Rajalakiesityksessä äänestetään Suomen oikeudesta puolustaa omia rajojaan, sitä saa oppositio ja ihmisoikeusdosentit öyhöttää kansainvälisistä oikeuksista sun muusta, mutta totuus on se, että toimintaympäristömme on muuttunut, sen myötä tulee myös Suomen laki ja kansainväliset sopimukset muuttumaan. Suomen lakia voimme muuttaa itse nopeastikin, mutta kansainvälisten sopimusten uudelleen neuvotellut on hidasta, mutta väistämättä edessä, se ei tosin auta meidän akuuttiin ongelmaan.
Kansainvälisissä sopimuksissa mielenkiintoisinta on aina se, kuka ja miten niitä tulkitaan ja eräs seikka mitä politiikot välttelevät on se, että mitä tapahtuu, jos niitä sopimuksia rikkoo. Puolahan sai nyt sakkoja nyt siitä, että ei suostunut ottamaan turvapaikanhakijoiden hakemuksia vastaan, mutta saa nähdä, maksaako Puola niitä edes. Ja vaikka maksaisikin, niin tulisi se silti halvemmaksi kuin ottaa ne sisään. Eli kansainvälistä sopimusta voi rikkoa ja se voi olla kustannustehokkaampaa tai maan turvallisuudelle niin edullista, että pienet sakkomaksut ovat parempi vaihtoehto.
Kansainvälisissä sopimuksissa olisi tärkeää muistaa sekin, että mikäänhän ei estä irtisanoutumasta niistä, mikäli maa kokee sopimuksen olevan täysin vanhentunut. Lähinnä pr-haittaa sekä maakuvan ”epäluotettavuuden” kasvua siitä voi saada.
Mitä haluaisit sanoa Vihreille ja Vasemmistoliitolle tästä lakihankkeesta, kun nämä puolueet haluaisivat enemmän halata turvapaikanhakijoita kuin käyttää push back-menetelmää heihin?