Kitaran soittaminen

Mikä olisi hyvä plugari metalli ja rokki hommiin? Tykkään soitella aika paljon esim. vanhaa Metallicaa, Iron Maidenia tai Slashin sooloja. Mielellään saisi maksaa vain muutaman kympin. Oisko tuo amplitube 5 hyvä?
 
Mikä olisi hyvä plugari metalli ja rokki hommiin? Tykkään soitella aika paljon esim. vanhaa Metallicaa, Iron Maidenia tai Slashin sooloja. Mielellään saisi maksaa vain muutaman kympin. Oisko tuo amplitube 5 hyvä?
Emissary 2.0

Linkistä täysin ilmainen bundle :)
 
Mikä olisi hyvä plugari metalli ja rokki hommiin? Tykkään soitella aika paljon esim. vanhaa Metallicaa, Iron Maidenia tai Slashin sooloja. Mielellään saisi maksaa vain muutaman kympin. Oisko tuo amplitube 5 hyvä?
Iron Maidenista en oo varma, Murraylla on ilm. ollu ainakin jotain Gallien Krugerin vahvareita, mutta tuo Metallica ja Slash on keskenään aika erityyppistä soundia, jos siis autenttisempaa menoa haluaa. Metallica (ainakin se vanha soundi) on semmosta skuupattua, aika tummaa ja semmosta sileää särosoundia, kun en nyt keksi parempaa termia. Se särökitaran roso ei tuu hirveästi silmille.

Slashilla taas keskialuevoittoisempaa, kirkkaampaa ja vähän rosoisempaa se soundi näillä vanhoilla klassikkolevyillä. Ja siis onhan tuossa eroa, jos toinen vetää Lespaulilla Marshaleihin ja toiset ESP:n hevikeihäillä ja EMG:n aktiiveilla varmaan joihinkin Mesan vehkeisiin aikanaan (nykyään taitavat vetää digitaalisilla rigeillä.. ainakin livenä).

Tuon metallicasoundin saanee aikas hyvin ainakin Neuralin Mesa-plugarista, mutta varmaan löytyy muitakin ja halvempia. Ja Slashinkin signature-marsusta löytyy varmaan joku mallinnus tai sitten kattelee jonkun hyvän marshall-mallinnuksen, mistä niitä gunnarisoundeja lähtee sit hakemaan. Mut yhdestä plugarista ei ehkä molempia soundeja ihan parhaiten saa, sitä tuossa oikeastaan vaan koitin sönköttää kovin monisanaisesti.
 
Iron Maidenista en oo varma, Murraylla on ilm. ollu ainakin jotain Gallien Krugerin vahvareita, mutta tuo Metallica ja Slash on keskenään aika erityyppistä soundia, jos siis autenttisempaa menoa haluaa. Metallica (ainakin se vanha soundi) on semmosta skuupattua, aika tummaa ja semmosta sileää särosoundia, kun en nyt keksi parempaa termia. Se särökitaran roso ei tuu hirveästi silmille.

Slashilla taas keskialuevoittoisempaa, kirkkaampaa ja vähän rosoisempaa se soundi näillä vanhoilla klassikkolevyillä. Ja siis onhan tuossa eroa, jos toinen vetää Lespaulilla Marshaleihin ja toiset ESP:n hevikeihäillä ja EMG:n aktiiveilla varmaan joihinkin Mesan vehkeisiin aikanaan (nykyään taitavat vetää digitaalisilla rigeillä.. ainakin livenä).

Tuon metallicasoundin saanee aikas hyvin ainakin Neuralin Mesa-plugarista, mutta varmaan löytyy muitakin ja halvempia. Ja Slashinkin signature-marsusta löytyy varmaan joku mallinnus tai sitten kattelee jonkun hyvän marshall-mallinnuksen, mistä niitä gunnarisoundeja lähtee sit hakemaan. Mut yhdestä plugarista ei ehkä molempia soundeja ihan parhaiten saa, sitä tuossa oikeastaan vaan koitin sönköttää kovin monisanaisesti.

Tuo on kyllä totta, että Metallica ja Gunnarit on aika kaukana toisistaan soundillisesti joten on ehkä vaikeä löytää yhtä plugaria, joista molempien soundit löytyisi hyvin. Noh, jostain täytyy aloittaa.
 
Mikä olisi hyvä plugari metalli ja rokki hommiin? Tykkään soitella aika paljon esim. vanhaa Metallicaa, Iron Maidenia tai Slashin sooloja. Mielellään saisi maksaa vain muutaman kympin. Oisko tuo amplitube 5 hyvä?
Amplitube 5 CS (custom shop) ja monet muut on ilmaisisa (mutta vaatii ainakin sähköpostin, ja ehkä tunnuksen luomisen)

Amplitube kantsii ottaa joka tapauksessa oman tyylinsä vuoksi. Sillä saa hyvääkin soundia aikaan, mutta täytyy todellakin säätää, mutta siinä sitä säätämistä sitten oppii.

Ja Mikolta tietenkin ( ML soundlabs ) ihan hyvä ottaa. Thomann tarjoaa sitten guitarrig 7LE kaupanpäällisiksi yli 100 euron (kitara) ostoksiin. Guitarrig 6 ta kokeillut ja ei se ainakaan huonolta kuullosta.

Mutta Amplitube 5 CS jokatapauksessa jos haluat opetella asiaa enemmän itse. Siinä eniten sitä kaappimallinnus/mikrofoni/huone säätöä, joka on iso osa soundia. Muissa plugareissa tuo osio on valmiina hyvän kuuloista, mutta ei myöskään pysty ihan niin paljoa myöskään testaamaan eri juttuja.
 
Mikä olisi hyvä plugari metalli ja rokki hommiin? Tykkään soitella aika paljon esim. vanhaa Metallicaa, Iron Maidenia tai Slashin sooloja. Mielellään saisi maksaa vain muutaman kympin. Oisko tuo amplitube 5 hyvä?

Sitten tonehuntista rajattomasti eri vahvistimien tekoäly captureita ja joku hyvä IR.

Peru hyvä metallisetti millä aloittaa voisi olla 5150 capture ja Mesa 4x12 V30 IR.

Täysin ilmainen ja avointa lähdekoodia.
 
Muttei varmaan ihan pärjää Neuralin ja Amplituben plugareille. En ainakaan levyä lähtis vielä tolla tekemään sen pohjalta mitä testailin.
 
Muttei varmaan ihan pärjää Neuralin ja Amplituben plugareille. En ainakaan levyä lähtis vielä tolla tekemään sen pohjalta mitä testailin.
Jos meinaat NAM:ia niin se ihan riippuu mitä hakee ja millaisella capturella ja IR vetää. Jotkut audionörtit muistaakseni mittailivat noita eri capture-ratkaisuja ja NAM taisi olla kaikista tarkin mallinnus aitoon vahvistimen nähden. Käytännössä sitten se kuinka hyvä saundi tuosta lähtee riippuu siitä kuinka laadukasta capturea käytää ja millaisilla asetuksilla se capture on otettu + IR toki.

Seuraava kysymys on sitten että hakeeko aitoa ja raakaa saundia vai ääntä joka on ns. "mix ready". Nuo NAM capturet eivät ole missään määrin mix ready vaan itse pitää miettiä millaista IR käyttää ja sen perään sitten ainakin 1 EQ laittaa jolla ainakin karsii hiukan korkeita ja matalia taajuuksia.

Jos itse aloittaisin plugareilla soittamisen nyt niin en edes miettisi muuta kun tuota tai sitten Neural DSP plugareita. Kysyjän tapauksessa varmaankin Archetype Petrucci tai Gojira, mutta hinta ei kyllä ole valitettavasti lähimaillakaan muutamaa kymppiä.

Toisaalta jos ei halua/osaa säätää yhtään mitään ja haluaa suoraan out of box mix ready metalli-äänen niin tuo on helppo ja hyvä oikotie onneen:
 
Jos meinaat NAM:ia niin se ihan riippuu mitä hakee ja millaisella capturella ja IR vetää. Jotkut audionörtit muistaakseni mittailivat noita eri capture-ratkaisuja ja NAM taisi olla kaikista tarkin mallinnus aitoon vahvistimen nähden. Käytännössä sitten se kuinka hyvä saundi tuosta lähtee riippuu siitä kuinka laadukasta capturea käytää ja millaisilla asetuksilla se capture on otettu + IR toki.

Seuraava kysymys on sitten että hakeeko aitoa ja raakaa saundia vai ääntä joka on ns. "mix ready". Nuo NAM capturet eivät ole missään määrin mix ready vaan itse pitää miettiä millaista IR käyttää ja sen perään sitten ainakin 1 EQ laittaa jolla ainakin karsii hiukan korkeita ja matalia taajuuksia.

Jos itse aloittaisin plugareilla soittamisen nyt niin en edes miettisi muuta kun tuota tai sitten Neural DSP plugareita. Kysyjän tapauksessa varmaankin Archetype Petrucci tai Gojira, mutta hinta ei kyllä ole valitettavasti lähimaillakaan muutamaa kymppiä.

Toisaalta jos ei halua/osaa säätää yhtään mitään ja haluaa suoraan out of box mix ready metalli-äänen niin tuo on helppo ja hyvä oikotie onneen:
Noissa Neuralin seteissä on enemmän säädettävyyttä kun ei oo captureita vaan mallinnuksia. Ainakin itse koen ne paremmiksi käyttää koska capture pitää olla lähtökohtaisesti sopiva jotta saa saundit haluamikseen.
 
Neuralit pari kertaa vuoteen -50%. Muistaakseni tässä keväällä joku synttäritarjous aina. Saa suoraan hyvät soundit jos ei tykkää säätää.
 
Neuralit pari kertaa vuoteen -50%. Muistaakseni tässä keväällä joku synttäritarjous aina. Saa suoraan hyvät soundit jos ei tykkää säätää.
Eikö ne oo lähinnä kerran vuoteen tuohon puoleen hintaan ja se on black fridayn aikaan vuoden lopulla?

Joutuu noidenkin kanssa minusta ruuvaamaan, mutta onhan noilla tosiaan nauhoiteltu sit oikein hyvän kuuloisia levyjäkin. Tuossa kun Bogren mainittu, niin niiden IR:iä kun parittaa Neuralin plugarien tai Quad Cortexin kanssa, niin on saanu varsin oivaa soundia.

Marsu-mallinnuksia ei taida Neuralin plugareissa juuri olla.. Fortinia, Mesaa ja muutamaa muuta suoraa vahvarimallinnusta löytyy ja Plini ja Gojira perustuu muistaakseni modattuihin 5150:iin, mutta Marshall-mallinnusta ei taida olla oikein missään plugarissa.. Quad Cortexille löytyy toki varmaan suunnilleen kaikki mahdolliset viimeistään jonkun yksityishenkilön capturoimana, jos ei tehdaspreseteistä löydy, vaikka niitäkin alkaa olemaan jo aika läjä.
 
Mitäköhän se fortin nameless mallintaa? Hyvin marsun oloinen.
Fortinin Meshuggah signature nuppia näemmä. Jossain mainittiin, että tuo olis käytännössä hyvin pitkälle modattu Marshallin Plexi, että ehkä olin sit väärässä, ettei mitää Marsuihin perustuvaa olis.

Tuota ei oo itellä, mutta Fortinin Cali on ja se on minusta ainakin aika omanlaisensa siihen verrattuna, millaiseksi ite miellän perinteisen Marshall-soundin.
 
Fortinin Meshuggah signature nuppia näemmä. Jossain mainittiin, että tuo olis käytännössä hyvin pitkälle modattu Marshallin Plexi, että ehkä olin sit väärässä, ettei mitää Marsuihin perustuvaa olis.

Tuota ei oo itellä, mutta Fortinin Cali on ja se on minusta ainakin aika omanlaisensa siihen verrattuna, millaiseksi ite miellän perinteisen Marshall-soundin.
Jep. Oon tuota jonkun verran käyttänyt ja mieltänyt sen marsuksi kummempia miettimättä. Kirpee se ainakin on ja britin makunen maltillisilla gaineilla.
 
Jos autenttista Marshallia haluaa niin suositukseni:
Mercuriall Spark. Tämä sisältää kaksi JMP, JCM800 sekä AFD. Toimii standalone.
Softube Amp Room. Varsinkin päivityksen myötä todella hyvä. JCM 2203 sekä Silver Jubilee todella hyviä. Ei standalone
Nembrini Audio JMP-1. Lähtee hyvin Maidenit. Toimii standalonena NA:n pluginhostin kanssa.

Metallicat lähtee hyvin Mesa TriAxis klooneilla.
Mercuriall ReAxis
Nembrini Audio Cali Axis

Nembrinin plugarit ehkä eniten käytössä mulla nauhoitteluissa. Aina välillä niillä aleja, jolloin hintaa $29.99 suurinpiirtein per plugari.
Joskus myös kolme kahden hinnalla. Sitten Nembriniltä saa ilmaisia TS, RAT + jotain efektejä joilla voi tuohon Live Rigiin laajentaa.

Yleensä IR:nä mulla näissä joku York Audion marshall-kaappi vakiona.

EDIT: Lisättäköön tähän että on tullut useamman kerran soitettua ihan oikealla 2203 + 4x12" , Silver Jubileella + 4x12" sekä Mesan TriAxis.
 
Viimeksi muokattu:
Minulta vahva suositus S-gearille. Sieltä löytyy hyvät mallinnukset marsulle, fenderille, mesalle ja myös vox & soldano tyyppisille soundeille sekä hyvät IR:t ja efektit. Käytän melkeen pelkästään noita.
 
Mikä olisi hyvä plugari metalli ja rokki hommiin? Tykkään soitella aika paljon esim. vanhaa Metallicaa, Iron Maidenia tai Slashin sooloja. Mielellään saisi maksaa vain muutaman kympin. Oisko tuo amplitube 5 hyvä?

Kiitos kaikille lukuisista ehdotuksista. Koitan varmaan aloittaa noilla ilmaisilla ja ehkä jossain vaiheessa hommaan jonkun maksullisen plugarin (pitänee seurata jos tulee tarjouksia).
 
Viimeksi muokattu:
Neural DSP tarjoaa myös 14 pv kokeilujakson maksutta jokaiselle plugarille…

Eniveis, vahva suositus Neural DSPn tuotteille. Muutama heidän plugari on tullut ostettua vuosien saatossa ja Quad Cortex tuli hankittua vuoden vaihteessa.
 
Tuli heräteltyä soittotouhuja varmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Käytettynä löytyi hyväkuntoinen vanhempi Dean (V Platinum) ja vahvariksi ensihätään Orangen Micro Dark + Orange-kajari. Pedaaleja löytyi porukoilta jemmasta ja tuli hommattua myös Tube Screamer TS9.

On häkellyttävää kuinka "helposti" kitaran soittoa pystyy nykyään opettelemaan. Netistä löytyi paljon informaatiota jo silloin kun tartuin ensimmäistä kertaa kitaraan joskus reilu 15v sitten mutta kun nykyään menee vaikka Youtubeen niin löytyy melkein ylitsevuotavasti opetusvideoita ja harjoituksia yms. että ei oikein edes tiedä mistä aloittaa. Helposti menee siihen että jää vain katsomaan videoita ja unohtaa että pitäisi jaksaa soittaakin. :hmm::redface:

DSC_1487.JPG
 
Tuli heräteltyä soittotouhuja varmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Käytettynä löytyi hyväkuntoinen vanhempi Dean (V Platinum) ja vahvariksi ensihätään Orangen Micro Dark + Orange-kajari. Pedaaleja löytyi porukoilta jemmasta ja tuli hommattua myös Tube Screamer TS9.

On häkellyttävää kuinka "helposti" kitaran soittoa pystyy nykyään opettelemaan. Netistä löytyi paljon informaatiota jo silloin kun tartuin ensimmäistä kertaa kitaraan joskus reilu 15v sitten mutta kun nykyään menee vaikka Youtubeen niin löytyy melkein ylitsevuotavasti opetusvideoita ja harjoituksia yms. että ei oikein edes tiedä mistä aloittaa. Helposti menee siihen että jää vain katsomaan videoita ja unohtaa että pitäisi jaksaa soittaakin. :hmm::redface:

Joo, netistä löytää kyllä paljon. Videoista saa nopeasti käsityksen, verraten joskus omiakin alkuaikoja kun mentiin jonkin Segovian kitarakirjan ja jo hetken soittaneiden kaverien opastuksella, jotka hekin olivat vain jostain veljeltä tms. saaneet neuvoja yms yms.

Mähän lykkäsin tytön viulutunneille, kun semmoinen (viulu) lojunut kotona ja tuo halusi aloittaa. Itselle aina ollut ihan tuntemattomia nuo jousisoittimet. Samalla itse vähän harjoitellut kun päässyt jyvälle. Vaikkakin viulu itselle liian pieni niin silti hauskaa on. Todella konservatiivistahan noi perinteiset soittimet tuntuu olevan, eli pitää mennä just samalla tavalla kuin 1600 -luvullakin meni :D Pitänee joskus ostella kokoviulu ja ehkä joku sähkövempain niin voi kaikessa hiljaisuudessa soitella.

Sinänsä jousisoitin on todella hyvää treeniä korvalle, kun ei anna mitään anteeksi kun koittaa osua oikeaan säveleen.
Jotenkin myös tuo kvinttivire houkuttelee. Pitäisi joskus kitarakin heittää kvintteihin.
 
Sentencedin edesmenneen kitaristin Miika Tenkulan teoksista on kyse. Miikasta julkaistaan maaliskuussa kirja ja tämän tiimoilta pitäis käydä akustinen keikka jos toinenkin heittämässä. Jospa sais nuo juoksutuksetkin treenattua, motivaatio ainakin meinaa nostaa päätään.

Hienosti vetelittekin eilen Helsingissä. Oltiin keikan jälkeen hetki jutullakin, ja vähän huvitti kun vasta jälkikäteen yhdistin päässäni langat että täällähän niitä biisejä oli jo ennakkoon kuullut :D

Ja vielä enemmän huvitti että yhteinen tuttukin meillä on, terveisin ”Anssin bändikaveri” :D
 
Hienosti vetelittekin eilen Helsingissä. Oltiin keikan jälkeen hetki jutullakin, ja vähän huvitti kun vasta jälkikäteen yhdistin päässäni langat että täällähän niitä biisejä oli jo ennakkoon kuullut :D

Ja vielä enemmän huvitti että yhteinen tuttukin meillä on, terveisin ”Anssin bändikaveri” :D
No johan nyt! Kelpo ilta oli kyllä todella. Mukava että maistui ja Anssille terveisiä :p
 
Tuli heräteltyä soittotouhuja varmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Käytettynä löytyi hyväkuntoinen vanhempi Dean (V Platinum) ja vahvariksi ensihätään Orangen Micro Dark + Orange-kajari. Pedaaleja löytyi porukoilta jemmasta ja tuli hommattua myös Tube Screamer TS9.

On häkellyttävää kuinka "helposti" kitaran soittoa pystyy nykyään opettelemaan. Netistä löytyi paljon informaatiota jo silloin kun tartuin ensimmäistä kertaa kitaraan joskus reilu 15v sitten mutta kun nykyään menee vaikka Youtubeen niin löytyy melkein ylitsevuotavasti opetusvideoita ja harjoituksia yms. että ei oikein edes tiedä mistä aloittaa. Helposti menee siihen että jää vain katsomaan videoita ja unohtaa että pitäisi jaksaa soittaakin. :hmm::redface:

DSC_1487.JPG
Siisti kitara.

Vaikka kaikenlaista opetusvideota onkin niin mikään ei korvaa sitä kun opettelee melko alusta jo kavereiden kanssa bändisoittoa. Soittajista näkee aika nopeasti onko tullut opeteltua vain kotona vai vedetty bändissä. Bändissä oppii sovittamaan ja ymmärtämään miten eri soittimet toimii yhteen ja erikseen. Kannattaa aina laittaa pumppu pystyyn vaikka huvirämpyttelyä varten jos ei muuta. Ja paikallisen pitserian nurkkaan keikka niin tulee harjoittelulle vähän tavoitetta joka pitää treenaamisessa kipinää yllä. Kotisoiton vahvuus sitten biisien opettelussa ja tekniikkatreenissä.
 
Siisti kitara.

Vaikka kaikenlaista opetusvideota onkin niin mikään ei korvaa sitä kun opettelee melko alusta jo kavereiden kanssa bändisoittoa. Soittajista näkee aika nopeasti onko tullut opeteltua vain kotona vai vedetty bändissä. Bändissä oppii sovittamaan ja ymmärtämään miten eri soittimet toimii yhteen ja erikseen. Kannattaa aina laittaa pumppu pystyyn vaikka huvirämpyttelyä varten jos ei muuta. Ja paikallisen pitserian nurkkaan keikka niin tulee harjoittelulle vähän tavoitetta joka pitää treenaamisessa kipinää yllä. Kotisoiton vahvuus sitten biisien opettelussa ja tekniikkatreenissä.

Kiitos vinkistä, mutta itse olen aina soitellut vain omaksi huvikseni ja taidan pysyä siinä jatkossakin. Toki tullut joskus pyöriteltyä jotain bändifantasioita pään sisällä mutta ei riittäisi kärsivällisyys tai motivaatio bändissä soittamiseen ja muutenkin liian sosiaalista ja sitovaa. :D Yksin soittaessa voi soittaa juuri niin hyvin tai huonosti kuin haluaa silloin kun haluaa tai ei ollenkaan jos ei huvita.
 
Joo, kimppasoitto on kyllä pirun jees, kehittävää jne., mutta joku roudaaminen pitkin öitä kaikenmaailman pikkukuppiloihin, venaileminen ja kaikenlaisten kännihäslääjien kattominen ei liikaa houkuttele noin niinku työviikon päälle.

Mut nää satunnaiset juhlakeikat ja joissain pikkutilaisuuksissa soittelut olleet kyllä ihan hauskoja ja onhan tuo yleisölle soittelukin oma juttunsa, vaikken ikinä oo oikein sellainen ollut, että siitä ihan hirveitä kiksejä oisin saanut.
 
Esiintyminen on lopulta aika erilaista kuin makuuhuoneessa soittelu ja omalla tavallaan aika opettavaista. Jos jännittää paljon niin sormien hienomekaniikka ei toimi normaalisti ja voi tulla myös muistikatkoksia biiseissä, joita osaa kotioloissa aika hyvin ulkoa. Jos soittaa väärin niin pitää koittaa jatkaa mahdollisimman tyylikkäästi, eikä voi vain kiroilla ja aloittaa alusta.

Itsekseen soittelu ja itseä varten treenaaminen on ihan ok, mutta kyllä itse ainakin kaveri- tai perhepiirissä esiintymiseen kannustan. Mukava lurauttaa joku biisi kun pyydetään soittamaan, eikä vain selitellä ettei nyt oikein pysty. Kun on paljon kitaroita kotona, niin kuitenkin helposti pyydetään soittamaan jotain.
 
Bänditouhut on kyllä itsellä herätellyt hyvin treenausmotivaation eri tavalla kuin keskenään soitteli. Toki me soitellaan ihan vaan keskenämme ja omaksi huviksi niin on aika rentoa ja paineetonta.
 
Itsekseen soittelu ja itseä varten treenaaminen on ihan ok, mutta kyllä itse ainakin kaveri- tai perhepiirissä esiintymiseen kannustan. Mukava lurauttaa joku biisi kun pyydetään soittamaan, eikä vain selitellä ettei nyt oikein pysty. Kun on paljon kitaroita kotona, niin kuitenkin helposti pyydetään soittamaan jotain.


Mulle musiikkitouhut (kuuntelu ja soittaminen) on ollut aina jotenkin tosi henkilökohtaisia asioita joita ei oo oikein viitsinyt jakaa kenenkään kanssa sen kummemmin. Välillä jo sekin että naapurit kuulee kitaralla räpeltämisen paperiseinien läpi tuntuu jo liialta. Alkaa ahdistamaan jo ihan ajatus siitä että joku tulisi käymään "hei sulla on kitara, soita jotain!" :D

 
Lähinnä elektronista teen kylläkin, mutta minulla on Ez Drummerin kanssa metallibändi. Yhtään ei jaksa enää kyllä mitään bänditreenihommia. :D

Mutta on minulla pop-projektia muutamien laulajien kanssa eli teen heille biisejä. Tänä vuonna julkaistaan useampi. Silleen tulee yhteistyötä, mutta kotona hoidan omat juttuni.

Bändihommat oli hyviä aikonaan ja keikat hienoa menoa, mutta ei kiinnosta enää.

Täysin ok myös se, jos joku haluaa pitää omana juttunaan soittamisen.
 
Niin, ei kai tuohon esiintymiseen oo minusta oikein muuta ohjenuoraa, kuin että jos tuntuu omalta / mukavalta / kiinnostavalta jne., niin kokeilemaan rohkeasti. Kyllähän tuo kaikki kimpassasoitto ja livesoitto on tietyllä tavalla niinku musiikin ytimessä.

Jos taas ei kiinnosta, niin sitten soittaa vaan kotona tai miten tuntuu omalta. Sekin on jo paljon, että ylipäänsä soittaa. Missään nimessä minusta ei klasarityyliin, että kaikki pakotetaan lavalle kiinnostaa tai ei. Sillai ei tuu kuin paha mieli.
 
Itse olen oppinut ja pitänyt tärkeänä etten kysele keneltäkään, että soitapa jotain ellen saa vaikutelmaa jotenkin halukkuudesta. Minulla on kaveri, joka on tosi lahjakas, mutta sosiaalisesti kömpelö ja jännittää kamalasti. Tiedän tavallaan että osaa ja hyvin, mutta en ikinä kysy, että soitatko jotain. Nämä vaatii persoonan lukemista. Kaikki ei tykkää soitella muille.
 
Yhtään esiintymishaluisempi kitaristi, niin se kyllä soittaa pyytämättäkin :D ja vaikkei haluais kuullakaan.

P.S jokohan tää on se viikonloppu, että sais huolletuksi tuon customin.. alkaa oleen aika karussa kunnossa tatsi..
 
Bändimusa vei kaiken itseltäni koulun ja työn ohessa joka intoa vähensi. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tänään jälkikasvu heräsi surullisen kuuloiseen cleanish kitaraan joten pidän sitä eräänlaisena saavutuksena.
Geneerimemmän sijasta aina olen techmetallia suosinut, viimevuosina deatchcorea.

Tai sitten se johtuu Joyo Atmospheren shimmeristä, kuulostaa samankaltaiselta kuin minecraftin luola.
 
Viimeksi muokattu:
Juu ei kiinnosta bändihommat ollenkaan. Eikä muutenkaan huvita soitella kellekään. Yksin teen ja soittelen ja joskus joku videokin ilmestyy.

Pitkään ollut intressit ihan muualla kuin kitaran soitossa. Edelleen kyllä joka päivä kitara aamuisin ennen töihin lähtöä 10-15min, usein ei edes kiinni audio-interfacessakaan. Näin pysyy itsellä soittataito kuosissa, vaikka kestävyyttä ei ole mihinkään. Eikä se sinänsä haittaakaan koska mahdolliset nauhoittelut menee pätkissä muutenkin.

Paljon on tullut teoriaa tankattua ja tutkittua orkestraation saloja, sävellettyä kaikkea mahdollista, tutkittua partituureja sekä muuten vain sekoiltua kaikkea.

Tuossa just laitoin tietokoneenkin tälle vuosikymmenelle ja itse asiassa eilen päivittelin EWQL Hollywood Orchestra -> Opus versioon. Siellä on kotona kone ladannut eilis alkuillasta lähtien ja toivottavasti ois töistä päästyä valmiina. Kuitenkin ladattavaa samplea semmoinen hulppea 940GB :D Sitten pitäisi alkaa rakentamaan expression mappeja Doricoon jotta pääsisi kivojen soundien makuun.
 
Noh. tässä pieni pätkä mitä tullut lähinnä soiteltua aamuisin soittokuntoa ylläpitäen, tosin nyt ekaa kertaa ihan "vahvistettuna".
Hieman hiomista kyllä kaipaa :-/

Arpeggio jumppaa siis. Sweep/economy

1710216486934.png
 
Viimeksi muokattu:
Juu ei kiinnosta bändihommat ollenkaan.
Et ole ainoa.

Itseä alkoi aikoinaan (viimeisen bändin kohdalla) kypsyttämään, treenaaminen treenaamisen & soittelu soitelun vuoksi. Plus samojen biisien (muiden & omien), loputun junnaaminnen alkoi tuntua puuduttavalta. Enkä nyt viitsinyt olla mukana vain siksi, että olisi yksi lisää, maksamassa treenikämpän vuokraa.
 
Et ole ainoa.

Itseä alkoi aikoinaan (viimeisen bändin kohdalla) kypsyttämään, treenaaminen treenaamisen & soittelu soitelun vuoksi. Plus samojen biisien (muiden & omien), loputun junnaaminnen alkoi tuntua puuduttavalta. Enkä nyt viitsinyt olla mukana vain siksi, että olisi yksi lisää, maksamassa treenikämpän vuokraa.

Joo. Ja tarkoitin just noita perinteisiä bändihommia, mitä itse tuossa kuvasitkin. Viimeisin oma bändiviritelmä oli semmoinen, ettei paljoa eronnut tästä yksin nyhväämisestä. Hoidin hommat kotona (sävelsin ja nauhoitin) ja sitten pistin eteenpäin muille ja nää hoiti oman tonttinsa kuntoon. Sitten levy ulos, käytiin yhdet treenit jossain ja sitten keikalle. Kaksi levyä näin tehtiin eikä toisia tosiaan nähty kuin pari kertaa koko porukalla sen parin vuoden aikana. Se sopi mulle hyvin :D

Eniten itseä tosiaan vituttaa samojen biisien veivaaminen koko ajan. Ei mikään biisi ole niin kiinnostava että jaksaa montaa kertaa soittaa. Mulle sopii mieluummin tyyli, että vetää biisin nauhalle, siirtyy seuraavaan ja unohtaa edellisen. Toki joskus pitää hieman skarpata jos jotain soittovideoita tekee, mutta niistä huomaa hyvin että homma ei oikein kiinnosta :D
 
Jos meinaat NAM:ia niin se ihan riippuu mitä hakee ja millaisella capturella ja IR vetää. Jotkut audionörtit muistaakseni mittailivat noita eri capture-ratkaisuja ja NAM taisi olla kaikista tarkin mallinnus aitoon vahvistimen nähden. Käytännössä sitten se kuinka hyvä saundi tuosta lähtee riippuu siitä kuinka laadukasta capturea käytää ja millaisilla asetuksilla se capture on otettu + IR toki.

Seuraava kysymys on sitten että hakeeko aitoa ja raakaa saundia vai ääntä joka on ns. "mix ready". Nuo NAM capturet eivät ole missään määrin mix ready vaan itse pitää miettiä millaista IR käyttää ja sen perään sitten ainakin 1 EQ laittaa jolla ainakin karsii hiukan korkeita ja matalia taajuuksia.

Jos itse aloittaisin plugareilla soittamisen nyt niin en edes miettisi muuta kun tuota tai sitten Neural DSP plugareita. Kysyjän tapauksessa varmaankin Archetype Petrucci tai Gojira, mutta hinta ei kyllä ole valitettavasti lähimaillakaan muutamaa kymppiä.

Toisaalta jos ei halua/osaa säätää yhtään mitään ja haluaa suoraan out of box mix ready metalli-äänen niin tuo on helppo ja hyvä oikotie onneen:
Nuo Ampknobit ovat kyllä helvetin näppäriä hevijammailuun, asialliset saundit ilman tunkkaamista ja se standaloneen sisäänrakennettu nauhoitin on ihan parhautta epämääräisen inspiraation iskiessä.
 
Tässä taas pari coveria:

Tää meni aikas hyvin kokonaisuudeltaan. Mut sen huomaa hetiko hitaampi biisi niin pysyy mukana helpommin





Tässä oltiin jo nopeuden suhteen helisemässä. Galloppien kanssa ongelmia :D Soolo piti nauhottaa eriksee mut vedin sitte lennosta ja ajattelin pitää sellasenaan



Kys. riffiosuuden soitin koko coveriin väärin. Hassua että harjottelin sen oikein mut sit h-hetkellä unohtu mitä tekemässä :D Huomaa kun katsoo tarkkaan
1710415334774.png
 
Aika jytky toi Amarok-BT. Nyt ekaa coveria sillä taltioin ja tässä nyt näytettä. Pääriffissä tuntuu jäävän joku yksi nollalyönti välistä mut tokkopa menoa haittaa. Koko setti vedetty alusta loppuun ilma taukoja. Sooloon vaa nauhotin eriksee tuon lyhyen osuuden.


PS: Tästähä vetelin coverin joskus v. 22 loppukesästä ja kyllähä toi meno on iha eri ku tuolloin :D Tuossa taustalla tosiaa mölisee viel alkuperäset kitarat. Mut kertoo myös siitä et on aika helppo biisi soittaa. Syy miksi coveerasin uusiks ko on yks kestosuosikeista. Pittää vielä toi video vääntää!

 
Viimeksi muokattu:
Eka biisi tehty orkesterille:

Itse sävellys oli nopea veto mutta aikaa kului taistellessa Doricon kanssa sekä EWQL Opuksen kanssa expression mapseja rakennellen

RAM kulutus Doricossa kyseisellä n. 30GB :D

1710529213235.png
 
Pitkään mietityttänyt mikä ero on Esp ltd, Esp, Esp Edwards ja Esp custom shop kitaroilla?
 
Pitkään mietityttänyt mikä ero on Esp ltd, Esp, Esp Edwards ja Esp custom shop kitaroilla?

ESP LTD:t ainakin on käytännössä vain "halppisversioita" korkeamman luokan ESP-kitaroista vähän niinkuin Epiphonet Gibsonille, Squierit Fenderille jne.
 
Pitkään mietityttänyt mikä ero on Esp ltd, Esp, Esp Edwards ja Esp custom shop kitaroilla?
Jossain kohtaa menivät ainakin himpun limittäin kun Ltd 1000/deluxe sarja muuttui EII sarjaksi. Molemmat Japanissa tehtyjä ja oikein mainioita laadultaan.
Ei tietoa miten Edwards tuohon sitten asettuu.
 
Edwardsit on käsittääkseni alunperin Japanin sisämarkkinoille suunnattu brändi, vaikka Musamaailma niitä tuo nykyään tännekin. En tiedä sen historiasta hirveästi, mutta oisko nykyisellään jotenkin niin, että kasaus Kiinassa tai Koreassa ja laadunvarmistus Japanissa. Laadukas on kyllä tuo mun Edwardsin tele.

"ESP" taitaa olla nykyisellään varattu vain niiden custom shop -toiminnalle, eli näille hinnakkaille käsin Jaappaniassa kasatuille soittimille. Erona muihin, etteivät ole sarjatuotantopelejä, jonotusaika varmaan toista vuotta ja veikkaisin hintalapun lähtevän jostain neljästä kilosta eteenpäin.
 
Ne Edwardsit mitä itsellä ovat pyörineet sijoittuvat laadullisesti ESP Standard -sarjan ja LTD 1000:n välimaastoon. Eli todella hyviä kitaroita.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 302
Viestejä
4 508 719
Jäsenet
74 351
Uusin jäsen
Hopis

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom