Kitaran soittaminen

Muusikoiden.net - Tori - ESP Ltd TE-200 Snow White (#1736740) Tällänen sitte löyty. Mitähä eroa sitten lie tuohon HT-malliin.
No tuo TE viittaa siis moderniin Tele-tyyliisen kitaraan. Se SN (snapper) on taas heidän näkemyksensä modernista Strato-tyylisestä kitarasta.

Suurin ero varmaan siinä, millaista soundia noiden eri kitaroiden mikkikonfiguraatiot antaa. Se SN-malli Push-Pullilla (eli varmaan sen tallamikin puolituksella) mahdollistaa stratotyyliset soundit. Ei varmaan lähde ihan niin paksua ja pehmeää soolosoundia, mitä kaulahumpparilla, mutta antaa sit taas vastineeksi niitä stratotyylisen kitaran kaula- ja keskimikkityyppisiä juttuja, mitä ei humpparista saa. Ja ylipäätään single coil soundaa erilaiselta mitä humppari.

Jos nää soittelet tommosta jyräysheviä, niin ehkä tommonen HH-mikkikonffiksella oleva kitara vois sopia siihen paremmin. Plus jos oot tottunu soittaan niin, ettei keskimikki oo plekun tiellä, mut nää on ihan makuasioita ja mitä soundia ja soittotuntumaa haluaa.
 
Rokkia, metallia, heviä, sitähä tässä soitetaa. Toki tulevaisuudessa varmasti laajenee ja onhan tuossa noita akustisiakin rallatuksia mitä reenaillut. Tuo käytetty yksilö voisi siis palvella hyvinkin asiaansa.
Ja tottahan toki oon soitellut niin ettei sitä keskimikkiä ole siellä erikseen ollut, mut tuskinpa siitä haittaakaan ole.

Kahtelen nyt pääasiassa noita Ibanezei ja ESP. Mitä mainuttuna ja muitakin. Tuon käytetyn voisin ostaa jos hinnasta pääsee sopuun.

Toki jos noita kalliimpia sitte ostais käytettynä 400€ hintaan voisi olla yksi vaihtoehto myös.

Muusikoiden.net - Tori - ESP Arctic Metal (#1737520) Tästä ku tinkais vähä niin sais iha kivannäköisen pelin :D
 
Viimeksi muokattu:
Rokkia, metallia, heviä, sitähä tässä soitetaa. Toki tulevaisuudessa varmasti laajenee ja onhan tuossa noita akustisiakin rallatuksia mitä reenaillut. Tuo käytetty yksilö voisi siis palvella hyvinkin asiaansa.
Ja tottahan toki oon soitellut niin ettei sitä keskimikkiä ole siellä erikseen ollut, mut tuskinpa siitä haittaakaan ole.

Kahtelen nyt pääasiassa noita Ibanezei ja ESP. Mitä mainuttuna ja muitakin. Tuon käytetyn voisin ostaa jos hinnasta pääsee sopuun.

Toki jos noita kalliimpia sitte ostais käytettynä 400€ hintaan voisi olla yksi vaihtoehto myös.

Muusikoiden.net - Tori - ESP Arctic Metal (#1737520) Tästä ku tinkais vähä niin sais iha kivannäköisen pelin :D
Noissa Arcticeissa olisi kyllä kitaraa jo pitkäksi aikaa. Vähän kaksijakoinen fiilis tosta hinnasta. Noi kolhut on kieltämättä aika näkyvällä paikalla, mutta 500 euroa parin kuukauden ikäisestä tonnin kitarasta on silti iso pudotus. En ole itse noita testannut, mutta YouTuben mukaan hinta ja laatu kohtaa jo siinä tonnissakin hyvin. Esimerkiksi noita SS-nauhoja ei jokainen valmistaja tarjoa edes 1500 euron malleissa. LTD:lläkin ne on tullut vasta tämän vuoden katalogissa Deluxe-sarjaan mukaan. Ei sillä että se mikään ehdoton ominaisuus on, mutta kuitenkin.
 
Stainless Steel- / SS-nauhat meinaa siis ruostumatonta terästä. Ruostumaton teräs on kovempaa tähän mikä onkaan nikkeli-hopeaseokseen verrattuna, mitä käytetään sit muutoin ja käytännössä ruostumattomasta teräksestä tehdyt nauhat kuluu paljon vähemmän ja ovat pitkäikäisemmät.

SS-nauhat voi olla myös pikkaisen liukkaammat soittaa. Ero on pieni, mutta minusta ihan havaittava. Noissa nikkelinauhoissa, ja varsinkin kulumisen myötä, voi tuntua pientä karheutta tai kitkaa venyteltäessä, mitä SS-nauhoissa ei samalla tavalla ole.

Mulla on noissa omissani sekä että.
 
Toi on kyllä niin huvittavaa kuinka jotkut rosterinauhat tai paahdettu vaahterakaula ovat olevinaan joku premium-deluxe ominaisuus näissä Big Brand - kitaroissa, joka löytyy vaan kalliimmista malleista, kun jossain Harley Bentoneissa ja monissa muissa "halpismerkeissä" ne alkaa olemaan ihan perusominaisuus jo parinsadan euron hintaluokassa. Itse ostin läpällä Ebaystä 150€:llä Kiinasta stratokopion, jossa oli paahdettu vaahterakaula, rosterinauhat ja compound radius kaula. Aivan erinomainen peli soittaa, joskin mikit haluaisin vaihtaa inasen kuumemmiksi.
 
^ no ruostumattoman teräksen käsittely vaatii minun käsittääkseni vähän erilaista työkalua kuin nikkelin. Ja paahdettu kaula taas yhden välivaiheen lisää valmistusprosessiin (tai todennäköisesti pykälän kalliimman komponentin). Että kai jonkinlainen hintaero on ihan perusteltuakin.

Mutta edellisellä ei niin väliä, kiinnostaa enemmän, että mikäs tuollaisen Harley-Bentonin malli on, jossa on paahdettu vaahterakaula, compound radius ja SS-nauhat pariin sataan? Tilaan nimittäin testiin jossain välissä, jos tuollainen on.
 
Viimeksi muokattu:
Katselin tässä aamulla uusia kitaroita ja alta 500€.

Tyylikkyys
Malli
Hinta
Arvostelut
Oma mutu

Jackson JS32 DKA AH SBK
Harley Benton Fusion-III HSS Roasted SP
Schecter C-6 Plus Charcoal Burst
Ibanez RGA42FM-DEF <-- Thomannin näytteistä tässä on omaa korvaan paras ääni.

Näitä tai vastaavia voisi sitten myös käytettynä katsoa ihan ensalkuun.
Älä osta halpaa jaskaa, varsinkaan floikallista
Tremolo: Floyd Rose licensed

Ja Strato -mallisissa jaskoissa on normia pienempi runko. Schecteristä hommaa käytetty hellraiser floyd rose 1000 tai suuremmalla numerolla olevalla kammella. Numero tarkoittaa kampi -systeemin väriä. Itse vaihdoin oman helraiserini jaskaan ja vuosien jälkeenkin V..ttaa.
 
Rokkia, metallia, heviä, sitähä tässä soitetaa. Toki tulevaisuudessa varmasti laajenee ja onhan tuossa noita akustisiakin rallatuksia mitä reenaillut. Tuo käytetty yksilö voisi siis palvella hyvinkin asiaansa.
Ja tottahan toki oon soitellut niin ettei sitä keskimikkiä ole siellä erikseen ollut, mut tuskinpa siitä haittaakaan ole.

Kahtelen nyt pääasiassa noita Ibanezei ja ESP. Mitä mainuttuna ja muitakin. Tuon käytetyn voisin ostaa jos hinnasta pääsee sopuun.

Toki jos noita kalliimpia sitte ostais käytettynä 400€ hintaan voisi olla yksi vaihtoehto myös.

Muusikoiden.net - Tori - ESP Arctic Metal (#1737520) Tästä ku tinkais vähä niin sais iha kivannäköisen pelin :D
Jos meinaat uutena ostella tuohon budjettiin, niin nämä Iban RG:t varmaan paras vaihtoehto. Itse kävin saman painin kun katselin ekaa keppiä itselleni. Noi halpis ESP:it on kyllä suoraan sanottuna sontaa, mitä lukenut ja kuullut ystäviltäni. Tämäkin esim menisi 400€ budjettiin: Ibanez RGA42FM-TGF | Kevyt ja helpposoittoinen - Levytukku

Ja ei floikkaa.
 
Jos meinaat uutena ostella tuohon budjettiin, niin nämä Iban RG:t varmaan paras vaihtoehto. Itse kävin saman painin kun katselin ekaa keppiä itselleni. Noi halpis ESP:it on kyllä suoraan sanottuna sontaa, mitä lukenut ja kuullut ystäviltäni. Tämäkin esim menisi 400€ budjettiin: Ibanez RGA42FM-TGF | Kevyt ja helpposoittoinen - Levytukku

Ja ei floikkaa.

Ibanez RGA42FM-DEF – Thomann Suomi Tätä mä olen värin puolesta kuolannut. Muusikoidennetissa löytyis käytetty mut se on bundle. Linkki ylempänä minkä laitoin. Muusikoiden.net - Tori - Ibanez RGA42FM-DEF & Blackstar HT-1R vahvistin (#1739767) . Tämä olis vielä inhimillisen ajomatkan päässä.

Verkkikseltä palautuikin jo tuon palautetun kitaran rahnat joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.
Jää nyt epäselväksi, että tapahtuuko tuolle palautetulle kitaralle mitään vai meneekö se takas outlettiin, jotta joku muu voi sen sitte taas palauttaa :D

E: Saisin tuon linkkaamani setin 400€ hintaan. En nyt sanoisi huonoksi diiliksi, koska kitara jo pelkästää uutena maksaa melkein tuon summan. Pelkästään jo tuo vahvistin on vajaa 300€.
 
Viimeksi muokattu:
^ no ruostumattoman teräksen käsittely vaatii minun käsittääkseni vähän erilaista työkalua kuin nikkelin. Ja paahdettu kaula taas yhden välivaiheen lisää valmistusprosessiin (tai todennäköisesti pykälän kalliimman komponentin). Että kai jonkinlainen hintaero on ihan perusteltuakin.

Joo, rosteri vaatii vähän järeämmät viilat, katkaisupihdit sun muut. Toisaalta jos hommaa menee luultavasti joka tapauksessa teollisen mittakaavan liukuhihnalla, niin eipä nuo iso juttu siinä vaiheessa ole kun volyymiä piisaa.

Mutta edellisellä ei niin väliä, kiinnostaa enemmän, että mikäs tuollaisen Harley-Bentonin malli on, jossa on paahdettu vaahterakaula, compound radius ja SS-nauhat pariin sataan? Tilaan nimittäin testiin jossain välissä, jos tuollainen on.

Tuo minun tilaamani kitara ei siis ollut HB, vaan tämä. Tilasin tuon ihan puhtaasti uhkapelinä. Youtubessa oli muutama kehuva video ja järkeilin, että jos siinä on edes puolet luvatuista ominaisuuksista ja se on edes puoliksi niin hyvä soittaa kun tubettajat väittävät, on se jo hintansa väärti. Jos taas ei ole, niin rahallinen menetys ei ole kovin suuri ja Ebayn kautta saattaa jotain saada takaisinkin. Hinta tosin näyttää sittemmin pompanneen aika reilusti ja ihan ongelmitta ei tuokaan tilaus sujunut, sillä sain aluksi kitaran jossa oli täysin flätti kaula, jonka viimeistely oli muutenkin ihan kauhea. Suureksi yllätyksekseni valmistaja lähetti minulle kokonaan uuden kaulan kun valitin aiheesta ja se oli täysin speksien mukainen. Valehtelematta yksi mukavimpia kauloja kaikista omistamistani kitaroista ja kitara on muutenkin suorastaan hämmentävän laadukas, erityisesti hintaansa nähden. Mikit on vaan jotkut keraamisella laattamagneetilla varustetut turbohalpikset, jotka aion jossain kohtaa vaihtaa hivenen kuumempiin alnicoihin kunhan saan aikaiseksi.ö

HB:lla taas löytyy vähän parinsadan molemmin puolen malleja joissa on joko paahdettu kaula tai rosterinauhat ja päälle 300€:n luokasta alkaa sitten löytyä kehutut Fusion-kitarat joissa on molemmat. Compound radiusta ei taida ainakaan vielä missään mallissa olla.
 
Joo, rosteri vaatii vähän järeämmät viilat, katkaisupihdit sun muut, jos hommaa menee joka tapauksessa luultavasti teollisen tason liukuhihnalla, niin eipä nuo iso juttu siinä vaiheessa ole kun volyymiä piisaa.
Ajattelin enemmän sitä, että kun ne nauhat pitäs viimeistelläkin järkevästi, niin tokko sitä liukuhihnalla mikään robotti pystyy vielä tekemään. Elleivät jätä ihan millaiseksi sattuu.. eivät kai?

Kattelen ton loppuviestin vielä erikseen, joutuu tekeen vähän töitä välissä :D
 
Ajattelin enemmän sitä, että kun ne nauhat pitäs viimeistelläkin järkevästi, niin tokko sitä liukuhihnalla mikään robotti pystyy vielä tekemään. Elleivät jätä ihan millaiseksi sattuu.. eivät kai?

Itseasiassa tuossa Eartissa on todella hyvin hiotut ja kiilloteut nauhat, joista muutamat tube-arvostelijat epäilivät, että ne on luultavasti pätkitty, hiottu ja kiilloitettu jotenkin koneellisesti _ensin_ ja sitten vasta asetettu kaulalle. En sitten tiedä mikä on totuus, mutta nuo nauhat tosiaan olivat myös ihan hämmentävän hyvät, paljon paremmat kuin HB:eissa tai jopa "ylemmän" CV-luokan Squjuissa.
 
Toi on kyllä niin huvittavaa kuinka jotkut rosterinauhat tai paahdettu vaahterakaula ovat olevinaan joku premium-deluxe ominaisuus näissä Big Brand - kitaroissa, joka löytyy vaan kalliimmista malleista, kun jossain Harley Bentoneissa ja monissa muissa "halpismerkeissä" ne alkaa olemaan ihan perusominaisuus jo parinsadan euron hintaluokassa. Itse ostin läpällä Ebaystä 150€:llä Kiinasta stratokopion, jossa oli paahdettu vaahterakaula, rosterinauhat ja compound radius kaula. Aivan erinomainen peli soittaa, joskin mikit haluaisin vaihtaa inasen kuumemmiksi.
Kitarayhteisöissä on kyllä ihan tyypillistä, että aina ajoittain nostetaan tiettyjä ominaisuuksia esille ja hype nousee niin suureksi, että ehkä vähän kadotetaan suhteellisuudentaju. Esimerkkinä viime vuosilta vaikka SS-nauhat, eebenpuinen otelauta, Hipshot-talla, satiinikaula, neck-thru-rakenne, jne. Kaikilla näillä on mahdollista vaikuttaa kitaran tuntumaan ja sointiin, muttei ne aina kitaraa tee. Ne vaan on sellaisia ominaisuuksia, jotka yleensä on ollut kalliimpia tuottaa, jolloin niitä on löytynyt kalliimmista malleista, jolloin niiden rantautuminen alempiin hintaluokkiin luonnollisesti saa kannatusta.

Omassa päätoimisessa kitarassani kuitenkin on ruusupuinen otelauta, bolt-on ja lakattu kaula ja oikein hyvin soi. Jos nyt lähtisin ostamaan kitaraa, varmasti kävisin läpi malleja kaikilla näillä em. ominaisuuksilla, mutta saattaisin silti päätyä johonkin ihan muuhun.
 
Kitarayhteisöissä on kyllä ihan tyypillistä, että aina ajoittain nostetaan tiettyjä ominaisuuksia esille ja hype nousee niin suureksi, että ehkä vähän kadotetaan suhteellisuudentaju. Esimerkkinä viime vuosilta vaikka SS-nauhat, eebenpuinen otelauta, Hipshot-talla, satiinikaula, neck-thru-rakenne, jne. Kaikilla näillä on mahdollista vaikuttaa kitaran tuntumaan ja sointiin, muttei ne aina kitaraa tee. Ne vaan on sellaisia ominaisuuksia, jotka yleensä on ollut kalliimpia tuottaa, jolloin niitä on löytynyt kalliimmista malleista, jolloin niiden rantautuminen alempiin hintaluokkiin luonnollisesti saa kannatusta.

Omassa päätoimisessa kitarassani kuitenkin on ruusupuinen otelauta, bolt-on ja lakattu kaula ja oikein hyvin soi. Jos nyt lähtisin ostamaan kitaraa, varmasti kävisin läpi malleja kaikilla näillä em. ominaisuuksilla, mutta saattaisin silti päätyä johonkin ihan muuhun.

Näinhän se menee. Suurin osa noista featuresta on muutenkin vähän "keksimällä keksittyjä", eikä niillä ole oikein mitään käytännön vaikutusta soittoon tai edes tuntumaan. Tosin rosterinauhojen ihan aito etu on se, että ne ovat käytännössä ikuiset, joten varsinkin raskaskätisempien soittajien kannattaa niitä harkita.
 
Näinhän se menee. Suurin osa noista featuresta on muutenkin vähän "keksimällä keksittyjä", eikä niillä ole oikein mitään käytännön vaikutusta soittoon tai edes tuntumaan. Tosin rosterinauhojen ihan aito etu on se, että ne ovat käytännössä ikuiset, joten varsinkin raskaskätisempien soittajien kannattaa niitä harkita.
Ei tarvii @BongisKhan tarttua tähän, voidaan tyytyä olemaan tästä eri mieltä, lainaan vaan siis kontekstin vuoksi.

Mut mulla on ollu täällä kitaroita kolmen sadan palacastereista noihin noin tonnin parin kitaroihin ja edelleen useamman tonnin customiin. Minusta se kyllä merkkaa ihan älyttömästi siihen, miltä kitara kuulostaa, näyttää ja tuntuu, että millä rakenteella, mistä osista ja kuka sen on tehnyt.

Ja silläkin on minusta ihan älyttömän suuri merkitys, onko kitara ylipäätään sellainen, että se tekee mieli ottaa syliin ja soittaa. Sanotaanko, että toi jonkun kotimaisen heebon mäntyrunkoon kötöstelemä palacaster ei ollu sellainen :D Vaikka olikin kuulemma laadukkaat osat ja "ainakin 700€ arvoiset".
 
Viimeksi muokattu:
Ai niin, piti kommentoida siitä, että käytin tuon Tokainkin nyt kuitenkin säädettävänä. Ehkä tuon kanssa ois pärjänny ilmankin, mutta kyllä tuo pykälän tasaisemmin nyt soi pitkin kaulaa ja särinöitä jäi veks plus sain mielenrauhan, että tuonkin on ammattilainen nyt tsekannut, kun ulkomailta asti tilasin.

Tuo on uskomattoman kevyt kitara soittaa. En oikein tiedä mikä kaikki tuohon vaikuttaa, mutta siis puolitoista sävelaskelta bendiä, niin menee kuin ilmaa. Eikä vaadi siis juuri yhtään voimaa. Toi LTD:n Elite esim. vaatii taas oikeasti jo voimaa. Musari ehkä osapuilleen samaa luokkaa, vaikka muuten rakenteeltaan ja tuntumaltaan hyvin, hyvin erilainen kitara.

Noi on ilm. jotain Gotohin mikkejä, mitä Tokai käyttää.. Melkein sanoisin, että tuosta irtoaa parhaat särösoundit, mitä meikäläisen kitaroista. Ja tosi semmoinen tuhti ja iso soundi. Ei siis kaduta, että tuo tuli hankittua, vaikka vähän ylihintaan ostinkin :D
 
Alan olemaan taas vähän yliedustettuna ketjussa, mutta minun mielipiteeni on, että älä osta verkkiksestä noita halpiksia tai saat aina laittaa vähintään säädätyksen rahan päälle. Musaliikkeessä säätävät ostetun pelin sulle edes sinne päin.

Ja samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa, että noi floikalliset halvat Jacksonit voi tosiaan olla kanssa huti.

muoks. mites sulle tämmönen putoais: Muusikoiden.net - Tori - PRS SE 245 Standard TS (#1734489) ?

Vai pitääkö olla strato-rungolla mieluummin?
 
Viimeksi muokattu:
Sanoisin että jos mahdollisuuksia on niin kitara kannattaa aina ostaa käytettynä. Tähän on parikin syytä. Ensimmäinen on että käytetty kitara hyvin harvoin on millään tavalla huonompi kun ihan uusi, päin vastoin, yleensä säädöissään ja mahdolliset viat korjattuna. Toisena sitten on ihan selkeesti hinta. Varsinkin jos haluaa tai löytää jotain eksoottisempaa kapinetta, niin hinta voi olla vaikkapa puolet uuden hinnasta kunnon ollessa silti hyvä tai erinomainen. Lisäksi luonto kiittää kun kierrätetään :)
 
vilkasin nuo maks 600 euron kepit läpi muusikoilta ja olihan siellä usemapikin PRS SE custom 24, Tokai mahdollisesti jopa japanilainen yksi tosin noistahan ei ole mitään varmuutta, Hagströmmeja parikin, Shiroa, Ibanezia, jopa yksi Carvin joka olisi hintansa väärti jos pieni räikeys soundissa ei haittaa (oletettavasti, ei kyllä tuosta BC sarjasta ole kokemusta mutta DC sarjalaiset järjestään ollut hyvin ylä-ääni voittoisia)... 600 sen takia että jos budjetti on maks 500 niin jokainenhan tietää että se kyllä venyy vielä vähän jos on tarve ja aika usein noista jonkun kympin saa tingittyä poiskin kun heilauttaa seteleitä nenän alla :) se mikä noissa mun bongaamissa on vikana että ne kaikki taisi olla lähempänä 600 kun 500 :/
 
Viimeksi muokattu:
Toi on kyllä niin huvittavaa kuinka jotkut rosterinauhat tai paahdettu vaahterakaula ovat olevinaan joku premium-deluxe ominaisuus näissä Big Brand - kitaroissa, joka löytyy vaan kalliimmista malleista, kun jossain Harley Bentoneissa ja monissa muissa "halpismerkeissä" ne alkaa olemaan ihan perusominaisuus jo parinsadan euron hintaluokassa. Itse ostin läpällä Ebaystä 150€:llä Kiinasta stratokopion, jossa oli paahdettu vaahterakaula, rosterinauhat ja compound radius kaula. Aivan erinomainen peli soittaa, joskin mikit haluaisin vaihtaa inasen kuumemmiksi.
Toki tänäpäivänä kiinalaisetkin osaavat käyttää cnc koneita jolloin esim compound radiuksen teko maksaa sen verta enempi mitä koodarilla kestää tajuta miten se piirretään piraatticadiin... Mitä tulee rosterinauhojen työstöön vrt hopeanikkeli, niin normaalit tongit ja viila esimerkiksi kestää noin yhden tai ei välttämättä yhtäkään kaulaa kun työstetään rosterinauhoja. Nikkelinauhoja samoilla tongeilla tekee kymmeniä ellei satoja. Toki jos ne nauhat saadaan myös sillä cnc koneella tasaseksi ja viistottua, niin työkalukustannukset tuskin nousevat kummoisesti. Ite käytän nykyisellään evo gold nauhallisia kitaroita, kovempaa kun nikkelinauhat mutta ei ihan niin julmaa kun rosteri ja mukavan väriset kultaisena :)
 
Toki tänäpäivänä kiinalaisetkin osaavat käyttää cnc koneita jolloin esim compound radiuksen teko maksaa sen verta enempi mitä koodarilla kestää tajuta miten se piirretään piraatticadiin... Mitä tulee rosterinauhojen työstöön vrt hopeanikkeli, niin normaalit tongit ja viila esimerkiksi kestää noin yhden tai ei välttämättä yhtäkään kaulaa kun työstetään rosterinauhoja. Nikkelinauhoja samoilla tongeilla tekee kymmeniä ellei satoja. Toki jos ne nauhat saadaan myös sillä cnc koneella tasaseksi ja viistottua, niin työkalukustannukset tuskin nousevat kummoisesti. Ite käytän nykyisellään evo gold nauhallisia kitaroita, kovempaa kun nikkelinauhat mutta ei ihan niin julmaa kun rosteri ja mukavan väriset kultaisena :)
Toi Evo Gold ei taida kovin yleistä olla, vai? Aiemmin tänään pistin merkille, että Satrianin uudessa mallissa on sellaiset. Ellei sitten ole jo aiemmin ollut. Oli muutenkin melko kultainen kitara.

 
Tokai mahdollisesti jopa japanilainen yksi tosin noistahan ei ole mitään varmuutta
Jos puhutaan siitä yhdestä TE-50 (tai jotain sinne päin) sarjan Telestä hintaan 450€, niin kyllä noi aikas varmasti jaappaniassa on tehty, niin kuin vastaavat TST-50 -sarjan Stratotkin, joita mulla olikin yks täällä hetken aikaa.

Noita voi kyllä suositella, mutta jos heviruoska on hakusassa, niin kuin alkup. kysyjällä, niin sellaisia ei taida Tokailla olla varmaan ainuttakaan.. Tai niiden superstratolla vetää toki hevitkin tarvittaessa.
 
Toi Evo Gold ei taida kovin yleistä olla, vai? Aiemmin tänään pistin merkille, että Satrianin uudessa mallissa on sellaiset. Ellei sitten ole jo aiemmin ollut. Oli muutenkin melko kultainen kitara.

Jescarin Evo gold yleistymässä päin, joissain Ibanezeissa muummoassa käytetään jo ja Kieseleissä. Noi nyt tulee omasta kokemuksesta heti mieleen. Evon ongelma vaan lienee saatavuus ja hinta, kun ei meinaa saada ja hintakin lienee selkeästi kalliimpi kun nikkeleillä.
 
Jos puhutaan siitä yhdestä TE-50 (tai jotain sinne päin) sarjan Telestä hintaan 450€, niin kyllä noi aikas varmasti jaappaniassa on tehty, niin kuin vastaavat TST-50 -sarjan Stratotkin, joita mulla olikin yks täällä hetken aikaa.

Noita voi kyllä suositella, mutta jos heviruoska on hakusassa, niin kuin alkup. kysyjällä, niin sellaisia ei taida Tokailla olla varmaan ainuttakaan.. Tai niiden superstratolla vetää toki hevitkin tarvittaessa.
khyyllä niillä LP- johdannaisilla hevit menee, itseasiassa semmosta meinasin, siellä on yksi LC-65/75/85 näköinen kapine joka tarkemmassa tutkinnassa osoittautui korealaiseksi. meinasin tota: Muusikoiden.net - Tori - Tokai Les Paul (#1741087) Ei mikään polkuhintainen mutta saattaa olla esimerkiksi ihan hyvä.
Näissähän on myös se kiva että jos kitara ei ole ostettaessa tarpeeksi jyrä, niin budjetin puitteissa niihin voi vaihtaa kuumempaa mikkiä ja päivittää vaikka elektroniikkaa jos siltä tuntuu. Jos kolvi pysyy kädessä edes auttavasti, niin kaiken voi tehdä myös itse.
 
Viimeksi muokattu:
khyyllä niillä LP- johdannaisilla hevit menee, itseasiassa semmosta meinasin, siellä on yksi LC-65/75/85 näköinen kapine joka tarkemmassa tutkinnassa osoittautui korealaiseksi. meinasin tota: Muusikoiden.net - Tori - Tokai Les Paul (#1741087) Ei mikään polkuhintainen mutta saattaa olla esimerkiksi ihan hyvä.
Näissähän on myös se kiva että jos kitara ei ole ostettaessa tarpeeksi jyrä, niin budjetin puitteissa niihin voi vaihtaa kuumempaa mikkiä ja päivittää vaikka elektroniikkaa jos siltä tuntuu. Jos kolvi pysyy kädessä edes auttavasti, niin kaiken voi tehdä myös itse.
Joo, siis soundillisesti menee aivan varmasti, mutta niissä loppuu nauhat kesken (22 vs 24), eikä LP-mallinen kitara ole muutenkaan mikään kaikken mukavin ihan korkeimmilta nauhoilta soittamiseen / kaahaamiseen.

Kampihan niillä on Strato-malleissa, mutta ei taida olla yhdessäkään kelluvana, että vois soitella esim. fluttereita.

Tuossa mielessä meinasin, ettei niillä oikein heviruoskia ole, kun ovat muutenkin käsittääkseni profiloituneet tekemään vintage-tyylisiä soittimia. Laatusoittimia ehdottomasti muuten, mitä mulla on noi pari ollut.

muoks. niin, taisin ilmaista itteäni vähän huonosti: minähän puhuin siis tämmöisestä modernista tilukepistä kaikkine kilkkeineen. Kyllä raskaat riffittelyt vetää ihan varmasti noilla LP-mallisilla, olkoon sitten LS- tai LC-malleja (Gibsonin LP Standardia ja Customia vastaavat).
 
HB:lla taas löytyy vähän parinsadan molemmin puolen malleja joissa on joko paahdettu kaula tai rosterinauhat ja päälle 300€:n luokasta alkaa sitten löytyä kehutut Fusion-kitarat joissa on molemmat. Compound radiusta ei taida ainakaan vielä missään mallissa olla.
Niin tästä eilisestä. Tsekkasin muutaman revikan ja jotain foorumikeskustelua tuosta Fusionista. Tuossa on tosiaan varsin asiallista osaa 400 euron kitaraksi. Tuossa on vaan sit säästetty ilmeisesti elektroniikassa, kun noi mikit tuntuu olevan useimman mielestä aika kuraa :) Saa laittaa melkein suoraan uuden mikkisetin hinnan päälle, jos hyvää soundia haluaa, mut muutenhan tuota vois melkein itekin suositella aloittelevalle.

Tyylillisesti melkoinen ryöstökopio Charvelin DK24:stä, mutta ois hauska testata, miten vertautuu soitettavuudessa, kun yksi palautukseen päätynyt DK24:kin täällä kävi. Neljää hunttia ei vaan viittis enää puhtaaseen testailuun laittaa.
 
Joo, siis soundillisesti menee aivan varmasti, mutta niissä loppuu nauhat kesken (22 vs 24), eikä LP-mallinen kitara ole muutenkaan mikään kaikken mukavin ihan korkeimmilta nauhoilta soittamiseen / kaahaamiseen.

Kampihan niillä on Strato-malleissa, mutta ei taida olla yhdessäkään kelluvana, että vois soitella esim. fluttereita.

Tuossa mielessä meinasin, ettei niillä oikein heviruoskia ole, kun ovat muutenkin käsittääkseni profiloituneet tekemään vintage-tyylisiä soittimia. Laatusoittimia ehdottomasti muuten, mitä mulla on noi pari ollut.

muoks. niin, taisin ilmaista itteäni vähän huonosti: minähän puhuin siis tämmöisestä modernista tilukepistä kaikkine kilkkeineen. Kyllä raskaat riffittelyt vetää ihan varmasti noilla LP-mallisilla, olkoon sitten LS- tai LC-malleja (Gibsonin LP Standardia ja Customia vastaavat).
nauhojen loppuminen on vähän meh ja möh, okei kyllähän sitä 24. nauhaa joskus tarvii ja itsekin tykkään että niitä on jos sitten joskus tarvii :) Jos ei anna nauhojen loppumisen haitata mutta kaipaa kelluvaa vireensekoitinta, niin tuo Carvin olisi ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos sattuu kulkua olemaan Oulun suunnalla. Jos merkki ei kerro mitään, niin Ameriikkalaisia putiikkilaadun kitaroita nykymerkiltään Kiesel. Muusikoiden.net - Tori - Carvin bc130 (#1729493) Toki noissakin voi olla maanantaikappaleita, mutta tähän asti omat testaamat on olleet enemmän tai vielä enemmän hyviä poislukien yksi koa dc150 jossa kaula oli tuhottu ilmeisesti osaamattomuuttaan.

Tai sitten kannattaa säästää vielä vähän ja ostaa multa uudenveroinen ellei parempi Sechter C-1 Exotic (Eben) siinä olisi 24 nauhaa, vireensekoitin tosin ei Floikkamallinen vaan enempi vibra, ulkonäköä ja suhteellisen heavy soundi sopivalla vahvistimella :D
 
nauhojen loppuminen on vähän meh ja möh, okei kyllähän sitä 24. nauhaa joskus tarvii ja itsekin tykkään että niitä on jos sitten joskus tarvii :) Jos ei anna nauhojen loppumisen haitata mutta kaipaa kelluvaa vireensekoitinta, niin tuo Carvin olisi ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos sattuu kulkua olemaan Oulun suunnalla. Jos merkki ei kerro mitään, niin Ameriikkalaisia putiikkilaadun kitaroita nykymerkiltään Kiesel. Muusikoiden.net - Tori - Carvin bc130 (#1729493) Toki noissakin voi olla maanantaikappaleita, mutta tähän asti omat testaamat on olleet enemmän tai vielä enemmän hyviä poislukien yksi koa dc150 jossa kaula oli tuhottu ilmeisesti osaamattomuuttaan.

Tai sitten kannattaa säästää vielä vähän ja ostaa multa uudenveroinen ellei parempi Sechter C-1 Exotic (Eben) siinä olisi 24 nauhaa, vireensekoitin tosin ei Floikkamallinen vaan enempi vibra, ulkonäköä ja suhteellisen heavy soundi sopivalla vahvistimella :D
Onhan siinä aika iso ero, onko otelaudassa vielä pari nauhaa jäljellä, kun tarvii piipahtaa vaikka jossain 22. nauhalla. Noissa LP-tyyppisissä kitaroissa se kaulataskun seutu on vielä niin hemmetin paksu, ettei tuonne ylimmille nauhoille oo kovin hääviä mennä. Mun tarvii käytännössä soittaa tota LP:tä seisaalteen, että pystyn soittamaan tuolta korkeimmilta kunnolla.

Tosta Carvinista on ehkä vähän vaikea sanoa, onko toi pyynti ihan kohdallaan.. Kai tuo ihan ok on, jos tohon on jotain mikkiä päivitetty ja pidetty kunnossa. 90-luvun Japanissa tehtyjä Ibanez RG:itä liikkuu n. 500 euroon, niin siihen vertasin. Ja siis tuttu merkki kyllä itelle. Toi lapa sattuu itellä silmään, mutta tyylillisesti toi sopis varmaan hienosti kasari- ja ysärihevin veivuuseen :)
 
Onhan siinä aika iso ero, onko otelaudassa vielä pari nauhaa jäljellä, kun tarvii piipahtaa vaikka jossain 22. nauhalla. Noissa LP-tyyppisissä kitaroissa se kaulataskun seutu on vielä niin hemmetin paksu, ettei tuonne ylimmille nauhoille oo kovin hääviä mennä. Mun tarvii käytännössä soittaa tota LP:tä seisaalteen, että pystyn soittamaan tuolta korkeimmilta kunnolla.

Tosta Carvinista on ehkä vähän vaikea sanoa, onko toi pyynti ihan kohdallaan.. Kai tuo ihan ok on, jos tohon on jotain mikkiä päivitetty ja pidetty kunnossa. 90-luvun Japanissa tehtyjä Ibanez RG:itä liikkuu n. 500 euroon, niin siihen vertasin. Ja siis tuttu merkki kyllä itelle. Toi lapa sattuu itellä silmään, mutta tyylillisesti toi sopis varmaan hienosti kasari- ja ysärihevin veivuuseen :)
ei se pituus vaan paksuus... eikun rungon muotoilu :P saahan siinä olla vaikka 27 nauhaa jos kerta kaikkiaan soololovea ei ole tai on huonosti muotoiltu. Mitä tulee Ibanez - Carvin väittelyyn, niin omasta mielestä ei tarvi puhua samassa kuussakaan halpis ibasta ja vanhasta premium merkistä :)
 
Mitä tulee Ibanez - Carvin väittelyyn, niin omasta mielestä ei tarvi puhua samassa kuussakaan halpis ibasta ja vanhasta premium merkistä :)
Niin siis ne 90-luvun Japanissa tehdyt RG:t vertautuu varmaan suunnilleen tämän päivän Prestige-sarjaan. Carvinit on soittamatta, mutta tuollainen Japanissa tehty RG mulla on ollut. Oon aika varma, etteivät häpeä Japanissa tehdyt laadukkaammat Ibanezit Carvinille tai Kieselille.
 
Alan olemaan taas vähän yliedustettuna ketjussa, mutta minun mielipiteeni on, että älä osta verkkiksestä noita halpiksia tai saat aina laittaa vähintään säädätyksen rahan päälle. Musaliikkeessä säätävät ostetun pelin sulle edes sinne päin.

Ja samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa, että noi floikalliset halvat Jacksonit voi tosiaan olla kanssa huti.

muoks. mites sulle tämmönen putoais: Muusikoiden.net - Tori - PRS SE 245 Standard TS (#1734489) ?

Vai pitääkö olla strato-rungolla mieluummin?

Tuo linkki ei enää toimi. Mut tän koko setin saan neljäänsataan jos ei täs nyt parempaa keksi: Muusikoiden.net - Tori - Ibanez RGA42FM-DEF & Blackstar HT-1R vahvistin (#1739767), kitaran hinnalla kaikki oheissälät. Tuosta vahvarista voi olla myöhemmin iloa ku soitellaa porukalla. Ja aina tuota voi erikseen yrittää myydä.

Ja ei mua sisustuselementtinä haittaa pari vahvistinta :D

Mielellää uusimaa/kanta-häme akselilta.
 
Tuo linkki ei enää toimi. Mut tän koko setin saan neljäänsataan jos ei täs nyt parempaa keksi: Muusikoiden.net - Tori - Ibanez RGA42FM-DEF & Blackstar HT-1R vahvistin (#1739767), kitaran hinnalla kaikki oheissälät. Tuosta vahvarista voi olla myöhemmin iloa ku soitellaa porukalla. Ja aina tuota voi erikseen yrittää myydä.

Ja ei mua sisustuselementtinä haittaa pari vahvistinta :D

Mielellää uusimaa/kanta-häme akselilta.
Millä vahvistimella nykyään soitat? Voihan olla, että Blackstarista tulee uusi suosikki. Uskallan väittää, että toi Ibanez on aika varma valinta, vaikken noita Quantum-mikkejä ole kokeillut, ja osittain on Ibanezin halvemmista mikeistä vähän varautunut fiilis. Kitaran soittotuntumaan ja viimeistelyyn on helppo luottaa, jos ei näiden halvempien Ibanezien laatu sen suhteen ole vuosien aikana laskenut.

Aiemmin mainitussa Carvinissa on kyllä oma hohtonsa. En itsekään välttämättä juuri tuosta headstockista tai edes muutenkaan muotoilusta niin täysillä pidä, mutta silti noissa ysärin malleissa on välillä kummallista vetovoimaa.
 
Tuo linkki ei enää toimi. Mut tän koko setin saan neljäänsataan jos ei täs nyt parempaa keksi: Muusikoiden.net - Tori - Ibanez RGA42FM-DEF & Blackstar HT-1R vahvistin (#1739767), kitaran hinnalla kaikki oheissälät. Tuosta vahvarista voi olla myöhemmin iloa ku soitellaa porukalla. Ja aina tuota voi erikseen yrittää myydä.

Ja ei mua sisustuselementtinä haittaa pari vahvistinta :D

Mielellää uusimaa/kanta-häme akselilta.
Njoo, kai tuo diilinä on ihan ok, jos tuo vahvarikin on luokkaa 300€ uutena. Mut noin muuten nää varmaan saisit kyllä paljon enemmän kitaraa 400 eurolla, saatika jos vähän venytät budjettia ylöspäin, mitä tuo Ibanez on olkoonkin, että ihan ok peli tuo Ibanez tuntuu ihmisten mielestä olevan hintaansa nähden.

Tätä viestiä kirjoitettaessa tulikin jo yks komppaus lisää kyseisille Ibanezeille.
 
Nykyään on Roland Cube 40 XL joka on jäänyt pölyttymään. Oon soittanut nyt tietokoneelle joko tuon multiefektipedaalin tai plugarin kautta Reaperilla.
Vahvistimella on joskus kiva soitella kun siitä saa oman fiiliksensä.
 
Njoo, kai tuo diilinä on ihan ok, jos tuo vahvarikin on luokkaa 300€ uutena. Mut noin muuten nää varmaan saisit kyllä paljon enemmän kitaraa 400 eurolla, saatika jos vähän venytät budjettia ylöspäin, mitä tuo Ibanez on olkoonkin, että ihan ok peli tuo Ibanez tuntuu ihmisten mielestä olevan hintaansa nähden.

Tätä viestiä kirjoitettaessa tulikin jo yks komppaus lisää kyseisille Ibanezeille.
Niinno lähinnä tuon vahvistimen kanssa se hinta on hyvä. Muutenhan saman Ibanezin taitaa saada siihen 400 euroon uutenakin. Toinen vaihtoehto on tosiaan hylätä vahvistin ja metsästää sellainen alunperin tonnin soitin tuntuvasti halvemmalla. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on varmaan se hyvä puoli, että ei välttämättä ihan äkkiä tule tarvetta päivittää parempaan, kun taas näissä alkupään Ibanezeissa voi kuitenkin käydä niin, että kohta tekee mieli jotain Premium/Prestige Ibanezia.

Toisaalta ainahan se on kiva katella ja ostella kitaroita.
 
Niinno lähinnä tuon vahvistimen kanssa se hinta on hyvä. Muutenhan saman Ibanezin taitaa saada siihen 400 euroon uutenakin. Toinen vaihtoehto on tosiaan hylätä vahvistin ja metsästää sellainen alunperin tonnin soitin tuntuvasti halvemmalla. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on varmaan se hyvä puoli, että ei välttämättä ihan äkkiä tule tarvetta päivittää parempaan, kun taas näissä alkupään Ibanezeissa voi kuitenkin käydä niin, että kohta tekee mieli jotain Premium/Prestige Ibanezia.
Joo, just tällai minä sitä käytetyn soittimen ostamista lähestyisin.

Jos tosiaan budjetti venyy sinne jonnekin 550-600€ nurkille, niin sillä rupeaa saamaan noita alunperin tonnin soittimia, jotka on jo oikeasti laatupelejä. Premium-sarjan (Indonesiassa tehtyjä) Ibanezeista on kuulunut vähän kahdenlaista, mutta noiden Japanin Prestigejen pitäs olla viimeistään laadukkaita pelejä.

Kattelin yhtä Premium-sarjan AZ Ibanezia ite, kun ois ollu täällä JKL:ssä käytettynä, mutta en sitten viittiny, kun ois kumminkin jääny kolkutteleen takaraivoon "miksi et ostanu suoraan Prestigeä" :D
 
Toki jonkun viidensadan peli jos löytyy tästä Uusimaa/Kanta-Häme seudulta niin kyllä mä niitä voin tutkiskella. Ibanezeilt ei oikee löytynyt käytettynä muusikoiden torilta, tai sitten joku filtteri kusi.
Oon aika tarkka myös siitä miltä se skeba näyttää :D Joten se karsii jo osaltaan tarjontaa.
 
Ibanezeilt ei oikee löytynyt käytettynä muusikoiden torilta, tai sitten joku filtteri kusi.
En tietty tiiä, millä filtterillä hait, mutta koko maasta Ibanezin merkillä haettuna tais olla 82 osumaa. Varmaan max 500€ hinnalla ja Uudeltamaalta vähenee valinnan vara.

Ja tokkiinsa vaikuttaa kitaran ulkonäkö. Semmonen puhuu pskaa, joka muuta väittää. Fiilisjuttujahan kitaran valinta on hyvin pitkälle, niin kuin musakin. Kitaran pitääkin olla semmonen, että se herättää fiiliksiä, että sillä voi soittaa ja tehdä musaa, joka herättää fiiliksiä :)
 
Älä osta halpaa jaskaa, varsinkaan floikallista

Ja Strato -mallisissa jaskoissa on normia pienempi runko. Schecteristä hommaa käytetty hellraiser floyd rose 1000 tai suuremmalla numerolla olevalla kammella. Numero tarkoittaa kampi -systeemin väriä. Itse vaihdoin oman helraiserini jaskaan ja vuosien jälkeenkin V..ttaa.
Tästä samaa mieltä. Ite hommasin joskus tuollaisen JS32 DKA-M:n kun halvalla sai koska floikassa oli joku rikki (en muista enää mikä). Kaulahan tuossa tuntui omaan käteen jopa mukavammalta kuin Ibanezin Super Wizard Prestige-kaula kunhan törröttävät nauhanpäät hio. :) Mutta se floikka on edelleen aika hirveä. Noissa hienovireen säädöissä on semmoinen tosi ärsyttävä pykälä mikä aina tuntuu osuvaan siihen oikeaan vireen kohtaan. Joku laatufloikka tuohon muistaakseni kävis ihan suoraan tilalle, mutta se oli vissiin about saman hintainen kuin koko kitara :D

Tuota rungon kokoeroa en ollut hoksannutkaan ennenkuin nyt kun sanoit vaikka seinällä RG:n vieressä roikkunut jo useamman vuoden :D Selittänee varmaan myös miksi volume ja mikki-switchi tuntuu jotenkin hankalilta käyttää Ibaneziin tottuneena. (Edit: No onhan se switchi ihan eri kohdassa... :facepalm:)
 
Tuli pitkästä aikaa fiilis että vaikka kuinka reenaa riffejä ja/tai sooloja niin ei vaa kehity ja mee eteenpäin eli nyt rupee turhauttaa :D
Pitäs vissii vaa soitella edellee helpompia mut esim noissa hitaammissaki sooloissa vaa ei pysy yhtää mukana ja sormet sekä plekukäsi iha hukassa.
Onks noihi soolotteluihi jotai hyviä vinkkejä vai onko se vaa biisi 5% tahdille ja siitä ylöspäin kun alkaa joskus sujumaan? Kyseessä ei siis mitään nopeita edes.
Sitte tuo Last Resortin kieltenvaihdot ei vaa suju vaikka kuinka reenaa.

Knocking on heavens dooria (lisää tälläsii soolorallatuksia joissa on myös selkeä logiikka ja hyvä soundi!) vaa tähä alle ja jotai nopeampaa riffirallatusta sabatonilta.

Pitää löytää ne oikeat biisit. Ei siinä, vaikka vituttaa ni soitan silti :D Tuol on joissaki biiseis sellaset soolot et vaikkei olis muute vaikea niin sit se kuulostaa niin oudolta ja on haastava muute soittaa nii kitara lentää seinään. Toi Knocking on heavens door on ihanan pehmoinen reenata.

Tän päivän kitaratreenit: https://c.tenor.com/B3pWXXx59WcAAAAd/greenday-smash.gif
 
Viimeksi muokattu:
Pura ne soolot atomeiksi. Ensin purat soolon likeiksi ja sen jälkeen purat ne likit osiin. Alat treenaamaan vaikeita kohtia vaikka tahti kerrallaan ja hinkkaat sitä yhtä kohtaa esim. 5min ja siirryt toiseen kohtaan. Korosta tahdin ensimmäistä säveltä, niin pysyt tempossa.
 
Pura ne soolot atomeiksi. Ensin purat soolon likeiksi ja sen jälkeen purat ne likit osiin. Alat treenaamaan vaikeita kohtia vaikka tahti kerrallaan ja hinkkaat sitä yhtä kohtaa esim. 5min ja siirryt toiseen kohtaan. Korosta tahdin ensimmäistä säveltä, niin pysyt tempossa.

Jotkut soolot menee aikalailla alusta loppuun kun vaa hidastaa tarpeeks mut jotkut on sellasii et vaikka 10% tahti niin silti ei pysy mukana ja se turhauttaa. Tällöin varmaa tehtävä tuo "purettava atomeiksi" meiningilä. Mut ehkä ne ei oo sit omalle tasolle vielä kovin soveliaita :D

Äh, ois kiva kuulla kovien kitaristien turhautumistarinat :D
 
Sitte tuo Last Resortin kieltenvaihdot ei vaa suju vaikka kuinka reenaa.
Ei oo biisi, jota oon reenaillut, mutta tsekkasin äsken tuon alun riffin ja tuossa ei minusta muuten mitään kovin ihmeellistä, mutta sormituksen joutuu miettimään tuossa ekassa siirtymässä, kun kuvion pohjasävel siirtyy A-kieleltä E-kielelle. Eli siinä joutunee kesken kaiken vaihtamaan vähän asemaa, että saa taas pikkurillillä 12. nauhan E-kieleltä, kun toinen kierto alkaa uudella pohjasävelellä.

Pikkauspatterni itessään on minusta hyvin suoraviivainen. Kuvio alkaa alaspäin iskulla ja tuohan menee aika mukavasti vaan ihan puhtaalla alternatella. E- ja D-kielille osuu aina alaspäin isku ja A-kielelle tullaan ylöspäin iskulla, kun tullaan muilta kieliltä.

Kielten vaihtoja pitää vaan reenata, ei siinä oikein muu auta. Kyllä nekin rupeaa sujumaan, kun vaan hinkkaa tarpeeksi kauan ja ajatuksella. Ja hitaasti alkuun. Ei kannata oikoa tempossa, jos ei mene hitaammin puhtaasti.
 
Kurkkasin nopeasti tota Last resorttia ja voisin lyödä vasemman kivekseni vetoa, että suurin osa tabeista on väärin. Tota biisiä ei oo oikein mitään järkeä soittaa drop-D:stä, vaan ihan standardivireestä, jolloin toi riffikin muuttuu 100x helpommaksi. Ja itse downpickaisin tuon palmmutetetun kohdan, muutoin ton riffin voi alternatepickata.

ps. ihan hauska riffi, en oo suuremmin ennen Papa Roachiin perehtynyt.
 
Viimeksi muokattu:
Mää en viittis kiveksiäni vetoa lyödä, että tabit varsinaisesti väärin ois. Näyttäis nimittäin, että bändin kitaristi soittaa droppivireellä ainakin yhdessä livevedossa (tässä: linkki).

Mut jos sitä matalaa D:tä ei missään tarvii, niin ihan sama tuo sinällään on soittaa standardivireessä. Sormitukset vaan vähän muuttuu tuossa kyseisessä kuviossa.
 
Koitin tosta videolta katsoa ja tuli vaan vähän paha olo. Ehkä se oli sitten drop-D?

Itse soittaisin metallipäänä kuten tämän videon tyylikäs herra:
 
Koitin tosta videolta katsoa ja tuli vaan vähän paha olo. Ehkä se oli sitten drop-D?
Pari kohtaa osui silmään, jossa näytetään soiteltavan vitossointuja pelkällä etusormella. Viittais siihen droppivireeseen.

Mut kotisoittajat soitelkoot kummin haluaa. Jos ei muuten droppivirettä pidä, niin tuon takia ei liene välttämätöntä ruveta virittämään saatika säätään kitaraa.
 
Voihan se olla droppikin, mutta täysin saman äänimaailman saa, kun heittää vähän tuhdimman vitossoinnun. Esim. C5 mihin tulee E-kieleltä G bassoksi. Oli joskus melko ajanmukainen raskaammassa musiikissa, mutta eikai sitä enää kukaan käytä?
 
Voihan se olla droppikin, mutta täysin saman äänimaailman saa, kun heittää vähän tuhdimman vitossoinnun. Esim. C5 mihin tulee E-kieleltä G bassoksi. Oli joskus melko ajanmukainen raskaammassa musiikissa, mutta eikai sitä enää kukaan käytä?

Eikös noita esim. death metallissa viljellä? Taitaa omissakin sävellyksissä olla kaikissa jotain.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 487
Viestejä
4 509 084
Jäsenet
74 405
Uusin jäsen
attesaarela

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom