Kitaran soittaminen

Seuraavaa.. Yksi pätkistä tuli näköjää 4k@60FPS sijaan 1080P@30FPS, koska puhelimeni halusi näköjään nollata asetukset kesken kuvaussession. No ajattelin että anti mennä ja onhan tuossa virheitä, mutta mua ei haittaa! :cool: No nyt muuten keskityin jo laatuun enemmän. Tosin jollain pitäisi saada tuota kaikua vähennettyä asunnossa (tekstiilejä lisää?). Seinälippuja ajattelin tuohon taakse niin tulis vähä rock-henkeä. Backup trackit ovat tulleet nyt kajareilla taustalla, mutta miksen kuulokkeilla kuuntelisi sitä erikseen kun soitan. Voin sitten lisätä sen videoon mukaan tai olla lisäämättä. Kameraa kauemmaksi vahvarista jotta ääni olisi parempi? En tiedä, pitäis varmaa palkata joku media-alan ammattilainen miettii noita säätöjä. Mutta nyt pääasia on se, että treenaan ja kuvaan!

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Kaikua saat pois kun laitat toiselle vastakkaisista seinistä jotain pehnyttä isot ikkunaverhotkin usein auttavat .sekä ristiin toiselle seinäparille. Huonekalujen siirtelykin voi auttaa. Kaittimen suuntaus jne...
Tohon äänityksen vientiin YouTubeen, videoasetuksiin Adobea en tunne, mutta siellä jossain on renderöintiasetukset, katso, että ACC (vai oliko se aac) asetus on valittu vähintään 192kbit/s -tai 256 tai 320
mitä isompi sitä parempana se menee YouTubeen se sen sitten uudelleen käsittelee mieleiseksensä.
 
Kaikua saat pois kun laitat toiselle vastakkaisista seinistä jotain pehnyttä isot ikkunaverhotkin usein auttavat .sekä ristiin toiselle seinäparille. Huonekalujen siirtelykin voi auttaa. Kaittimen suuntaus jne...
Tohon äänityksen vientiin YouTubeen, videoasetuksiin Adobea en tunne, mutta siellä jossain on renderöintiasetukset, katso, että ACC (vai oliko se aac) asetus on valittu vähintään 192kbit/s -tai 256 tai 320
mitä isompi sitä parempana se menee YouTubeen se sen sitten uudelleen käsittelee mieleiseksensä.

Kiitos vinkeistä. Tekstiilejä aion hankkia niin saa kaikua pois. Helppo ja halpa tapa. Tuo Renderöinti on AAC ja 320kbit/s.
Muuten mietn myös tuota suoraa äänen nauhottamista piuhan kautta.
Mutta kokeilen nyt ihan alkuun pehmustaa huoneen :)
Mut tässähän tätä oppii kun kuvaa ja tekee videoita. Aina jostain parantaa ja lopulta homma tulee täydellisesti nippuun.
 
Kiitos vinkeistä. Tekstiilejä aion hankkia niin saa kaikua pois. Helppo ja halpa tapa. Tuo Renderöinti on AAC ja 320kbit/s.
Muuten mietn myös tuota suoraa äänen nauhottamista piuhan kautta.
Mutta kokeilen nyt ihan alkuun pehmustaa huoneen :)
Mut tässähän tätä oppii kun kuvaa ja tekee videoita. Aina jostain parantaa ja lopulta homma tulee täydellisesti nippuun.
Kyllä helpommalla pääsee, kun nauhoittaa piuhasta suoraan. Muuten joudut rakentamaan DIY-studion, mikä ei ole sinällään yhtään huono asia.

Oman innon mukaan kannattaa mennä. Eli jos akustiikkalevyt mielessä, niin niitä sitten. Helpottaa lähellä olevien ihmisten elämää myös.

Itselläni on välivaihe kepakon kanssa, koska on tuollainen vaahtosammuttimen kokoinen kitaravaras jaloissa. Akkari, koskettimet ja sähkörummut on jo hänellä, mutta ehkä pikkusähkis pitäis hankkia myös.
 
Mietin nyt tässä, että kokeilenko liittää tuon vahvistimen tietokoneeseen, jossa olisi softa esim Audacity nauhoittamassa vai tarkoitatko erikseen hankittavaa laitetta(?) jollla nauhoittaisin vahvistimelta. Mä en oikein tiedä näistä tsydeemeistä. Vahvarina tuoimii Roland Cube 40 XL. Googlettelen, mutta vinkit tervetulleita.

Tarpeen mukaan vois myös maksaakin ohjelmasta. Onhan tässä jo vuoden ultimate guitar pro jäsenyys ja jossai vaiheessa keppi ja vahvari vaihtuu, niin miksei sitte investoisi muuhunkin.
 
@Markqq lyhyt kommentti plekukäden tekniikasta: en opettelisi soittamaan tuollai plekukäden sormet puristettuna suppuun. Niitä muita sormia tarvii, jos tarvii soitella jotain hybrid picking tai chicken picking juttuja, tarvii soittaa sointuja plekulla ja sormilla, tarvii soitella vaan jotain kahden kielen / nuotin intervalleja (maustaa mukavasti muuta soittoa) yms yms. Niitä muita sormia voi olla ikävä valjastaa käyttöön, jos ne on opettanu olemaan supussa.

Aika monesti noi muut sormet vaan roikkuu tuossa rentoina mukana. Joillain saattaa olla vähän koukussa, joillain suorempana, mutta pääasia, että ne saa siitä nopeasti käyttöön, jos tarvii.

Tuo pikkauskäden liikekin pisti vähän silmään (lähinnä siinä kertsin riffissä siis).. Näytti että kaikki liike tapahtuu ranteesta eteenpäin, kun mukana saa kyllä olla rannettakin. Jos ranne on rennosti mukana, niin siitä tulee voimaa pikkausliikkeeseen ja voima taas tuo kontrollia. Vähän sama kuin vasemmassakin kädessä. Joku osaava soitonopettaja kattelee näitä kyllä kondikseen, jos riittää mielenkiintoa vaan ottaa tunteja. Ja varmaan nykypäivänä kyllä Youtubestakin löytää ihan asiallisia vinkkejä.
 
Viimeksi muokattu:
@Markqq lyhyt kommentti plekukäden tekniikasta: en opettelisi soittamaan tuollai plekukäden sormet puristettuna suppuun. Niitä muita sormia tarvii, jos tarvii soitella jotain hybrid picking tai chicken picking juttuja, tarvii soittaa sointuja plekulla ja sormilla, tarvii soitella vaan jotain kahden kielen / nuotin intervalleja (maustaa mukavasti muuta soittoa) yms yms. Niitä muita sormia voi olla ikävä valjastaa käyttöön, jos ne on opettanu olemaan supussa.

Aika monesti noi muut sormet vaan roikkuu tuossa rentoina mukana. Joillain saattaa olla vähän koukussa, joillain suorempana, mutta pääasia, että ne saa siitä nopeasti käyttöön, jos tarvii.

Tuo pikkauskäden liikekin pisti vähän silmään (lähinnä siinä kertsin riffissä siis).. Näytti että kaikki liike tapahtuu ranteesta eteenpäin, kun mukana saa kyllä olla rannettakin. Jos ranne on rennosti mukana, niin siitä tulee voimaa pikkausliikkeeseen ja voima taas tuo kontrollia. Vähän sama kuin vasemmassakin kädessä. Joku osaava soitonopettaja kattelee näitä kyllä kondikseen, jos riittää mielenkiintoa vaan ottaa tunteja. Ja varmaan nykypäivänä kyllä Youtubestakin löytää ihan asiallisia vinkkejä.

Kiitos vinkeistä! Mä itseasiassa käyn yksityisellä tunnilla, nyt ollut vain taukoa. Maanantaina olisi tarkoitus jatkaa niin otan ehdottomasti nämä asiat puheeksi siellä!
 
Toinen, minkä tuo sormien supussa pitäminen estää, on pikkurillin ankkuroimisen kitaran bodyyn. Se ei oo välttämättä tapa, joka ihan kaikkien pitäs omaksua, mutta se voi auttaa hahmottamaan, millä kielellä on menossa, kun soitellaan jotain nopeampaa / monimutkaisempaa ja useampien kielten kesken pomppivaa kamaa ja voi auttaa tekemään soitosta puhtaampaa. Mää rupesin käyttämään tota verrattain myöhään ja väittäisin, että kyllä se on saanu tietyistä jutuista varmempia / puhtaampia.

Vähän hakee vielä akkarilla, kun opettelin travis picking jutut alkuun niin, että käsi oli ilmassa (muoks. tai siis toki lepää tallan päällä, kun travis picking jutuissa useimmiten dempataan bassokielet). Ongelma oikeastaan lähinnä se, että nimetön ei tottele vielä ihan niin kuin pitäs, kun pikkurilli on kiinni kannessa, mutta fingerstylessäkin etuna se, että soitto on vaan tarkempaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos vinkeistä. Tekstiilejä aion hankkia niin saa kaikua pois. Helppo ja halpa tapa. Tuo Renderöinti on AAC ja 320kbit/s.
Muuten mietn myös tuota suoraa äänen nauhottamista piuhan kautta.
Mutta kokeilen nyt ihan alkuun pehmustaa huoneen :)
Mut tässähän tätä oppii kun kuvaa ja tekee videoita. Aina jostain parantaa ja lopulta homma tulee täydellisesti nippuun.
Jos pelkästään äänitysääntä tarvitset (etkä halua vaikutttaa siihen mitä itse kuulet korvilla) tota piuhalla vahvistemesta tietokoneelle voi myös kokeilla. Voi toimia, tai ei ,riippuen myös siitä vahmistimen ulostulon laadukkuudesta. Keikoilla (usein ennen) otetitin ääni mikillä n. 30-50cm vahvistimesta. Sen paikkaa vaihtamallakin voidaan vaikuttaa ääneen. Kondensaattorilla varustetulla laulumikillä (ei ota siitä ympäristöstä mitään sivuääniä toi ainakin toimii.
 
@Markqq lyhyt kommentti plekukäden tekniikasta: en opettelisi soittamaan tuollai plekukäden sormet puristettuna suppuun. Niitä muita sormia tarvii, jos tarvii soitella jotain hybrid picking tai chicken picking juttuja, tarvii soittaa sointuja plekulla ja sormilla, tarvii soitella vaan jotain kahden kielen / nuotin intervalleja (maustaa mukavasti muuta soittoa) yms yms. Niitä muita sormia voi olla ikävä valjastaa käyttöön, jos ne on opettanu olemaan supussa.

Aika monesti noi muut sormet vaan roikkuu tuossa rentoina mukana. Joillain saattaa olla vähän koukussa, joillain suorempana, mutta pääasia, että ne saa siitä nopeasti käyttöön, jos tarvii.

Tuo pikkauskäden liikekin pisti vähän silmään (lähinnä siinä kertsin riffissä siis).. Näytti että kaikki liike tapahtuu ranteesta eteenpäin, kun mukana saa kyllä olla rannettakin. Jos ranne on rennosti mukana, niin siitä tulee voimaa pikkausliikkeeseen ja voima taas tuo kontrollia. Vähän sama kuin vasemmassakin kädessä. Joku osaava soitonopettaja kattelee näitä kyllä kondikseen, jos riittää mielenkiintoa vaan ottaa tunteja. Ja varmaan nykypäivänä kyllä Youtubestakin löytää ihan asiallisia vinkkejä.

Pickausliikkeestä samaa mieltä. Näyttää jopa mun silmiin että puristaisi plektraa liikaa. Itsellä aina niin kevyt ote/tatsi, että välillä plektra epähuomiossa tippuu.

Semmoinen ote kädellä kuin tuntuu luonnolliselta. Ei ole oikeaa eikä väärää. Itsellä käsi välillä sumpussa, välillä miten sattuu ja vaihtelee aina tarpeen tullen, kuten myös plektrasta kiinni pitävät sormetkin. Alusta asti menty omalla tyylillä ja se näkyy ja kuuluu :D

Kaikenlaisia outoja koukeroita, mutta wanhana ei opi enää mitään uutta ja turha vaihtaa enää näin monen vuoden jälkeen
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Semmoinen ote kädellä kuin tuntuu luonnolliselta. Ei ole oikeaa eikä väärää. Itsellä käsi välillä sumpussa, välillä miten sattuu ja vaihtelee aina tarpeen tullen, kuten myös plektrasta kiinni pitävät sormetkin. Alusta asti menty omalla tyylillä ja se näkyy ja kuuluu :D

Kaikenlaisia outoja koukeroita, mutta wanhana ei opi enää mitään uutta ja turha vaihtaa enää näin monen vuoden jälkeen
No joo, jokaiselle muodostuu vähän se oma tyyli soittaa, mutta paljon helpommalla kyllä pääsee, kun opettelee perustekniikan mieluummin oppikirjamaisesti oikein kuin väärin. Vuosien päästä on hirveä vaiva ruveta remontoimaan ja sit voi jäädä jotain tekniikkavirheitä, jotka oikeasti jää rajoittamaan sitä, mitä pystyy soittamaan ja mitä ei.

Ei ne ylimääräiset sormet sullakaan ole kämmeneen puristettuja, mitä tuossa aikaisemmin tarkoitin, vaan aikalailla niin, miten suurimmalla osalla enemmän soittaneista.

Ranne sulla on enemmän kulmassa kuin itellä. Itellä kyynervarsi tulee kitaran päälle loivemmassa kulmassa ja ranne samalla suorempana kieliin nähden. En liene koskaan tietoisesti opetellut noin, muotoutunut vaan tuollai. Ostin kyllä itekin hiljattain videokameran, mutta en tiedä jaksaako ruveta mitään soittovideoita kuvaamaan :D
 
No joo, jokaiselle muodostuu vähän se oma tyyli soittaa, mutta paljon helpommalla kyllä pääsee, kun opettelee perustekniikan mieluummin oppikirjamaisesti oikein kuin väärin. Vuosien päästä on hirveä vaiva ruveta remontoimaan ja sit voi jäädä jotain tekniikkavirheitä, jotka oikeasti jää rajoittamaan sitä, mitä pystyy soittamaan ja mitä ei.

En oikein usko että on väärää tapaa soittaa kitaraa olemassa. Paitsi, jos tuottaa kipua, niin silloin on jotain pahasti vikana. Klasaripiireissä on tietyt juttunsa, mutta muuten tyyli vapaa kuten parhaaksi katsoo. Omat tyylit ja oikomiset tekniikoissa luo uusia juttuja. Niinhän kaikki tähänkin mennessä kehittynyt, kun joka kertoo miten tää pitää tehdä ja joku keksii jonkun mukavan oikotien ja oman juttunsa. Toki jos kaikki vain tuijottaa Petruccin opetusvideota ja soittelee Petrucci plugarilla Petrucci preseteillä, niin sitten on yhtäkkiä miljardi Petruccilta kuulostavaa vara-Petruccia.
 
En oikein usko että on väärää tapaa soittaa kitaraa olemassa. Paitsi, jos tuottaa kipua, niin silloin on jotain pahasti vikana. Klasaripiireissä on tietyt juttunsa, mutta muuten tyyli vapaa kuten parhaaksi katsoo. Omat tyylit ja oikomiset tekniikoissa luo uusia juttuja. Niinhän kaikki tähänkin mennessä kehittynyt, kun joka kertoo miten tää pitää tehdä ja joku keksii jonkun mukavan oikotien ja oman juttunsa. Toki jos kaikki vain tuijottaa Petruccin opetusvideota ja soittelee Petrucci plugarilla Petrucci preseteillä, niin sitten on yhtäkkiä miljardi Petruccilta kuulostavaa vara-Petruccia.

Ongelmaksi tuossa muodostuu se kun kerää itselleen pahoja tapoja sillä ettei ole vielä ihan kunnolla perillä siitä millä tavalla tekniikka vaikuttaa pitkällä tähtäimellä soittoon. nimim. lähes 30v soitelleena edelleen hieman kärsin aikaisessa vaiheessa selkärankaan iskostetuista tekniikkamokista. Kyllä siinä on tullut tehtyä moni asia vain itselleen vaikeammaksi. Ehkä paras tosiaan opetella ensin hyvä tekniikka ja sitten hioa siitä omanlaisekseen.
 
Jeps, ei sähkökitara siinä mielessä eroa klasarista tai muista soittimista mitenkään, etteikö soitossa olis oma mekaniikkansa ja oikealla tekniikalla tekee soittamisesta itelleen vaan helpompaa. Ja kääntäen huonolla tekniikalla vaikeampaa. Aloittelijahan tuota ei vielä hahmota, kun kaikki on stanan vaikeaa :D

Kaikenmaailman vänkyräkäsiähän näkee, ketkä saattaa soittaa vielä ihan asiallisesti (tai kuten Marty Friedman hemmetin hyvin), mutta ei se sitä tarkoita, että kenenkään aloittelijan pitäs semmosta tekniikkaa opetella :D

Toki jos kaikki vain tuijottaa Petruccin opetusvideota ja soittelee Petrucci plugarilla Petrucci preseteillä, niin sitten on yhtäkkiä miljardi Petruccilta kuulostavaa vara-Petruccia.
Nääh. Latasin hiljattain Quad Cortexiin capturen Petruccin liidisoundista ja oon soitellu teatteria suunnilleen siitä lähtien, mitä kitaran oon saanu käteeni, mutta en kyllä kuulosta tippaakaan Petruccilta :D Ts. ei ole kyllä tuollaisista pelkoa, vaikka perustekniikkaa opetteliskin Petruccin soiton perusteella.

Oon myös katellut viime aikoina aika paljon Guthrie Govanin juttuja Youtuubista ja meinasin jossain vaiheessa tilata sen signature-mallin. Voin luvata, etten kuulosta tippaakaan myöskään Govanilta, vaikka sen tekniikkatipsejä koitankin omaksua :D
 
Yksi ääni lisää pikkurillin pitämiselle kannessa kiinni, kun vielä kämmensyrjä lepää kevyesti tallan päällä, niin hahmottaa helpommin mitä kieltä näppäilee. Myös vaimentaminen kämmenellä sujuu kuin luonnostaan, mutta kukin tyylillään ja tilanteen mukaan!
 
En oikein usko että on väärää tapaa soittaa kitaraa olemassa. Paitsi, jos tuottaa kipua, niin silloin on jotain pahasti vikana. Klasaripiireissä on tietyt juttunsa, mutta muuten tyyli vapaa kuten parhaaksi katsoo. Omat tyylit ja oikomiset tekniikoissa luo uusia juttuja. Niinhän kaikki tähänkin mennessä kehittynyt, kun joka kertoo miten tää pitää tehdä ja joku keksii jonkun mukavan oikotien ja oman juttunsa. Toki jos kaikki vain tuijottaa Petruccin opetusvideota ja soittelee Petrucci plugarilla Petrucci preseteillä, niin sitten on yhtäkkiä miljardi Petruccilta kuulostavaa vara-Petruccia.

On olemassa. Eikä siihen tarvita kipuja. Puhun siis omakohtaista kokemuksesta ja siitä kuinka vaikeeta on muuttaa tekniikka toiseen kun on jo oppinut jotain muuta. Mullahan siis pikkaus käden asento oli niin vammainen, että nykyään ihmettelen miten pystyin edes niin soittamaan ja se rajoitti soittoa siis aivan helvetisti. Siitä pois opetelusta voisi kirjoittaa kirjan.
 
Yksi ääni lisää pikkurillin pitämiselle kannessa kiinni, kun vielä kämmensyrjä lepää kevyesti tallan päällä, niin hahmottaa helpommin mitä kieltä näppäilee. Myös vaimentaminen kämmenellä sujuu kuin luonnostaan, mutta kukin tyylillään ja tilanteen mukaan!

Ei mitään merkitystä pidemmässä juoksussa. Itse soittelen nykyään ilman mitään "tukea" ja hyvin menee. Ei siitä mitään haittaakaan ole jos hakee "nollapistettä" pikkurillillä.. Soitto on rennompaa jos raajat on irti työkalusta.
 
Viimeksi muokattu:
Yksi ääni lisää pikkurillin pitämiselle kannessa kiinni, kun vielä kämmensyrjä lepää kevyesti tallan päällä, niin hahmottaa helpommin mitä kieltä näppäilee. Myös vaimentaminen kämmenellä sujuu kuin luonnostaan, mutta kukin tyylillään ja tilanteen mukaan!

Puristithan on sitä mieltä että pikkurilliä ei pidä ankkuroida otelautaan. Meikäläinen tottunut nimenomaan tuohon ankkurointiin. Tosin vaihdan myös dynaamisesti otetta jos soitto sitä vaatii. 10 setillä soittanut pitkään, voisi melkeen kokeilla jotakin muutakin joskus, ehkä kevyempää settiä. Tosin vibra ja bendit pitäs opetella sitten uusiksi taas.
 
En tiedä, mitkä puristit on sitä mieltä, ettei pikkurilliä pitäs tukea kanteen, mutta enemmistö tosi teknisistä soittajista sen kuitenkin tekee (vaikka nyt mainitut Petrucci ja Govan). Koitin aikanaan vähän tsekkailla tätä, kun kipuilin ite tän kanssa, että pitäskö totutella vai ei, ja kyllä se enemmistöllä vaan paikallaan on, vaikka toisin ois aikanaan halunnut uskoa :D

Thumb and fingerstyle puolella esim. Tommy Emmanuel opettaa, että pikkurilli tuetaan kanteen ja piste. Tuo kontrollia.

Ja siis joka tekniikkaanhan se ei tietystikään sovi, enhän minäkään nyt herranen aika mitään akkariharjausta soita pikkurilli kannessa kiinni, mutta sooloissa, skaaloissa ja sen sellaisissa se useimmiten paikallaan on.

muoks. jossain klasaripuolella ne varmaan kammoksuu tota pikkurilliä, mutta en oo kyllä rokin soitossa törmännyt.
 
Mark-Knopfler.jpg


Joku tämmönen jäbä kanssa tykkää tykkää ankkuroida pikkurillin. Itseasiassa yleensä vielä nimettömänkin. Kuulemma joidenkin mielestä osaa jotain soittaa silti.
 
Se ankkurointi kuuluu tosiaan asiaan tuollaisessa Thumb and fingerstylessä, mitä lähimpänä tuo Knopflerinkin tyyli on. Ei siitä vaan pääse mihinkään, että varsinkin tuossa tyylissä soitto on vaan paljon tukevampaa ankkuroimalla pikkurilli.

Tommy Emmanuelin pätkiä on Youtube täynnä. On liveä, musavideota, opetusvideota jne., jos Knopflerin tyyli on liian omintakeinen.

muoks. ja siis saa kokeilla itekin. Sillähän sen huomaa, jos on huomatakseen. Pitkän linjan plekuveijarilta voi ottaa vaan aikaa opetella tuo Thumb and fingerstyle -tyyli osapuilleen siedettävällä tasolla. Minulta ainakin otti, enkä tiedä, miten siedettävällä tasolla on vieläkään :D
 
Viimeksi muokattu:
Huomenna 10h automatka kyytiläisenä Lapista etelämmäksi. Jos nettiä vaan piisaa, niin vois huvikseen koittaa taas vähän tutkia tätä. Joscho Stephanin livepätkää kattelin lyhyesti äsken. Siitä on vähän vaikea sanoa, mitä se tekee.. Gypsy Jazz tyylissäkin on tiettyjä omia koukeroitaan, mutta siis Stephanilla yleisesti aivan mielettömän tarkka tatsi, kun katsoo sen sooloilua.
 
Ei mitään merkitystä pidemmässä juoksussa. Itse soittelen nykyään ilman mitään "tukea" ja hyvin menee. Ei siitä mitään haittaakaan ole jos hakee "nollapistettä" pikkurillillä.. Soitto on rennompaa jos raajat on irti työkalusta.

Mun koordinaatio tai asentotuntoni ei taida olla samalla tasolla, kuin sinulla - apukonsteja tarvitaan. Olen kolme kertaa opetellut näppäilyn uusiksi, ja minulle tämä tukeminen toi tarkimman soiton. Pehmennetään sen verran, ettei tietenkään pikkurilli kannessa sovellu kaikkialle - sointuja raivoisasti harjatessa liikkuu kyllä koko uloke…
 
Mul on sen verran lyhyet sormet että tuo ankkurointi tuottaa vähä onkelmaa. Mut yritän nyt alkuun treenata niin että käsi ei olis niin nyrkissä et sormet ois vähä vapaammin. Opettajalta sit pyydän lisävinkkeleitä.
 
Mul on sen verran lyhyet sormet että tuo ankkurointi tuottaa vähä onkelmaa. Mut yritän nyt alkuun treenata niin että käsi ei olis niin nyrkissä et sormet ois vähä vapaammin. Opettajalta sit pyydän lisävinkkeleitä.
Jos ei luonnistu, niin ei kannata pakottaa. Kai tuo on vähän semmoinen juttu sähkökitaralla, että jos se jossain jeesaa, niin hyvä, mutta ei kannata joka paikkaan pakottaa. Ja jos tuntuu, että kangistaa soittoa tai oikeat kielet ja nuotit löytyy ilmankin, niin ei tuolle oo varmaan ylipäätään tarvetta.

Pikkurilli ja nimetön on ilmeisesti kytköksissä jonkun jänteen kautta toisiinsa, mikä selittää sitä, miks itelläkin on ongelmia käyttää fingerstylessä nimetöntä pikkurilli kannessa. Pitäs varmaan tutkia jotain hybridityyliä, koska pelkällä peukulla, etu- ja keskisormella ankkurointi jeesaa itteä(kin) aika huomattavasti kontrollissa.
 
En tiedä, mitkä puristit on sitä mieltä, ettei pikkurilliä pitäs tukea kanteen, mutta enemmistö tosi teknisistä soittajista sen kuitenkin tekee (vaikka nyt mainitut Petrucci ja Govan). Koitin aikanaan vähän tsekkailla tätä, kun kipuilin ite tän kanssa, että pitäskö totutella vai ei, ja kyllä se enemmistöllä vaan paikallaan on, vaikka toisin ois aikanaan halunnut uskoa :D

Thumb and fingerstyle puolella esim. Tommy Emmanuel opettaa, että pikkurilli tuetaan kanteen ja piste. Tuo kontrollia.

Ja siis joka tekniikkaanhan se ei tietystikään sovi, enhän minäkään nyt herranen aika mitään akkariharjausta soita pikkurilli kannessa kiinni, mutta sooloissa, skaaloissa ja sen sellaisissa se useimmiten paikallaan on.

muoks. jossain klasaripuolella ne varmaan kammoksuu tota pikkurilliä, mutta en oo kyllä rokin soitossa törmännyt.

Soittotekniikassa ja varsinkin plektrakäden tekniikassa muodostuu kaikille soittajille omat maneerisminsa. Esimerkkejä tukemisesta/ei tukemisesta on aika loputtomiin ja se tuntuu olevan varsin puhuttu aihe kaikennäköisillä foorumeillakin. Esim. Gilbert tai Lane ei tue tai ankkuroi plekukättä sormilla kanteen, eikä Mäntysaari. Miller tai taas taitaa joskus tukea. Nimisoittajien ja niiden soittotekniikan pienten idiosynkratioiden listaaminen vaan ei ihan hirveästi kuitenkaan auta siinä, kun pitäisi opetella hyvää ja itselleen optimaalista soittotekniikkaa.

Niinpä siis paljon tärkeämpää kuin se, että onko joku asia oikein vai väärin jonkun mielestä on kyllä se, että kummankaan käden (plektra/ote-) soittotekniikan ei pitäisi lisätä jännitystä siinä kädessä. Soiton tulisi olla helppoa ja sellaista, että rentous pysyy koko ajan mukana. Niinkuin sillä tasolla että pystyis veivaamaan sen kolme-neljä tuntia illassa jos tarpeen on joka ilta. Joitain ankkurointi auttaa eikä tuo mitään lisäjännitteitä plekukäteen, joitain taasen ei. Ongelmallista aloittelevalle soittajalle on luultavasti se, että koko touhu on siinä määrin outoa ettei pysty tekemään informoitua valintaa esim. näiden välillä, kun taas kokeneempi soittaja tuntee heti kumpi tyyli on optimaalisempi. Eikä kukaan kiellä hyödyntämästä kumpaakin.

Hyvä soitonopettaja on ihan kullanarvoinen tuossa vaiheessa, kun ei oikein vielä pysty analysoimaan omaa tekniikkaansa siinä mielessä että näkisi mitä siinä pitäisi korjata tai mikä siinä tekee sen että jotkut linjat ovat vaan mahdottomia soitella. Tai, hyvä soitonopettaja on kyllä kullanarvoinen ihan minkä tason soittajalle tahansa.
 
Jos ei luonnistu, niin ei kannata pakottaa. Kai tuo on vähän semmoinen juttu sähkökitaralla, että jos se jossain jeesaa, niin hyvä, mutta ei kannata joka paikkaan pakottaa. Ja jos tuntuu, että kangistaa soittoa tai oikeat kielet ja nuotit löytyy ilmankin, niin ei tuolle oo varmaan ylipäätään tarvetta.

Pikkurilli ja nimetön on ilmeisesti kytköksissä jonkun jänteen kautta toisiinsa, mikä selittää sitä, miks itelläkin on ongelmia käyttää fingerstylessä nimetöntä pikkurilli kannessa. Pitäs varmaan tutkia jotain hybridityyliä, koska pelkällä peukulla, etu- ja keskisormella ankkurointi jeesaa itteä(kin) aika huomattavasti kontrollissa.
Sormiaan voi myös venyttää ja sitä voi tehdä soittamattakin, kannattaa kuitenkin ensin niitä "lämmitellä" kevyemmällä liikkeellä. Jostain jotain tollasta muista lukeneeni.
 
Soittotekniikassa ja varsinkin plektrakäden tekniikassa muodostuu kaikille soittajille omat maneerisminsa. Esimerkkejä tukemisesta/ei tukemisesta on aika loputtomiin ja se tuntuu olevan varsin puhuttu aihe kaikennäköisillä foorumeillakin. Esim. Gilbert tai Lane ei tue tai ankkuroi plekukättä sormilla kanteen, eikä Mäntysaari. Miller tai taas taitaa joskus tukea. Nimisoittajien ja niiden soittotekniikan pienten idiosynkratioiden listaaminen vaan ei ihan hirveästi kuitenkaan auta siinä, kun pitäisi opetella hyvää ja itselleen optimaalista soittotekniikkaa.

Niinpä siis paljon tärkeämpää kuin se, että onko joku asia oikein vai väärin jonkun mielestä on kyllä se, että kummankaan käden (plektra/ote-) soittotekniikan ei pitäisi lisätä jännitystä siinä kädessä. Soiton tulisi olla helppoa ja sellaista, että rentous pysyy koko ajan mukana. Niinkuin sillä tasolla että pystyis veivaamaan sen kolme-neljä tuntia illassa jos tarpeen on joka ilta. Joitain ankkurointi auttaa eikä tuo mitään lisäjännitteitä plekukäteen, joitain taasen ei. Ongelmallista aloittelevalle soittajalle on luultavasti se, että koko touhu on siinä määrin outoa ettei pysty tekemään informoitua valintaa esim. näiden välillä, kun taas kokeneempi soittaja tuntee heti kumpi tyyli on optimaalisempi. Eikä kukaan kiellä hyödyntämästä kumpaakin.
Joo, tää on tosi monitahoinen juttu, kun itekin rupesin tätä pari iltaa sitten selaamaan laajemmin. Tuo ankkurointi tosiaan jakaa mielipiteitä ja varmaan löytyy esimerkkejä molempiin suuntiin. Lähtisin ehkä ite siitä, että jos pääasiallinen soittotyyli on akustista thumb and fingerstyleä, niin aloittaisin kokeilemaan ankkuroimalla. Jos ei toimi, niin sitten ei. Tuossa tyylissä tuntuu olevan enemmän konsensusta sen suhteen, että nimekkäät huippusoittajat niin tekevät ja siis kyllähän se minusta sitä kuitenkin indikoi, että tekniikassa on jotain toimivaa.

Sähkökitaramaailma on paljon sekalaisempaa ja tuo ankkurointikin on monella soittajalla juttu, jota käytetään joissain jutuissa, silloin kun se hyödyttää, mutta ei tosiaan kaikkialla. Tosi vaikea sanoa mitään muuta ohjetta kuin tuo jo mainittu, että jos tuntuu olevan hyötyä, niin käyttää ja jos ei, niin sitten ei käytä. Itse "ankkurointikin" voi olla sähkökitaran kanssa vähän eri asia kuin akkarilla, ts. monella soittajalla pikkurilli vaan lähinnä laahaa kevyesti kannessa ja voi antaa jotain referenssipistettä tai tukea, mutta pikkurilliä ei paineta samalla tavalla kanteen kuin akkarilla ja fingerstylessä.

Vielä tuohon ekaan kappaleeseen liittyen, niin ite kyllä kannustan apinoimaan teknisesti hyviä ja itteään inspiroivia kitaristeja. Jos niillä on matskua, joka inspiroi soittamaan, niin siinä on jo yksi hyvä juttu ja yleensä teknisesti hyvät soittajat tekee paljon asioita oikein, joten niistä on senkin puolesta hyvä ottaa mallia.

Mutta siitä tietystikin ihan samaa mieltä, että aina paras tilanne on, jos on asiantunteva opettaja ja liveopetusta. Sillai on kaikkein vähiten mahiksia omaksua mitään typeryyksiä. Kuten myös tuosta rentoudesta, mikä ois kokonaan oma keskustelunsakin, jos siihen lähtis pureutumaan.

Vaikea kirjoitella foorumilla tästä. Hirvittävän laaja aihe.

Sormiaan voi myös venyttää ja sitä voi tehdä soittamattakin, kannattaa kuitenkin ensin niitä "lämmitellä" kevyemmällä liikkeellä. Jostain jotain tollasta muista lukeneeni.
On kai noita kaikenlaisia härveleitäkin nykyään, joilla vois venyttää sormia, mutta minusta kaikkein luonnollisin tapa "venyttää" sormia on soittaa matskua, jossa sormet joutuu työskentelemään uusissa asennoissa. Siinä ne venyy samalla. Lähinnä kai tuossa pitää tajuta kuunnella kroppaansa (käsiään), koska voi tulla ihan kunnon jomotuksiakin aluksi.
 
Joo, tää on tosi monitahoinen juttu, kun itekin rupesin tätä pari iltaa sitten selaamaan laajemmin. Tuo ankkurointi tosiaan jakaa mielipiteitä ja varmaan löytyy esimerkkejä molempiin suuntiin. Lähtisin ehkä ite siitä, että jos pääasiallinen soittotyyli on akustista thumb and fingerstyleä, niin aloittaisin kokeilemaan ankkuroimalla. Jos ei toimi, niin sitten ei. Tuossa tyylissä tuntuu olevan enemmän konsensusta sen suhteen, että nimekkäät huippusoittajat niin tekevät ja siis kyllähän se minusta sitä kuitenkin indikoi, että tekniikassa on jotain toimivaa.

Sähkökitaramaailma on paljon sekalaisempaa ja tuo ankkurointikin on monella soittajalla juttu, jota käytetään joissain jutuissa, silloin kun se hyödyttää, mutta ei tosiaan kaikkialla. Tosi vaikea sanoa mitään muuta ohjetta kuin tuo jo mainittu, että jos tuntuu olevan hyötyä, niin käyttää ja jos ei, niin sitten ei käytä. Itse "ankkurointikin" voi olla sähkökitaran kanssa vähän eri asia kuin akkarilla, ts. monella soittajalla pikkurilli vaan lähinnä laahaa kevyesti kannessa ja voi antaa jotain referenssipistettä tai tukea, mutta pikkurilliä ei paineta samalla tavalla kanteen kuin akkarilla ja fingerstylessä.

Vielä tuohon ekaan kappaleeseen liittyen, niin ite kyllä kannustan apinoimaan teknisesti hyviä ja itteään inspiroivia kitaristeja. Jos niillä on matskua, joka inspiroi soittamaan, niin siinä on jo yksi hyvä juttu ja yleensä teknisesti hyvät soittajat tekee paljon asioita oikein, joten niistä on senkin puolesta hyvä ottaa mallia.

Mutta siitä tietystikin ihan samaa mieltä, että aina paras tilanne on, jos on asiantunteva opettaja ja liveopetusta. Sillai on kaikkein vähiten mahiksia omaksua mitään typeryyksiä. Kuten myös tuosta rentoudesta, mikä ois kokonaan oma keskustelunsakin, jos siihen lähtis pureutumaan.

Vaikea kirjoitella foorumilla tästä. Hirvittävän laaja aihe.

Juu, siis omat kirjoitukset lähinnä sähkökitaraan ja nimenomaan plekusoittoon liittyen, mulla ei soittajana ole juuri ammattitaitoa akkarilla vetelystä tyyliin Tommy Emmanuel.

Mainitsin nuo soittajat tuossa vain siinä mielessä, että huippusoittajista löytyy yleensä esimerkkejä melkein kaikenlaisista idiosynkratioista nimenomaan plekutukseen liittyen. Onneksi kuitenkin hyvän (lue: tehokkaan, rennon, jännitteettömän ja vammariskit minimoivan) soittotekniikan perusteet on kuitenkin pääosin samat kaikilla, koska kaikki kitaristit joutuu sillä plekukädellä ratkomaan pitkälti samoja ongelmia kun kaikki muutkin. Kielten sammutus ja niitten vaihdot, eri kielipareilla soitto jne. Ongelmana keskustelussa on ehkä se, että sähkökitaramaailmassa ei ihan samaan malliin ole se oikean käden tekniikka naulattu opetussuunnitelmaan ja standardoitu kuin esim. klasaripuolella on.
 
Edelleen jatkan sitä samaa mantraa, että niin kauan kuin kitarasta saa ääntä aikaan, ei ole ns. väärää soittotapaa olemassa. Tietty jos optimointia haluaa niin tietyt lainalaisuudet vaikuttaa. Fysiikkaa vastaan on vaikea taistella. Kuitenkin, kuten kaikessa muussakin, "väärät valinnat" ovat vieneet siihen mikä kunkin tyyli ja taso on. On se tulos sitten ollut että hampaat irvessä treenaa uutta ja harjoittelu ei koskaan ole pahasta. Tai sitten sieltä "väärästä tekniikasta" on jäänyt joku juttu mikä vaikuttaa siihen miten soitat ja tuottaa tietyjä omintakeisia nyansseja juuri sinun omaan soittoon. Elämässä on paljon muitakin asioita, mitkä todennäköisesti menee ekalla yrittämällä päin vittua, mutta niistä otetaan opikseen ja toistolla paranee.

Jos haluaa finger-/hybridpickingiä optimoida, niin normiplektra helvettiin ja peukaloplektra käyttöön. Eipä kauheasti väliä mitä soittaa silloin jos osaa. Esim. Glenn DeLaune on hyvä esimerkki siitä.

Ja hittoako jollain pickaustekniikalla on väliä jos lähtee rakentamaan syystä tai toisesta legatoa. Kyllä olisi kitaralehden kanteen päässyt aikoinaan jos oikeaa kättä ei olisi ollenkaan ja vasen käsi samanlainen kuin Allan Holdsworthilla =)
Loppupeleissä kokonaisuus mikä ratkaisee. Mieluummin katselen/kuuntelen (tai olisin itse) huonolla tekniikalla olevaa tyylitajuista musiikkia kokonaisvaltaisesti hahmottavaa ihmistä kuin millilleen optimoitua tekniikkahirmua, jolle kitaransoitto on vain lottokuponkia.
 
Edelleen jatkan sitä samaa mantraa, että niin kauan kuin kitarasta saa ääntä aikaan, ei ole ns. väärää soittotapaa olemassa.
Ja sää oot kyllä edelleen väärässä tässä asiassa, mutta turha tästä on enempää jankuttaa :D Suurin osa pointeista on tullu jo edellä sanotuksi. Tietenkään tekniikkavirheiden pelkäämisen ei pitäisi estää ketään harjoittelemasta ja kokeilemasta uusia juttuja, mutta on vaan pitkässä juoksussa paljon järkevämpää ja tehokkaampaa opetella soittamaan alusta asti oikein kuin koittaa myöhemmin pois oppia pahoja tottumuksia.

Jos haluaa finger-/hybridpickingiä optimoida, niin normiplektra helvettiin ja peukaloplektra käyttöön. Eipä kauheasti väliä mitä soittaa silloin jos osaa. Esim. Glenn DeLaune on hyvä esimerkki siitä.
Peukkupleku on enemmän erikoistyökalu tiettyihin juttuihin / musatyyleihin. Jos sillä lähtee tavan plekua korvaamaan, niin tekee vaan asiat itelleen tosi vaikeaksi.

Meikäläisellä sen verran isot sormet, etten ole tähän päivään mennessä löytänyt mallia, joka pysyis paikallaan, mutta ei samalla blokkais verenkiertoa peukusta niin, että pystyy soittamaan ehkä 30min kerrallaan.. mistä syystä jossain kohtaa luovutin ja soittelen nuo Tommy Emmanuel -räpellykset sun muut vaan sormin. Ei pelkin sormin samaa voimaa ja artikulaatiota saa, mitä peukkuplekulla saatika voi soitella sekaan sit mitään skaaloja niin kuin TE tekee, mutta minkäs teet.
 
Ja sää oot kyllä edelleen väärässä tässä asiassa, mutta turha tästä on enempää jankuttaa :D

No mutta on se hyvä että joku luo raamit sille mikä on oikealla tavalla luotua ja mikä väärällä tavalla.

Peukkupleku on enemmän erikoistyökalu tiettyihin juttuihin / musatyyleihin. Jos sillä lähtee tavan plekua korvaamaan, niin tekee vaan asiat itelleen tosi vaikeaksi.

Taas sitä ahdasmielistä ajattelua. Jos alusta asti vetää peukkuplekulla jostain syystä niin sitten näkökulma on täysin vastainen.

EVH:lla oli väärä tekniikka. Hyi, huono. Eikä tainnut nähdä vaivaa alkaa muuttamaan oikeaoppiseksi.

Valenzuela: Mr. Van Halen, how do you personally hold your pick and what are some tips to help people with pick holding? I hold it with my thumb, index finger and middle finger (like a pen). I know that it’s traditionally incorrect, but it’s what’s comfortable for me, and now I’ve had two years of guitar experience and holding the pick like this. So I just wanted to hear your thoughts.

Van Halen: Hi Jonathon, thank you for your question. I remember when I first started playing guitar, my mom bought me a beginner’s How To Play Guitar book by Mel Bay. Of course like any good mother, she wanted me to learn how to play guitar “properly,” and of course that did not work for me from page one of that book.

On that page there was an illustration of how to hold the pick. It was to be held with your thumb and index finger. Well, I couldn’t, for the life of me, hold it like that. It was very uncomfortable, and I felt like I had absolutely no control of the pick. I immediately threw the book in the trash, to my mom’s disappointment, and proceeded to hold the pick very similar to the way you do, Jonathon. I tend to hold it more with my thumb and middle finger with a little bit of my index finger, but mostly just my thumb and middle finger. The only time I hold the pick with my thumb and index finger is when I am using the vibrato bar. Bottom line is, and I say this a lot, do whatever works best for you!! There are no rules when it comes to being creative, and playing guitar certainly falls into that category. I hope that answers your question.

All the best,
Eddie
 
Mieluummin katselen/kuuntelen (tai olisin itse) huonolla tekniikalla olevaa tyylitajuista musiikkia kokonaisvaltaisesti hahmottavaa ihmistä kuin millilleen optimoitua tekniikkahirmua, jolle kitaransoitto on vain lottokuponkia.

Kiva, ei edes etäisesti ummehtunut vastakkainasettelu, vanha tuttu jokaikiseltä kitarafoorumilta :smoke:
 
Taas sitä ahdasmielistä ajattelua. Jos alusta asti vetää peukkuplekulla jostain syystä niin sitten näkökulma on täysin vastainen.
En tiiä, näkyy menevän jo ihan älyttömyyksiin, mutta kysyn nyt kuitenkin: minkä ihmeen takia jonkun aloittelevan soittajan pitäs alkaa soittamaan peukkuplekulla juttuja, mihin se ei kunnolla sovellu? Täälläkin tuntuu olevan enimmäkseen rokki- ja metallikitaristeja ja jos niitä juttuja lähdetään veivailemaan peukkuplekulla, niin ei voi kyllä hirveesti enempää perse edellä puuhun kiivetä :D

Mullon noita Dunlopin largeja. Niissä on semmonen vammanen loiva viiste toisella puolella, eikä mitään terävämpää kärkeä. Tosi vammainen tatsi normiplekuun verrattuna. Mediumit ois sidettävämpiä kärjen suhteen, mutta loppuu verenkierto peukusta minuutissa. Ja on mikä tahansa malli, niin siitä pikkauksesta tulee otteen puolesta ihan erilaista, että jos haluaa pikkausta harjoitella, niin ei helvetissä mitään peukkuplekuja sotkemaan, ellei nimenomaan sen kanssa halua jatkaa.
 
En tiiä, näkyy menevän jo ihan älyttömyyksiin, mutta kysyn nyt kuitenkin: minkä ihmeen takia jonkun aloittelevan soittajan pitäs alkaa soittamaan peukkuplekulla juttuja, mihin se ei kunnolla sovellu? Täälläkin tuntuu olevan enimmäkseen rokki- ja metallikitaristeja ja jos niitä juttuja lähdetään veivailemaan peukkuplekulla, niin ei voi kyllä hirveesti enempää perse edellä puuhun kiivetä :D

No ei pitäisikään mutta jos semmoinen sattumoisin on ensimmäisenä tarjolla. Tai jos joku nappaa kitaran ja alkaa suoraan sormilla veivaamaan ja pari vuotta menee sillä kunnes joku kitarapalstalainen alkaa ulista että väärin soittamista vaikka kyseiselle henkilölle se on täysin luontaista jo siinä vaiheessa ja luo sillä omaa juttuaan.
 
Kiva, ei edes etäisesti ummehtunut vastakkainasettelu, vanha tuttu jokaikiseltä kitarafoorumilta :smoke:

No ei se ole sen kummempaa kuin jos on olemassa vain oikea ja väärä tapa näihin hommiin. Jos koskaan ei kukaan mitään muuta yrittäisi ja tekisi virheitä mitkä luo jotain uutta, niin oltaisiin vielä kivikaudella.
Eiköhän silloin kun vahvarit alkoi vahingossa hajoilemaan ja tuottamaan epätoivottua säröä, kuorossa puristit vastustivat sitä vääränä :p
 
Tai jos joku nappaa kitaran ja alkaa suoraan sormilla veivaamaan ja pari vuotta menee sillä kunnes joku kitarapalstalainen alkaa ulista että väärin soittamista vaikka kyseiselle henkilölle se on täysin luontaista jo siinä vaiheessa ja luo sillä omaa juttuaan.
Kummallinen analogia. Näppäilemällähän on ihan hyvä aloittaa ja kai jokaisen kitaristin tulis vähän osata näppäilläkin on sitten aloittanu millä hyvänsä.

Mut siis sikäli, kun nyt hahmotan, mitä sää pohjimmiltaan haet, niin jokaista jollain erikoisella tyylillä huipulle noussutta lahjakkuutta kohtaan on tuhat ja kaksisataa muuta, joiden edistymistä jarruttaa se, että tekniikka on perseellään. Ts. kannattaa mieluummin opetella soittamaan teknisesti oikein kuin tehdä asioita itelleen liian hankalaksi. Mitä enemmän tervanjuontia soitto alussa on, niin sitä suurempi myös riski, että jää jossain kohtaa sikseen.

Tuosta särökitarasta, niin jonkun tarinan mukaan kitaristia nimeltään Link Wray pidettiin särökitaran esi-isänä. Keksi puhkoa vahvarinsa kartioihin reikiä, jolla sai äänen särkemään tjsp.
 
Joo, tää on tosi monitahoinen juttu, kun itekin rupesin tätä pari iltaa sitten selaamaan laajemmin. Tuo ankkurointi tosiaan jakaa mielipiteitä ja varmaan löytyy esimerkkejä molempiin suuntiin. Lähtisin ehkä ite siitä, että jos pääasiallinen soittotyyli on akustista thumb and fingerstyleä, niin aloittaisin kokeilemaan ankkuroimalla. Jos ei toimi, niin sitten ei. Tuossa tyylissä tuntuu olevan enemmän konsensusta sen suhteen, että nimekkäät huippusoittajat niin tekevät ja siis kyllähän se minusta sitä kuitenkin indikoi, että tekniikassa on jotain toimivaa.

Sähkökitaramaailma on paljon sekalaisempaa ja tuo ankkurointikin on monella soittajalla juttu, jota käytetään joissain jutuissa, silloin kun se hyödyttää, mutta ei tosiaan kaikkialla. Tosi vaikea sanoa mitään muuta ohjetta kuin tuo jo mainittu, että jos tuntuu olevan hyötyä, niin käyttää ja jos ei, niin sitten ei käytä. Itse "ankkurointikin" voi olla sähkökitaran kanssa vähän eri asia kuin akkarilla, ts. monella soittajalla pikkurilli vaan lähinnä laahaa kevyesti kannessa ja voi antaa jotain referenssipistettä tai tukea, mutta pikkurilliä ei paineta samalla tavalla kanteen kuin akkarilla ja fingerstylessä.

Vielä tuohon ekaan kappaleeseen liittyen, niin ite kyllä kannustan apinoimaan teknisesti hyviä ja itteään inspiroivia kitaristeja. Jos niillä on matskua, joka inspiroi soittamaan, niin siinä on jo yksi hyvä juttu ja yleensä teknisesti hyvät soittajat tekee paljon asioita oikein, joten niistä on senkin puolesta hyvä ottaa mallia.

Mutta siitä tietystikin ihan samaa mieltä, että aina paras tilanne on, jos on asiantunteva opettaja ja liveopetusta. Sillai on kaikkein vähiten mahiksia omaksua mitään typeryyksiä. Kuten myös tuosta rentoudesta, mikä ois kokonaan oma keskustelunsakin, jos siihen lähtis pureutumaan.

Vaikea kirjoitella foorumilla tästä. Hirvittävän laaja aihe.


On kai noita kaikenlaisia härveleitäkin nykyään, joilla vois venyttää sormia, mutta minusta kaikkein luonnollisin tapa "venyttää" sormia on soittaa matskua, jossa sormet joutuu työskentelemään uusissa asennoissa. Siinä ne venyy samalla. Lähinnä kai tuossa pitää tajuta kuunnella kroppaansa (käsiään), koska voi tulla ihan kunnon jomotuksiakin aluksi.
Soittamallahan ne tietenkin ajan kanssa venyvät ja sitä pitää vaan koettaa venyttää, mutta mun pointti tossa oli, että niitä sormia voi treena/venyttää muuallakin kuin kitaran kanssa. Esim. kun katselee TV:tä yms ja tämä sitten varmasti nopeuttaa sitä sormien työskentelyä siellä otelaudallakin. Aikoinaan sovelsin tota vas. käden nimettömän kanssa.

"Kaikki sormet tasonpäälle (tuolin käsinoja /pöytä jne) ja sitten nostaa vain sen nimettömän. Minulta se ei alussa onnistunut vaan joku muistakin sormista nousi." Nyt sitä voin nostaa ihan kivasti.

Minusta tää on ihan hyvä aihe keskustella laita vaan vinkkejä/ huomioita lisää. Ihan kiva tarkistaa miten omatyyli niihin sitten suhtautuu ja voisko niistä jotain muutoksia soittoonsa mietiskellä.

Sehän on aivan selvää, että jokainen voi sitten kohdallaan ottaa tai olla ottamatta ohjeet käyttöön. Pitkään jo soittaneet eivät useinkaan edes tarvitse muuttaa tyyliään, koska se sujuu jo hänelle riittävän hyvin.
 
Jos on todellinen intohimoinen superlahjakkuus ja taiteellisesti erityinen, löytää kyllä tien haluttuun lopputulokseen teki sitten mitä hyvänsä. Suurin osa kitaristeista ei ole, ja aiheuttaa PELKÄSTÄÄN haittaa itselleen ja vaikeuttaa soittoaan sillä että tekee juttuja todellakin ns.väärin. Kitara on monimutkainen soitin, ja sen soittotekniikkaa on hiottu ja kehitetty lukemattomien lahjakkaiden pioneerien toimesta vuosia ja vuosia. Silkkaa hulluutta ettei hyötyisi näistä hedelmistä sillä perusteella että on taiteellisesti niin uniikki. Jos todellakin on, on sitä edelleen vaikka saisikin lisää tekniikkaoppia. Toisin kuin luullaan, oppi ei tapa aitoa lahjakkuutta.
 
Nyt kun Thomannilta tilaan vähä tarvikkeita, plekua ym.. Niin rupesin tässä funtsii että olisko jotain hyödyllistä lisäpalikkaa nyykseen Roland Cube 40XL + Ibanez RGA42 + Halppis EQ-Pedaali? Nää kyllä riittää mulle, mut ainaki yhdella kaverilla oli eräs laite, jossa oli valmiiksi paljo äänitettyi soundei ja sai nauhotettuu omaa kitaraa looppiin ja soitettua sen päälle. Iha mielenkiintoinen kapistus.
 
Nyt kun Thomannilta tilaan vähä tarvikkeita, plekua ym.. Niin rupesin tässä funtsii että olisko jotain hyödyllistä lisäpalikkaa nyykseen Roland Cube 40XL + Ibanez RGA42 + Halppis EQ-Pedaali? Nää kyllä riittää mulle, mut ainaki yhdella kaverilla oli eräs laite, jossa oli valmiiksi paljo äänitettyi soundei ja sai nauhotettuu omaa kitaraa looppiin ja soitettua sen päälle. Iha mielenkiintoinen kapistus.

Jos joku lirpake kutkuttaa niin eikun ostoon, ei kannata ihan liikaa miettiä onko tarpeellista hankittavaa. Se tulee helposti hauskan tielle ja kaikki uusi kama antaa yleensä lisäintoa harrastukseen. :D
Musarojua saa suhteellisen helposti laitettua eteenpäin, joten pahinta mitä sattuu on että menetät hiukan rahaa. Toki käänteisesti uusi musaromu ei ole tie onneen.
 
Soittamallahan ne tietenkin ajan kanssa venyvät ja sitä pitää vaan koettaa venyttää, mutta mun pointti tossa oli, että niitä sormia voi treena/venyttää muuallakin kuin kitaran kanssa. Esim. kun katselee TV:tä yms ja tämä sitten varmasti nopeuttaa sitä sormien työskentelyä siellä otelaudallakin. Aikoinaan sovelsin tota vas. käden nimettömän kanssa.

"Kaikki sormet tasonpäälle (tuolin käsinoja /pöytä jne) ja sitten nostaa vain sen nimettömän. Minulta se ei alussa onnistunut vaan joku muistakin sormista nousi." Nyt sitä voin nostaa ihan kivasti.

Minusta tää on ihan hyvä aihe keskustella laita vaan vinkkejä/ huomioita lisää. Ihan kiva tarkistaa miten omatyyli niihin sitten suhtautuu ja voisko niistä jotain muutoksia soittoonsa mietiskellä.
Tuohon tummennettuun, niin minusta ongelma on lähinnä siinä, että sormet ja käden lihakset joutuu työskentelemään otteissa ja otelaudalla sen verran spesifillä tavalla ja tietyissä kulmissa, etten tiedä kuinka hyvin moista sohvalla saa simuloitua ja kuinka hyödyllistä tuollainen "oheisharjoittelu" on. Toki jos on jotain tutkittuja juttuja, jotka oikeasti tukee kitaransoittoa ja oikeasti siirtyykin varsinaiseen soittamiseen niin sitten mikä jottei. Muuten minusta on vaan hyödyllisempää reenauttaa näppejään siellä, missä niitä tosiasiassa käytetäänkin ts. kitaran otelaudalla :)

Mulla nousee kyllä molempien käsien nimettömät muista sormista riippumatta. Ihan ekalla yrityksellä pikkurilli koitti vähän lähteä mukaan, mutta kun tavallaan hiffas sen jälkeen mekaniikan, niin ei ongelmaa. Spider-harjoitteissa olin alkuun aika kuutamolla. Vastaavissa huomaa aina, miten hermosto rupeaa olemaan kovilla, kun käsi rupeaa tärisemään.

Ja on joo ihan hauska aihe keskustella. Minäkin oon kyllä toisen soittimen musaopistossa opiskeluja lukuunottamatta aika pitkälle vaan itse oppinut, vaikka kohtuullisen puhtaaksi tuo tekniikka on saattanut siitä huolimatta muodostua. Mut kaukana oon mistään youtuben tiluvelhoista :D

muoks. selvennys tuohon kulma-asiaan, niin uskoisin, että käden lihaksetkin noudattaa suht samaa kaavaa kropan muun voiman tuoton kanssa, ts. jos haluaa treenata vaikka näppivoimia soittoa varten, niin niitä pitäisi treenata samoissa kulmissa, missä voimaa soittaessa oikeasti tarvitaan.

Sama juttu tuon venymisen kanssa. Jos joku ote tuottaa ongelmia, niin sormia pitäs venyttää sillä tavalla, miten niiden pitäs kyseisessä otteessa venyä ja toisaalta näppivoimien pitäs riittää painamaan siinä asennossa, missä kyseisessä otteessa tarvii painaa. Tämmösiä on minusta aika vaikea reenata muuten kuin totuttelemalla näppejään olemaan otteessa.
 
Viimeksi muokattu:
Meikäläisen ikuisuus ongelma on pikkurillin ja nimettömän yhteispeli. Eli en pysty tekemään esim. Spock-käsimerkkiä, joka tuo tiettyihin juttuihin hieman rajoittuneisuutta. Toki reenaamalla pikkurilliä on saanut paremmaksi mutta en usko että se koskaan menee hyväksi koska mun fysiologia estää sen.
 
Joo, ei tulis vulkanuslaista minustakaan :D Ei oo koskaan onnistunut kunnolla tuo. Varmaan rajoittaa jotain omallakin kohdalla, mutta noi hämähäkkiharjoitteet varmaan jeesaa tässä asiassa aikas hyvin. Pitäs jaksaa vaan enemmän jauhaa itekin.

Vähän kääntyi itellä katse taas akkarihommiin, kun tuli tilattua tuo Martinin 00-18. Ensin oli vähän meh-fiilis, kun eihän tuo yhtä isosti soi, mitä D-koppaiset yms. jumbo-koppaiset, joita itellä on aina ollut, mutta on tuossa vaan näppäilyyn tosi hieno soundi ja soi tosi tasaisesti pitkin otelautaa, mihin esim. toi meikäläisen vanha Yammun LL6 ei oikein pääse, vaikka on muuten hintaluokassaan todella pätevä peli.

Vähän arvuuttelin, että laittasko kumminkin takas, kun verkkokauppaostos, mutta eiköhän tuo ny tänne jää. Voi olla, ettei oo vielä edes kunnolla auki soitettu. Kuulostaa, että vähän tukehtuis ääni plektralla soitettaessa. Ja saatan vielä säädättää viimeisen päälle, niin paranee vielä entisestään kanssa.
 
Näppäilemällähän on ihan hyvä aloittaa
Onneksi kukaan ei tullut silloin heti sanomaan, että sillä aloittaminen voi olla "vähän" hankalaa. Ainoa, kun mihin oli 1 lappu oli "House of the Rising Sun." No, tulihan samalla heti opeteltua, miten otetaan F-barre. Ja se opittua huomattua, että aina kun vaihtoi plekusta sormiin, se pleku pysyi luontevimmin & varmimmin keskisormessa. Eli peukalolla & etusormella 99% siitä sorminäppäilystä, tapahtui aina oikeasti.

No, ensin täytyy opetella jokin juttu, että sitten voi myöhemmin heivata siitä sen osan pois, mitä ei itse enää tarvitse.
 
Mut siis sikäli, kun nyt hahmotan, mitä sää pohjimmiltaan haet, niin jokaista jollain erikoisella tyylillä huipulle noussutta lahjakkuutta kohtaan on tuhat ja kaksisataa muuta, joiden edistymistä jarruttaa se, että tekniikka on perseellään. Ts. kannattaa mieluummin opetella soittamaan teknisesti oikein kuin tehdä asioita itelleen liian hankalaksi. Mitä enemmän tervanjuontia soitto alussa on, niin sitä suurempi myös riski, että jää jossain kohtaa sikseen.

Lahjakkuutta ei ole olemassa. Oli erikoinen tyyli tai ei, niin se mikä erottaa huipulle nousijat niistä muista korreloi suoraan siihen käytetyn ajan kanssa. Ei kellään ole geeneissä paremmat mahdollisuudet kehittyä paremmaksi kuin joku toinen. Toisille ympäristö on edullisempi mutta muuten samoista lähtökohdista aloitetaan. Toki sen oman laiskuuden voi piilottaa sen hokeman taakse että toinen on vain lahjakkaampi. Ei se ole, se vain jaksaa käyttää aikaa. Siis monta tuntia kerrallaan, päivittäin, vuodesta toiseen.

Mutta edelleen se pointti meni ohi, eli ihan sama miten sitä soitinta soitat kunhan tulee ääntä ulos, niin olet onnistunut. Silloin soitat. Vaikka kyynärpäällä vispaa avoimia kieliä, niin soitat nothing else mattersin intron. Toki tuollainen tyyli voi tuottaa hankaluuksia muuten, mutta se on soittamista. Onko järkevää? Ei. Onko soittamista? On. Ja vahva veikkaus, että jos sillä kyynärpäällä soittaa 8h päivässä 15 vuoden ajan niin ihan hyvin tulee vetämään kuitenkin loppupeleissä jos vaan paikat kestää. Sitten voidaan taas sanoa että se nyt on vaan lahjakkuus.

Mutta joo. Olkoot tämä vääntö nyt tässä :D
 
Mietin tälläsen ostamista: Harley Benton DNAfx GiT . Kokemuksia, mielipiteitä?

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.


^ Virheitä siellä täällä mutta ei se menoa haittaa :D Kehitysideoita otan aina vastaan. Omille taidoille oli sopivasti haastetta tässä. Jopa ehkä aavistuksen liikaa, koska tietenkin yritys oli alusta loppuun kunnialla.
 
Viimeksi muokattu:
Mietin tälläsen ostamista: Harley Benton DNAfx GiT . Kokemuksia, mielipiteitä?
Jaa, merkki on vähän sellainen, etten ite koske pitkällä tikullakaan, mutta siis ihan hyviä revikoita näyttää saaneen ja ominaisuuksien puolestahan tuossa näkyy olevan osapuilleen kaikki, mitä keksisin itekään tarvita.

Eli minun mielestäni mikä jottei. Tuossahan on tosiaan suunnilleen kaikki mahdollinen reenailuun, nauhoitteluun, kuulokeliitäntää jne jne., että varmaan ihan asiavehjes kotisoittelun tueksi.
 
Mietin tälläsen ostamista: Harley Benton DNAfx GiT . Kokemuksia, mielipiteitä?

Kotisoitteluun varmasti vähintäänkin kelvollinen ja paljon hauskuutta sisältävä huokean hintainen multiefekti. Thomannin käyttäjä-arvioita lukemalla ja sieltä omaan silmään pätevimmät huomioiden pääsee todella pitkälle yleensä. Taidan laittaa itsekin toivelistalle kun tarttis kitaran kanssa päästä joskus vaikka sohvalle soittelemaan kuulokkeet päässä. Fender mustang micro ollut harkinnassa tuohon tarkoitukseen, mutta vaatisi kaveriksi BT-Kuulokkeet joita ei löydy niitäkään, ja kovasti pyrin välttämään kaikkea akullista/patterilla toimivaa kun vain suinkin mahdollista.

Harley Benton kärsii edelleen tuosta vuosia sitten kerätystä kyseenalaisesta halpiksen maineesta, ovat jo tovi sitten ottaneet askeleen selvästi laadukkaampaan suuntaan. Nykyään olen jo itse niiden tuotoksia harkinnut ihan varteenotettavana vaihtoehtona hankintoja tehdessä.

EDIT:Näkyy olevan tämän vuoden kakkostilauksen toivelistalla tavaraa jo 9288,23€:n edestä. Siinä saakin sitten miettiä, että minkä murenan siitä läjästä oikeasti tilailee. :D
 

Statistiikka

Viestiketjuista
301 967
Viestejä
5 140 681
Jäsenet
82 072
Uusin jäsen
Turbomajava

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom