Kitaran soittaminen

Bodomissakin jonkin verran verseissä noita. Mikä tuon nimi nyt sitten onkaan? Tupla5???? :D Ääniähän siinä ei ole yhtään enempää, vaan tavallaan samat nuotit tuplana.
 
Pitipä itsekin kokeilla last resorttia. Sormitukset ehkä vähän iisimpiä droppi deenä.

Tää kaveri soittaa sen aika puhtaasti ja dropista näköjää.

 
Satuin googlailemaan noita Papa Roachin biisejä, että käyttääkö sen kitaristi noin normaalistikin droppivirettä, niin törmäsin tämmöiseen sivuun:

35 Best Drop D Songs For Guitar - Killer Guitar Rigs

Muutenhan vastaavat listaukset on vähän meh, mutta tuossa oli linkattu jokaisen biisin kohdalla myös johonkin tutoriaaliin, että jos @Markqq tai joku muu ettii soitettavaa droppivireestä, niin tuolta vois löytyä.

Foo Fightersit, Nirvanat, Toolit yms. vähän enemmän sydäntä lähellä itelle kuin Papa Roach. Ja olihan tuolla joku Beatlesinkin veto.

Papa Roachin ylivoimaisesti paras veto mun makuuni on Time Is Running Out. Ei tosin kuulosta miltään erityisen mielenkiintoiselta alkaa soittelemaan mukaan.
 
En minä ainakaan vänkää yhtään mistään, vaan keskustelen siitä, miten erilaisia juttuja kannattaa pikata. Saa kai siitä suuttuakin, mutta jatkan sit itekseni :D

Mutta se miten joku asia plekutetaan on myös osaltaan sitten soundillinen kysymys, ellet oo joku Rikki graahami jolla economy- ja vuoroplekutus on jo niin lähellä toisiaan ettei kukaan kuule mitään eroa. Siinä mielessä ei välttämättä kannata ehkä olla hirveän ehdoton sen kanssa että miten toteaa että kamaa tulisi soittaa. Samoin kompatessa kun tulee eteen noita demppauskuvioita, niin plekutusta saa funtsia sen kannalta että miten saa nuo aksentoidut äänet kuviossa pomppaamaan sieltä linjasta sopivasti esiin. Joskus se tarkoittaa sitä että ottaa ne kaikki vaan plekun alaiskulla, joskus toiste taas sitä että aksentoi sitten yläiskulla jne.

Jos on tuollaisia ei tasajakoisia kuvioita, niin alternatella pikattuna ja alaspäin aloitettuna tuonne korkealle E-kielelle päätyy alaspäin iskuun.

No mutta jos esim. plekutat gridillä niin noi on kaikki plekun yläiskuja mitä tulee ryhmän korkeimmalle äänelle tossa esimerkissäsi...


Niin siis ne 90-luvun Japanissa tehdyt RG:t vertautuu varmaan suunnilleen tämän päivän Prestige-sarjaan.

Tulevat samalta tehtaalta niin käytännössä yhtäläisyysmerkit voi vetää noiden välille. Prestige markkinointiterminä lanseerattiin käsittääkseni nimenomaan erottamaan MIJit muusta tuotannosta silloin aikanaan.
 
Siinä mielessä ei välttämättä kannata ehkä olla hirveän ehdoton sen kanssa että miten toteaa että kamaa tulisi soittaa.
Heh, seuraavassa viestissä tuon lainaamasi jälkeen luki osapuilleen niin, että pikkauspatternit riippuu lopulta hirveästi siitä mitä soitetaan.

Tuo mun kirjoittamani oli tarkoitettu aika spesifiin kontekstiin, eli nimenomaan sointuarpeggioita koskien, ts. kun soitellaan vaihtuvia sointuja nopeampaan tempoon nuotti kerrallaan. Oon ite suht hyvä noissa, koska reenasin tuollaista yhteen vaiheeseen ihan hemmetisti, mutta sitä tuo ei tarkoittanut, että tuo ois joku ehdoton ohjenuora kaikkeen mahdolliseen useampikieliseen pikkaukseen. Ois pitäny tosiaan saada joku esimerkki, niin ois voinu olla paremmin tajuttavissa.

Ja juu, pikkaustyyli vaikuttaa soundiin jne :) Tuo mun kirjoittamani oli tosiaan tarkoitettu tuohon tiettyyn kontekstiin ja aloittelijaa silmällä pitäen. Ja perusviesti oli vain se, että ei pidä pakottaa sointuarpeggioihin väkisin alternatea, koska se tekee monesti asioista hemmetin vaikeaa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos kiinnostaa kotimainen kitaraporno, niin tuosta aika tuoretta pätkää:



Oon ite asiassa varmaan bongannu myynnistä tuon kyseisen Telen, jossa B-bender ja ihmetelly, mikä ihmeen viritys tuo on, mutta nyt selvis :) Samoin tuon yhden Gretchin demppaus-switch aika mielenkiintoinen.
 
Anssi on kova soittaja mutta toi kaveri tossa oikealla eli Kososen Mikko on sitten todella kansainvälisen tason vetoukko isolla V:llä. Tajuttoman hyvä ja monipuolinen soittaja.
 
Anssi on kova soittaja mutta toi kaveri tossa oikealla eli Kososen Mikko on sitten todella kansainvälisen tason vetoukko isolla V:llä. Tajuttoman hyvä ja monipuolinen soittaja.
Joudun myöntämään, etten tuntenu suorilta, mutta näki kyllä heti, että on tekijämies.
 
Joudun myöntämään, etten tuntenu suorilta, mutta näki kyllä heti, että on tekijämies.
Kosonen on niin monessa mukana, ettei pää pysy mukana. Paljon etenkin tv-tuotannoissa. Oon kyllä jo pitkään ihaillut, miten tyypiltä taipuu soolot ja kompit eri tyylilajeissa hyvällä maulla. Selkeästi löytyy musasivistystä.
 
No mutta jos esim. plekutat gridillä niin noi on kaikki plekun yläiskuja mitä tulee ryhmän korkeimmalle äänelle tossa esimerkissäsi...
Jäi kommentoimatta eilen tähän vielä sen puolesta, että kun näistä pikkauspattern-jutuista saattais olla ihan hyötyäkin jollekin aloittelevalle, niin laitatko jonkun esimerkin tästä (tabit / nuotit, pikkaus)? En nimittäin tajunnu ihan hirveästi tästä, että mitä tää mahtaa tarkoittaa.
 
Satuin googlailemaan noita Papa Roachin biisejä, että käyttääkö sen kitaristi noin normaalistikin droppivirettä, niin törmäsin tämmöiseen sivuun:

35 Best Drop D Songs For Guitar - Killer Guitar Rigs

Muutenhan vastaavat listaukset on vähän meh, mutta tuossa oli linkattu jokaisen biisin kohdalla myös johonkin tutoriaaliin, että jos @Markqq tai joku muu ettii soitettavaa droppivireestä, niin tuolta vois löytyä.

Foo Fightersit, Nirvanat, Toolit yms. vähän enemmän sydäntä lähellä itelle kuin Papa Roach. Ja olihan tuolla joku Beatlesinkin veto.

Papa Roachin ylivoimaisesti paras veto mun makuuni on Time Is Running Out. Ei tosin kuulosta miltään erityisen mielenkiintoiselta alkaa soittelemaan mukaan.

Pitäneekin tsekata mitä kivaa tuolta löytyy.

Knocking on heavens dooria on kyllä miellyttävä treenailla. Eilisillalta treenifiilistelyjä: VID_20220606_202110(0)(0).mp4
 
Pitäneekin tsekata mitä kivaa tuolta löytyy.

Knocking on heavens dooria on kyllä miellyttävä treenailla. Eilisillalta treenifiilistelyjä: VID_20220606_202110(0)(0).mp4
ei niitä helpoimpia introja soitettavaksi, nuo venytykset tahtoo mennä paremmissakin piireissä susille, mutta hyvää treeniä juuri siihen kun malttaa venyttää vaan kunnolla ja koittaa saada kohdalleen :)
Siis tokihan kyse ei ollut introsta kun tarkemmin kuuntelee :D no interlude tai soolo tai oli mikä tahansa...
 
Viimeksi muokattu:
Gunnareiden Don't Cry on kanssa vähän tota samaa sorttia kanssa, jos haluaa opetella pikkaamista noiden sointukuvioiden kautta. Ja hienoja biisejähän nuo ylipäätään. Don't Cryn soolokin tais olla muistaakseni luokkaa ihan soitettava ja sekin mukavan melodiavetoinen soolo, niin kuin nuo parhaat Slashin soolot on.

Bendauksissa pitäs olla sekä näpit että korvat mukana. Korvan pitäs aina kertoa milloin bendi on vireessä ja milloin ei, ja näpeille pitäs opettaa missä kohtaa on puoli sävelaskelta, missä kokosävelaskel jne., että tulee vähän niin kuin automaationa, eikä tarvii korjailla.

Kannattaa @Markqq reenailla noita bendejä ilman biisin mukana soittamistakin, että saat tota tekniikkaa kondikseen. Tein vastaavaa itekin, kun aloittelin pidemmän tauon jälkeen taas sähkiksen kanssa. Bendailet vaan nuotteja eri paikoista ja keskityt koko ajan siihen, että bendi osuu oikeaan nuottiin. (Koska epävireiset bendit on vähän niin kuin epävireinen viulu, ts. mitä kukaan ei halua kuunnella :D)
 
Jäi kommentoimatta eilen tähän vielä sen puolesta, että kun näistä pikkauspattern-jutuista saattais olla ihan hyötyäkin jollekin aloittelevalle, niin laitatko jonkun esimerkin tästä (tabit / nuotit, pikkaus)? En nimittäin tajunnu ihan hirveästi tästä, että mitä tää mahtaa tarkoittaa.

Kahdeksasosagridillä (nelijakoisella) jokainen tahdin kahdeksasosa saa oman plektraiskunsa. Jos kuviossa esiintyy muita aika-arvoja, niin ne sovitetaan gridille niin että kuvio jatkuu. Näin ollen tuossa sun esimerkissäsi nuo neljäsosan pituiset (kasi + kasi) äänet vie kaksi plektraiskua ja kuviota jatketaan sillä iskulla mikä nyt sattuukaan kohdalle osumaan. Jazzissa yleinen lähestymistapa, koska tällä tavalla automatisoituna tietyille tahdin osalle on aina oma, tietty plekuiskunsa ja silloin aksentointi ja synkopoitujen juttujen plekutus ja soittaminen helpottuu, helpottaa myös taimin kanssa silloin kun ei ole naksumassa klikki korvassa.
 
Kahdeksasosagridillä (nelijakoisella) jokainen tahdin kahdeksasosa saa oman plektraiskunsa. Jos kuviossa esiintyy muita aika-arvoja, niin ne sovitetaan gridille niin että kuvio jatkuu. Näin ollen tuossa sun esimerkissäsi nuo neljäsosan pituiset (kasi + kasi) äänet vie kaksi plektraiskua ja kuviota jatketaan sillä iskulla mikä nyt sattuukaan kohdalle osumaan. Jazzissa yleinen lähestymistapa, koska tällä tavalla automatisoituna tietyille tahdin osalle on aina oma, tietty plekuiskunsa ja silloin aksentointi ja synkopoitujen juttujen plekutus ja soittaminen helpottuu, helpottaa myös taimin kanssa silloin kun ei ole naksumassa klikki korvassa.
Ja vielä jos sen jonkun nuotti- / tabi- / biisi- / harjoite-esimerkin sais :) Sillä minäkin koitin noita jotain tabeja linkkailla tai kuvia ottaa, että näistä sais vähän paremmin kiinni.

Tää on kyllä aivan totaalisen eri konteksti kuin mistä se mun lainaus oli otettu. Ei noita mun tarkoittamiani tiettyjä sointukuvioita ihan kauhean monella muulla järkevällä tavalla voi soittaa :D
 
onpa muuten piilohankala tuo knocking on heavenin soolo, ei mitään kummallista vaan ei silti meinaa saada minkäännäköstä otetta :D tai sitten se on vaan tää aamu...
 
onpa muuten piilohankala tuo knocking on heavenin soolo, ei mitään kummallista vaan ei silti meinaa saada minkäännäköstä otetta :D tai sitten se on vaan tää aamu...
Ai :D Slashilla on vähän oma taiminsa soitossaan, mutta muuten veemäisin kohta siinä pääsoolossa on minusta vaan se kokosävelaskelbendi 22. nauhalta, jos soittelee LP-mallisella kitaralla.

Nuo molemmat soolot on toki semmoisia, että saa tapettua fiiliksen tehokkaasti, kun bendailee nuotit epävireeseen :D
 
onpa muuten piilohankala tuo knocking on heavenin soolo, ei mitään kummallista vaan ei silti meinaa saada minkäännäköstä otetta :D tai sitten se on vaan tää aamu...

En tiedä minkätasoinen olet mutta oletettavasti reilusti parempi kuin meikäläinen. Ite aina huomaan ku rupeen soittaa et saa lämmitellä ekat 5-10min ennenkuin homma alkaa luistamaan.
Muuten, aikasemmi suosin 0.88 - 1mm plekuja, mutta tuntuu et ne ovat nyt aivan liian paksuja. Nyt on pyörinyt 0.6 - 0.73mm pleku ja se on tuntunt hyvältä :D Kai tää touchi tässä edellee vaa kehittyy.

Joidenkin biisien kohdalla kitarasta on tullut lyömäsoitin, esim Running Wild. Ja Last Resort tuppaa aiheuttaa päänvaivaa jolloin hermot menee ja kielet saa kyytiä.
 
Ai :D Slashilla on vähän oma taiminsa soitossaan, mutta muuten veemäisin kohta siinä pääsoolossa on minusta vaan se kokosävelaskelbendi 22. nauhalta, jos soittelee LP-mallisella kitaralla.

Nuo molemmat soolot on toki semmoisia, että saa tapettua fiiliksen tehokkaasti, kun bendailee nuotit epävireeseen :D
tuo time se on joo mikä tuosta tekee v-mäisen, kaikki tulee vähän sinnepäin ja heti kun koittaa vähän oikoa niin alkaa kuulostamaan jätteeltä...
 
En tiedä minkätasoinen olet mutta oletettavasti reilusti parempi kuin meikäläinen. Ite aina huomaan ku rupeen soittaa et saa lämmitellä ekat 5-10min ennenkuin homma alkaa luistamaan.
Muuten, aikasemmi suosin 0.88 - 1mm plekuja, mutta tuntuu et ne ovat nyt aivan liian paksuja. Nyt on pyörinyt 0.6 - 0.73mm pleku ja se on tuntunt hyvältä :D Kai tää touchi tässä edellee vaa kehittyy.

Alle 1mm plektra on semmoinen löperö läpyskä, mikä soveltuu IMO akustisen rämpyttelyyn. Itse soitin pitkään 1mm plektralla ja sitten siirryin 1.5mm ja nykyään pääsääntöisesti 2.0mm. Välillä tosin 1.5mm kääntyy kädessä kun kokeilee eri juttuja.

Itse olen turhautunut tässä kun koittaa Angran "Nothing To Say" -veisua harjoitella. On siinä vain semmoinen riffi että oksat pois. Technical Difficulties on jopa helpompi.

Tässä Kiko näyttää miten se soitetaan
 
Markqq:lle vinkkinä, tuossa Kikon videossa on muuten hyvin näytetty tehokas treenitapakin. Kiko pilkkoo riffin osiin ja tavallaan pitää ne omina juttuinaan, mitkä sitten lopulta yhdistetään koko riffiksi. Varsinkin sooloja treenatessa oikeastaan ainoa tapa saada soolosta kunnolla kiinni. Jos vaan koittaa opetella koko setin putkeen ja nopeuttaa, niin ei siitä kyllä tule mitään.

Aluksi kuuntelin, että on muuten todella paljon samaa fiilistä tossa Nothing To Say:n riffissä, kuin Technical Difficultiessissä, mutta hyvin pitkälle siinä on samat perusasiat jopa sointukulkua myöten. Pitääkin tutustua Kikon biiseihin ajalta ennen Megadethiä.
 
Markqq:lle vinkkinä, tuossa Kikon videossa on muuten hyvin näytetty tehokas treenitapakin. Kiko pilkkoo riffin osiin ja tavallaan pitää ne omina juttuinaan, mitkä sitten lopulta yhdistetään koko riffiksi. Varsinkin sooloja treenatessa oikeastaan ainoa tapa saada soolosta kunnolla kiinni, jos vaan koittaa opetella koko setin putkeen ja nopeuttaa, niin ei siitä kyllä tule mitään.

Aluksi kuuntelin, että on muuten todella paljon samaa fiilistä tossa Nothing To Say:n riffissä, kuin Technical Difficultiessissä, mutta hyvin pitkälle siinä on samat perusasiat jopa sointukulkua myöten. Pitääkin tutustua Kikon biiseihin ajalta ennen Megadethiä.

Suosittelen tosiaan Angraa. Itse törmäsin tähän bändiin joskus '97. Angel's Cry ja Holy Land todella kovia levyjä. Vähän niinkuin Dream Theaterin powermetal versio. Taidokasta porukkaa. Rafael Bittencourt toisena kitaristina, joka pääsääntöisesti säveltäjänä muistaakseni. Kikon tasoinen kyllä sekin. Andre Matos oli vokalistina, kunnes erosi ja pisti pystyyn Shaman bändin. Sitäkin suosittelen. Matos kuoli pari vuotta sitten. Nythän Fabio Lione on niillä laulajana. Välissä olleesta Edusta en hirveästi välittänyt.
 
Meinasin itekin, että Angralla on paljon semmosta suoritusmetallia, jos haluaa itteensä haastaa.

Noista plekuista, niin ei niillä liian löröillä kyllä metallia oikein soitella. Ehkä ne voi tuntua alussa helpommalta, kun pleku ei pistä niin vastaan kielellä, ei oo nyt mitään löröä, jolla testata, mutta ei sillä oikein kunnollista soundia tai tatsia metallin soittoon saa..

Tommonen vajaa 1mm menee itelle vielä suht ok. Sen lörömpiä ei nyt löydykään.

Mulla oli jotain vanhoja versioita näistä, nääkin on aika kivoja, jos eivät oo uudet kovin erilaisia: Ibanez PPA16MSG-RD Pick Set

Vois melkein jossain kohti tilata taas testiin.
 
Meinasin itekin, että Angralla on paljon semmosta suoritusmetallia, jos haluaa itteensä haastaa.

Noista plekuista, niin ei niillä liian löröillä kyllä metallia oikein soitella. Ehkä ne voi tuntua alussa helpommalta, kun pleku ei pistä niin vastaan kielellä, ei oo nyt mitään löröä, jolla testata, mutta ei sillä oikein kunnollista soundia tai tatsia metallin soittoon saa..

Tommonen vajaa 1mm menee itelle vielä suht ok. Sen lörömpiä ei nyt löydykään.

Mulla oli jotain vanhoja versioita näistä, nääkin on aika kivoja, jos eivät oo uudet kovin erilaisia: Ibanez PPA16MSG-RD Pick Set

Vois melkein jossain kohti tilata taas testiin.

Nuo sand gripillä olevat varmaa pysyyki kädessä paremmin, voisi itsekin tilailla.. Ittellä on aika huonoja pintoja noissa plekuissa. Mutta juu, muistetaan nuo paksummat plekut :) tuntuu et soolottelu on kivempaa noilla löysemmillä.

Sabatonin Coat of Arms mukavasti treeniä vähä nopeampaan räpsyttelyyn eikä rytmikitara kovin vaikea.. Soolo erikseen sitten :D..
 
Nuo sand gripillä olevat varmaa pysyyki kädessä paremmin, voisi itsekin tilailla.. Ittellä on aika huonoja pintoja noissa plekuissa. Mutta juu, muistetaan nuo paksummat plekut :) tuntuu et soolottelu on kivempaa noilla löysemmillä.

Ja jos löytyy mieleinen plektra mutta ei tunnut pysyvän sormissa, niin karkealla hiomapaperilla vähän, jollain terällä viivoja tms. Kyllä pysyy sitten sormissa.
Ohkasella plektralla on puolensa, mutta sitten kun jotkut sweepit sun muut tulee ajankohtaiseksi, niin paksulla paljon etuja. Itse siirryin 2.0mm plektraan kun piti Yngwien Trilogy harjoitella soittokuntoon. Ei sitten millään lähtenyt edes 1.5mm plektralla, mutta kun nappasi 2.0mm niin johan lähti. Plektra liikkuu ns. itsestään ja työtä ei tartte tehdä yhtään.

 
^ Monta vuotta tarvitaan kahden tunnin treenillä päivässä että pääsee samalle tasolle? :D

Tuli soitettua Pump It puoliksi läpällä. Muuten tuli tässä ajatus, että en varmaa ihan niin usein nyt coveeraa noita biisuja youtubeen vaan pyrin treenaa ja kehittää soittelua paremmaksi. Nyt tässä kesällä muutenkin soittelu on vähempää kuin talvella. Lämmin ilma vie pihalle ja muuta tekemistä kun skitta kädessä päivästä toiseen :) Tänään kyllä saan sen 400€ setin mikä oli muusikoidennetissä myynnissä. Eli se ibanes RGA42FM-DEF (toi väri on iha mieletön tuossa skitassa!) ja oheissälät. Uusi kitara tuo aina uutta kivaa!

 
Viimeksi muokattu:
^ Monta vuotta tarvitaan kahden tunnin treenillä päivässä että pääsee samalle tasolle? :D

Tuli soitettua Pump It puoliksi läpällä. Muuten tuli tässä ajatus, että en varmaa ihan niin usein nyt coveeraa noita biisuja youtubeen vaan pyrin treenaa ja kehittää soittelua paremmaksi. Nyt tässä kesällä muutenkin soittelu on vähempää kuin talvella. Lämmin ilma vie pihalle ja muuta tekemistä kun skitta kädessä päivästä toiseen :) Tänään kyllä saan sen 400€ setin mikä oli muusikoidennetissä myynnissä. Eli se ibanes RGA42FM-DEF (toi väri on iha mieletön tuossa skitassa!) ja oheissälät. Uusi kitara tuo aina uutta kivaa!



Sun soitto on kehittyny paljon. Keep on going! :)
 
^ Monta vuotta tarvitaan kahden tunnin treenillä päivässä että pääsee samalle tasolle? :D
Jos reenaa vaan tuota yhtä biisiä pari kol tuntia päivässä niin sanotaan että 4-5 kuukautta varmaan aloittelijasta noin tuolle tasolle, tosin... sitten ei osaa kuin tuon yhden biisin :D
 
Jos reenaa vaan tuota yhtä biisiä pari kol tuntia päivässä niin sanotaan että 4-5 kuukautta varmaan aloittelijasta noin tuolle tasolle, tosin... sitten ei osaa kuin tuon yhden biisin :D

Ei juma. Jos yhtä biisiä veivaa 4kk niin saa olla kyllä jo hullu :D Kysymyksenä oli enemmänkin tuolle tasolle yleisesti soittelussa.
Tuosta Pump Itistä editoin kielien vaihdon yhteydessä "ylimääräsiä" pois lähinnä, muuten oli aika tyylipuhdas veivi.
Tuo jännitys kuvaamisen ympäriltä jo hieman vähentynyt. Ei enää jännitä niin paljon sitä täydellistä vetoa kameralle.
 
^ Monta vuotta tarvitaan kahden tunnin treenillä päivässä että pääsee samalle tasolle? :D

Emmää tiä. Mekaaninen treeni vie pitkälle kyllä, mutta otelaudan tuntemus ja totuttelu siihen mitä säveliä mistäkin kohtaa löytää + ennakointi on ehkä ne mitkä vie aikaa.
Ts. jotain juttuja kun soittelee niin hetken mielijohteesta vaikka hyppää pari kieltä alemmas ja otelaudalla ylemmäs samoihin säveliin. Tai jos yhtäkkiä tuleekin fiilis että
tähän vetääkin terssiä korkeampaa, niin sitten vetää.

Ennakoinnilla tarkoitan sitä että tutummissa biiseissä ajatus vaikka tahdin tai pari edellä soittoa ja miettii etukäteen että minkälaisen lurautuksen tuohon vetää jne.

Kokonaisuuksia ne on, ja mun mielestä se tekninen osuus on se helpoin osuus näissä. Vaikka ei sekään helppoa ole.
 
Ei juma. Jos yhtä biisiä veivaa 4kk niin saa olla kyllä jo hullu :D
Ei se oo mitenkään tavatonta, että joltain voi ottaa paljon pidempäänkin, että saa jonkun riittävän haastavan jutun menemään lopulta kunnolla.

Mut ei sellainen ole minusta oikein tarkoituksen mukaista reenaamista alkuvaiheessa. Todennäköisesti antoisampaa ja kehittävämpääkin soitella alkuun vaan omien taitojen puitteissa olevaa kamaa ja mieluummin laajasti kuin jotain yhtä biisiä hinkuttaen. Kasvaa musiikillinen näkemyskin paremmin, kun soittelee laajemmin erilaisia juttuja.

Myöhemmin kerkeää kyllä ottamaan fiksaatioita tietyistä kappaleista, jos joku on pakko saada opetella, ja mielekkäämpää opetella sit siinä vaiheessa, kun on teknisiä valmiuksia taklata niitä haastavampia juttuja.

Ja tää on nimimerkillä kokemusta on, kun on pitänyt päästä liian varhain soittaan liian nopeasti tai muuten liian vaikeita juttuja :)
 
aloitelijana kannattaa soittaa paljon sitä musiikkia mitä tykkää kuunnella ja soitella, sekä vähintään yhtä paljon ihan muita tyylilajeja. Metronomi mukaan soittoon hjeti ekasta päivästä lähtien ja teoriaa sen verta että osaa perus 3 ja 4 soinnut ja ainakin yleisimmät käännökset. Ehkäpä myös muutama skaala kannattaa opetella.
 
Mun pää alustettiin varmaan aikanaan sen verran tehokkaasti klassisen musan soittotunneilla ja teorioissa, että mää ajattelen musaa melkein yksinomaan luonnollisen mollin ja perus duurin kautta. Ilmenee siis lähinnä niin, että mun on paljon helpompaa improta jotain fiksun kuuloista perus duurissa tai mollissa, kuin pentatonista, doorista, miksolyydistä, mitä lie käyttäen. Sen takia kaikki melodiavetoiset soolotkin on paljon helpompia omaksua, kun ne jää tyyliin kerrasta päähän.

Ja joo, oon koittanu laajentaa ja opetella ihan jotain jaskaakin, mutta kun ei ne jutut sano mulle melodisesti mitään.. hemmetin vaikea soittaa semmosta kamaa, joka ei puhuttele itteä yhtään.

Vähän aihetta sivuten, niin istuin alas ja opettelin Metallican Sanitariumin välisoolon. En tiiä miksi junnuna ei koskaan vaivautunut. Oma soittokondis näköjään tällä hetkellä semmonen, että tuollaiset pystyy taklaamaan suht ok yhdeltä istumalta. Biisin varsinainen soolo on kauheaa roskaa, mutta outrossa taas hyvää meininkiä. Kahtoo jaksaisko tuon tsekkailla kokonaan.
 
Tuli haettua nyt toi uusi skitta oheissälöineen. Kyllä tuossa on deepimpi ja vahvempi soundi ku tuossa vanhassa ja heti huomas että muut kielet ei resonoi niin pahasti taustalla. Boostaa entisestää soittelua :D
Mut jotta balanssi säilyy niin pitää se molempia skittoja soittaa! Mut sen myös huomas että virheet kuulostaa pahemmalta :D
 
Sitä soundien, instrumenttien ja muiden vehkeiden kanssa veivuuta kerkee harrastamaan sit, kun on luovuttanu sen suhteen, että oppis enää mitään uutta :D Mitä ei tietty kannattas minusta koskaan tehdä, mutta pitkään soittaneen on aika helppo taantua veivaamaan samoja opittuja juttuja

Tuohon viimeiseen lauseeseen on helppo yhtyä. Ihan hemmetin paljon reeniä, osa oppii nopeammin, toiset hitaammin. Soundin hiominen tulee kun on sillä tasolla, minkä itse kokee tilanteeksi, josta ei pääse eteenpäin muutoin kuin tekemällä hommaa ihan tosissaan.

Itse olen kitaristina keskinkertainen, ja tason nostaminen ottaisi enemmän kuin on mahdollista antaa. Vähän ehkä semmonen fiilis, että ei ole motivaatiota kehittyä ilman luomista. Seuraava taso olisi oma musiikki, eikä siihen ole nyt aikaa. Eikä ehkä ikinä.
 
Jos mulla ois kunnon soitin, niin en kyllä sitä myisi.
Tuo taas totta.

Itselle sopiva kitara on kuin loputon viinipullo sateisiin päiviin. Itselläni on kaksi kitaraa, joita en myy ikinä. En tiedä miten ne toimivat kenenkin käsissä, mutta ne ovat mulle hyviä. Eivät ehkä niitä valtakunnan arvokkaimpia instrumentteja, mutta jokainen kaulan hivelijä tunnistaa sen fiiliksen kun käsi tarttuu kaulaan ja love happens. Täytyy sanoa, että Schecterin Ultra Thin C on vaan tälläselle lapiokämmen-lyhytsormiselle aika sopiva kaulaprofiili. En tiedä onko vastaavia? Iban Super Wizard HP on sitten vielä litteämpi, ja se on toisen aarteen kaulana. En ole päässyt kolmen vuoden jälkeen päätelmään, kumpi on parempi.
 
Itsellä sattui käteen PRS CE24:n wide thin kaula ja pitkään se olikin se kitara mikä tuli napattua telineestä ekana. Nykysin tulee sen verran vähän soiteltua standardivireestä, että on jääny roikkumaan seinälle. Ehkä nää menee vähän kausittain. Oon myynyt tasan yhden kitaran (ja sekin kaduttaa näin jälkikäteen) ja sen kaula ei tuntunut oikein omalta missään vaiheessa. Kyseessä oli japanin Tokai LC95, jossa oli haettu Gibsonin 50-luvun pesismailaprofiilia. Oli ihan järkyttävän kokonen pölkky. Kitara oli ihan uskomattoman kaunis (ja painava) ja haluisin sen takaisin vielä joskus.

Nykysin kädessä viihtyy lähinnä ESP thin U profiilin kitarat.
 
Kai sitä tänne jotain omaakin uskaltaa linkata. 3kk soittelun jälkeen oli tällaista. Kuvailen ihan siksi, että näkee ja kuulee omat virheet näin parhaiten.






Korvakuulolla yritin jammailla Wintersunia vähän.
 
Viimeksi muokattu:
Kai sitä tänne jotain omaakin uskaltaa linkata. 3kk soittelun jälkeen oli tällaista. Kuvailen ihan siksi, että näkee ja kuulee omat virheet näin parhaiten.






Korvakuulolla yritin jammailla Wintersunia vähän.


Hienoja biisuja! Otan kyllä nämä itskein veiviin, kuulostaa mielettömältä. Siis oletko soittanut vain 3kk vai mitä tarkoitat tuolla. Vai onko nuo videot alkutaipaleelta? :)
 
Tuohon viimeiseen lauseeseen on helppo yhtyä. Ihan hemmetin paljon reeniä, osa oppii nopeammin, toiset hitaammin. Soundin hiominen tulee kun on sillä tasolla, minkä itse kokee tilanteeksi, josta ei pääse eteenpäin muutoin kuin tekemällä hommaa ihan tosissaan.

Itse olen kitaristina keskinkertainen, ja tason nostaminen ottaisi enemmän kuin on mahdollista antaa. Vähän ehkä semmonen fiilis, että ei ole motivaatiota kehittyä ilman luomista. Seuraava taso olisi oma musiikki, eikä siihen ole nyt aikaa. Eikä ehkä ikinä.
Joo, nää on aika henkilökohtaisia juttuja. Vähän vaikea sanoa omalla kohdalla, miten paljon tässä vois odottaa kehittyvänsä. Niin kauan kuin kiinnostaa soittaa ja tulee soitettua useampia tunteja viikossa, niin varmasti kehittyy ainakin jossain määrin, mutta kun harrastuksia on muitakin, työt voi olla aika raskaita yms., niin mistä sen tietää jaksaako tai kiinnostaako soittaminen vielä vuoden päästä yhtä paljon. Tuo edellinen se varmaan itellä eniten kehitystä rajoittaa.

Tuohon toiseen kappaleeseen, niin joo, mulla on tuttuja, jotka on ihan suoraan sanoneetkin, ettei soittaminen kiinnosta muuten kuin oman matskun muodossa. Ite kyllä tässäkin tota klasarikoulukuntaa, ettei mua häiritte edelleenkään opetella muiden matskua :D

Itsellä sattui käteen PRS CE24:n wide thin kaula ja pitkään se olikin se kitara mikä tuli napattua telineestä ekana. Nykysin tulee sen verran vähän soiteltua standardivireestä, että on jääny roikkumaan seinälle. Ehkä nää menee vähän kausittain. Oon myynyt tasan yhden kitaran (ja sekin kaduttaa näin jälkikäteen) ja sen kaula ei tuntunut oikein omalta missään vaiheessa. Kyseessä oli japanin Tokai LC95, jossa oli haettu Gibsonin 50-luvun pesismailaprofiilia. Oli ihan järkyttävän kokonen pölkky. Kitara oli ihan uskomattoman kaunis (ja painava) ja haluisin sen takaisin vielä joskus.

Nykysin kädessä viihtyy lähinnä ESP thin U profiilin kitarat.
Nyt kun tuossa on vieressä aika tuhti Tokain LP:n kaula ja todella, todella ohkainen ja flätti Musarin kaula, niin tuo ESP:n Thin U on kyllä varsin pätevä kompromissi monessakin suhteessa. Se ei oo niin vammaisen tuntuinen sointuja soitettaessa mitä tuo Musari, mutta taas riittävän ergonominen ja nopea, jos tarvii kaahata.

Välillä käyny mielessä myydä tuo kyseinen kitara, mutta nyt taas viimeiset pari päivää sillä soitellessa ei kyllä millään viittis.
 
Hienoja biisuja! Otan kyllä nämä itskein veiviin, kuulostaa mielettömältä. Siis oletko soittanut vain 3kk vai mitä tarkoitat tuolla. Vai onko nuo videot alkutaipaleelta? :)
Joo eli vanhat videot nuo. Videoiden aikana siis 3kk treeniä takana. Pitää kuvailla uudempaakin matskua tässä kuhan kerkeää. Kiitos! :)

Rumpujen soiton kautta tullut paljon kuunneltua myös kitaraa ja paljon biisejä oli jo valmiiksi mielessä mitä haluaa lähtee opettelemaan. Youtubesta löytyy myös jotain lyhyttä rumpupätkää, jos kiinnostaa.:D
 
Joo eli vanhat videot nuo. Videoiden aikana siis 3kk treeniä takana. Pitää kuvailla uudempaakin matskua tässä kuhan kerkeää. Kiitos! :)

Rumpujen soiton kautta tullut paljon kuunneltua myös kitaraa ja paljon biisejä oli jo valmiiksi mielessä mitä haluaa lähtee opettelemaan. Youtubesta löytyy myös jotain lyhyttä rumpupätkää, jos kiinnostaa.:D

Ehdinkin jo vähän katsoa :D Tilasin kanavan niin näkee sitte mitä pusket ulos. Harmi ku itse vasta tänä vuonna oikeestaa soitellut kunnolla skittaa. Joskus 2013 ostin tuon mustan ibanezin, mut se käytännössä pölyttyi vuoteen 2020 asti jolloin sitten menin kansalaisopiston kitarakurssille ja sieltä se kipinä sitten lähti taas. Mut soittelu oli tuolloin pitkään 1-2 kertaa viikossa meiningillä max puolisen tuntia, ei sillä oikee opi kunnolla :)

Jos sitä olis jo 9v soitellut, tiedä mitä jännää osais, mut aivan turha jossitella!
 
onpa muuten piilohankala tuo knocking on heavenin soolo, ei mitään kummallista vaan ei silti meinaa saada minkäännäköstä otetta :D tai sitten se on vaan tää aamu...
Ehkä piilohankala mutta on kyllä julkihuono toi Slashin soittama soolo tossa kun juuri tuli kuunneltua. Olis kannattanu sillekin laittaa viritysmittari silmien eteen jotta bendit osuis edes sinnepäin, jos nivelmuisti on tuota luokkaa. Hyi hitto, ja eikö siellä ole kukaan ollut zekkaamassa tuloksia?
 
Hyi hitto, ja eikö siellä ole kukaan ollut zekkaamassa tuloksia?
Noo, on tuon levyn tuottajalla takataskussa Gunnareiden lisäksi mm. semmoiset levyt kuin Whitesnaken Slip Of The Tongue ja Megadethin Rust In Peace :D Ja tää Illusion-pakettihan on materiaalina ihan käsittämättömän kovaa kamaa tuplalevyksi.

Sehän on ihan yleisesti tiedossa, ettei Slash ole mikään maailman tarkin kitaristi, mutta kyllä minusta noissa sooloissa ne nuotit osuu säveleen, joilla on oikeasti merkitystä (ts. ne tietyt kokosävelaskel bendit, jotka kantaa sitä melodiaa). Siellä on seassa vähän niin kuin mikrotonaalisiakin bendejä, mutta vaikea sanoa, onko ne soitettu miten paljon tarkoituksella ja miten paljon vahingossa. Fiilis tuossa on varmaan ollut pääosassa tarkkuuden sijaan.
 
Noo, on tuon levyn tuottajalla takataskussa Gunnareiden lisäksi mm. semmoiset levyt kuin Whitesnaken Slip Of The Tongue ja Megadethin Rust In Peace :D Ja tää Illusion-pakettihan on materiaalina ihan käsittämättömän kovaa kamaa tuplalevyksi.

Sehän on ihan yleisesti tiedossa, ettei Slash ole mikään maailman tarkin kitaristi, mutta kyllä minusta noissa sooloissa ne nuotit osuu säveleen, joilla on oikeasti merkitystä (ts. ne tietyt kokosävelaskel bendit, jotka kantaa sitä melodiaa). Siellä on seassa vähän niin kuin mikrotonaalisiakin bendejä, mutta vaikea sanoa, onko ne soitettu miten paljon tarkoituksella ja miten paljon vahingossa. Fiilis tuossa on varmaan ollut pääosassa tarkkuuden sijaan.
Noilla liksoilla, laseilla ja tukalla pitäis osua nuotit ja fiilikset just paikoilleen eikä haparoida sinnepäin, täähän on levy eikä mikään tuubiyskäsy. Turha bändi ja turha kitaristi. Oon äänestänyt lompsalla jo alunperinkin eli ei mahdu mihinkään listaukseen jos multa kysytään :)
 
Noilla liksoilla, laseilla ja tukalla pitäis osua nuotit ja fiilikset just paikoilleen eikä haparoida sinnepäin, täähän on levy eikä mikään tuubiyskäsy. Turha bändi ja turha kitaristi. Oon äänestänyt lompsalla jo alunperinkin eli ei mahdu mihinkään listaukseen jos multa kysytään :)
Jos tällä foorumilla pystys laittaan viestiin räkänauruhymiöitä, niin en ois vastannu ollenkaan, mutta noilla laseilla ja tukalla on kuitenkin myyty yli 100 miljoonaa levyä ja kirjoiteltu melkoinen nippu klassikoita, että kai se on Slashin kannalta ihan sama, mitä mieltä sinä (tai minä) tai joku nykypäivän tuubivelho on :D

muoks. teknisesti taitavia kitaristeja on tänä päivänä valtavasti, mutta semmoisia, kellä ois oikeasti musiikillisesti jotain sanottavaa, ei löydykään enää ihan joka kulman (tai Youtube-tilin) takaa.
 
Viimeksi muokattu:
Itse ainaki diggaan Gunnareide tuotannosta ja pidän sen soundista, niitä on mukava soitella. Mut mielipiteet kullakin! Makuasioitaha nämä sitten.
 
no eipä taida ihan Van halenin kuuluisa soolo repäisy michael jacksonin Beat it -kappaleessa olla iha kohdillaan taustan kanssa(tosin yhdestä biisistä kyse). Rock musassa on tärkeintä olla tunnistettava eli sulla on oma "käsiala" jonka voi jo alkutahdeista ja sitä paitsi suurinta osaa kansasta ei kiinnosta tekniikka vaan ...lopputulos...:). mitä tohon gunnareihin tulee että jos miljoonien ja miljoonien kärpästen mielestä paska on hyvää , niin kait se on hyää...
Ai, mikäs siinä on pielessä? Kuuntelin just ja ihan hyvinhän se vetää siinä. Vrt Slash joka soittaa muutaman sävelen ilman vibraattoa eikä vaan osaa. November Rain loppusoolo on myös yhtä kauhea jos toista esimerkkiä kaivataan.
Kärpäset on väärässä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 475
Viestejä
4 508 688
Jäsenet
74 405
Uusin jäsen
attesaarela

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom