- Liittynyt
- 05.01.2021
- Viestejä
- 2 870
Mitä noihin YouTuben videoihin tulee, niin jos tarkoitus on vilpittömästi vaan näyttää omaa kehityskulkua ikään kuin vertaistukena muille vastikään aloittaneille soittaneille tyyliin "kuuden kuukauden kehitys biisissä x", se voi ollakin joillekin soittajille ihan kivaa sisältöä. Mutta jos tarkoitus on opettaa tekniikkaa vuoden tai parin soittamisen jälkeen, en sitä taas pidä oikein kenellekään hyödyllisenä. Itsekin nuorempana opettelin joko vihkoista/kirjoista, opettajalta ja paljon myöhemmin sitten netistä videoista, joissa päähenkilö oli varmuudella joku pitkään soittanut ja meritoitunut soittaja. Ja kirjat toki ammattilaisten ja/tai bändien jälkeä.
On kyllä ihan eri maailma nykyään kuin mitä omina teinivuosina ja myöhemminkin. Olin kyllä aikanaan ihan innokas soittamaan, mutta silti muistan veivanneeni kerrallaan ehkä paria biisiä tai biisin osaa kuukausikaupalla sen sijaan, että suunnilleen viikon välein tarttuisin uuteen kappaleeseen. En tosin ikinä ollut niitä kaikkein ahkerimpia sen suhteen, mutta toisaalta koen että sekin oli ihan hyödyllistä jankuttaa samaa juttua tarpeeksi pitkään. Silloin tosin ei ollut mitään yleisöä arvioimassa lopputulosta ihan paria kaveria lukuunottamatta, kun ei ollut vehkeitä äänittää omaa kehitystä.
Toi määrä uusia biisiä mitä @Markqq suoltaa pihalle on kyllä aika huimaavaa. Tavallaan toivon että tahti ja treenaaminen on kuitenkin ihan omasta tahdosta kiinni eikä klikkien tai videoiden sanelemaa, mutta pääasia toki että motivaatio pysyy noinkin hyvin yllä.
Aiemmin esille tuotu pointti kehitystahdista oli kyllä tosi hyvä. Kitaransoitossa ei voi mitenkään puhua samasta tahdista kuin vaikka salijutuissa, vaikka sekin jossain määrin on hidasta touhua. Muistelisin että keskimäärin tosiaan aikanaan viiden vuoden kohdalla alkoi huomata, että itse ja kaverit alkoi taidoiltaan olla siinä kunnossa, että pystyi jotain jo kohtalaisesti soittaa niin että pakka pysyi kasassa ja pystyi olla rentona. Siitä sitten kolmen tai viiden vuoden sykleissä ne kehitysharppukset kaiketi eteni.
On kyllä ihan eri maailma nykyään kuin mitä omina teinivuosina ja myöhemminkin. Olin kyllä aikanaan ihan innokas soittamaan, mutta silti muistan veivanneeni kerrallaan ehkä paria biisiä tai biisin osaa kuukausikaupalla sen sijaan, että suunnilleen viikon välein tarttuisin uuteen kappaleeseen. En tosin ikinä ollut niitä kaikkein ahkerimpia sen suhteen, mutta toisaalta koen että sekin oli ihan hyödyllistä jankuttaa samaa juttua tarpeeksi pitkään. Silloin tosin ei ollut mitään yleisöä arvioimassa lopputulosta ihan paria kaveria lukuunottamatta, kun ei ollut vehkeitä äänittää omaa kehitystä.
Toi määrä uusia biisiä mitä @Markqq suoltaa pihalle on kyllä aika huimaavaa. Tavallaan toivon että tahti ja treenaaminen on kuitenkin ihan omasta tahdosta kiinni eikä klikkien tai videoiden sanelemaa, mutta pääasia toki että motivaatio pysyy noinkin hyvin yllä.
Aiemmin esille tuotu pointti kehitystahdista oli kyllä tosi hyvä. Kitaransoitossa ei voi mitenkään puhua samasta tahdista kuin vaikka salijutuissa, vaikka sekin jossain määrin on hidasta touhua. Muistelisin että keskimäärin tosiaan aikanaan viiden vuoden kohdalla alkoi huomata, että itse ja kaverit alkoi taidoiltaan olla siinä kunnossa, että pystyi jotain jo kohtalaisesti soittaa niin että pakka pysyi kasassa ja pystyi olla rentona. Siitä sitten kolmen tai viiden vuoden sykleissä ne kehitysharppukset kaiketi eteni.
