Tommonen on kyllä tyylikäs tapa rakentaa sooloja, että linkitetään erilaisia melodisia ideoita ja väliin jää vähän tilaa hengittää.
Joo eihän nämä kiistelynalaisia asioita ole
Soittamisesta puheenollen kun ei ole kymmeneen vuoteen juuri jaksanut soittaa, niin ainoa mielenkiintoa ylläpitävä juttu viime aikoina on ollut Juha Björnisen kitarasoolojen plokkailu. Kuten tiedetään, niin volvosärö-ukollahan on käsittämätön määrä studioaikaa takana ja olen kahlannut lukemattoman määrän jotain 0-hit wonder iskelmäartistien levyjä, kun koskaan ei voi olla varma, milloin lähtee tiukka soolo. Kassu Halosen aikaisista tuotannoista varsinkin löytyy piilotettuja helmiä. Itselle ehkä kaikkien aikojen suosikkisuomalaiskitaristi, erittäin tunnistettava bendaustyyli ja loppuunsoitettujen blueslikkien lisäksi usein hauskoja kromaattisia sivuaskelia seassa. Välillä katsonut myös Youtubesta vanhoja TV-tuotantoja, jossa herra sikailee taustabändissä aikansa Mikko Kososena. Saatteeksi kova soolo milleniumin ajoilta.
Tommonen on kyllä tyylikäs tapa rakentaa sooloja, että linkitetään erilaisia melodisia ideoita ja väliin jää vähän tilaa hengittää.
Ja joo, positiivinen yllätys, jos on pakkokuuntelussa (esim. autossa) jotain maailmanlopun iskelmää ja sieltä lävähtääkin puskista joku hieno soolo
Ite plokkaillu mm. tän artistin sooloja:
Meikäläiselle tämmönen vastaava kasari- tai ysärimeno ei mee koskaan pois muodista.
Toi oli yllättävän kova toi koko levy. Mikä lie kreikkalainen artisti. Ja tosiaan tommoisia varsin hyvällä maulla vedettyjä soolojakin matkassa. Tota matskua unohtuu aina kaljapäissään fiilistelemään pitkäksi aikaa
Toi oli yllättävän kova toi koko levy. Mikä lie kreikkalainen artisti. Ja tosiaan tommoisia varsin hyvällä maulla vedettyjä soolojakin matkassa. Tota matskua unohtuu aina kaljapäissään fiilistelemään pitkäksi aikaa
Tosta kamarunkkareille kakkososa Anssi Kelan Soitinratsia -sarjaan:
Sen verran haitallista tais olla tuon Kosos-jakson katsominen, että pitää varmaan saada joku tommonen Jazzmaster-tyylinen offsetti, Masteryn tallala, ehkä P90:sillä..
Danelectroja oli ne baritonit. Noihan ei oo ilm. kovin kalliitakaan, että vois jäädä kalliimpiakin himoja.
Ei kun niinpä olikin. Oli vähän sellainen tunne, että Gretschiltä oli kaikkea muuta paitsi baritoneja. Danelectroja Kosonen kyllä kehui ja taisi sanoa, että ne maksaa jotain 500 euroa ja etenkin hintaansa nähden on semmosia, että jokaisella pitäisi olla ainakin yksi. Mikä taas ei ole hyvä juttu sanoa yleisölle, jossa on herkästi kitarakuumeilevia katsomassa.
Joo. Mää en kyllä suoraan sanoen tiedä, mitä tuollaisella tekisin.. Joku alavireinen metallijyräys tulis ekana mieleen, mutta aika perverssiä tommoisella Danelectron tyylisellä skeballa, minkä jälkeen jää lähinnä joku alavireinen sointumaalailu, mikä on taas niin spesifi juttu, ettei viittis kokonaista kitaraa ostaa.. Plus noi on minusta aika kauhean näköisiä
Jos matalalla gainilla mikki surisee niin puhuisin viasta. Samoin jos humppari surisee ylipäätään.
Kyllä jossakin varmaan vikaa on, jos maadoitus vain pahenssi asiaa. Kattos toi jos olisi apuja. On aika kattavasti selostettu asiaa
Kamala video. Siis katsoin kyllä kokonaan, mutta sit huomas että itseltä puuttuu vielä ainakin 3 kitaraa. Ja tähän päälle vielä danaelectron huulipuna mikeillä ja sitten ehkä tuo citar -soundin tarjoava juttu. Parker fly deluxe varsinkin harmittaa, kun niitä ei enää valmisteta, ja kuitenkin tarjoaa omaa soundiansa. Hinta karkaa älyttömyyksiin harvinaisuuden takia.
Single coil hum taitaa olla aika pitkälti ominaisuus, eli vaikea saada pois tykkänään. Vähennettyä sitä saa, tulos riippuulähtötilanteesta. Single coil mikit ovat herkkiä ympäristön häiriöille. Niitä voi väitetysti tulla riippuen mm. vahvistimen sähköpistorasian maadoituksesta (toinen pistorasia voi olla parempi), muista lähistön sähkölaitteista, loistevaloista jne.
Noi on kieltämättä aika kummallisen näköisiä, enkä sellaisella ehkä mitään kunnollista tekisi, mutta vuosien saatossa kitarakuume on usein noussut ihan rumiakin tai vähintään outoja kitaroita katsellessa hyvin usein ihan ilman tarvetta.Joo. Mää en kyllä suoraan sanoen tiedä, mitä tuollaisella tekisin.. Joku alavireinen metallijyräys tulis ekana mieleen, mutta aika perverssiä tommoisella Danelectron tyylisellä skeballa, minkä jälkeen jää lähinnä joku alavireinen sointumaalailu, mikä on taas niin spesifi juttu, ettei viittis kokonaista kitaraa ostaa.. Plus noi on minusta aika kauhean näköisiä
Pikku poikkeus ehkä tossa jälkimmäisessä videossa näkyvä 12-kielinen Danelectro. Semmoinen vois olla hauska omistaa ja sille keksisin ihan käyttöäkin.
Oon ottanut, muutamaankin otteeseen tässä mitä lie reilun 25 soittovuoden aikana, ja saattaa olla, että käyn nytkin keväällä muutaman tunnin setin ihan sillä, että saa vähän ulkopuolista arviota ja toista silmäparia katsomaan juttuja, joita on ite työstänyt.
Olen ja olivat kovin hyödyllisiä, kun opettaja osasi heti tarttua pahimpiin ongelmakohtiini ihan soittoasennosta lähtien. Kävin parisen vuotta viikottain tunneilla, siinä oppi paremmin itse oppimaan soittamista, mikä oli se suurin hyöty.
Niin olikos sulla kitara-arsenaali pääasiassa jotain floikallista hevikeihästä vai jotain perinnesoittimiakin telineessä? Viesteistä saanut kuvan, että ainakin Ibanezit hyvin tuttuja pelejä.
Olis vaan rahaa veivata.
www.thomann.de
Taisi tokalla vedolla mennä "maalin" eli ei tarvinnu kauaa kuvailla.No, jotain pikaista kommenttia.
soundcloud.com
On kyllä aika rajut kielet, mutta hyvinhän toi menee. Joskus pidin itsekin vastaavia, mutta sittemmin on tullut palattua inhimillisempiin setteihin.Siitä pula-ajan Slashia:
November Rain - First Solo (playthrough)
Got a new guitar with much heavier strings that I'm used to and thought to try and record something with it. A little getting used to bending is needed, but it plays allright. Btw. played with a stra
Eka bendi just sen verran vajaa, että häiritsee, mutta tilttas projektin tallennus, kun Onedriven synkkaus varas tiedostoa, niin menikin välissä tovi sitä setviessä, että pääsin edes tallentamaan tuota, niin jäi uusintaotot ja hiomiset.
Tosiaan viikolla tuli uusi Tokain strato lespan tilalle. 12-56 (tai .054) setti kiinni, että jonkin matkaa paksummat kielet, millä tottunut soittamaan. Aamulla kiersin neljäsosakierroksen kaularautaa tiukemmalle, kun alkuperäinen omistaja tykännyt aika korkeasta tatsista ja perään sit tuo nauhoitus. Sanotaanko että yllättävänkin mukava jo soittaa, mutta huolto edessä ens viikolla, jossa tulee tsekatuksi läpi ja humppari takas tallamikin paikalle.
Jossain näin juttua, että toi Fenderin 57/62 mikkisetti ois tarkoitettukin paksummalle, luokkaa .012 setille. Että muuten liian kirkas soundi tai jotain sinne päin. Tiedä sitten. Ei noiden kanssa välttämättä muuta ongelmaa oiskaan, mutta toi paksu E alkaa olemaan aika paksu millekään teknisemmälle.. Mutta ehkä tän voiskin pitää tämmöisenä fiilistelypelinä. Paras mun sähkökitaroistani soittaa sormin, kun kielet paksummat ja pykälän korkeammalla.
Mikähän lie originaali ´57 strato on kitarapajalla nyt myynnissä hintalapulla 16k€.
Joo nimenomaan. Joissain piireissä tuntui olevan ajatus, että jos pystyy soittaa paksulla setillä hyvin, niin on jotenkin parempi kitaristi. Ajattelin että pakko kai sitten olla mies ja uhrautua, mutta samalla logiikallahan kitaraakaan ei pitäisi valita sen perusteella, että se tuntuu hyvältä omaan käteen. Ja Ynkkäkin taitaa vetää jollain .08–42 setillä (saa korjata).
Jeps, jotain tällaista itse asiassa havaitsin kun noilla paksummilla soittelin.
Laulajia tulee mieleen aika monta
(kohtuu kova veto taas kerran, kiitos tästä )Joo ihan selkeesti kitaran vika, hävitykseen vaan moinen kukkakeppi, voin hävittää turvallisesti kun lähetät mulle tänne sen
Onko heittää esimerkkiä tästä Lukatherin raivotilusta? Se on kuitenkin minusta noin yleisesti sieltä tyylitajuisimmasta päästä kitaristeja. Vaikka huom. ei niitä kitaristeja, joiden matskun tuntisin läpikotaisin.Josta pääseekin Lukatherin kohdalla siihen alkuperäiseen kysymykseen, eli homma kusahtaa kun kaulamikki napsahtaa päälle ja lähtee hampaat irvessä kunnon raivotilu
Yritin nopeasti etsiä jonkun esimerkin, tuossa livessä 2:04 kohdassa on hieman tuota kuvailemaani toimintaa. Sitten taas 1:54 kohdan sointu silkkaa hunajaa korvilleni.
Vähän ehkä raju tuomio itseltäni... Älkää kivittäkö, pidän itsekkin Lukatheria yleisesti ottaen todella tyylitajuisena
Kikon edeltäjä Megadethissä sanoi jossain kohtuu tuoreessa haastiksessa täsmälleen samaa, että tuo varmaan jakaa kitaristeja. Itekin tykkään kyllä tuosta linjasta, että tunnetut soolot mahdollisimman pitkälle sellaisenaan, kun sitä minusta keikoilla vähän niinku odotetaankin.Tässä Knopflerin näkemys asiaan, soolot levynä vs. livenä. Lyhyesti: monet biisit ja soolot on ihmisille tärkeitä, joten hän haluaa kunnioittaa sitä ja yrittää ainakin tietyt "maamerkit" pitää soittossaan, vaikka muuten soitteleekin mitä sattuu.
