- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 4 454
Mielestäni on toissijaista pohtia, että onko rajoituksista hyöytä vai ei. Pikemminkin ongelma on siinä, että kaikki ajatukset kulkee nykyisin koronamankelin läpi ilman kokonaisvaltaista ajattelua. Koronatartuntojen minimointi tuntuu olevan kansalla se suurin tavoite, mutta jos käyttäisi samoja kriteereitä muiden kulkutautien välttämiseen tai elämäntapojensa parantamiseen, niin eihän siitä mitään tulisi. Kukaan ei saisi syödä mitään, koska joku on allerginen. Kukaan ei saisi käydä ulkona, sillä saattaa liukastua.
Riskiryhmien suojelu on tärkeää, mutta lasten elämistä ei olisi pitänyt rajoittaa niin paljon kuin on tehty. Se tulee jättämään jäljet moniin. Traumaperäinen stressihäiriö tulee yleistymään myös aikuisväestössä.
Riskien optimointi, ei minimointi. Vain siten arki voi pyöriä.
Riskiryhmien suojelu on tärkeää, mutta lasten elämistä ei olisi pitänyt rajoittaa niin paljon kuin on tehty. Se tulee jättämään jäljet moniin. Traumaperäinen stressihäiriö tulee yleistymään myös aikuisväestössä.
Riskien optimointi, ei minimointi. Vain siten arki voi pyöriä.