Kitaran soittaminen

Morgan taitaa kyllä lähtee itselläkin ostoon Neuralin alennuksesta. Tähän asti ollut Tone King kovassa ajossa.

Tässä kun nyt lespoja kehutaan niin reilu kuukausi sitten tuli hommattua Gibsonin LP tribute vähän käytettynä. Muuten kyllä ollut tyytyväinen, mutta kannen pinnoitus tuntuu olevan todellä herkkä kulutukselle. Tokihan sitä tiesi ettei tässä ole mitään paksua lakkakerrosta, mutta silti yllättävän monesta kohtaa paistaa vaalea vaahtera lävitse vaikka nätisti on vain soitellut kotona tietokoneen ääressä.

PXL_20240319_135951917.jpg
Mullon tuo Tone King kanssa, mutta ei oo ihan hirveästi sit löytynyt käyttöä.. koska joku sen vahvarin ominaissoundissa vähän tökkäisee. Pitäs tuon tuoreimman telen kanssa vielä testailla.

En huomaa mitään erikoista ainakaan kuvassa tuossa lakassa.. Jos siinä on joku ohut satiinilakka, niin eikö sen osapuilleen tuolta kuulu näytäkin?
 
Mä en oikein ymmärrä tuota miksi ihmiset pelkää tai sit tuntuu haittaavan et kitarassa näkyy et se on käytetty. Käyttötavaroitahan ne on. Ja sitten ei kannata vetää sitä korttia, että kallis soitin blaablaa, koska itsellä on tasan yks arvokkaaksi luokiteltava soitin (eikä sekään mikään tolkuttoman kallis ole) ja siinä nyt melkeen eniten näkyy ne käytön jäljet eikä kyllä haittaa yhtään, koska soittamista varten sen hankin.
Eikä tämä millään pahalla ketään kohtaan jokainen harrastelee taas tavallaan jne.
 
Ei nyt ollut suoranaisesti tarkoitus valittaa, lähinnä ihmettelen kun reilun kuukauden soitolla tulee tämmöisiä jälkiä vaikka en ole mihinkään pöydän kulmaan kolautellut. Ajatellut että satiinipinnoituksissa ongelma on lähinnä "kiillouttuminen". Ihan ok tuo tuommoinen pieni reliköityminen on. Tässä muutama kuva noista jäljistä, jos jotain nyt sattuu kiinnostamaan:

PXL_20240427_083507161.jpgPXL_20240427_083537776.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Parhaiten kestää kulutusta nykyaikainen kiiltävä lakka. Saa aika monta vuotta soitella että kulumia tulee, ellei vyön solkia ja niittirannekkeita lasketa. Suurin ongelma on pehmeissä puissa ja puupinnoissa. Kaverilla on Edwardsin rusehtava Exploirer jossa on joku kevyt lakka tai puupinta ja siihen tulee kolhuja ihan pienistä osumista ja kulumakin näkyy helposti. Perus Fenkun maali ja lakka kestää tolkuttomasti ihon hankaamista ja vähän osumiakin, no ne on kyllä kovista puistakin usein tehty.
 
Ei nyt ollut suoranaisesti tarkoitus valittaa, lähinnä ihmettelen kun reilun kuukauden soitolla tulee tämmöisiä jälkiä vaikka en ole mihinkään pöydän kulmaan kolautellut. Ajatellut että satiinipinnoituksissa ongelma on lähinnä "kiillouttuminen". Ihan ok tuo tuommoinen pieni reliköityminen on. Tässä muutama kuva noista jäljistä, jos jotain nyt sattuu kiinnostamaan:

PXL_20240427_083507161.jpgPXL_20240427_083537776.jpg
Tuossa kuvassa, jossa bindauksen päältä on väritys lähtenyt, näyttää että lakkaus (tai sen alla oleva kerros) on kauttaaltaan pilalla. Aivan kuin se olisi ollut tekemisissä jonkun asiaan kuulumattoman kemikaalin kuten väärän puhdistusaineen kanssa, joka olisi pehmentänyt lakan.

Tai sitten näen jpg kompression aiheuttamia artifakteja.
 
Ei nyt ollut suoranaisesti tarkoitus valittaa, lähinnä ihmettelen kun reilun kuukauden soitolla tulee tämmöisiä jälkiä vaikka en ole mihinkään pöydän kulmaan kolautellut. Ajatellut että satiinipinnoituksissa ongelma on lähinnä "kiillouttuminen". Ihan ok tuo tuommoinen pieni reliköityminen on. Tässä muutama kuva noista jäljistä, jos jotain nyt sattuu kiinnostamaan:

PXL_20240427_083507161.jpgPXL_20240427_083537776.jpg
En oo mikään asiantuntija, mutta tuo eka kuva näyttää minusta joltain plekun osumilta, jotka on ihan tavallisia niille, kenen soittotekniikalla se pleku voi kanteen raapia.

Toka kuva taas näyttää vaan vähän huonolta viimeistelyltä, mikä ei liene kovin tavatonta budjettiluokan kitaroissa tai välttämättä kalliimmissakaan tuollai noin pienessä mittakaavassa.

Nitrolakkaus minun käsittääkseni kiillottuu, ei niinkään polyuretaani ja tuota nitrolakkaa on aika harvassa budjetti-instrumentissa, kun vaatii useamman lakkauskerran ja kuivumisen ts. on työläämpi.

Paksumman polyuretaanilakkauksen ei kyllä pitäs mennä oikein miksikään, jos ei kolhi. Aika virheettömiä nuo omat on, Suhri ja Mannisen customi jollain paksuhkolla PU-kiiltolakkauksella ja tuo Edwards jollain millä lie, että puun syyt vähän tulee esille.

Viitasaarelta saatan ottaa bodyyn ohkaisemman nitrolakan, pitäs vielä päättää tässä lähiviikkoina. Se kyllä kuluu sitten ajan kanssa ja kuuluu vähän niinku asiaan. Vähän hakee vielä värityskin, kun ei oo mielikuvitusta..
 
Tuossa kuvassa, jossa bindauksen päältä on väritys lähtenyt, näyttää että lakkaus (tai sen alla oleva kerros) on kauttaaltaan pilalla. Aivan kuin se olisi ollut tekemisissä jonkun asiaan kuulumattoman kemikaalin kuten väärän puhdistusaineen kanssa, joka olisi pehmentänyt lakan.

Tai sitten näen jpg kompression aiheuttamia artifakteja.

Itse en ainkaan samaa vaikutelmaa saa kun livenä tätä katson valoa vasten. Oma mutu että se on vain tuo puun oma epätasaisuus, joka siinä näkyy ohuesta käsittelystä johtuen. Itse en nyt ainakaan ole tätä millään aineella käsitellyt tai pyyhkinyt. Jos tarkkoja ollaan niin tässähän ei ole mitään bindausta vaan se on vain tuo vaahterakansi mikä näkyy sivusta.

En oo mikään asiantuntija, mutta tuo eka kuva näyttää minusta joltain plekun osumilta, jotka on ihan tavallisia niille, kenen soittotekniikalla se pleku voi kanteen raapia.

Ihan vain plekukäden nimetön tuossa välillä lepää. Ei mielestäni oma pleku tuohon osu.

Toka kuva taas näyttää vaan vähän huonolta viimeistelyltä, mikä ei liene kovin tavatonta budjettiluokan kitaroissa tai välttämättä kalliimmissakaan tuollai noin pienessä mittakaavassa.

Nitrolakkaus minun käsittääkseni kiillottuu, ei niinkään polyuretaani ja tuota nitrolakkaa on aika harvassa budjetti-instrumentissa, kun vaatii useamman lakkauskerran ja kuivumisen ts. on työläämpi.

En tiedä voiko viimeistelystä syyttää kun ei tuota jälkeä ostohetkellä ollut ja speksien mukaan tässä on kyllä nitrolakkaus. Vaikkei tämä mikään custom shoppi olekaan niin en nyt ehkä budjettikitaraksi tätä kutsuisi.
 
En tiedä voiko viimeistelystä syyttää kun ei tuota jälkeä ostohetkellä ollut ja speksien mukaan tässä on kyllä nitrolakkaus. Vaikkei tämä mikään custom shoppi olekaan niin en nyt ehkä budjettikitaraksi tätä kutsuisi.
Joo, sori, ei oo oikein mallit hanskassa. Tuo on ilmeisesti jossain studion ja std:n välissä hinnaltaan..

Mutta siis kuten edellä, niin nitrolakka kuluu. Se kuuluu ymmärtääkseni jossain määrin aina asiaan nitrolakatun kitaran kanssa, vaikkei noista vielä ole juuri kokemusta kuin yhden Tokain lespan osalta ja mitä custom seppien kanssa on juteltu pintakäsittelystä. Jos sen lakkapinnan pitäs säilyä pidempään hyvänä, eikä halkeilla, niin sitten kannattas minun käsittääkseni pysyä noissa polyuretaanilakatuissa.

muoks. no, huonosti luettukin meikäläiseltä.. en tiedä pitäskö noiden vielä kuukaudessa kotisoitolla mennä miksikään.. minä tosiaan syyttäisin ehkä Gibsoneiden laatua tuossa, mutta tää on tämmöstä heittelyä, kun en oo noita ainuttakaan omistanut, ettei kannata ottaa pahalla.
 
Jos tarkkoja ollaan niin tässähän ei ole mitään bindausta vaan se on vain tuo vaahterakansi mikä näkyy sivusta.
Totta! Nyt kun paljastit asian, niin se raita vaahteraa (jota katsoin bindaukseksi) ei näytä enää muovilta. Kertoo paljon siitä kuinka vaikea on minkään kuvien perusteella lähteä arvioimaan.

Mitä arvelet tapahtuvan jos raapaisisit varovasti kynnellä (en kehoita tekemään, tämä on kysymys arvelusta) lakkausta sieltä missä nimetön väliin lepäilee?

Jos kyseessä on kunnollinen hyvin kuivunut, kitara käyttöön tarkoitettu lakka, niin mitäänhän ei tapahdu ellei kynsi osu juuri johonkinmurtuman alle. Jos taas syystä tai toisesta lakka on pehmentynyt (tai seos ei ole koskaan ehtinyt kuivua täydellisesti), niin sitähän jäisi tässä ajatuskokeessa massana kynnen alle.

Osa lakoista (kuten Martelan huonekaluissa käytetty) on sellaisia että ne menettävät aikaa myöden ominaisuutensa ihan ihon kautta erittyvästä kosteudesta/rasvasta/ym, eivätkä ne alkuperäiset ominaisuudet enää millään konstilla palaudu.
 
Ohessa vielä kuva kohdasta (musta alue siinä), joka sai epäilemään, että lakkaus ei ole asianmukaisessa kunnossa.

Sanoit että puunsyyt, lisään vielä että valon/heijastuksen mahdollisesti aiheuttama korostuma. Lisättynä pakatun kuvan heikkoon kykyyn tuottaa autenttinen näkymä.

Oliko tuo leppää vai mahonkia vai? Mietin että minkä puun pinta jää hiomisen jälkeen niin "rosoiseksi" että lopputulos on kuvasi esittämä kaiken tehtaalla tehdyn viimeistelyn jälkeen.
Ryhmypinta.png
 
Eikö se lespaan tyypillisesti vaahterakansi kuulu mahonkibodyn ja -kaulan kanssa.
Jep, ja tuolta kyljestähän mahonki syineen näkyy kauniisti. Mutta kansi mustalta alueelta??
Edit. Jatkan vielä -vaahterahan on niin kova puuna että on mainio käsiteltäväksi aina peilimäisen tasaiseksi. Ainakaan omien skepojen (lakatuissa/maalatuissa) vaahtera pinnoissa ei ole havaittavissa mitään edellänähtyjen kuvien kaltaista epätasaisuutta. Ei satiini käsitellyissä, nitro- eikä pu versioissa.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitokset mielenkiinnosta. Tässä vielä kuvat hieman lähempää jos siitä nyt jotain selviää. Tosiaan vahteraa kansi ja runko mahonkia. Epätyypillisesti myös kaula on vaahteraa. En kyllä huomaa että lakkaa jäisi kynnen alle raapaistaessa, mutta pienen pientä tahmaisuutta tuossa kohtaa olen tuntevinani ja selvästi tuo kulunut kohta on laajentunut viikkojen aikana.


PXL_20240427_153437796.MP.jpgPXL_20240427_153305492.MP.jpg
 
pienen pientä tahmaisuutta tuossa kohtaa olen tuntevinani
OK. Silloin epäilyni voi hyvinkin osua kohdilleen.

Täältä löytyy eräs Gibsonin Flying-V mahonki kaulalla ja sen kaulassa käytetty lakkapinnoite käyttäytyi juuri noin. Ensin lakka alkoi tuntua tahmaiselta, sittemmin pehmentyä, sittemmin jäi kynnen alle jänkkinä jos raapaisi. Jouduin lopulta hiomaan pahimman paikan puhtaaksi ja uusimaan pinnoitteen.

Koko kaula ei kuitenkaan kärsinyt tuosta ilmiöstä, vaan pelkästään n. fret 17-20 takana oleva alue, minne vaikutti lakkaa tulleen paksumpi kerros, joka ei sitten ehkä koskaan ollut täydellisesti kuivunut.
 
Itsellä on gibsonin melody maker, siis niitä halvinpia gibsoneita mitä maa päällään kantaa niin en tiedä mikä lakka siinä on pinnassa vai onko mitään, kun se on kestoltaan just semmoinen, että kärjistettynä vähän kun pölyjä pyyhkii niin tulee naarmuja.
Luulis, että kalliimmissa olisi paremmin hoidettu hommat. Tosin jos nitrolakka on niin se ymmärtääkseni reagoi herkemmin monienkin ainesten kanssa, mutta tuohon kyseiseen keissiin kuvien perusteella en oikein osaa kantaa ottaa.
 
Tulipahan nyt ainakin ensi hätään heitettyä plektrasuojus takaisin päälle, jos nyt ei kerta ollut kyse normaalista kulumisesta. Kuittikin löytyis niin en tiedä pitäiskö harkita laittaa kyselyä Musacornerin suuntaan.
 
Ite nakkasin jo pois myydyn parin tonnin nitrolakatun Tokain ajatuksissani kumiseen ständiin, jonka jälkeen oli bodyn tausta kivan näköinen, kun oli palanut mustia kumiläiskiä sinne tänne. Sain kyllä lakkabensiinillä ihan siistiin kuntoon, että kehtas myydä eteenpäin, mutta nuo ei tosiaan ihan niin huolettomia ole kuin nää perus PU-lakatut.

Voi tuota varmaan myyjäliikkeestä minusta kysellä, mutta epäilen, että ne tuolle lähtee mitään tekemään.. notta jos se on hyvä peli soittaa, niin kovaa ajoa vaan ja antaa kitaran relikoitua millaiseksi relikoituu, kun ei kai se soittamiseen juuri mitään vaikuta. Ellei nyt kaulan tausta, jos sekin oli nitrolakattu, pahasti kiillotu ja mene sit hikisessä kädessä nahkeaksi.

Sen verran pelasin varman päälle tuon tulevan customin kanssa, että ihan perus PU-satiinilakka tulee kaulan taakse on bodyn viimeistely mitä hyvänsä, niin pitäs pysyäkin smoothina soitella.
 
En ymmärtäny edellisen pointtia, mutta puhtaasti tyylijuttuhan tuo on, vähän niinku reverse-lavat, bodymallit ja niin edelleen.

Jotkut haluaa ehdottomasti, jotkut ehdottomasti ei.

On kai se pykälän kivemman näköinen omaankin silmään, mutta tosiaan vähän sit hankalampi pitää ja käyttäytyy eri tavalla tähän PU-lakkaan verrattuna.
 
Kattelin, että oisko tuohon joku laittanu ihan luusatulankin, kun on samaa sävyä kuin noissa japsitokaissa.. mut joo, asiallisen näköinen peli ja vastaavia ei tuu ihan joka paikassa vastaan.

Joo näin on! Myös edellinen omistaja on noi Nashville tallat vaihtanut og:mman näköisinä abr-1 malleihin
 
Noita ilmasia plugareita metallin riffittelyyn kyl löytyy aika mahtaviakin comboja. Mitä nyt käyttänyt Lepou Legion + Mercuriall Cab 3, mutta just eilen katselin mitä tarjontaa olisi niin Ignite - Emissary Bundle on kanssa hiton hyvä setti. Tuo Ignite - Emissary amp toimii myös tuon Mercuriall Cab 3 kanssa oikein hyvin. Kolmantena ML Amped Roots tarjoaa kyllä ilmaiseksi erittäin helppokäyttöisen kokonaisuuden.

Toki mikäli käyttää noita (Legion + Merc / Emissary comboja) ja jos haluaa vähän reverb tai delayy, joutuu erilliset plugarit hakee tähän tai sitten Reaperin omia ko käyttää, neki ajaa asiansa ihan ok (Reaverb, ReaDelay)

Hassuna pointtina tässä on se, että mä käytän noita ilmasia mielummin ko maksullisia :D Tuntuu, että ovat jopa parempia. Toki noilla maksullisilla kuten Archetype Gojira on sitten kustomisointi mahdollisuudet paljo laajemmat sekä ominaisuuksia reippaasti enemmän.

Tälläselle amatöörimäiselle plug n play tekijälle helppokäyttöisyys on plussaa.
 
Ohessa vielä kuva kohdasta (musta alue siinä), joka sai epäilemään, että lakkaus ei ole asianmukaisessa kunnossa.

Sanoit että puunsyyt, lisään vielä että valon/heijastuksen mahdollisesti aiheuttama korostuma. Lisättynä pakatun kuvan heikkoon kykyyn tuottaa autenttinen näkymä.

Oliko tuo leppää vai mahonkia vai? Mietin että minkä puun pinta jää hiomisen jälkeen niin "rosoiseksi" että lopputulos on kuvasi esittämä kaiken tehtaalla tehdyn viimeistelyn jälkeen.
Ryhmypinta.png
Tuollain tehdään käsittääkseni nykyään "helpolla" satiinipintaa, eli ruiskutetaan niin paljon kirkasta lakkaa kun pinnassa vaan pysyy ja jätetään kiillottamatta. Siksi se on ilmeisesti tuon näköinen. Mitä tulee tuohon lakan irtoamiseen, niin toki nitrolakan kuuluukin vähän nopeampaa relikoitua mitä akryyli yms lakat, mutta ei tuo kyllä ihan viikoissa pitäisi noin pahasti ottaa osumaa, ainakaan vaahterapinnalle. Täysin harrastelijana sanoisin että sekoitussuhteessa tai jossain tullut käpä ettei kunnolla pääse kovettumaan tuo lakka ja se sitten krapisee pois heti kun ottaa vähänkään jostain dingiä.
 
Omassa 2009 vuoden Gibson SG Raw Power:issa ("Satin Trans Ebony") ei lakka ole kyllä kulunut 15 vuodessa, sitten niin mitenkään.
En jaksa uskoa että sillä, että on se vaahteraa mahongin / jne. sijaan, olisi ollut merkitystä asiaan.
 
Tuollain tehdään käsittääkseni nykyään "helpolla" satiinipintaa, eli ruiskutetaan niin paljon kirkasta lakkaa kun pinnassa vaan pysyy ja jätetään kiillottamatta. Siksi se on ilmeisesti tuon näköinen. Mitä tulee tuohon lakan irtoamiseen, niin toki nitrolakan kuuluukin vähän nopeampaa relikoitua mitä akryyli yms lakat, mutta ei tuo kyllä ihan viikoissa pitäisi noin pahasti ottaa osumaa, ainakaan vaahterapinnalle. Täysin harrastelijana sanoisin että sekoitussuhteessa tai jossain tullut käpä ettei kunnolla pääse kovettumaan tuo lakka ja se sitten krapisee pois heti kun ottaa vähänkään jostain dingiä.
Nitrolakkaus pitää minun ymmärtääkseni tehdä (aina?) useammassa osassa ja antaa välillä kuivua, minkä takia sitä ei näissä halvimmissa kitaroissa usein näe, kun vaatii enemmän duunia.

Minäkin toki täysi amatööri tämmöisissä, mutta pitäs tosiaan jutella Viitasaaren Ollin kanssa tuosta omasta pelistä vielä, että hältä varmaan tulis aika jämptiä tietoa, jos alkais kyseleen.

Siitä kyllä samaa mieltä, että prosessissa tai laaduntarkkailussa joku pieni ropleema tuossa kuvan Gibsonissa, jos tosiaan pinta alkaa kuukaudessa rapistumaan.
 
En jaksa uskoa että sillä, että on se vaahteraa mahongin / jne. sijaan, olisi ollut merkitystä asiaan.
Kun ammatilainen asialla, valittu kohteeseen sopiva lakka ja prosessi seossuhteineen sekä kuivausolosuhteineen on kohdillaan niin ei väliä onko vaahteraa vai jotain muuta puuta.

Nyt jos sitten haluaa pieleen tehdä, niin vaahteran kanssa onnistuu seuraavasti: valitaan lakka jota pitää vetää useita kerroksia, ja vaahtera tunnetusti (etenkin lämpökäsitelty) ei pahemmin ime lakkaa eikä siten auta sen kuivumisessa, joten liian nopeasti vedetty seuraava kerros lukitsee alleen edellisen kerroksen joka ei sitten välttämättä "ikinä" kuivu. Tätä ei saa mokattua läheskään niin helposti jos lakkaa mahonkia, koska se suurihuokoisena nopeuttaa alimman lakkakerroksen kuivumista imemällä ylimäärää kuivaan sisukseensa, siis siinäkin tapauksessa että seuraava kerros lakkaa on vedetty liian hätäisesti.

Puulajilla on myös toinen merkitys kuin pelkkä lakan kuivuminen. Mahonki on puulaji, jota ei voida hiomalla saada sileäksi, sillä aina hiottaessa syvemmälle löytyy seuraavat avonaiset puunsyyt. Joten tarvitaan täyteainetta tai muutoin paksua pinnoitetta, jos haluaa peilinsileän lopputuloksen.
Vaahtera, etenkin lämpökkäsitelty puolestaan saadaan siloiseksi peilipinnaksi hionnalla, ohuellakin lakalla, kiilloituksella, koska puunsyyt ym ominaisuudet tässä materiaalissa mahdollistavat.

Ehkä Gibson onkin pyrkinyt tahallaan tekemään "tehdas relikoitunutta" pintaa. Niin tai näin niin sellaisenkin pinnan pitäisi kestää normaali käsittely.
 
Noita ilmasia plugareita metallin riffittelyyn kyl löytyy aika mahtaviakin comboja. Mitä nyt käyttänyt Lepou Legion + Mercuriall Cab 3, mutta just eilen katselin mitä tarjontaa olisi niin Ignite - Emissary Bundle on kanssa hiton hyvä setti. Tuo Ignite - Emissary amp toimii myös tuon Mercuriall Cab 3 kanssa oikein hyvin. Kolmantena ML Amped Roots tarjoaa kyllä ilmaiseksi erittäin helppokäyttöisen kokonaisuuden.

Toki mikäli käyttää noita (Legion + Merc / Emissary comboja) ja jos haluaa vähän reverb tai delayy, joutuu erilliset plugarit hakee tähän tai sitten Reaperin omia ko käyttää, neki ajaa asiansa ihan ok (Reaverb, ReaDelay)

Hassuna pointtina tässä on se, että mä käytän noita ilmasia mielummin ko maksullisia :D Tuntuu, että ovat jopa parempia. Toki noilla maksullisilla kuten Archetype Gojira on sitten kustomisointi mahdollisuudet paljo laajemmat sekä ominaisuuksia reippaasti enemmän.

Tälläselle amatöörimäiselle plug n play tekijälle helppokäyttöisyys on plussaa.

Mä otin kans käyttöön ton hypetyn Neural Amp Modelerin, löytyy kyllä todella hyvä mallinnuksia tuolta tonehuntista. Käytän kyllä s-gearia IR loaderina niin saa miksattua paria eri IR kerrallaan ja sen delayta ja reverbiä.

Tuolta tonehuntista oon ainakin tykännyt arlington audion, TimR, emil rohben ja amalgamaudion captureista

Esim hevin runttaamiseen Peavey - 5150 II (0.5.2) | ToneHunt
ja marsu V30 kaappi Marshall 4x12 V30 IR | ToneHunt
5150 tykkää myös jostain tubescreamer tyylisestä boostista
 
Viimeksi muokattu:
Nitrolakkaus pitää minun ymmärtääkseni tehdä (aina?) useammassa osassa ja antaa välillä kuivua, minkä takia sitä ei näissä halvimmissa kitaroissa usein näe, kun vaatii enemmän duunia.

Minäkin toki täysi amatööri tämmöisissä, mutta pitäs tosiaan jutella Viitasaaren Ollin kanssa tuosta omasta pelistä vielä, että hältä varmaan tulis aika jämptiä tietoa, jos alkais kyseleen.

Siitä kyllä samaa mieltä, että prosessissa tai laaduntarkkailussa joku pieni ropleema tuossa kuvan Gibsonissa, jos tosiaan pinta alkaa kuukaudessa rapistumaan.
Myös esim. PU-lakat joita myös käytetään reilusti, kiskotaan useammassa kerroksessa ja hiotaan välillä, joten suoraan siihen ei kalleus myöskään perustu.
Joku puhui tuossa noista puista, niin köykäisesti aasinsiltana voisin hyvinkin kuvitella että mahonkipinta on selvästi kalliimpi lakata mitä kovat puulaadut ihan sillä että varsinkin mahonki ja keisaripuu, kuten suosaarnikin käsittääkseni imee sitä lakkaa aivan tolkuttomia määriä ellei sitä puun pintaa tukita ennen lakkausta ja tämähän tuo yhden työvaiheen kokonaan lisää. Homma sinällään ei ole kovin iso eikä kallis mutta kun tehdään sarjatyötä ja tuhansia soittimia päivässä, niin... Samaan ongelmaan ei juuri törmää esim vaahterassa.
Sanoisin vankalla mutulla myös että mitä pehmeämpi puu niin sen helpommin kuitenkin lakka siitä lohkeaa irti koska alla oleva pinta antaa periksi ja tämä siis siinä vaiheessa kun se lakka ei ole vielä täysin kuivunut joka saattaa ottaa esim kuukauden.
 
Viimeksi muokattu:
Myös esim. PU-lakat joita myös käytetään reilusti, kiskotaan useammassa kerroksessa ja hiotaan välillä, joten suoraan siihen ei kalleus myöskään perustu.
Googlaa ite, löytyy kyllä linkkejä tuohon, että se nitrolakkaus / -käsittely on tyypillisesti työläämpi tehdä.

Mutta tokihan työmäärään ja - vaiheisiin vaikuttaa se, millaista pintaa ollaan ylipäänsä tekemässä, tehdään kummalla lakalla hyvänsä.

Muoks. En tiiä mitä väliä näillä edes, jos suurimmalla osalla on ihan perus tehdaspelejä, kun lakkojen yms. asioiden kanssa hifistely ny tulee lähinnä kyseeseen jossain custom shoppi- / custom-tilauksissa, joissa saa sit valita kaiken muun säädön joukossa, millaisen pintakäsittelyn haluaa.
 
Viimeksi muokattu:
Lunastin ny sen Morgan Ampsin plugarin Neuralin alesta. Tuolla telellä sai helpommin käyttissoundia kuin mitä noilla kuumilla humppareilla trialin aikaan kokeilin jotain säätää.

Soitellut nyt taas enemmän vahvarin kanssa, kun ei oo jaksanu opetella mitään nauhoitettavaa, mutta tarvii jatkaa vielä tutustumista, kun taas jaksaa DAWin kanssa peuhata.
 
Tuossa nyt taas joku supernopea vetäisy tuommoisesta synthwave kipaleesta (LeBrock - Bright Lights):


Neuralin Soldano plugarista tuli tuo X-versio pihalle, niin testasin nyt sitä nopsaan. Tuntuu istuvan näihin tällaisiin juttuihin hyvin.

Ja kitara tuo Suhrin tele. Viritetty joskus varmaan viime viikolla :D Tuollaisia nuo mun pelit sais olla, ettei tarvii paljoa muuta tehdä kuin ottaa käteen ja soittaa.
 
Googlaa ite, löytyy kyllä linkkejä tuohon, että se nitrolakkaus / -käsittely on tyypillisesti työläämpi tehdä.

Mutta tokihan työmäärään ja - vaiheisiin vaikuttaa se, millaista pintaa ollaan ylipäänsä tekemässä, tehdään kummalla lakalla hyvänsä.

Muoks. En tiiä mitä väliä näillä edes, jos suurimmalla osalla on ihan perus tehdaspelejä, kun lakkojen yms. asioiden kanssa hifistely ny tulee lähinnä kyseeseen jossain custom shoppi- / custom-tilauksissa, joissa saa sit valita kaiken muun säädön joukossa, millaisen pintakäsittelyn haluaa.
Nitrolakka oli ainakin Fenderillä käytössä ennen vanhaan, ja se kuluu kuten noista vintage-soittimista näkee. Itse en työkaluun tuollaista pintaa ottaisi vaan jonkun helpomman. En tiedä miksi sitä edelleen käytetään kun käytännöllisempiäkin on. Ehkä se on hieno?
 
Itsellä on ollut edelleenkin tonen metsästys päällä. Ja tietämys nyt sitten kasvanut. ML sound labsin Mikko sitten jossain mainitsikin, että plugarit eivät tee tube saggingiä oikein, eivätkä ota huomioon esimerkiksi kajareiden impedanssin (joka riippuu taajuudesta ja syötetystä tehosta) vaikutusta vahvariin.

No nyt sitten vaikuttaisi siltä että Blue cat audion Axiom V2 paketti (hinta 250€) tekee Van Halen 1 albuminen äänen suoraan out of the box. Ja vaikuttaa mutenkin olevan tone metsästäjien märkä uni. Jos olisi Suomalainen tekele, niin olisin varmaan ostanut. Latasin ilmasen demon, mutta vielä testaamatta...

Mutta onkos kellään jo kokemusta tuosta Ranskalaisen tyypin tekeleestä ja miten vertailisi sitä muihin plugareihin?
 
Nitrolakka oli ainakin Fenderillä käytössä ennen vanhaan, ja se kuluu kuten noista vintage-soittimista näkee. Itse en työkaluun tuollaista pintaa ottaisi vaan jonkun helpomman. En tiedä miksi sitä edelleen käytetään kun käytännöllisempiäkin on. Ehkä se on hieno?
Enitenhän sitä on juuri vintage-tyylisissä soittimissa, jotka tehdäänkin noita vanhan ajan soittimia mukaillen. Gibsonin ja Fenderin custom shopit, Suhrin antique-sarja jne. Sanoo jotkut nitrosta, että se ois hengittävämpi ja sais bodyn ehkä resonoimaan paremmin, mutta tiedä tuosta, että kuuleeko edes akustisessa soinnissa. Tyylijuttu kai se suurimmaksi osaksi ja useimmille on. Timo Kämäräinen kotimaisista nyt esim. vetää tuollaisella ohuella nitrolakalla vedetyllä Viitasaaren OM:llä ja ihan hyvin tuntuu toimivan työkalussa, ettei sillä nyt oikeasti ole tuossakaan varmaan mitään väliä.

Eilen juttelin Viitasaaren Ollin kanssa kolmisen varttia vielä tuosta omasta tilauksesta ja jonkinlainen vesipetsi + nitrolakkaus siihenkin tulee. Tumma sävy ja pitäs puun syyt tulla kivasti läpi. Joku yksivärinen kiiltolakkaus on vaan niin hemmetin tylsä, kun kerran custom soitinta tilataan.

Paksu fat C-kaula (21 - 23,5mm) ja Viitasaaren omat low output -humpparit. Pitäs olla aika yksikelaismaiset, jonkun kuuman single coilin ja paffin välistä suunnilleen. Pitäs koittaa päästä Tonefesteille käymään, niin Viitasaari ottais jonkun mallikappaleen matkaan soitettavaksi, niin tietäis pikkaisen etukäteen, vaikka tuo omakin rupeaa olemaan reilussa parissa kuukaudessa jo käsissä..
 
Viimeksi muokattu:
No nyt sitten vaikuttaisi siltä että Blue cat audion Axiom V2 paketti (hinta 250€) tekee Van Halen 1 albuminen äänen suoraan out of the box. Ja vaikuttaa mutenkin olevan tone metsästäjien märkä uni. Jos olisi Suomalainen tekele, niin olisin varmaan ostanut. Latasin ilmasen demon, mutta vielä testaamatta...

Mutta onkos kellään jo kokemusta tuosta Ranskalaisen tyypin tekeleestä ja miten vertailisi sitä muihin plugareihin?
Vastaanpa itse itselleni, kun testasin demoa.

Van halen 1 studio tone (tai se mikä kuuluu levyltä) ei tule out of the box. Lähemmäs tuota tällä kyllä pääsi kuin esim olen Amplitube 5:lla päässyt. Mutta youtuben demoihin verrattuna tämä kuulosti itselläni vähän tunkkaisemmalta, ja jouduin ruuvaamaan korkeimpien taajuuksien voimakkuutta ylöspäin. Onhan tää axiom v2 kyllä varsin hyvän kuuloinen/tuntoinen mutta ei mikään tosi yliboimaisen hyvä.

En nyt vielä heitä kirvestä kaivoon Amplituben osalta. Jatkan tonen etsintää axiom v2 ja jos sillä pääsen tyydyttävään lopputulokseen, niin koitan sitten vääntää amplitubesta saman soundin. Sen onnistuminen sitten ratkaiskoon saako Ranskis euroja.
 
Enitenhän sitä on juuri vintage-tyylisissä soittimissa, jotka tehdäänkin noita vanhan ajan soittimia mukaillen. Gibsonin ja Fenderin custom shopit, Suhrin antique-sarja jne. Sanoo jotkut nitrosta, että se ois hengittävämpi ja sais bodyn ehkä resonoimaan paremmin, mutta tiedä tuosta, että kuuleeko edes akustisessa soinnissa. Tyylijuttu kai se suurimmaksi osaksi ja useimmille on. Timo Kämäräinen kotimaisista nyt esim. vetää tuollaisella ohuella nitrolakalla vedetyllä Viitasaaren OM:llä ja ihan hyvin tuntuu toimivan työkalussa, ettei sillä nyt oikeasti ole tuossakaan varmaan mitään väliä.

Eilen juttelin Viitasaaren Ollin kanssa kolmisen varttia vielä tuosta omasta tilauksesta ja jonkinlainen vesipetsi + nitrolakkaus siihenkin tulee. Tumma sävy ja pitäs puun syyt tulla kivasti läpi. Joku yksivärinen kiiltolakkaus on vaan niin hemmetin tylsä, kun kerran custom soitinta tilataan.

Paksu fat C-kaula (21 - 23,5mm) ja Viitasaaren omat low output -humpparit. Pitäs olla aika yksikelaismaiset, jonkun kuuman single coilin ja paffin välistä suunnilleen. Pitäs koittaa päästä Tonefesteille käymään, niin Viitasaari ottais jonkun mallikappaleen matkaan soitettavaksi, niin tietäis pikkaisen etukäteen, vaikka tuo omakin rupeaa olemaan reilussa parissa kuukaudessa jo käsissä..
Juu kyllä custom-soittimeen on kiva olla jotain erikoisempaa kuin perus peittävä maali ja lakka.
 
Coveerasin uusiks tän. Jos nyt jotain positiivista, niin on tää ainakin parempi veto kuin silloin.. joku 18kk sitten :D Virheitähän tässä silti ja veto on mikä on, mut kyllä tässä koko ajan kehittyy.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



E: Tänää tuli veivattua. Kieltämättä ehkä paras coveri tähä mennessä: Video, lopussa tuo moises työkalu ei tajunnut noita kitaran harmonioita kitarana vaan lauluraitana nii siks mölisee taustalla :D Alkaa ymmärtää myös tuon kitaran soundien ja mixaamisen perään edes jollai tasolla. Äänenlaatuki skeboista varmaa tähä mennessä paras.
 
Viimeksi muokattu:
@Markqq Juu on kyllä paljonkin kehitystä sun soitossa ja soundeissa tapahtunu!
Hiukan noissa kitaroissa paikoitellen tollasta tynnyrimäistä soundia, mut enemmän tossa kiinnitin huomiota tuohon miten paljon oot tosiaan soiton suhteen kehittyny! :thumbsup:
 
Coveerasin uusiks tän. Jos nyt jotain positiivista, niin on tää ainakin parempi veto kuin silloin.. joku 18kk sitten :D Virheitähän tässä silti ja veto on mikä on, mut kyllä tässä koko ajan kehittyy.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



E: Tänää tuli veivattua. Kieltämättä ehkä paras coveri tähä mennessä: Video, lopussa tuo moises työkalu ei tajunnut noita kitaran harmonioita kitarana vaan lauluraitana nii siks mölisee taustalla :D Alkaa ymmärtää myös tuon kitaran soundien ja mixaamisen perään edes jollai tasolla. Äänenlaatuki skeboista varmaa tähä mennessä paras.

Eikö sulla ole delay pedaalia? Tohon alkuriffiin kuuluisi, tai sit sul on asetukset siinä pielessä. Säkeistössä toi 36s kohdalla tuleva juttu menee väärin ja ihan väärään tahtiin, toi sun tabu näyttäs olevan ihan oikein, en tiedä mitä oikein soitat siinä kohtaa mutta menee pieleen.
 
^ rakentava palaute ftw.. :D

Vähän mysteeri itelle, miten porukka haluaa studioissa tehdä, mutta tuntus aika älyttömältä lähteä nauhoitteleen ite mitään minkään pedaaleiden kanssa, kun noilla plugareilla kaikki on niin paljon suoraviivaisempaa. Nuo delayt esim. ottaa ite vaan Neuralin plugareista, missä tarttee.

Amorphiksella kyllä hyvän kuuloisia dilsajuttuja, esim. Sky Is Mine ja Strymonin Timeline kiinnostais dilsapedaaleista, mutta ei viiti tuota rojua kotisoittoon kauheasti hamstrata.
 
^ rakentava palaute ftw.. :D

Vähän mysteeri itelle, miten porukka haluaa studioissa tehdä, mutta tuntus aika älyttömältä lähteä nauhoitteleen ite mitään minkään pedaaleiden kanssa, kun noilla plugareilla kaikki on niin paljon suoraviivaisempaa. Nuo delayt esim. ottaa ite vaan Neuralin plugareista, missä tarttee.

Amorphiksella kyllä hyvän kuuloisia dilsajuttuja, esim. Sky Is Mine ja Strymonin Timeline kiinnostais dilsapedaaleista, mutta ei viiti tuota rojua kotisoittoon kauheasti hamstrata.
Itselle pedaalien nuppien pyörittely on paljon luontevampaa ja suoraviivaisempaa kuin jossain DAWissa hiirellä sohiminen. Eilisillan istuskelin nojatuolissa rumpukone sylissä ja Aah sitä rentoutumisen fiilistä kun etsi sweetspotteja ja naputteli biittejä rajatulla käyttöliittymällä. Tilasin heti lisää rojua ja pedaaleita räplättäväksi.
 
Jos se efekti mitä käytetään on ns oleellisessa osassa niin tietysti sen kanssa nauhoitetaan. Jos sitten se on ns mauste niin lisätään jälkikäteen. Noin niinkuin pääpiirtein.

Jotain U2 delay juttuja on vähän tylsä vedellä ilman delayta ja fiilis ihan eri.

Plus vielä se että delay on hyvä treeniväline taimiin sekä harmonioihin. Armoton myös kun palaute on välitön.
 
Itselle pedaalien nuppien pyörittely on paljon luontevampaa ja suoraviivaisempaa kuin jossain DAWissa hiirellä sohiminen. Eilisillan istuskelin nojatuolissa rumpukone sylissä ja Aah sitä rentoutumisen fiilistä kun etsi sweetspotteja ja naputteli biittejä rajatulla käyttöliittymällä. Tilasin heti lisää rojua ja pedaaleita räplättäväksi.
Joo, no en minäkään sitä rentoutumissoittelua tee dawia roplaten, mutta ei mulla oo tosiaan tällä hetkellä ainuttakaan analogivermettä, vaan pelkästään sit tuo Quad Cortex, josta nuo dilsatkin kyllä saa.

Peukkua kyllä ostamiselle, pitäähän leluja olla :D

Mut nauhoittaessa, niin pedaalien kanssa sen märän raitansa soittaa sit aina uusiksi, kun haluaa muuttaa jotain. Jostain plugarista kun ottaa, niin sen kun vaihtaa lennosta asetuksia.
 
Eikö sulla ole delay pedaalia? Tohon alkuriffiin kuuluisi, tai sit sul on asetukset siinä pielessä. Säkeistössä toi 36s kohdalla tuleva juttu menee väärin ja ihan väärään tahtiin, toi sun tabu näyttäs olevan ihan oikein, en tiedä mitä oikein soitat siinä kohtaa mutta menee pieleen.

Reaperin omaa delayy käytän ja on siinä kyl sitä miten nyt säädin menemään :D Toki tiedän että se alkuriffi on delaylla. Noist plugareist vois kyl yhdistää jonku delay pedaalin, tai sitten voisi lataa sellaisen ihan erikseen. Olisko ehdottaa jotain delay pedaalia?

Tarkotus ei nyt oo aina iha täysin jäljittää orkkis soundia vaan vähä sinnepäin. Toisaalta tää tekeminen on nykyään paljo sellaista, että opin matkalla ja kokeilen erilaisia juttuja vaikka lopputulos ei kuulostaisi aina järkeveältä.

Tossa 0:36 kohdalla soitan väärin, enkä jaksanut korjaa :D
 
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Kun vertaa vaikka tohon (eka satunnainen coveri mikä tosta samasta biisistä löyty) niin en kuule ollenkaan delayta sun versiossa, vaikka kuulokkeiden kanssa kuuntelin. Tolta voit kattoa myös mallia miten se pieleen mennyt kohta soitetaan.
 
Noista soundien ruuvailuista ja dilsoista, niin aika vähän jaksaa ite käyttää soittoaikaa noiden kanssa veivuuseen.. ehkä kerran kymmenestä, kun alkaa vähän tutkimaan jotain.. muuten vaan soitan.

Nyt oon pyöritellyt duuriasteikon seiskasointuja ja niiden arpeggioita eri asemista. Saa improjuttuihin työkaluja. Sama juttu duuriasteikon kolmisoinnuilla ja niille oon kanssa veivannu tiettyjä economy-kuvioita.

Sit on ollu jotain jaska 251-juttuja ja ideoita noihin kiertoihin. Ja välillä vaan sitten plokkailee jotain soitettavaa. Teatterin Pull Me Underin soolon nauhoitin, mutta meni legatot niin lepsusti, ettei viiti vielä jaella, ennen ku saa soitettua vähän tarkemmin nauhalle.
 
Plugarit on helppoja ja käteviä, mutta jos olis joku simppeli pedaalilauta (esim. särö/boost, delay, chorus) ja vaikka marsun putkikombo niin ne kyllä opettais tehokkaammin säätämään saundeja. Tuntuu että nykyään aivan liikaa puuhataan sen koneen kanssa eikä keskitytä soittamaan. Ilman konetta voi rämpytellä sen kombon ja speddujen kanssa vaikka telkkaa tuijotellen. Tekee hyvää soittotatsillekin ja kun on rajalliset mahdollisuudet niin keskitytään siihen soittamiseen.

Taisin tästä aiemminkin mainita ja ymmärrän et monelle plugarit on helppo ja halpa tapa, mut ne jotka yhtään vakavammin meinaa soittaa niin kannattaa harkita tuota mitä sanoin. Sillee oppii ymmärtämään miten pedaalit, vahvari/kaappi ja kitara linkittyy kokonaisuudeksi. Niitä ne plugaritkin yrittää mallintaa.
 
Plugarit on helppoja ja käteviä, mutta jos olis joku simppeli pedaalilauta (esim. särö/boost, delay, chorus) ja vaikka marsun putkikombo niin ne kyllä opettais tehokkaammin säätämään saundeja
Säätämään soundeja mihin? Siihen omaan olkkariin ja kotisoittoon?

Olen minäkin kyllä katellut kotisoittoon jotain pientä putkikomboa ja on noita vahvareita ollutkin kaikenlaisia, mutta en oo kyllä osannu ajatella, mihin opetteluun minä mitään vahvareita tarttisin, kun nauhoittelut on paljon (oikeasti paljon) suoraviivaisempaa tehdä plugareilla, jolloin se hyvä / haluttu soundi haetaan niistä. Ja jos jotain esiintymisen tarvetta tulee, muutenkin kuin akkarilla, niin sinne kannan tuon Quad Cortexin.

Muoks. Sohvalla soitan ite ihan naturaalina, mut tosiaan vois kai tuossa joku pikkuvahvarikin olla..
 
Viimeksi muokattu:
Minulla oli outo oivallus tuossa taannoin, kun kuolasin erilaisten kaikupedaalien perään: mihin niitä muka tarvitsen, kun en soita keikkoja?! Kotona piuha tietsikkaan kiinni ja plugareilla loput! Satunnaisesti treeniksellä rytmikitarassa ei paljoa efekteja kaivata, parempi lopputulema kuivalla ja selkeällä soundilla.
 
Kaikki menee kunhan käsittelee vahvistinsimulaatioita kuin esikuviaan. Joittenkin profiilien kanssa ihan eri juttu.

Sopivan kaapin kanssa ei ole ihmeellisiä vetää marshall mallinnus niin että basso, ja presence nollaan ja middle täysille. Ja treble jonnekin klo 13 hujakoille. Niin kuin oikeankin kanssa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 678
Viestejä
5 140 961
Jäsenet
82 010
Uusin jäsen
Iivo

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom