Sitä soundien, instrumenttien ja muiden vehkeiden kanssa veivuuta kerkee harrastamaan sit, kun on luovuttanu sen suhteen, että oppis enää mitään uuttaMitä ei tietty kannattas minusta koskaan tehdä, mutta pitkään soittaneen on aika helppo taantua veivaamaan samoja opittuja juttuja
Tuohon viimeiseen lauseeseen on helppo yhtyä. Ihan hemmetin paljon reeniä, osa oppii nopeammin, toiset hitaammin. Soundin hiominen tulee kun on sillä tasolla, minkä itse kokee tilanteeksi, josta ei pääse eteenpäin muutoin kuin tekemällä hommaa ihan tosissaan.
Itse olen kitaristina keskinkertainen, ja tason nostaminen ottaisi enemmän kuin on mahdollista antaa. Vähän ehkä semmonen fiilis, että ei ole motivaatiota kehittyä ilman luomista. Seuraava taso olisi oma musiikki, eikä siihen ole nyt aikaa. Eikä ehkä ikinä.