Vaikka Suomeen ihmeen kaupalla julistettaisiin ulkonaliikkumiskielto, kuka sitä oikeasti noudattaisi? Vastaus: Ei kukaan (paitsi ehkä ne muutamat Internetin ulisijat, jotka eivät ikinä muutenkaan poistu koloistaan ihmisten ilmoille). Miten ulkonaliikkumiskiellon noudattamista voitaisiin valvoa ja mistä siihen taiottaisiin valvontaresurssit? Vastaus: ei mitenkään. Muistetaan viime kevättä, kun yksistään Uudenmaan rajanylityspisteiden valvonta sitoi kymmenesosan Suomen poliisivoimista! Poliisien resurssit eivät riitä mitenkään vahtimaan ulkonaliikkumiskieltoa edes yksittäisen, pinta-alaltaan pienehkön maakunnan alueella.
Keski-Euroopassa valvonta lienee helpompaa, kun maiden pinta-alat pienempiä. Siellä päin muutenkin huomattavasti enemmän poliiseja. Pohjoismaissa ei suurelle määrälle poliiseja ole tarvetta, kiitos alhaisen rikollisuustason.
Lainsäätäjillä on olemassa sanonta, että ei kannata säätää sellaisia lakeja, joita kukaan ei noudata. Se rapauttaisi myös kaiken muun lainsäädännön uskottavuuden. Lienee yksi syy sille, miksi päättäjät Suomessa eivät helposti lähde ylilyönteihin rajoitusten suhteen. He tarkastelevat kokonaisuutta, eivät pelkästään klikkihuorausotsikoita yksittäisten lasten tai työikäisten koronakuolemista.
Myös perustuslakivaliokunta saattaisi erittäin todennäköisesti torpata ulkonaliikkumiskiellon. Se taho on aikaisemminkin estänyt yhtä sun muuta valmiuslakipykälää. Perusteena esimerkiksi se, että ulkotiloissa virus tarttuu tutkitusti todella huonosti, kaikki vältämättömyysperiaatteet yms. Silloin kun poikkeusoloja ja valmiuslakia otetaan käyttöön, kuvioihin tulee mukaan perustuslaillinen valvonta, ainakin Suomessa. Toki paskempi juttu teille, jotka rajoituksia fantasioitte ja rukoilette. Näkisin, että tasolla 3 ja valmiuslaissa voisi tulla kyseeseen lähinnä se sairaanhoitohenkilöstön työvelvoite, jos sairaaloiden kapasiteetti alkaisi loppua.
Väliaikainen tarkoittaa väliaikaista. Koronan kohdalla väliaikaisuudesta ollaan puhuttu parista kuukaudesta. "Jaksaa jaksaa pari kuukautta ja se on sitten ohi". Se pari kuukautta meni jo melkein vuosi sitten. Ei suuri enemmistö väestöä ala päättömyyksiä noudattamaan, vaikka internetin hullut kuinka vaatisi kovia rajoituksia. Jokainen tietää, että tämä kriisi ei lopu vuosiin, ei välttämättä edes meidän elinaikana, vaan viruksen kanssa on sitten vain opittava elämään, vaikka elämästä vähän vaarallisempaa tulisikin.