Kitaran soittaminen

[Kakapo]

Joo, kyllä tuollainen musiikillinen kypsyys tai monipuolisuus on hyvästä. Minullakin ainakin väitän on jotain visiota, mutta treeniä kyllä vaatii toteuttaminen nyt. Sohvalla voi vetää jutut, mutta nauha ei tunne armoa. Toisaalta en kuitenkaan halua sortua perfektionismin ansaan ja olla lopulta tekemättä mitään.

Bläky ja perfektionismi voivat käydä käsikkäin, mutta ei kuulu genren normeihin, kuten varmasti tiedätkin.

Monella on vain todella iso kynnys musan tekoon/julkaisemiseen/tms. Tämä ominaisuus voimistuu soittovuosien myötä, jos ei ole vielä aloittanut oman musan tekemistä. Tietyssä vaiheessa musasta ja soittamisesta "ymmärtää liikaa", eikä itseilmaisulle jää tilaa. Tai omalle rajallisuudelle muusikkona.

 

[Eman Resu]

Monella on vain todella iso kynnys

...tai sitten koitetaan kurkottaa latvaan & tehdä, vaan hittibiisejä (kuten yks hemmo aikoinaan) ja sivuttaa ne huonot biisit, jotka yleensä täytyy tehdä ensin. = Lopputuloksena ei synny välttämättä yhtään mitään.

Humoristisimpia on aina olleet ne, joille ei saanut sanoa mitään, edes vähänkin teoriaan liittyvää, ettei niiden "luovuus" vaan kärsisi tai loppuisi kokonaan. Köh köh köh. Otelaudan tuntemisen nyt puhumattakaan, helpompaahan se nyt on heittää biisitikkaa, silmät kiinni pilkkopimeässä. Ja toivoa, että ehkä myös on sama huoneessa, kuin se tikkataulu. Outoa kyllä, ei meikäläistä teorian ta otelaudan tuntemus ole koskaan haittanut. Päinvastoin.

 

[lmu2002]

...tai sitten koitetaan kurkottaa latvaan & tehdä, vaan hittibiisejä (kuten yks hemmo aikoinaan) ja sivuttaa ne huonot biisit, jotka yleensä täytyy tehdä ensin. = Lopputuloksena ei synny välttämättä yhtään mitään.

Humoristisimpia on aina olleet ne, joille ei saanut sanoa mitään, edes vähänkin teoriaan liittyvää, ettei niiden "luovuus" vaan kärsisi tai loppuisi kokonaan. Köh köh köh. Otelaudan tuntemisen nyt puhumattakaan, helpompaahan se nyt on heittää biisitikkaa, silmät kiinni pilkkopimeässä. Ja toivoa, että ehkä myös on sama huoneessa, kuin se tikkataulu. Outoa kyllä, ei meikäläistä teorian ta otelaudan tuntemus ole koskaan haittanut. Päinvastoin.

Joopa. Samaa aitoutta hakee myös ne ketkä haluaa vetää vaan yhden oton ettei vaan tule liian kliinistä. Joka on todnäk aina paskempi kuin nro 9.

 

[Mehtikkö]

Kannattaa osata soittaa se nauhoitettava veto oikeasti, niin sitten saa ilmavan vedon aikaan Fiilis välittyy nauhalle, eli kun lähtee helposti, niin ei tarvitse puristaa.

(tiätty, jos taitotasoa riittää pohjilla runsaasti verrattuna kipaleen hankaluuteen, niin eka veto riittää)

 

[Wilmo]

Muistaakseni Metallican Master of Puppets on nauhoitettu X0% vauhdilla alavireisellä kitaralla ja nopeutettu tempoon, jotta on saatu kyllin tiukka kitarasoundi levylle. Livenä sitten vastaavasti Master of Puppets vedetäänkin reilusti ylitempoon.

 

[Kakapo]

...tai sitten koitetaan kurkottaa latvaan & tehdä, vaan hittibiisejä (kuten yks hemmo aikoinaan) ja sivuttaa ne huonot biisit, jotka yleensä täytyy tehdä ensin. = Lopputuloksena ei synny välttämättä yhtään mitään.

Humoristisimpia on aina olleet ne, joille ei saanut sanoa mitään, edes vähänkin teoriaan liittyvää, ettei niiden "luovuus" vaan kärsisi tai loppuisi kokonaan. Köh köh köh. Otelaudan tuntemisen nyt puhumattakaan, helpompaahan se nyt on heittää biisitikkaa, silmät kiinni pilkkopimeässä. Ja toivoa, että ehkä myös on sama huoneessa, kuin se tikkataulu. Outoa kyllä, ei meikäläistä teorian ta otelaudan tuntemus ole koskaan haittanut. Päinvastoin.

Ei teoriasta tai otelaudan tuntemuksesta haittaa ole. Harva äidinkielen opettaja on menestynyt kirjailija, ja sama pätee pitkälti myös musiikkiin. Poikkeuksia on, se on selvää.

Kitaransoiton opettaja kertoi, että peukaloa ei käytetä otelaudalla. Tämän sisäistin ja poisopin, kunnes näin Jimin soittoa. Vitutti, kun toinen "tiesi", miten kitaraa soitetaan. Peukku meni tuota opetusta ennen täysin luontaisesti otelaudalle.

En kuvittele, että musta olisi tullut Jimi2, vaan ton jälkeen jokainen neuvoja (jolla ei ole kultalevyä plakkarissa) kuulostaa samanlaiselta Jussipattitussilta.

Musiikin tekeminen ottaa oikeasti taitoa, aikaa ja paneutumista. Tämän lisäksi jonkinlainen luovuus olisi aika tärkeää, että sitä joku jaksaisi kuunnella pakottamatta.

Asian sivuun, kyllähän se harmittaa, kun radiossa soi Arttu Wiskarin autotunehoilotukset, ja Shade Empiren "Omega Arcane" kuulostaa kansan korvaan kulkutaudilta.

 

[Eman Resu]

Ei teoriasta tai otelaudan tuntemuksesta haittaa ole

...paitsi että kun joku saa jo soittouran alussa päähänsä, että niistä voi olla, eikä suostu vuosienkaan jälkeen muuttamaan mieltänsä. = Ei siinä auta mikään, menee jo lähinnä uskon asioiden puolelle. ja niistä on tunnetusti, suht turhaa keskustella.

 

[Randomizer]

Riippuu myös niin paljon musiikkigenrestä mitä soittaa. Jossakin Jazzissa ja kunnon progesekoilussa aika tärkeää tietää mikä nuotti menee minnekin.

Toisaalta jossakin perus rokkiränkytyksessä ei ole niin justiinsa. Se mikä kuullostaa hyvältä on tärkeämpää.


In before väärä nuotti skaalaan on Jazzia.

 

[Randomizer]

E: Edit

 

[lmu2002]

Sanoisin että jos biisi on treenattu niin hyvin että menee autopilotilla niin sitä fiilistä on paljon helpompi synnyttää siihen päälle. Varsinkin livenä eli silloin tulee sitä tulosta myös sillä ykkösellä.

 

[Nipsu]

Jokainen itseään kunnioittava muusikko on harjoitellut esitettävän kappaleen sekä normaalilla nopeudella että hitaammin. Hitaasti soittamalla huomaa kohdat, jotka syvällisen ulkoaosaamisen sijaan tulee pelkästään lihasmuistista. Lihasmuisti toimii jokseenkin epäluotettavasti esiintymistilanteessa tai jos kesken kappaleen tulee jokin muu pieni häiriö. Esiintyessä pitäisi aina myös olla tekniikkaa pankissa eli soittonopeus tai muu kikkailu ei ole aivan siellä oman maksimin tuntumassa. Tällöin hienomotoriikan toimintaa heikentävä esiintymisjännitys ei vielä estä kappaleen esittämistä niin kuin kuuluu.

Itse olen saanut aika paljon uutta puhtia harjoitteluun kertailemalla soittoharjoittelun perusteita. Kappaleiden läpisoittelu on lähinnä turhaa (paitsi lähellä esiintymistä) ja suurin osa ajasta pitäisi keskittyä harjoittelemaan vaikeita kohtia. Uusi harjoittelukappale pitäisi myös alkaa kulkea noin viikossa tai muuten harjoittelee liian vaikeaa kappaletta. Liian vaikeiden kappaleiden harjoittelemisessa riskinä on mm. täysi kyllästyminen kyseiseen kappaleeseen tai soittamiseen ylipäätään.

 

[Markqq]

Virheitähän tuossa on mutta ei muuta kuin eteenpäin!

 

[Ad_Astra]

Virheitähän tuossa on mutta ei muuta kuin eteenpäin!

Eteenpäin olet mennyt, mutta mutta. Time kyllä kusee aika pahasti, mikä tekee kuuntelemisesta aika epämiellytävää. Heti jo tuosta kun biisi lähtee rullaamaan niin kitarat menee omia polkujaan. Ei oikein tahdo osua iskuilleen.

Laita vaikka klikki päälle ja nauhoitat jotain ihan simppeliä ja kuuntelet sitten klikin ollessa päällä. Mitä enemmän huojuu, sitä enemmän vain korostuu kun muita soittimia tulee mukaan. Otat jonkun helpon riffin ja soittelet kunnes menee tahtiin. Sitten harjoittelemaan tuplausta, eli soitat toisen raidan samalla lailla päälle.

Ja jos soittelee biisejä, missä on jo ns. kitara taustalla (kone tai oikea), niin omaa soittoa vaikea arvioida itse jos siellä pauhaa kaikkea seassa. Raaka totuus kuuluu kun soittaa riffiä yksikseen vaikka vain rumpukompin päälle. Esim. itse kun nauhoittelen, niin karsin sieltä mahdollisimman paljon pois. Rummut/basso sekä jotain jos on oleellista, saa jäädä. Sitten mennään osio kerrallaan kahdella raidalla vuorotellen. Lopuksi sitten kaikista synista ja muista kilkkeistä mute pois. Videoita kun teen, niin silloin kokonaisuus on taustalla.

Jos tällä viikolla tulee aikaa, niin pitäisi pari videota lykkästä tulille. Helloweenia ja sitten jos kehtaa tuo Angran Nothing To Say. Jos Angra tulee, niin teen sen juuri toiste kuin äsken sanoin, että alkuperäisen päälle. Täytyy myöntää että taitaapi olla ehkä vaikein biisi mitä tässä on tullut rämpyteltyä. Reilun viikon soitellut ja jotenkin alkaa menemään. Ei ole tuo alternate ihan hallussa Mutta ehkä lähinnä sitä, että kyllä pitempäänkin soittaneena turhautuu ja huutaa hiljaa mielessään vittuperkelettä jatkuvalla syötöllä. Pitempään soittaminen tosiaan ei ainakaan mun kohdalla korreloi harjoittelun määrään..

 

[Markqq]

Jep. Biisin timingit tuotti suuoria ongelmia. Mutta tästä pyrin kehittää
Huomaa kyl omaa kehitystä vaikka hiljakseen sitä tuleekin!

 

[Kakapo]

Eteenpäin olet mennyt, mutta mutta. Time kyllä kusee aika pahasti, mikä tekee kuuntelemisesta aika epämiellytävää. Heti jo tuosta kun biisi lähtee rullaamaan niin kitarat menee omia polkujaan. Ei oikein tahdo osua iskuilleen.

Laita vaikka klikki päälle ja nauhoitat jotain ihan simppeliä ja kuuntelet sitten klikin ollessa päällä. Mitä enemmän huojuu, sitä enemmän vain korostuu kun muita soittimia tulee mukaan. Otat jonkun helpon riffin ja soittelet kunnes menee tahtiin. Sitten harjoittelemaan tuplausta, eli soitat toisen raidan samalla lailla päälle.

Ja jos soittelee biisejä, missä on jo ns. kitara taustalla (kone tai oikea), niin omaa soittoa vaikea arvioida itse jos siellä pauhaa kaikkea seassa. Raaka totuus kuuluu kun soittaa riffiä yksikseen vaikka vain rumpukompin päälle. Esim. itse kun nauhoittelen, niin karsin sieltä mahdollisimman paljon pois. Rummut/basso sekä jotain jos on oleellista, saa jäädä. Sitten mennään osio kerrallaan kahdella raidalla vuorotellen. Lopuksi sitten kaikista synista ja muista kilkkeistä mute pois. Videoita kun teen, niin silloin kokonaisuus on taustalla.

Jos tällä viikolla tulee aikaa, niin pitäisi pari videota lykkästä tulille. Helloweenia ja sitten jos kehtaa tuo Angran Nothing To Say. Jos Angra tulee, niin teen sen juuri toiste kuin äsken sanoin, että alkuperäisen päälle. Täytyy myöntää että taitaapi olla ehkä vaikein biisi mitä tässä on tullut rämpyteltyä. Reilun viikon soitellut ja jotenkin alkaa menemään. Ei ole tuo alternate ihan hallussa Mutta ehkä lähinnä sitä, että kyllä pitempäänkin soittaneena turhautuu ja huutaa hiljaa mielessään vittuperkelettä jatkuvalla syötöllä. Pitempään soittaminen tosiaan ei ainakaan mun kohdalla korreloi harjoittelun määrään..

Synapsit yms. hermotus nauttivat yöunista. Se mikä ei onnistu tänään, ei välttämättä onnistu. Hyvin nukutun yön jälkeen homma on helppoa kuin mikä.

Jos rytmissä pysyminen ei tahdo onnistua edes yksinkertaisilla jutuilla, ja riittävällä treenillä, taustalla voi olla jotakin muuta. Itselläni oli, ja just tuon ongelman vuoksi lähdin selvittämään asiaa. Nyt rytmi pysyy, ja myös semmoset, jotka olivat aiemmin aivan mahdottomia edes kuvitella. Se alkaa A:lla ja päättyy D:llä...

 

[Eman Resu]

Biisin timingit tuotti suuria ongelmia

Ei haittaa yhtään, kun ottaa coveroitavaksi Kreator:in Pleasure to Kill:in biisejä. Joku enemmin tulla haukkumaan, jos soittaa ne liian hyvin rytmiin. Eri asia on saada ensin niistä selvää, sen kakofonia keskeltä...

 

[Markqq]

Kertokaas hyvät soittovinkit tuohon Seek & Destroy per-solo ja solo. Se nopeampi tempovaihe. Vuoronäppäily tuottaa hankaluuksia ja olen yrittänyt kikkailla eri tyyleja mut se ei oikee loogisesti lähde treenautumaa.

 

[pappatech]

Kertokaas hyvät soittovinkit tuohon Seek & Destroy per-solo ja solo. Se nopeampi tempovaihe. Vuoronäppäily tuottaa hankaluuksia ja olen yrittänyt kikkailla eri tyyleja mut se ei oikee loogisesti lähde treenautumaa.

Siihen alternate-pikkaukseen kautta tremolopikkaukseen sun varmaan kannattas keskittyä. Varmaan vois reenata soittamalla alkuun vaikka vaan yhtä nuottia ja niin, että pääset riittävän koviin tempoihin ja että pikkauskäsi pysyy rentona. Myöhemmin voi vaihdella vaikka nuottia välissä ennen kuin hyppää skaaloihin. Tuo on minusta ihan ensimmäinen edellytys nopeissa sooloissa, että sää pystyt ylipäätään pikkaamaan niin nopeasti kuin tarvii.

Voin jaksaessani jossain vaiheessa viikkoa tsekata tota kys. sooloa, että onko tossa jotain erityistä huomioitavaa, mutta tota Hammetin pentatonista sahaustahan tuo suurimmaksi osaksi on. Hi-taas-ti vaan liikkeelle ja pieni osa kerrallaan. Eka alusta pieni osa hitaasti, niin että kulkee. Seuraavaks toinen pieni osa edellisestä jatkuen. Seuraavaks yhdistät opetellut osat. Sit taas uusi osa mukaan. Sit rupeat nostamaan tempoa jne. iteratiivisesti eteenpäin, kunnes koko soolo on opeteltu ja menee originaalitempossa.

 

[Markqq]

Siihen alternate-pikkaukseen kautta tremolopikkaukseen sun varmaan kannattas keskittyä. Varmaan vois reenata soittamalla alkuun vaikka vaan yhtä nuottia ja niin, että pääset riittävän koviin tempoihin ja että pikkauskäsi pysyy rentona. Myöhemmin voi vaihdella vaikka nuottia välissä ennen kuin hyppää skaaloihin. Tuo on minusta ihan ensimmäinen edellytys nopeissa sooloissa, että sää pystyt ylipäätään pikkaamaan niin nopeasti kuin tarvii.

Voin jaksaessani jossain vaiheessa viikkoa tsekata tota kys. sooloa, että onko tossa jotain erityistä huomioitavaa, mutta tota Hammetin pentatonista sahaustahan tuo suurimmaksi osaksi on. Hi-taas-ti vaan liikkeelle ja pieni osa kerrallaan. Eka alusta pieni osa hitaasti, niin että kulkee. Seuraavaks toinen pieni osa edellisestä jatkuen. Seuraavaks yhdistät opetellut osat. Sit taas uusi osa mukaan. Sit rupeat nostamaan tempoa jne. iteratiivisesti eteenpäin, kunnes koko soolo on opeteltu ja menee originaalitempossa.

Tarkoitin siis tuota rytmikitaraa Sooloon en vähää aikaan tule koskemaan vielä

 

[pappatech]

Tarkoitin siis tuota rytmikitaraa Sooloon en vähää aikaan tule koskemaan vielä

Jaa no niin. Ihan hyväkin noin, nuo (soolot) rupeaa vaatimaan vähän jo sit enemmän tekniikaltakin.

Öö, mut tuo riffi sen soolon alla ja tempon noston jälkeen, niin ei kai siinä ole mitään kovin ihmeellistä Oletan, että se pieni melodiajuoksutus kierron lopussa tuottaa vaikeuksia? Minä soitan sen ihan puhtaalla alternatella A- ja D-kieliltä ja minusta siinä on olennaista vaan, että ne siirtymät kieliltä toisille menee puhtaasti ja että se pikkauspatterni / pikkausrytmi pysyy kasassa.

Hitaasti vaan ja vaikka pelkkää sitä hankalaa kohtaa toistaen. Tuommoisten riffien pikkauksessa ja kun ollaan matalammilla kielillä tuppaan lisäämään ehkä pikkaisen voimaa ite, että nuotit erottuu selkeästi toisistaan ja että se riffi itessään kuulostais selkeältä.

 

[Ad_Astra]

Tarkoitin siis tuota rytmikitaraa Sooloon en vähää aikaan tule koskemaan vielä

Mää vetäsen aina näin tän kaltaiset riffit, eli alinta kieltä alaspäin

 

[Wilmo]

Koska kyse on Metallicasta ja kahdeksasosanuoteista, niin en soittais millään muulla tavalla, kuin downpickaamalla ton riffin. Lopun lyhyen juoksutuksen alternatepickaisin.

 

[Ad_Astra]

Koska kyse on Metallicasta ja kahdeksasosanuoteista, niin en soittais millään muulla tavalla, kuin downpickaamalla ton riffin. Lopun lyhyen juoksutuksen alternatepickaisin.

No näinhän se pitäisi oikeaoppisesti. Itse laiska paska niin jaksa nähdään yhtään ylimääräistä vaivaa

 

[Disfear]

Nythän Metallica on lyöttäytynyt yhteen Yousicianin kanssa näyttämään, miten niiden biisejä oikeasti vedetään. Hetfieldin tietäen toikin menee tietenkin täysin downpickaamalla.

Play guitar like Metallica | 3 courses, 10 Metallica songs

Learn to play Metallica songs just like James Hetfield and Kirk Hammett. Check out three exclusive Metallica courses on Yousician!

yousician.com

 

[pappatech]

Niin, aloittelijan näkökulmasta tuossa tulee reenattua vähän nyt sitten kahta eri asiaa riippuen miten tuota lähtee soittamaan. Alaspäin pikatessa haasteena on stamina, eli että jaksaa soittaa tota riffiä sen soolokohdan ylitse niin, ettei käsi väsy ja että soitto kuulostaa tiukalta. Tuolla kuvan tyylillä soitettaessa on taas kyse lähinnä siitä, että pikkaus pysyy kasassa ja että osaa aksentoida noita upstrokeja sen verran, että kuulostaa riittävän tiukalta / oikealta.

Vähän kyllä epäilen, että se juoksutus menee kyllä alternatella orkkiksenakin, mutta en jaksa just herättyäni ruveta kattelemaan mitään livepätkiä.

Itellä ollu vähän nyt tuota staminareeniäkin, koska kyllä tietty kama pitäs vaan jaksaa pelkillä downstrokeilla vetää, että kuulostaa oikealta ja riittävän tiukalta. Btw Jeff Waters Annihilatorista on kanssa aika velho tossa alaspäin pikkaamisessa, jos jotakuta kiinnostaa tsekata.

 

[marcel]

Mitkä kielet kannattaisi ostaa Les Pauliin? Nyt ilmeisesti jotkut metalliset, ei ainakaan nylon-kielet ja ovat toimineet ihan hyvin. Varmaan kokeilemalla noista selviää?

 

[Wilmo]

Mitkä kielet kannattaisi ostaa Les Pauliin? Nyt ilmeisesti jotkut metalliset, ei ainakaan nylon-kielet ja ovat toimineet ihan hyvin. Varmaan kokeilemalla noista selviää?

Spoileri: Ernie Ball 10-46

Itse soittelen EB:n kielillä, jotka on noista "hyvistä" kielistä varmaankin halvimmat. Les Pauleissa toiminnee ehkä yhden naksun paksummat kielet, kuin muissa kitaroissa, ettei mene lörpöksi soitella.

 

[pappatech]

Mitkä kielet kannattaisi ostaa Les Pauliin? Nyt ilmeisesti jotkut metalliset, ei ainakaan nylon-kielet ja ovat toimineet ihan hyvin. Varmaan kokeilemalla noista selviää?

Koita selvittää, minkä paksuiset ne sun kielet on ollu. Paksumpi setti on aina pikkaisen jäykempi soittaa ja voi vaatia vähän säätöäkin kitarassa, joten pienimmän riesan tie ois saada osapuilleen saman paksuinen setti takas, jos noin on kerran toiminut.

Tuo mainittu 10-46 setti lyödään aika monessa paikkaa kii vakiona, mutta jos saat vaikka sen korkean E:n matkaan ja käyt musaliikkeessä sen kanssa, niin antavat sulle uuden setin samalla paksuudella.

Itellä on tainnu olla pääasiassa D'Addarion kieliä, välillä ehkä jotain GHS:n settiäkin.. en oo tehny niin suurta eroa. Akkarissa Elixirin pinnoitettu nanoweb-setti erottui edukseen.

muoks. toi mun LP on E-standardivireessä ja 9-46 setillä. Halusin pitää ton tosi kevyenä soittaa / venyttää, mutta kielten jännite on vielä varsin mukava. Yhtään alavireisemmäksi jos vetäis, niin sais olla hyvin nopsaan paksumpaa settiä.

 

[Markqq]

Jooh kiitos vinkeistä. Ei se auta ku treenata Oon vetäny tuota samaan tyyliin kuin @Ad_Astra nyt viime kerroilla, jos oikein ymmärsin. Pelkkä vuoronäppäily tuotti hankaluuksia joten rupesin keksii muita keinoja. Kyllä tuo ihan siististi 80-90% tahdilla menee, mut 100% tuottanut jo pitkää harmaita

 

[pappatech]

Jooh kiitos vinkeistä. Ei se auta ku treenata Oon vetäny tuota samaan tyyliin kuin @Ad_Astra nyt viime kerroilla, jos oikein ymmärsin. Pelkkä vuoronäppäily tuotti hankaluuksia joten rupesin keksii muita keinoja. Kyllä tuo ihan siististi 80-90% tahdilla menee, mut 100% tuottanut jo pitkää harmaita

Joo, siis ei missään nimessä pelkällä alternatella. Toikin riffi muuttuu ihan kammottavaksi pikata plus kuulostaa ihan väärältä, jos sen koittais vetää pelkällä alternatella.

Minulta jos kysytään, niin joko noin, miten kuvassa tai sit se osuus ennen juoksutusta pelkillä downstrokeilla. Riippuen nyt siitä, haluaako saada vaan biisin rullaamaan, vai kehittää samalla vähän tota staminapuoltakin. Haittaa ei oo opetella kummallakin tavalla.

 

[BongisKhan]

Itse olen käyttänyt lyhyemmässä LePa skaalassa .009 Ernie Balleja, Fender-skaalaisissa .008, koska tykkään bendailla paljon ja se on vaan niin paljon leppoisampaa kevyemmillä kielillä. Makuasioitahan nämä loppuviimein on, tosin paksummat kielet on raskaammat soittaa kun vaativat enemmän puristusta. Tosin jotkut tykkää siitäkin, esim. yhdellä kaverillani on sellainen deathgrip, että ohuemmat kielet menee heti ylävireiseksi, tosin tuokin on lähinnä vaan vähän huonoa tekniikkaa.

 

[pappatech]

Makuasioita juu. Ite voisin varmaan lyödä kympinkin setin tuohon LP:hen, mutta 25.5" skaalaisissa ysin setti luontaisin. Kympin setti tossa mulla käyneessä Suhrissa oli jo sellainen, että isommat (puolentoista, kahden sävelaskeleen) bendit alkoi vaatimaan jo liikaa repimistä tai eivät onnistuneet kaikista asemista ollenkaan.

En osaa sanoa, miten paljon tuo kyseinen kitara vaikutti yhtälössä.. Tuo oli ehkä ylipäätään vähän semmonen jämäkämpi / jäykempi peli soittaakin.

 

[pappatech]

Sattui aamulla silmään tää video:




Tuolla on vähän samaa asiaa, jota oon koittanu itekin kömpelösti selittää ja minusta siis erittäin hyviä ajatuksia pikkausta ja pikatessa kieleltä toiselle siirtymisiä koskien.

Pitää varmaan ottaa itekin haltuun toi kuvio. Mulla menee tavallaan toisin päin samanlainen patterni hyvin luontaisesti, mutta tuo kyseinen, jossa korkeammalle kielelle tullaan ylöspäin iskulla ja tuo kolmen nuotin patterni alkaa ylöspäin iskulla, vähän tökkii, mutta noinhan sen pitää olla, jos tarvii päästä taas nopsaan ja taloudellisesti takas matalammalle kielelle.

 

[Kakapo]

Niin, aloittelijan näkökulmasta tuossa tulee reenattua vähän nyt sitten kahta eri asiaa riippuen miten tuota lähtee soittamaan. Alaspäin pikatessa haasteena on stamina, eli että jaksaa soittaa tota riffiä sen soolokohdan ylitse niin, ettei käsi väsy ja että soitto kuulostaa tiukalta. Tuolla kuvan tyylillä soitettaessa on taas kyse lähinnä siitä, että pikkaus pysyy kasassa ja että osaa aksentoida noita upstrokeja sen verran, että kuulostaa riittävän tiukalta / oikealta.

Vähän kyllä epäilen, että se juoksutus menee kyllä alternatella orkkiksenakin, mutta en jaksa just herättyäni ruveta kattelemaan mitään livepätkiä.

Itellä ollu vähän nyt tuota staminareeniäkin, koska kyllä tietty kama pitäs vaan jaksaa pelkillä downstrokeilla vetää, että kuulostaa oikealta ja riittävän tiukalta. Btw Jeff Waters Annihilatorista on kanssa aika velho tossa alaspäin pikkaamisessa, jos jotakuta kiinnostaa tsekata.

Ja edelleen, joka vetää 100% ajasta tahdissa Transilvanian Hungerin, vetää aika monta juttua.

Helkutin nopeaa, ja kuulee kyllä kun käsi ja mieli väsyy.

Kun opettelee kitaraa, se "plektrakäsi" on aika paljon tärkeämpi kuin se toinen. Yhtään bändiä en tiedä, joka olisi pärjännyt huonolla rytmillä, mutta tiedän monta, jotka ovat pärjänneet noin viidellä soinnulla.

Tämä vain näkökulmana, eikä osoitettuna ketään vastaan. Kuten olen sanonut, olen kovin keskinkertainen kitaristi. Kuitenkin vaikkapa Triviumin muutamien biisien riffirytmi tulee plekukädelle ihan itsestään. Soolokitaristi tarvitsee kaksi hiton hyvää kättä, riffi/komppikitaristi vain 1,5.

 

[pappatech]

Ja edelleen, joka vetää 100% ajasta tahdissa Transilvanian Hungerin, vetää aika monta juttua.

Helkutin nopeaa, ja kuulee kyllä kun käsi ja mieli väsyy.

Kun opettelee kitaraa, se "plektrakäsi" on aika paljon tärkeämpi kuin se toinen. Yhtään bändiä en tiedä, joka olisi pärjännyt huonolla rytmillä, mutta tiedän monta, jotka ovat pärjänneet noin viidellä soinnulla.

Tämä vain näkökulmana, eikä osoitettuna ketään vastaan. Kuten olen sanonut, olen kovin keskinkertainen kitaristi. Kuitenkin vaikkapa Triviumin muutamien biisien riffirytmi tulee plekukädelle ihan itsestään. Soolokitaristi tarvitsee kaksi hiton hyvää kättä, riffi/komppikitaristi vain 1,5.

En meinannu saada punaista lankaa tästä, mutta nähtävästi kommentoit tota meikäläisen viestin viimeistä kappaletta.

Taimissa pysyminen on asia erikseen. Se on vähän niin kuin kaikilta vaadittua. Kaikilta ei oo sen sijaan vaadittua kehittää semmoista pikkauskäden staminaa, että jaksaa vetää kovin nopsaan ja pitkään pelkillä downstrokeilla, jos ei semmosta matskua soita.

Mut jos on metallimusaan kallellaan oleva aloittelija, niin en näe haittaa siinä, että reenailee vähän tota staminapuoltakin. Metallican matskuilla sitä tuleekin suht väkisin, jos pyrkii alkuperäiseltä kuulostavaan meininkiin.

Bläkkissahauksista minun ei kannata sanoa mitään. Minusta se kama ei oo 95% ajasta oikein edes musiikkia (joojoo, provo)

 

[Markqq]

Makunsa kullakin. Tuli veivattua nyt tuota Amorphiksen Golden Elkiä, ekaa kertaa nauhotin Reaperiin vedot. Kyl muutama kerran sain molemmat kiskasta ennenku sain ihan ok setin aikaan. Meni yllättävä hyvin, mut aika sekasoppa silti Golden Elk Eka Reaper nauhotus.wav

En peukaloinut yhtää. Raidat kohdalleen ja alusta loppuun sensuroimaton.

Timingitki paremmin tässä ku The Beessä tosin biisi on nyt muuten helpompi soittaa imo.

 

[Kakapo]

En meinannu saada punaista lankaa tästä, mutta nähtävästi kommentoit tota meikäläisen viestin viimeistä kappaletta.

Taimissa pysyminen on asia erikseen. Se on vähän niin kuin kaikilta vaadittua. Kaikilta ei oo sen sijaan vaadittua kehittää semmoista pikkauskäden staminaa, että jaksaa vetää kovin nopsaan ja pitkään pelkillä downstrokeilla, jos ei semmosta matskua soita.

Mut jos on metallimusaan kallellaan oleva aloittelija, niin en näe haittaa siinä, että reenailee vähän tota staminapuoltakin. Metallican matskuilla sitä tuleekin suht väkisin, jos pyrkii alkuperäiseltä kuulostavaan meininkiin.

Bläkkissahauksista minun ei kannata sanoa mitään. Minusta se kama ei oo 95% ajasta oikein edes musiikkia (joojoo, provo)

Tää reeni ei ehkä koske sun tasoisia soittajia. Perusjutuissa korostuu perusjutut, ja tällainen nopeus on monelle aloittelevalle aika vaikea, ja erityisesti juuri tuon rytmin pitäminen edes pari minuuttia oikein. Metronomiharjoite siis, mutta myös voimaa ja nopeutta.

Ajoitus on kokeneempien silmissä ja korvissa semmonen perusjuttu, joka on tietty hanskassa. Se ei todellakaan ole simppeli juttu, kuten varmasti ymmärrät.

Matt Klavins on paras tietämäni komppikitaristi (siis ihan livenä kuultuna). Kun tuollaisen tekemisen tason todistaa, suuri osa kitaristeista putoaa jalustoiltaan.

Semmonen metronomi-tekeminen on aliarvostettua kitaran suhteen. Tämä ei ole totuus, vaan ainoastaan oma mielipiteeni. Eli hieman totuuden yläpuolella

 

[pappatech]

Ajoitus on kokeneempien silmissä ja korvissa semmonen perusjuttu, joka on tietty hanskassa. Se ei todellakaan ole simppeli juttu, kuten varmasti ymmärrät.

Matt Klavins on paras tietämäni komppikitaristi (siis ihan livenä kuultuna). Kun tuollaisen tekemisen tason todistaa, suuri osa kitaristeista putoaa jalustoiltaan.

Semmonen metronomi-tekeminen on aliarvostettua kitaran suhteen. Tämä ei ole totuus, vaan ainoastaan oma mielipiteeni. Eli hieman totuuden yläpuolella

Joo, siis, taimissa pysyminen ja sen hiffaaminen missä biitti kulloinkin menee, ei oo missään nimessä simppeli juttu. Minä oon aikanaan reenannu klasarihommia metronomin kanssa, koputellu rytmejä teorioissa ja soitellu sen verran muiden kanssa, että pysynen kohtuullisesti tahdissa, mutta kyllä se semmosta keskittynyttä soittamista vaatii. Muuten voi lähteä oma soitto kaahaamaan.

Ja vaikka oon ite surkea laittamaan metronomia päälle soitellessani, niin oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että sen kanssa ei vois liikaa reenata. Varsinkin tosta kiihdyttämisestä pitäs pyrkiä eroon.

Taimin hiffaamiseen vois kuvitella toimivan myös erilaisten taustojen päälle soittelu. Eri jakoisia ja tyylisiä rytmejä / taustoja soimaan ja soittaa niiden päälle niin, että koittaa koko ajan tajuta, missä biitti menee. Varmaan voi onnistua nykymetronomeillakin, jos ne saa kilkuttelemaan jotain monimutkaisempiakin rytmejä.

 

[Kakapo]

Makunsa kullakin. Tuli veivattua nyt tuota Amorphiksen Golden Elkiä, ekaa kertaa nauhotin Reaperiin vedot. Kyl muutama kerran sain molemmat kiskasta ennenku sain ihan ok setin aikaan. Meni yllättävä hyvin, mut aika sekasoppa silti Golden Elk Eka Reaper nauhotus.wav

En peukaloinut yhtää. Raidat kohdalleen ja alusta loppuun sensuroimaton.

Timingitki paremmin tässä ku The Beessä tosin biisi on nyt muuten helpompi soittaa imo.

Vanha norskibläky ei ole varsinaisesti omaan makuuni (pl. Satyriconin Black Winds).

Kyse on ajoituksesta, ja sen reenaamisesta. Jos ajoitus ei toimi kunnolla, soitto ei kuulosta hyvältä. Tuo pirulainen on vaikea muusa, ja elokuva Whiplash kuvaa aihetta aika hienosti. Rytmi ei ole melodialle alisteinen. Päin vastoin. Jos vetää rytmissä, voi improvisoida sopivilla skaaloilla ad libitum. Soolojen ja tiettyjen melodioiden suhteen olen omaksunut Mark Knopflerin ajatuksen (ennen kuin edes kuulin sen), että biisin pitää elää, eikä sitä esitetä aina samana. Tietty jotkut elementit pitää olla samoja, mutta musiikki ei ole melodioiden suhteen kiveen hakattua. Rytmistä tippuminen on sitten eri asia, ja ongelma.

 

[pappatech]

Tuohon aikaisempaan linkkaamaani videoon, niin yllättävän nopsaan tuon patternin näköjään hiffasi. Loppuu vaan näköjään kunto vasemmasta kädestä, jos tulee paljon hammereita (tai pull-offeja) etusormi-nimetön-pikkurilli, että tuossa on vielä hommaa. Sen siitä saa, kun on luistanut pikkurillin käytöstä nimettömän kanssa.

 

[Kakapo]

Joo, siis, taimissa pysyminen ja sen hiffaaminen missä biitti kulloinkin menee, ei oo missään nimessä simppeli juttu. Minä oon aikanaan reenannu klasarihommia metronomin kanssa, koputellu rytmejä teorioissa ja soitellu sen verran muiden kanssa, että pysynen kohtuullisesti tahdissa, mutta kyllä se semmosta keskittynyttä soittamista vaatii. Muuten voi lähteä oma soitto kaahaamaan.

Ja vaikka oon ite surkea laittamaan metronomia päälle soitellessani, niin oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että sen kanssa ei vois liikaa reenata. Varsinkin tosta kiihdyttämisestä pitäs pyrkiä eroon.

Taimin hiffaamiseen vois kuvitella toimivan myös erilaisten taustojen päälle soittelu. Eri jakoisia ja tyylisiä rytmejä / taustoja soimaan ja soittaa niiden päälle niin, että koittaa koko ajan tajuta, missä biitti menee. Varmaan voi onnistua nykymetronomeillakin, jos ne saa kilkuttelemaan jotain monimutkaisempiakin rytmejä.

Tälle pyhä Amen.

Oma "vauhkoaminen" tästä aiheesta on kokemuksen kautta opittua. Moni kitaransoittaja on syntynyt hyvillä statseilla, mitä rytmitajuun tulee. Kuitenkin suurimman osan pitää reenata niin helkutisti (vuosikaupalla), että se käsi tottelee korvaa ja aivoja ihan precis.

Ja jos korva ei kuule väärää rytmiä, tilanne on vaikea, ja ehkä mahdoton selittää.

 

[Randomizer]

Tälle pyhä Amen.

Oma "vauhkoaminen" tästä aiheesta on kokemuksen kautta opittua. Moni kitaransoittaja on syntynyt hyvillä statseilla, mitä rytmitajuun tulee. Kuitenkin suurimman osan pitää reenata niin helkutisti (vuosikaupalla), että se käsi tottelee korvaa ja aivoja ihan precis.

Ja jos korva ei kuule väärää rytmiä, tilanne on vaikea, ja ehkä mahdoton selittää.

Tää rytmitaju on vähän samalainen juttu kuin sävelkorva. Jotkut ovat luonnostaan vähän lahjakkaampia kuin toiset. Toiset joutuvat reenaamaan enemmän jotta hommat avautuvat. Mulle rytmijutut on ollu aina vaikeempia kuin sävelkorva ja sävellysjutut. Rumpalia musta ei sais ikinä.

 

[Eman Resu]

Toiset joutuvat reenaamaan enemmän jotta hommat avautuvat

Hankalinta on koittaa soittaa jonkun kanssa, jonka soitossa kuuluu selkeästi "kiihdyttää hidastaa kiihdyttää (jne.)" tapa. Eikä se / ne silti suostu treenaamaan tai äänittämään mitään, klikin tai vastaavan kanssa.

Rumpalia musta ei sais ikinä.

Itse oli aikoinaan pakko lopettaa, kun sormet alkoi aina mennä muutaman biisin jälkeen niin totaalisen jäykiksi, ettei muiden soittimien soitosta meinannut tulla vähän aikaan mitään. Rumpuraitojen teossa (sampleistä / loopeista) ei onneksi ole samaa ongelmaa. Paitsi ehkä, jos nyt klikkailee hiirtä & hakkaa näppistä, tuntikausia & tuntikausia & tuntikausia putkeen.

 

[pappatech]

Niin, nää voi olla vähän vaikeita juttuja arvioida, mikä on lahjakkuuden osuus ja mikä reenin. Mää olin tosiaan varmaan ennen kolmatta luokkaa jo musiikin teorioissa koputtelemassa rytmejä kynällä pöytään (tein tuota pöytiin rummuttelua myös aikuisiällä kaiken musan tahtiin muiden ärsyyntymiseen asti ) ja meillä oli myös rummut himassa. En oo rytmitajultani varmastikaan mikään erityisen lahjakas, mutta kyllä toi kaikki historian altistuminen on väkisinkin auttanut rytmien ja biisien sykkeen hahmottamisessa.

Btw, satuin bongaamaan jostain Paul Gilbertin klinikasta, kun avasi klinikan kys. biisillä kitarainstrumentaalina, mutta ne Over The Hills And Far Awayn pari kaikkien tuntemaa melodiaahan on erinomaisia pikkaustreenejä. Nämät siis:

* melodia 1.
* melodia 2.

Noita kokonaisuuksia kun vetää peräkkäin, niin tulee mielenkiintoisia siirtymiä. Ja ajatuksena, että pikkais mahdollisimman pitkälle kaikki nuotit. Tuossa joutuu sit vähän miettimään patterneja ja miten tulee millekin kielelle.

Yks pull-off on itellä pakko ottaa mukaan ja muuten menee semmoisella ei-puhdas-alternate / economy-kuviolla, että saa meneen kaikki siirtymät sujuvasti. Voi tosin muovautua vielä, aloitin vasta eilen yöllä tuota ihmettelemään hetken mielijohteesta ja vähän jatkoin nyt aamulla. E-mollista alkaen D-kieli ja 14. nauha noita pyörittelin.

muoks. noistahan saa ehkä vähän orgaanisemman kuuloisia, kun uittaa mukaan hammereita / pull-offeja hyvällä maulla, mutta tosiaan pelkkänä pikkausreeninä voi koittaa soittaa niin, että pikkais kaikki nuotit.

 

[Myocyte]

Sattui aamulla silmään tää video:




Tuolla on vähän samaa asiaa, jota oon koittanu itekin kömpelösti selittää ja minusta siis erittäin hyviä ajatuksia pikkausta ja pikatessa kieleltä toiselle siirtymisiä koskien.

Pitää varmaan ottaa itekin haltuun toi kuvio. Mulla menee tavallaan toisin päin samanlainen patterni hyvin luontaisesti, mutta tuo kyseinen, jossa korkeammalle kielelle tullaan ylöspäin iskulla ja tuo kolmen nuotin patterni alkaa ylöspäin iskulla, vähän tökkii, mutta noinhan sen pitää olla, jos tarvii päästä taas nopsaan ja taloudellisesti takas matalammalle kielelle.

Toi siirtymä noin miten Ben-setä opettaa tuossa kuviossa on ihan standardia vuoroplekutusta käsittääkseni. Jos linjoissa on legatosoittoa (nauhaiskuja ja/tai -nyhtäisyjä), niin plekukäsi vaan "jättää ne väliin", mutta mahdollisuuksien mukaan pyritään jatkamaan sitä edestakaista plekun liikettä legato-osion jälkeen. En tiedä oletko taustaltasi enemmän economysoittaja (Frank Gambale tai mustalaisjazz-juttuja), mutta mulle näin vuoroplekutuksen nimeen vannovana ja niin aina kuin mahdollista asiat soittavana tää oli varsin luonnollinen tapa soittaa tuo kuvio.

Toinen hiton hyvä pointti tuossa klipissä on myös se, että noiden X ääntä-per-kieli asteikkojuttujen kanssa improvisaatio- ja soittokäytössä on myös varsin tärkeää tiedostaa se mihin se kuvio päättyy, ja mitä taustalla soi, ettei tule vaan roiskittua sitä patternia alhaalta ylös sellaiseen paikkaan johon se ei välttämättä sovi.

muoks. noistahan saa ehkä vähän orgaanisemman kuuloisia, kun uittaa mukaan hammereita / pull-offeja hyvällä maulla, mutta tosiaan pelkkänä pikkausreeninä voi koittaa soittaa niin, että pikkais kaikki nuotit.

Joo, kyllä monesta plekutetusta jutusta saa pikkuisen eri kuuloisen kun vähän ujuttaa jotain legatoa mukaan. Olisi kyllä kiva kun olisi soittajana sillä tasolla, että aina pystyisi kaikkien linjojen kanssa päättämään miten ne soittaa pelkästään soundiin pohjautuen, mutta valitettavasti nopeemmassa sahauksessa ei aina me ei-mikesternit (lue: minä) pystytä soittelee asioita kuin yhdellä tavalla

 

[pappatech]

Toi siirtymä noin miten Ben-setä opettaa tuossa kuviossa on ihan standardia vuoroplekutusta käsittääkseni. Jos linjoissa on legatosoittoa (nauhaiskuja ja/tai -nyhtäisyjä), niin plekukäsi vaan "jättää ne väliin", mutta mahdollisuuksien mukaan pyritään jatkamaan sitä edestakaista plekun liikettä legato-osion jälkeen. En tiedä oletko taustaltasi enemmän economysoittaja (Frank Gambale tai mustalaisjazz-juttuja), mutta mulle näin vuoroplekutuksen nimeen vannovana ja niin aina kuin mahdollista asiat soittavana tää oli varsin luonnollinen tapa soittaa tuo kuvio.

Niin siis se plekutekniikkajuttu, mihin tuossa postissa tarkoitin viitata oli se pätkä, missä Eller viittas taas Troy Gradyn juttuihin ja noihin plektrakulmiin. Ja miten sitä kieliltä toisille siirtymistä voi ajatella.

Tuossa kuviossa itessään taas sit oli puolet sitä, miten Gilbert saa niitä juoksutuksiaan kuulostamaan niin samperin nopeita (mikä on tuo puolet nuoteista hammereina), mut juu, on hyvin luonnollinen tapa soittaa tuota. En minä tiedä, miten muuten tuota itekään soittaisin. Hetki meni vaan hakiessa, että rupes saamaan tempoon tota, kun tuo pikattujen nuottien aloitus ylöspäin iskulla tuntui hetken aikaa oudolta.

Joo, kyllä monesta plekutetusta jutusta saa pikkuisen eri kuuloisen kun vähän ujuttaa jotain legatoa mukaan. Olisi kyllä kiva kun olisi soittajana sillä tasolla, että aina pystyisi kaikkien linjojen kanssa päättämään miten ne soittaa pelkästään soundiin pohjautuen, mutta valitettavasti nopeemmassa sahauksessa ei aina me ei-mikesternit (lue: minä) pystytä soittelee asioita kuin yhdellä tavalla

Ja tästä, niin nuo melodiathan ei oo tarkoitettu soitettavaksi mitenkään ihan tuhatta ja sataa, että kyllä noissa minusta on paikkoja miettiä pikkaako vai soittaako legatona. Legatothan vaikuttaa sit samalla siihen, miten joutuu miettimään oman pikkauksensa.

Mutta vaikka nyt esim. se aikaisemmin puhuttu DT:n unisono-juttu Take The Timesta, niin kyllä tommoisiin joutuu itekin vaan hakeen yhden tavan, jolla saa jotenkin menemään järkevästi ja tyytymään siihen Tuo kyseinen pätkä on ollut vähän semmonen projektiluontoinen juttu, mihin tulee aina välillä palailtua. Menee jotenkin, mutta ei kyllä vielä läheskään 100% tempoon.

 

[Myocyte]

Ja tästä, niin nuo melodiathan ei oo tarkoitettu soitettavaksi mitenkään ihan tuhatta ja sataa, että kyllä noissa minusta on paikkoja miettiä pikkaako vai soittaako legatona. Legatothan vaikuttaa sit samalla siihen, miten joutuu miettimään oman pikkauksensa.

En mä tätä yrittänyt mitenkään kiistää käsittääkseni.

 

[Ad_Astra]

Helloweenia. Rapsakkaa 16-osa sahausta tempoon 150 koko viisiminuuttinen. Kuten aina, soolo päin tuheroa ja pari viimeistä sekuntia missasin. Amplitube 5, EZ drummer 3 jne jne

 

[pappatech]

En mä tätä yrittänyt mitenkään kiistää käsittääkseni.

Aivan, mää luin tuota lainauksen kontekstissa jotenkin niin, että tuonne ois vaikeaa ujuttaa muutakin kuin pikattuja nuotteja

 

[Myocyte]

Btw, satuin bongaamaan jostain Paul Gilbertin klinikasta, kun avasi klinikan kys. biisillä kitarainstrumentaalina, mutta ne Over The Hills And Far Awayn pari kaikkien tuntemaa melodiaahan on erinomaisia pikkaustreenejä. Nämät siis:

* melodia 1.
* melodia 2.

Lukiobändin kiipparisti loukkaantui suuresti kun vedin ton tokan melodian kitaralla mukana, sen piti olla sen soolospotti