Kitaran soittaminen

Toki työkalut tarpeen mukaan, mutta on noi soitinten erot itelle aika ilmeisiä, vaikkei oltaiskaan missään 19+ nauhoilla. Ja mulla taustalla tietysti sekin, että soittelin ekan kymmenen(?) vuotta Jacksonin ja Ibanezin tosi ohuilla kaahauskauloilla, että niistä kai takaraivoon on iskostunut joku tietynlainen ideaali.

PRS:llä on myös tosi mukava se niiden 25" skaala ja wide thin- tai wide fat -kaulaprofiili.
 
Tuli muute tässä illalla älynväläys tuosta töksähtelyäänestä, kiitos Reaper. Siirrän sormet kielten välillä liialti ennakkoon. Eli pitäis mahdollisimma pitkään pystyä pitämään siinä edellisessä se soundi ja sitte hyppää kuin raketti seuraavaan. Tällä saa tuon töksähtelyn minimiin :)
Kyllä, tuohan se on alkuvaiheessa yksi isoimpia haasteita, kun pitäs osata siirtyä otteesta toiseen nopeasti, jos nyt hiffasin oikein, mistä puhutaan.

Toistohan tuohon auttaa. Eka pitäs kattoa, että sormet löytää oikeat paikat ja sen jälkeen vaan hitaasti liikkeelle ja rauhallisesti tempoa nostaen, jos on joku veemäinen siirtymä.
 
Onhan niissä eroja joo. Eri asia luoko niistä ylitsepääsemättömän ongelman vai antaako vain mennä rokkenroll =)
Niin, olenkohan tälläkin sivulla jo pari kertaa kirjoittanut, että kyllä suurimmalla osalla fiksuissa säädöissä olevista kitaroista soittaa :D

Eri asia sit mikä on oikeasti itelle sopiva soitin, joka palvelee vielä semmosta musaa, jota eniten soitetaan. Vedän taas mukaan vaikka nyt Petruccit, Govanit, Satrianit, Vait ja kumppanit, niin sama instrumenttihan niillä on ollut ja soittamisen kannalta hyvin samanlaisilla spekseillä ties kuinka kauan. Tuorein vaihtaja noista Govan, sen vanhan signature Suhrin kaula lienee ollut jonkin matkaa erilainen mitä nykyisen Charvelin, mutta nää muut on vetäneet samoilla vehkeillä varmaan vuosikymmenet.

Just luin Satrianin tuoreen haastattelun, jossa totesi, ettei häntä ole pitkään aikaan kiinnostanut kitaroiden kanssa veivuu, kun signature-soittimen spekseissä on kaikki hänen kannaltaan kohdallaan.

muoks. eli itekin vaan haen sitä tuntumaltaan parasta ja itelle parhaiten sopivaa soitinta.

muoks. on toki sit soittimia, joita on vaan hauska omistaa, kuten tuo mun tuorein Tokai. Sillä on mukava ja oma fiiliksensä vetää tiettyjä juttuja, mutta ei siitä ilman kampea, 24 nauhaa ja kunnollista pääsyä korkeille nauhoille oikein ikinä mun ykköskitaraa tulis ottaen huomioon kaikki matsku, jota tykkään soitella.
 
Viimeksi muokattu:
Onko kukaan keksinyt miten Guitar Pro 7:ssa saa nostettua master volumea? Kuulostaa jotenkin ihmeen hiljaselta ja kaikki muut äänet jyrää yli.
 
Onko kukaan keksinyt miten Guitar Pro 7:ssa saa nostettua master volumea? Kuulostaa jotenkin ihmeen hiljaselta ja kaikki muut äänet jyrää yli.

Ei kai siellä ole muuta kuin mikserissä se alin volume? Jos on jo täysillä, niin muuta äänilähdettä hiljemmalle kunnes on tasapainossa. Itse jos soittelen GP:n päälle jollain standalone plugarilla, niin siitä saa tiputtaa master volumea kunnes sopiva (esim. TH-U)
 
Ei kai siellä ole muuta kuin mikserissä se alin volume? Jos on jo täysillä, niin muuta äänilähdettä hiljemmalle kunnes on tasapainossa. Itse jos soittelen GP:n päälle jollain standalone plugarilla, niin siitä saa tiputtaa master volumea kunnes sopiva (esim. TH-U)
Oon plugarien output-volumesta säätäny kohdilleen, mutta välillä meinaa lähteä löysät housuun, kun sattuu unohtamaan ja heittää vaikka spotifystä biisin taustaksi tai youtube-videon päälle. ps. hyvät äänenpainevarat Behringer B2031A:ssa.
 
Pistetääs nyt oman loppuelämän kepin kuva. Maksoin 450 euroa ylimääräistä vain kun rungon väri oli se mitä halusin (suht hyvän stratocasterin lisäksi)
Smurfiina.JPG
Onko näissä plussissa aina tuommonen talla? Selvä plussa verrattuna perusmalliin missä kämmen nyrhäytyy ruvelle niiden kielen nostimien takia :thumbsup:
 
Elkee enempää strato-kuvia, en tahdo ostaa.. :D

Meinasin jo tarjota yhdestä muusikoiden netissä, mutta järki oli tällä kertaa sormia nopeampi.

Kun oikeastihan mun pitäs vaan sisäänajaa tota musaria.. tuo on sen verran hyväsoittoinen peli, kun tottuu pikkaamaan korkeimmilta kieliltä vaan niin, ettei tuo mikkivalitsin häiritse liikaa. Ja tuohonkin sais menee rahaa, kun päivittäis vielä mikit. Niissä on vähän ehkä toivomista.
 
Näköjää soundiin tuli yllättävä ero kun Reaperista Forcesin stereo/multichannel monon sijaan.

Eli "new track" ja sitten tuolta "in" valikosta "Record input: force format" ja force multichannel. Stereoakin voisi vielä kokeilla.
Mulla ollut aikasemmin tuo Input 2 ja mono vakiona.

Tää jo kuulostaa siltä nyt minkälaiselta se soitto ylipäätää kuulostaa mun kuulokkeista.. Siis paljon parempi. Motivaatio just hyppäs next leveille.
 
Viimeksi muokattu:
Voi olla hiljaista, mutta kysyn nyt kumminkin: onko kellään mitään kokemusta näistä? John Petrucci | DiMarzio

Tuossa Musarin JPXI (BFR) -mallissa on tallassa CrunchLab ja kaulassa LiquiFire ja noi vois olla vähän kyllä paremmat monessakin suhteessa. Ehkä pitää kummiskin pysyä kitaralle uskollisena mikkien suhteen ja laittaa jotain toista signature-mikkiä tilalle ja varmaan tyylillisesti vaihtoehdot menee Illuminatorissa tai Dreamcatcher / Rainmaker -kombossa..
 
JP:n sigumikkejä ei ole ruoskissa ollut kiinni, niiden parempien (rölö :D) sigujen aikainen Steve's Special on parissa RG:ssä tallamikkinä, ja siitä olen kyllä digannut näissä high-gain hommissa.
 
Joskus nuorempana ois antanut toisen munuaisensa siitä Petruccin Ibanezin aikaisesta Da Vinci -mallista (JPM100). Nykyisellään ois varmaan rahaa ostaa, mutta vaikea löytää ja varmaan sais ulkomailta tilata jonkun missä kunnossa sattuukin olemaan. Ja siis tuo Musari on todella mukava soittaa ja vaan entistä enemmän, kun tottuu.

Mut joo, pitää vähän googlailla tota mikkiosastoa. Lähinnä siis mietin, että noita uusia musarin aikaisia on varmaan tuunattu vähän sitäkin silmällä pitäen, että toimivat tuon piezon kanssa, tosin minusta tuo nykysetti kuulostaa ainakin lähinnä paskalta, jos blendaa piezoa mukaan :D Mut ehkä en vaan osaa rakentaa sopivaa soundia.. Oishan tossa Neuralissa mahiksia ja en oo ihan varma noista kahdesta kitaran lähdöstä, että saisko vielä kahteen eri signaaliketjuunkin halutessaan.
 
Viimeksi muokattu:
Lähinnä siis mietin, että noita uusia musarin aikaisia on varmaan tuunattu vähän sitäkin silmällä pitäen, että toimivat tuon piezon kanssa, mutta minusta tuo nykysetti kuulostaa ainakin lähinnä paskalta, jos blendaa piezoa mukaan :D Mut ehkä en vaan osaa rakentaa sopivaa soundia.. Oishan tossa Neuralissa mahiksia ja en oo ihan varma noista kahdesta kitaran lähdöstä, että saisko vielä kahteen eri signaaliketjuunkin halutessaan.

En ole QC:n käyttäjä, mutta villi veikkaus on että eiköhän tuohon vehkeeseen pitäisi pystyä rinnakkaiset ketjut rakentamaan normisignaalille ja piezolle. Käsittääkseni on olemassa myös akkari-impulsseja, jotka sitten tuovat tuohon piezosoundiin sitä oikean akustisen resonointia, niin sellaista vaan sitten piezoketjuun mukaan.
 
Tästä eka testiveto Kissing The Shadows. Jotkut välileadit vielä uupuu, mutta kaikkiahan kiinnostaa vain lopun soolot. Aika räpellystä, mutta eiköhän joskus mene
 
En ole QC:n käyttäjä, mutta villi veikkaus on että eiköhän tuohon vehkeeseen pitäisi pystyä rinnakkaiset ketjut rakentamaan normisignaalille ja piezolle. Käsittääkseni on olemassa myös akkari-impulsseja, jotka sitten tuovat tuohon piezosoundiin sitä oikean akustisen resonointia, niin sellaista vaan sitten piezoketjuun mukaan.
Joo, googlasin pikaiseen ennen illan urheiluja, niin noista JP-mallien kahdesta lähdöstä alempi on ilm. stereolähtö, josta sais sekä piezon että perusmikit kahteen eri paikkaan. Tarvii vaan stereokaapelin. Ylempi on sit monolähtö, jolla saa yhteen mestaan molemmat signaalit ja tolla kitaran toisella mikkivalitsimella voi valita soiko piezo, perusmikit vai molemmat. Tuossahan on volatkin erikseen piezolle ja perusmikeille, että pitäs varmaan aika laajalla kirjolla löytyä soundia, jos osaa rakentaa.

Pitää Thomannilta tilata yks monitoriteline, niin vois samaan lähetykseen ottaa tuon strereokaapelin. Yhden kunnon hihnankin tarttee.
 
Tästä eka testiveto Kissing The Shadows. Jotkut välileadit vielä uupuu, mutta kaikkiahan kiinnostaa vain lopun soolot. Aika räpellystä, mutta eiköhän joskus mene

Hyvällä mallillahan tää on :tup: skills to pay the bills vai mites se menikään.

Oletan että on oma tausta, niin virekin kaiketi voi olla standardi, mutta kai sitä kehtaa kysellä että oletko nauhoitellut yhtään DAW:n/plugarien pitch shifterien läpi kamaa? Paras vaihtoehto tietty olla ruoskat eri vireissä niin ei tarvitse riskeerata shifterien latenssien/träkkäyksen kanssa, mutta kinostelee se tuleeko noilla käyttiskamaa jo nykyään.
 
Hyvällä mallillahan tää on :tup: skills to pay the bills vai mites se menikään.

Oletan että on oma tausta, niin virekin kaiketi voi olla standardi, mutta kai sitä kehtaa kysellä että oletko nauhoitellut yhtään DAW:n/plugarien pitch shifterien läpi kamaa? Paras vaihtoehto tietty olla ruoskat eri vireissä niin ei tarvitse riskeerata shifterien latenssien/träkkäyksen kanssa, mutta kinostelee se tuleeko noilla käyttiskamaa jo nykyään.

Joo, itse tehty tausta ihan normivireelle. Helpommalla pääsee kuin vaihdella kieliä ja säätää. Olenhan laiska =)

On noilla pitchshiftereillä jonkin verran tullut leikittyä. Kuitenkaan ei näitä koko vireen vaihtoja ole tullut koitettua vaan enempi harmonizer tyyliin käytetty ja niissä nyt yhtään mitään vaivaa latenssi tuo kun siellä se kuiva soundi on mukana.

Pitääpä ottaa vaikka tuo bodomi työn alle ja tehdä joku vireenvaihtokokeilu, miltä kuulostaa. Uskoisi että helpommalla ja vähemmällä viiveellä pääsee kun valmiiksi nauhoitettua säätää kuin reaaliaikaisella soitolla, kun voi bufferin vetää maksimiin.
 
Neuralin QC:ssä vaikuttaa olevan varsin asiallinen pitch shifter. Tossa oli joku varmaan 5150 nupin päälle tehty runttaus-presetti, jossa oli pitch shift -mahdollisuus ja vaikutti varsin toimivalta. Sen mitä korvakuulolta osas sanoa, niin latenssi minusta hyvin pieni.

Noi hevikepit molemmat kelluvalla tallalla, niin ei viiti hirveästi D-droppia enempää koskea vireeseen, ettei ole säädöt perseellään. Enkä oo tainnu ite asiassa juuri D-droppiakaan käyttää ja ovat pysyneetkin säädöissä. Tuo kiinteätallainen LP tulikin oikeastaan droppivireitä varten.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Tuossa on ollu viime aikaista reenibiisiä. En muistanu, miten perkuleen nopea tuo on. Nuotit rupeaa löytymään, mutta ei mene kyllä orkkistempoon. Varmaan tuon jossain vaiheessa läpi räveltää tempoonkin, mutta on sen verran haastavia kohtia, ettei uskalla toivoa, että ihan alkuperäisen kuuloisena.
 
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


Tuossa on ollu viime aikaista reenibiisiä. En muistanu, miten perkuleen nopea tuo on. Nuotit rupeaa löytymään, mutta ei mene kyllä orkkistempoon. Varmaan tuon jossain vaiheessa läpi räveltää tempoonkin, mutta on sen verran haastavia kohtia, ettei uskalla toivoa, että ihan alkuperäisen kuuloisena.


Eipä Imagesilta oikeastaan helppoja soitettavia kovin montaa löydy, Surrounded varmaan siitä iiseimmästä päästä ja muut vaikeita enemmän tai vähemmän. Tuossa kappaleessa on kyllä se välisoitto-unisono aika haastava, ja perusrytmitkin kinkkisiä. Outrosoolosta puhumattakaan, jossa sitten niitä petrucci-manerismeja sitten viliseekin. Tuohon albumiin on muuten saatavilla todella tarkat - korjatut! - nuotinnokset ja tabit, jotka perustuvat JP:n livesoittoon ja muuhun referenssimateriaaliin, jos sellainen kinostelee. Tubesta joku how it's played -soittolista tjsp ja siltä äijältä saa sähköpostitse pdf-filut.
 
Eipä Imagesilta oikeastaan helppoja soitettavia kovin montaa löydy, Surrounded varmaan siitä iiseimmästä päästä ja muut vaikeita enemmän tai vähemmän. Tuossa kappaleessa on kyllä se välisoitto-unisono aika haastava, ja perusrytmitkin kinkkisiä. Outrosoolosta puhumattakaan, jossa sitten niitä petrucci-manerismeja sitten viliseekin. Tuohon albumiin on muuten saatavilla todella tarkat - korjatut! - nuotinnokset ja tabit, jotka perustuvat JP:n livesoittoon ja muuhun referenssimateriaaliin, jos sellainen kinostelee. Tubesta joku how it's played -soittolista tjsp ja siltä äijältä saa sähköpostitse pdf-filut.
Se on just se kitara + syna välisoolo kun tuossa on varmaan hankalin. Rauhallisempaan tempoon ei mitään niin ihmeellistä, mutta orkkistempoon noi kieleltä toiselle pomppimiset vaatii jo aikas hyvää plekutekniikkaa. Tuossa biisissähän on pari muutakin hienoa instrumentaalipätkää, jossa tulee hyvää plekutreeniä juuri tuon kielten välillä pomppimisen suhteen.

Mullon orkkis nuottikirjat Imagesiin ja Awakeen jostain ysäriltä. Minusta noikin on jotain Petrucci-tarkastettuja, enkä oo ainakaan Imagesin kohdalla huomannu vielä mitään suoria mokia siinä missä esim. Extremen Pornograffittin tabit on useammassa kohtaa ihan soopaa.

Tuo Images & Words on ollu itelle jonkinlainen kitaransoiton raamattu. Tuolla on ihan hillittömästi hienoja ja haastavia juttuja, joita tuli junnuna jo reenailtua.

Surrounded varmaan joo iisein. En oo koskaan jaksanut rakentaa soolon delayta..

muoksista. Tuo Extremen Pornograffitti on kyllä toinen levy, jossa on ihan kipeän hienoja, mutta vaikeita juttuja. Ehkä sillä erotuksella vielä, että DT:llä riffiosasto on suurimmaksi osaksi kohtuu soitettavaa, mutta Nunolla ne riffitkin on jo vähintään rytmisesti aika vekkuleita ja soolot vielä asia erikseen.
 
Viimeksi muokattu:
muoksista. Tuo Extremen Pornograffitti on kyllä toinen levy, jossa on ihan kipeän hienoja, mutta vaikeita juttuja. Ehkä sillä erotuksella vielä, että DT:llä riffiosasto on suurimmaksi osaksi kohtuu soitettavaa, mutta Nunolla ne riffitkin on jo vähintään rytmisesti aika vekkuleita ja soolot vielä asia erikseen.

Nunon tausta taitaa olla rumpalina, ja sen rytmiikka on aina ollut kiinnostavaa ja yksi niitä signaturejuttuja minkä takia Extreme oli niin siisti pumppu.
 
Viimeksi muokattu:
On sitten enemmän makuasia se, että miten nöpönuuka on sen kanssa että nuotinnoksessa on aina tarkasti esim. oikea asema jonkun jutun soittamiseen, silloin kun mahdollisuuksia on monia. Itselleni sillä ei ihan hirvittävää merkitystä sinänsä ole, koska soitellessa korjaan joka tapauksessa sormitukset itselleni sopivimmiksi (äänenvärin puitteissa toki).
Joo, kyllähän tabien kanssa pitää aina jonkin verran kriittinen olla, että näyttääkö ja tuntuuko millään muotoa järkevältä ja tulee noita sormituksia kautta asemia muutettua itekin, jos on tarvetta, mut tosiaan nyt taas pitkästä aikaa tätä Imagesin vihkoa selatessa ei oo juuri tullu vastaan mitään, mitä ois pitäny korjata.

Mulla loppui mielenkiinto Teatterin soittamiseen oikeastaan Falling Into Infinityyn. Sen juttuja oon vielä tsekkaillu, esim. Lines In The Sandissa on hienoa tavaraa, mutta noi uudemmat ei vaan jotenkin jaksa enää kiinnostaa..

Vois kahtoa riittääkö mielenkiinto tsekata tuo Surrounded kokonaisuudessaan. Alkupuolen melkein kyllä muistakin, kun junnuna opettelin. Oon vaan aika potilas noiden delay-viritysten kanssa, kun en oo oikein koskaan jaksanu niitä viritellä ja opetella :D
 
Kyllä, tuohan se on alkuvaiheessa yksi isoimpia haasteita, kun pitäs osata siirtyä otteesta toiseen nopeasti, jos nyt hiffasin oikein, mistä puhutaan.

Toistohan tuohon auttaa. Eka pitäs kattoa, että sormet löytää oikeat paikat ja sen jälkeen vaan hitaasti liikkeelle ja rauhallisesti tempoa nostaen, jos on joku veemäinen siirtymä.
Tuo on tosiaan treenillä, treenillä ja treenillä korjaantuva asia.

Sitten on ultimaattinen nuottien ja sointujen soljuvuus tavoitteena. Ja sellaiseksi se jää omalla kohdallani. Mark Knopfler on tän jutun maestro.

Toisaalta, katsoin juuri Zack Whyten haastattelun, jossa hän kertoi juttutuokiosta Princen kanssa. Prince oli todennut, että älä ikinä anna kenenkään kertoa, miten sinun pitäisi soittaa kitaraa.

Vaikea olla eri mieltä. Musiikki on itseilmaisua, ja se on jokaiselle eri.

Pitkä matka on tullut kuljettua, ja ainoat ikävät kokemukset ovat toisten kitaristien suunnalta. Joskus lopetin, mutta onneksi aloitin uudelleen. Nyt olen paljon parempi kuin olisin voinut kuvitella. Jokaisella on oma käsiala, jota kannattaa harjoituttaa, mutta se oma käsiala on se mistä kannattaa pitää kiinni.
 
Toisaalta, katsoin juuri Zack Whyten haastattelun, jossa hän kertoi juttutuokiosta Princen kanssa. Prince oli todennut, että älä ikinä anna kenenkään kertoa, miten sinun pitäisi soittaa kitaraa.
Lainasin nyt vaan tän pätkän. Tuohon edelliseen vois vastata todella monesta kulmasta, mutta Princehän tais olla oikein viimeisen päälle luonnon lapsi ja hillittömän lahjakas multi-instrumentalisti. Ei kai semmoiselle tarvii kenenkään mennäkään sanomaan mitään :D Normipulliaiset joutuu miettiin tekemisiään vähän ehkä toisesta kulmasta.

Mut ehdottomasti jokaisella on lupa soittaa miten haluaa ja nauttia siitä. Minä oon vähän enemmän tällainen teknisorientoitunut soittaja, jolla on kaiken lisäksi klassinen tausta, joten minä lähestyn soittoa enemmän tekniikan ja oikeellisuuden kautta, kun taas joku enemmän fiilistyyppi saattaa viis veisata tekniikoista ja teorioista ja saada kiksinsä parin hassun nuotin kanssa pallottelusta ja niin edelleen.
 
Lainasin nyt vaan tän pätkän. Tuohon edelliseen vois vastata todella monesta kulmasta, mutta Princehän tais olla oikein viimeisen päälle luonnon lapsi ja hillittömän lahjakas multi-instrumentalisti. Ei kai semmoiselle tarvii kenenkään mennäkään sanomaan mitään :D Normipulliaiset joutuu miettiin tekemisiään vähän ehkä toisesta kulmasta.

Mut ehdottomasti jokaisella on lupa soittaa miten haluaa ja nauttia siitä. Minä oon vähän enemmän tällainen teknisorientoitunut soittaja, jolla on kaiken lisäksi klassinen tausta, joten minä lähestyn soittoa enemmän tekniikan ja oikeellisuuden kautta, kun taas joku enemmän fiilistyyppi saattaa viis veisata tekniikoista ja teorioista ja saada kiksinsä parin hassun nuotin kanssa pallottelusta ja niin edelleen.
Sepä se. Toisilla on enemmän taitoa nakeissa, toisilla jossakin muualla.

Ehkä halusin tässä tuoda esille oman kokemukseni. Että ei kannata lannistua tai ottaa kritiikkiä vastaan. Musiikki ja taito kasvaa itseluottamuksesta ja tekemisestä. Kyllä sen sitten näkee kun osaa. Ja ymmärtää myös omat puutteet soittajana. Niitä lienee kaikilla.

Itselleni suurin muutos oli, kun ostin ensimmäisen kunnollisen kitaran (Schecter Blackjack SLS FR). Soittaminen sujui, ja omat puutteet olivatkin suurelta osin aiemman instrumentin puutteita.
 
Ehkä halusin tässä tuoda esille oman kokemukseni. Että ei kannata lannistua tai ottaa kritiikkiä vastaan. Musiikki ja taito kasvaa itseluottamuksesta ja tekemisestä. Kyllä sen sitten näkee kun osaa. Ja ymmärtää myös omat puutteet soittajana. Niitä lienee kaikilla.

Itselleni suurin muutos oli, kun ostin ensimmäisen kunnollisen kitaran (Schecter Blackjack SLS FR). Soittaminen sujui, ja omat puutteet olivatkin suurelta osin aiemman instrumentin puutteita.
Sulla on varmaan joku tietty konteksti tuohon kritiikkiin, olettaisin. Yleisestihän (rakentavaa) kritiikkiä on pakko osata ottaa vastaan, koska siltä ei soittohommissa voi välttyä ja vielä vähemmän silloin, jos alkaa esiintymään tai laittamaan omaa matskuaan eetteriin. Somealustoilla pitää tietty kestää vielä kaiken maailman apinatkin rakentavan kritiikin lisäksi.

Mitä tuohon kehittymiseen tulee, niin varmasti taito kasvaa itseluottamuksesta ja tekemisestä, mutta minusta myös nöyryydestä ja toisten kuuntelemisesta :) Soittajana ei oo koskaan valmis ja toisilta soittajilta voi aina tarttua hyviä juttuja matkaan. Nää on tietty vähän tämmöstä filosofista höpinää ilman tarkempaa kontekstia :)

Tosta vikasta kappaleesta, niin ite kannustan kaikkia, kenellä perse vaan kestää, ostamaan niin laadukkaan soittopelin kuin vaan mahdollista. Tai käyttää sitä omaa soitinta ammattilaisella säädettävänä. Toi on minusta just haitarista, että soitin rupeaa rajoittamaan liikaa sitä, mitä pystyy fiksusti soittamaan.
 
Kyllä kitarointi on sen verran vaikea laji jo defaulttinakin, että ainakin mielestäni on aika turhaa ehdoin tahdoin esim. huonosti säädetyn instrumentin kanssa taivaltaan hankaloittaa.
 
Mulla oli eka soitin semmonen punainen Squierin halpis-strato valkoisella pleksillä ja oisko se ollu ruusupuuotelaudalla. Action vähän korkea, vähän tuhnut mikit. Ei oikein irronnu mikään kovin helposti, minkä tietty huomas vasta sitten, kun sai vähän laadukkaampaa soittopeliä käteen. Eikä tietty tuohon aikaan tienny mistään säätämisistä yhtään mitään.

Viimeisimmäks junnukitaraksi jäi Ibanezin Japanissa tehty RG550 LTD. Tuli myytyä vähän hetken mielijohteesta, kun olin useamman vuoden soittamatta ja senkin jälkeen soittelin vuosikaudet pelkkää akkaria. Harmi sinällään, ois tuo pitäny itelleen jättää ihan jo nostalgiasyistä. Nauhat ois pitäny kyllä hiottaa, ennen kuin tuosta ois saanu oikeasti käyttöpeliä.
 
Sulla on varmaan joku tietty konteksti tuohon kritiikkiin, olettaisin. Yleisestihän (rakentavaa) kritiikkiä on pakko osata ottaa vastaan, koska siltä ei soittohommissa voi välttyä ja vielä vähemmän silloin, jos alkaa esiintymään tai laittamaan omaa matskuaan eetteriin. Somealustoilla pitää tietty kestää vielä kaiken maailman apinatkin rakentavan kritiikin lisäksi.

Mitä tuohon kehittymiseen tulee, niin varmasti taito kasvaa itseluottamuksesta ja tekemisestä, mutta minusta myös nöyryydestä ja toisten kuuntelemisesta :) Soittajana ei oo koskaan valmis ja toisilta soittajilta voi aina tarttua hyviä juttuja matkaan. Nää on tietty vähän tämmöstä filosofista höpinää ilman tarkempaa kontekstia :)

Tosta vikasta kappaleesta, niin ite kannustan kaikkia, kenellä perse vaan kestää, ostamaan niin laadukkaan soittopelin kuin vaan mahdollista. Tai käyttää sitä omaa soitinta ammattilaisella säädettävänä. Toi on minusta just haitarista, että soitin rupeaa rajoittamaan liikaa sitä, mitä pystyy fiksusti soittamaan.
Tässä on tosiaan menty todella hyvällä kantilla ja positiivisella kommentoinnilla.

Oma taustani on eri vuosikymmeneltä, ja oikeastaan eri vuosituhannelta.

Varmaan suurin oppi mitä olen saanut, on se, että kitaristit kehittyvät eri tavoin. Jotkut nousevat nopeasti tekniikan huipulle (eli pilkkujen ja pisteiden mestareiksi) ja joillekin kitaran tie on pitkä ja tuntematon. Tää ei ole vastakkainasettelua, vaan kannustus niille, joiden sormet tai aivot elä Satriania.

On vähän hassua ymmärtää, miten hyvä kitaristi voi olla ilman että alan maestrojen tuotanto on hallussa. Paras musiikki kumpuaa sisältä, eikä sitä ole kirjoitettu aikaisemmin.

Mestareilta voi oppia, ja kehittyä sen avulla. En oikeastaan ikinä ole halunnut kopioida kenenkään kitaratyyliä, vaan omat sovitukset ja improvisaatiot pitävät musiikin elossa.
 
Oman kokemukseni mukaan mitä tahansa soitinta harrastavan tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky ottaa neuvoja ja palautetta vastaan (jotka toivottavasti annetaan rakentavasti) ja samalla kyky olla sairaalloisesti vertaamatta itseään toisiin. Tavoitteet ja unelmat on toivottavia, kuten toive pystyä joskus soittamaan edes osittain kuin oma idolinsa, mutta sellanen yhteiskunnan muillakin osa-alueilla kiristyvä vertailu ja pakkomentaliteetti ei varmaan kaikille tee hyvää. Joillekin se voi sopia, mutta muistan ainakin joskus aikanaan, kun joku itseäni vaikka vuoden tai pari tai kolme vanhempi kitaristi jossain luukutteli jo täysin valmiita Satrianin lickejä ja biisejä, jolloin saatoin ihan omasta syystäni ajaa itseni nurkkaan. Toisinaan se on hyvä tapa motivoida treenaamaan, mutta jos siitä tulee sellaista ahdistusta ja stressiä, että kaikki on suurin piirtein menetetty, jos en kohta ole samalla tasolla, niin parempi vaan pysyä omassa luolassaan ja harjoitella täysin muista tietämättä.

Vastaavat kokemukset varmasti vaihtelee ihan ihmisestä riippuen, ja omissa tutuissani on paljon niitä, joille mikään vertailu ei kuulemma ikinä ole ollut juurikaan ongelma, mutta varsinkin teini-ikäisyyden jälkeen tunnistin itsessäni noita piirteitä. Nyttemmin sitä on ihan se ja sama, kuka soittaa mitäkin missä kohtaa elämäänsä, kunhan nauttii harrastuksesta. Tavallaan silloin joskus oli myös autuaan tietämätön, miten hyviä soittajia maailmassa on, kun taas nykyään YouTuben ansiosta jokainen tietää, että ihan varmasti jostain aina löytyy joku 8-vuotias sensaatio, joka vetelee Vivaldia tms. täysin virheettömästi.
 
Itselläni kitaransoittotaito on tullut vähän sivutuotteena kun biisit ja biisinteko alkoi kiinnostaa. En ole koskaan ollut kiinnostunut opettelemaan muiden tekemiä biisejä vaan ne itse biisit ovat olleet kiinnostavampia. Tästä syystä tekniikka on jäänyt pahasti polkemaan paikoilleen enkä ole tehnyt asialle oikein mitään. Olen kyllä nykyään harkinnut tunneille menoa mutta ei ole saanut aikaiseksi. Tässä ideana että voisi olla biisintekijänä parempi jos tekniikka ei rajottaisi.

En ole saanut kovia kiksejä teknisistä kitarasooloista teinivuosien jälkeen. Kyttään kyllä kitaristien soundia ja melodiantajua mieluummin jotka monesti osuu hieman hitaampiin suorituksiin. Hyvät riffit tietysti kiinnittää aina huomion tykkään ihailla niitä.

Arvostan kuitenkin paljon kovaa treenausta ja kotiläksyjen tekemistä. Se antaa esiintymiseen varmuutta ja vapautta kun perusasiat on tiukasti selkäytimessä. Tämähän korostuu varsinkin laulukilpailujen aikakaudella kun 90 sekuntiakin tuntuu olevan monelle liian kova pala ja pakka hajoaa jo puolen minuutin kohdalla vaikka treenausaikaa olisi viikko. Mitenhän tosielämän 90 minuuttia sujuisi? Sinnehän nekin kuitenkin tähtää.

Poikkeuksena sääntöön aloinkin kiusata itseäni (ja todistaa jotakin hähmää itselleni), ja päätin kokeilla tehdä kasarihevistä karaoke versiota. Kauhea homma kun ei ole tottunut vetämään perässä eikä ihan tarkkaan saa selvää mitä siellä alkuperäisessä vedetään. Kahden kitaran bändi niin haaste on vähän kovempi kun ne vetää ristiin ja rastiin. Plus rummut ja basso vielä päälle. Mutta onhan se kokeiltava. Tätä pitää vielä viimeistellä karaokeksi kun stemmatkin puuttuu eikä soundikaan ole ihan täysin tyydyttävä.

Mutta demoksi tästä soolopätkää jotta pysytään aiheessa. Tästä teknisemmät soitot jätän suosiolla paremmilleni. Laitoin videoon kuvaa mikseriruudusta jotta on edes jotain katseltavaa ja näkee säätöjä yms. En jaksa yrittää jotain moniruutuvideota vääntää tästä.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Viimeksi muokattu:
Jatkuvalla syötöllä tulee lempibändien kamaa tähän triidiin. Queensryche eräs lempiyhtyeistäni, ja kitaraosat niiden kappaleissa on aina kinkkisiä. Muutenkin lähes kaikki aina "oikeita" steropartteja, eli DeGarmo ja Wilton vetävät eri juttuja samaan aikaan. Kappaleisiin tulee sillä ihan eri tavalla mielenkiintoisia juttuja, ja taitaa tuo olla eräs niistä todella leveän ja hyvänkuuloisen kitarasoundinsa salaisuuksista.
 
Jatkuvalla syötöllä tulee lempibändien kamaa tähän triidiin. Queensryche eräs lempiyhtyeistäni, ja kitaraosat niiden kappaleissa on aina kinkkisiä. Muutenkin lähes kaikki aina "oikeita" steropartteja, eli DeGarmo ja Wilton vetävät eri juttuja samaan aikaan. Kappaleisiin tulee sillä ihan eri tavalla mielenkiintoisia juttuja, ja taitaa tuo olla eräs niistä todella leveän ja hyvänkuuloisen kitarasoundinsa salaisuuksista.
Joo, ryhhe on kyllä kova. Kasarin aatelistoa ja omakin lemppari jo kaukaa junnuvuosilta. Pitkään hirvitti edes yrittää tuota mutta pakkohan se oli vaikka nolottaa. Noissa ryhheissä on monesti melko ovelat riffit varsinkin kertsien taustana, ja jannut vetää usein erikseen soinnun osia ja/tai pikkaisen eri rytmeillä jota ei edes huomaa jos ei kiinnitä huomiota. Bändinä muutenkin harvinaisen tiukka nippu.
 
Viimeaikaiseen keskusteluun liittyen vielä lisäyksenä, että kitarointi on siitäkin mielenkiintoinen laji että aina löytyy jotain kehitettävää omassa soitossa. Olkoon se sitten vaikka repertuaari, tekniikka, nyanssit, rytmiikka tai mikä vain - oikeastaan melkein kaikkeen voi upota ihan niin syvälle kuin innostus, kiinnostus ja motivaatio riittää. Ja se on useimmiten itse asiassa ihan helvetin siistiäkin. Jokaiselle se juttu johon uppoaa voi ihan helposti olla täysin eri, ja sen takia musiikki onkin niin mahtavaa. Jotkut menee syvään päätyyn emorock -soundimaailman tai ambienssiin, toiset vetää matikkametallia, kolmannet kantria jne. Se on vain ja ainoastaan hyvä juttu mielestäni.
 
soittamisen lisäksi noita perkuleitä voi myös rakentaa :D Kuvan baritoni More Pauli eli kahden euron kapine alkaa olla valmis piiiitkän työstörupeaman jälkeen.
 

Liitteet

  • IMG20220429173045.jpg
    IMG20220429173045.jpg
    4,3 MB · Luettu: 63
Vähä hiljaista nyt ollut mun kitaran saralla kun olin viikon ulkomailla ja sieltä käytännössä kotiin potee influenssaa tai pahaa suolistopöpöä.

Mutta. Kaveri osti juuri uuden skeban. Ibanez RGA42FM: Ibanez RGA42FM-BLF

Heitti mulle Reaperiin testiääntä ja en voinut uskoa korviani kuinka hyvältä ja smoothilta tuo skittaa kuulostaa. Pienet virheet eivät juurkaan tule läpi ja ei mitään sivuääniä. Verrattuna omaan skebaan, joka ehdottomasti tarvis ainakin kunnon huollon, sen soundi on vain aivan susipaska vrt tuohon kaverin ostamaan yksilöön.

Tässä itsekin nyt painin, että otanko saman kitaran, vai löytyskö varteenotettava vaihtoehto. Alle 500€ hintaa joka tapauksessa.
 
Pienet virheet eivät juurkaan tule läpi ja ei mitään sivuääniä. Verrattuna omaan skebaan, joka ehdottomasti tarvis ainakin kunnon huollon, sen soundi on vain aivan susipaska vrt tuohon kaverin ostamaan yksilöön.

Tässä itsekin nyt painin, että otanko saman kitaran, vai löytyskö varteenotettava vaihtoehto. Alle 500€ hintaa joka tapauksessa.

En mä nyt tuon perusteella menisi mitään johtopäätöksiä tekemään. Ainoastaan jos saat kyseisen kitaran hyppysiisi ja kokeilet itse omilla välineilläsi. Jos silloinkin on huima ero, niin sitten kitarassasi on jotain häikkää.
Jos samat ongelmat jatkuu, niin syy on sinussa :p

Mitä hintoihin tulee, niin itse en ole kuin pariin kitaraan satsannut yli 500e. Käytettynä saa hyvin. Tai ainakin aikoinaan sai. Tällä haavaa pyynnöt kitaroista on ihan poskettomia joka paikassa.

Oi niitä aikoja kun japanin RG550 sai 250-300e hintaan ja Jemejä sai reilulla tonnilla :D Reilu 10v sitten ostin yhdeltä hepulta RG550EX, Cube20x, Crybaby sekä joku Digitech säristin yhteensä 420e.
 
En mä nyt tuon perusteella menisi mitään johtopäätöksiä tekemään. Ainoastaan jos saat kyseisen kitaran hyppysiisi ja kokeilet itse omilla välineilläsi. Jos silloinkin on huima ero, niin sitten kitarassasi on jotain häikkää.
Jos samat ongelmat jatkuu, niin syy on sinussa :p

Mitä hintoihin tulee, niin itse en ole kuin pariin kitaraan satsannut yli 500e. Käytettynä saa hyvin. Tai ainakin aikoinaan sai. Tällä haavaa pyynnöt kitaroista on ihan poskettomia joka paikassa.

Oi niitä aikoja kun japanin RG550 sai 250-300e hintaan ja Jemejä sai reilulla tonnilla :D Reilu 10v sitten ostin yhdeltä hepulta RG550EX, Cube20x, Crybaby sekä joku Digitech säristin yhteensä 420e.
Nyt on kyllä hyvä kun Ibanezin Prestiget on kahta tonnia ja Premiumit 1300–1600, kun aiemmin Premiumit oli ehkä 900–1000 ja Prestiget heti siitä. Sama on noissa LTD:n Deluxe-kitaroissa, jotka menee useimmiten 1300–1600 eurossa. Alkaa varmaan noi Black Metal ja Arctic Metal olla siinä mielessä hintalaatusuhteeltaan hyviä, kun niitä saa juuri ja juuri alle tonnilla. Tai sitten menee 400-sarjaan, jotka varmasti on ihan hyviä.

Tällä hetkellä näköjään RG550 on melkein tonnin, joskaan en tiedä onko se ihan vastaava sen ns. alkuperäisen kanssa. Toinen ongelma onkin jo saatavuus, sillä näyttää siltä, että suuri osa soittimista on mallia "kysy saatavuudesta" tai tulossa varastoon 30.8.2022.
 
Markkinoilta on kadonneet myös ne 500 - 700 euron "halvat" Gibson:it (= Special:it / jne.). Oma Raw Power SG maksoi aikoinaan 644€ uutena. Käytetyistä voidaan pyytää nykyään enemmän, kuin oli noiden ovh (= 899€).
 
Olisiko jotain helppoa softaa, jolla voisi biisin päälle nauhoittaa bassoa? Tällä hetkellä äänikorttina on Steinberg UR22C (Steinberg UR22C). Aikoinaan tuli sähkökitaran kanssa opeteltua käyttää, eihän siitä mitään tullut (softana tuossa on Cubase AI 11, on niin sekava etten osaa käyttää). Sitten jäi kitaran soitto ja tuon softan käyttö. Nyt kun bassoa tulee soiteltua, niin olisi mukava nauhoitella. Tuota Cubase yritin taas kokeilla, niin ei siitä mitään tule edelleenkään.

Joku helpompi softa? Ei haittaa vaikka olisi maksullinen.
 
Olisiko jotain helppoa softaa, jolla voisi biisin päälle nauhoittaa bassoa? Tällä hetkellä äänikorttina on Steinberg UR22C (Steinberg UR22C). Aikoinaan tuli sähkökitaran kanssa opeteltua käyttää, eihän siitä mitään tullut (softana tuossa on Cubase AI 11, on niin sekava etten osaa käyttää). Sitten jäi kitaran soitto ja tuon softan käyttö. Nyt kun bassoa tulee soiteltua, niin olisi mukava nauhoitella. Tuota Cubase yritin taas kokeilla, niin ei siitä mitään tule edelleenkään.

Joku helpompi softa? Ei haittaa vaikka olisi maksullinen.


Aika pitkälti sama toimintaperiaate kaikissa DAWeissa periaatteessa on kuitenkin.
 
En mä nyt tuon perusteella menisi mitään johtopäätöksiä tekemään. Ainoastaan jos saat kyseisen kitaran hyppysiisi ja kokeilet itse omilla välineilläsi. Jos silloinkin on huima ero, niin sitten kitarassasi on jotain häikkää.
Jos samat ongelmat jatkuu, niin syy on sinussa :p

Mitä hintoihin tulee, niin itse en ole kuin pariin kitaraan satsannut yli 500e. Käytettynä saa hyvin. Tai ainakin aikoinaan sai. Tällä haavaa pyynnöt kitaroista on ihan poskettomia joka paikassa.

Oi niitä aikoja kun japanin RG550 sai 250-300e hintaan ja Jemejä sai reilulla tonnilla :D Reilu 10v sitten ostin yhdeltä hepulta RG550EX, Cube20x, Crybaby sekä joku Digitech säristin yhteensä 420e.

Mäpä käyn ihan eka tekee kunnon huollon tuolle skeballe. Lähestulkoon katsovat muttereista lähtien ja tekevät kaiken ilman nauhan hiontaa (tätä tuskin tarvitaa) hintaan 90€. Sen jälkeen sitten mietin jatkotoimia.
 
kannattaa huomioida myös se, että sen kitaran osuus kokonaissoundista on yllättävän pieni, suurimman osuuden tekee yllättäen kaiutin tai tässä tapauksessa ehkä kaiutinemulaattori, siihen kun ymppää kunnon vahvistimen, tai tässä tapauksessa ehkä vahvistinmallinnuksen, niin yllättävän kurjastakin kitarasta saa kelvollisen kuuloista (ja toki päinvastoin). Lisäksi vielä vähän kompuraa, kaikua ja muuta "äänenpilaajaa" eli efektiä, niin eipä sillä iso väli ole mikä siellä alunperin soi, kunhan se on suurinpiirtein soitettava eikä mitään isompaa vikaa ole.
Huoltoa suosittelen kyllä isosti, paljon kivempi soittaa hyvin säädetyllä soittimella, kuin sillä jolle ei tehtaalta lähdön jälkeen ole tehty useampaan vuoteen yhtään mitään. Toki jokaisen kitaristin kannattaa myös itse opetella perushuollot, ohjeita löytyy, eikä ole mitään rakettitiedettä, kunhan on vain varovainen kaularaudan kanssa, joka lähestulkoon ainoa millä voi tehdä jotain peruuttamatonta tuhoa.
 
kannattaa huomioida myös se, että sen kitaran osuus kokonaissoundista on yllättävän pieni, suurimman osuuden tekee yllättäen kaiutin tai tässä tapauksessa ehkä kaiutinemulaattori, siihen kun ymppää kunnon vahvistimen, tai tässä tapauksessa ehkä vahvistinmallinnuksen, niin yllättävän kurjastakin kitarasta saa kelvollisen kuuloista (ja toki päinvastoin). Lisäksi vielä vähän kompuraa, kaikua ja muuta "äänenpilaajaa" eli efektiä, niin eipä sillä iso väli ole mikä siellä alunperin soi, kunhan se on suurinpiirtein soitettava eikä mitään isompaa vikaa ole.
Huoltoa suosittelen kyllä isosti, paljon kivempi soittaa hyvin säädetyllä soittimella, kuin sillä jolle ei tehtaalta lähdön jälkeen ole tehty useampaan vuoteen yhtään mitään. Toki jokaisen kitaristin kannattaa myös itse opetella perushuollot, ohjeita löytyy, eikä ole mitään rakettitiedettä, kunhan on vain varovainen kaularaudan kanssa, joka lähestulkoon ainoa millä voi tehdä jotain peruuttamatonta tuhoa.

Hyvin sanottu! Perushuollon olen tuolle tehnyt ja kyllä se vähä auttoi soundiin. Kuitenkin 10v ikää ja ei tuota ole kertaakaan tarkemmin huollettu. Joten takuuvarmasti soundi tulee jo tuon jälkeen paranemaan. Ainakin voisin uskoa noiden ylimääräisten äänien vähenemisen tai poistumisen soittamisen ympäriltä.
 
Hyvin sanottu! Perushuollon olen tuolle tehnyt ja kyllä se vähä auttoi soundiin. Kuitenkin 10v ikää ja ei tuota ole kertaakaan tarkemmin huollettu. Joten takuuvarmasti soundi tulee jo tuon jälkeen paranemaan. Ainakin voisin uskoa noiden ylimääräisten äänien vähenemisen tai poistumisen soittamisen ympäriltä.

Jos on maadoitus irti tai potikat rahisee niin ne fiksaamalla lähtee jotain ylimääräistä plus konehuoneen vuoraus ehkä alumiiniteipillä, jos jaksaa.

Muuten ne edelleen perinteiset; vähemmän säröä, enemmän soittotaitoa ja noise gate mahdollisimman pienellä asetuksella.
 
Vähä hiljaista nyt ollut mun kitaran saralla kun olin viikon ulkomailla ja sieltä käytännössä kotiin potee influenssaa tai pahaa suolistopöpöä.

Mutta. Kaveri osti juuri uuden skeban. Ibanez RGA42FM: Ibanez RGA42FM-BLF

Heitti mulle Reaperiin testiääntä ja en voinut uskoa korviani kuinka hyvältä ja smoothilta tuo skittaa kuulostaa. Pienet virheet eivät juurkaan tule läpi ja ei mitään sivuääniä. Verrattuna omaan skebaan, joka ehdottomasti tarvis ainakin kunnon huollon, sen soundi on vain aivan susipaska vrt tuohon kaverin ostamaan yksilöön.

Tässä itsekin nyt painin, että otanko saman kitaran, vai löytyskö varteenotettava vaihtoehto. Alle 500€ hintaa joka tapauksessa.
Tossa tulikin hyviä ehdotuksia. Semmoinen voisi myös olla valaiseva että meet sinne kaverille oma kitaran kanssa ja kokeilet tuleeko samaa smoothia vaiko kamalaa kakkelia. Ja sitten miettiä miksi omassa pajassa kuulostaa kurjalta. En ole ainakaan itse kuullut noista sun näytteistä mitään mikä viittaisi rikkinäiseen kitaraan.

Huolto on kyllä hyvä idea joka tapauksessa.
 
Tossa tulikin hyviä ehdotuksia. Semmoinen voisi myös olla valaiseva että meet sinne kaverille oma kitaran kanssa ja kokeilet tuleeko samaa smoothia vaiko kamalaa kakkelia. Ja sitten miettiä miksi omassa pajassa kuulostaa kurjalta. En ole ainakaan itse kuullut noista sun näytteistä mitään mikä viittaisi rikkinäiseen kitaraan.

Huolto on kyllä hyvä idea joka tapauksessa.

Kaveri asuu ulkomailla. Olin siellä kylässä ja skeba ei saapunut ennen mun lähtöä. Toki tuli testattua jotain puolet halvempaa Harley Bentonin kitaraa mikä hänellä oli ennen tätä ja tuo oli kyllä surkeampi kuin oma kapistus. Tässä oli kyllä pari mikkiä pimeänä, vain yksi toimi, varmasti vaikutti asiaan.
 
Klassisten kitaroiden myynti-ilmoitusten lukeminen on ihan oma huumorin lajinsa. Jokainen 200 euron vehje on käsinrakennettu Espanjassa ja soveltuu konserttikäyttöön. Niin ja kielet on vasta vaihdettu!
 
Tällä hetkellä näköjään RG550 on melkein tonnin, joskaan en tiedä onko se ihan vastaava sen ns. alkuperäisen kanssa. Toinen ongelma onkin jo saatavuus, sillä näyttää siltä, että suuri osa soittimista on mallia "kysy saatavuudesta" tai tulossa varastoon 30.8.2022.

Kaulan paksuudesta en ole aivan varma, että oliko kasarin 550 ehkä vielä ohuempi ensimmäiseltä nauhalta, mutta muuten kyllä nuo Genesikset ovat hyvin lähellä niitä kasarispeksejä. Erona ehkä se, että lukkosatula näissä uusissa on top mountina eikä läpipultattu, ja kaulassa on se volute vahvistamassa sitä lavan kohtaa sen kasarin liimaliitoksen sijaan (nk scarf joint). Laatupelejähän nuo on, mutta nauhanpäiden tasoittamiseen saa varautua, kuten melkein kaikissa vaahteralautaisissa Fujigenin iboissa (ja etenkin Suomessa).

Hälyääniin ym. sen verran, että jos on jotain kielimekkalaa soittaessa eikä mikeistä/elektroniikasta johtuvaa, niin uudet kielet minimoi tuon, syystä tai toisesta kokemukseni mukaan. Mutta uudet tai vanhat kielet, niin soittotaito ja huolellinen kielten sammutushan tuon korjaa paremmin kuin uudet gearit.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 921
Viestejä
5 139 612
Jäsenet
82 067
Uusin jäsen
japarde

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom