään sen epävamuuden kanssa ja hallitsemaan riskejä - ihan samalla tavalla kuin lasten täytyy saada kokea epämukavuutta, pelkoja, vaikeuksia ja pettymyksiäkin jotka heidän tulee voittaa, koska ilman niitä ei heistä ei kasva toimintakykyisiä aikuisia.

 

[3dfx]

Ei näytä toimivan Suomessa. Tuolla perusteella Suomen pitäisi olla aikalailla riskinottajien kärkeä, mutta tilanne on aivan päinvastoin. Maailmassa ei taida olla toista yhtä turvallisuushakuista kultturia kuin Suomi. Maissa missä turvaverkot ovat huomattavasti heikommat kuin täällä ihmiset uskaltavat paljon huonommista lähtökohdista ponnistaa ylöspäin. Ja monesti he myös saavuttavat sillä jotain. Se sama markkinasysteemi siellä toimii, usein paljon kylmempänä ja kolkompana kuin täällä, mutta kummasti he pärjäävät siellä - ja ovat ylpeitä siitä. Vertaa tukien varassa elävään nurkassa nyhjääjään, kuka ei edes yritä - mistä hän voi olla ylpeä? Siitä että kela maksoi tuet ajallaan?

kulttuurilliset tekijät on sellaisia mihin ei voi vaikuttaa kovinkaan helpolla ja niissä toki on kansakuntakohtaisia eroja, millainen käytös on norminmukaista ja millainen ei, siksi tietysti samat järjestelmät eivät sovi kaikkiin. Kun suomalaiset on jo muutenkin riskinkaihtajia, ne on tietysti äänestäneet itselleen riskejä vähentäviä järjestelmiä, mikä mahdollistaa suuremman riskinoton. Mut muutossuunta on kyllä aika selkeä, jos haluaa lisää riskihakeutuvuutta, se tulee sen kautta että voi sosialisoida epäonnistumista enemmän eikä sen kautta että kantaa itse epäonnistumisen kulut. Jälkimmäinen vain lisää riskienvälttelyä ja "nurkassa nyhjäämistä", tätä on nyt saatu mitä on tilattukkin.

Olisi mukava kuulla mikä on "siellä". Jos nyt katsotaan hitoriallisesti niin Suomi on aikamoinen menestystarina Japanin kanssa, mikä on myös käsittääkseni riskiä kaihtava kulttuuri. Jotkut kehitysmaat missä riskit on tapissa, osittain koska luotto institutioihin on nollassa, eivät ole olleet kovin menestyneitä yhteiskuntia olleet.

Tuo on aika kapea katsantokanta. Ihan yleisesti ottaen osakemarkkinat menevät vähän sykleissä ja silloin kun menee hyvin ja euforia saa vallan, ihmiset ottavat ahneuksissaan paljon riskiä. Sitten kun rommaa ja homa muuttuu vaikeammaksi, tulee tappioita jne niin ihmiset aikalailla kaikkialla maailmassa muuttuvat varovaisemmiksi.

Osakemarkkina on instrumenttina hyville ja huonoille ajoille, osakemarkkinalle osallistuminen riskihakeutumiselle. Tuohon tutkimukseen innostus oli muistaakseni 30- luvun laman kokeneiden koko elämänaikainen turvallisuushakuisuus bias.

Ajatus siitä että valtion pitäisi häivyttää riskit (tai useimmiten, ihmisten subjektiivinen tuntemus riskistä) tulee väistämättä epäonnistumaan. Jos ihminen kasvaa pelokkaaksi, hän on pelokas vaikka kaikki olisi hyvin eikä olisi mitään syytä pelätä eikä mitkään valtion tuet hälvennä sitä pelkoa. Päinvastoin, ihmisiä pitäisi kasvattaa pärjäämään sen epävamuuden kanssa ja hallitsemaan riskejä - ihan samalla tavalla kuin lasten täytyy saada kokea epämukavuutta, pelkoja, vaikeuksia ja pettymyksiäkin jotka heidän tulee voittaa, koska ilman niitä ei heistä ei kasva toimintakykyisiä aikuisia.

Tää on taas sitä ideologista höpinää, kuitenki talousteorian mukaisesti riskien vakuuttaminen lisää riskihakuisuutta mitä nyt ilmeisesti haluttaisiin niiden lasten kanssa. Ja kyse on juuri subjektiivisesta asiasta, kuten preferensseissä on. Jollakin on tietyt riskipreferenssit ja toimii niiden mukaan vaikka jonkun ulkopuolisen huutelijan mielestä ne olisikin väärät.

Kuitenkin meillä on ymmärtääkseni ongelma mikä pitäisi ratkaista sen sijaan että syyttää ihmisiä vääristä tuntemuksista ja preferensseistä.

 

[samsungaaja]

Lapsenhankinnasta riskinä tuli mieleen että itsellä esim. ei ollut mikään "rikas" lapsuus varsinaisesti tavaran ja tämmöisen suhteen ja jotenkin sitä vaan pärjättiin milloin mistäkin tinkien. Oli käytettyä vaatetta jne, ei aina saanut mitä halusi, ei paljon ulkomaanmatkailtu jossain vaiheessa, ruokaa tehtiin itse. Onko tuossa syntyvyyden laskussa sitäkin mukana, että halutaan ehkä tarpeettomankin hyvät puitteet sille lapselle. Ihan pieni ei ainakaan ymmärrä onko jossain Emmaljungan vaunuissa vai pärekorissa jne ja kai sitä voi omista menoistaan tinkiä paljonkin oman lapsen hyväksi.. En näin jälkeenpäin ainakaan koe että olisin mistään olennaisesta jäänyt lapsuudessa paitsi.

 

[Köntsä-Ana]

Lapsenhankinnasta riskinä tuli mieleen että itsellä esim. ei ollut mikään "rikas" lapsuus varsinaisesti tavaran ja tämmöisen suhteen ja jotenkin sitä vaan pärjättiin milloin mistäkin tinkien. Oli käytettyä vaatetta jne, ei aina saanut mitä halusi, ei paljon ulkomaanmatkailtu jossain vaiheessa, ruokaa tehtiin itse. Onko tuossa syntyvyyden laskussa sitäkin mukana, että halutaan ehkä tarpeettomankin hyvät puitteet sille lapselle. Ihan pieni ei ainakaan ymmärrä onko jossain Emmaljungan vaunuissa vai pärekorissa jne ja kai sitä voi omista menoistaan tinkiä paljonkin oman lapsen hyväksi.. En näin jälkeenpäin ainakaan koe että olisin mistään olennaisesta jäänyt lapsuudessa paitsi.

Tuossa tuli vastaan jotain kaverin vanhempien elämänkertas niin siinä tuli vastaan kun oli vaan menty naimisiin ja tehty lapsia. Kuvian perusteella häät olivat hyvin simppelit, nykyään tuntuu olevan lähtökohta että häiden pitää olla spektaakkelimaiset. Sama ehkä pätee lapsiin, kaiken pitää olla täydellistä.

Mikä on tottakai OK, kyllähän itsekin haluan lapsi parasta. Vaikkakaan ei juuri mekään käydä juuri koskaan ulkona syömässä, ei juuri reissata ja vaatteita ym. ostetaan paljon käytettynä vaikka hyvätuloisia ollaankin. En usko että lapset paljoa tästä kärsivät

 

[hkultala]

Ei näytä toimivan Suomessa. Tuolla perusteella Suomen pitäisi olla aikalailla riskinottajien kärkeä, mutta tilanne on aivan päinvastoin. Maailmassa ei taida olla toista yhtä turvallisuushakuista kultturia kuin Suomi. Maissa missä turvaverkot ovat huomattavasti heikommat kuin täällä ihmiset uskaltavat paljon huonommista lähtökohdista ponnistaa ylöspäin. Ja monesti he myös saavuttavat sillä jotain. Se sama markkinasysteemi siellä toimii, usein paljon kylmempänä ja kolkompana kuin täällä, mutta kummasti he pärjäävät siellä - ja ovat ylpeitä siitä. Vertaa tukien varassa elävään nurkassa nyhjääjään, kuka ei edes yritä - mistä hän voi olla ylpeä? Siitä että kela maksoi tuet ajallaan?

Suomessa ongelma on se, että Suomessa on erinomaiset turvaverkot niin kauan kun ei ryhdy yrittäjäksi.

Mutta siinä vaiheessa kun perustaa yrityksen, ne turvaverkot katoaa totaalisesti.

Tämä Suomen systeemi on totaalisen nurinkurinen ja järjetön, koska se palkitsee passiivisuudesta ja rankaisee ahkeruudesta. Kaikkein järjettömintä tässä on se, että jopa vapaaehtoistyön tekemisellä voi menettää tukia.

Kun homman pitäisi olla pikemmin sillaipäin, että jos vaikka työttömänä saa yhteiskunnalta tukia, pitäisi edes jotain antaa takaisinpäin, kuten sitä vapaaehtoistyötä.

 

[AlkuVaikeaa]

Kun homman pitäisi olla pikemmin sillaipäin, että jos vaikka työttömänä saa yhteiskunnalta tukia, pitäisi edes jotain antaa takaisinpäin, kuten sitä vapaaehtoistyötä.

Pitäisi vielä takaisin antaa? Kiitoksena siitä, että sitten puolueet laukoo juttuja, kuten: missä EU, siellä kilpailukyky? Tyhjiä arpoja, hyödyttömiä syöjiä.

Itselleen kivan yhteiskunnan ovat rakentaneet he. Kokoomuksethan Suomeen ovat vartavasten ajaneet kaikki nykysysteemit ja ajattelut, jossa esimerkiksi lapsenteko on paha paha.

Ei tarvitse ihmetellä yhtään syntyvyyden laskua, kun joutuu siitäkin yhteiskunnan viholliseksi.

Yhteiskunnan "kerma" ei tietenkään itse noudata mitään sääntöjään. Petterilläkin on perheessä kaksi lasta saastuttamassa.

 

[Niamu]

Niinhän se on. Mutta niin kauan kun huoltosuhde, velkasuhde ja koko talousjärjestelmä edellyttää jatkuvaa talouskasvua se edellyttää käytännön tasolla samalla myös jatkuvaa väestönkasvua.

Talous voi myös kasvaa ilman että ihmisten määrä lisääntyy. Ja onhan onneksi myös jokaisen kasvupyrähdyksen jälkeen aina myös jonkinlainen notkahdus jola tasaa myös tilannetta.

 

[Niamu]

Mikäli Suomen talous rapautuu verotulojen hiipuessa tulevina vuosikymmeninä kuten nyt näyttää hitaasti tosiaan käyvän, ei tällä maalla kyllä ole varaa panostaa edes ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tässä mm. sillä onko väestökäppyröissä positiivista vai negatiivista luettavissa, on oikeasti merkitystä. Suomella ne ovat tällä hetkellä käytännössä pelkkää negaa hamaan tulevaisuuteen.

Se pitää huomioida että puhtailla energia- ja ruuantuotantomenetelmillä kuten myös innovatiivisilla ratkaisuilla ongelmiin, on potentiaalia tuoda myös tuloja Suomeen sekä työllistää ihmisiä. Joku aika sitten luin uutisesta että ainakin USA:ssa puhdas energiasektori työllistää jo huomattavasti enemmän ihmisiä kuin fossilisten ympärillä pyöriessä, ja USA:ssa siis on omaa öljyntuotantoakin. Kokonaan oma lukunsa on kaikki ne potentiaaliset, ulkomaiset investoinnit Suomeen jotka nekin tyrehtyvät tai ainakin vaikeutuvat, jos Suomea ei nähdä vakaana ja turvallisena valtiona. Tuo vakaus ja ennakoitavuus, tulee kärsimään tulevaisuudessa.

Verotulojen supistuessa myös menoja pitäisi karsia vielä nykyistä enemmän tai oikeastaan ihan helvetisti enemmän.

Mitä uusiin tekniikoihin tulee niin niillä on aina iso merkitys ja näin tulee myös jatkossa olemaan.

 

[Joku_242]

Talous voi myös kasvaa ilman että ihmisten määrä lisääntyy. Ja onhan onneksi myös jokaisen kasvupyrähdyksen jälkeen aina myös jonkinlainen notkahdus jola tasaa myös tilannetta.

Talouden kasvu ihmisten määrää lisäämällä ei myöskään hyödytä mitään. Bruttokansantuote per nuppi on oleellisempi mittari hyvinvoinnin mittaamisessa.

 

[BongisKhan]

Lapsenhankinnasta riskinä tuli mieleen että itsellä esim. ei ollut mikään "rikas" lapsuus varsinaisesti tavaran ja tämmöisen suhteen ja jotenkin sitä vaan pärjättiin milloin mistäkin tinkien. Oli käytettyä vaatetta jne, ei aina saanut mitä halusi, ei paljon ulkomaanmatkailtu jossain vaiheessa, ruokaa tehtiin itse. Onko tuossa syntyvyyden laskussa sitäkin mukana, että halutaan ehkä tarpeettomankin hyvät puitteet sille lapselle. Ihan pieni ei ainakaan ymmärrä onko jossain Emmaljungan vaunuissa vai pärekorissa jne ja kai sitä voi omista menoistaan tinkiä paljonkin oman lapsen hyväksi.. En näin jälkeenpäin ainakaan koe että olisin mistään olennaisesta jäänyt lapsuudessa paitsi.

Tämähän se. En sano, etteikö nuoremmat ikäpolvet olisi monella tavalla saaneet kuivana kakkoseen elämässä monella rintamalla ja, etteikö esim. tilanne asuntomarkkinoilla olisi perheasuntojen osalta nykyään huomattavan perseestä, mutta niin on nuorempien ikäpolvien vaatimustasokin kasvanut elämässä oikeastaan kaikilla osa-alueilla, joista lastenhankinta on vain yksi monista esimerkeistä (enkä väitä, että olisin itsekään mitenkään immuuni tälle asialle)

Itse olen 80-luvun alkupuolella syntynyt, eli elämän muutamat ensimmäiset vuodet elettiin vielä kasinotaloudessa, mutta sitten kouluun mennessä olikin jo lama synkimmillään. Vaikka meidän perheessä tilanne oli siinä mielessä hyvä, että kumpikaan vanhemmista ei joutunut kilometritehtaalle tai muutenkaan ollut pahoissa veloissa tms., niin eipä meillä toisaalta pahemmin mitään "ylimääräistä" materiaa hankittu. Itse kävin ensimmäistä kertaa ulkomailla (pl. Tukholma ja Tallinna) vasta 23-vuotiaana, eikä minulle mitään mopoja tai hilavitkuttimia hankittu, ulkona syötiin ehkä kerran-pari vuodessa ja lapsuudenkoditkin olivat nykymittapuulla varsin pieniä ja vaatimattomia. Kummasti sitä vaan pärjättiin ja ei minulla mitenkään huono lapsuus ollut. Vanhempien huomio ja yhdessä tekeminen on kuitenkin aina noin miljardi kertaa tärkeämpää lapselle, kuin mikään määrä yltäkylläisyyttä ja parhaiten itsellekin on mieleen lapsuudesta jääneet kokemukset, eikä mikään hiton materia.

Oikeasti suorastaan naurattaa se kun monet Suomessakin, varmaan amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin vaikuttamina, valittavat lasten kalleudesta, vaikka varsinkin jostain alle kouluikäisestä lapsesta aiheutuvat kustannukset on oikeasti täysin mitättömät ja vaikka joskus teini-iässä viimeistään kustannukset vähän kasvavatkin, niin nekin on monesti pääosin itseaiheutettuja. Se lapsi/teini ei mene rikki, jos ei saa kulkea uusimmissa muotivaatteissa ja harrastaa intergalaktista hevos-jääkiekkoa. Eipä siinä, ymmärrän kyllä että lapselleen haluaa tarjota mahdollisimman hyvän lapsuuden ja niin pyrin tietysti itsekin tekemään, mutta suhteellisuudentaju on hyvä pyrkiä säilyttämän.

 

[3dfx]

Tämähän se. En sano, etteikö nuoremmat ikäpolvet olisi monella tavalla saaneet kuivana kakkoseen elämässä monella rintamalla ja, etteikö esim. tilanne asuntomarkkinoilla olisi perheasuntojen osalta nykyään huomattavan perseestä, mutta niin on nuorempien ikäpolvien vaatimustasokin kasvanut elämässä oikeastaan kaikilla osa-alueilla, joista lastenhankinta on vain yksi monista esimerkeistä (enkä väitä, että olisin itsekään mitenkään immuuni tälle asialle)

Itse olen 80-luvun alkupuolella syntynyt, eli elämän muutamat ensimmäiset vuodet elettiin vielä kasinotaloudessa, mutta sitten kouluun mennessä olikin jo lama synkimmillään. Vaikka meidän perheessä tilanne oli siinä mielessä hyvä, että kumpikaan vanhemmista ei joutunut kilometritehtaalle tai muutenkaan ollut pahoissa veloissa tms., niin eipä meillä toisaalta pahemmin mitään "ylimääräistä" materiaa hankittu. Itse kävin ensimmäistä kertaa ulkomailla (pl. Tukholma ja Tallinna) vasta 23-vuotiaana, eikä minulle mitään mopoja tai hilavitkuttimia hankittu, ulkona syötiin ehkä kerran-pari vuodessa ja lapsuudenkoditkin olivat nykymittapuulla varsin pieniä ja vaatimattomia. Kummasti sitä vaan pärjättiin ja ei minulla mitenkään huono lapsuus ollut. Vanhempien huomio ja yhdessä tekeminen on kuitenkin aina noin miljardi kertaa tärkeämpää lapselle, kuin mikään määrä yltäkylläisyyttä ja parhaiten itsellekin on mieleen lapsuudesta jääneet kokemukset, eikä mikään hiton materia.

Oikeasti suorastaan naurattaa se kun monet Suomessakin, varmaan amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin vaikuttamina, valittavat lasten kalleudesta, vaikka varsinkin jonkun alle kouluikäisestä lapsesta aiheutuvat kustannukset on oikeasti täysin mitättömät ja vaikka joskus teini-iässä viimeistään kustannukset vähän kasvavatkin, niin nekin on monesti pääosin itseaiheutettuja. Se lapsi/teini ei mene rikki, jos ei saa kulkea uusimmissa muotivaatteissa ja harrastaa intergalaktista hevos-jääkiekkoa. Eipä siinä, ymmärrän kyllä että lapselleen haluaa tarjota mahdollisimman hyvän lapsuuden ja niin pyrin tietysti itsekin tekemään, mutta suhteellisuudentaju on hyvä pyrkiä säilyttämän.

Täskään kohtaan ei kohtuuttomien vaatimusten päivittely auta itse ongelmaa.

mietin myös sitä, että mistä se vaatimusten rima tulee. Yleensä ehkä ajatuksena on se, että pitäisi pystyä tarjoamaan lapsille parempaa mitä on itse lapsuudessaan saanut, vaikkei se lapsi sinällään sitä tiedä, ja sitten on valmis tekemään niitä lapsia kun tämä ehto toteutuu. Jos nyt omaa lapsuuttani mietin, niin en itse pystyisi tarjoamaan sitä materiaalista hyvinvointia tai edes aikaakaan lapsille siinä määrin, vaikka karsisinkin kaikkea sinällään turhanpäivästä harrastusta pois, mitä itse olen saanut.

 

[JLM]

kulttuurilliset tekijät on sellaisia mihin ei voi vaikuttaa kovinkaan helpolla ja niissä toki on kansakuntakohtaisia eroja, millainen käytös on norminmukaista ja millainen ei, siksi tietysti samat järjestelmät eivät sovi kaikkiin. Kun suomalaiset on jo muutenkin riskinkaihtajia, ne on tietysti äänestäneet itselleen riskejä vähentäviä järjestelmiä, mikä mahdollistaa suuremman riskinoton. Mut muutossuunta on kyllä aika selkeä, jos haluaa lisää riskihakeutuvuutta, se tulee sen kautta että voi sosialisoida epäonnistumista enemmän eikä sen kautta että kantaa itse epäonnistumisen kulut. Jälkimmäinen vain lisää riskienvälttelyä ja "nurkassa nyhjäämistä", tätä on nyt saatu mitä on tilattukkin.

Samaan aikaan suomalaiset haluavat myös tiettyä vaurautta, mutta ilman riskinottoa sitä ei ole mahdollista saavuttaa. Tämä on asia mikä on sinänsä kyllä mahdollista ajan kanssa muuttaa, kun asioista puhuttaisiin perustellen ja ymmärrettäisiin se, ettei valtio yksinkertaisesti voi olla loputtomiin äidin korvike ainakaan ilman, että koko homma luhistuu omaan mahdottomuuteensa. Viimeistään siinä vaiheessa kun tuodaan vielä lisäksi lähi-itä ja afrikka samalle tissille. Suomalaisessa poliittisessa diskurssissa on vuosikausia korostettu nimenomaan valtiokeskeisyyttä ja vierastettu sitä, että ihmiset päättäisivät itse elämänsä suunnan ja menestyisivät ilman että valtio on koko ajan määräilemässä ja pyyhkimässä kehdosta hautaan. Se ei voi olla näkymättä. Mielestäni se, että nuorelle annetaan sellainen tulevaisuudenkuva ettei hänellä ole valtaa ja kykyä vaikuttaa tulevaisuuteensa, vaan kaikki paska on jonkun muun syytä on suunnilleen pahin mahdollinen karhunpalvelus mitä toiselle voi tehdä - oli se motiivi sitten vääränlainen empatia, tai kyynisemmin äänestäjän hankkiminen seuraaviin vaaleihin. Jos sitä sitten laastaroikin ajamalla jotain tukiaisia, niin se ei enää korjaa tehtyä vahinkoa.

Jos nyt katsotaan hitoriallisesti niin Suomi on aikamoinen menestystarina Japanin kanssa, mikä on myös käsittääkseni riskiä kaihtava kulttuuri. Jotkut kehitysmaat missä riskit on tapissa, osittain koska luotto institutioihin on nollassa, eivät ole olleet kovin menestyneitä yhteiskuntia olleet.

Ihan OECD-maihin verrattaessa Suomi erottuu aivan selvästi muista tuossa suhteessa. Menestystarinakin on vähän suhteellinen sikäli, että minkälaisesta aikavälistä nyt puhutaan? Meillä on itsenäisyyttä takana sen vähän toista sataa vuotta ja olemme siinä ajassa onnistuneet rakentamaan järjestelmän ja kulttuurin mikä ei ole pitkällä aikavälillä mitenkään elinkelpoinen - siihen liittyy juuri se, että toimiakseen huudetaan kurkku suorana miten meille pitää pakosta saada tuotua muu maailma tänne jotta ei kurjistuta. Japanissa asia on myös aika akuutti ja siellä on kampanjoitu myös että ihmiset perustaisivat perheitä - toki siellä tilanne on sikäi erilainen, että väestötiheys itsessään tuottaa tiettyjä ongelmia, mitkä voivat vähentää lisääntymishalukkuutta. Meillä taas ongelmien juurisyyt ovat muualla (vinkki: ne eivät ole tukirahojen vähyydessä).

Tää on taas sitä ideologista höpinää, kuitenki talousteorian mukaisesti riskien vakuuttaminen lisää riskihakuisuutta mitä nyt ilmeisesti haluttaisiin niiden lasten kanssa. Ja kyse on juuri subjektiivisesta asiasta, kuten preferensseissä on. Jollakin on tietyt riskipreferenssit ja toimii niiden mukaan vaikka jonkun ulkopuolisen huutelijan mielestä ne olisikin väärät.

Kuitenkin meillä on ymmärtääkseni ongelma mikä pitäisi ratkaista sen sijaan että syyttää ihmisiä vääristä tuntemuksista ja preferensseistä.

Se on itseasiassa kenen tahansa asiansa osaavan kasvatustieteilijän vanhemmille antama viesti. Jos lapset eivät koskaan opi käsittelemään pettymyksiä, eivät koskaan joudu koshtaamaan pelkojaan ja voittamaan niitä, eivät koskaan joudu työskentelemään ja näkemään vaivaa saavuttaakseen jotain, niin se lopputulos on todella huono. Siitä on ideologia todella kaukana.

Meillä on ongelma, kysymys on siitä miten se ratkaistaan - kaatamalla lisää julkista rahaa (mitä järjestelmämme ei nykyiselläänkään kykene tuottamaan tarpeeksi edes olemassa olevien palvelujen pyörittämiseksi) ongelman päälle, vai lähtemällä vähän pidemmällä aikajänteellä muuttamaan kulttuurissamme niitä asioita, mitkä ruokkivat pelokkaiden ihmisten pelkoja entisestään. Sinun ratkaisusi on se ensin mainittu, minä taas en yksinkertaisesti usko että ongelmaa pystyy edes hoitamaan sitä kautta kovinkaan hyvin. Näin siitä huolimatta että perheellisenä varmaan itsekin hyötyisin siitä jollain tasolla. Ehkä.

 

[3dfx]

Viimeistään siinä vaiheessa kun tuodaan vielä lisäksi lähi-itä ja afrikka samalle tissille. Suomalaisessa poliittisessa diskurssissa on vuosikausia korostettu nimenomaan valtiokeskeisyyttä ja vierastettu sitä, että ihmiset päättäisivät itse elämänsä suunnan ja menestyisivät ilman että valtio on koko ajan määräilemässä ja pyyhkimässä kehdosta hautaan. Se ei voi olla näkymättä. Mielestäni se, että nuorelle annetaan sellainen tulevaisuudenkuva ettei hänellä ole valtaa ja kykyä vaikuttaa tulevaisuuteensa, vaan kaikki paska on jonkun muun syytä on suunnilleen pahin mahdollinen karhunpalvelus mitä toiselle voi tehdä - oli se motiivi sitten vääränlainen empatia, tai kyynisemmin äänestäjän hankkiminen seuraaviin vaaleihin. Jos sitä sitten laastaroikin ajamalla jotain tukiaisia, niin se ei enää korjaa tehtyä vahinkoa.

Kuitenkin viimiset 20-30 vuotta on pinnalla ollut yksilöllisyys, yksilöllistäminen eikä mikään ohjaava huoltovaltio. Tuona aikana on enenemissä määrin tuupattu sen nuoren niskaan vastuu kaikista valinnoistaan. Opetussuunnitelmat ei tule ylhäältäpäin kaikille samat, vaan ne on henkilökohtaisia ja personoituja. Voi suorittaa lukioita 3 tai 4 vuodessa, pitää välivuosia tai tehä vähän mitä lystää koska yksilön valinta ja personoitu opintopolku. Sitte hakee korkeekouluun niin jälleen yksilön valinta, mille asetetaan lisäpainetta ensikertalaiskiintiöillä sun muilla. Seuraavaksi sama jatkuu yliopistossa tai amkissa, missä kukaan ei edes valvo mitän työaikoja, kurssisuorituksia tai yhtään mitään, koska yksilön oikeus on osallistua, olla osallistumatta, tai olla tekemättä mitään. Mun käsittääkseni jo peruskoulussakin on henkilökohtaisia opetussuunnitelmia ainakin kokeiluasteella.

Et todellakin nykyisin on maailma aivan päinvastoin nuorille mitä viestissäsi väität. nuorelle sanotaan että tulevaisuutesi riippuu täysin tekemistäsi valinnoista ja nyt ne pitää tehdä oikein. Tää yksilöllistäminen ja yksilön tarpeisiin vastaaminen on valumassa koko ajan alaspäin ja alaspäin. Yksilöä pidetään jopa niin tärkeenä toimijana, että opettajien luokkajärjestyksen ylläpitämiseen ts. massojen hallintaan käyttämää valtaa, on rajoitettu merkittävästi koska yksilön oikeus toimia on nostettu kaiken yläpuolelle.

Samoin jos se nuori sattuu valitsemaan väärin niin syy on aina yksilössä, ei koskaan rakenteessa tai kohtuuttomassa vaatimuksissa, vaan aina yksilössä. Koska olisit valinnut toisin.

Ihan OECD-maihin verrattaessa Suomi erottuu aivan selvästi muista tuossa suhteessa. Menestystarinakin on vähän suhteellinen sikäli, että minkälaisesta aikavälistä nyt puhutaan? Meillä on itsenäisyyttä takana sen vähän toista sataa vuotta ja olemme siinä ajassa onnistuneet rakentamaan järjestelmän ja kulttuurin mikä ei ole pitkällä aikavälillä mitenkään elinkelpoinen - siihen liittyy juuri se, että toimiakseen huudetaan kurkku suorana miten meille pitää pakosta saada tuotua muu maailma tänne jotta ei kurjistuta. Japanissa asia on myös aika akuutti ja siellä on kampanjoitu myös että ihmiset perustaisivat perheitä - toki siellä tilanne on sikäi erilainen, että väestötiheys itsessään tuottaa tiettyjä ongelmia, mitkä voivat vähentää lisääntymishalukkuutta. Meillä taas ongelmien juurisyyt ovat muualla (vinkki: ne eivät ole tukirahojen vähyydessä).

Vaikka sodanjälkeen nykypäivään. Suomi on menestystarina, siitä ei pääse mihinkään, vaikka menestys loppuikin 90- luvun alkuun ja muuttu Nokian menestykseksi.

Edelleen silti ne maat missä on eniten yritystoimintaa ja riskihakuisuutta on yleensä köyhimpiä maita...eli se kansakunnan tahallinen tai tahaton riskihakuisuus ei näytä tuovan edes yksinkertaisilla materiaalisilla mittareilla hyvinvointia, ihmiset preferoi kulutuksen tasaamista yli ajan minkä mahdollistaa tulojen tasaaminen yli ajan.

Se on itseasiassa kenen tahansa asiansa osaavan kasvatustieteilijän vanhemmille antama viesti. Jos lapset eivät koskaan opi käsittelemään pettymyksiä, eivät koskaan joudu koshtaamaan pelkojaan ja voittamaan niitä, eivät koskaan joudu työskentelemään ja näkemään vaivaa saavuttaakseen jotain, niin se lopputulos on todella huono. Siitä on ideologia todella kaukana.

Meillä on ongelma, kysymys on siitä miten se ratkaistaan - kaatamalla lisää julkista rahaa (mitä järjestelmämme ei nykyiselläänkään kykene tuottamaan tarpeeksi edes olemassa olevien palvelujen pyörittämiseksi) ongelman päälle, vai lähtemällä vähän pidemmällä aikajänteellä muuttamaan kulttuurissamme niitä asioita, mitkä ruokkivat pelokkaiden ihmisten pelkoja entisestään. Sinun ratkaisusi on se ensin mainittu, minä taas en yksinkertaisesti usko että ongelmaa pystyy edes hoitamaan sitä kautta kovinkaan hyvin. Näin siitä huolimatta että perheellisenä varmaan itsekin hyötyisin siitä jollain tasolla. Ehkä.

Minä en ymmärrä miten ensimmäisen lapsen tekeminen voimakas tukeminen vaikka ensialkuun siten että menovaikutteisuus valtion budjetissa on 0 muiden asioiden pysyessä samana, on menoja kasvattavaa? Kun menovaikutus on 0.

 

[3dfx]

Kun homman pitäisi olla pikemmin sillaipäin, että jos vaikka työttömänä saa yhteiskunnalta tukia, pitäisi edes jotain antaa takaisinpäin, kuten sitä vapaaehtoistyötä.

Tässä ehdotin tuille vastikkeellisuutta esim. yleishyödyllisen toimintojen (erityisesti niiden, mitkä nyt ostetaan ulkopuolisilta) suorittamisen muodossa tukia vastaan, mutta kuulemma tää on kalliimpaa kuin se, että maksetaan kotiin yhdelle elanto ja toiselle sen yleishyödyllisen toiminnon suorittamisesta. Mulle ei vaan aukee, että millä matikalla tälläinen on mahdollista.

 

[JLM]

Kuitenkin viimiset 20-30 vuotta on pinnalla ollut yksilöllisyys, yksilöllistäminen eikä mikään ohjaava huoltovaltio. Tuona aikana on enenemissä määrin tuupattu sen nuoren niskaan vastuu kaikista valinnoistaan. Opetussuunnitelmat ei tule ylhäältäpäin kaikille samat, vaan ne on henkilökohtaisia ja personoituja. Voi suorittaa lukioita 3 tai 4 vuodessa, pitää välivuosia tai tehä vähän mitä lystää koska yksilön valinta ja personoitu opintopolku. Sitte hakee korkeekouluun niin jälleen yksilön valinta, mille asetetaan lisäpainetta ensikertalaiskiintiöillä sun muilla. Seuraavaksi sama jatkuu yliopistossa tai amkissa, missä kukaan ei edes valvo mitän työaikoja, kurssisuorituksia tai yhtään mitään, koska yksilön oikeus on osallistua, olla osallistumatta, tai olla tekemättä mitään. Mun käsittääkseni jo peruskoulussakin on henkilökohtaisia opetussuunnitelmia ainakin kokeiluasteella.

...ja siitä huolimatta se huoltovaltio on ollut ja pysynyt, sille on haalittu vuosien varrella jatkuvasti enemmän ja enemmän tehtäviä. Tässä oikeastaan päästään juuri siihen mitä olen jo sanonut aikaisemmin: kun tarpeeksi helpotetaan kaikkea, kun omien valintojen seuraukset hälvennetään niin hyvässä kuin pahassakin, mahdollisimman paljon annetaan vastikkeetta ja ilmaiseksi, niin lopulta millään ei ole enää arvoa. Ja se ei suinkaan ole mikään oikeistolainen idea, kyllä se on ensisijaisesti lähtenyt vasemmalle kallellaan olevista humanisteista. Sinänsä henkilökohtainen opintosuunnitelma ei ole huono asia - lopulta jokainen joutuu koulussa opiskelemaan omista lähtökohdistaan ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sellaisenaan sovi toiselle. Se on sitten oma lukunsa jos mennään siihen, että mitään ei enää vaadita jotta kenellekään ei tulisi paha mieli. Päinvastoin, nimenomaan pitää vaatia - ja sitä kautta saada oppilaat oppimaan myös näkemään vaivaa, millä näytetään se, että sillä mitä itse tekee on merkitystä. Siitä itsensä ylittämisestä ja onnistumisesta rakentuu omanarvontunto, minkä varassa on paljon parempi lähteä aikanaan eteenpäin.

Et todellakin nykyisin on maailma aivan päinvastoin nuorille mitä viestissäsi väität. nuorelle sanotaan että tulevaisuutesi riippuu täysin tekemistäsi valinnoista ja nyt ne pitää tehdä oikein. Tää yksilöllistäminen ja yksilön tarpeisiin vastaaminen on valumassa koko ajan alaspäin ja alaspäin. Yksilöä pidetään jopa niin tärkeenä toimijana, että opettajien luokkajärjestyksen ylläpitämiseen ts. massojen hallintaan käyttämää valtaa, on rajoitettu merkittävästi koska yksilön oikeus toimia on nostettu kaiken yläpuolelle.

Näiden välille pitäisi löytää tasapainoa. Se toinen ääripää missä kaikki tuupataan sen standardiputken läpi siten, että huonot pärjäävät huonosti ja hyvät joutuvat laiminlyömään omia taitojaan ja valmiuksiaan sopiakseen "standardiin" on sekin sellaisenaan aika sairas tilanne. Sellainen pyhä keskinkertaisuus.

Samoin jos se nuori sattuu valitsemaan väärin niin syy on aina yksilössä, ei koskaan rakenteessa tai kohtuuttomassa vaatimuksissa, vaan aina yksilössä. Koska olisit valinnut toisin.

Mutta se jos sanotaan, että väärä valinta tarkoittaa että elämä on pilalla on väärin. Koska asia ei suinkaan ole niin.

Vaikka sodanjälkeen nykypäivään. Suomi on menestystarina, siitä ei pääse mihinkään, vaikka menestys loppuikin 90- luvun alkuun ja muuttu Nokian menestykseksi.

...mistä päästään siihen, missä kaikessa mentiin vikaan. Sotien jälkeinen sukupolvi oli paljon rohkeampi ottamaan riskejä ja se koko eetos oli sellainen, että pitää tehdä lujasti töitä ja elää säästäväisesti, jotta saavuttaa jotain. Ajatus siitä että heittäytyisi valtion elätettäväksi oli jotain mitä halveksittiin - jopa demareissa ajattelumalli oli sellainen, että kaikkien kynnelle kykenevien pitää tehdä töitä ja töitä pitäisi olla aina tarjolla. Se oli paljon terveempi ajattelutapa kuin nykyvasemmiston "on ihan ok elää tuilla jos tuntuu ikävältä ja löytää kirjallisuudesta omalta tuntuvan diagnoosin". Siitä pikakelaus Nokiaan - se nousuhan oli vähän nuoremman sukupolven innostusta ja ennakkoluulottomuutta. Ja sen romahdus oli suora seuraus siitä, että tultiin kylläisiksi. Menestystä alettiin pitää itsestäänselvyytenä, ei enää haluttu ottaa riskejä ja kehittää uutta ja radikaalia vaikka tiedettiin suurinpiirtein mihin suuntaan asiat ovat kehittymässä. Varmisteltiin olemassa olevaa sillä ajatuksella että saadaan helppoa kassavirtaa ja sen seurauksena oli täydellinen romahdus. Siinä on jotain samaa kuin tässä hyvinvointiyhteiskunnan haikailussa - halutaan helppoa, vaivatonta elämää ilman riskiä ja sen myötä menetetään pahimmassa tapauksessa kaikki.

Edelleen silti ne maat missä on eniten yritystoimintaa ja riskihakuisuutta on yleensä köyhimpiä maita...eli se kansakunnan tahallinen tai tahaton riskihakuisuus ei näytä tuovan edes yksinkertaisilla materiaalisilla mittareilla hyvinvointia, ihmiset preferoi kulutuksen tasaamista yli ajan minkä mahdollistaa tulojen tasaaminen yli ajan.

....ja sitten on maita, missä ajattelumalli on se, että yrittäjäksi halutaan jotta voi olla oma herransa. Kaverini joka muutti tänne USA:sta on aika hyvä esimerkki siitä - musta mies, lähtöisin todella vaikeista olosuhteista. Tekee hyvin aktiivisesti jatkuvasti erilaisia juttuja, on perustanut yrityksiä jne. Ja keskusteluissa on sanonut haaveilleensa siitä aina kun oli vielä muiden palkkalistoilla. Hän on aika yleisesti arvostettu ja pidetty sen asenteen takia. Jos kaikki tasataan yli ajan, niin miksi sitten viitsisi tehdä mitään ekstraa?

 

[AlkuVaikeaa]

Ykisilökeskustelussa olette mielestäni molemmat oikeassa.

Olennaista on, että kaikki tahot tekevät kaikkensa, jotta ei pitäisi tehdä mitään. Tekeminen on työlästä omahyväinen näsäviisastelu helppoa.

Näin yhteiskunta tekee kaiken väärinpäin, ja sämyös suurin osa nuorista tekee kulttuurin mukaisesti kaiken väärinpäin. Samalla suuri hegemonia päällä siitä, kuinka mahtavaa on.

Yhteiskunnan toimimattomuus pohjaa hyvin perusasioihin, ja ei voi muuhun pohjatakkaan. Kyseessä on perusasiat äiti- ja isäsuhteen patologioista.

Yleisesti ihmiset, jotka ovat oikeita paikalleen pystyvät olemaan äärimmäisen suoria, ja avoimia. Pääosin johtopaikat on nykyään miehitetty tuon vastakohdilla.

 

[3dfx]

...ja siitä huolimatta se huoltovaltio on ollut ja pysynyt, sille on haalittu vuosien varrella jatkuvasti enemmän ja enemmän tehtäviä. Tässä oikeastaan päästään juuri siihen mitä olen jo sanonut aikaisemmin: kun tarpeeksi helpotetaan kaikkea, kun omien valintojen seuraukset hälvennetään niin hyvässä kuin pahassakin, mahdollisimman paljon annetaan vastikkeetta ja ilmaiseksi, niin lopulta millään ei ole enää arvoa. Ja se ei suinkaan ole mikään oikeistolainen idea, kyllä se on ensisijaisesti lähtenyt vasemmalle kallellaan olevista humanisteista. Sinänsä henkilökohtainen opintosuunnitelma ei ole huono asia - lopulta jokainen joutuu koulussa opiskelemaan omista lähtökohdistaan ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä sellaisenaan sovi toiselle. Se on sitten oma lukunsa jos mennään siihen, että mitään ei enää vaadita jotta kenellekään ei tulisi paha mieli. Päinvastoin, nimenomaan pitää vaatia - ja sitä kautta saada oppilaat oppimaan myös näkemään vaivaa, millä näytetään se, että sillä mitä itse tekee on merkitystä. Siitä itsensä ylittämisestä ja onnistumisesta rakentuu omanarvontunto, minkä varassa on paljon parempi lähteä aikanaan eteenpäin.

No mun nähdäkseni koko ajan on vähennetty ihan joka saralla sitä huoltovaltiota ja ihmiset on lähinnä oman onnensa nojassa tai seppiä, yleensä kovin kahtiajakaantuneesti. Täs on just nyt tehty niinkun peräänkuulutat mutta jostain syystä ei kelpaa. Veikkaankin että tosiasiassa sulle ei kelpaa mikään ja aina on huonosti.

Mä en ymmärrä mistä tollanenkin käsitys tulee että mitään ei vaadita. Nuorelle tuupataan nykysin ennennäkemättömän paljon niitä yksilöllisiä vaihtoehtoja joka kohdassa ts. vaaditaan todella aikaisessa vaiheessa omaan elämän kannalta oleellisia päätöksiä ja annetaan yksilöllisiä vapauksia niiden toteuttamiseen. Lisäksi jos kvalifiointien alarajat on luokkaa anything goes, annetaan myös yksilöllinen vapaus siinä paljonko kouluun panostaa vai panostaako yhtään. Tää on aika kova vaatimus jollekkin 14 vuotiaalle päättää oma kouluunpanostaminen tulevaisuuden kannalta.

Eli kyllä ne vaatimukset vastuunotosta ja vapaudet sitä myötä on lisääntyneet runsaasti mitä nuorille laitetaan.

Näiden välille pitäisi löytää tasapainoa. Se toinen ääripää missä kaikki tuupataan sen standardiputken läpi siten, että huonot pärjäävät huonosti ja hyvät joutuvat laiminlyömään omia taitojaan ja valmiuksiaan sopiakseen "standardiin" on sekin sellaisenaan aika sairas tilanne. Sellainen pyhä keskinkertaisuus

Tästä olen samaa mieltä. Pitää olla ylhäältäpäin tulevat vaatimukset ja joku putki/alaraja minkä sisällä voi sitten olla erilaisuutta. Itse koin peruskoulun lähinnä haitallisena formaalien asioiden oppimisen kannalta enkä tehnyt siellä mitään. Muutoin kyllä oppi kaikkea.

...mistä päästään siihen, missä kaikessa mentiin vikaan. Sotien jälkeinen sukupolvi oli paljon rohkeampi ottamaan riskejä ja se koko eetos oli sellainen, että pitää tehdä lujasti töitä ja elää säästäväisesti, jotta saavuttaa jotain. Ajatus siitä että heittäytyisi valtion elätettäväksi oli jotain mitä halveksittiin - jopa demareissa ajattelumalli oli sellainen, että kaikkien kynnelle kykenevien pitää tehdä töitä ja töitä pitäisi olla aina tarjolla.

Valtio myös 60-80 luvulla tuki esimerkiksi omistusasumista ja montaa muuta asiaa voimakkaasti. Tollon myös turvaverkot oli paremmassa kunnossa esim. yhtiöiden valtio-omistus ja corporatepolicy, missä valtioyhtiöiden tuli osoittaa olevansa mallikelpoisia työnantajia. Yritysmaailma oli muutoinkin vakaampi kuin nykyisin kuten myös työpaikat. Suomessa elettiin käytännössä nousukautta 50- luvun alusta 80- luvun loppuun poislukien 70- luvun lopun lyhkänen lama. Tää menee ihan yhteen sen kanssa, että jos turvaverkostot on kunnossa, se tuottaa riskihakuisempaa käytöstä. Tollon oli esim. vakaamman työpaikkojen ja siten ennustettavamman tulokehityksen puolesta, nykyisin ei ole joten riskinkaihtaminen ei ole mitenkään ihmeellinen juttu.

Siitä pikakelaus Nokiaan - se nousuhan oli vähän nuoremman sukupolven innostusta ja ennakkoluulottomuutta.

Tai sitten valtion innovaatiopanostusten tuotos, miten asian nyt sitten tahtoo nähdä. Tai ihan vaan hyvää tuuria. Joka tapauksessa täysin epäterve tilanne suomen kansantaloudelle.

Siinä on jotain samaa kuin tässä hyvinvointiyhteiskunnan haikailussa - halutaan helppoa, vaivatonta elämää ilman riskiä ja sen myötä menetetään pahimmassa tapauksessa kaikki.

Jos haluat riskihakuisempaa käytöstä, kannattaa haaveksia siitä hyvinvointiyhteiskunnasta. Kun tukiverkkojen vähentäminen vähentää sitä riskihakuisuutta ja tekee ihmisistä varovaisia.

....ja sitten on maita, missä ajattelumalli on se, että yrittäjäksi halutaan jotta voi olla oma herransa. Kaverini joka muutti tänne USA:sta on aika hyvä esimerkki siitä - musta mies, lähtöisin todella vaikeista olosuhteista. Tekee hyvin aktiivisesti jatkuvasti erilaisia juttuja, on perustanut yrityksiä jne. Ja keskusteluissa on sanonut haaveilleensa siitä aina kun oli vielä muiden palkkalistoilla. Hän on aika yleisesti arvostettu ja pidetty sen asenteen takia. Jos kaikki tasataan yli ajan, niin miksi sitten viitsisi tehdä mitään ekstraa?

Silti kuitenkin suomessa (ehkä iha oikeutetusti) yrittäjien vakio valituksen aihe on se, kun sitä tulontasausta ajassa ei heidän kohdaltansa tehdä. Eli ei taida tääkään olla juurikaan todellisuuteen pohjautuva argumentti vaan ihan ideologinen. Yrittäjät on suomessa ja vuosia halunneet että noita ajassa olevia riskejä vähennettäisiin heidän osaltaan eikä tilanne olisi se täysin tyhjän päällä oleminen jos hommat loppuu.

 

[AlkuVaikeaa]

Yhteiskunnallisesti on mielenkiintoista miten pelkoon perustettava johtajuus rakennetaan. Eli esimerkkinä Orpo, ja hänen mainontansa mallia: missä EU, siellä kilpailukyky.

Jos ajatellaan, että eläisimme alkuunkaan mielipideilmastoltaan vapaassa yhteiskunnassa olisi hyvin normaalia jäädä maiskuttelemaan pääministerin viestintää. Emme elä.

Poliitikot ovat luoneet itselleen kuplan, jolla heidät on nostettu lähinnä median vetämänä irti todellisuudesta. Samalla on luotu tila, jossa kansalaiset kokevat suurta tunnejärkkymistä, jos heidän idolinsa ei olisikaan kaapin päälle koskemattomaksi nostettuna.

Orpo ei montaa päivää kestäisi terävän kriittistä analyysia. Mutta nykyajassa todellisuuden arvo Suomessa on noin nolla. Miksi? No sillä valtaa lähellä olevat tahot pääsee tienailemaan. Höpö on helppoa oikea tekeminen taas vaikeaa. Talouskasvun olemattomuuteen vastaus on leikkaus ei se, että johtajien asemmissa lopetettaisiin pahuus.

 

[JLM]

No mun nähdäkseni koko ajan on vähennetty ihan joka saralla sitä huoltovaltiota ja ihmiset on lähinnä oman onnensa nojassa tai seppiä, yleensä kovin kahtiajakaantuneesti. Täs on just nyt tehty niinkun peräänkuulutat mutta jostain syystä ei kelpaa. Veikkaankin että tosiasiassa sulle ei kelpaa mikään ja aina on huonosti.

Sinun nähdäksesi voi olla mitä tahansa, mutta tosiasia on se että julkisella rahalla tehtävien asioiden määrä on lisääntynyt sitten 70- ja 80-lukujen. Tällä hetkellä julkisella sektorilla työskentelee enemmän porukkaa (kunnat + hyvinvointialueet + valtio) enemmän kuin kertaakaan viimeiseen 15 vuoteen. Oman onnensa seppiä ihmiset ovat olleet aina ja jollain tasolla sen myös kuuluu olla niin.

Mä en ymmärrä mistä tollanenkin käsitys tulee että mitään ei vaadita. Nuorelle tuupataan nykysin ennennäkemättömän paljon niitä yksilöllisiä vaihtoehtoja joka kohdassa ts. vaaditaan todella aikaisessa vaiheessa omaan elämän kannalta oleellisia päätöksiä ja annetaan yksilöllisiä vapauksia niiden toteuttamiseen. Lisäksi jos kvalifiointien alarajat on luokkaa anything goes, annetaan myös yksilöllinen vapaus siinä paljonko kouluun panostaa vai panostaako yhtään. Tää on aika kova vaatimus jollekkin 14 vuotiaalle päättää oma kouluunpanostaminen tulevaisuuden kannalta.

Milloin viimeksi olet kuullut että joku on jäänyt esimerkiksi luokalle? Katsot asiaa todella todella kapeasti. Se että valinnanvapautta on enemmän ei tarkoita sitä että vaadittaisiin hirveän paljon. Ero vanhaan on se, että putket olivat selvempiä - jos olet lahjakas -> lukio, jos et -> amis ja se on suunnilleen siinä. Ja se päättää koko loppuelämäsi. Ei tarvitse paljoa vaivata päätä mutta ei siinä ihan valtavan paljon vaihtoehtojakaan ole.

Valtio myös 60-80 luvulla tuki esimerkiksi omistusasumista ja montaa muuta asiaa voimakkaasti. Tollon myös turvaverkot oli paremmassa kunnossa esim. yhtiöiden valtio-omistus ja corporatepolicy, missä valtioyhtiöiden tuli osoittaa olevansa mallikelpoisia työnantajia. Yritysmaailma oli muutoinkin vakaampi kuin nykyisin kuten myös työpaikat. Suomessa elettiin käytännössä nousukautta 50- luvun alusta 80- luvun loppuun poislukien 70- luvun lopun lyhkänen lama. Tää menee ihan yhteen sen kanssa, että jos turvaverkostot on kunnossa, se tuottaa riskihakuisempaa käytöstä. Tollon oli esim. vakaamman työpaikkojen ja siten ennustettavamman tulokehityksen puolesta, nykyisin ei ole joten riskinkaihtaminen ei ole mitenkään ihmeellinen juttu.

Sehän on tämän systeemin "hienous. "Jos se liikkuu, verota sitä. Jos se liikkuu vieläkin, sääntele sitä. Jos se lakkaa liikkumasta jaa sille tukia...

En nyt ihan äkkiä keksi mitään erityistä syytä, miksi joku haikailisi suljetun talousjärjestelmän ja neukkulan bilateriaalikaupan perään. Se aika on osaltaan syy nykyisiin ongelmiimme, koska silloin neukkulaan pystyttiin myymään paljon sellaista mikä ei laadullisesti olisi kelvannut mihinkään muualle. Ja kun se sitten loppui neukkulan kaatumiseen niin siinä tapahtui yhtä ja toista. Samoin se nousukausi liittyi aika olennaisesti siihen, että teollistuttiin (mikä muuten tapahtui koulutuksella, missä todella vaadittiin osaamaan asioita), mutta kivuttomasti se ei suinkaan tapahtunut. Lisänä on se, että kilpailukykyä ylläpidettiin käytännössä devalvoimalla aina kun palkat nostettiin liian ylös suhteessa muuhun. Se toki antoi joustavuutta, mutta käytännössä se tarkoitti sitä että säästäneiltä ihmisiltä yksinkertaisesti varastettiin osa säästöistä. Sen takia oli kannattavampaa ostaa kiinteää omaisuutta, minkä arvo sitten nousi ja inflaatio söi velat pikkuhiljaa pois korkeasta korkotasosta huolimatta. Sen kääntöpuoli on sitten se, että enin omaisuus on kiinni seinissä mutta maa on ja pysyy pääomaköyhänä.

Tai sitten valtion innovaatiopanostusten tuotos, miten asian nyt sitten tahtoo nähdä. Tai ihan vaan hyvää tuuria. Joka tapauksessa täysin epäterve tilanne suomen kansantaloudelle.

Epäterve tai ei, se Suomen pelasti laman jälkeen.

Jos haluat riskihakuisempaa käytöstä, kannattaa haaveksia siitä hyvinvointiyhteiskunnasta. Kun tukiverkkojen vähentäminen vähentää sitä riskihakuisuutta ja tekee ihmisistä varovaisia.

Jos näin on niin voimme lopettaa keskustelun tähän, koska meillä ei ole silloin mitään toivoa. Taloutemme tulee kaatumaan väistämättä ja hyvinvointivaltio sen mukana, eikä kukaan tule auttamaan. Sen jälkeen on vain pakko uskaltaa ja siitä ehkä syntyy jotain. Tai sitten vain istutaan perunakuopassa valittamassa kun valtion tissi ehtyi.

 

[3dfx]

Milloin viimeksi olet kuullut että joku on jäänyt esimerkiksi luokalle? Katsot asiaa todella todella kapeasti. Se että valinnanvapautta on enemmän ei tarkoita sitä että vaadittaisiin hirveän paljon. Ero vanhaan on se, että putket olivat selvempiä - jos olet lahjakas -> lukio, jos et -> amis ja se on suunnilleen siinä. Ja se päättää koko loppuelämäsi. Ei tarvitse paljoa vaivata päätä mutta ei siinä ihan valtavan paljon vaihtoehtojakaan ole.

Nyt taas ilmeisesti vaaditkin ylhäältäpäin asetettuja kvalifikaatioita (luokalle jättämisiä) eli vapauden rajoittamista ja yksilön vastuiden ja vaatimusten siirtämistä opetushallinnolle. Eli ilmeisesti mikään ei kelpaa kun yksilöllinen järjestelmä on huono kun keskusvalta ei vaadi oppilailta mitään ja keskitetty järjestelmä on huono kun se on tasapäistävä. Aina on kaikki huonosti.

Se että valinnanvapautta on yksilötasolla enemmän on just sitä että vaaditaan hirveän paljon, esimerkiksi niiden omien kvalifikaatioiden asettamisia. Sun kapea katsantokanta pitää "vaatimuksina" lähinnä juuri jostain opetushallinnolta tulevia kriteereitä, minä katson asiaa laajemmin ja näen myös sen vaatimuksena että jokainen asettaa itse itselleen vaatimukset, eikä opetushallinto.

Tää systeemi tekee sen että toiset on todella välkkyjä peruskoulusta päästyään kun on asettanu vaatimukset korkeelle ja saanu ehkä niihin tukea sieltä koulusta, toiset taas ei osaa lukea eikä ole saanu yhtään mitään kun ei ole vaatineetkaan mitään. Melkosen kohtuuton vastuutaakka asettaa lapselle.

En nyt ihan äkkiä keksi mitään erityistä syytä, miksi joku haikailisi suljetun talousjärjestelmän ja neukkulan bilateriaalikaupan perään. Se aika on osaltaan syy nykyisiin ongelmiimme, koska silloin neukkulaan pystyttiin myymään paljon sellaista mikä ei laadullisesti olisi kelvannut mihinkään muualle.

Bilateraalikauppa oli aivan puhdasta ryöstöä neuvostoliiton suuntaan, joten outoo olisi ettei etenkin tässä ajassa haikailisi tuollaisen systeemin peräään. Mun mielestä rosvovaltiolta saa varastaa. Se palveli vahvasti suomalaisten etua ja neukkula taloudellisessa mielessä lähinnä kärsi siitä.

Jos näin on niin voimme lopettaa keskustelun tähän, koska meillä ei ole silloin mitään toivoa. Taloutemme tulee kaatumaan väistämättä ja hyvinvointivaltio sen mukana, eikä kukaan tule auttamaan. Sen jälkeen on vain pakko uskaltaa ja siitä ehkä syntyy jotain. Tai sitten vain istutaan perunakuopassa valittamassa kun valtion tissi ehtyi.

Mikään ei ole "väistämätöntä" tai "toivotonta" paitsi kaikenlaisten jihadistien maailmankuvassa missä vain yksi vaihtoehto on mahdollinen ja muu on maailmanloppu.

 

[JLM]

Nyt taas ilmeisesti vaaditkin ylhäältäpäin asetettuja kvalifikaatioita (luokalle jättämisiä) eli vapauden rajoittamista ja yksilön vastuiden ja vaatimusten siirtämistä opetushallinnolle. Eli ilmeisesti mikään ei kelpaa kun yksilöllinen järjestelmä on huono kun keskusvalta ei vaadi oppilailta mitään ja keskitetty järjestelmä on huono kun se on tasapäistävä. Aina on kaikki huonosti.

Onko tarkoituksesi ihan oikeasti ymmärtää kaikki väkisin väärin jotta pääset inttämään? Tuo kommentti on niin tyylipuhdasta olkiukkoilua ja suoranaista valehtelua että taidan omalta osaltani jättää tämän leikin tähän. Vähän kun pelaisi pulun kanssa shakkia...

 

[3dfx]

Onko tarkoituksesi ihan oikeasti ymmärtää kaikki väkisin väärin jotta pääset inttämään? Tuo kommentti on niin tyylipuhdasta olkiukkoilua ja suoranaista valehtelua että taidan omalta osaltani jättää tämän leikin tähän. Vähän kun pelaisi pulun kanssa shakkia...

luin viestini uudelleen ja ainut väärinymmärtämisen mahdollisuus liittyy siihen, että kannatatko niitä luokalle jättämisiä vai et. Jos et kannata, silloin vastuu kvalifoinnista on oppilalla itsellään. Jos kannatat, silloin se vastuu on siirretty oppilaalta opetushallintoon. Minusta vastuun antaminen oppilaalle tuosta on kohtuutonta, vaikka se olisikin yksilöihanteiden mukaista.