Kitaran soittaminen

[pappatech]

^ joo, vaikuttaahan plekun malli toki soundiinkin. Minusta liian löröillä ei tee teknisemmässä soittamisessa yhtään mitään, mutta akkarilla saa olla vähän ohuempi kautta löysempi. Tuolla Petruccin Jazz III :lla akkari kuulostaa aika skeidalta, joten oon käyttäny sen kanssa jotain vähän lörömpää Dunloppia, oiskohan tuo .88mm.

 

[Kakapo]

Sekä ääni muuttuu paljon, mulla on yksi todella kulunut ja pehmyt muovin palasta leikattu ja sen ääni on lähes vastaava kuin, että sormilla soittaisi. Harmi, kun en ole vastaavaa muovia löytänyt, sain sen kauan sittenystävältäni.

Janicek D-grip 0,38 mm. On sopivan pehmeä ja tolla katoaa se plektran ääni soitosta. Ja pysyy sormissa.

 

[Ad_Astra]

Vähän Kissiä tässä illan kuluksi muutaman kaljan säestyksellä. Hiukan plöröksi meni joten piilotettuna videona 4 ur eyes only. Hate the beer, not the player

 

[Stephen Elop]

Pistetääs nyt oman loppuelämän kepin kuva. Maksoin 450 euroa ylimääräistä vain kun rungon väri oli se mitä halusin (suht hyvän stratocasterin lisäksi)

 

[Markqq]

Taitaa seuraavaa videoo tulla vasta toukokuu alussa Torstaina viikoksi ulkomaille ja niin monta rautaa tulessa, etten ole keskittynyt yhteen kunnolla.
Mut ällistyttävää on se, että sitä ihan huomaa kuinka kehittyy. Ja ymmärsin ottaa nuo studiokuulokkeet käyttöön, koska siinä kuulee nuo virheet paljon paremmin kuin kajareiden kautta + naapurit ei ärsyynny.

Nyt on ollut rämpytyksessä Sabatonilta Primo Victoria, Panzerkampf ja The Art of War. Rammsteinilta Links 2 3 4. Amorphikselta Silent Waters. Metallicalta Seek & Destroy. Papa Roachilta Last Resort. Kaikki biisit sooloineen päivineen doable. Nopeat pätkät tosin vaatinee paljon vielä harjoittelua. Tosin Seek & Destroyn soolo jää pois, mut se biisi on muuten hyvää treeniä. On tuolla listalla muutakin, mutta parempi pitää järki päässä, eikä ottaa liikaa biisejä treeniin yhtaikaa.

Toki ehdotuksia otan vastaan nyt kun moni tietää suurpiirtein mun taitotason. Biisi, joka kuulostaa hyvältä ja ei olis liia vaikea. Voi niitä helpompiakin biisejä ehdottaa niin on se kiva täysin omaan taitoon sopivia biisejäki soitella

@Ad_Astra Ootko coveeranu Wintersunin biisei? Esim joku Battle Against Time vois olla mukava kuulla!

 

[Ad_Astra]

@Ad_Astra Ootko coveeranu Wintersunin biisei? Esim joku Battle Against Time vois olla mukava kuulla!

Eipä ole tullut tutustuttua Wintersuniin oikein. Tai olen kyllä kuullut, muttei sinänsä kiinnosta niiden touhut.
Mieluusti coveeraan helppoja biisejä, kun en jaksa treenata

 

[Ad_Astra]

Pistetääs nyt oman loppuelämän kepin kuva. Maksoin 450 euroa ylimääräistä vain kun rungon väri oli se mitä halusin (suht hyvän stratocasterin lisäksi)

Mikäs noissa plussissa on erona tavis player sarjaan? Mulla on semmoinen karvalakkimalli ja oikein tyytyväinen siihen. Vaikkakin en ole sillä soittanut pariin kuukauteen '

EDIT: Fender Player Plus vs. Player Series Guitars - Andertons Blog

 

[pappatech]

Linkkiin viitaten tuossa plussa-sarjassa on minun makuuni osapuilleen kaikki paremmin player-sarjaan verrattuna, mitä spekseihin tulee. Vähän leveämpi kaula, flätimpi radius, lukkovirit, jotain hurinanpoistoa elektroniikassa, joku vähän laadukkaampi nauhanpäiden käsittely jne jne. Tuota plussaa voisin harkita siinä missä toista player-sarjalaista tuskin enää tänne tulee.

Eka kitara tällä mun sähkökitaroiden kakkoskierroksella oli player-sarjan Tele ja oli ihan siistiä ulkonäköä lukuunottamatta niin onneton peli, että taisin laittaa seuraavana päivänä myyjälle viestiä, että katotaanpas jotain muuta tilalle. Tilalle tuli sit käytetty ja säädetty Tokain TST-50 jaappanian strato ja oli jo paljon parempi. Tuo Tokaikin oli vaan vintage-speksillä, ts. 7,25" radius, kaularautaan ei pääse käsiksi kuin pleksin irroittamalla, vähän pliisut mikit jne., niin vaihtui sekin suht nopsaan taas uuteen. Ja kierre oli valmis.

Yllättävän huonon tuntuinen oli kyllä joku vajaan puolentoista kilon American Standard:kin musakaupassa testattuna. En tykkää yhtään siitä mistä lie tahmakäsittelystä, jolla noiden tiettyjen mallien kaulat vedetään, mutta tuon ois saanu muutenkin kiikuttaa taas suoraan sepälle, että ois saanu käyttöpelin.

Mut edellisistä "Fender-antipatioista" huolimatta joku strato on kyllä listalla. Kärkisijoilla vaan tällä hetkellä ehkä joku kotimainen järkihintainen custom tyyliin Manninen..

 

[Stephen Elop]

Mikäs noissa plussissa on erona tavis player sarjaan? Mulla on semmoinen karvalakkimalli ja oikein tyytyväinen siihen. Vaikkakin en ole sillä soittanut pariin kuukauteen '

Linkkiin viitaten tuossa plussa-sarjassa on minun makuuni osapuilleen kaikki paremmin player-sarjaan verrattuna, mitä spekseihin tulee. Vähän leveämpi kaula, flätimpi radius, lukkovirit, jotain hurinanpoistoa elektroniikassa, joku vähän laadukkaampi nauhanpäiden käsittely jne jne. Tuota plussaa voisin harkita siinä missä toista player-sarjalaista tuskin enää tänne tulee.

Mexicon playeriä vähän kokeilin liikkeessä, mistä tuon player plussan hommasin. Playerissä nauhojen päät oli kohtalaisen törröttävät kyseisessä yksilössä. Ja plussa tosiaan otelaudan reunat pyöristetty. Vähemmän hurinaa tulee noista noiseless mikeistä, mutta ne on mielestäni huonon kuuloiset. Ei kyllä vastaa straton normisinkku mikkejä. Tulee noistakin sitä strato soundiakin, mutta ei se ole samaa kuin edes halvimmissa squjuissa. Itse menin katsomaan/hankkimaan squier 40th anniversary stratoa LPB värityksellä, mutta se oli todellisuudessa todella tumma nettikauppojen kuviin verrattuna. Mutta kaulat mitä kahta tuollaista kokeilin olivat niissä kyllä aika hyvät.

Oma player plussa täytyy vielä palauttaa takuukorjaukseen. 16. nauhalta soitettaessa rämiseen kun olin laskenut kielten korkeutta. ylemmät ja alemmat nauhat soi hyvin. 15. ja 17. rämisee jos soittaa vähän kovemmin, mutta tuo 16. on liian ongelmallinen. En olisi tota liikkeessä millään huomannut, koska kielet oli siellä sen verran korkeammalla.

 

[Markqq]

On se muuten jännä homma ku soittaa kajareilla tai jopa kuulokkeilla niin se kuulostaa ihan hyvältä mut siinä kohtaa kun saman setin nauhoittaa Reaperiin niin se soitto vaa kuulostaa siltä, että koko biisin ois vetäny aivan paskasti. Enkä jaksa uskoa, että kitaran ja Reaperin välillä olis jotai hämminkiä toho nauhotuksee. Kai se sitte ottaa nauhalle kaikki sellasetkin virheet jotka ei kuulokkeilla soi. Ihan laadukkaat studiokuulokkeet käytössä jossa kuulee aika hyvin soittelun.

Ei muuta ku treeniä vaan lisää Toi Reaper saa kyllä helposti masentumaan..

Sen muute huomasin myös, että kannattaa olla oikeasti hyvä valaistus huoneessa ku soittaa. Heti jos vähä menee hämärään niin tulee paljo helpommin virheitä.

 

[Carmake]

On se muuten jännä homma ku soittaa kajareilla tai jopa kuulokkeilla niin se kuulostaa ihan hyvältä mut siinä kohtaa kun saman setin nauhoittaa Reaperiin niin se soitto vaa kuulostaa siltä, että koko biisin ois vetäny aivan paskasti. Enkä jaksa uskoa, että kitaran ja Reaperin välillä olis jotai hämminkiä toho nauhotuksee. Kai se sitte ottaa nauhalle kaikki sellasetkin virheet jotka ei kuulokkeilla soi. Ihan laadukkaat studiokuulokkeet käytössä jossa kuulee aika hyvin soittelun.

On olemassa myös semmoinen termi kuin "punaisen lampun kammo". Kun äänittäminen alkaa, ihmisen päässä alkaa tapahtua vaikka ja mitä. Soitto ei ole välttämättä alkuunkaan niin rentoa ja tunteikasta kuin ennen äänitystä. Kokemuksen kautta sitten studiotyöskentelystä tulee yhtä tasokasta kuin itse reenaaminen. En sano, että sulla nyt johtuu just tästä, otin asian vaan esiin. Varmasti moni muukin soittaja on saman joskus huomannut. Ehkäpä jotain vinkkejä voi konkarit heitellä, millä punainen lamppu saadaan pois mielestä.

Paras keino on tietenkin vain reenata sitä kiertoa niin perkeleesti.

 

[Markqq]

Ainaki mitä nauhotin Links 2 3 4 niin se kuulosti aiva hirveältä xD Mut toisaalta mä en oo löytäny sopivaa soundia vielä siihen.. Jotenki särö vaa puski päälle molemmis kitaroissa. Sitten esim Primo Victorian sain kuulostaa ihan järkevältä.

No mut pikkuhiljaa

 

[Laquel]

Laitoin omaan american performer teleen elite telestäkin löytyvät noiseless gen4 mikit ja olen kyllä tykännyt. Todella monipuoliset soundiltaan.

 

[Markqq]

Mulle on vakiintunut Dunlopeiden sijaan nyt tommonen John Petrucci malli Jazz III:sta. Noi on pikkaisen isompia kuin perus Jazz III, pikkaisen taitavat olla paksumpiakin, mutta samanlainen terävä kärki. Tolla on tavallaan tosi selkeä tuntuma jokaiseen plektran iskuun, mistä tykkään.

Että jos hakee noiden plektrojen kanssa, niin kannattaa testata vähän eri mallisella kärjelläkin. Vaikuttaa aika paljon tuntumaan.

Itseasiassa nyt nuo alle 0.8 olen jättänyt nyt pois. Ikävästi tuntuu taipuvan omassa soittotatsissa. 1mm on aika allarounder ainaki nykytaidoil.

Tuli muute tässä illalla älynväläys tuosta töksähtelyäänestä, kiitos Reaper. Siirrän sormet kielten välillä liialti ennakkoon. Eli pitäis mahdollisimma pitkään pystyä pitämään siinä edellisessä se soundi ja sitte hyppää kuin raketti seuraavaan. Tällä saa tuon töksähtelyn minimiin

Nauhottelin In The End biisiä. Todella helppo, mut jotain sellasta tähä välii. Ja nähtävästi siitäkin oppi jotain etenkin noiden kielenvaihtojen kohdalla.

Tänään muute nauhottelin vähä vaikeampia. Lähinnä nauratti kuunnella, mut ei muuta ku treeniä niin kyl se siitä kehittyy!

En oo oikein löytänyt vielä hyvii särösoundei.. Voi toki johtua tuon kitaran mutaisuudestakin.

 

[Ad_Astra]

Mexicon playeriä vähän kokeilin liikkeessä, mistä tuon player plussan hommasin. Playerissä nauhojen päät oli kohtalaisen törröttävät kyseisessä yksilössä. Ja plussa tosiaan otelaudan reunat pyöristetty. Vähemmän hurinaa tulee noista noiseless mikeistä, mutta ne on mielestäni huonon kuuloiset. Ei kyllä vastaa straton normisinkku mikkejä. Tulee noistakin sitä strato soundiakin, mutta ei se ole samaa kuin edes halvimmissa squjuissa. Itse menin katsomaan/hankkimaan squier 40th anniversary stratoa LPB värityksellä, mutta se oli todellisuudessa todella tumma nettikauppojen kuviin verrattuna. Mutta kaulat mitä kahta tuollaista kokeilin olivat niissä kyllä aika hyvät.

Oma player plussa täytyy vielä palauttaa takuukorjaukseen. 16. nauhalta soitettaessa rämiseen kun olin laskenut kielten korkeutta. ylemmät ja alemmat nauhat soi hyvin. 15. ja 17. rämisee jos soittaa vähän kovemmin, mutta tuo 16. on liian ongelmallinen. En olisi tota liikkeessä millään huomannut, koska kielet oli siellä sen verran korkeammalla.

Mä päädyin tuohon Playeriin kun kävin parina viikonloppuna Ikea reissujen yhteydessä Vantaan Fazerilla ihmettelemässä Stratoja. Pari tuntia yhteensä veivaisin erilaisilla eri hintaluokissa. Halvimmat Squierit ja sitten niitä 3000e paikkeilla olevia. Kuitenkin päädyin tuohon Playeriin vaikka olin varautunut että voisi tuplaten pistää rahaa. HIrveän ronkeli en ole radiusten taikka otelaudan leveyksien suhteen. Kunhan kourassa pysyy. Ja mielestäni ihan ok stratosoundit lähtee.

 

[pappatech]

HIrveän ronkeli en ole radiusten taikka otelaudan leveyksien suhteen. Kunhan kourassa pysyy.

Niin kuin itekin tuossa takasivuilla todennut, niin kyllä melkein joka kitaralla jotenkin soittaa ja asioihin tottuu, mutta kyllä flätimpi radius vaan kevyempi on soittaa. Mulla tuo musari jonkinlainen ääriesimerkki, kun Eben-otelauta, 20" radius ja rosterinauhat. On todella kepoinen venyttää kieliä ja soittaa.

Tuo kaulan leveys ja kielten väliin jäävä tila on pikkaisen kaksipiippuinen juttu, mutta mieluummin tosiaan pikkaisen leveämpi itelle. Kovin kapoisella kaulalla tällaisella isokätisellä alkaa tulemaan ruuhkaa tietyissä otteissa, huomaa ehkä helpoiten alkupäässä kaulaa, mutta kovin leveällä kaulalla (ja 25,5" skaalalla) alkaa taas vaikeutumaan pääsy matalammille kielille pikkurillillä ja nimettömällä korkeammalla kaulaa. Että ehkä vielä semmoista all around parasta ole itelle löytynyt, mutta ainakin nuo LP:t 12" radiuksella ja pikkaisen lyhyemmällä skaalalla ovat pääsääntöisesti tosi rentoja soittaa. Eivät vaan taas tiluhommiin meikäläiselle sovellu, kun 22 nauhaa ja pääsy korkeimmille nauhoille melkoisen kömpelöä.

 

[BongisKhan]

Mulla on vähän kaikenlaista radiuksia. Pari 9.5" radiuksen keppiä, pari 12" ja pari vielä flätimpää siitä. Sitten on yksi jännempi 7.25"-14" compound radius. On ohutta tilukaulaa, vähän tuhdimpaa ja sitten yksi tuollainen vähän PRS-tyylinen leveähkö otelauta, mutta itse kaula muuten ohuehko. Samaten nauhoja löytyy vähän kaikenlaista paksuutta ja korkeutta. Täytyy kyllä sanoa, että henkilökohtaisesti en oikein edes kiinnitä huomiota radiukseen, skaalan pituuteen tai nauhoihin, vaan kaikki soittimeni tuntuu omalla tavallaan hyvältä omaan käteen, vaikka ovatkin tosi erilaisia. Toisaalta myös ehkä sen verran automaattisesti tulee vaihdeltua soitinta vähän sen mukaan minkä tyylistä musiikkia on soittamassa, että ei tule edes yritettyä jotain tilutusta vaikkapa tuolla paksukaulaisella lyhytskaalaisella ja 22-nauhaisella Jaggella, jolloin kaulojen erilaiset ominaisuudet eivät pääse ainakaan vaikeuttamaan soittoa.

 

[pappatech]

Toki työkalut tarpeen mukaan, mutta on noi soitinten erot itelle aika ilmeisiä, vaikkei oltaiskaan missään 19+ nauhoilla. Ja mulla taustalla tietysti sekin, että soittelin ekan kymmenen(?) vuotta Jacksonin ja Ibanezin tosi ohuilla kaahauskauloilla, että niistä kai takaraivoon on iskostunut joku tietynlainen ideaali.

PRS:llä on myös tosi mukava se niiden 25" skaala ja wide thin- tai wide fat -kaulaprofiili.

 

[pappatech]

Tuli muute tässä illalla älynväläys tuosta töksähtelyäänestä, kiitos Reaper. Siirrän sormet kielten välillä liialti ennakkoon. Eli pitäis mahdollisimma pitkään pystyä pitämään siinä edellisessä se soundi ja sitte hyppää kuin raketti seuraavaan. Tällä saa tuon töksähtelyn minimiin

Kyllä, tuohan se on alkuvaiheessa yksi isoimpia haasteita, kun pitäs osata siirtyä otteesta toiseen nopeasti, jos nyt hiffasin oikein, mistä puhutaan.

Toistohan tuohon auttaa. Eka pitäs kattoa, että sormet löytää oikeat paikat ja sen jälkeen vaan hitaasti liikkeelle ja rauhallisesti tempoa nostaen, jos on joku veemäinen siirtymä.

 

[Ad_Astra]

Toki työkalut tarpeen mukaan, mutta on noi soitinten erot itelle aika ilmeisiä, vaikkei oltaiskaan missään 19+ nauhoilla.

Onhan niissä eroja joo. Eri asia luoko niistä ylitsepääsemättömän ongelman vai antaako vain mennä rokkenroll =)

 

[pappatech]

Onhan niissä eroja joo. Eri asia luoko niistä ylitsepääsemättömän ongelman vai antaako vain mennä rokkenroll =)

Niin, olenkohan tälläkin sivulla jo pari kertaa kirjoittanut, että kyllä suurimmalla osalla fiksuissa säädöissä olevista kitaroista soittaa

Eri asia sit mikä on oikeasti itelle sopiva soitin, joka palvelee vielä semmosta musaa, jota eniten soitetaan. Vedän taas mukaan vaikka nyt Petruccit, Govanit, Satrianit, Vait ja kumppanit, niin sama instrumenttihan niillä on ollut ja soittamisen kannalta hyvin samanlaisilla spekseillä ties kuinka kauan. Tuorein vaihtaja noista Govan, sen vanhan signature Suhrin kaula lienee ollut jonkin matkaa erilainen mitä nykyisen Charvelin, mutta nää muut on vetäneet samoilla vehkeillä varmaan vuosikymmenet.

Just luin Satrianin tuoreen haastattelun, jossa totesi, ettei häntä ole pitkään aikaan kiinnostanut kitaroiden kanssa veivuu, kun signature-soittimen spekseissä on kaikki hänen kannaltaan kohdallaan.

muoks. eli itekin vaan haen sitä tuntumaltaan parasta ja itelle parhaiten sopivaa soitinta.

muoks. on toki sit soittimia, joita on vaan hauska omistaa, kuten tuo mun tuorein Tokai. Sillä on mukava ja oma fiiliksensä vetää tiettyjä juttuja, mutta ei siitä ilman kampea, 24 nauhaa ja kunnollista pääsyä korkeille nauhoille oikein ikinä mun ykköskitaraa tulis ottaen huomioon kaikki matsku, jota tykkään soitella.

 

[Wilmo]

Onko kukaan keksinyt miten Guitar Pro 7:ssa saa nostettua master volumea? Kuulostaa jotenkin ihmeen hiljaselta ja kaikki muut äänet jyrää yli.

 

[Ad_Astra]

Onko kukaan keksinyt miten Guitar Pro 7:ssa saa nostettua master volumea? Kuulostaa jotenkin ihmeen hiljaselta ja kaikki muut äänet jyrää yli.

Ei kai siellä ole muuta kuin mikserissä se alin volume? Jos on jo täysillä, niin muuta äänilähdettä hiljemmalle kunnes on tasapainossa. Itse jos soittelen GP:n päälle jollain standalone plugarilla, niin siitä saa tiputtaa master volumea kunnes sopiva (esim. TH-U)

 

[Wilmo]

Ei kai siellä ole muuta kuin mikserissä se alin volume? Jos on jo täysillä, niin muuta äänilähdettä hiljemmalle kunnes on tasapainossa. Itse jos soittelen GP:n päälle jollain standalone plugarilla, niin siitä saa tiputtaa master volumea kunnes sopiva (esim. TH-U)

Oon plugarien output-volumesta säätäny kohdilleen, mutta välillä meinaa lähteä löysät housuun, kun sattuu unohtamaan ja heittää vaikka spotifystä biisin taustaksi tai youtube-videon päälle. ps. hyvät äänenpainevarat Behringer B2031A:ssa.

 

[lmu2002]

Pistetääs nyt oman loppuelämän kepin kuva. Maksoin 450 euroa ylimääräistä vain kun rungon väri oli se mitä halusin (suht hyvän stratocasterin lisäksi)

Onko näissä plussissa aina tuommonen talla? Selvä plussa verrattuna perusmalliin missä kämmen nyrhäytyy ruvelle niiden kielen nostimien takia

 

[pappatech]

Elkee enempää strato-kuvia, en tahdo ostaa..

Meinasin jo tarjota yhdestä muusikoiden netissä, mutta järki oli tällä kertaa sormia nopeampi.

Kun oikeastihan mun pitäs vaan sisäänajaa tota musaria.. tuo on sen verran hyväsoittoinen peli, kun tottuu pikkaamaan korkeimmilta kieliltä vaan niin, ettei tuo mikkivalitsin häiritse liikaa. Ja tuohonkin sais menee rahaa, kun päivittäis vielä mikit. Niissä on vähän ehkä toivomista.

 

[Markqq]

Näköjää soundiin tuli yllättävä ero kun Reaperista Forcesin stereo/multichannel monon sijaan.

Eli "new track" ja sitten tuolta "in" valikosta "Record input: force format" ja force multichannel. Stereoakin voisi vielä kokeilla.
Mulla ollut aikasemmin tuo Input 2 ja mono vakiona.

Tää jo kuulostaa siltä nyt minkälaiselta se soitto ylipäätää kuulostaa mun kuulokkeista.. Siis paljon parempi. Motivaatio just hyppäs next leveille.

 

[pappatech]

Voi olla hiljaista, mutta kysyn nyt kumminkin: onko kellään mitään kokemusta näistä? John Petrucci | DiMarzio

Tuossa Musarin JPXI (BFR) -mallissa on tallassa CrunchLab ja kaulassa LiquiFire ja noi vois olla vähän kyllä paremmat monessakin suhteessa. Ehkä pitää kummiskin pysyä kitaralle uskollisena mikkien suhteen ja laittaa jotain toista signature-mikkiä tilalle ja varmaan tyylillisesti vaihtoehdot menee Illuminatorissa tai Dreamcatcher / Rainmaker -kombossa..

 

[Humanoid]

Voi olla hiljaista, mutta kysyn nyt kumminkin: onko kellään mitään kokemusta näistä? John Petrucci | DiMarzio

Tuossa Musarin JPXI (BFR) -mallissa on tallassa CrunchLab ja kaulassa LiquiFire ja noi vois olla vähän kyllä paremmat monessakin suhteessa. Ehkä pitää kummiskin pysyä kitaralle uskollisena mikkien suhteen ja laittaa jotain toista signature-mikkiä tilalle ja varmaan tyylillisesti vaihtoehdot menee Illuminatorissa tai Dreamcatcher / Rainmaker -kombossa..

Näistä uudemmista en hirveästi tiedä, mutta Air Norton on toiminut kyllä mukavasti kaulamikin paikalla.

 

[Myocyte]

JP:n sigumikkejä ei ole ruoskissa ollut kiinni, niiden parempien (rölö ) sigujen aikainen Steve's Special on parissa RG:ssä tallamikkinä, ja siitä olen kyllä digannut näissä high-gain hommissa.

 

[pappatech]

Joskus nuorempana ois antanut toisen munuaisensa siitä Petruccin Ibanezin aikaisesta Da Vinci -mallista (JPM100). Nykyisellään ois varmaan rahaa ostaa, mutta vaikea löytää ja varmaan sais ulkomailta tilata jonkun missä kunnossa sattuukin olemaan. Ja siis tuo Musari on todella mukava soittaa ja vaan entistä enemmän, kun tottuu.

Mut joo, pitää vähän googlailla tota mikkiosastoa. Lähinnä siis mietin, että noita uusia musarin aikaisia on varmaan tuunattu vähän sitäkin silmällä pitäen, että toimivat tuon piezon kanssa, tosin minusta tuo nykysetti kuulostaa ainakin lähinnä paskalta, jos blendaa piezoa mukaan Mut ehkä en vaan osaa rakentaa sopivaa soundia.. Oishan tossa Neuralissa mahiksia ja en oo ihan varma noista kahdesta kitaran lähdöstä, että saisko vielä kahteen eri signaaliketjuunkin halutessaan.

 

[Myocyte]

Lähinnä siis mietin, että noita uusia musarin aikaisia on varmaan tuunattu vähän sitäkin silmällä pitäen, että toimivat tuon piezon kanssa, mutta minusta tuo nykysetti kuulostaa ainakin lähinnä paskalta, jos blendaa piezoa mukaan Mut ehkä en vaan osaa rakentaa sopivaa soundia.. Oishan tossa Neuralissa mahiksia ja en oo ihan varma noista kahdesta kitaran lähdöstä, että saisko vielä kahteen eri signaaliketjuunkin halutessaan.

En ole QC:n käyttäjä, mutta villi veikkaus on että eiköhän tuohon vehkeeseen pitäisi pystyä rinnakkaiset ketjut rakentamaan normisignaalille ja piezolle. Käsittääkseni on olemassa myös akkari-impulsseja, jotka sitten tuovat tuohon piezosoundiin sitä oikean akustisen resonointia, niin sellaista vaan sitten piezoketjuun mukaan.

 

[Ad_Astra]

Tästä eka testiveto Kissing The Shadows. Jotkut välileadit vielä uupuu, mutta kaikkiahan kiinnostaa vain lopun soolot. Aika räpellystä, mutta eiköhän joskus mene

KTS nat(2).mp3

drive.google.com

 

[pappatech]

En ole QC:n käyttäjä, mutta villi veikkaus on että eiköhän tuohon vehkeeseen pitäisi pystyä rinnakkaiset ketjut rakentamaan normisignaalille ja piezolle. Käsittääkseni on olemassa myös akkari-impulsseja, jotka sitten tuovat tuohon piezosoundiin sitä oikean akustisen resonointia, niin sellaista vaan sitten piezoketjuun mukaan.

Joo, googlasin pikaiseen ennen illan urheiluja, niin noista JP-mallien kahdesta lähdöstä alempi on ilm. stereolähtö, josta sais sekä piezon että perusmikit kahteen eri paikkaan. Tarvii vaan stereokaapelin. Ylempi on sit monolähtö, jolla saa yhteen mestaan molemmat signaalit ja tolla kitaran toisella mikkivalitsimella voi valita soiko piezo, perusmikit vai molemmat. Tuossahan on volatkin erikseen piezolle ja perusmikeille, että pitäs varmaan aika laajalla kirjolla löytyä soundia, jos osaa rakentaa.

Pitää Thomannilta tilata yks monitoriteline, niin vois samaan lähetykseen ottaa tuon strereokaapelin. Yhden kunnon hihnankin tarttee.

 

[Myocyte]

Tästä eka testiveto Kissing The Shadows. Jotkut välileadit vielä uupuu, mutta kaikkiahan kiinnostaa vain lopun soolot. Aika räpellystä, mutta eiköhän joskus mene

KTS nat(2).mp3

drive.google.com

Hyvällä mallillahan tää on skills to pay the bills vai mites se menikään.

Oletan että on oma tausta, niin virekin kaiketi voi olla standardi, mutta kai sitä kehtaa kysellä että oletko nauhoitellut yhtään DAW:n/plugarien pitch shifterien läpi kamaa? Paras vaihtoehto tietty olla ruoskat eri vireissä niin ei tarvitse riskeerata shifterien latenssien/träkkäyksen kanssa, mutta kinostelee se tuleeko noilla käyttiskamaa jo nykyään.

 

[Ad_Astra]

Hyvällä mallillahan tää on skills to pay the bills vai mites se menikään.

Oletan että on oma tausta, niin virekin kaiketi voi olla standardi, mutta kai sitä kehtaa kysellä että oletko nauhoitellut yhtään DAW:n/plugarien pitch shifterien läpi kamaa? Paras vaihtoehto tietty olla ruoskat eri vireissä niin ei tarvitse riskeerata shifterien latenssien/träkkäyksen kanssa, mutta kinostelee se tuleeko noilla käyttiskamaa jo nykyään.

Joo, itse tehty tausta ihan normivireelle. Helpommalla pääsee kuin vaihdella kieliä ja säätää. Olenhan laiska =)

On noilla pitchshiftereillä jonkin verran tullut leikittyä. Kuitenkaan ei näitä koko vireen vaihtoja ole tullut koitettua vaan enempi harmonizer tyyliin käytetty ja niissä nyt yhtään mitään vaivaa latenssi tuo kun siellä se kuiva soundi on mukana.

Pitääpä ottaa vaikka tuo bodomi työn alle ja tehdä joku vireenvaihtokokeilu, miltä kuulostaa. Uskoisi että helpommalla ja vähemmällä viiveellä pääsee kun valmiiksi nauhoitettua säätää kuin reaaliaikaisella soitolla, kun voi bufferin vetää maksimiin.

 

[pappatech]

Neuralin QC:ssä vaikuttaa olevan varsin asiallinen pitch shifter. Tossa oli joku varmaan 5150 nupin päälle tehty runttaus-presetti, jossa oli pitch shift -mahdollisuus ja vaikutti varsin toimivalta. Sen mitä korvakuulolta osas sanoa, niin latenssi minusta hyvin pieni.

Noi hevikepit molemmat kelluvalla tallalla, niin ei viiti hirveästi D-droppia enempää koskea vireeseen, ettei ole säädöt perseellään. Enkä oo tainnu ite asiassa juuri D-droppiakaan käyttää ja ovat pysyneetkin säädöissä. Tuo kiinteätallainen LP tulikin oikeastaan droppivireitä varten.



Tuossa on ollu viime aikaista reenibiisiä. En muistanu, miten perkuleen nopea tuo on. Nuotit rupeaa löytymään, mutta ei mene kyllä orkkistempoon. Varmaan tuon jossain vaiheessa läpi räveltää tempoonkin, mutta on sen verran haastavia kohtia, ettei uskalla toivoa, että ihan alkuperäisen kuuloisena.

 

[Myocyte]

Tuossa on ollu viime aikaista reenibiisiä. En muistanu, miten perkuleen nopea tuo on. Nuotit rupeaa löytymään, mutta ei mene kyllä orkkistempoon. Varmaan tuon jossain vaiheessa läpi räveltää tempoonkin, mutta on sen verran haastavia kohtia, ettei uskalla toivoa, että ihan alkuperäisen kuuloisena.

Eipä Imagesilta oikeastaan helppoja soitettavia kovin montaa löydy, Surrounded varmaan siitä iiseimmästä päästä ja muut vaikeita enemmän tai vähemmän. Tuossa kappaleessa on kyllä se välisoitto-unisono aika haastava, ja perusrytmitkin kinkkisiä. Outrosoolosta puhumattakaan, jossa sitten niitä petrucci-manerismeja sitten viliseekin. Tuohon albumiin on muuten saatavilla todella tarkat - korjatut! - nuotinnokset ja tabit, jotka perustuvat JP:n livesoittoon ja muuhun referenssimateriaaliin, jos sellainen kinostelee. Tubesta joku how it's played -soittolista tjsp ja siltä äijältä saa sähköpostitse pdf-filut.

 

[pappatech]

Eipä Imagesilta oikeastaan helppoja soitettavia kovin montaa löydy, Surrounded varmaan siitä iiseimmästä päästä ja muut vaikeita enemmän tai vähemmän. Tuossa kappaleessa on kyllä se välisoitto-unisono aika haastava, ja perusrytmitkin kinkkisiä. Outrosoolosta puhumattakaan, jossa sitten niitä petrucci-manerismeja sitten viliseekin. Tuohon albumiin on muuten saatavilla todella tarkat - korjatut! - nuotinnokset ja tabit, jotka perustuvat JP:n livesoittoon ja muuhun referenssimateriaaliin, jos sellainen kinostelee. Tubesta joku how it's played -soittolista tjsp ja siltä äijältä saa sähköpostitse pdf-filut.

Se on just se kitara + syna välisoolo kun tuossa on varmaan hankalin. Rauhallisempaan tempoon ei mitään niin ihmeellistä, mutta orkkistempoon noi kieleltä toiselle pomppimiset vaatii jo aikas hyvää plekutekniikkaa. Tuossa biisissähän on pari muutakin hienoa instrumentaalipätkää, jossa tulee hyvää plekutreeniä juuri tuon kielten välillä pomppimisen suhteen.

Mullon orkkis nuottikirjat Imagesiin ja Awakeen jostain ysäriltä. Minusta noikin on jotain Petrucci-tarkastettuja, enkä oo ainakaan Imagesin kohdalla huomannu vielä mitään suoria mokia siinä missä esim. Extremen Pornograffittin tabit on useammassa kohtaa ihan soopaa.

Tuo Images & Words on ollu itelle jonkinlainen kitaransoiton raamattu. Tuolla on ihan hillittömästi hienoja ja haastavia juttuja, joita tuli junnuna jo reenailtua.

Surrounded varmaan joo iisein. En oo koskaan jaksanut rakentaa soolon delayta..

muoksista. Tuo Extremen Pornograffitti on kyllä toinen levy, jossa on ihan kipeän hienoja, mutta vaikeita juttuja. Ehkä sillä erotuksella vielä, että DT:llä riffiosasto on suurimmaksi osaksi kohtuu soitettavaa, mutta Nunolla ne riffitkin on jo vähintään rytmisesti aika vekkuleita ja soolot vielä asia erikseen.

 

[Myocyte]

muoksista. Tuo Extremen Pornograffitti on kyllä toinen levy, jossa on ihan kipeän hienoja, mutta vaikeita juttuja. Ehkä sillä erotuksella vielä, että DT:llä riffiosasto on suurimmaksi osaksi kohtuu soitettavaa, mutta Nunolla ne riffitkin on jo vähintään rytmisesti aika vekkuleita ja soolot vielä asia erikseen.

Nunon tausta taitaa olla rumpalina, ja sen rytmiikka on aina ollut kiinnostavaa ja yksi niitä signaturejuttuja minkä takia Extreme oli niin siisti pumppu.

 

[pappatech]

On sitten enemmän makuasia se, että miten nöpönuuka on sen kanssa että nuotinnoksessa on aina tarkasti esim. oikea asema jonkun jutun soittamiseen, silloin kun mahdollisuuksia on monia. Itselleni sillä ei ihan hirvittävää merkitystä sinänsä ole, koska soitellessa korjaan joka tapauksessa sormitukset itselleni sopivimmiksi (äänenvärin puitteissa toki).

Joo, kyllähän tabien kanssa pitää aina jonkin verran kriittinen olla, että näyttääkö ja tuntuuko millään muotoa järkevältä ja tulee noita sormituksia kautta asemia muutettua itekin, jos on tarvetta, mut tosiaan nyt taas pitkästä aikaa tätä Imagesin vihkoa selatessa ei oo juuri tullu vastaan mitään, mitä ois pitäny korjata.

Mulla loppui mielenkiinto Teatterin soittamiseen oikeastaan Falling Into Infinityyn. Sen juttuja oon vielä tsekkaillu, esim. Lines In The Sandissa on hienoa tavaraa, mutta noi uudemmat ei vaan jotenkin jaksa enää kiinnostaa..

Vois kahtoa riittääkö mielenkiinto tsekata tuo Surrounded kokonaisuudessaan. Alkupuolen melkein kyllä muistakin, kun junnuna opettelin. Oon vaan aika potilas noiden delay-viritysten kanssa, kun en oo oikein koskaan jaksanu niitä viritellä ja opetella

 

[Kakapo]

Kyllä, tuohan se on alkuvaiheessa yksi isoimpia haasteita, kun pitäs osata siirtyä otteesta toiseen nopeasti, jos nyt hiffasin oikein, mistä puhutaan.

Toistohan tuohon auttaa. Eka pitäs kattoa, että sormet löytää oikeat paikat ja sen jälkeen vaan hitaasti liikkeelle ja rauhallisesti tempoa nostaen, jos on joku veemäinen siirtymä.

Tuo on tosiaan treenillä, treenillä ja treenillä korjaantuva asia.

Sitten on ultimaattinen nuottien ja sointujen soljuvuus tavoitteena. Ja sellaiseksi se jää omalla kohdallani. Mark Knopfler on tän jutun maestro.

Toisaalta, katsoin juuri Zack Whyten haastattelun, jossa hän kertoi juttutuokiosta Princen kanssa. Prince oli todennut, että älä ikinä anna kenenkään kertoa, miten sinun pitäisi soittaa kitaraa.

Vaikea olla eri mieltä. Musiikki on itseilmaisua, ja se on jokaiselle eri.

Pitkä matka on tullut kuljettua, ja ainoat ikävät kokemukset ovat toisten kitaristien suunnalta. Joskus lopetin, mutta onneksi aloitin uudelleen. Nyt olen paljon parempi kuin olisin voinut kuvitella. Jokaisella on oma käsiala, jota kannattaa harjoituttaa, mutta se oma käsiala on se mistä kannattaa pitää kiinni.

 

[pappatech]

Toisaalta, katsoin juuri Zack Whyten haastattelun, jossa hän kertoi juttutuokiosta Princen kanssa. Prince oli todennut, että älä ikinä anna kenenkään kertoa, miten sinun pitäisi soittaa kitaraa.

Lainasin nyt vaan tän pätkän. Tuohon edelliseen vois vastata todella monesta kulmasta, mutta Princehän tais olla oikein viimeisen päälle luonnon lapsi ja hillittömän lahjakas multi-instrumentalisti. Ei kai semmoiselle tarvii kenenkään mennäkään sanomaan mitään Normipulliaiset joutuu miettiin tekemisiään vähän ehkä toisesta kulmasta.

Mut ehdottomasti jokaisella on lupa soittaa miten haluaa ja nauttia siitä. Minä oon vähän enemmän tällainen teknisorientoitunut soittaja, jolla on kaiken lisäksi klassinen tausta, joten minä lähestyn soittoa enemmän tekniikan ja oikeellisuuden kautta, kun taas joku enemmän fiilistyyppi saattaa viis veisata tekniikoista ja teorioista ja saada kiksinsä parin hassun nuotin kanssa pallottelusta ja niin edelleen.

 

[Kakapo]

Lainasin nyt vaan tän pätkän. Tuohon edelliseen vois vastata todella monesta kulmasta, mutta Princehän tais olla oikein viimeisen päälle luonnon lapsi ja hillittömän lahjakas multi-instrumentalisti. Ei kai semmoiselle tarvii kenenkään mennäkään sanomaan mitään Normipulliaiset joutuu miettiin tekemisiään vähän ehkä toisesta kulmasta.

Mut ehdottomasti jokaisella on lupa soittaa miten haluaa ja nauttia siitä. Minä oon vähän enemmän tällainen teknisorientoitunut soittaja, jolla on kaiken lisäksi klassinen tausta, joten minä lähestyn soittoa enemmän tekniikan ja oikeellisuuden kautta, kun taas joku enemmän fiilistyyppi saattaa viis veisata tekniikoista ja teorioista ja saada kiksinsä parin hassun nuotin kanssa pallottelusta ja niin edelleen.

Sepä se. Toisilla on enemmän taitoa nakeissa, toisilla jossakin muualla.

Ehkä halusin tässä tuoda esille oman kokemukseni. Että ei kannata lannistua tai ottaa kritiikkiä vastaan. Musiikki ja taito kasvaa itseluottamuksesta ja tekemisestä. Kyllä sen sitten näkee kun osaa. Ja ymmärtää myös omat puutteet soittajana. Niitä lienee kaikilla.

Itselleni suurin muutos oli, kun ostin ensimmäisen kunnollisen kitaran (Schecter Blackjack SLS FR). Soittaminen sujui, ja omat puutteet olivatkin suurelta osin aiemman instrumentin puutteita.

 

[pappatech]

Ehkä halusin tässä tuoda esille oman kokemukseni. Että ei kannata lannistua tai ottaa kritiikkiä vastaan. Musiikki ja taito kasvaa itseluottamuksesta ja tekemisestä. Kyllä sen sitten näkee kun osaa. Ja ymmärtää myös omat puutteet soittajana. Niitä lienee kaikilla.

Itselleni suurin muutos oli, kun ostin ensimmäisen kunnollisen kitaran (Schecter Blackjack SLS FR). Soittaminen sujui, ja omat puutteet olivatkin suurelta osin aiemman instrumentin puutteita.

Sulla on varmaan joku tietty konteksti tuohon kritiikkiin, olettaisin. Yleisestihän (rakentavaa) kritiikkiä on pakko osata ottaa vastaan, koska siltä ei soittohommissa voi välttyä ja vielä vähemmän silloin, jos alkaa esiintymään tai laittamaan omaa matskuaan eetteriin. Somealustoilla pitää tietty kestää vielä kaiken maailman apinatkin rakentavan kritiikin lisäksi.

Mitä tuohon kehittymiseen tulee, niin varmasti taito kasvaa itseluottamuksesta ja tekemisestä, mutta minusta myös nöyryydestä ja toisten kuuntelemisesta Soittajana ei oo koskaan valmis ja toisilta soittajilta voi aina tarttua hyviä juttuja matkaan. Nää on tietty vähän tämmöstä filosofista höpinää ilman tarkempaa kontekstia

Tosta vikasta kappaleesta, niin ite kannustan kaikkia, kenellä perse vaan kestää, ostamaan niin laadukkaan soittopelin kuin vaan mahdollista. Tai käyttää sitä omaa soitinta ammattilaisella säädettävänä. Toi on minusta just haitarista, että soitin rupeaa rajoittamaan liikaa sitä, mitä pystyy fiksusti soittamaan.

 

[Myocyte]

Kyllä kitarointi on sen verran vaikea laji jo defaulttinakin, että ainakin mielestäni on aika turhaa ehdoin tahdoin esim. huonosti säädetyn instrumentin kanssa taivaltaan hankaloittaa.

 

[pappatech]

Mulla oli eka soitin semmonen punainen Squierin halpis-strato valkoisella pleksillä ja oisko se ollu ruusupuuotelaudalla. Action vähän korkea, vähän tuhnut mikit. Ei oikein irronnu mikään kovin helposti, minkä tietty huomas vasta sitten, kun sai vähän laadukkaampaa soittopeliä käteen. Eikä tietty tuohon aikaan tienny mistään säätämisistä yhtään mitään.

Viimeisimmäks junnukitaraksi jäi Ibanezin Japanissa tehty RG550 LTD. Tuli myytyä vähän hetken mielijohteesta, kun olin useamman vuoden soittamatta ja senkin jälkeen soittelin vuosikaudet pelkkää akkaria. Harmi sinällään, ois tuo pitäny itelleen jättää ihan jo nostalgiasyistä. Nauhat ois pitäny kyllä hiottaa, ennen kuin tuosta ois saanu oikeasti käyttöpeliä.

 

[Kakapo]

Sulla on varmaan joku tietty konteksti tuohon kritiikkiin, olettaisin. Yleisestihän (rakentavaa) kritiikkiä on pakko osata ottaa vastaan, koska siltä ei soittohommissa voi välttyä ja vielä vähemmän silloin, jos alkaa esiintymään tai laittamaan omaa matskuaan eetteriin. Somealustoilla pitää tietty kestää vielä kaiken maailman apinatkin rakentavan kritiikin lisäksi.

Mitä tuohon kehittymiseen tulee, niin varmasti taito kasvaa itseluottamuksesta ja tekemisestä, mutta minusta myös nöyryydestä ja toisten kuuntelemisesta Soittajana ei oo koskaan valmis ja toisilta soittajilta voi aina tarttua hyviä juttuja matkaan. Nää on tietty vähän tämmöstä filosofista höpinää ilman tarkempaa kontekstia

Tosta vikasta kappaleesta, niin ite kannustan kaikkia, kenellä perse vaan kestää, ostamaan niin laadukkaan soittopelin kuin vaan mahdollista. Tai käyttää sitä omaa soitinta ammattilaisella säädettävänä. Toi on minusta just haitarista, että soitin rupeaa rajoittamaan liikaa sitä, mitä pystyy fiksusti soittamaan.

Tässä on tosiaan menty todella hyvällä kantilla ja positiivisella kommentoinnilla.

Oma taustani on eri vuosikymmeneltä, ja oikeastaan eri vuosituhannelta.

Varmaan suurin oppi mitä olen saanut, on se, että kitaristit kehittyvät eri tavoin. Jotkut nousevat nopeasti tekniikan huipulle (eli pilkkujen ja pisteiden mestareiksi) ja joillekin kitaran tie on pitkä ja tuntematon. Tää ei ole vastakkainasettelua, vaan kannustus niille, joiden sormet tai aivot elä Satriania.

On vähän hassua ymmärtää, miten hyvä kitaristi voi olla ilman että alan maestrojen tuotanto on hallussa. Paras musiikki kumpuaa sisältä, eikä sitä ole kirjoitettu aikaisemmin.

Mestareilta voi oppia, ja kehittyä sen avulla. En oikeastaan ikinä ole halunnut kopioida kenenkään kitaratyyliä, vaan omat sovitukset ja improvisaatiot pitävät musiikin elossa.

 

[Disfear]

Oman kokemukseni mukaan mitä tahansa soitinta harrastavan tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky ottaa neuvoja ja palautetta vastaan (jotka toivottavasti annetaan rakentavasti) ja samalla kyky olla sairaalloisesti vertaamatta itseään toisiin. Tavoitteet ja unelmat on toivottavia, kuten toive pystyä joskus soittamaan edes osittain kuin oma idolinsa, mutta sellanen yhteiskunnan muillakin osa-alueilla kiristyvä vertailu ja pakkomentaliteetti ei varmaan kaikille tee hyvää. Joillekin se voi sopia, mutta muistan ainakin joskus aikanaan, kun joku itseäni vaikka vuoden tai pari tai kolme vanhempi kitaristi jossain luukutteli jo täysin valmiita Satrianin lickejä ja biisejä, jolloin saatoin ihan omasta syystäni ajaa itseni nurkkaan. Toisinaan se on hyvä tapa motivoida treenaamaan, mutta jos siitä tulee sellaista ahdistusta ja stressiä, että kaikki on suurin piirtein menetetty, jos en kohta ole samalla tasolla, niin parempi vaan pysyä omassa luolassaan ja harjoitella täysin muista tietämättä.

Vastaavat kokemukset varmasti vaihtelee ihan ihmisestä riippuen, ja omissa tutuissani on paljon niitä, joille mikään vertailu ei kuulemma ikinä ole ollut juurikaan ongelma, mutta varsinkin teini-ikäisyyden jälkeen tunnistin itsessäni noita piirteitä. Nyttemmin sitä on ihan se ja sama, kuka soittaa mitäkin missä kohtaa elämäänsä, kunhan nauttii harrastuksesta. Tavallaan silloin joskus oli myös autuaan tietämätön, miten hyviä soittajia maailmassa on, kun taas nykyään YouTuben ansiosta jokainen tietää, että ihan varmasti jostain aina löytyy joku 8-vuotias sensaatio, joka vetelee Vivaldia tms. täysin virheettömästi.

 

[lmu2002]

Itselläni kitaransoittotaito on tullut vähän sivutuotteena kun biisit ja biisinteko alkoi kiinnostaa. En ole koskaan ollut kiinnostunut opettelemaan muiden tekemiä biisejä vaan ne itse biisit ovat olleet kiinnostavampia. Tästä syystä tekniikka on jäänyt pahasti polkemaan paikoilleen enkä ole tehnyt asialle oikein mitään. Olen kyllä nykyään harkinnut tunneille menoa mutta ei ole saanut aikaiseksi. Tässä ideana että voisi olla biisintekijänä parempi jos tekniikka ei rajottaisi.

En ole saanut kovia kiksejä teknisistä kitarasooloista teinivuosien jälkeen. Kyttään kyllä kitaristien soundia ja melodiantajua mieluummin jotka monesti osuu hieman hitaampiin suorituksiin. Hyvät riffit tietysti kiinnittää aina huomion tykkään ihailla niitä.

Arvostan kuitenkin paljon kovaa treenausta ja kotiläksyjen tekemistä. Se antaa esiintymiseen varmuutta ja vapautta kun perusasiat on tiukasti selkäytimessä. Tämähän korostuu varsinkin laulukilpailujen aikakaudella kun 90 sekuntiakin tuntuu olevan monelle liian kova pala ja pakka hajoaa jo puolen minuutin kohdalla vaikka treenausaikaa olisi viikko. Mitenhän tosielämän 90 minuuttia sujuisi? Sinnehän nekin kuitenkin tähtää.

Poikkeuksena sääntöön aloinkin kiusata itseäni (ja todistaa jotakin hähmää itselleni), ja päätin kokeilla tehdä kasarihevistä karaoke versiota. Kauhea homma kun ei ole tottunut vetämään perässä eikä ihan tarkkaan saa selvää mitä siellä alkuperäisessä vedetään. Kahden kitaran bändi niin haaste on vähän kovempi kun ne vetää ristiin ja rastiin. Plus rummut ja basso vielä päälle. Mutta onhan se kokeiltava. Tätä pitää vielä viimeistellä karaokeksi kun stemmatkin puuttuu eikä soundikaan ole ihan täysin tyydyttävä.

Mutta demoksi tästä soolopätkää jotta pysytään aiheessa. Tästä teknisemmät soitot jätän suosiolla paremmilleni. Laitoin videoon kuvaa mikseriruudusta jotta on edes jotain katseltavaa ja näkee säätöjä yms. En jaksa yrittää jotain moniruutuvideota vääntää tästä.