Niin on terveystilanne erilainen, ja aivan erityisesti työkulttuuri.
Ruotsin, kuten Suomenkin, joutilaat maleksivat ja luuhaavat löyhissä kaveriporukoissa, joissa lähikontaktia on paljon enemmän kuin jollain, jonka pitää huolehtia itse toimeentulostaan. Samoin tiiviit uskonnolliset kokoukset jopa päivittäin ovat taattuja viruslinkoja. Ahtaissa tiloissa tietenkin, kuten jossain määrin asuminenkin.
Ei Ruotsin (tai millään muullakaan somaliväestöllä) ole juuri mitään yhtäläisyyttä mustiin amerikkalaisiin keskimäärin. Geneettistäkin luultavasti häviävän vähän. Paitsi toki tuo tumma iho ja siitä vedetty hypoteesi d-vitamiinista. Mutta...
Varmasti se on ainakin osalle vajukeista tabu ja asiaa mediaketjun läpi kulkiessaan hyssyteltäisiin jos näin olisi. Mutta onko oikeasti syytä epäillä, että se olisi merkittävä tekijä juuri tässä sairaudessa? Luulisi sitten Suomessa olevan huomattavasti pahempi taudinkuva kuin eteläisemmissä maissa vaikka Välimeren seudulla. Vaikka Suomessa miten moni valkonaama vetää iHerbin jäykkää ja paljon useampi mitättömiä pikkuannoksia, aika moni on kuitenkin kokonaan vailla D-vitamiinilisää. Edes olemattomista olemattominta maidon mainosvitamiinia. Luulisi että kun optimistisesti joka kolmaskin tartunnan saanut kärsii oikein matalasta pitoisuudesta, se näkyisi kuolleisuudessa ja hoidon tarpeessa vrt. vaikkapa espanjalaisiin.