Kitaran soittaminen

Makunsa kullakin. Tuli veivattua nyt tuota Amorphiksen Golden Elkiä, ekaa kertaa nauhotin Reaperiin vedot. Kyl muutama kerran sain molemmat kiskasta ennenku sain ihan ok setin aikaan. Meni yllättävä hyvin, mut aika sekasoppa silti :D Golden Elk Eka Reaper nauhotus.wav

En peukaloinut yhtää. Raidat kohdalleen ja alusta loppuun sensuroimaton.

Timingitki paremmin tässä ku The Beessä tosin biisi on nyt muuten helpompi soittaa imo.
 
En meinannu saada punaista lankaa tästä, mutta nähtävästi kommentoit tota meikäläisen viestin viimeistä kappaletta.

Taimissa pysyminen on asia erikseen. Se on vähän niin kuin kaikilta vaadittua. Kaikilta ei oo sen sijaan vaadittua kehittää semmoista pikkauskäden staminaa, että jaksaa vetää kovin nopsaan ja pitkään pelkillä downstrokeilla, jos ei semmosta matskua soita.

Mut jos on metallimusaan kallellaan oleva aloittelija, niin en näe haittaa siinä, että reenailee vähän tota staminapuoltakin. Metallican matskuilla sitä tuleekin suht väkisin, jos pyrkii alkuperäiseltä kuulostavaan meininkiin.

Bläkkissahauksista minun ei kannata sanoa mitään. Minusta se kama ei oo 95% ajasta oikein edes musiikkia :D (joojoo, provo)
Tää reeni ei ehkä koske sun tasoisia soittajia. :) Perusjutuissa korostuu perusjutut, ja tällainen nopeus on monelle aloittelevalle aika vaikea, ja erityisesti juuri tuon rytmin pitäminen edes pari minuuttia oikein. Metronomiharjoite siis, mutta myös voimaa ja nopeutta.

Ajoitus on kokeneempien silmissä ja korvissa semmonen perusjuttu, joka on tietty hanskassa. Se ei todellakaan ole simppeli juttu, kuten varmasti ymmärrät.

Matt Klavins on paras tietämäni komppikitaristi (siis ihan livenä kuultuna). Kun tuollaisen tekemisen tason todistaa, suuri osa kitaristeista putoaa jalustoiltaan.

Semmonen metronomi-tekeminen on aliarvostettua kitaran suhteen. Tämä ei ole totuus, vaan ainoastaan oma mielipiteeni. Eli hieman totuuden yläpuolella :)
 
Ajoitus on kokeneempien silmissä ja korvissa semmonen perusjuttu, joka on tietty hanskassa. Se ei todellakaan ole simppeli juttu, kuten varmasti ymmärrät.

Matt Klavins on paras tietämäni komppikitaristi (siis ihan livenä kuultuna). Kun tuollaisen tekemisen tason todistaa, suuri osa kitaristeista putoaa jalustoiltaan.

Semmonen metronomi-tekeminen on aliarvostettua kitaran suhteen. Tämä ei ole totuus, vaan ainoastaan oma mielipiteeni. Eli hieman totuuden yläpuolella :)
Joo, siis, taimissa pysyminen ja sen hiffaaminen missä biitti kulloinkin menee, ei oo missään nimessä simppeli juttu. Minä oon aikanaan reenannu klasarihommia metronomin kanssa, koputellu rytmejä teorioissa ja soitellu sen verran muiden kanssa, että pysynen kohtuullisesti tahdissa, mutta kyllä se semmosta keskittynyttä soittamista vaatii. Muuten voi lähteä oma soitto kaahaamaan.

Ja vaikka oon ite surkea laittamaan metronomia päälle soitellessani, niin oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että sen kanssa ei vois liikaa reenata. Varsinkin tosta kiihdyttämisestä pitäs pyrkiä eroon.

Taimin hiffaamiseen vois kuvitella toimivan myös erilaisten taustojen päälle soittelu. Eri jakoisia ja tyylisiä rytmejä / taustoja soimaan ja soittaa niiden päälle niin, että koittaa koko ajan tajuta, missä biitti menee. Varmaan voi onnistua nykymetronomeillakin, jos ne saa kilkuttelemaan jotain monimutkaisempiakin rytmejä.
 
Makunsa kullakin. Tuli veivattua nyt tuota Amorphiksen Golden Elkiä, ekaa kertaa nauhotin Reaperiin vedot. Kyl muutama kerran sain molemmat kiskasta ennenku sain ihan ok setin aikaan. Meni yllättävä hyvin, mut aika sekasoppa silti :D Golden Elk Eka Reaper nauhotus.wav

En peukaloinut yhtää. Raidat kohdalleen ja alusta loppuun sensuroimaton.

Timingitki paremmin tässä ku The Beessä tosin biisi on nyt muuten helpompi soittaa imo.
Vanha norskibläky ei ole varsinaisesti omaan makuuni (pl. Satyriconin Black Winds).

Kyse on ajoituksesta, ja sen reenaamisesta. Jos ajoitus ei toimi kunnolla, soitto ei kuulosta hyvältä. Tuo pirulainen on vaikea muusa, ja elokuva Whiplash kuvaa aihetta aika hienosti. Rytmi ei ole melodialle alisteinen. Päin vastoin. Jos vetää rytmissä, voi improvisoida sopivilla skaaloilla ad libitum. Soolojen ja tiettyjen melodioiden suhteen olen omaksunut Mark Knopflerin ajatuksen (ennen kuin edes kuulin sen), että biisin pitää elää, eikä sitä esitetä aina samana. Tietty jotkut elementit pitää olla samoja, mutta musiikki ei ole melodioiden suhteen kiveen hakattua. Rytmistä tippuminen on sitten eri asia, ja ongelma.
 
Tuohon aikaisempaan linkkaamaani videoon, niin yllättävän nopsaan tuon patternin näköjään hiffasi. Loppuu vaan näköjään kunto vasemmasta kädestä, jos tulee paljon hammereita (tai pull-offeja) etusormi-nimetön-pikkurilli, että tuossa on vielä hommaa. Sen siitä saa, kun on luistanut pikkurillin käytöstä nimettömän kanssa.
 
Joo, siis, taimissa pysyminen ja sen hiffaaminen missä biitti kulloinkin menee, ei oo missään nimessä simppeli juttu. Minä oon aikanaan reenannu klasarihommia metronomin kanssa, koputellu rytmejä teorioissa ja soitellu sen verran muiden kanssa, että pysynen kohtuullisesti tahdissa, mutta kyllä se semmosta keskittynyttä soittamista vaatii. Muuten voi lähteä oma soitto kaahaamaan.

Ja vaikka oon ite surkea laittamaan metronomia päälle soitellessani, niin oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että sen kanssa ei vois liikaa reenata. Varsinkin tosta kiihdyttämisestä pitäs pyrkiä eroon.

Taimin hiffaamiseen vois kuvitella toimivan myös erilaisten taustojen päälle soittelu. Eri jakoisia ja tyylisiä rytmejä / taustoja soimaan ja soittaa niiden päälle niin, että koittaa koko ajan tajuta, missä biitti menee. Varmaan voi onnistua nykymetronomeillakin, jos ne saa kilkuttelemaan jotain monimutkaisempiakin rytmejä.
Tälle pyhä Amen.

Oma "vauhkoaminen" tästä aiheesta on kokemuksen kautta opittua. Moni kitaransoittaja on syntynyt hyvillä statseilla, mitä rytmitajuun tulee. Kuitenkin suurimman osan pitää reenata niin helkutisti (vuosikaupalla), että se käsi tottelee korvaa ja aivoja ihan precis.

Ja jos korva ei kuule väärää rytmiä, tilanne on vaikea, ja ehkä mahdoton selittää.
 
Tälle pyhä Amen.

Oma "vauhkoaminen" tästä aiheesta on kokemuksen kautta opittua. Moni kitaransoittaja on syntynyt hyvillä statseilla, mitä rytmitajuun tulee. Kuitenkin suurimman osan pitää reenata niin helkutisti (vuosikaupalla), että se käsi tottelee korvaa ja aivoja ihan precis.

Ja jos korva ei kuule väärää rytmiä, tilanne on vaikea, ja ehkä mahdoton selittää.

Tää rytmitaju on vähän samalainen juttu kuin sävelkorva. Jotkut ovat luonnostaan vähän lahjakkaampia kuin toiset. Toiset joutuvat reenaamaan enemmän jotta hommat avautuvat. Mulle rytmijutut on ollu aina vaikeempia kuin sävelkorva ja sävellysjutut. Rumpalia musta ei sais ikinä.
 
Toiset joutuvat reenaamaan enemmän jotta hommat avautuvat
Hankalinta on koittaa soittaa jonkun kanssa, jonka soitossa kuuluu selkeästi "kiihdyttää hidastaa kiihdyttää (jne.)" tapa. Eikä se / ne silti suostu treenaamaan tai äänittämään mitään, klikin tai vastaavan kanssa.

Rumpalia musta ei sais ikinä.
Itse oli aikoinaan pakko lopettaa, kun sormet alkoi aina mennä muutaman biisin jälkeen niin totaalisen jäykiksi, ettei muiden soittimien soitosta meinannut tulla vähän aikaan mitään. Rumpuraitojen teossa (sampleistä / loopeista) ei onneksi ole samaa ongelmaa. Paitsi ehkä, jos nyt klikkailee hiirtä & hakkaa näppistä, tuntikausia & tuntikausia & tuntikausia putkeen.
 
Niin, nää voi olla vähän vaikeita juttuja arvioida, mikä on lahjakkuuden osuus ja mikä reenin. Mää olin tosiaan varmaan ennen kolmatta luokkaa jo musiikin teorioissa koputtelemassa rytmejä kynällä pöytään (tein tuota pöytiin rummuttelua myös aikuisiällä kaiken musan tahtiin muiden ärsyyntymiseen asti :D) ja meillä oli myös rummut himassa. En oo rytmitajultani varmastikaan mikään erityisen lahjakas, mutta kyllä toi kaikki historian altistuminen on väkisinkin auttanut rytmien ja biisien sykkeen hahmottamisessa.

Btw, satuin bongaamaan jostain Paul Gilbertin klinikasta, kun avasi klinikan kys. biisillä kitarainstrumentaalina, mutta ne Over The Hills And Far Awayn pari kaikkien tuntemaa melodiaahan on erinomaisia pikkaustreenejä. Nämät siis:

* melodia 1.
* melodia 2.

Noita kokonaisuuksia kun vetää peräkkäin, niin tulee mielenkiintoisia siirtymiä. Ja ajatuksena, että pikkais mahdollisimman pitkälle kaikki nuotit. Tuossa joutuu sit vähän miettimään patterneja ja miten tulee millekin kielelle.

Yks pull-off on itellä pakko ottaa mukaan ja muuten menee semmoisella ei-puhdas-alternate / economy-kuviolla, että saa meneen kaikki siirtymät sujuvasti. Voi tosin muovautua vielä, aloitin vasta eilen yöllä tuota ihmettelemään hetken mielijohteesta ja vähän jatkoin nyt aamulla. E-mollista alkaen D-kieli ja 14. nauha noita pyörittelin.

muoks. noistahan saa ehkä vähän orgaanisemman kuuloisia, kun uittaa mukaan hammereita / pull-offeja hyvällä maulla, mutta tosiaan pelkkänä pikkausreeninä voi koittaa soittaa niin, että pikkais kaikki nuotit.
 
Viimeksi muokattu:
Sattui aamulla silmään tää video:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



Tuolla on vähän samaa asiaa, jota oon koittanu itekin kömpelösti selittää ja minusta siis erittäin hyviä ajatuksia pikkausta ja pikatessa kieleltä toiselle siirtymisiä koskien.

Pitää varmaan ottaa itekin haltuun toi kuvio. Mulla menee tavallaan toisin päin samanlainen patterni hyvin luontaisesti, mutta tuo kyseinen, jossa korkeammalle kielelle tullaan ylöspäin iskulla ja tuo kolmen nuotin patterni alkaa ylöspäin iskulla, vähän tökkii, mutta noinhan sen pitää olla, jos tarvii päästä taas nopsaan ja taloudellisesti takas matalammalle kielelle.


Toi siirtymä noin miten Ben-setä opettaa tuossa kuviossa on ihan standardia vuoroplekutusta käsittääkseni. Jos linjoissa on legatosoittoa (nauhaiskuja ja/tai -nyhtäisyjä), niin plekukäsi vaan "jättää ne väliin", mutta mahdollisuuksien mukaan pyritään jatkamaan sitä edestakaista plekun liikettä legato-osion jälkeen. En tiedä oletko taustaltasi enemmän economysoittaja (Frank Gambale tai mustalaisjazz-juttuja), mutta mulle näin vuoroplekutuksen nimeen vannovana ja niin aina kuin mahdollista asiat soittavana tää oli varsin luonnollinen tapa soittaa tuo kuvio.

Toinen hiton hyvä pointti tuossa klipissä on myös se, että noiden X ääntä-per-kieli asteikkojuttujen kanssa improvisaatio- ja soittokäytössä on myös varsin tärkeää tiedostaa se mihin se kuvio päättyy, ja mitä taustalla soi, ettei tule vaan roiskittua sitä patternia alhaalta ylös sellaiseen paikkaan johon se ei välttämättä sovi.

muoks. noistahan saa ehkä vähän orgaanisemman kuuloisia, kun uittaa mukaan hammereita / pull-offeja hyvällä maulla, mutta tosiaan pelkkänä pikkausreeninä voi koittaa soittaa niin, että pikkais kaikki nuotit.

Joo, kyllä monesta plekutetusta jutusta saa pikkuisen eri kuuloisen kun vähän ujuttaa jotain legatoa mukaan. Olisi kyllä kiva kun olisi soittajana sillä tasolla, että aina pystyisi kaikkien linjojen kanssa päättämään miten ne soittaa pelkästään soundiin pohjautuen, mutta valitettavasti nopeemmassa sahauksessa ei aina me ei-mikesternit (lue: minä) pystytä soittelee asioita kuin yhdellä tavalla :D
 
Viimeksi muokattu:
Toi siirtymä noin miten Ben-setä opettaa tuossa kuviossa on ihan standardia vuoroplekutusta käsittääkseni. Jos linjoissa on legatosoittoa (nauhaiskuja ja/tai -nyhtäisyjä), niin plekukäsi vaan "jättää ne väliin", mutta mahdollisuuksien mukaan pyritään jatkamaan sitä edestakaista plekun liikettä legato-osion jälkeen. En tiedä oletko taustaltasi enemmän economysoittaja (Frank Gambale tai mustalaisjazz-juttuja), mutta mulle näin vuoroplekutuksen nimeen vannovana ja niin aina kuin mahdollista asiat soittavana tää oli varsin luonnollinen tapa soittaa tuo kuvio.
Niin siis se plekutekniikkajuttu, mihin tuossa postissa tarkoitin viitata oli se pätkä, missä Eller viittas taas Troy Gradyn juttuihin ja noihin plektrakulmiin. Ja miten sitä kieliltä toisille siirtymistä voi ajatella.

Tuossa kuviossa itessään taas sit oli puolet sitä, miten Gilbert saa niitä juoksutuksiaan kuulostamaan niin samperin nopeita (mikä on tuo puolet nuoteista hammereina), mut juu, on hyvin luonnollinen tapa soittaa tuota. En minä tiedä, miten muuten tuota itekään soittaisin. Hetki meni vaan hakiessa, että rupes saamaan tempoon tota, kun tuo pikattujen nuottien aloitus ylöspäin iskulla tuntui hetken aikaa oudolta.

Joo, kyllä monesta plekutetusta jutusta saa pikkuisen eri kuuloisen kun vähän ujuttaa jotain legatoa mukaan. Olisi kyllä kiva kun olisi soittajana sillä tasolla, että aina pystyisi kaikkien linjojen kanssa päättämään miten ne soittaa pelkästään soundiin pohjautuen, mutta valitettavasti nopeemmassa sahauksessa ei aina me ei-mikesternit (lue: minä) pystytä soittelee asioita kuin yhdellä tavalla :D
Ja tästä, niin nuo melodiathan ei oo tarkoitettu soitettavaksi mitenkään ihan tuhatta ja sataa, että kyllä noissa minusta on paikkoja miettiä pikkaako vai soittaako legatona. Legatothan vaikuttaa sit samalla siihen, miten joutuu miettimään oman pikkauksensa.

Mutta vaikka nyt esim. se aikaisemmin puhuttu DT:n unisono-juttu Take The Timesta, niin kyllä tommoisiin joutuu itekin vaan hakeen yhden tavan, jolla saa jotenkin menemään järkevästi ja tyytymään siihen :) Tuo kyseinen pätkä on ollut vähän semmonen projektiluontoinen juttu, mihin tulee aina välillä palailtua. Menee jotenkin, mutta ei kyllä vielä läheskään 100% tempoon.
 
Viimeksi muokattu:
Ja tästä, niin nuo melodiathan ei oo tarkoitettu soitettavaksi mitenkään ihan tuhatta ja sataa, että kyllä noissa minusta on paikkoja miettiä pikkaako vai soittaako legatona. Legatothan vaikuttaa sit samalla siihen, miten joutuu miettimään oman pikkauksensa.

En mä tätä yrittänyt mitenkään kiistää käsittääkseni.
 
Helloweenia. Rapsakkaa 16-osa sahausta tempoon 150 koko viisiminuuttinen. Kuten aina, soolo päin tuheroa ja pari viimeistä sekuntia missasin. Amplitube 5, EZ drummer 3 jne jne

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Btw, satuin bongaamaan jostain Paul Gilbertin klinikasta, kun avasi klinikan kys. biisillä kitarainstrumentaalina, mutta ne Over The Hills And Far Awayn pari kaikkien tuntemaa melodiaahan on erinomaisia pikkaustreenejä. Nämät siis:

* melodia 1.
* melodia 2.

Lukiobändin kiipparisti loukkaantui suuresti kun vedin ton tokan melodian kitaralla mukana, sen piti olla sen soolospotti :smoke:
 
Eilen hain tällaisen
IMG-4841.jpg
 
Tästä. Oikeasti, varmaan hankalin biisi mitä ikinä soittanut. Ei vielä uskalla tehdä versiota, missä pauhaa ainoastaan omat kitarat :D

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Eilen hain tällaisen

Täytyy kyllä sanoa, että muikea vehje tuo Boss GX-100. Eipä mulla aikoihin ole mitään rautaa ollut. Heti tuntui omalta ja helpolta, kun aikoinaan GT-6, GT-8 ja GT-100 oli.
Monipuolinen, vaikkakin vain parilla simppelillä soundilla pärjään.
 
Tästä. Oikeasti, varmaan hankalin biisi mitä ikinä soittanut. Ei vielä uskalla tehdä versiota, missä pauhaa ainoastaan omat kitarat :D

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Valitettavan kateellisena kuuntelin. Säädätkö aikaa/ajoitusta tolla plektran pyörittämisellä kielien päällä?

Täytyy kyllä sanoa, että muikea vehje tuo Boss GX-100. Eipä mulla aikoihin ole mitään rautaa ollut. Heti tuntui omalta ja helpolta, kun aikoinaan GT-6, GT-8 ja GT-100 oli.
Monipuolinen, vaikkakin vain parilla simppelillä soundilla pärjään.
Paljonkos tosta kärsit? Onkos siiden saatavilla valmiita ääniyhdistelmiä eri pedaaleista.
 
Valitettavan kateellisena kuuntelin. Säädätkö aikaa/ajoitusta tolla plektran pyörittämisellä kielien päällä?

Toi plektran pyörittely on ihan oma juttu :D Tiedä mistä se tulee mutta meneepä luontaisesti noin. Samoin kun hitaampaa rytmittelyä soitellessa plektra jää sinne peukalon ja keskisormen väliin.

Paljonkos tosta kärsit? Onkos siiden saatavilla valmiita ääniyhdistelmiä eri pedaaleista.

599€. Onhan siinä vaikka mitä. Jaksanut presettejä käydä läpi kuin ekat neljä ja sitten tyhjensin ekan patchin ja omaa tekemään.
 
Random soittelua paskalla timellä ja höystetty väärillä äänillä sekä virheäänillä.

Kuvasin vain omaa sunnuntaisoittelua ja kokosin siitä pienen kollaasin. Tuolta oma soitto kuulostaa luomuna ilman mitään taustoja.
Äänet tulee Overloud THU, jossa SD-1 -> ADA MP1 -> Rockman Chorus -> Reverb

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Jahas sain vaihteeksi ohuimman kielen poikki. Mistähän mä saan helposti tietää kielien paksuuden jotta saisi samanlaisen vai kannattaako suoraa vaa vaihtaa jokainen kieli? Ibanez RGA42FM-DEF. Puolisen vuotta vanha.

Näistä oon ainakin tykännyt Ernie Ball 2223
 
Jahas sain vaihteeksi ohuimman kielen poikki. Mistähän mä saan helposti tietää kielien paksuuden jotta saisi samanlaisen vai kannattaako suoraa vaa vaihtaa jokainen kieli? Ibanez RGA42FM-DEF. Puolisen vuotta vanha.

Näistä oon ainakin tykännyt Ernie Ball 2223

Puoli vuotta vanhat kielet? Jos reilummin soitettu niin vaihda vaan kaikki.
 
Jahas sain vaihteeksi ohuimman kielen poikki. Mistähän mä saan helposti tietää kielien paksuuden jotta saisi samanlaisen vai kannattaako suoraa vaa vaihtaa jokainen kieli? Ibanez RGA42FM-DEF. Puolisen vuotta vanha.

Näistä oon ainakin tykännyt Ernie Ball 2223

Kiinteätallaiset ibat taitaa tulla tehtaalta kympeillä, eli 10-46 setillä varustettuna. Toki monet myyjäliikkeet vaihtavat ostajalle uudet kielet kiinni ja laittavat kitaran perussäätöihin, niin siinä on mahdollisesti vaihdettu kielisetin paksuutta tehdassetistä. Työntömitalla nyt ottaa lopun viimein selvää mikä setti oli kiinni, jos ei muuten.

Jos kielisetin paksuus vaihtuu, niin samat jutut kun aina muutenkin katsotaan, eli kaulan relief, kielten action ja intonaatio (ja kelluvilla vibratalloilla tallakulma), joskin pikkuisen enemmän saa antaa huomiota näille kuin silloin jos vaihtaisi tilalle samat kielet. Yksi paksuus ylös- tai alaspäin on kuitenkin sen verran pieni muutos, että voi olla että jotain tarvitsee säätää tai sitten ei. Riippuu soittimesta.
 
Viimeksi muokattu:
Tarviiko huomioon ottaa jotai? Uskon paksuuden uusien kohdalla olevan ainakin lähellä samaa.

Jos kielet tai vire muuttuu niin siinä tapauksessa voi olla, että kitaraa hyvä säätää, mutta jos samoilla menee niin pistä vaan uutta settiä ja soittoa. Reilummin taidat soitella niin useat kielisetit vaan ostoon kerralla.

Aktiivisessa soitossa, kun minulla on ja nauhotan niin kuukauden välein vaihtuu. Toiset vaihtaa huomattavasti aiemminkin. Opit kuuntelemaan samalla, kun kielet alkaa soinnilta tukkoon menemään.
 
Jahas sain vaihteeksi ohuimman kielen poikki. Mistähän mä saan helposti tietää kielien paksuuden jotta saisi samanlaisen vai kannattaako suoraa vaa vaihtaa jokainen kieli? Ibanez RGA42FM-DEF. Puolisen vuotta vanha.

Näistä oon ainakin tykännyt Ernie Ball 2223

Mistä katkesi? Syy hyvä tietää, jos jossain joku terävä kohta tms.

Mulla ei ole kieliä soitossa katkennut, muista edes milloin viimeksi. En tosin kieliä juurikaan vaihtele. Ehkä kerran tai kaksi vuoteen per kitara. Noissa mun videoissa olevissa taitaa olla 8-10kk vanhat kielet. Viime syksynä taisin vaihtaa :-p
 
Jahas sain vaihteeksi ohuimman kielen poikki. Mistähän mä saan helposti tietää kielien paksuuden jotta saisi samanlaisen vai kannattaako suoraa vaa vaihtaa jokainen kieli? Ibanez RGA42FM-DEF. Puolisen vuotta vanha.

Näistä oon ainakin tykännyt Ernie Ball 2223
jopa eri saman kielimerkin eri mallien välillä on selkeitä jäykkyys- ja tuntueroja joten koko setti vain uusiksi, vajaa 10e ei ole kuitenkaan paha hinta laittaa kerran kuussa tai parissa. soundikin yleensä selkiytyy taas vähäksi aikaa :)
 
Tosiaan Ibanezin vakiokielet kitarassa kiinni joten paksuutta vaikea mennä ulkoa sanomaan ellen mittaa tai netistä löydy joku data.

Taisin perinteisesti veivaa väärää vipua kun viritin. Soittelin eilen Running Wildiä ja siinä oli aika korkealle viritetty. Ei tarvinnut paljoa veivaa ku naps.

Google kertoi kitaran kielien paksuudeksi:

  • string gauge
  • .010/.013/.017/.026/.036/.046
Joten mittaamatta menisi nämä Ernie Ball 2221

Ei muuta kuin muutama tilaukseen. Täältä mökiltä ei jaksa lähteä lähimpään kitarakauppaan. Lie Kuopiossa lähin 80km päässä :D
 
Viimeksi muokattu:
Taisin perinteisesti veivaa väärää vipua kun viritin. Soittelin eilen Running Wildiä ja siinä oli aika korkealle viritetty. Ei tarvinnut paljoa veivaa ku naps.
Hommaa capo. Ei tarvis Running Wildiakaan varten ruveta erikseen virittelemään, vaan sen kuin napsauttaa capon ekalle nauhalle ja alkaa soittamaan. Noita on sit muitakin tunnettuja biisejä, jotka on jo pakkokin vetää capolla. Vaikka nyt Tom Pettyn Free Fallin' esimerkiksi.

Capolla saa muutenkin erilaista soundia ja fiilistä, kun napsauttaa jonnekin vähän korkeammille nauhoille kiinni. Plus pystyy transponoimaan biisejä helposti laulajan äänelle, jos ei ihan natsaa standardivireellä.
 
Hommaa capo. Ei tarvis Running Wildiakaan varten ruveta erikseen virittelemään, vaan sen kuin napsauttaa capon ekalle nauhalle ja alkaa soittamaan. Noita on sit muitakin tunnettuja biisejä, jotka on jo pakkokin vetää capolla. Vaikka nyt Tom Pettyn Free Fallin' esimerkiksi.

Capolla saa muutenkin erilaista soundia ja fiilistä, kun napsauttaa jonnekin vähän korkeammille nauhoille kiinni. Plus pystyy transponoimaan biisejä helposti laulajan äänelle, jos ei ihan natsaa standardivireellä.

Jahas. Laitan kielien kanssa capon tilaukseen. Jos se helpottaa kitaran virittämistä niin tulee kuvioihin.
 
Jahas. Laitan kielien kanssa capon tilaukseen. Jos se helpottaa kitaran virittämistä niin tulee kuvioihin.
Joo, tai siis, ei sen funktio oo varsinaisesti helpottaa virittämistä, vaan mahdollistaa just toi korkeammista vireistä vetäminen, joka ois muuten joko hankalaa tai mahdotonta. Mahdotonta rupeaa olemaan se, jos pitäs vetää kitara vaikka kvartin verran normaalivirettä ylemmäs.

Ite ainakin tommoisissa Running Wildin tapauksissa napsautan mieluummin capon ekalle nauhalle, kuin rupean yhden biisin takia virittämään kitaraa ylävireiseksi.

Ja akkarin kanssa (säestettäessä) tosta caposta on tosiaan nopsaan paljon iloa.

Kato vaan joku fiksu malli. Mulla taitaa olla tää ja on pelannut ongelmitta: Daddario Capo Tri-Action PW-CP-09. Toi ei tarvii kuin napsauttaa paikalleen, eikä tarvii säätää kiristysruuvien kanssa.
 
Jahas sain vaihteeksi ohuimman kielen poikki. Mistähän mä saan helposti tietää kielien paksuuden jotta saisi samanlaisen vai kannattaako suoraa vaa vaihtaa jokainen kieli? Ibanez RGA42FM-DEF. Puolisen vuotta vanha.

Näistä oon ainakin tykännyt Ernie Ball 2223
Uus setti vaan tilalle. Muista sitten virittää myös intonaatio, eli vapaa kieli ja 12. väli antavat saman nuotin (toki eri korkeudelta).

Ja capo kyllä on pakko-ostos.

Muutenkin jos vaihtaa viritystä, myös intonaatioviritys pitäisi tehdä samalla.
 
Uus setti vaan tilalle. Muista sitten virittää myös intonaatio, eli vapaa kieli ja 12. väli antavat saman nuotin (toki eri korkeudelta).

Ja capo kyllä on pakko-ostos.

Muutenkin jos vaihtaa viritystä, myös intonaatioviritys pitäisi tehdä samalla.

Meinaatko että jos vaihdan biisin välillä virettä pitäis aina intonaatio tsekkaa? Jos näin niin voisin toki aina ennen kuvaamista tämän tehdä. Muuten jos treenien aikana säätäisin joka kerta intonaatioo, menee ikä ja terveys säätämiseen. Illan aikana saatan neljäkin eri vireistä biisiä soitella.

Tarviiks intonaatio säätää vaikka yhtä paksut kielet pistän tilalle? Mut katson mä tuon intonaatio läpi nyt joka tapauksessa. Standardi vireeseen tuon heitän.

Eikös se ole kitara vireeseen, sitten 12 kieliväliltä kaikki läpi ja ruuvailee kieliä niin että se intonaatio osuu kohdalleen eli viritys mittarin kanssa tsekkaus?
 
Viimeksi muokattu:
Täydellisessä maailmassa on joka vireelle oma kitaransa. Jos sinulla on kiinteätallainen kitara ja tiputat droppiin, niin ei ole mitään syytä säätää intonaatiota biisien välillä. Isommat muutokset on jo vähän niin ja näin. Varsinkin alussa vaarana, että korva oppii kuulemaan väärin.
 
Täydellisessä maailmassa on joka vireelle oma kitaransa. Jos sinulla on kiinteätallainen kitara ja tiputat droppiin, niin ei ole mitään syytä säätää intonaatiota biisien välillä. Isommat muutokset on jo vähän niin ja näin. Varsinkin alussa vaarana, että korva oppii kuulemaan väärin.

No joo. Joskus jos tulevaisuudessa on 10 kitaraa niin jokainen voi sitten olla omalla vireellä.

Voisin tuon mun vanhan Ibanezin säätää johonkin Amon Amarth tms vireeseen ja veivaa vaa niitä tai vastaavia biisejä kun sellainen metallikitara on muutenki. Tällä uudella sitten muuta :P

Vanha kitara: Ibanez RGA42 Black - vuodelta 2012.
Uusi kitara: Ibanez RGA42FM-DEF
 
Meinaatko että jos vaihdan biisin välillä virettä pitäis aina intonaatio tsekkaa? Jos näin niin voisin toki aina ennen kuvaamista tämän tehdä. Muuten jos treenien aikana säätäisin joka kerta intonaatioo, menee ikä ja terveys säätämiseen. Illan aikana saatan neljäkin eri vireistä biisiä soitella.

Tarviiks intonaatio säätää vaikka yhtä paksut kielet pistän tilalle? Mut katson mä tuon intonaatio läpi nyt joka tapauksessa. Standardi vireeseen tuon heitän.

Eikös se ole kitara vireeseen, sitten 12 kieliväliltä kaikki läpi ja ruuvailee kieliä niin että se intonaatio osuu kohdalleen eli viritys mittarin kanssa tsekkaus?
Kuten Wilmo tuossa mainitsi, täydellisessä maailmassa näin tulisi tehdä. Jotta elämä olisi helpompaa, kielisetin vaihdon yhteydessä tuo intonaatio kannattaa laittaa kohdilleen.
 
Mä oivalsin ton capon käytössä sellaisen kivan ominaisuuden, että voin laittaa sen sellaiseen kohtaan että aina voi käyttää avoimia kieliä, kaikilla nuottiasteikoilla siis.
En osaa musiikki termejä suomeksi, oon kaiken oppinu youtubesta.. :-D
Tuohan se capon ydinajatus juuri on, että voit soittaa pitkin kaulaa samoilla otteilla ja avoimilla soinnuilla, millä muutenkin ottaisit noi perussoinnut.

Semmoinen huomio tuli vielä caposta mieleen, että supermatalan tatsin kanssa kitara voi mennä capolla korkeammilta nauhoilta tukkoon ja reliefiä sais olla jonkun verran, jos meinaa capoa korkeammilla nauhoilla käyttää. Ts. jonkun aivan suoraksi vedetyn kaulan kanssa ei toimi välttämättä ihan niin kuin kuuluisi.

Kuriositeettina: jotkut käyttää sit myös banjon capoja, jotka on kapeampia kuin kitaralle tehdyt ja niillä saakin otettua vaan 4 matalinta kieltä ja loput 2 jää soimaan normaalivireeseen avoimena. Saa taas erilaisen kuuloisia juttuja. Andy McKee ja Rylynn-biisi nyt vaikka esimerkkinä, jos haluaa tsekata, miltä kuulostaa. Andylla kyllä sit suunnilleen kaikki biisit jossain custom-vireessä, etteivät oo lemppareita apinoida, jos ei tykkää tosi paljon kitaran virittelystä.
 
Tosiaan Ibanezin vakiokielet kitarassa kiinni joten paksuutta vaikea mennä ulkoa sanomaan ellen mittaa tai netistä löydy joku data.

Taisin perinteisesti veivaa väärää vipua kun viritin. Soittelin eilen Running Wildiä ja siinä oli aika korkealle viritetty. Ei tarvinnut paljoa veivaa ku naps.

Google kertoi kitaran kielien paksuudeksi:

  • string gauge
  • .010/.013/.017/.026/.036/.046
Joten mittaamatta menisi nämä Ernie Ball 2221

Ei muuta kuin muutama tilaukseen. Täältä mökiltä ei jaksa lähteä lähimpään kitarakauppaan. Lie Kuopiossa lähin 80km päässä :D

Oliko siinä Ibanezissa joku kelluva talla ja viritinlukot toisessa päässä? Ettet vahingossa vääntänyt viritinnuppeja lukot kiinni? :)
 
Mä jo meinasin rupee tilaa noita mut käyn sittenkin paikallisessa. Thomannilta saa edullisesti mut posteja saa kyllä venata. Sen verran himottaa tuo ohuin kieli kuitenkin :hmm:
 
Itse olen tilannut kielet Levytukusta. Ennen puolta päivää kun tilaa ja laittaa kuitin heille, niin seuraavana päivänä on itsellä.
 
Jumalauti, että oli hyvän tuntuinen Fenderin American Professional II strato paikallisessa musaliikkeessä. Tai oikeastaan kaksikin, toinen oli HSS, toinen single coileilla.

Heittämällä paremman tuntuisia soittaa ja paremman kuuloisia akustisesti, mitä esim. hyllystä löytynyt Musarin Axis. Toki myös hyvin eri tyylinen kaulaprofiili näissä, mut kumminkin.

Melkein saattaa joutua hieromaan diiliä tosta omasta Musarista ja jos joutuu ite myyntihommiin, niin pitää toivoa, ettei kukaan veis noista kumpaakaan, että vois vielä verrata ja napata toisen.
 

Itse vihaan capoja, mutta niitä voipi käyttää ihan oppimismielessä teoriatuntemukseen ja oikeiden sävelten löytämiseen otelaudalta.

Eli tunget capon kakkoseen (siis 2. nauhalle) ja soittelet itsellesi tuttuja biisejä mitkä menee vaikka Em, tietysti kaksi nauhaa ylempää. Ta-da, olet löytänyt F#m sävelet.
Sitten hyppäät yhden nauhan ylemmäs capon kanssa niin johan tulee Gm skaala tutuksi.

Toki jos otelaudan tuntemus on sitä, että painetaan pisteen kohdalla, niin vaatii runsaasti totuttelua.

Sitten voit huoletta ottaa capon veks ja kun joku käskee soittamaan melodiaa Gm sointukulun päälle, niin sieltä se tulee hetkessä.
 
Mielenkiintoista. Meni nyt toisestakin kitarasta TAAS ohuin kieli poikki ja en kyllä veivannut tätä väärään suuntaan. Mikähä jännite tuossa kielessä lienee?
Meni tuolta ihan päädystä poikki eli olenko jotenki huonosti sitten kieputtanut.. Molempiin saa rupee kieliä vaihtaa xD
 
Mielenkiintoista. Meni nyt toisestakin kitarasta TAAS ohuin kieli poikki ja en kyllä veivannut tätä väärään suuntaan. Mikähä jännite tuossa kielessä lienee?
Meni tuolta ihan päädystä poikki eli olenko jotenki huonosti sitten kieputtanut.. Molempiin saa rupee kieliä vaihtaa xD
Eihän sulla satu olemaan kuvaa, jossa näkyisi, miten ne kielet on laitettu? On sillä jännitteen suhteen kyllä merkitystä, vähän mallista riippuen. Itselläkin kyllä joskus vähän tuorempaana kitaristina on jokin ylimmistä kielistä muutaman kerran mennyt poikki. Bändin kanssa soittaessa sen varsinkin ymmärtää, jos soittotyyli on mallia lyö ja hakkaa. Kohtuullisen turhauttavaa kyllä kärsiä kielirikosta kesken bänditreenien, jos ei ole uutta settiä mukana.

Käytän itse pääosin .10- ja .11-kieliä ja tuntuu, että niillä harvemmin kielet katkeaa. Ja kai sitä osaa jo soittaa vähän hellävaraisemmin.
 
Eihän sulla satu olemaan kuvaa, jossa näkyisi, miten ne kielet on laitettu? On sillä jännitteen suhteen kyllä merkitystä, vähän mallista riippuen. Itselläkin kyllä joskus vähän tuorempaana kitaristina on jokin ylimmistä kielistä muutaman kerran mennyt poikki. Bändin kanssa soittaessa sen varsinkin ymmärtää, jos soittotyyli on mallia lyö ja hakkaa. Kohtuullisen turhauttavaa kyllä kärsiä kielirikosta kesken bänditreenien, jos ei ole uutta settiä mukana.

Käytän itse pääosin .10- ja .11-kieliä ja tuntuu, että niillä harvemmin kielet katkeaa. Ja kai sitä osaa jo soittaa vähän hellävaraisemmin.

Mä otan myöhemmin kuvat ku saan noi veivattua niin voitte sitte arvostella työn jälkeä :)
Ai että ku nyt nautin Amon Amarthin riffittelyistä, mahtipontista! Ja kovalla soi. Korvat huutaa. Tulpat päähän ja naapurit kiertoon!
 
Mielenkiintoista. Meni nyt toisestakin kitarasta TAAS ohuin kieli poikki ja en kyllä veivannut tätä väärään suuntaan. Mikähä jännite tuossa kielessä lienee?
Meni tuolta ihan päädystä poikki eli olenko jotenki huonosti sitten kieputtanut.. Molempiin saa rupee kieliä vaihtaa xD

Edelleen, mistä kohtaa menee poikki? Tallapalan kohdalta? Virittimen kohdalta? Satulan kohdalta?
 
Mä otan myöhemmin kuvat ku saan noi veivattua niin voitte sitte arvostella työn jälkeä :)
Ai että ku nyt nautin Amon Amarthin riffittelyistä, mahtipontista! Ja kovalla soi. Korvat huutaa. Tulpat päähän ja naapurit kiertoon!
En ole enää vuosiin oikein innostunut Amon Amarthin levyistä, mutta joskus tuli mm. tätäkin biisiä kuunneltua ihan muutaman kerran.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



Ja sitä aiemmin Vs the World oli kyllä kova juttu.
 
Edelleen, mistä kohtaa menee poikki? Tallapalan kohdalta? Virittimen kohdalta? Satulan kohdalta?

Tän vanhemman skitan kohdalta meni selkeästi virittimen kohdalta. Tuon uuden kohdalla voi olla myös ihan vaan koska veivasin väärään suuntaan. Siinä oli orkkis kielet vielä kiinni joten vaikea uskoa että se ois tuosta noin vaan katkennut.

Muuten. Huomasin että uuden kitaran kohdalla nuo säätönupit ovat löystyneet. Tiedä sitten onko tää lämpö tehnyt temppunsa. Saako niitä kiristettyä helposti jos esim ottaa tuosta takalevyä irti?
 
En ole enää vuosiin oikein innostunut Amon Amarthin levyistä, mutta joskus tuli mm. tätäkin biisiä kuunneltua ihan muutaman kerran.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.



Ja sitä aiemmin Vs the World oli kyllä kova juttu.


Joo tuo Asator on vähä turha nopeaa vielä mulle mut esim Shield Wall ja Masters of War on nyt olleet työn alla :) Golden Elkin kanssa meni muute hermot ku haluan sen kunnolla saada videolle, kun tuon The Been jälki oli mitä oli. Vaatinee lisää treeniä.

Kiva muute soitella täs mainauskoneiden kanssa vähintään +35 lämmöllä. Hiki lentää ja kitara laulaa. No onneks on vaa yks kone päällä nii ei tartte kiuasta rupee asentaa olohuoneeseen.

E: Mun tuurilla tuo paikallinen pulju on kiinni koska lomat. Huomenna Tuskaan hilluu niin saapi Stadista kieliä matkaan.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
301 794
Viestejä
5 135 385
Jäsenet
82 050
Uusin jäsen
Source_Hunter

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom