Kitaran soittaminen
- Liittynyt
- 05.01.2021
- Viestejä
- 2 870
Koitin miettiä suosikkisoittajieni maneereja, joista en pidä, muttei oikein tule mieleen. Yleisesti ottaen en pahastu soolon improvisoinnista, mutta jos se kuulostaa samalta kuin toi Lukatherin veto, niin olisin fanina vähän pettynyt.
Jos kysymystä laajennetaan maneereista muuhunkin, niin ehkä Petruccin 8-kielisen kitaran käyttö DT:n uusimmalla oli pettymys. En ole vuosiin ollut bändistä erityisen kiinnostunut, mutta kuullessani Petruccin tarttuvan 8-kieliseen kitaraan, ajattelin että ehkä tää kaveri keksii sillä jotain kiinnostavaa, mutta ainakin nyt ulkoa muistellen taisi sekin lisäkieli olla osana semmosta "raskasta" hevirytmittelyä.
edit. Sellanen tuli myös mieleen, että pidän Chris Broderickistä tyyppinä ja arvostan paljon sitä, miten hän on lähtenyt klassisesta musasta ja edelleen ylläpitää sitä puolta soittamisessa, mutta kaikista ihmeellisistä taidoistaan huolimatta en ole ikinä kyennyt kiinnostumaan hänen soitostaan. Eli kai tässä kohtaa kyseessä ei edes ole siitä, että Broderickin soitossa olisi ärsyttäviä maneereja, vaan siitä, että siinä ei ole ylipäätään maneereja tai asioita, joiden takia sitä soittoa jäisi fanittamaan. Ja aika usein valitettavasti huomaan, että tällaiset robottimaisen ilmiömäiset soittajat jättää vähän saman fiiliksen. Broderick tosiaan sanoi soittaneensa soolot livenä Megadethissä tarkalleen oikein, kun taas Kikon lähestymistapa taitaa osittain olla vapaamuotoisempi. Ja toisaalta omassa asenteessani välillä melkein ärsyttää se klisee, että "toi on jo niin teknisesti taitava ettei kiinnosta" koska eihän sen niinkään pitäisi mennä, että virheettömästä taituruudesta rangaistaan.
Jos kysymystä laajennetaan maneereista muuhunkin, niin ehkä Petruccin 8-kielisen kitaran käyttö DT:n uusimmalla oli pettymys. En ole vuosiin ollut bändistä erityisen kiinnostunut, mutta kuullessani Petruccin tarttuvan 8-kieliseen kitaraan, ajattelin että ehkä tää kaveri keksii sillä jotain kiinnostavaa, mutta ainakin nyt ulkoa muistellen taisi sekin lisäkieli olla osana semmosta "raskasta" hevirytmittelyä.
edit. Sellanen tuli myös mieleen, että pidän Chris Broderickistä tyyppinä ja arvostan paljon sitä, miten hän on lähtenyt klassisesta musasta ja edelleen ylläpitää sitä puolta soittamisessa, mutta kaikista ihmeellisistä taidoistaan huolimatta en ole ikinä kyennyt kiinnostumaan hänen soitostaan. Eli kai tässä kohtaa kyseessä ei edes ole siitä, että Broderickin soitossa olisi ärsyttäviä maneereja, vaan siitä, että siinä ei ole ylipäätään maneereja tai asioita, joiden takia sitä soittoa jäisi fanittamaan. Ja aika usein valitettavasti huomaan, että tällaiset robottimaisen ilmiömäiset soittajat jättää vähän saman fiiliksen. Broderick tosiaan sanoi soittaneensa soolot livenä Megadethissä tarkalleen oikein, kun taas Kikon lähestymistapa taitaa osittain olla vapaamuotoisempi. Ja toisaalta omassa asenteessani välillä melkein ärsyttää se klisee, että "toi on jo niin teknisesti taitava ettei kiinnosta" koska eihän sen niinkään pitäisi mennä, että virheettömästä taituruudesta rangaistaan.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 08.12.2018
- Viestejä
- 1 801
Jos se soolo on melodinen (jää mieleen) niin toivoisi ettei se muuttuisi. Tiluissa ei niin väliä kun niitä tulee ja menee korvasta sisään ja ulos.Tuota itseasiassa joskus mietinkin, että miten toimineet livenä. En ole erityisen paljon Steven Wilsonin soolomatskua kuunnellut, mutta pari ikonista sooloa sieltäkin tulee silti mieleen, joissa toivoisin punaisen langan säilyvän. Voi olla mutua, mutta voisin Wilsonin profiilin perusteella ajatella, että toivoisi kitaristilta rutiininomaisempaa työskentelyä livetilanteissa.
Tuo punaisen langan säilyminen varmaan onkin lopulta itselle se oleellinen asia, toivonkin livetilanteissa aina improvisaatiota, kunhan alkuperäisen tunnelman rakenne säilyisi jotenkuten ennallaan. Esimerkiksi Lukatherin livevetoja on hauska katsoa, kun on tilaa hyvälle fraseeraukselle ja omaperäisille nuottivalinnoille. Josta pääseekin Lukatherin kohdalla siihen alkuperäiseen kysymykseen, eli homma kusahtaa kun kaulamikki napsahtaa päälle ja lähtee hampaat irvessä kunnon raivotilu
Ainakaan sen Musarin signature-mallien evoluutio ei mene parempaan suuntaan. Ibanezin vanhat JPM:t hienoja, Musarin JP-sarjan mallit hienoja (jotkut BFR:t todella hienoja), Majestyllä het rumempaan suuntaan ja toi suht tuore kasikielinen multiskaala on jo aivan kammottava
Tarvii tsekata tota uusinta matskua, mutta en pidätä hengitystä, että sieltä mitään kovin päräyttävää tulee kahdeksannellakaan kielellä.
- Liittynyt
- 12.12.2019
- Viestejä
- 150
Aikalailla samoja ajatuksia, minulla oli vielä kova Megadeth-vaihe meneillään silloin kun Broderick tuli bändiin. Oli eka ukko joka soitti lähes nuotilleen Friedmanin jutut, mutta silti ne hyvät tutut soolot kuulostivat yhtäkkiä tylsältä hutulta, kun Friedmanin laid back -tatsia ja mauttomuuden rajamailla taiteilevaa vibratoa ei ollut mukana. Vaikuttaa paljon, etten enää juuri kuuntele Megadethiä (varsinkaan uudempaa), mutta ei Kikokaan sytytä kiinnostusta, vaikka Megadethin ulkopuolelta olenkin siltä bongaillut hyviä juttuja. Voisin jopa heittää, että Pitrelli on ollut itselle kiinnostavin Martyn jälkeisistä kepittäjistä, vaikka voin helposti kuvitella monen muun heittämään hänet suoraan pohjille.
Friedmanilla on niin vekkuli se plekukäden tekniikkakin, että vaikea sen soundia on todennäköisesti matkia.
Ja siis ei se mua ole koskaan kiinnostanut sen takia, että se ois teknisesti jotenkin uskomaton, vaan siksi, että se on kirjoittanu ihan hitokseen hienoa musaa. Tuo on se iso ero Martyssa, ainakin itelle, verrattuna johonkin hajuttomaan ja mauttomaan, teknisesti virheettömään taituriin.
Ja siis ei se mua ole koskaan kiinnostanut sen takia, että se ois teknisesti jotenkin uskomaton, vaan siksi, että se on kirjoittanu ihan hitokseen hienoa musaa. Tuo on se iso ero Martyssa, ainakin itelle, verrattuna johonkin hajuttomaan ja mauttomaan, teknisesti virheettömään taituriin.
Kertokaaha noobille, että miten tää ois järkevintä plekuttaa? Oon varmaa kahta ellen kolme eri variaatiota, mut ei vaa lähde nopealla tahdilla. Ja siis kyseessä Sabatonin 40-1 soolosta.
Mikä tuntuu luontevimmalta on lyödä eka alas tuo alin kielen 12, pikkusormi pulloffaa, keskisormi toka-alimman kymppiin ja plekulla lyön ylös, siitä suoraa alimpaan kieleen plekulla kun sormi pysyy 9 kohdalla paikallaa, repeat. Eli tuon cyclen lopussa tulee kaks kertaa downpikkaus. Kantsisko tuo koko setti vaa opetella alternatella?
Summarum, mikää ei tunnu luontevalta joten haetaan fiksuinta ratkaisua nyt
Viimeksi muokattu:
Varmaan jotenkin noin, eli toi jokaisen aseman eka pull-off lähtee ylöspäin ja sitten toi H- ja korkea E-kieli yhdellä plekun iskulla alaspäin (ei siis erikseen pikaten, vaan yhdellä pyyhkäisyllä).
En tosin laiskuuttani kuunnellut, miltä tuon pitäs soundata, mutta noin niinku ekana tuli mieleen.
muoks. tuossa osapuilleen vastaava tekniikka, mitä meinasin:
Huom. vaan siis noissa alaspäin iskuissa. Final Countdownissa on muuten sit erilainen tuo pikkauspatterni.
Varmaan jotenkin noin, eli toi jokaisen aseman eka pull-off lähtee ylöspäin ja sitten toi H- ja korkea E-kieli yhdellä plekun iskulla alaspäin (ei siis erikseen pikaten, vaan yhdellä pyyhkäisyllä).
En tosin laiskuuttani kuunnellut, miltä tuon pitäs soundata, mutta noin niinku ekana tuli mieleen.
muoks. tuossa osapuilleen vastaava tekniikka, mitä meinasin:
Nyt ihan varmistan puhutaanko ylöspäin nyt niinpäin, että lyödään kitaran alta mua naamaa kohti vai toisinpäin?
Ylöspäin tarkoittaen siis plekulla kohti omaa leukaa.Nyt ihan varmistan puhutaanko ylöspäin nyt niinpäin, että lyödään kitaran alta mua naamaa kohti vai toisinpäin?
Noni, täytyyki lähteä tätä taivuttelee aika hitaalla tahdilla uusiks, mut luulisi muutama päivä treenin jälkee luonnistuvan paremmin kuin oma räpelly, danke!
Joo, siirtymät menee iha hyvin mut just toi legato + rytmitys ja että sormet + pleku tekee yhteistyötä. Koko muu biisi ja soolo menee jo melkee kädet sidottuna mut just tuo osuus on yhtä haastetta ja tuskaa
Mutta pikkuhiiljaa hyvä tulee.. Ties kuinka kaua tuota reenaillut jo.Joo, siirtymät menee iha hyvin mut just toi legato + rytmitys ja että sormet + pleku tekee yhteistyötä. Koko muu biisi ja soolo menee jo melkee kädet sidottuna mut just tuo osuus on yhtä haastetta ja tuskaa
Joku sankari nähnyt liikaa vaivaa. Unohda se eka hammer-on ja näin: (Muoks. lisätty pickaus)
Ja tästä miten Final Countdown. Hitaampi tempo mutta hieman kinkkisempi tuo rytmitys
Viimeksi muokattu:
Kyllä bändin kitaristi näemmä livenä sen soittaa tuolla jälkimmäisellä tavalla. Levyltä oli vaikea sanoa. Olisin sen perusteella melkein vetänyt legatona, koska soundaa sulavammalta ja levyltä noi plekun iskut ei puske läpi niin selvästi.
Mutta tolla kuviolla tuo onkin sit mekaanisesti melkein yksi yhteen tuon Ellerin Final Countdownin kanssa, että siitä vaan mallia. Tuossa tarvii saada taottua päähänsä vaan tuo alas-ylös -mekaniikka.
Mutta tolla kuviolla tuo onkin sit mekaanisesti melkein yksi yhteen tuon Ellerin Final Countdownin kanssa, että siitä vaan mallia. Tuossa tarvii saada taottua päähänsä vaan tuo alas-ylös -mekaniikka.
Joo, no jos haluaa orjallisesti soittaa kuin joku muu, niin oma valinta. Suosin edelleen menemään sillä miten parhaiten sujuu. Toki riippuu paljon aksentoinnista, eli kyseisellä hammer on - pull off -tyyliin ei vain soiteta esim Final Countdownia koska aksentti kuuluu sinne ylöspäin pickaukseen.
132 näemmä tän illan tempo tuolle luritukselle. Tuo on sillä rajalla pysyykö kasassa, tuon alle hyvinkin ja tuon yli hajoaa sit huolella.
Ei taida 132 ihan riittää vielä originaalin matkassa soitteluun. Kahtoo huomenna uusiksi vieläkö tuota kiinnostaa soittaa ja soittelisko omiin arkistoihin talteen.
muoks. jaa, 130bpm sanoo internets.. no, joka tapauksessa vähän sillä rajalla oli soitella tohon tempoon, että jos siistiksi haluais, niin tarvis vielä vähän reenata.
Ei taida 132 ihan riittää vielä originaalin matkassa soitteluun. Kahtoo huomenna uusiksi vieläkö tuota kiinnostaa soittaa ja soittelisko omiin arkistoihin talteen.
muoks. jaa, 130bpm sanoo internets.. no, joka tapauksessa vähän sillä rajalla oli soitella tohon tempoon, että jos siistiksi haluais, niin tarvis vielä vähän reenata.
Stevie Ray Vaughan. Jos jotain on mistä en pidä niin etten ikinä kerennyt livenä näkemään.
Tässä omasta lempparibiisitä pari eri näkemystä:
Ja ei voi olla mainitsematta vielä Jimin coveria:
Nyt löyty jälleen semmone biisi jonka otan coveritähtäimeks pidemmällä aikavälillä. Tässä on vähä kaikkea kivaa ja biisi menee ylllättävän hyvin jo 80-90% nopeudella parin päivä treenillä. Soolo toki vaatii vähä aikaa sitten enemmän. Mut omaan tasoon aika sopiva ja ei liian nopea. Tässä tekee oikeestaa vaikeaksi sen, että en ole näin pitkää sooloa ennen soitellut.
Amon Amarthilla ammattikitaristiksi
Amon Amarthilla ammattikitaristiksi
Niistä kitaratunneista vanhemmalla iällä kun oli puhetta, niin minä nyt ilmoittauduin kevätlukukaudeksi paikalliseen opistoon. Yksityistunteja, 45min kerrallaan, saan suurimmaksi osaksi meneen firman virkistyseduilla.
16 kertaa tulee olemaan, opettaja aika vastaavilla taustoilla musan suhteen mitä ite. Eka kerta oli eilen ja pitäs ruveta kiinnittään huomiota peukaloon. Oon ruvennu jossain vaiheessa jättään sitä laahaamaan tuonne muiden sormien ulkopuolelle, mistä voi seurata erinäistä harmia. Vähän voi ruveta tuntumaan epämukavalta matalammilla kielillä, kun tulee kiertoa käteen, vaikea saada pidettyä sormia riittävän pystyssä, mistä taas seuraa sitä, että korkeat kielet alkaa soimaan ja voi myös tehdä sitä, että esim. pikkurilli jää aika voimattomaksi, jos peukun tuki jää liian kauas. Minusta ihan loogisia juttuja nuo mistä rupateltiin ja luulisin, että liittyy hyvinkin juttuihin, joiden kanssa on ollu hankaluuksia.
Läksyksi tuli yks Yngwien biisistä revitty etydi ja Racer X:n Technical Difficulties, joiden kanssa pitäs mallailla tota, että peukalo ei karkais hirveästi ulommas etusormesta.
Nää isommat tekniikkaremontit arveluttaa, kun on kerennyt soitteleen omalla tyylillään niin pitkään, mutta kohtuu hyvin tuo tuosta lähti meneen. Opettajalta tulee nuotit ja taustanauhat, joiden päälle soitella ja nyt saa tosiaan ulkopuolista näkemystä tekniikkaan plus ulkoistettua kaikkea tota progressiota ja miettimistä, mihin kannattais kiinnittää huomiota jne.
Tokko näistä viittii tänne enempää alkaa runoilemaan, mutta tuossa nyt jotain fiiliksiä kerran perusteella, jos jotakuta kiinnosti.
16 kertaa tulee olemaan, opettaja aika vastaavilla taustoilla musan suhteen mitä ite. Eka kerta oli eilen ja pitäs ruveta kiinnittään huomiota peukaloon. Oon ruvennu jossain vaiheessa jättään sitä laahaamaan tuonne muiden sormien ulkopuolelle, mistä voi seurata erinäistä harmia. Vähän voi ruveta tuntumaan epämukavalta matalammilla kielillä, kun tulee kiertoa käteen, vaikea saada pidettyä sormia riittävän pystyssä, mistä taas seuraa sitä, että korkeat kielet alkaa soimaan ja voi myös tehdä sitä, että esim. pikkurilli jää aika voimattomaksi, jos peukun tuki jää liian kauas. Minusta ihan loogisia juttuja nuo mistä rupateltiin ja luulisin, että liittyy hyvinkin juttuihin, joiden kanssa on ollu hankaluuksia.
Läksyksi tuli yks Yngwien biisistä revitty etydi ja Racer X:n Technical Difficulties, joiden kanssa pitäs mallailla tota, että peukalo ei karkais hirveästi ulommas etusormesta.
Nää isommat tekniikkaremontit arveluttaa, kun on kerennyt soitteleen omalla tyylillään niin pitkään, mutta kohtuu hyvin tuo tuosta lähti meneen. Opettajalta tulee nuotit ja taustanauhat, joiden päälle soitella ja nyt saa tosiaan ulkopuolista näkemystä tekniikkaan plus ulkoistettua kaikkea tota progressiota ja miettimistä, mihin kannattais kiinnittää huomiota jne.
Tokko näistä viittii tänne enempää alkaa runoilemaan, mutta tuossa nyt jotain fiiliksiä kerran perusteella, jos jotakuta kiinnosti.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 12.12.2019
- Viestejä
- 150
Pitääpä katsoa pikimmiten. Saanut yleensä hyvin irti vieraista, Billy Corganin haastattelun taisin viimeksi katsoa. Auttaa paljon, kun vieraatkin selvästi kunnioittavat Beatoa.
Kattomatta vielä tuo video, mutta Beato ollu tilauksessa pitkään. Onhan tuo heittämällä parhaita musa- / kitara-aiheisia kanavia youtuubissa.
Ja hillittömän kova muusikkohan Lukather. Nuorempana en ois pitäny minään, kun ei oo niin nopea kuin Gilbert ja kumppanit, mutta nykyään arvostaa enemmän ja enemmän kaikkia muita juttuja kuin pelkkää kaahausta.
Mistä tuli mieleen, että oon pyöritellyt lenkillä muutamaan otteeseen Ville Valon Neon Noiria läpi. Varmaan osalle ketjun metallipäistä ihan liian lällyä, itelle kyllä toimii hienosti, mutta mikä vähän hämmästytti, niin Valo on soittanut ton koko levyn ite. Eikä pelkästään soittanut, vaan myös äänittänyt rumpuja myöten. Miksauksen ja masteroinnin on tehnyt joku ulkomaalainen studioammattilainen, mutta muuten siis yhden miehen projekti. Hattua pitää nostaa tuollekin.
Ja hillittömän kova muusikkohan Lukather. Nuorempana en ois pitäny minään, kun ei oo niin nopea kuin Gilbert ja kumppanit, mutta nykyään arvostaa enemmän ja enemmän kaikkia muita juttuja kuin pelkkää kaahausta.
Mistä tuli mieleen, että oon pyöritellyt lenkillä muutamaan otteeseen Ville Valon Neon Noiria läpi. Varmaan osalle ketjun metallipäistä ihan liian lällyä, itelle kyllä toimii hienosti, mutta mikä vähän hämmästytti, niin Valo on soittanut ton koko levyn ite. Eikä pelkästään soittanut, vaan myös äänittänyt rumpuja myöten. Miksauksen ja masteroinnin on tehnyt joku ulkomaalainen studioammattilainen, mutta muuten siis yhden miehen projekti. Hattua pitää nostaa tuollekin.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 776
Itekin olen tietämättäni diggaillut Lukatheria. Vasta nyt vanhemmalla iällä tulltu tietoon että soitellut monella junnuna diggaamallani kappaleella
Pitää tohon Neon Noiriin tutustua itekin kun kuullut kehuja siitä. Yllätti ittenkikin kun kuulin että itse hoitanut melkein kaiken.
Pitää tohon Neon Noiriin tutustua itekin kun kuullut kehuja siitä. Yllätti ittenkikin kun kuulin että itse hoitanut melkein kaiken.
@Bladekill Jos tulee tylsää, niin testaappa Cortexin pilvestä KlonCentaur1 mallinnus ja saatko jotain mielenkiintoista sillä aikaan. Käyttäjä tais olla ToneJunkies. Omat harjoitukset tuon kanssa vähän kesken, oon taas enemmän vaan soitellut kuin säätäny vehkeiden kanssa.
Jotain referenssejä:
Klon Centaur
Ei tulis ihan heti mieleen maksaa ite 5k$+ säröpedaalista, mutta onneksi on nää mallinnukset
Jotain referenssejä:
Klon Centaur
Ei tulis ihan heti mieleen maksaa ite 5k$+ säröpedaalista, mutta onneksi on nää mallinnukset
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 4 699
@Bladekill Jos tulee tylsää, niin testaappa Cortexin pilvestä KlonCentaur1 mallinnus ja saatko jotain mielenkiintoista sillä aikaan. Käyttäjä tais olla ToneJunkies. Omat harjoitukset tuon kanssa vähän kesken, oon taas enemmän vaan soitellut kuin säätäny vehkeiden kanssa.
Jotain referenssejä:
Klon Centaur
Ei tulis ihan heti mieleen maksaa ite 5k$+ säröpedaalista, mutta onneksi on nää mallinnukset
Pitääpä kokeilla kun kerkeää. Eikös tuo ole teoriassa lähellä Tubescreamer:ia, mutta kohtuullisemmalla keskialueen buustilla?
Joo, keskialueen osalta noin, mutta ilmeisesti muutenkin läpinäkyvämpi ja flätimpi EQ:ltaan. Tuossa joku nopeasti kaivettu vertailu: Tube Screamer vs Klon Overdrive Pedal: Which is Best? - Pro Sound HQ. En oo tosiaan kerinny vielä itekään kunnolla testaamaan saatika vertailemaan.
Muutenkin nyt menny noiden plugareiden kanssa melkein viime viikot, vaikka vannoin, ettei jaksa konetta aina availla, kun haluaa soittaa..
muoks. eniten tosiaan itteä kiinnostaa se, jos tuo mallinnus on tosiaan tuosta originaalista, että mistä jengi tuossa tuhansia maksaa.
Vaikka Kiko ei sanokkaan että koittaa nuotilleen soittaa samalla lailla (kuten Broderick sanoi) niin lienee itsestään selvää että kukaan kitaristi jonka Dave ikinä palkkaisi ei koittaisi keksiä Tornado of Soulsin sooloa uusiksi, vaikka siis vähän eri tekniikoita käyttää siellä täällä niin soolo on kuulijalle 99% sama.
Toisaalta sitten taas jos itse olisin Guthrien keikalla, ihan millä keikalla vaan, niin hän on yksi poikkeus joka minun puolesta saa vetää vaikka kaikki soolot juuri siten miltä tuntuu. Sama ei päde näihin ikonisiin sooloihin, Metallica jne.. akselilta tietenkään.
Ja kun piti keksiä suosikkikitaristilta jotain mistä en pidä niin Tom Morello (joka varmaan ekana innosti tarttumaan sähkökitaraan aikoinaan) ekan levyn soitanta kaikin puolin timanttia, soolot mukaan lukien. Mutta minusta melkein kaikki mitä on tullut sen jälkeen on ollut ihan liikaa efekti edellä ja biisi siinä sivussa, en diggaa yhestäkään soolosta oikeastaan mitä on soittanut Bulls on Paraden (viimeinen hyvä kikkailusoolo IMO) jälkeen ja luen tähän mukaan melkein kaikkii soolot tuoltakin Evil Empire levyltä. Like a Stonen soolo nyt ehkä vähiten häiritsevä mutta en epäile etteikö olisi pystynyt tuossakin parempaan hivenen perinteisemmällä menolla. Take the Power Back ehkä perinteisintä soitantaa häneltä ja ehkä juuri siksi minun suosikki soolo edelleen. Eli meikä näköjään tykkää Morellon soitannasta ihan eri syistä kuin useimmat muut.
Niin en tiedä osaanko sanoa enää mitään uutta tohon soolojen soittoon. Henkilökohtainen mielipide on, että klassiset soolot soundaa yhdeksän kertaa kymmenestä vaan paskemmalta, jos niitä lähtee vähänkään huonolla maulla tai laiskasti varioimaan, mutta kyllähän musa elää alkuperäisen esittäjänkin käsissä. Vasta tuli joku Friedmanin livepätkä vastaan Youtubesta ja eipä se jaksanu Martykaan Tornadon sooloa kovin orjallisesti enää soittaa.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 20.10.2016
- Viestejä
- 716
Mielipidekysely: Olenko vähemmistössä (/outo) kitaristina, kun soolot eivät minua juurikaan kiinnosta?
Ymmärrän, että ne ovat teknisesti sitä haasteellisinta/vaativinta soittamista.
Ymmärrän, että ne tarjoavat soittajalleen paikan valokeilassa.
Ymmärrän, että niissä pääsee näyttämään musikaalisuutensa (säveltäessään niitä).
Silti, ne jättävät minut liki aina välinpitämättömäksi.
Ymmärrän, että ne ovat teknisesti sitä haasteellisinta/vaativinta soittamista.
Ymmärrän, että ne tarjoavat soittajalleen paikan valokeilassa.
Ymmärrän, että niissä pääsee näyttämään musikaalisuutensa (säveltäessään niitä).
Silti, ne jättävät minut liki aina välinpitämättömäksi.
Täysin sama itsellä.
Muoks. ..ja jos nyt jotkin soolot kiinnostaa, niin esim. Hetfieldin harvat melodiset soolot ovat paljon tarttuvampia kuin "sooloilija" Hammetin.
Myocyte
team omegga
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 375
En osaa tuosta vähemmistöstä sanoa, ehkä kitaristitriidissä (yli-)korostuu paljon kaikenlaisista liideistä puhuminen ja niiden soitto, mutta itse ainakin soittajana ja muusikkona enemmän ajattelen kappaletta kappaleena ja mahdollisen soolon sopivuutta siihen. Paljon on sellaisia kappaleita, joista voisi hyvin kuvitella nipsaisevansa soolon pois kappaleen juuri ollenkaan kärsimättä, ja näistä on munkin paljon vaikeampi syttyä kuin niistä kappaleista joissa se soolo on se oma minisävellyksensä ja tuo jotain keskeistä siihen biisiin.
Poislukien matsku, jossa se soolosoitto ja niiden improvisointi on keskiössä (jazz ja fuusio), niin kitarismistahan suurin osa on kuitenkin rytmikitarointia ja komppailua. Ja sen hyvin tekeminen on omalla tavallaan ihan yhtä haastavaa kuin tuon liideilynkin.
- Liittynyt
- 14.06.2017
- Viestejä
- 631
Itseä ne ei paljoa kiinnosta. Omissa niitä on, jos kuulen biisissä soolon. Jos en (eli yleensä) = Ei sooloa. (Yhdessä bändissä, eräs vaati ja vaati sooloa biisiinsä: Soitin sitten yhtä ja samaa vatun nuottia, 8 tahtia....)
Varmaan näin ja kyllähän kitarismiin on vähän kuitenkin sisäänrakennettunakin sellaista "kuka soittaa nopeiten ja teknisimmin, on kovin jätkä" mentaliteettia
Ja vielä itse kyssäriin, niin et ainakaan outo. Onhan tuota ihan hitokseen kaikenlaista musaa, jossa kitarasooloilla ei oo mitään virkaa ja sellaistahan tuota pitää soittaa, mistä ite saa fiiliksiä.
Minä oon eläny nuoruuteni ja aloittanu soittaan kitaraa ysärin alkupuolella, jolloin kaikki Dream Teatterit, Vait, Satrianit, Megadethit, Metallicat jne. oli joko jo tosi isoja nimiä tai teki tuloaan. Mulle tulee aina putoamaan toi ysärin kitarasooloilla maustettu hard rock ja metalli, mutta siis ihan hyvin saan ite meneen pari tuntia kitaralla jonkun ihan pelkän sointumaalailunkin kanssa. Riippuu ihan fiiliksestä.
Oli soolo tai ei, instrumentti mikä vain, niin kyllä niistä saa tehtyä sitä vaativinta sorttia, saa paikan valokeilassa ja pääsee näyttämään musikaalisuutensa.
Kolmen soinnun laukkakomppi ei sitä tosin ole
- Liittynyt
- 07.03.2017
- Viestejä
- 2 260
Daniel Krämer ostanut omaani vastaavan Harley Bentonin b-stockina
No entäs sitten? No sitä sitten että kyseinen kapinen tuntuu olevan paremmassa kunnossa, kuin oma ei b-stockkini. Tästä tulikin sitten ajatus mieleen, että ennen kuin tuo b-stockki menee myyntiin, niin sen käy joku tarkistamassakin, ettei siinä ole mitään myyntiä estävää vikaa. Tämä siis nyt vinkkinä niille, jos meinaa Thomannin halpiksia hommata. B-stock on parempi valinta.
No entäs sitten? No sitä sitten että kyseinen kapinen tuntuu olevan paremmassa kunnossa, kuin oma ei b-stockkini. Tästä tulikin sitten ajatus mieleen, että ennen kuin tuo b-stockki menee myyntiin, niin sen käy joku tarkistamassakin, ettei siinä ole mitään myyntiä estävää vikaa. Tämä siis nyt vinkkinä niille, jos meinaa Thomannin halpiksia hommata. B-stock on parempi valinta.
- Liittynyt
- 20.10.2016
- Viestejä
- 716
Kolmen soinnun laukkakomppi ei sitä tosin ole
Kyllä minä nyt niin mieleni järkystyin!!!
Oma lempparibändi Alcest on liikuttanut minut kyyneliin useamman kerran (tähän ei kovin moni bändi pysty) ja vaikka kitarat ovat pääosassa yhtyeen musiikissa kitarasooloja löytyy koko tuotannosta tasan 0 kpl. Enkä niitä siihen kaipaa eikä ne siihen sopisikaan.
Samaan aikaa silti fiilistelen ihan täysillä mehukkaita sooloja muiden musiikissa, nämä voi olla simppeleitä ja super melodisia tai sitten vähän toisesta päästä Jason Richardson Aviator soolo joka edelleen saa suun hymyyn joka kerta.
Tässä voi jollain jäädä kuva että ei kitaransoitto muuta olisikaan kuin sooloja mutta todellisuushan on kaukana tästä, näissä keskusteluissa vaan ehkä ylikorostuu.
Samaan aikaa silti fiilistelen ihan täysillä mehukkaita sooloja muiden musiikissa, nämä voi olla simppeleitä ja super melodisia tai sitten vähän toisesta päästä Jason Richardson Aviator soolo joka edelleen saa suun hymyyn joka kerta.
Tässä voi jollain jäädä kuva että ei kitaransoitto muuta olisikaan kuin sooloja mutta todellisuushan on kaukana tästä, näissä keskusteluissa vaan ehkä ylikorostuu.
- Liittynyt
- 18.08.2021
- Viestejä
- 3 501
Se on ihan ok, että soolot "ei kiinnosta". Ei ne minuakaan ennen soittajana "kiinnostaneet". Toisaalta oikeasti minulla se oli vaan kätevä tekosyy sille, että ei tarvinnut yhtään mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja oikeasti puskea itseään kehittymään kitaristina ja muusikkona. Sen sijaan jatkoin niiden samojen vitossointujynkytysten ja cowboy-sointujen rämpyttämistä vuosikymmenestä toiseen, samalla itselleni uskotellen että "mä nyt vaan oon niinku tämmönen rytmikitaristi" (ilman, että kuitenkaan oikeasti opettelin, noh, soittamaan rytmikkäästi millään kovin mielenkiintoisella tavalla).
Vasta sen jälkeen, kun päätin alkaa aktiivisesti "opettelemaan sooloja", eli skaaloja ja musiikin teoriaa yleisemmin, otelautaa ensimmäistä oktaavia pidemmälle jne., alkoi oikea kehitys soittajana. Nimittäin nuo kaikki tuovat myös siihen rytmisoittoon ihan valtavasti uusia ulottuvuuksia, kun yhtäkkiä käytössä onkin kaikenlaisia sointukäännöksiä, erilaisia voicingeja, ymmärystä siitä mitkä soinnut ja sävelet menevät yhteen, sointujen ja sävelten yhdistelemistä jne. jne. En minä vieläkään mikään armoitettu tilumies ole (eikä kiinnostakaan olla), mutta voin rehellisesti sanoa, että olen viimeisen muutaman vuoden aikana kehittynyt oikeasti varmaan montakymmentä kertaa enemmän kuin niitä edeltäneen yli neljännesvuosisadan aikana yhteensä. Ja voin myös kertoa, että se tuntuu aika pirun hyvältä, vaikka edelleen toisinaan vähän hävettää/harmittaa myöntää soittaneensa kitaraa lähemmäs kolmekymmentä vuotta, mutta on silti soittajana ehkä viisi vuotta määrätietoisesti treenanneen tasolla. Toisaalta harrastus muiden joukossahan tuo kitaransoitto minulle vain on, ja toki tuohon kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu myös pitkiä soittamattomuuden jaksojakin ja suurimman osan tuosta ajasta kitara on muutenkin ollut vain se komppisoitin omalle laululle jne.
Toki meillä on muutenkin kaikilla erilaiset lähtökohdat, tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet musiikillisesti. Musiikkityylejä on moneen lähtöön ja rämpyttämällä avoimia C-G-Am-F-sointuja on tehty yhteensä varmaan satoja miljardeja tuohta ammatikseen soittavien toimesta. Vaikka nyt olenkin soolojen soittamiseen lähtenyt, ei minua edelleenkään muiden musiikissa hirveästi kiinnosta mitään minuuttien tilusooloja kuunnella (vaikka toki nyt osaankin niiden teknistä puolta huomattavasti enemmän arvostaa). Vähän sama myös toisen "ääripään", eli perus blues-soolojen kanssa, jotka vertautuvat mielestäni lähinnä runkkaamiseen: ihan kivaa kun itse tekee, mutta eipä hirveästi kiinnosta katsoa vierestä kun muut tekee. Tosin makunsa kullakin! ;-)
Viimeksi muokattu:
Alcest on hieno orkesteri. Joillain bändeillä / artisteilla on niin sanotusti melodia hallussa ja Alcest on ehdottomasti yksi niistä.
Type O Negative toinen oma suuri suosikki tuolta saralta. Muoks. kun nyt rupesin kelaan, niin eipä taida löytyä kitarasooloja niidenkään tuotannosta.
- Liittynyt
- 05.01.2021
- Viestejä
- 2 870
Pystyn aika hyvin samaistumaan tähän. En edelleenkään ole kovin innokas soolojen soittaja, mutta olen paremmin ymmärtänyt, että soolojen tarjoamista opeista on hyötyä rytmikitaristille. Rytmikitaran soitto tuli nuorena jotenkin luonnostaan, kun soitti menemään Metallican, Sepulturan ja Slayerin tahdissa ja kehitys tapahtui ikään kuin huomaamatta. Sooloja varten koin aina, että oma motoriikka oli ihan syvältä ja melko simppeleidenkin tekniikoiden kohdalla se asioiden iänikuinen hinkkaaminen ei motivoinut. Poikkeuksena legato ja onneksi sentään bendit. Oli parempi vaan olla se rytmikitaristi, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta ihan varmasti hyljeksin vuosikausia juuri sen takia soolotekniikoiden opettelua.
Musiikkia kuunnellessa nautin sekä sooloista että soolottomista biiseistä. Nykyään black metal taitaa kuitenkin olla se musalaji, jolla on eniten mahdollisuuksia koskettaa ja siinä lajissa sooloja taas ei juuri näy. Jos taas sooloihin mennään, niin kyllä edelleen omaan korvaan jonkun Hendrixin tai Led Zeppelinin soolot menee aika monen muun edelle.
Sotken kamarunQauksella hyvää soittokeskustelua. Seppähän joutu saikulle, niin viivästyy (tai viivästynee) todennäköisesti muutamalla viikolla meikäläisen custom.
Ja koska jotenkin pitää saada veivata kamojenkin kanssa, niin ostin viikonloppuna Neuralin Corey Wong -lisenssin (sain hyvään hintaan "käytetyn") ja tänään meni Tokai sepälle. Josko tuosta Tokaista jonkun pula-ajan Suhrin saa. Tuossa on kuitenkin osat ihan kohdallaan, ts. jumborosterit, luusatula, laadukkaat lukkovirit ja varmaan ihan ok tallakin. Ostin HSS pleksin tuolle ja tallan sinkun tilalle Duncanin Pearly Gatesin. Sen verran tuon humpparin lisäksi sähköihin muutosta, että alempi tone blendaa tallamikkiä mukaan ja ylemmästä tonesta tulee master tone.
Eb-vireeseen kokeiluluontoisesti 11-49 setillä, kun tykästyin tuohon vähän paksumman setin meininkiin tuolla kitaralla. Gunnarityyliset musat soittelee vähän paksummallakin setillä.
Ja koska jotenkin pitää saada veivata kamojenkin kanssa, niin ostin viikonloppuna Neuralin Corey Wong -lisenssin (sain hyvään hintaan "käytetyn") ja tänään meni Tokai sepälle. Josko tuosta Tokaista jonkun pula-ajan Suhrin saa. Tuossa on kuitenkin osat ihan kohdallaan, ts. jumborosterit, luusatula, laadukkaat lukkovirit ja varmaan ihan ok tallakin. Ostin HSS pleksin tuolle ja tallan sinkun tilalle Duncanin Pearly Gatesin. Sen verran tuon humpparin lisäksi sähköihin muutosta, että alempi tone blendaa tallamikkiä mukaan ja ylemmästä tonesta tulee master tone.
Eb-vireeseen kokeiluluontoisesti 11-49 setillä, kun tykästyin tuohon vähän paksumman setin meininkiin tuolla kitaralla. Gunnarityyliset musat soittelee vähän paksummallakin setillä.
uh itellä ollu parikin top 5 kitaraa Tokaita, jotka ihan inan harmittaa että tuli luovuttua aikanaan, tosin ihan ok kapineita tuli sitten vaihdossakin... Mutta joo 80 luvun taittteesta Toksun Reborn, Lespaulimpi kun yksikään les paul mitä olen soittanut, poislukien ehkä 60 luvun lopun Gibson stankku... ja toisena Gold top p90 johon oli tehty ainakin mikkipäivitykset Lollareihin... Huh mikä soundi ja ihan mukava fiilis muutenkin, tosin painoi turhan paljon mun niskoille... Ei se double cut ollut myöskään huono, vaikken tykännytkään fiiliksestä sitten.
- Liittynyt
- 07.03.2017
- Viestejä
- 2 260
Videoo. Laatu paranee (mutta minimaalisesti). Soundi kans, mutta jäi edelleen vähän vaimeeks. Ja croppaus meni reisille, mutta ei jaksa nyt säätää tämän enempää, kun se ei vaikuta itse asiaan.
Videon pointti on äänien vertailu epiphonen ja harley bentonin välillä. Plektra on sama ja efektit ja vahvistinmallinnus asetukset samat. Kaikki kuvattu yhteen pötköön ja pätkästy turhat alut ja loput sekä kitaroiden vaihtoon mennyt kohta. Soitto sujui HB:lla huonommin kuin Epillä jostakin syystä. Mutta eipä se Epilläkään mitään huikeaa ollut
Videon pointti on äänien vertailu epiphonen ja harley bentonin välillä. Plektra on sama ja efektit ja vahvistinmallinnus asetukset samat. Kaikki kuvattu yhteen pötköön ja pätkästy turhat alut ja loput sekä kitaroiden vaihtoon mennyt kohta. Soitto sujui HB:lla huonommin kuin Epillä jostakin syystä. Mutta eipä se Epilläkään mitään huikeaa ollut
Joo, kolmen japsitokain (2 x strato, 1 LP) kokemuksella voi sanoa, että laadussa ei oo ainakaan moittimista. Kummatkaan noista stratoista ei tosin olleet ihan alkuperäisosilla mulle tullessaan, mutta kummiskin.
Hemmetin hieno kitara, mutta minä en vaan tolla vintage-tyylin lespalla osannu soittaa. Modernimpi talla ja ehkä joku top wrap ois voinu saada kitaran soitettavaksi ylemmiltäkin nauhoilta, mutta ihan yleisestikin kaikki oikeasti soundas vaan paskemmalta mun käsissäni tolla kitaralla
Kattelin tossa jo jotain LTD EC tonnista tilalle, mutta en viittiny nyt ostaa. Niissä ilm. tuttu thin U -profiili kaulassa, osassa malleista ihan 24 nauhaa ja kaulaliitos näytti sellaiselta, että minäkin pystyn soittaan 16. - 17. nauhan jälkeenkin. Jonkun tommoisen vois napata sopivassa kohtaa testiin.
Noi tonniset on käsittääksen ija oman kokemuksen mukaan ihan kelpoja ja suhteellisen tasalaatuista keihästä. Yhen sellaisen olen omistanut ja muutamaa muuta päässyt räveltämään. Jos fender maailma puhuttelee, niin se LTD Eclipse '87 oli uskomattoman hyvä keppi erittäin mielyttävällä kaulalla. Ainoa vika jonka keksin siitä parin kuukauden omistamisen aikana oli, että se vihreä varsinkin oli aivan järkyttävän ruma väriJoo, kolmen japsitokain (2 x strato, 1 LP) kokemuksella voi sanoa, että laadussa ei oo ainakaan moittimista. Kummatkaan noista stratoista ei tosin olleet ihan alkuperäisosilla mulle tullessaan, mutta kummiskin.
Hemmetin hieno kitara, mutta minä en vaan tolla vintage-tyylin lespalla osannu soittaa. Modernimpi talla ja ehkä joku top wrap ois voinu saada kitaran soitettavaksi ylemmiltäkin nauhoilta, mutta ihan yleisestikin kaikki oikeasti soundas vaan paskemmalta mun käsissäni tolla kitaralla
Kattelin tossa jo jotain LTD EC tonnista tilalle, mutta en viittiny nyt ostaa. Niissä ilm. tuttu thin U -profiili kaulassa, osassa malleista ihan 24 nauhaa ja kaulaliitos näytti sellaiselta, että minäkin pystyn soittaan 16. - 17. nauhan jälkeenkin. Jonkun tommoisen vois napata sopivassa kohtaa testiin.
Ai niin onhan mulla hetken ollu vanha Toksun stratokin jostain 70 luvun lopuilta, oli hyvä keppi sekin mutta en oikein noista stratoista osaa sen enempää sanoa muuta kun että soitto kulki 7.25 radiuksesta huolimatta, vai olisiko peräti ollu 9?
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 4 699
Juuri näin. Noille halvemmille kitaroille ihan yleisesti tehdään joku 5 sekunnin QA jossain vinkuintiassa: kaula ei ole katkennut = passed.
B stockin kohdalla kitara päätyy b-stockiksi jonkin yksittäisen tai muutaman vian takia ja sitten sille tehdään tarkempi analyysi jotta olennaiset viat on varmasti listattu ja tämän analyysin tekee yleensä joku kitaroista ymmärtävä länkkäri.
Tämäkin oli läpäissyt QA:n vaikka siinä on mikrofoniset mikit:
- Liittynyt
- 18.08.2021
- Viestejä
- 3 501
Toi on kyllä mielenkiintoista miten halvoissa kitaroissa "mikrofoniset" mikit on äärimmäisen huono juttu, mutta sitten kalleissa "custom"-mikeissä tai vintage-soittimissa se on ylistetty ominaisuus.
Toisaalta, en kyllä muutenkaan ymmärrä ulinaa. Ostat halpaa bulkki-kiinaroinaa, niin tottakai QC on paskaa. Jos ei kelpaa, niin sitten palauttaa ja saa rahat takas. "Voi ei, joku asiakaspalvelija oli idiootti joka sössötti tyhmää paskaa, nyt lähtee kyllä boikottiin koko firma :-("
Toisaalta, en kyllä muutenkaan ymmärrä ulinaa. Ostat halpaa bulkki-kiinaroinaa, niin tottakai QC on paskaa. Jos ei kelpaa, niin sitten palauttaa ja saa rahat takas. "Voi ei, joku asiakaspalvelija oli idiootti joka sössötti tyhmää paskaa, nyt lähtee kyllä boikottiin koko firma :-("
Viimeksi muokattu:
Uutiset
-
Apple julkaisi vuosien odotuksen jälkeen uudet Studio Displayn ja Studio Display XDR:n
3.3.2026 23:21
-
Apple julkaisi M5-sukupolven MacBook Airin ja M5 Pro- ja Max-piireillä varustetut MacBook Prot
3.3.2026 22:39
-
Apple julkaisi uudet tehokkaammat M5 Pro- ja M5 Max -järjestelmäpiirit
3.3.2026 21:55
-
Qualcomm julkisti Snapdragon Wear Elite -alustan puettaviin laitteisiin
3.3.2026 00:41
-
Lenovo esitteli MWC:ssä konseptitason Legion Go Foldin ja ThinkBook Modular AI PC:n
3.3.2026 00:19
