Kitaran soittaminen
- Liittynyt
- 05.01.2021
- Viestejä
- 2 870
Niinno lähinnä tuon vahvistimen kanssa se hinta on hyvä. Muutenhan saman Ibanezin taitaa saada siihen 400 euroon uutenakin. Toinen vaihtoehto on tosiaan hylätä vahvistin ja metsästää sellainen alunperin tonnin soitin tuntuvasti halvemmalla. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on varmaan se hyvä puoli, että ei välttämättä ihan äkkiä tule tarvetta päivittää parempaan, kun taas näissä alkupään Ibanezeissa voi kuitenkin käydä niin, että kohta tekee mieli jotain Premium/Prestige Ibanezia.
Toisaalta ainahan se on kiva katella ja ostella kitaroita.
Joo, just tällai minä sitä käytetyn soittimen ostamista lähestyisin.
Jos tosiaan budjetti venyy sinne jonnekin 550-600€ nurkille, niin sillä rupeaa saamaan noita alunperin tonnin soittimia, jotka on jo oikeasti laatupelejä. Premium-sarjan (Indonesiassa tehtyjä) Ibanezeista on kuulunut vähän kahdenlaista, mutta noiden Japanin Prestigejen pitäs olla viimeistään laadukkaita pelejä.
Kattelin yhtä Premium-sarjan AZ Ibanezia ite, kun ois ollu täällä JKL:ssä käytettynä, mutta en sitten viittiny, kun ois kumminkin jääny kolkutteleen takaraivoon "miksi et ostanu suoraan Prestigeä"
Toki jonkun viidensadan peli jos löytyy tästä Uusimaa/Kanta-Häme seudulta niin kyllä mä niitä voin tutkiskella. Ibanezeilt ei oikee löytynyt käytettynä muusikoiden torilta, tai sitten joku filtteri kusi.
Oon aika tarkka myös siitä miltä se skeba näyttää Joten se karsii jo osaltaan tarjontaa.
Oon aika tarkka myös siitä miltä se skeba näyttää
Joten se karsii jo osaltaan tarjontaa.En tietty tiiä, millä filtterillä hait, mutta koko maasta Ibanezin merkillä haettuna tais olla 82 osumaa. Varmaan max 500€ hinnalla ja Uudeltamaalta vähenee valinnan vara.
Ja tokkiinsa vaikuttaa kitaran ulkonäkö. Semmonen puhuu pskaa, joka muuta väittää. Fiilisjuttujahan kitaran valinta on hyvin pitkälle, niin kuin musakin. Kitaran pitääkin olla semmonen, että se herättää fiiliksiä, että sillä voi soittaa ja tehdä musaa, joka herättää fiiliksiä
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 776
Tästä samaa mieltä. Ite hommasin joskus tuollaisen JS32 DKA-M:n kun halvalla sai koska floikassa oli joku rikki (en muista enää mikä). Kaulahan tuossa tuntui omaan käteen jopa mukavammalta kuin Ibanezin Super Wizard Prestige-kaula kunhan törröttävät nauhanpäät hio.
Mutta se floikka on edelleen aika hirveä. Noissa hienovireen säädöissä on semmoinen tosi ärsyttävä pykälä mikä aina tuntuu osuvaan siihen oikeaan vireen kohtaan. Joku laatufloikka tuohon muistaakseni kävis ihan suoraan tilalle, mutta se oli vissiin about saman hintainen kuin koko kitara Tuota rungon kokoeroa en ollut hoksannutkaan ennenkuin nyt kun sanoit vaikka seinällä RG:n vieressä roikkunut jo useamman vuoden
Selittänee varmaan myös miksi volume ja mikki-switchi tuntuu jotenkin hankalilta käyttää Ibaneziin tottuneena. (Edit: No onhan se switchi ihan eri kohdassa... 
)Tuli pitkästä aikaa fiilis että vaikka kuinka reenaa riffejä ja/tai sooloja niin ei vaa kehity ja mee eteenpäin eli nyt rupee turhauttaa
Pitäs vissii vaa soitella edellee helpompia mut esim noissa hitaammissaki sooloissa vaa ei pysy yhtää mukana ja sormet sekä plekukäsi iha hukassa.
Onks noihi soolotteluihi jotai hyviä vinkkejä vai onko se vaa biisi 5% tahdille ja siitä ylöspäin kun alkaa joskus sujumaan? Kyseessä ei siis mitään nopeita edes.
Sitte tuo Last Resortin kieltenvaihdot ei vaa suju vaikka kuinka reenaa.
Knocking on heavens dooria (lisää tälläsii soolorallatuksia joissa on myös selkeä logiikka ja hyvä soundi!) vaa tähä alle ja jotai nopeampaa riffirallatusta sabatonilta.
Pitää löytää ne oikeat biisit. Ei siinä, vaikka vituttaa ni soitan silti Tuol on joissaki biiseis sellaset soolot et vaikkei olis muute vaikea niin sit se kuulostaa niin oudolta ja on haastava muute soittaa nii kitara lentää seinään. Toi Knocking on heavens door on ihanan pehmoinen reenata.
Tän päivän kitaratreenit: https://c.tenor.com/B3pWXXx59WcAAAAd/greenday-smash.gif
Pitäs vissii vaa soitella edellee helpompia mut esim noissa hitaammissaki sooloissa vaa ei pysy yhtää mukana ja sormet sekä plekukäsi iha hukassa.
Onks noihi soolotteluihi jotai hyviä vinkkejä vai onko se vaa biisi 5% tahdille ja siitä ylöspäin kun alkaa joskus sujumaan? Kyseessä ei siis mitään nopeita edes.
Sitte tuo Last Resortin kieltenvaihdot ei vaa suju vaikka kuinka reenaa.
Knocking on heavens dooria (lisää tälläsii soolorallatuksia joissa on myös selkeä logiikka ja hyvä soundi!) vaa tähä alle ja jotai nopeampaa riffirallatusta sabatonilta.
Pitää löytää ne oikeat biisit. Ei siinä, vaikka vituttaa ni soitan silti
Tuol on joissaki biiseis sellaset soolot et vaikkei olis muute vaikea niin sit se kuulostaa niin oudolta ja on haastava muute soittaa nii kitara lentää seinään. Toi Knocking on heavens door on ihanan pehmoinen reenata.Tän päivän kitaratreenit: https://c.tenor.com/B3pWXXx59WcAAAAd/greenday-smash.gif
Viimeksi muokattu:
Pura ne soolot atomeiksi. Ensin purat soolon likeiksi ja sen jälkeen purat ne likit osiin. Alat treenaamaan vaikeita kohtia vaikka tahti kerrallaan ja hinkkaat sitä yhtä kohtaa esim. 5min ja siirryt toiseen kohtaan. Korosta tahdin ensimmäistä säveltä, niin pysyt tempossa.
Jotkut soolot menee aikalailla alusta loppuun kun vaa hidastaa tarpeeks mut jotkut on sellasii et vaikka 10% tahti niin silti ei pysy mukana ja se turhauttaa. Tällöin varmaa tehtävä tuo "purettava atomeiksi" meiningilä. Mut ehkä ne ei oo sit omalle tasolle vielä kovin soveliaita
Äh, ois kiva kuulla kovien kitaristien turhautumistarinat
Ei oo biisi, jota oon reenaillut, mutta tsekkasin äsken tuon alun riffin ja tuossa ei minusta muuten mitään kovin ihmeellistä, mutta sormituksen joutuu miettimään tuossa ekassa siirtymässä, kun kuvion pohjasävel siirtyy A-kieleltä E-kielelle. Eli siinä joutunee kesken kaiken vaihtamaan vähän asemaa, että saa taas pikkurillillä 12. nauhan E-kieleltä, kun toinen kierto alkaa uudella pohjasävelellä.
Pikkauspatterni itessään on minusta hyvin suoraviivainen. Kuvio alkaa alaspäin iskulla ja tuohan menee aika mukavasti vaan ihan puhtaalla alternatella. E- ja D-kielille osuu aina alaspäin isku ja A-kielelle tullaan ylöspäin iskulla, kun tullaan muilta kieliltä.
Kielten vaihtoja pitää vaan reenata, ei siinä oikein muu auta. Kyllä nekin rupeaa sujumaan, kun vaan hinkkaa tarpeeksi kauan ja ajatuksella. Ja hitaasti alkuun. Ei kannata oikoa tempossa, jos ei mene hitaammin puhtaasti.
Kurkkasin nopeasti tota Last resorttia ja voisin lyödä vasemman kivekseni vetoa, että suurin osa tabeista on väärin. Tota biisiä ei oo oikein mitään järkeä soittaa drop-D:stä, vaan ihan standardivireestä, jolloin toi riffikin muuttuu 100x helpommaksi. Ja itse downpickaisin tuon palmmutetetun kohdan, muutoin ton riffin voi alternatepickata.
ps. ihan hauska riffi, en oo suuremmin ennen Papa Roachiin perehtynyt.
ps. ihan hauska riffi, en oo suuremmin ennen Papa Roachiin perehtynyt.
Viimeksi muokattu:
Mää en viittis kiveksiäni vetoa lyödä, että tabit varsinaisesti väärin ois. Näyttäis nimittäin, että bändin kitaristi soittaa droppivireellä ainakin yhdessä livevedossa (tässä: linkki).
Mut jos sitä matalaa D:tä ei missään tarvii, niin ihan sama tuo sinällään on soittaa standardivireessä. Sormitukset vaan vähän muuttuu tuossa kyseisessä kuviossa.
Mut jos sitä matalaa D:tä ei missään tarvii, niin ihan sama tuo sinällään on soittaa standardivireessä. Sormitukset vaan vähän muuttuu tuossa kyseisessä kuviossa.
Pari kohtaa osui silmään, jossa näytetään soiteltavan vitossointuja pelkällä etusormella. Viittais siihen droppivireeseen.
Mut kotisoittajat soitelkoot kummin haluaa. Jos ei muuten droppivirettä pidä, niin tuon takia ei liene välttämätöntä ruveta virittämään saatika säätään kitaraa.
Voihan se olla droppikin, mutta täysin saman äänimaailman saa, kun heittää vähän tuhdimman vitossoinnun. Esim. C5 mihin tulee E-kieleltä G bassoksi. Oli joskus melko ajanmukainen raskaammassa musiikissa, mutta eikai sitä enää kukaan käytä?
Eikös noita esim. death metallissa viljellä? Taitaa omissakin sävellyksissä olla kaikissa jotain.
Bodomissakin jonkin verran verseissä noita. Mikä tuon nimi nyt sitten onkaan? Tupla5????
C5/G esim.
Satuin googlailemaan noita Papa Roachin biisejä, että käyttääkö sen kitaristi noin normaalistikin droppivirettä, niin törmäsin tämmöiseen sivuun:
35 Best Drop D Songs For Guitar - Killer Guitar Rigs
Muutenhan vastaavat listaukset on vähän meh, mutta tuossa oli linkattu jokaisen biisin kohdalla myös johonkin tutoriaaliin, että jos @Markqq tai joku muu ettii soitettavaa droppivireestä, niin tuolta vois löytyä.
Foo Fightersit, Nirvanat, Toolit yms. vähän enemmän sydäntä lähellä itelle kuin Papa Roach. Ja olihan tuolla joku Beatlesinkin veto.
Papa Roachin ylivoimaisesti paras veto mun makuuni on Time Is Running Out. Ei tosin kuulosta miltään erityisen mielenkiintoiselta alkaa soittelemaan mukaan.
35 Best Drop D Songs For Guitar - Killer Guitar Rigs
Muutenhan vastaavat listaukset on vähän meh, mutta tuossa oli linkattu jokaisen biisin kohdalla myös johonkin tutoriaaliin, että jos @Markqq tai joku muu ettii soitettavaa droppivireestä, niin tuolta vois löytyä.
Foo Fightersit, Nirvanat, Toolit yms. vähän enemmän sydäntä lähellä itelle kuin Papa Roach. Ja olihan tuolla joku Beatlesinkin veto.
Papa Roachin ylivoimaisesti paras veto mun makuuni on Time Is Running Out. Ei tosin kuulosta miltään erityisen mielenkiintoiselta alkaa soittelemaan mukaan.
Myocyte
team omegga
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 375
En minä ainakaan vänkää yhtään mistään, vaan keskustelen siitä, miten erilaisia juttuja kannattaa pikata. Saa kai siitä suuttuakin, mutta jatkan sit itekseni
Mutta se miten joku asia plekutetaan on myös osaltaan sitten soundillinen kysymys, ellet oo joku Rikki graahami jolla economy- ja vuoroplekutus on jo niin lähellä toisiaan ettei kukaan kuule mitään eroa. Siinä mielessä ei välttämättä kannata ehkä olla hirveän ehdoton sen kanssa että miten toteaa että kamaa tulisi soittaa. Samoin kompatessa kun tulee eteen noita demppauskuvioita, niin plekutusta saa funtsia sen kannalta että miten saa nuo aksentoidut äänet kuviossa pomppaamaan sieltä linjasta sopivasti esiin. Joskus se tarkoittaa sitä että ottaa ne kaikki vaan plekun alaiskulla, joskus toiste taas sitä että aksentoi sitten yläiskulla jne.
No mutta jos esim. plekutat gridillä niin noi on kaikki plekun yläiskuja mitä tulee ryhmän korkeimmalle äänelle tossa esimerkissäsi...
Tulevat samalta tehtaalta niin käytännössä yhtäläisyysmerkit voi vetää noiden välille. Prestige markkinointiterminä lanseerattiin käsittääkseni nimenomaan erottamaan MIJit muusta tuotannosta silloin aikanaan.
Heh, seuraavassa viestissä tuon lainaamasi jälkeen luki osapuilleen niin, että pikkauspatternit riippuu lopulta hirveästi siitä mitä soitetaan.
Tuo mun kirjoittamani oli tarkoitettu aika spesifiin kontekstiin, eli nimenomaan sointuarpeggioita koskien, ts. kun soitellaan vaihtuvia sointuja nopeampaan tempoon nuotti kerrallaan. Oon ite suht hyvä noissa, koska reenasin tuollaista yhteen vaiheeseen ihan hemmetisti, mutta sitä tuo ei tarkoittanut, että tuo ois joku ehdoton ohjenuora kaikkeen mahdolliseen useampikieliseen pikkaukseen. Ois pitäny tosiaan saada joku esimerkki, niin ois voinu olla paremmin tajuttavissa.
Ja juu, pikkaustyyli vaikuttaa soundiin jne
Tuo mun kirjoittamani oli tosiaan tarkoitettu tuohon tiettyyn kontekstiin ja aloittelijaa silmällä pitäen. Ja perusviesti oli vain se, että ei pidä pakottaa sointuarpeggioihin väkisin alternatea, koska se tekee monesti asioista hemmetin vaikeaa.
Viimeksi muokattu:
Jos kiinnostaa kotimainen kitaraporno, niin tuosta aika tuoretta pätkää:
Oon ite asiassa varmaan bongannu myynnistä tuon kyseisen Telen, jossa B-bender ja ihmetelly, mikä ihmeen viritys tuo on, mutta nyt selvis Samoin tuon yhden Gretchin demppaus-switch aika mielenkiintoinen.
Oon ite asiassa varmaan bongannu myynnistä tuon kyseisen Telen, jossa B-bender ja ihmetelly, mikä ihmeen viritys tuo on, mutta nyt selvis
Samoin tuon yhden Gretchin demppaus-switch aika mielenkiintoinen.Joudun myöntämään, etten tuntenu suorilta, mutta näki kyllä heti, että on tekijämies.
- Liittynyt
- 05.01.2021
- Viestejä
- 2 870
Kosonen on niin monessa mukana, ettei pää pysy mukana. Paljon etenkin tv-tuotannoissa. Oon kyllä jo pitkään ihaillut, miten tyypiltä taipuu soolot ja kompit eri tyylilajeissa hyvällä maulla. Selkeästi löytyy musasivistystä.
Jäi kommentoimatta eilen tähän vielä sen puolesta, että kun näistä pikkauspattern-jutuista saattais olla ihan hyötyäkin jollekin aloittelevalle, niin laitatko jonkun esimerkin tästä (tabit / nuotit, pikkaus)? En nimittäin tajunnu ihan hirveästi tästä, että mitä tää mahtaa tarkoittaa.
Pitäneekin tsekata mitä kivaa tuolta löytyy.
Knocking on heavens dooria on kyllä miellyttävä treenailla. Eilisillalta treenifiilistelyjä: VID_20220606_202110(0)(0).mp4
ei niitä helpoimpia introja soitettavaksi, nuo venytykset tahtoo mennä paremmissakin piireissä susille, mutta hyvää treeniä juuri siihen kun malttaa venyttää vaan kunnolla ja koittaa saada kohdalleen
Siis tokihan kyse ei ollut introsta kun tarkemmin kuuntelee
no interlude tai soolo tai oli mikä tahansa...
Viimeksi muokattu:
Gunnareiden Don't Cry on kanssa vähän tota samaa sorttia kanssa, jos haluaa opetella pikkaamista noiden sointukuvioiden kautta. Ja hienoja biisejähän nuo ylipäätään. Don't Cryn soolokin tais olla muistaakseni luokkaa ihan soitettava ja sekin mukavan melodiavetoinen soolo, niin kuin nuo parhaat Slashin soolot on.
Bendauksissa pitäs olla sekä näpit että korvat mukana. Korvan pitäs aina kertoa milloin bendi on vireessä ja milloin ei, ja näpeille pitäs opettaa missä kohtaa on puoli sävelaskelta, missä kokosävelaskel jne., että tulee vähän niin kuin automaationa, eikä tarvii korjailla.
Kannattaa @Markqq reenailla noita bendejä ilman biisin mukana soittamistakin, että saat tota tekniikkaa kondikseen. Tein vastaavaa itekin, kun aloittelin pidemmän tauon jälkeen taas sähkiksen kanssa. Bendailet vaan nuotteja eri paikoista ja keskityt koko ajan siihen, että bendi osuu oikeaan nuottiin. (Koska epävireiset bendit on vähän niin kuin epävireinen viulu, ts. mitä kukaan ei halua kuunnella)
Bendauksissa pitäs olla sekä näpit että korvat mukana. Korvan pitäs aina kertoa milloin bendi on vireessä ja milloin ei, ja näpeille pitäs opettaa missä kohtaa on puoli sävelaskelta, missä kokosävelaskel jne., että tulee vähän niin kuin automaationa, eikä tarvii korjailla.
Kannattaa @Markqq reenailla noita bendejä ilman biisin mukana soittamistakin, että saat tota tekniikkaa kondikseen. Tein vastaavaa itekin, kun aloittelin pidemmän tauon jälkeen taas sähkiksen kanssa. Bendailet vaan nuotteja eri paikoista ja keskityt koko ajan siihen, että bendi osuu oikeaan nuottiin. (Koska epävireiset bendit on vähän niin kuin epävireinen viulu, ts. mitä kukaan ei halua kuunnella
)
Myocyte
team omegga
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 375
Kahdeksasosagridillä (nelijakoisella) jokainen tahdin kahdeksasosa saa oman plektraiskunsa. Jos kuviossa esiintyy muita aika-arvoja, niin ne sovitetaan gridille niin että kuvio jatkuu. Näin ollen tuossa sun esimerkissäsi nuo neljäsosan pituiset (kasi + kasi) äänet vie kaksi plektraiskua ja kuviota jatketaan sillä iskulla mikä nyt sattuukaan kohdalle osumaan. Jazzissa yleinen lähestymistapa, koska tällä tavalla automatisoituna tietyille tahdin osalle on aina oma, tietty plekuiskunsa ja silloin aksentointi ja synkopoitujen juttujen plekutus ja soittaminen helpottuu, helpottaa myös taimin kanssa silloin kun ei ole naksumassa klikki korvassa.
Ja vielä jos sen jonkun nuotti- / tabi- / biisi- / harjoite-esimerkin sais
Sillä minäkin koitin noita jotain tabeja linkkailla tai kuvia ottaa, että näistä sais vähän paremmin kiinni.Tää on kyllä aivan totaalisen eri konteksti kuin mistä se mun lainaus oli otettu. Ei noita mun tarkoittamiani tiettyjä sointukuvioita ihan kauhean monella muulla järkevällä tavalla voi soittaa
Aionpa muuten piilohankala tuo knocking on heavenin soolo, ei mitään kummallista vaan ei silti meinaa saada minkäännäköstä otetta
Slashilla on vähän oma taiminsa soitossaan, mutta muuten veemäisin kohta siinä pääsoolossa on minusta vaan se kokosävelaskelbendi 22. nauhalta, jos soittelee LP-mallisella kitaralla.Nuo molemmat soolot on toki semmoisia, että saa tapettua fiiliksen tehokkaasti, kun bendailee nuotit epävireeseen
onpa muuten piilohankala tuo knocking on heavenin soolo, ei mitään kummallista vaan ei silti meinaa saada minkäännäköstä otetta
En tiedä minkätasoinen olet mutta oletettavasti reilusti parempi kuin meikäläinen. Ite aina huomaan ku rupeen soittaa et saa lämmitellä ekat 5-10min ennenkuin homma alkaa luistamaan.
Muuten, aikasemmi suosin 0.88 - 1mm plekuja, mutta tuntuu et ne ovat nyt aivan liian paksuja. Nyt on pyörinyt 0.6 - 0.73mm pleku ja se on tuntunt hyvältä
Kai tää touchi tässä edellee vaa kehittyy.Joidenkin biisien kohdalla kitarasta on tullut lyömäsoitin, esim Running Wild. Ja Last Resort tuppaa aiheuttaa päänvaivaa jolloin hermot menee ja kielet saa kyytiä.
tuo time se on joo mikä tuosta tekee v-mäisen, kaikki tulee vähän sinnepäin ja heti kun koittaa vähän oikoa niin alkaa kuulostamaan jätteeltä...Ai
Nuo molemmat soolot on toki semmoisia, että saa tapettua fiiliksen tehokkaasti, kun bendailee nuotit epävireeseen
En tiedä minkätasoinen olet mutta oletettavasti reilusti parempi kuin meikäläinen. Ite aina huomaan ku rupeen soittaa et saa lämmitellä ekat 5-10min ennenkuin homma alkaa luistamaan.
Muuten, aikasemmi suosin 0.88 - 1mm plekuja, mutta tuntuu et ne ovat nyt aivan liian paksuja. Nyt on pyörinyt 0.6 - 0.73mm pleku ja se on tuntunt hyvältä
Alle 1mm plektra on semmoinen löperö läpyskä, mikä soveltuu IMO akustisen rämpyttelyyn. Itse soitin pitkään 1mm plektralla ja sitten siirryin 1.5mm ja nykyään pääsääntöisesti 2.0mm. Välillä tosin 1.5mm kääntyy kädessä kun kokeilee eri juttuja.
Itse olen turhautunut tässä kun koittaa Angran "Nothing To Say" -veisua harjoitella. On siinä vain semmoinen riffi että oksat pois. Technical Difficulties on jopa helpompi.
Tässä Kiko näyttää miten se soitetaan
Markqq:lle vinkkinä, tuossa Kikon videossa on muuten hyvin näytetty tehokas treenitapakin. Kiko pilkkoo riffin osiin ja tavallaan pitää ne omina juttuinaan, mitkä sitten lopulta yhdistetään koko riffiksi. Varsinkin sooloja treenatessa oikeastaan ainoa tapa saada soolosta kunnolla kiinni. Jos vaan koittaa opetella koko setin putkeen ja nopeuttaa, niin ei siitä kyllä tule mitään.
Aluksi kuuntelin, että on muuten todella paljon samaa fiilistä tossa Nothing To Say:n riffissä, kuin Technical Difficultiessissä, mutta hyvin pitkälle siinä on samat perusasiat jopa sointukulkua myöten. Pitääkin tutustua Kikon biiseihin ajalta ennen Megadethiä.
Aluksi kuuntelin, että on muuten todella paljon samaa fiilistä tossa Nothing To Say:n riffissä, kuin Technical Difficultiessissä, mutta hyvin pitkälle siinä on samat perusasiat jopa sointukulkua myöten. Pitääkin tutustua Kikon biiseihin ajalta ennen Megadethiä.
Suosittelen tosiaan Angraa. Itse törmäsin tähän bändiin joskus '97. Angel's Cry ja Holy Land todella kovia levyjä. Vähän niinkuin Dream Theaterin powermetal versio. Taidokasta porukkaa. Rafael Bittencourt toisena kitaristina, joka pääsääntöisesti säveltäjänä muistaakseni. Kikon tasoinen kyllä sekin. Andre Matos oli vokalistina, kunnes erosi ja pisti pystyyn Shaman bändin. Sitäkin suosittelen. Matos kuoli pari vuotta sitten. Nythän Fabio Lione on niillä laulajana. Välissä olleesta Edusta en hirveästi välittänyt.
Meinasin itekin, että Angralla on paljon semmosta suoritusmetallia, jos haluaa itteensä haastaa.
Noista plekuista, niin ei niillä liian löröillä kyllä metallia oikein soitella. Ehkä ne voi tuntua alussa helpommalta, kun pleku ei pistä niin vastaan kielellä, ei oo nyt mitään löröä, jolla testata, mutta ei sillä oikein kunnollista soundia tai tatsia metallin soittoon saa..
Tommonen vajaa 1mm menee itelle vielä suht ok. Sen lörömpiä ei nyt löydykään.
Mulla oli jotain vanhoja versioita näistä, nääkin on aika kivoja, jos eivät oo uudet kovin erilaisia: Ibanez PPA16MSG-RD Pick Set
Vois melkein jossain kohti tilata taas testiin.
Noista plekuista, niin ei niillä liian löröillä kyllä metallia oikein soitella. Ehkä ne voi tuntua alussa helpommalta, kun pleku ei pistä niin vastaan kielellä, ei oo nyt mitään löröä, jolla testata, mutta ei sillä oikein kunnollista soundia tai tatsia metallin soittoon saa..
Tommonen vajaa 1mm menee itelle vielä suht ok. Sen lörömpiä ei nyt löydykään.
Mulla oli jotain vanhoja versioita näistä, nääkin on aika kivoja, jos eivät oo uudet kovin erilaisia: Ibanez PPA16MSG-RD Pick Set
Vois melkein jossain kohti tilata taas testiin.
Nuo sand gripillä olevat varmaa pysyyki kädessä paremmin, voisi itsekin tilailla.. Ittellä on aika huonoja pintoja noissa plekuissa. Mutta juu, muistetaan nuo paksummat plekut
tuntuu et soolottelu on kivempaa noilla löysemmillä.Sabatonin Coat of Arms mukavasti treeniä vähä nopeampaan räpsyttelyyn eikä rytmikitara kovin vaikea.. Soolo erikseen sitten
..Nuo sand gripillä olevat varmaa pysyyki kädessä paremmin, voisi itsekin tilailla.. Ittellä on aika huonoja pintoja noissa plekuissa. Mutta juu, muistetaan nuo paksummat plekut
Ja jos löytyy mieleinen plektra mutta ei tunnut pysyvän sormissa, niin karkealla hiomapaperilla vähän, jollain terällä viivoja tms. Kyllä pysyy sitten sormissa.
Ohkasella plektralla on puolensa, mutta sitten kun jotkut sweepit sun muut tulee ajankohtaiseksi, niin paksulla paljon etuja. Itse siirryin 2.0mm plektraan kun piti Yngwien Trilogy harjoitella soittokuntoon. Ei sitten millään lähtenyt edes 1.5mm plektralla, mutta kun nappasi 2.0mm niin johan lähti. Plektra liikkuu ns. itsestään ja työtä ei tartte tehdä yhtään.
^ Monta vuotta tarvitaan kahden tunnin treenillä päivässä että pääsee samalle tasolle?
Tuli soitettua Pump It puoliksi läpällä. Muuten tuli tässä ajatus, että en varmaa ihan niin usein nyt coveeraa noita biisuja youtubeen vaan pyrin treenaa ja kehittää soittelua paremmaksi. Nyt tässä kesällä muutenkin soittelu on vähempää kuin talvella. Lämmin ilma vie pihalle ja muuta tekemistä kun skitta kädessä päivästä toiseen Tänään kyllä saan sen 400€ setin mikä oli muusikoidennetissä myynnissä. Eli se ibanes RGA42FM-DEF (toi väri on iha mieletön tuossa skitassa!) ja oheissälät. Uusi kitara tuo aina uutta kivaa!
Tuli soitettua Pump It puoliksi läpällä. Muuten tuli tässä ajatus, että en varmaa ihan niin usein nyt coveeraa noita biisuja youtubeen vaan pyrin treenaa ja kehittää soittelua paremmaksi. Nyt tässä kesällä muutenkin soittelu on vähempää kuin talvella. Lämmin ilma vie pihalle ja muuta tekemistä kun skitta kädessä päivästä toiseen
Tänään kyllä saan sen 400€ setin mikä oli muusikoidennetissä myynnissä. Eli se ibanes RGA42FM-DEF (toi väri on iha mieletön tuossa skitassa!) ja oheissälät. Uusi kitara tuo aina uutta kivaa!
Viimeksi muokattu:
Jos reenaa vaan tuota yhtä biisiä pari kol tuntia päivässä niin sanotaan että 4-5 kuukautta varmaan aloittelijasta noin tuolle tasolle, tosin... sitten ei osaa kuin tuon yhden biisin^ Monta vuotta tarvitaan kahden tunnin treenillä päivässä että pääsee samalle tasolle?
Jos reenaa vaan tuota yhtä biisiä pari kol tuntia päivässä niin sanotaan että 4-5 kuukautta varmaan aloittelijasta noin tuolle tasolle, tosin... sitten ei osaa kuin tuon yhden biisin
Ei juma. Jos yhtä biisiä veivaa 4kk niin saa olla kyllä jo hullu
Kysymyksenä oli enemmänkin tuolle tasolle yleisesti soittelussa.Tuosta Pump Itistä editoin kielien vaihdon yhteydessä "ylimääräsiä" pois lähinnä, muuten oli aika tyylipuhdas veivi.
Tuo jännitys kuvaamisen ympäriltä jo hieman vähentynyt. Ei enää jännitä niin paljon sitä täydellistä vetoa kameralle.
^ Monta vuotta tarvitaan kahden tunnin treenillä päivässä että pääsee samalle tasolle?
Emmää tiä. Mekaaninen treeni vie pitkälle kyllä, mutta otelaudan tuntemus ja totuttelu siihen mitä säveliä mistäkin kohtaa löytää + ennakointi on ehkä ne mitkä vie aikaa.
Ts. jotain juttuja kun soittelee niin hetken mielijohteesta vaikka hyppää pari kieltä alemmas ja otelaudalla ylemmäs samoihin säveliin. Tai jos yhtäkkiä tuleekin fiilis että
tähän vetääkin terssiä korkeampaa, niin sitten vetää.
Ennakoinnilla tarkoitan sitä että tutummissa biiseissä ajatus vaikka tahdin tai pari edellä soittoa ja miettii etukäteen että minkälaisen lurautuksen tuohon vetää jne.
Kokonaisuuksia ne on, ja mun mielestä se tekninen osuus on se helpoin osuus näissä. Vaikka ei sekään helppoa ole.
Ei se oo mitenkään tavatonta, että joltain voi ottaa paljon pidempäänkin, että saa jonkun riittävän haastavan jutun menemään lopulta kunnolla.Ei juma. Jos yhtä biisiä veivaa 4kk niin saa olla kyllä jo hullu
Mut ei sellainen ole minusta oikein tarkoituksen mukaista reenaamista alkuvaiheessa. Todennäköisesti antoisampaa ja kehittävämpääkin soitella alkuun vaan omien taitojen puitteissa olevaa kamaa ja mieluummin laajasti kuin jotain yhtä biisiä hinkuttaen. Kasvaa musiikillinen näkemyskin paremmin, kun soittelee laajemmin erilaisia juttuja.
Myöhemmin kerkeää kyllä ottamaan fiksaatioita tietyistä kappaleista, jos joku on pakko saada opetella, ja mielekkäämpää opetella sit siinä vaiheessa, kun on teknisiä valmiuksia taklata niitä haastavampia juttuja.
Ja tää on nimimerkillä kokemusta on, kun on pitänyt päästä liian varhain soittaan liian nopeasti tai muuten liian vaikeita juttuja
aloitelijana kannattaa soittaa paljon sitä musiikkia mitä tykkää kuunnella ja soitella, sekä vähintään yhtä paljon ihan muita tyylilajeja. Metronomi mukaan soittoon hjeti ekasta päivästä lähtien ja teoriaa sen verta että osaa perus 3 ja 4 soinnut ja ainakin yleisimmät käännökset. Ehkäpä myös muutama skaala kannattaa opetella.
Mun pää alustettiin varmaan aikanaan sen verran tehokkaasti klassisen musan soittotunneilla ja teorioissa, että mää ajattelen musaa melkein yksinomaan luonnollisen mollin ja perus duurin kautta. Ilmenee siis lähinnä niin, että mun on paljon helpompaa improta jotain fiksun kuuloista perus duurissa tai mollissa, kuin pentatonista, doorista, miksolyydistä, mitä lie käyttäen. Sen takia kaikki melodiavetoiset soolotkin on paljon helpompia omaksua, kun ne jää tyyliin kerrasta päähän.
Ja joo, oon koittanu laajentaa ja opetella ihan jotain jaskaakin, mutta kun ei ne jutut sano mulle melodisesti mitään.. hemmetin vaikea soittaa semmosta kamaa, joka ei puhuttele itteä yhtään.
Vähän aihetta sivuten, niin istuin alas ja opettelin Metallican Sanitariumin välisoolon. En tiiä miksi junnuna ei koskaan vaivautunut. Oma soittokondis näköjään tällä hetkellä semmonen, että tuollaiset pystyy taklaamaan suht ok yhdeltä istumalta. Biisin varsinainen soolo on kauheaa roskaa, mutta outrossa taas hyvää meininkiä. Kahtoo jaksaisko tuon tsekkailla kokonaan.
Ja joo, oon koittanu laajentaa ja opetella ihan jotain jaskaakin, mutta kun ei ne jutut sano mulle melodisesti mitään.. hemmetin vaikea soittaa semmosta kamaa, joka ei puhuttele itteä yhtään.
Vähän aihetta sivuten, niin istuin alas ja opettelin Metallican Sanitariumin välisoolon. En tiiä miksi junnuna ei koskaan vaivautunut. Oma soittokondis näköjään tällä hetkellä semmonen, että tuollaiset pystyy taklaamaan suht ok yhdeltä istumalta. Biisin varsinainen soolo on kauheaa roskaa, mutta outrossa taas hyvää meininkiä. Kahtoo jaksaisko tuon tsekkailla kokonaan.
Tuli haettua nyt toi uusi skitta oheissälöineen. Kyllä tuossa on deepimpi ja vahvempi soundi ku tuossa vanhassa ja heti huomas että muut kielet ei resonoi niin pahasti taustalla. Boostaa entisestää soittelua
Mut jotta balanssi säilyy niin pitää se molempia skittoja soittaa! Mut sen myös huomas että virheet kuulostaa pahemmalta
Mut jotta balanssi säilyy niin pitää se molempia skittoja soittaa! Mut sen myös huomas että virheet kuulostaa pahemmalta
Uutiset
-
Apple esitteli vuodelle 2026 päivitetyn iPad Airin
4.3.2026 18:23
-
Apple julkaisi vuosien odotuksen jälkeen uudet Studio Displayn ja Studio Display XDR:n
3.3.2026 23:21
-
Apple julkaisi M5-sukupolven MacBook Airin ja M5 Pro- ja Max-piireillä varustetut MacBook Prot
3.3.2026 22:39
-
Apple julkaisi uudet tehokkaammat M5 Pro- ja M5 Max -järjestelmäpiirit
3.3.2026 21:55
-
Qualcomm julkisti Snapdragon Wear Elite -alustan puettaviin laitteisiin
3.3.2026 00:41
