Esimerkiksi pari viikkoa lievää kuumetta, lihassärkyä ja ripulia mikä on omassa tuttavapiirissäni suunnilleen se kokemus ja siitä muutama viikko toipumista, mikä kokonaisuutena vastaa jotain influenssa tai rankempaa muuta sairastamista on kokonaisuus, jonka vuoksi nyt esimerkiksi ei pitäisi pelätä laittaa lapsiaan kouluun. Toki otan nyt sen verran takapakkia, että tuossa näkyy olevan kyse kahden viikon pätkästä. Jos lapsi on hoitanut hommat hyvin eikä oireile niin lienee aika sama meneekö noiksi viikoiksi enää kouluun. Sen sijaan jos se elää jossain pelkoloukussa vanhempiensa kanssa tai on täysin vanhempiensa kontrollista (vrt. nuo satapäiset mopokokoontumiset) niin pitäisi saada ehdottomasti ulos pariksi viikoksi ennen kesän vankeutta tai kontrollin puutetta. Tosin itse olisin kyllä hieman huolestunut siitäkin jos joku esiteini toteaisi, että kavereita voi olla hyvin näkemättä vielä seuraavat kolmekin kuukautta.
Tätä seuraa kun panikoidaan, vaaditaan nopeita reaktioita ja sitten toimitetaan tällaisia "katsokaa, me tehdään paljon, paljon tapahtuu ja isoja"-tyyppisiä ratkaisuja. Koko Uudenmaan sulku oli sen luokan aivopieru, että itsekin melkein haluaisin nähdä pian Suomessa sen perustuslakituomioistuimen.
Normaali "pelko", jota kutsutaan myös "varovaisuudeksi" on ihan hyvä asia. Mutta tämä menee hyvin nopeasti siihen, mitä voi jo lukea, että ihminen ei vaikkapa uskalla mennä testiin oireisena koska siellä testattavanahan on sairaita, joilta sitten ainakin sen saa