Kitaran soittaminen

Haasteita ei kyllä puutu tosta biisistä. Itsehän toki pystyisin soittamaan tempoon helposti, mutta ei oo riittävästi kieliä kitarassa että vois :geek:
Huomasin että itselle tuo kuusi kieltä on yksin soitettaessa ihan riittävästi. Oli parikin seiskakielistä, ja kyllä se tavallaan sujui, mutta ostin pari kuuskielistä baritonia, jotka sopivat omiin nakkisormiin paremmin.
 
Joskus reilu kymmenen vuotta sitten oli hauska, kun kaveri pyyti heidän black metal bändiin soittamaan kitaraa. Ajatuksilta jne. olin ihan sopiva, mutta ei se tainnut tietää siinä, että lähinnä bluesia ja rokkia minä olin veivannut. Meni hetki kyllä saada siinä käsi tremoloihin ym.

Nykyään hassusti sama, että blues hommat ym. sellaiset kehittyneet, mutta into olisi myös tehdä itse haaveilemani oma black metal levy, mutta voi perse, kun ei lähde ideat soiton puolelta oikein. Pitäisi vaan jaksaa treenata.
 
Kyllä ne on ne vanhat Metallicat vaan kanssa rytmikitaristille kovia harjoitteita. Vaikka Puppets-levyn nimibiisi tai Disposable Heroes. Ensin mainittu voi olla downstrokeilla tekemätön paikka ja toi jälkimmäinenkin kunnon pikkauskäden crossfit-reeni, vaikka parissa kohtaa pääseekin vähän palauttelemaan hapoilta.

Tossa muuten hyvä tutoriaali vähän edistyneemmälle soittajalle. Oon samaa mieltä Ellerin kanssa, että toi on yksi kaikkien aikojen parhaita metallisooloja. Mullon ton levyn nuottikirjakin ysäriltä, mutta aivan päin seiniä tabitettu. Ellerillä sen sijaan fiksut sormitukset tuossa.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Murisin tuossa aiemmin kitaralegendan huonosta tatsista bendeissä. Nyt tuli vastaan hyvä treeni siihen kun puuhasin tuommosta kakraokehommaa. Tarpeeksi helppo biisi jotta me kuolevaisetkin voidaan kokeilla. Jos joku haluaa tuon pohjan ilman sooloa niin voin heittää privana fileen. Onhan se eri hommaa treenata jonkun soittaman soolon päälle kuin vetää oikeasti sooloa ihan itsekseen. Varmasti palkitsevaa jos ei ole ennen kokeillut.
Laitoin pelkän soolon tohon niin ei tarvi metsästää että missä.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Kyllä ne on ne vanhat Metallicat vaan kanssa rytmikitaristille kovia harjoitteita. Vaikka Puppets-levyn nimibiisi tai Disposable Heroes. Ensin mainittu voi olla downstrokeilla tekemätön paikka ja toi jälkimmäinenkin kunnon pikkauskäden crossfit-reeni, vaikka parissa kohtaa pääseekin vähän palauttelemaan hapoilta.

Tossa muuten hyvä tutoriaali vähän edistyneemmälle soittajalle. Oon samaa mieltä Ellerin kanssa, että toi on yksi kaikkien aikojen parhaita metallisooloja. Mullon ton levyn nuottikirjakin ysäriltä, mutta aivan päin seiniä tabitettu. Ellerillä sen sijaan fiksut sormitukset tuossa.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Martyn soolokama on kyllä todella kovaa kitaramusaa. Uniikki hevikitaristi kyllä, yhdistää ihmeellisiä skaaloja ja musiikkityylejä yhteen.
 
Joskus reilu kymmenen vuotta sitten oli hauska, kun kaveri pyyti heidän black metal bändiin soittamaan kitaraa. Ajatuksilta jne. olin ihan sopiva, mutta ei se tainnut tietää siinä, että lähinnä bluesia ja rokkia minä olin veivannut. Meni hetki kyllä saada siinä käsi tremoloihin ym.

Nykyään hassusti sama, että blues hommat ym. sellaiset kehittyneet, mutta into olisi myös tehdä itse haaveilemani oma black metal levy, mutta voi perse, kun ei lähde ideat soiton puolelta oikein. Pitäisi vaan jaksaa treenata.

Mulla on vähän sama. Tykännyt nuorempana paljonkin sahata bläkkisriffejä ja varastossa olisi varmasti levylliseen verran riffejä. Meitsi tykkää yhdistellä jazzsointukulkuja ja melodioita bläkkisriffistelyyn.
 
Mulla on vähän sama. Tykännyt nuorempana paljonkin sahata bläkkisriffejä ja varastossa olisi varmasti levylliseen verran riffejä. Meitsi tykkää yhdistellä jazzsointukulkuja ja melodioita bläkkisriffistelyyn.

Joo, kyllä tuollainen musiikillinen kypsyys tai monipuolisuus on hyvästä. Minullakin ainakin väitän on jotain visiota, mutta treeniä kyllä vaatii toteuttaminen nyt. Sohvalla voi vetää jutut, mutta nauha ei tunne armoa. Toisaalta en kuitenkaan halua sortua perfektionismin ansaan ja olla lopulta tekemättä mitään.
 
Tuo rytmikitara on alkanu jo hahmottua. Jännä miten sen vaa sitte hiffaa kun sen hiffaa. Tää on nyt toka nauhotus molemmil kitaroilla ja biisi taustalle. Eka kuulosti lähinnä kissanraiskaukselta, eilen siis veivasin. Nyt tänää uus veto ja selkeästi parempi vaan ei lähellekään sillä tasolla millä coveeraan, mut kiva huomata oma progressi!

Eniten tuottaa haasteita pysyy täysin samassa rytmissa molemmilla kitaroilla ja sitte biisin tietyt kiekurat. Reeniä reeniä!

Tais mennä tuo rytmikitara vähä liia hiljaseks tähä mut olkoon. Uppasin uusiks:


4:30 jälkeen eli biisin loppu alkaa kuulostaa jo siltä mitä vaaditaan vähintään tuohon, eli onnistunut loppu biisussa!
 
Viimeksi muokattu:
Aivan loistava sovellus luurille toi Songsterr. Sovellus ilmainen, mutta maksoin 9,99€ kertamaksun, niin saa kaikki ominaisuudet käyttöön, mm. saa pudotettua biisin nopeutta käytännössä niin alhaiseksi kun mahdollista jne. Ainakin näin aloittelevalle yli nelikymppiselle ukolle ollut hyvä ominaisuus. Saa sitten pikkuhiljaa nostaa nopeutta, kun oppii biisiä soittamaan. Sitä en tiedä onko kaikki tabit oikein, mutta ainakin kokeilemani biisit kuulostaa suht oikeilta.
 
Aivan loistava sovellus luurille toi Songsterr. Sovellus ilmainen, mutta maksoin 9,99€ kertamaksun, niin saa kaikki ominaisuudet käyttöön, mm. saa pudotettua biisin nopeutta käytännössä niin alhaiseksi kun mahdollista jne. Ainakin näin aloittelevalle yli nelikymppiselle ukolle ollut hyvä ominaisuus. Saa sitten pikkuhiljaa nostaa nopeutta, kun oppii biisiä soittamaan. Sitä en tiedä onko kaikki tabit oikein, mutta ainakin kokeilemani biisit kuulostaa suht oikeilta.

Se Songsterr taitaa olla ihan asiallinen sivusto kyllä. Toinen varteenotettava on Ultimate Guitar Tabs. Tosin tämä maksaa muistaakseni 60€/12kk.
 
Se Songsterr taitaa olla ihan asiallinen sivusto kyllä. Toinen varteenotettava on Ultimate Guitar Tabs. Tosin tämä maksaa muistaakseni 60€/12kk.

ULTIMATE GUITAR TABS - 1,100,000 songs catalog with free Chords, Guitar Tabs, Bass Tabs, Ukulele Chords and Guitar Pro Tabs! Miltei kaikki löytyy GP filuina myös, kun taitaa noi "pro" versiot olla vain käännetty GP:stä, joten samalla hinnalla saat Guitar Pron hankittua. Uusin 8 versio taitaa maksaa alle 70€.
Ja samat ominaisuudethan siinä plus vielä enemmän juttuja.
 
ULTIMATE GUITAR TABS - 1,100,000 songs catalog with free Chords, Guitar Tabs, Bass Tabs, Ukulele Chords and Guitar Pro Tabs! Miltei kaikki löytyy GP filuina myös, kun taitaa noi "pro" versiot olla vain käännetty GP:stä, joten samalla hinnalla saat Guitar Pron hankittua. Uusin 8 versio taitaa maksaa alle 70€.
Ja samat ominaisuudethan siinä plus vielä enemmän juttuja.

Täytyy harkita sitä sitku tää lisenssi loppuu tuolta sivustolta :) Turhaa kahdesta maksaa.

Lisää biisejä tulee vaan treeniin.. Nyt on yhtaikaa kieltämättä varmaa yli 10 biisiä. Tää menee kohta kokopäivätyöstä. Jos mul ei ois päivätyötä niin soittaisin varmaa 10 tuntia päivässä.

Pitkään veivailin tuon vahvarin kanssa, mut tarpeeks monta kertaa ku täällä neuvottiin siirtyy plugareihin, niin paluuta ei enää ole :D Reaperiin ku nauhoittaa vetoja niin sieltä saa aivan hemmetin tärkeää tietoa missä tekee virheitä ja miten ne ilmenee. Niitä sit lähtee osaa lähtee korjaamaan pois. On se kyl välillä aika raakaa touhua kuunnella omia virheitä vaikka luulee et veto menikin ihan asiallisesti. Vaikka vahvarin kanssa on kiva välillä soitella.
 
Songsterrista voi ladata filut ilmaisversiollakin ja käyttää esim. ilmaista Tuxguitaria. Voi vaikka vedellä rummut ja bassoraidan (tai kitararaidat jos on basisti kuten mää) midinä Reaperiin ja nauhoitella siihen päälle omansa.
 
Tässä erittäin kiinnostavaa "uudehkoa" (eli säveltäjä elossa) klassisen kitaran repertuaaria. Uskoisin että tämä kappale "Emergence" puhuttelee sähkökitaristejakin, kun melodian taustalla kulkeva kitaravalli kuulostaa tietyllä tapaa "metalliriffiltä". Hätäisimmille lisätietona että kiinnostava osuus alkaa noin 0:48. Cutroneo soittaa nopeammalla temmolla kuin säveltäjä itse (Andrew York synt. 1958) ja kuulostaa mielestäni paremmalta. Cutroneon oma kommentti biisiin vasemman käden työskentelyyn oli muistaakseni jotain luokkaa "like Eddie Van Halen on crack" - mitä ikinä tarkoittaakaan, itselle ei ole Van Halen kovin tuttu (eikä crack).

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
80% treeniajasta mennyt tuon The Been kanssa. Se alkaa jo sujumaan ja osaan ulkoa unissani mut molempien kitaroide timing kusee vielä pahasti. Virheitä toki vielä tulee. Nytki peukaloin vähä Reaperilla noita millisekunteja suuntaa tai toiseen.
Hemmetin vaikea vetää täydellisesti pakettiin vielä omilla taidoilla mut mä en luovuta!

 
Joo, kyllä tuollainen musiikillinen kypsyys tai monipuolisuus on hyvästä. Minullakin ainakin väitän on jotain visiota, mutta treeniä kyllä vaatii toteuttaminen nyt. Sohvalla voi vetää jutut, mutta nauha ei tunne armoa. Toisaalta en kuitenkaan halua sortua perfektionismin ansaan ja olla lopulta tekemättä mitään.
Bläky ja perfektionismi voivat käydä käsikkäin, mutta ei kuulu genren normeihin, kuten varmasti tiedätkin.

Monella on vain todella iso kynnys musan tekoon/julkaisemiseen/tms. Tämä ominaisuus voimistuu soittovuosien myötä, jos ei ole vielä aloittanut oman musan tekemistä. Tietyssä vaiheessa musasta ja soittamisesta "ymmärtää liikaa", eikä itseilmaisulle jää tilaa. Tai omalle rajallisuudelle muusikkona.
 
Monella on vain todella iso kynnys

...tai sitten koitetaan kurkottaa latvaan & tehdä, vaan hittibiisejä (kuten yks hemmo aikoinaan) ja sivuttaa ne huonot biisit, jotka yleensä täytyy tehdä ensin. = Lopputuloksena ei synny välttämättä yhtään mitään.

Humoristisimpia on aina olleet ne, joille ei saanut sanoa mitään, edes vähänkin teoriaan liittyvää, ettei niiden "luovuus" vaan kärsisi tai loppuisi kokonaan. Köh köh köh. Otelaudan tuntemisen nyt puhumattakaan, helpompaahan se nyt on heittää biisitikkaa, silmät kiinni pilkkopimeässä. Ja toivoa, että ehkä myös on sama huoneessa, kuin se tikkataulu. Outoa kyllä, ei meikäläistä teorian ta otelaudan tuntemus ole koskaan haittanut. Päinvastoin.
 
...tai sitten koitetaan kurkottaa latvaan & tehdä, vaan hittibiisejä (kuten yks hemmo aikoinaan) ja sivuttaa ne huonot biisit, jotka yleensä täytyy tehdä ensin. = Lopputuloksena ei synny välttämättä yhtään mitään.

Humoristisimpia on aina olleet ne, joille ei saanut sanoa mitään, edes vähänkin teoriaan liittyvää, ettei niiden "luovuus" vaan kärsisi tai loppuisi kokonaan. Köh köh köh. Otelaudan tuntemisen nyt puhumattakaan, helpompaahan se nyt on heittää biisitikkaa, silmät kiinni pilkkopimeässä. Ja toivoa, että ehkä myös on sama huoneessa, kuin se tikkataulu. Outoa kyllä, ei meikäläistä teorian ta otelaudan tuntemus ole koskaan haittanut. Päinvastoin.
Joopa. Samaa aitoutta hakee myös ne ketkä haluaa vetää vaan yhden oton ettei vaan tule liian kliinistä. Joka on todnäk aina paskempi kuin nro 9.
 
Kannattaa osata soittaa se nauhoitettava veto oikeasti, niin sitten saa ilmavan vedon aikaan ;) Fiilis välittyy nauhalle, eli kun lähtee helposti, niin ei tarvitse puristaa.

(tiätty, jos taitotasoa riittää pohjilla runsaasti verrattuna kipaleen hankaluuteen, niin eka veto riittää)
 
Muistaakseni Metallican Master of Puppets on nauhoitettu X0% vauhdilla alavireisellä kitaralla ja nopeutettu tempoon, jotta on saatu kyllin tiukka kitarasoundi levylle. Livenä sitten vastaavasti Master of Puppets vedetäänkin reilusti ylitempoon.
 
...tai sitten koitetaan kurkottaa latvaan & tehdä, vaan hittibiisejä (kuten yks hemmo aikoinaan) ja sivuttaa ne huonot biisit, jotka yleensä täytyy tehdä ensin. = Lopputuloksena ei synny välttämättä yhtään mitään.

Humoristisimpia on aina olleet ne, joille ei saanut sanoa mitään, edes vähänkin teoriaan liittyvää, ettei niiden "luovuus" vaan kärsisi tai loppuisi kokonaan. Köh köh köh. Otelaudan tuntemisen nyt puhumattakaan, helpompaahan se nyt on heittää biisitikkaa, silmät kiinni pilkkopimeässä. Ja toivoa, että ehkä myös on sama huoneessa, kuin se tikkataulu. Outoa kyllä, ei meikäläistä teorian ta otelaudan tuntemus ole koskaan haittanut. Päinvastoin.
Ei teoriasta tai otelaudan tuntemuksesta haittaa ole. Harva äidinkielen opettaja on menestynyt kirjailija, ja sama pätee pitkälti myös musiikkiin. Poikkeuksia on, se on selvää.

Kitaransoiton opettaja kertoi, että peukaloa ei käytetä otelaudalla. Tämän sisäistin ja poisopin, kunnes näin Jimin soittoa. Vitutti, kun toinen "tiesi", miten kitaraa soitetaan. Peukku meni tuota opetusta ennen täysin luontaisesti otelaudalle.

En kuvittele, että musta olisi tullut Jimi2, vaan ton jälkeen jokainen neuvoja (jolla ei ole kultalevyä plakkarissa) kuulostaa samanlaiselta Jussipattitussilta.

Musiikin tekeminen ottaa oikeasti taitoa, aikaa ja paneutumista. Tämän lisäksi jonkinlainen luovuus olisi aika tärkeää, että sitä joku jaksaisi kuunnella pakottamatta.

Asian sivuun, kyllähän se harmittaa, kun radiossa soi Arttu Wiskarin autotunehoilotukset, ja Shade Empiren "Omega Arcane" kuulostaa kansan korvaan kulkutaudilta.
 
Ei teoriasta tai otelaudan tuntemuksesta haittaa ole
...paitsi että kun joku saa jo soittouran alussa päähänsä, että niistä voi olla, eikä suostu vuosienkaan jälkeen muuttamaan mieltänsä. = Ei siinä auta mikään, menee jo lähinnä uskon asioiden puolelle. ja niistä on tunnetusti, suht turhaa keskustella.
 
Riippuu myös niin paljon musiikkigenrestä mitä soittaa. Jossakin Jazzissa ja kunnon progesekoilussa aika tärkeää tietää mikä nuotti menee minnekin.

Toisaalta jossakin perus rokkiränkytyksessä ei ole niin justiinsa. Se mikä kuullostaa hyvältä on tärkeämpää.


In before väärä nuotti skaalaan on Jazzia.
 
Sanoisin että jos biisi on treenattu niin hyvin että menee autopilotilla niin sitä fiilistä on paljon helpompi synnyttää siihen päälle. Varsinkin livenä eli silloin tulee sitä tulosta myös sillä ykkösellä.
 
Jokainen itseään kunnioittava muusikko on harjoitellut esitettävän kappaleen sekä normaalilla nopeudella että hitaammin. Hitaasti soittamalla huomaa kohdat, jotka syvällisen ulkoaosaamisen sijaan tulee pelkästään lihasmuistista. Lihasmuisti toimii jokseenkin epäluotettavasti esiintymistilanteessa tai jos kesken kappaleen tulee jokin muu pieni häiriö. Esiintyessä pitäisi aina myös olla tekniikkaa pankissa eli soittonopeus tai muu kikkailu ei ole aivan siellä oman maksimin tuntumassa. Tällöin hienomotoriikan toimintaa heikentävä esiintymisjännitys ei vielä estä kappaleen esittämistä niin kuin kuuluu.

Itse olen saanut aika paljon uutta puhtia harjoitteluun kertailemalla soittoharjoittelun perusteita. Kappaleiden läpisoittelu on lähinnä turhaa (paitsi lähellä esiintymistä) ja suurin osa ajasta pitäisi keskittyä harjoittelemaan vaikeita kohtia. Uusi harjoittelukappale pitäisi myös alkaa kulkea noin viikossa tai muuten harjoittelee liian vaikeaa kappaletta. Liian vaikeiden kappaleiden harjoittelemisessa riskinä on mm. täysi kyllästyminen kyseiseen kappaleeseen tai soittamiseen ylipäätään.
 
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



Virheitähän tuossa on mutta ei muuta kuin eteenpäin!
 
Virheitähän tuossa on mutta ei muuta kuin eteenpäin!

Eteenpäin olet mennyt, mutta mutta. Time kyllä kusee aika pahasti, mikä tekee kuuntelemisesta aika epämiellytävää. Heti jo tuosta kun biisi lähtee rullaamaan niin kitarat menee omia polkujaan. Ei oikein tahdo osua iskuilleen.

Laita vaikka klikki päälle ja nauhoitat jotain ihan simppeliä ja kuuntelet sitten klikin ollessa päällä. Mitä enemmän huojuu, sitä enemmän vain korostuu kun muita soittimia tulee mukaan. Otat jonkun helpon riffin ja soittelet kunnes menee tahtiin. Sitten harjoittelemaan tuplausta, eli soitat toisen raidan samalla lailla päälle.

Ja jos soittelee biisejä, missä on jo ns. kitara taustalla (kone tai oikea), niin omaa soittoa vaikea arvioida itse jos siellä pauhaa kaikkea seassa. Raaka totuus kuuluu kun soittaa riffiä yksikseen vaikka vain rumpukompin päälle. Esim. itse kun nauhoittelen, niin karsin sieltä mahdollisimman paljon pois. Rummut/basso sekä jotain jos on oleellista, saa jäädä. Sitten mennään osio kerrallaan kahdella raidalla vuorotellen. Lopuksi sitten kaikista synista ja muista kilkkeistä mute pois. Videoita kun teen, niin silloin kokonaisuus on taustalla.

Jos tällä viikolla tulee aikaa, niin pitäisi pari videota lykkästä tulille. Helloweenia ja sitten jos kehtaa tuo Angran Nothing To Say. Jos Angra tulee, niin teen sen juuri toiste kuin äsken sanoin, että alkuperäisen päälle. Täytyy myöntää että taitaapi olla ehkä vaikein biisi mitä tässä on tullut rämpyteltyä. Reilun viikon soitellut ja jotenkin alkaa menemään. Ei ole tuo alternate ihan hallussa :D Mutta ehkä lähinnä sitä, että kyllä pitempäänkin soittaneena turhautuu ja huutaa hiljaa mielessään vittuperkelettä jatkuvalla syötöllä. Pitempään soittaminen tosiaan ei ainakaan mun kohdalla korreloi harjoittelun määrään..
 
Jep. Biisin timingit tuotti suuoria ongelmia. Mutta tästä pyrin kehittää :)
Huomaa kyl omaa kehitystä vaikka hiljakseen sitä tuleekin!
 
Eteenpäin olet mennyt, mutta mutta. Time kyllä kusee aika pahasti, mikä tekee kuuntelemisesta aika epämiellytävää. Heti jo tuosta kun biisi lähtee rullaamaan niin kitarat menee omia polkujaan. Ei oikein tahdo osua iskuilleen.

Laita vaikka klikki päälle ja nauhoitat jotain ihan simppeliä ja kuuntelet sitten klikin ollessa päällä. Mitä enemmän huojuu, sitä enemmän vain korostuu kun muita soittimia tulee mukaan. Otat jonkun helpon riffin ja soittelet kunnes menee tahtiin. Sitten harjoittelemaan tuplausta, eli soitat toisen raidan samalla lailla päälle.

Ja jos soittelee biisejä, missä on jo ns. kitara taustalla (kone tai oikea), niin omaa soittoa vaikea arvioida itse jos siellä pauhaa kaikkea seassa. Raaka totuus kuuluu kun soittaa riffiä yksikseen vaikka vain rumpukompin päälle. Esim. itse kun nauhoittelen, niin karsin sieltä mahdollisimman paljon pois. Rummut/basso sekä jotain jos on oleellista, saa jäädä. Sitten mennään osio kerrallaan kahdella raidalla vuorotellen. Lopuksi sitten kaikista synista ja muista kilkkeistä mute pois. Videoita kun teen, niin silloin kokonaisuus on taustalla.

Jos tällä viikolla tulee aikaa, niin pitäisi pari videota lykkästä tulille. Helloweenia ja sitten jos kehtaa tuo Angran Nothing To Say. Jos Angra tulee, niin teen sen juuri toiste kuin äsken sanoin, että alkuperäisen päälle. Täytyy myöntää että taitaapi olla ehkä vaikein biisi mitä tässä on tullut rämpyteltyä. Reilun viikon soitellut ja jotenkin alkaa menemään. Ei ole tuo alternate ihan hallussa :D Mutta ehkä lähinnä sitä, että kyllä pitempäänkin soittaneena turhautuu ja huutaa hiljaa mielessään vittuperkelettä jatkuvalla syötöllä. Pitempään soittaminen tosiaan ei ainakaan mun kohdalla korreloi harjoittelun määrään..
Synapsit yms. hermotus nauttivat yöunista. Se mikä ei onnistu tänään, ei välttämättä onnistu. Hyvin nukutun yön jälkeen homma on helppoa kuin mikä.

Jos rytmissä pysyminen ei tahdo onnistua edes yksinkertaisilla jutuilla, ja riittävällä treenillä, taustalla voi olla jotakin muuta. Itselläni oli, ja just tuon ongelman vuoksi lähdin selvittämään asiaa. Nyt rytmi pysyy, ja myös semmoset, jotka olivat aiemmin aivan mahdottomia edes kuvitella. Se alkaa A:lla ja päättyy D:llä...
 
Kertokaas hyvät soittovinkit tuohon Seek & Destroy per-solo ja solo. Se nopeampi tempovaihe. Vuoronäppäily tuottaa hankaluuksia ja olen yrittänyt kikkailla eri tyyleja mut se ei oikee loogisesti lähde treenautumaa.
 
Kertokaas hyvät soittovinkit tuohon Seek & Destroy per-solo ja solo. Se nopeampi tempovaihe. Vuoronäppäily tuottaa hankaluuksia ja olen yrittänyt kikkailla eri tyyleja mut se ei oikee loogisesti lähde treenautumaa.
Siihen alternate-pikkaukseen kautta tremolopikkaukseen sun varmaan kannattas keskittyä. Varmaan vois reenata soittamalla alkuun vaikka vaan yhtä nuottia ja niin, että pääset riittävän koviin tempoihin ja että pikkauskäsi pysyy rentona. Myöhemmin voi vaihdella vaikka nuottia välissä ennen kuin hyppää skaaloihin. Tuo on minusta ihan ensimmäinen edellytys nopeissa sooloissa, että sää pystyt ylipäätään pikkaamaan niin nopeasti kuin tarvii.

Voin jaksaessani jossain vaiheessa viikkoa tsekata tota kys. sooloa, että onko tossa jotain erityistä huomioitavaa, mutta tota Hammetin pentatonista sahaustahan tuo suurimmaksi osaksi on. Hi-taas-ti vaan liikkeelle ja pieni osa kerrallaan. Eka alusta pieni osa hitaasti, niin että kulkee. Seuraavaks toinen pieni osa edellisestä jatkuen. Seuraavaks yhdistät opetellut osat. Sit taas uusi osa mukaan. Sit rupeat nostamaan tempoa jne. iteratiivisesti eteenpäin, kunnes koko soolo on opeteltu ja menee originaalitempossa.
 
Siihen alternate-pikkaukseen kautta tremolopikkaukseen sun varmaan kannattas keskittyä. Varmaan vois reenata soittamalla alkuun vaikka vaan yhtä nuottia ja niin, että pääset riittävän koviin tempoihin ja että pikkauskäsi pysyy rentona. Myöhemmin voi vaihdella vaikka nuottia välissä ennen kuin hyppää skaaloihin. Tuo on minusta ihan ensimmäinen edellytys nopeissa sooloissa, että sää pystyt ylipäätään pikkaamaan niin nopeasti kuin tarvii.

Voin jaksaessani jossain vaiheessa viikkoa tsekata tota kys. sooloa, että onko tossa jotain erityistä huomioitavaa, mutta tota Hammetin pentatonista sahaustahan tuo suurimmaksi osaksi on. Hi-taas-ti vaan liikkeelle ja pieni osa kerrallaan. Eka alusta pieni osa hitaasti, niin että kulkee. Seuraavaks toinen pieni osa edellisestä jatkuen. Seuraavaks yhdistät opetellut osat. Sit taas uusi osa mukaan. Sit rupeat nostamaan tempoa jne. iteratiivisesti eteenpäin, kunnes koko soolo on opeteltu ja menee originaalitempossa.

Tarkoitin siis tuota rytmikitaraa :) Sooloon en vähää aikaan tule koskemaan vielä :D
 
Tarkoitin siis tuota rytmikitaraa :) Sooloon en vähää aikaan tule koskemaan vielä :D
Jaa no niin. Ihan hyväkin noin, nuo (soolot) rupeaa vaatimaan vähän jo sit enemmän tekniikaltakin.

Öö, mut tuo riffi sen soolon alla ja tempon noston jälkeen, niin ei kai siinä ole mitään kovin ihmeellistä :D Oletan, että se pieni melodiajuoksutus kierron lopussa tuottaa vaikeuksia? Minä soitan sen ihan puhtaalla alternatella A- ja D-kieliltä ja minusta siinä on olennaista vaan, että ne siirtymät kieliltä toisille menee puhtaasti ja että se pikkauspatterni / pikkausrytmi pysyy kasassa.

Hitaasti vaan ja vaikka pelkkää sitä hankalaa kohtaa toistaen. Tuommoisten riffien pikkauksessa ja kun ollaan matalammilla kielillä tuppaan lisäämään ehkä pikkaisen voimaa ite, että nuotit erottuu selkeästi toisistaan ja että se riffi itessään kuulostais selkeältä.
 
Tarkoitin siis tuota rytmikitaraa :) Sooloon en vähää aikaan tule koskemaan vielä :D

Mää vetäsen aina näin tän kaltaiset riffit, eli alinta kieltä alaspäin

1655782502777.png
 
Koska kyse on Metallicasta ja kahdeksasosanuoteista, niin en soittais millään muulla tavalla, kuin downpickaamalla ton riffin. Lopun lyhyen juoksutuksen alternatepickaisin.
 
Koska kyse on Metallicasta ja kahdeksasosanuoteista, niin en soittais millään muulla tavalla, kuin downpickaamalla ton riffin. Lopun lyhyen juoksutuksen alternatepickaisin.

No näinhän se pitäisi oikeaoppisesti. Itse laiska paska niin jaksa nähdään yhtään ylimääräistä vaivaa :p
 
Nythän Metallica on lyöttäytynyt yhteen Yousicianin kanssa näyttämään, miten niiden biisejä oikeasti vedetään. Hetfieldin tietäen toikin menee tietenkin täysin downpickaamalla.

 
Niin, aloittelijan näkökulmasta tuossa tulee reenattua vähän nyt sitten kahta eri asiaa riippuen miten tuota lähtee soittamaan. Alaspäin pikatessa haasteena on stamina, eli että jaksaa soittaa tota riffiä sen soolokohdan ylitse niin, ettei käsi väsy ja että soitto kuulostaa tiukalta. Tuolla kuvan tyylillä soitettaessa on taas kyse lähinnä siitä, että pikkaus pysyy kasassa ja että osaa aksentoida noita upstrokeja sen verran, että kuulostaa riittävän tiukalta / oikealta.

Vähän kyllä epäilen, että se juoksutus menee kyllä alternatella orkkiksenakin, mutta en jaksa just herättyäni ruveta kattelemaan mitään livepätkiä.

Itellä ollu vähän nyt tuota staminareeniäkin, koska kyllä tietty kama pitäs vaan jaksaa pelkillä downstrokeilla vetää, että kuulostaa oikealta ja riittävän tiukalta. Btw Jeff Waters Annihilatorista on kanssa aika velho tossa alaspäin pikkaamisessa, jos jotakuta kiinnostaa tsekata.
 
Mitkä kielet kannattaisi ostaa Les Pauliin? Nyt ilmeisesti jotkut metalliset, ei ainakaan nylon-kielet ja ovat toimineet ihan hyvin. Varmaan kokeilemalla noista selviää?
 
Mitkä kielet kannattaisi ostaa Les Pauliin? Nyt ilmeisesti jotkut metalliset, ei ainakaan nylon-kielet ja ovat toimineet ihan hyvin. Varmaan kokeilemalla noista selviää?
P02221.png

Itse soittelen EB:n kielillä, jotka on noista "hyvistä" kielistä varmaankin halvimmat. Les Pauleissa toiminnee ehkä yhden naksun paksummat kielet, kuin muissa kitaroissa, ettei mene lörpöksi soitella.
 
Mitkä kielet kannattaisi ostaa Les Pauliin? Nyt ilmeisesti jotkut metalliset, ei ainakaan nylon-kielet ja ovat toimineet ihan hyvin. Varmaan kokeilemalla noista selviää?
Koita selvittää, minkä paksuiset ne sun kielet on ollu. Paksumpi setti on aina pikkaisen jäykempi soittaa ja voi vaatia vähän säätöäkin kitarassa, joten pienimmän riesan tie ois saada osapuilleen saman paksuinen setti takas, jos noin on kerran toiminut.

Tuo mainittu 10-46 setti lyödään aika monessa paikkaa kii vakiona, mutta jos saat vaikka sen korkean E:n matkaan ja käyt musaliikkeessä sen kanssa, niin antavat sulle uuden setin samalla paksuudella.

Itellä on tainnu olla pääasiassa D'Addarion kieliä, välillä ehkä jotain GHS:n settiäkin.. en oo tehny niin suurta eroa. Akkarissa Elixirin pinnoitettu nanoweb-setti erottui edukseen.

muoks. toi mun LP on E-standardivireessä ja 9-46 setillä. Halusin pitää ton tosi kevyenä soittaa / venyttää, mutta kielten jännite on vielä varsin mukava. Yhtään alavireisemmäksi jos vetäis, niin sais olla hyvin nopsaan paksumpaa settiä.
 
Viimeksi muokattu:
Jooh kiitos vinkeistä. Ei se auta ku treenata :) Oon vetäny tuota samaan tyyliin kuin @Ad_Astra nyt viime kerroilla, jos oikein ymmärsin. Pelkkä vuoronäppäily tuotti hankaluuksia joten rupesin keksii muita keinoja. Kyllä tuo ihan siististi 80-90% tahdilla menee, mut 100% tuottanut jo pitkää harmaita :D
 
Jooh kiitos vinkeistä. Ei se auta ku treenata :) Oon vetäny tuota samaan tyyliin kuin @Ad_Astra nyt viime kerroilla, jos oikein ymmärsin. Pelkkä vuoronäppäily tuotti hankaluuksia joten rupesin keksii muita keinoja. Kyllä tuo ihan siististi 80-90% tahdilla menee, mut 100% tuottanut jo pitkää harmaita :D
Joo, siis ei missään nimessä pelkällä alternatella. Toikin riffi muuttuu ihan kammottavaksi pikata plus kuulostaa ihan väärältä, jos sen koittais vetää pelkällä alternatella.

Minulta jos kysytään, niin joko noin, miten kuvassa tai sit se osuus ennen juoksutusta pelkillä downstrokeilla. Riippuen nyt siitä, haluaako saada vaan biisin rullaamaan, vai kehittää samalla vähän tota staminapuoltakin. Haittaa ei oo opetella kummallakin tavalla.
 
Itse olen käyttänyt lyhyemmässä LePa skaalassa .009 Ernie Balleja, Fender-skaalaisissa .008, koska tykkään bendailla paljon ja se on vaan niin paljon leppoisampaa kevyemmillä kielillä. Makuasioitahan nämä loppuviimein on, tosin paksummat kielet on raskaammat soittaa kun vaativat enemmän puristusta. Tosin jotkut tykkää siitäkin, esim. yhdellä kaverillani on sellainen deathgrip, että ohuemmat kielet menee heti ylävireiseksi, tosin tuokin on lähinnä vaan vähän huonoa tekniikkaa.
 
Makuasioita juu. Ite voisin varmaan lyödä kympinkin setin tuohon LP:hen, mutta 25.5" skaalaisissa ysin setti luontaisin. Kympin setti tossa mulla käyneessä Suhrissa oli jo sellainen, että isommat (puolentoista, kahden sävelaskeleen) bendit alkoi vaatimaan jo liikaa repimistä tai eivät onnistuneet kaikista asemista ollenkaan.

En osaa sanoa, miten paljon tuo kyseinen kitara vaikutti yhtälössä.. Tuo oli ehkä ylipäätään vähän semmonen jämäkämpi / jäykempi peli soittaakin.
 
Sattui aamulla silmään tää video:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



Tuolla on vähän samaa asiaa, jota oon koittanu itekin kömpelösti selittää ja minusta siis erittäin hyviä ajatuksia pikkausta ja pikatessa kieleltä toiselle siirtymisiä koskien.

Pitää varmaan ottaa itekin haltuun toi kuvio. Mulla menee tavallaan toisin päin samanlainen patterni hyvin luontaisesti, mutta tuo kyseinen, jossa korkeammalle kielelle tullaan ylöspäin iskulla ja tuo kolmen nuotin patterni alkaa ylöspäin iskulla, vähän tökkii, mutta noinhan sen pitää olla, jos tarvii päästä taas nopsaan ja taloudellisesti takas matalammalle kielelle.
 
Niin, aloittelijan näkökulmasta tuossa tulee reenattua vähän nyt sitten kahta eri asiaa riippuen miten tuota lähtee soittamaan. Alaspäin pikatessa haasteena on stamina, eli että jaksaa soittaa tota riffiä sen soolokohdan ylitse niin, ettei käsi väsy ja että soitto kuulostaa tiukalta. Tuolla kuvan tyylillä soitettaessa on taas kyse lähinnä siitä, että pikkaus pysyy kasassa ja että osaa aksentoida noita upstrokeja sen verran, että kuulostaa riittävän tiukalta / oikealta.

Vähän kyllä epäilen, että se juoksutus menee kyllä alternatella orkkiksenakin, mutta en jaksa just herättyäni ruveta kattelemaan mitään livepätkiä.

Itellä ollu vähän nyt tuota staminareeniäkin, koska kyllä tietty kama pitäs vaan jaksaa pelkillä downstrokeilla vetää, että kuulostaa oikealta ja riittävän tiukalta. Btw Jeff Waters Annihilatorista on kanssa aika velho tossa alaspäin pikkaamisessa, jos jotakuta kiinnostaa tsekata.
Ja edelleen, joka vetää 100% ajasta tahdissa Transilvanian Hungerin, vetää aika monta juttua.

Helkutin nopeaa, ja kuulee kyllä kun käsi ja mieli väsyy.

Kun opettelee kitaraa, se "plektrakäsi" on aika paljon tärkeämpi kuin se toinen. Yhtään bändiä en tiedä, joka olisi pärjännyt huonolla rytmillä, mutta tiedän monta, jotka ovat pärjänneet noin viidellä soinnulla.

Tämä vain näkökulmana, eikä osoitettuna ketään vastaan. Kuten olen sanonut, olen kovin keskinkertainen kitaristi. Kuitenkin vaikkapa Triviumin muutamien biisien riffirytmi tulee plekukädelle ihan itsestään. Soolokitaristi tarvitsee kaksi hiton hyvää kättä, riffi/komppikitaristi vain 1,5. :)
 
Ja edelleen, joka vetää 100% ajasta tahdissa Transilvanian Hungerin, vetää aika monta juttua.

Helkutin nopeaa, ja kuulee kyllä kun käsi ja mieli väsyy.

Kun opettelee kitaraa, se "plektrakäsi" on aika paljon tärkeämpi kuin se toinen. Yhtään bändiä en tiedä, joka olisi pärjännyt huonolla rytmillä, mutta tiedän monta, jotka ovat pärjänneet noin viidellä soinnulla.

Tämä vain näkökulmana, eikä osoitettuna ketään vastaan. Kuten olen sanonut, olen kovin keskinkertainen kitaristi. Kuitenkin vaikkapa Triviumin muutamien biisien riffirytmi tulee plekukädelle ihan itsestään. Soolokitaristi tarvitsee kaksi hiton hyvää kättä, riffi/komppikitaristi vain 1,5. :)
En meinannu saada punaista lankaa tästä, mutta nähtävästi kommentoit tota meikäläisen viestin viimeistä kappaletta.

Taimissa pysyminen on asia erikseen. Se on vähän niin kuin kaikilta vaadittua. Kaikilta ei oo sen sijaan vaadittua kehittää semmoista pikkauskäden staminaa, että jaksaa vetää kovin nopsaan ja pitkään pelkillä downstrokeilla, jos ei semmosta matskua soita.

Mut jos on metallimusaan kallellaan oleva aloittelija, niin en näe haittaa siinä, että reenailee vähän tota staminapuoltakin. Metallican matskuilla sitä tuleekin suht väkisin, jos pyrkii alkuperäiseltä kuulostavaan meininkiin.

Bläkkissahauksista minun ei kannata sanoa mitään. Minusta se kama ei oo 95% ajasta oikein edes musiikkia :D (joojoo, provo)
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 828
Viestejä
5 136 389
Jäsenet
82 057
Uusin jäsen
sami.sillanpaa5

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom