Nimenomaan se yksilöllisyys näissä on haaste.
Jos ravinteita yms. tutkitaan kansanterveydellisesti, niin tutkitaan aina sitä koko väestötason vaikutusta, eli kannattaako kaikkien syödä lisää kyseistä valmistetta. Se on täysin eri asia, kuin kannattaako jonkun jolla on joku vaiva joka voi aiheutua kyseisen aineen puutoksesta tai jonka puutos ovi pahetaa sitä syödä ko. ainetta. D-vitamiinistä on luonnollisesti hyötyä vain niille, joilla ei sitä riittävää määrää jo ole, eli kansanterveyden tasolla sen hyödyllisyys riippuu siitä kärsiikö riittävän moni sen puutteesta. Sama homma kaikkien elintarvikkeiden terveysväittämien kanssa, vain sellaisia terveysväittämiä saa esittää, jotka ovat väestölle keskimäärin hyödyllisiä (kärjistäen: minkä puutteesta suomalaiset kärsivät), vaikka yksilötasolla luonnollisesti melkein mikä vain voi olla todella terveellistä jos et kyseistä asiaa tarpeeksi saa.
Eroaa aika oleellisesti lääketutkimuksesta, jossa nimenomaan tutkitaan onko jotain valmisteesta apua jollekin pienemmälle tietystä vaivasta kärsivälle porukalle.