Kitaran soittaminen

[Kakapo]

Tabit on todella jees, kunhan muistaa että ne on korkeintaan viitteellisiä, ihan "virallisetkin". Monesti näkee aivan käsittämättömiä sormituksia, selkeistä virheistä puhumattakaan.

Kannustaisin myös kaikkia oikeasti kokeilemaan soittaa asioita myös korvakuulolta. Itse opin tämän tärkeyden vasta aivan liian myöhään ja käytännössä tässä vasta joitakin kuukausia olen oikeasti ruvennut systemaattisemmin opettelemaan biisejä ihan vaan korvakuulolta. Se on valtavan paljon työläämpää kuin tabien tuijottelu, mutta toisaalta kehittää musikaalista korvaa paljon enemmän ja luo intuitiivisemman yhteyden sen välille mitä kuulet ja mitä pystyt kitaralla tuottamaan, kun erilaiset intervallit ja lickit, ja se miten ne tuotetaan, menevät pikkuhiljaa "takaraivoon". Yllättävän moni kokenutkin kitaristi menee ihan lukkoon, jos pyytää heitä soittamaan jonkun ihan yksinkertaisenkin melodian pelkästään "korvapohjalta" (ihan vaikka vaan Hyvää syntymäpäivää tms). Intuitiivista ymmärrystä intervalleista ja niiden tuottamisesta kitaralla kun ei vaan ole ikinä muodostunut jos kaikki on opeteltu ulkoa "visuaalisessa" muodossa. Vrt. laulaminen, jossa ainakin suurin osa harrastelijoista opettelee biisit korvakuulolta ja näin pikkuhiljaa oppii intuitiivisesti äänellään tuottamaan oikeat intervallit ja pystyy hyvin nopeasti hyräilemään perässä melkein minkä tahansa melodian.

Hyvä kommentti. On hyvä etsiä tasapaino tabulatuurin ja korvakuulon välillä. Korvakuulo kehittää improvisaatiota, ja tabut tekniikkaa ja ymmärrystä.

 

[Mehtikkö]

Muiden kanssa soittaessa tuo korvakuulolta soitteleminen korostuu valtavasti, kun pitääkin lennosta soittaa mukana kappaletta, jota ei oikein osaa. Tai ole edes kuullut aiemmin. Melodialinjojen vetäminen "sinnepäin" riittää useimmiten rennoissa soitteluissa, mutta ilman hyvää (treenattua) korvaa se ei vain onnistu. Olisi minunkin pitänyt alusta alkaen virittää kitara aina soiton aluksi korvalla vireeseen ja vain tarkistaa mittarilla, niin nyt saattaisin tunnistaa joitain säveliä. Toisaalta, rytmikuvioiden hahmotus onnistuu helposti lennosta, edes jotain siis!

Tablatuureissa todellakin on useimmiten sormitukset/otteet aivan vääriä, suorastaan mahdollisimman hankalia. Meni liian kauan hokata, että niitä pitää katsoa ilkeästi ja miettiä otelaudan suomia mahdollisuuksia soittaa helpommin.

 

[Humanoid]

Tablatuureissa todellakin on useimmiten sormitukset/otteet aivan vääriä, suorastaan mahdollisimman hankalia. Meni liian kauan hokata, että niitä pitää katsoa ilkeästi ja miettiä otelaudan suomia mahdollisuuksia soittaa helpommin.

Tämän vuoksi tabulatuureja tuleekin lähinnä kirjailtua muistiin itseään varten: näin olen sen kohdan soittanut korvakuulolta, ja näin se mielestäni menee

 

[Ad_Astra]

Hyvä kommentti. On hyvä etsiä tasapaino tabulatuurin ja korvakuulon välillä. Korvakuulo kehittää improvisaatiota, ja tabut tekniikkaa ja ymmärrystä.

Korvakuulo. Inhoan sitä sanaa. Miksei silmänäkö?

Kuuntelemalla jonkun biisin opettelu ei kehitä improvisaatiota. Improvisaatio kehittyy improvisoimalla. Improvisointi kehittyy teorian ja otelaudan omaksumisella.
Kuuntelemalla hiffaat mitä taustalla menee ja teoriaa/otelautaa kun ymmärtää, niin tietää suht hyvin mitä sinne kuuluu soittaa ja mikä on vähemmän toivottavaa.

Tabulatuurit nuottien kanssa on hyvä yhdistelmä mielestäni. Ja nopea. Kun osaaminen ja ymmärrys karttuu, niin ikään kuin tuijottaa toisella silmällä nuotteja
ja toisella tabulatuureja. Se yhdistettynä otelaudan osaamiseen, eli tietää mistä mikäkin sävel löytyy, niin voi aika lennossa vaihtaa sieltä B-kielen 5. nauhalta D-kielen 14. nauhalle.

Itse vältän kuuntelemalla opettelua viimeiseen asti. Hidasta touhua pitemmän päälle kun kuitenkin nopeasti haluaa hoitaa hommat.

Jonkinnäköinen säveltapailu on kyllä itselle kehittynyt ja monesti säveltäminen tapahtuu päässä ja sitten naksuttelen ne koneelle ilman instrumenttia kourassa.
Jos nauhoitteluvaiheeseen edetään niin sitten monasti tulee mietittyä että mites helvetissä tämä muka pitäisi soittaa. Sitten sitä luovii kompromisseja tms. Tyyli vapaa kunhan
lopputulos haluttu.

 

[BongisKhan]

Kuuntelemalla jonkun biisin opettelu ei kehitä improvisaatiota. Improvisaatio kehittyy improvisoimalla. Improvisointi kehittyy teorian ja otelaudan omaksumisella.

Pointti oli se, että oikeasti kuuntelemalla ja sitten pyrkimällä itse toistamaan kuulemansa äänet, muodostuu intuitiivisempi ymmärrys siitä miten eri intervallit kitaran otelaudalta muodostuu. Tämä taas todellakin auttaa improvisaatioon, koska kun olet harjaantunut kääntämään sen mitä kuulet korvillasi suoraan soitoksi, pystyt myös kääntämään sen mitä kuulet päässäsi soitoksi. Muistan itse useasti turhautuneeni sävellystyössä siihen, että mulla soi päässä ihan kirkkaana joku juttu, mitä en vaan oikein osaa kääntää soitoksi (tähän tosin liittyy muitakin juttuja, kuten oikean saundin löytäminen jne.).

Kuuntelemalla hiffaat mitä taustalla menee ja teoriaa/otelautaa kun ymmärtää, niin tietää suht hyvin mitä sinne kuuluu soittaa ja mikä on vähemmän toivottavaa.

Niin, tässä on kuitenkin kyse osittain vähän eri asiasta, kuin siitä että huomaa mitkä sävelet "sopii" keskenään, kun suurin osa meistä on kuitenkin koko ikänsä altistunut länsimaiselle musiikille, jossa toistuu samat sointukulut biisistä toiseen ja varmaan puolet kaikista melodioistakin menee ihan vaan pentatonisessa. Tässä ihan väistämättäkin muodostuu suurimmalle osalla ihmisistä jonkinlainen ymmärrys siitä miten jotkut sävelet on "vääriä" tietyissä yhteyksissä.

Itse vältän kuuntelemalla opettelua viimeiseen asti. Hidasta touhua pitemmän päälle kun kuitenkin nopeasti haluaa hoitaa hommat.

Mihin sulla on kiire? :-D Ja toisekseen, kun korva on oikeasti kehittynyt, korvakuulolta opettelu ei ole juuri sen hitaampaa, varsinkin jos kyseessä on yhtään yksinkertaisempi biisi.

--

Mutta joo, kuten sanottua, eipä nämä ole toisensa poissulkevia asioita. Ideaalitilanteessa soittaja osaa lukea nuotteja, osaa otelaudan läpikotaisin, ymmärtää laajalti teoriaa ja sen lisäksi on vielä kehittänyt korvakuuloaan. Samaan lopputulokseen on monta polkua.

Kunhan mainitsin tuon, että kannattaa oikeasti edes *kokeilla* sitä korvakuulolta soittoakin, koska se tosiaan kehittää hieman eri "lihaksia". Esim. itsellä tilanne oli se, että olen soittanut kirjaimellisesti vuosikymmeniä (tosin joukossa monta piiiiitkää tasankovaihetta ilman minkäänlaista kehitystä) ja vaikken todellakaan mikään mestarillinen kitaristi olekaan, niin pystyin vaikkapa jonkun Sultans of Swingin liidiosineen soittamaan alusta loppuun jokseenkin täydellisesti. Pelkillä tabeilla mentiin, tietty. Sitten törmäsin johonkin Guthrie Govanin videoon, jossa hän totesi että hyvin monet kitaristit eivät osaa soittaa edes sitä Hyvää Syntymäpäivää - melodiaa "kylmiltään" oikein (eli ilman mitään tapailua suoraan oikeat sävelet aloittaen satunnaisesta kohdasta otelautaa) vaikka se on ihan äärettömän yksinkertainen melodia. Kokeilin itse ja totesin, että ei perhana enpä osaa kyllä minäkään, vaan useammassa kohtaa piti vähän hakea sitä oikeaa säveltä. Itse sain tästä kimmokkeen alkaa oikeasti opettelemaan biisejä myös korvakuulolta ja täytyy sanoa,e ttä tämä on kyllä kehittänyt omaa "korvaa" todella paljon jo tässä muutamassa kuukaudessa, ja sitä kautta tuonut todella paljon lisää myös improvisointiin.

Toki jos tätä haluaa analyyttisemmin lähestyä, niin ennen kaikkeahan tässä on taustalla se, että oikeasti opettelee tunnistamaan ja nimeämään kaikki intervallit. Korvakuulolta soittaessa sitten opetellaan _tuottamaan_ nämä intervallit kitaralla "intuitiivisesti", mutta toki ihan samaan lopputulokseen pääsee opettelemalla nuotit kunnolla ja sen, miten ne löytyvät otelaudalta ja sitten vaan "laskee" päässään intervallit ja soittaa ne. Itseasiassa otelaudan tuntemus on kyllä myös sellainen juttu, mihin pitäisi itsekin oikeasti panostaa. Olen vuosikausia hidastanut omaa kehitystäni aivan tajuttomasti ihan puhtaasti sillä, että en "osaa" otelaudasta kuin ihan pienen pätkän.

 

[Humanoid]

Tabulatuurit nuottien kanssa on hyvä yhdistelmä mielestäni. Ja nopea. Kun osaaminen ja ymmärrys karttuu, niin ikään kuin tuijottaa toisella silmällä nuotteja
ja toisella tabulatuureja. Se yhdistettynä otelaudan osaamiseen, eli tietää mistä mikäkin sävel löytyy, niin voi aika lennossa vaihtaa sieltä B-kielen 5. nauhalta D-kielen 14. nauhalle.

Esim. minulla homma tyssää siihen etten osaa lukea nuotteja. Ja uskon etten ole ainoa. Enkä jatkuvilla eri vireillä soittaessa näkisi nuoteissa ainakaan omalla kohdalla edes mitään hyötyä. En toki kammoksuisi niitä, jos osaisin lukea nuotteja vaivatta. Tabulatuurit sen sijaan kertovat lähes kaiken oleellisen.

Kuten jo yllä sanottiin, asiat eivät ole toisiaan poissulkevia, ja samalle vuorelle on monta reittiä. Omalla kohdalla tabulatuurit toimivat apuna silloin, kun korvakuulolla opetellu ei tuota tulosta, tai sitten vaan ihan muistiona

 

[_banaani_]

Klasaripuolella nuoteista soittaminen on oletustoimintatapa ja käytettävissä oleva materiaali erittäin laaja, kun usein voi ilmaiseksi ladata alkuperäiset nuotit esim. imslp.org:ista. Onko nuoteista soittaminen kuitenkaan mikään oikea vaihtoehto populaarimusiikin puolella? Kirjastoissa toki näkee jotain nuottikirjoja Metallicasta, mutta onko kitaranuotteja muuten tarjolla mitenkään suuremmassa määrin?

 

[BongisKhan]

Onhan noita vaikka kuinka. Toki, ei tietenkään vertaannu mitenkään klasaripuoleen ja noissakin voi olla vähän mitä sattuu, vaikka olisi kuinka artistilta lisenssi.

 

[Djepoo]

Vaimolle tuli juuri postissa Harley Benton Fusion |||. Oikein passelilta vaikuttaa.

 

[tietokonerikki]

Kuuntelemalla hiffaat mitä taustalla menee ja teoriaa/otelautaa kun ymmärtää, niin tietää suht hyvin mitä sinne kuuluu soittaa ja mikä on vähemmän toivottavaa.

Se mitä sinne kuuluu laittaa, on mielestäni sen luovan säveltäjän/soittajan "sielussa" , teoriat ovat joidenkin muiden keksimiä sääntöjä, jotka tavallaan pyrkivät estämään uuden tavan luontia ja pitämään sen heidän tavan oikeana. Hyvänä esimerkkinä laulaminen, "ammattilaiset" lyttäävät usein jonkun laulajan kun laulaja ei heidän mukaansa pysy "vireessä. Vaikka se monen ei ammattilaisen korvin kuullostaa todella hyvältä. Tapoja on monia ja vain lopputulos ratkaisee ja on kuulijasta kiinni.

Veikkaan, että aika harva pystyy kaikista (nopeista) nuoteista suoraan soittamaan ja niissä ne sitten vain oppimisen jälkeen
toimivat muistin virkistämiseen..

 

[Ad_Astra]

Se mitä sinne kuuluu laittaa, on mielestäni sen luovan säveltäjän/soittajan "sielussa" , teoriat ovat joidenkin muiden keksimiä sääntöjä, jotka tavallaan pyrkivät estämään uuden tavan luontia ja pitämään sen heidän tavan oikeana. Hyvänä esimerkkinä laulaminen, "ammattilaiset" lyttäävät usein jonkun laulajan kun laulaja ei heidän mukaansa pysy "vireessä. Vaikka se monen ei ammattilaisen korvin kuullostaa todella hyvältä. Tapoja on monia ja vain lopputulos ratkaisee ja on kuulijasta kiinni.

No kaikki mikä edes etäisesti kuulostaa hyvältä on teorialla selitettävissä. Ja se että sinun korvaasi joku epävireinen laulaja kuulostaa todella hyvältä kertoo jostain aivan muusta. Moni aloitteleva kitaristikaan ei tajua kun kitara on epävireessä, intonaatio persiillään, bendit vähän sinne sun tänne jne. Ei niistä saa hyvää/sielukasta millään, vaikka soittaja itse rokkaa kuinka.

Veikkaan, että aika harva pystyy kaikista (nopeista) nuoteista suoraan soittamaan ja niissä ne sitten vain oppimisen jälkeen
toimivat muistin virkistämiseen..

No ihan tuosta ei ollut kyse. Kuitenkin välimaastossa kaikenlaista vaihtoehtoa.

Eli ihan sama kuin se että mietitään johtojen laatuja ja mikkien korkeuksia kun soittotekniikka on paska ja soundi on paska.

 

[tietokonerikki]

No kaikki mikä edes etäisesti kuulostaa hyvältä on teorialla selitettävissä. Ja se että sinun korvaasi joku epävireinen laulaja kuulostaa todella hyvältä kertoo jostain aivan muusta. Moni aloitteleva kitaristikaan ei tajua kun kitara on epävireessä, intonaatio persiillään, bendit vähän sinne sun tänne jne. Ei niistä saa hyvää/sielukasta millään, vaikka soittaja itse rokkaa kuinka.



No ihan tuosta ei ollut kyse. Kuitenkin välimaastossa kaikenlaista vaihtoehtoa.

Eli ihan sama kuin se että mietitään johtojen laatuja ja mikkien korkeuksia kun soittotekniikka on paska ja soundi on paska.

Mä taas veikkaan, että aika harvassa ovat he jotka oikeasti kuulevat sen hienoisen epävireen, jonka joidenkin absoluuttinen korva kuulee. Näin ollen sillä ei yleisesti katsoen ole mitään merkitystä kyseisen laulajan suosioon.
Esimerkkinä vaikka Eino Vihreä jonka laulutyylistä kaikki ammattilaiset eivät pidä.
Sama se on soittaessa, jos se kuullostaa hyvältä on se kuulijalle hyvää.

Kiraroitakin hienoviritettäessä monesti aivan mohdoton saada täysin kohdilleen koko otelaudan leveydeltä. Sen myönnän etten kuule sitä pientä eroa kun sitä tallapalan paikkaa siirretään vaan joudun sen tosiaan vain mittarin avulla paikoilleen laittamaan. Jotkut väittävät senkin kuulevansa.

 

[Ad_Astra]

Mä taas veikkaan, että aika harvassa ovat he jotka oikeasti kuulevat sen hienoisen epävireen, jonka joidenkin absoluuttinen korva kuulee. Näin ollen sillä ei yleisesti katsoen ole mitään merkitystä kyseisen laulajan suosioon.
Esimerkkinä vaikka Eino Vihreä jonka laulutyylistä kaikki ammattilaiset eivät pidä.
Sama se on soittaessa, jos se kuullostaa hyvältä on se kuulijalle hyvää.

No levyttäneet artistit hieman eri tasoa kuin lauantai-kuppilakaraoken "hienoiset" epävireet, jotka eivät kuulosta kenenkään korviin hyviltä.

Kiraroitakin hienoviritettäessä monesti aivan mohdoton saada täysin kohdilleen koko otelaudan leveydeltä. Sen myönnän etten kuule sitä pientä eroa kun sitä tallapalan paikkaa siirretään vaan joudun sen tosiaan vain mittarin avulla paikoilleen laittamaan. Jotkut väittävät senkin kuulevansa.

Ei monesti vaan on aina. Kitaraa ei saa vireeseen täysin, koska ei ole tasavireinen soitin, vaan kyse on kompromisseista. D duurin saaaminen kuulostamaan oikealta on jo vaikeaa.

Harva niitä pieniä eroja kuulee itse. Nauhoita joku pätkä ja tuplaa se oktaavia ylempää. Jos et kuule eroa, olet joko onnistunut tai kuuro

Eikä siihen intonaatioon mitään mittaria välttis tartte. Matematiikkaa se on ja riittää että sulla on mitta.

 

[jurristi]

Sen D-duurisoinnun epävireisyys johtuu pitkälti siitä, että tasavireinen suuri terssi (2^(4/12)) on huomattavasti luonnonpuhdasta suurta terssiä (5/4) laajempi. Useimpien metallikielisten soitinten yläsävelistä rikas sointi tuppaa tuomaan terssien epäpuhtauden häiritsevän selkeästi esiin. Se on yksi syy, miksi cembaloita ei viritetty eikä viritetä yleensä tasavireeseen. Useiden historiallisten metallikielisten soitinten (sisterit, orfarionit, bandorat jne.) otenauhat on aseteltu tavalla, joka ei approksimoi tasavirettä. Niistä joidenkin viritys on tiettävästi hyvin lähellä keskisävelviritystä, jossa kvinttejä on supistettu komman kuudesosalla.

Siirrän usein luutun toista otenauhaa toiselta puolelta lähemmäs satulaa, jotta F-duurisoinnun (sormitetaan samasta kohtaa kuin D-sointu kitaralla) terssi kuulostaisi tasapainoisemmalta. Olen myös kokeillut virittää luuttuni lähelle keskisävelviritystä (ks. tästä Mean-tone temperament for lute)

 

[pappatech]

Vireisyyteen: nykyäänhän on fanned fret- sekä esim. True Temperament -nauhoilla olevia soittopelejä. Fanned fret -soittopelien suurin etu ehkä enemmän soittotatsissa, kun skaala on eri bassokielillä ja korkeammilla, helpottaa ainakin matalampien vireiden käyttöä, kun kielet ei mene niin äkkiä löröksi, mutta tuo TT-nauhoitus saa kyllä kitaran ja juuri tuon terssin soimaan ylipäätään vähän toisella tavalla. Kuulostaa sit joidenkin mielestä luonnottomalta tuo "liian puhdas" terssi.

Korvakuulolta opetteluun: jos skipataan se, kenellä on sävelkorvaa ja kenellä ei, niin monesti ongelma on vaan siinä, että muun bändin seasta on vaikea erottaa, mitä tapahtuu ja lickit on pirun nopeita. Tuohon on sitten Audacityä tai Transcribe! -softia, joilla saa hidastettua tempoa muuttamatta sävellajia, hiljennettyä muuta kamaa raidoilta jne. Molemmat aika laajalti käytössä, jälkimmäinen noista ihan oikeasti tehty nuotintamista varten, niin kuin nimikin voi paljastaa.

 

[_banaani_]

Korjaako True Temperament kertalaakista koko homman vai jääkö sinne edelleen intervalleja, jotka eivät soi puhtaana? Alkaa oma teoreettinen osaaminen loppua kesken. Fanned fret ei mielestäni vaikuta tähän tasavireisen terssin ongelmaan millään lailla, kun eikös vinot nauhat vain kompensoi eri kielten eri mittaisia mensuureita ja oktaavi on edelleen jaettu 12 tasaiseen osaan.

 

[BongisKhan]

Korjaako True Temperament kertalaakista koko homman vai jääkö sinne edelleen intervalleja, jotka eivät soi puhtaana? Alkaa oma teoreettinen osaaminen loppua kesken. Fanned fret ei mielestäni vaikuta tähän tasavireisen terssin ongelmaan millään lailla, kun eikös vinot nauhat vain kompensoi eri kielten eri mittaisia mensuureita ja oktaavi on edelleen jaettu 12 tasaiseen osaan.

Onhan noita ns. true temperament - kitaroita, ja ne on aika villin näköisiä. Noin teoriassa näissä pitäisi soida kaikki intervallit puhtaana, mutta käytännössä rohkenen hieman epäillä, ihan vaan koska sormitukset ei ole niin tarkkoja jne.

Ja tosiaan joo, fanfret ei vaikuta sinänsä tähän mitenkään, vaan siinä on ideana saada lisää vetoa paksummille kielille, jotka olisivat lyhyemmässä skaalassa turhan lörppöjä suhteessa ohuempiin.

 

[pappatech]

Aika hirveän näköisiä suurin osa TT-soittimista omaan silmään on. Tuli vaan mieleen, kun olen kypsyttelemässä ajatusta customista GAS guitarworksilta ja näyttää kyseinen seppä tehneen straton noillakin.

Scar Symmetryn Per Nilsson noilla vetää ja kuulostaa kyllä varsin makealta. Soitinkin kyllä Strandbergin moderneja hevikeihäitä, joihin TT-nauhat paremmin istuu ulkonäöllisestikin.

Itelle tärkeämpää, että on laadukas ja stabiili kaula, laadukkaat rosterinauhat, hyvät virittimet ja talla, ts. että kitara on yleisesti helpposoittoinen ja pysyy hyvissä säädöissä. Tuon terssin kanssa tulee kyllä toimeen.

 

[naapoz]

Aika hirveän näköisiä suurin osa TT-soittimista omaan silmään on. Tuli vaan mieleen, kun olen kypsyttelemässä ajatusta customista GAS guitarworksilta ja näyttää kyseinen seppä tehneen straton noillakin.

Scar Symmetryn Per Nilsson noilla vetää ja kuulostaa kyllä varsin makealta. Soitinkin kyllä Strandbergin moderneja hevikeihäitä, joihin TT-nauhat paremmin istuu ulkonäöllisestikin.

Itelle tärkeämpää, että on laadukas ja stabiili kaula, laadukkaat rosterinauhat, hyvät virittimet ja talla, ts. että kitara on yleisesti helpposoittoinen ja pysyy hyvissä säädöissä. Tuon terssin kanssa tulee kyllä toimeen.

Per Nilsson on kyllä ihan huikea kitaristi. Varsinkin sen improt ja soolot on omaa luokkaa. Pitääkin laittaa Scar Symmetryt tulille pitkästä aikaa.

 

[pappatech]

Per Nilsson on kyllä ihan huikea kitaristi. Varsinkin sen improt ja soolot on omaa luokkaa. Pitääkin laittaa Scar Symmetryt tulille pitkästä aikaa.

Joo, varsinkin se Scar Symmetryn toistaiseksi tuorein (The Singularity (Phase One: Neohumanity)) pomppas itelle melkein kerta heitolla yhdeksi parhaista metallikitaralevyistä kautta aikain. Eikä välttämättä edes teknisyyksien vuoksi, vaan koska ne levyn jutut on melodisesti niin hienoja.

 

[jurristi]

Korjaako True Temperament kertalaakista koko homman vai jääkö sinne edelleen intervalleja, jotka eivät soi puhtaana? Alkaa oma teoreettinen osaaminen loppua kesken. Fanned fret ei mielestäni vaikuta tähän tasavireisen terssin ongelmaan millään lailla, kun eikös vinot nauhat vain kompensoi eri kielten eri mittaisia mensuureita ja oktaavi on edelleen jaettu 12 tasaiseen osaan.

True Temperament -nauhoitus mahdollistaa valitun viritysjärjestelmän tarkemman toteutuksen ja tasavireestä poikkeavan temperoinnin (viritysjärjestelmän) käytön. Kaikki viritysjärjestelmät ovat kompromisseja. Tasavireestä poikkeaminen siirtää epävirettä vain toisaalle. Täydellistä virettä on mahdotonta saavuttaa kahdellatoista nuotilla oktaavia kohden. Puhtaita intervalleja käytettäessä esimerkiksi G♯ ja A♭ eivät ole sama sävel. Tässä on hyvä yleisesitys viritysjärjestelmistä (video + teksti): Temperaments

True Temparement -kitaroissa käytetty Thidell Formula 1 -viritysjärjestelmä on niin sanottu epäsäännöllinen temperointi. Siinä kaikki intervallit ovat käyttökelpoisia, mutta jotkut niistä ovat puhtaampia ja jotkut vähemmän puhtaampia kuin tasavireessä. Todennäköisesti se kuulostaa paremmalta kuin tasavire niissä sävellajeissa, joita kitaramusiikissa tavallisimmin käytetään. Esimerkiksi D-duurisoinnun terssi on puhtaampi kuin tasavireessä, joskaan ei niin puhdas kuin keskisävelvirityksessä.

 

[pappatech]

Ja tosiaan joo, fanfret ei vaikuta sinänsä tähän mitenkään, vaan siinä on ideana saada lisää vetoa paksummille kielille, jotka olisivat lyhyemmässä skaalassa turhan lörppöjä suhteessa ohuempiin.

Miksi sen fanned fretin tuossa mainitsin, niin tokihan se noin yleisesti vaikuttaa kitaran sointiin ja soitettavuuteen, vaikka sen tarkoitus ei olekaan korjata tuota em. ongelmaa.

Jos jotakuta kiinnostaa kuolata hienoja instrumentteja, niin googleen Michael Greenfield. Se on kommentoinutkin tuota fanned fret -konstruktiota jossain artikkelissa, en vaan nyt löydä sitä.. Mutta M. Greenfield on tosiaan yksi todennäköisesti maailman arvostetuimmista rakentajista ja tuntuu tekevän akkarinsa pääasiassa fanned fret -tyyliin. Noissa on tosi, tosi uniikki soundi. Harmi että lähtö taitaa olla tänä päivänä luokkaa 30k$..

 

[jurristi]

Viuhkanauhoitus on muuten yllättävän vanha keksintö:

Silti jollakulla on otsaa väittää sitä omaksi ideakseen ja syyttää muita kopioinnista!

Wired for sound: the bandora and orpharion
"In modern guitar lutherie, the idea of fanned frets with a nut and bridge facing opposite ways as on the bandora, orpharion and penorcon has re-emerged several times since the beginning of the 20th century. In 1989, guitar maker Ralph Novak even patented the term “fanned fret” as if the idea that emerged in the 1590s was his. Though the patent has now expired, he still has a trademark on the term “fanned fret”.

On a modern guitar with steel and overwound bronze strings, the effect of shortening the vibrating string length on trebles and lengthening it on basses is to make the trebles more bell-like and the basses richer. Below is a video of great Irish guitar-maker George Lowden talking about his “fan fret” guitars (notice “fan”, not “fanned”) as if the idea is novel – “When I decided to design this” – without any reference to the bandora, orpharion, penorcon, or John Rose."

 

[Ad_Astra]

Tulipa vastaan aiempiin aihepiireihin sopiva kuva

 

[BongisKhan]

Höpsis, enemmän kitaroita ja sälää = enemmän hauskaa!

Itsehän ostin juuri tällaisen surffimonsterin. On kyllä vänkä peli. Varsinkin tuo pitkä vibrakampi (ja mekanismi) on jotenkin paljon käytettävämpi ja "musikaalisempi" kuin vaikka stratossa.

Pakko tosin mainita, että melkoisesti työtä vaati tämä(kin) "halpiskitara": nauhat olivat päältä ja päistä hyvin karkeat ja vaativat hiomista, otelauta Saharaakin kuivempi, satula huonosti hiottu, kaulaan piti lisätä kulmaa ja tallaa nostaa, vibramekanismia piti vähän hioa ja tallan maadoituspiuha oli huonosti kiinni ja vaati uudelleenkolvauksen. Myös tehtaalta tulleet .009 kielet oli näin lyhytskaalaiseen kitaraan hieman erikoisten tallasatulapalojen takia aivan liian ohuet ja aiheuttivat kielten lipsumista pois uristaan bendatessa.

Noiden säätöjen jälkeen on kyllä erinomainen ja hyvältä saundaava kitara, mutta vaikea tosiaan tällaisia on ihan aloittelijoille suositella.

 

[_banaani_]

 

[Ad_Astra]

Höpsis, enemmän kitaroita ja sälää = enemmän hauskaa!

Tämä on totta. Kuitenkin viitaten siihen, että soittotaidon karttuminen korreloi suoraan sen kanssa miltä soitto kuulostaa. Mikkien korkeuksilla ja konkkien arvoilla ei
siinä vaiheessa ole vittuakaan väliä

 

[Tenebrae Aeternae]

Sain vihdoin Evertune-kepin tilattua. Tässä kun on vuosien varrella ollut kymmeniä lähinnä mustia, valkoisia ja punaisia kitaroita, niin ajattelin sitten napata vähän kirpeämpää vaihtoehtoa tällä kertaa. Saapa nähdä alkaako kyllästyttää jossain kohtaa. Solarin hommasin kun aiempi Solar on ihan hemmetin hyvä ja monipuolinen kitara, vaikka näyttääkin silkalta hevikeihäältä. Hyvin balanssissa olevat passiivimikit puolituksineen antaa melko laajan soundiskaalan. Ai niin, onpa eka seiskakin itselleni. Jostain syystä olen onnistunut niitä välttelemään tähän asti (johtuu varmaan siitä että v*tuttaa tuo geneerinen youtube hevi minkä nykyään melko vahvasti assosioin ylimääräisiin kieliin kitarassa). Piti femmabassokin saada kaveriksi, sellaisesta onkin jo kokemusta ja tulemme ihan hyvin toimeen keskenämme.

 

[pappatech]

Meitsikin on vähän niin kuin katselemassa seiskaa. Tai oon katselemassa 24 nauhaista metallikirvestä, mutta saa kai olla 7 kieltäkin. Tiedustelu on vetämässä yhdestä RG prestige seiskasta, mutta oon katellut Ibanezin AZ-sarjaa, ESPitä jne. Pitää ny koittaa kahtoa rauhassa.

Tuossa tuo nykyinen ykköskitara. Läks keuliin aika nopsaan, kun starttailin monen vuoden akkarin soittelun jälkeen ensin Tokain stratolla, sitten yhdellä palakitaralla ja sit törmäsin käytettyjen palstalla tähän.

Suhrin standard custom siis. Koa-runko tuommoisella brown burst -värityksellä. 1-piece Wenge-kaula. Kelluva talla, tonessa coil split, joku hurinan poisto elektroniikassa (toimii pirun hyvin), rosterinauhat, lukkovirit jne. Säädätin hiljattain paikallisella sepällä täyteen iskuun.

Ainoa miinus tässä oikeastaan nauhojen määrä, kun soittelen vanhasta muistista aika paljon sellaista, jossa sais 24 nauhaa olla, mutta kyllä tällä muuten vetää aika lailla kaikenlaista.

Neuralin Quad Cortex:kin tuli ostettua, niin ihan makeaa soundia lähtee bluesista metalliin. Petruccin uudesta plugarista tehty mallinnus leadisoundina ja Matchless DC30 vahvarista tehty mallinnus blues-soundina varmaan ykkösinä. Ja hirveästi ois edelleen tutustumistakin Quad Cortexissa.

 

[Ad_Astra]

Maidenin Somwehere In Time soundia hakusessa TH-U:n Rockguy paketilla (Scholz Rockman).
Alkaa muistuttaa niitä Gallien Krueger 250ML/2000CPL mitkä mulla joskus oli

 

[_banaani_]

Harley Benton SC-Custom Plus EMG FR VBK

Electric Guitar Deluxe Series, Body: Okoume, Neck: Nyatoh, Neck attachment: Set-in, Fretboard: Jatoba, Fretboard inlays: White pearloid trapezoids, Binding: Ivory, Neck profile: Modern C - Thickness at the 1st fret: 20.5 mm; Thickness at the 12th...

www.thomann.de

Mikä tässä on vika? Vain 5 arvostelua ja ei juuri juttua missään, muita malleja yleensä myyty hulluna. Tuossa olisi kuitenkin FR 1000 ja EMG Retro Active Hot 70 siedettävään hintaan.

Ainakin ollut myynnissä vasta alle vuoden.

 

[BongisKhan]

Harley Benton SC-Custom Plus EMG FR VBK

Electric Guitar Deluxe Series, Body: Okoume, Neck: Nyatoh, Neck attachment: Set-in, Fretboard: Jatoba, Fretboard inlays: White pearloid trapezoids, Binding: Ivory, Neck profile: Modern C - Thickness at the 1st fret: 20.5 mm; Thickness at the 12th...

www.thomann.de

Mikä tässä on vika? Vain 5 arvostelua ja ei juuri juttua missään, muita malleja yleensä myyty hulluna. Tuossa olisi kuitenkin FR 1000 ja EMG Retro Active Hot 70 siedettävään hintaan.

Useamman HB-kitaran omistajana sanoisin, että ei luultavasti mikään. Harley Benton on Thomannin oma merkki, eli mitään välikäsiä ei ole, perinteiseen markkinointiin ei uppoa kovin paljon rahaa ja kitarat tehdään kaikki kaukoidässä. Yhdessä nämä tekijät mahdollistavat erinomaisten soitinten valmistamisen hyvin kohtuulliseen hintaan. Laadunvalvonta on toki hieman vaihtelevaa ja tehdassäädöt on usein vähän mitä sattuu, mutta toisaalta uuden kitaran joutuu joka tapauksessa säätämään itselleen mieluiseksi ja T-kaupan kanssa palautukset on helppoja, jos soitin ei miellytäkään.

Toki silloin lähemmäs parikymmentä vuotta sitten kun näitä HB-soittimia alettiin valmistamaan, laatu oli oikeasti todella paljon heikompaa. Näiltä ajoilta merkille jäi joidenkin mielissä kohtuullisen huono maine, mutta sittemmin systeemi on hankintaketjuineen saatu mitä ilmeisimmin toimimaan ja nykyään nämä kyllä tarjovat aivan lyömätöntä bang/buck-suhdetta. Korkinhaistelijat toki edelleen katsovat näitä nenänvarttaan pitkin, ja maksavat mieluummin nelinkertaisen hinnan saadakseen eri tarran lapaan, ja kaukoidän minimipalkkatyöntekijän asemesta länsimaalaisen minimipalkkatyöntekijät laittamaan kasaan ne massatuotetut CNC-koneistetut osat ja kiinasta bulkkina tulevat elektroniikat. Henkilökohtaisesti en ole ikinä nähnyt mitään syytä sille, miksi muutama suhteellisen simppeli ja helposti massatuotettava puunpala ja nippu toisen maailmansodan aikaista elektroniikkaa maksaisi edes tuhatta euroa, useammista puhumattakaan.

Jos kiinnostaa niin ei muuta kuin tilaukseen vaan. Jos ei miellytäkään, niin takas sinne mistä on tullutkin, 30 päivän palautusoikeus ilman mitään ihmeempiä ehtoja.

 

[lmu2002]

Maidenin Somwehere In Time soundia hakusessa TH-U:n Rockguy paketilla (Scholz Rockman).
Alkaa muistuttaa niitä Gallien Krueger 250ML/2000CPL mitkä mulla joskus oli

No hep! Hienoa menoa. Tulipa itsekin kokeiltua somewhere soundia joku aika sitten ja tein tämmösen kimaran aikani kuluksi. Korvakuulolta kun en ole mikään nuotinlukija enkä muutenkaan jaksa kopioida soittoa nuotilleen. Melko luomuna tuli soundi tähän. Sulla kuuluu jokin chorus tms. siinä?

 

[Ad_Astra]

No hep! Hienoa menoa. Tulipa itsekin kokeiltua somewhere soundia joku aika sitten ja tein tämmösen kimaran aikani kuluksi. Korvakuulolta kun en ole mikään nuotinlukija enkä muutenkaan jaksa kopioida soittoa nuotilleen. Melko luomuna tuli soundi tähän. Sulla kuuluu jokin chorus tms. siinä?

Joo, chorus on tuo Somewhere/Seventh Son soundin tärkein elementti. Noissa Gallien Kruegereissa, mitä käyttivät noilla levyillä, oli ne vahvarin omat chorukset. 250ML (SIT) chorus on on/off kytkimellä ainoastaan ja 2000CPL (7th son) hieman enempi säätövaraa.
Vieläkin harmittaa kun ne möin pois. Mahtavia laitoksia olivat.

Tämmöinen on TH-U:n Rockman malli. Irtoaa hyvät kasarit

 

[Jack W]

Ainakin ollut myynnissä vasta alle vuoden.

HB:n SC-sarjan kallein malli, siksi myyntimäärät pieniä.

 

[R+L=J]

Aina tykänny paljon Michael Romeon kitaroinnista ja hienoa että herra jaksaa vieläkin tehdä todella tyylikästä, teknistä ja melodista soitantaa, erityisesti tykkään noista lopun sweepeistä, so good
Tulevalta soololevyltään siis joku pätkä tuolla videolla

 

[Ad_Astra]

Mihin sulla on kiire? :-D Ja toisekseen, kun korva on oikeasti kehittynyt, korvakuulolta opettelu ei ole juuri sen hitaampaa, varsinkin jos kyseessä on yhtään yksinkertaisempi biisi.

Ei nyt sinänsä mihinkään ole kiire. Teen noita covereita nopeasti, alta pois ja seuraavaan, unohtaen edellisen.

Enpä nyt muutenkaan oikein katso kuin pääpiirteittän sooloissa mistä päin vedellään milloinkin, mitä tausta vetää sekä mikä sävellaji. Sitten annetaan mennä armottomasti.. Jos tuttu biisi niin voi kuulostaa
tutulta, jos tuntemattomampi niin menee täysin omia polkuja

 

[pappatech]

Aina tykänny paljon Michael Romeon kitaroinnista ja hienoa että herra jaksaa vieläkin tehdä todella tyylikästä, teknistä ja melodista soitantaa, erityisesti tykkään noista lopun sweepeistä, so good
Tulevalta soololevyltään siis joku pätkä tuolla videolla

Joo Romeollahan on makeita juttuja ja tosi vaivaton tyyli. Se eka soololevy oli yllättävän kova, pitäs tuohon uuteenkin tutustua.

Ja Symphony X:llähän kanssa useampi varsin asiallinen levy, jossa myös tiukkaa kitarointia. En oo koskaan nähnyt bändiä livenä ja videoiden perusteella en oo varma haluanko nähdäkään Oli aika kornin näköistä menoa, kun koitin jotain pätkää Youtuubista katella.

 

[pappatech]

Useamman viikon tässä kipuillut hankinnan kanssa, katellut käytettyjä, soitellut kitarasepille yms., kun on uupunut tosiaan 24-nauhainen soittopeli, jolla vedellä ysärimetallit, Dream Teatterit sun muut.

Floikalliset käy vaan pahasti silmään, niitä ois saanu muusikoiden netistä käytettynä vaikka minkälaisia ja yksi Ibanezin Prestige oli jo aika lähellä liipaisuakin. Ibanezin AZ-sarja ois kanssa kiinnostanut, mutta kun sekin käy jotenkin silmään, syypäänä ehkä ne vähän tympeät väritykset plus headstock. Niin päädyin sitten linkin kitaraan:

Pro-Mod DK24 HH 2PT CM QM, Caramelized Maple Fingerboard, Chlorine Burst

Charvel® turns modern high performance on its head with the new Pro-Mod DK24 HH 2PT CM QM, a brazen instrument for the progressive guitarist searching for an unparalleled spectrum of sound.

www.charvel.com

Ei minkään näköistä kokemusta Charveleiden laadusta tai esim. kaulasta. Ibanezin Jaappanin laadulle eivät pärjänne, mutta jos ja kun käyttää reippaan satkun ja säädättää paikallisella sepällä tiptop, niin ei luulis olevan yleisessä soitettavuudessa enää suurta eroa. Jos siis kaula vaan natsaa..

 

[Lare]

Mikähän on järkevä tapa saada soitettua sähkökitaraa ja bassoa tietokoneen ja kuulokkeiden kautta? Eli softa ja laitteet. Jotain efektejä/pedaaleja olisi myös kiva saada. Ja mielellään ei mitään kalleinta vaihtoehtoa.

Tähän saakka vetänyt Voxin kuulokevahvistimilla, mutta kitaralla kaipaisi enemmän vaihtoehtoja soundille. Passiivisella bassolla taas alkaa särkemään herkästi, jos soittaa liian kovaa, kun taas aktiivisella bassolla ei samaa ongelmaa ole. Eli potku loppuu bassovahvistimesta.

Edit: USB-Midikoskettimet tekisi myös hankkia, eli plussaa, jos ne saa myös kiinni.

 

[pappatech]

^ mulla ei oo suoraa kokemusta itellä Neural DSP:n plugareista, mutta niitä käytetään hirveästi. Tsekkaa: Plugins – Neural DSP

Ei noiden kanssa varmaan sen kummallisempaa tarvii kuin plugarin asennuksen ja koneesta kuulokelähdön. Muitakin plugareita tai tapoja on, mutta noi Neuralin soundit on todella laadukkaita.

En osaa ihan suoraan sanoa, miten nuo midi-koskettimet kannattaa ottaa matkaan.. Ehkä joku DAW-softa, vaikka nyt Reaper vois ajaa asiansa. Mulla on vähän alkutekijöissä itelläkin tää setupin rakentelu ja nauhoittelu, vaikka soittanut oon vuosikymmeniä. Täällä on varmaan jotain kotistudiopuoliammattilaisia, jotka osaa sanoa ja jos ei, niin muusikoiden netistä viimeistään löytyy.

Ja sen verran Neuralista on kyllä kokemusta, että ostin niiden Quad Cortex -efektiprosessorin. Soundimaailmaa löytyy suunnilleen niin paljon kuin keksii kokeilla tai latailla netistä. Kontrolleripedaalia huutais vielä itellä, että pääsis pelaan wahilla ja whammyilla. Tuolla hintaa jo lähemmäs pari kiloa, niin en lähtenyt ekana suosittelemaan, mutta toimis tämäkin sekä kitaralla että bassolla ja löytyy parit inputit kuin myös kuulokelähtö.

 

[Bladekill]

Mikähän on järkevä tapa saada soitettua sähkökitaraa ja bassoa tietokoneen ja kuulokkeiden kautta? Eli softa ja laitteet. Jotain efektejä/pedaaleja olisi myös kiva saada. Ja mielellään ei mitään kalleinta vaihtoehtoa.

Tähän saakka vetänyt Voxin kuulokevahvistimilla, mutta kitaralla kaipaisi enemmän vaihtoehtoja soundille. Passiivisella bassolla taas alkaa särkemään herkästi, jos soittaa liian kovaa, kun taas aktiivisella bassolla ei samaa ongelmaa ole. Eli potku loppuu bassovahvistimesta.

Edit: USB-Midikoskettimet tekisi myös hankkia, eli plussaa, jos ne saa myös kiinni.

Jos soitat metallia niin joku Neural DSP plugari tai useampi, Focusrite Solo tai vastaava interface ja siihen monitor kuulokkeet tai mitkä ikinä haluat.

Imo Neural DSP on selkeästi parhaimman kuuloisin plugari metalli/rock musiikille, mutta tuohon ja kilpaileviin tuotteisiin saa jonkinlaisen trial version niin voit kokeilla itse ja sen perusteella päättää. Muita vaihtoehtoja on Bias FX 2, TH-U, Amplitube etc.

Jos haluat DAW:n niin Reaper on halpa ja hyvä.

 

[pappatech]

Mulla käväs testissä IK Multimedian Axe I/O. Sekin ajais varmaan asiansa ihan hyvin tuossa kuviossa ja siinä saa matkassa tuon Amplitube-lisenssin ja kasan kaikkea muutakin softaa.

Lähetin ite tuon takas, kun en halunnu systeemiä, että tarvis olla aina kone matkassa ja päällä, jos haluaa soittaa, enkä edes tullu testailleeksi kovin laajasti, että osaisin sanoa soundeista, mutta ihan tykätty laite kuuluu olevan entry level -hintaluokassa.

Mut joo, tarvii toki jonkun audio interfacen, en tiedä mikä aivojumi oli eilen, mutta on vähän naftisti tuloja instrumenteille pelkän tietokoneen kanssa

 

[lmu2002]

Jos haluaa edukkaan setin niin BiasFx2 maksaa tällä hetkellä 43€ (30 styrkkaria). Siinä on myös bassostyrkkareita mukana. Mutta yksi oivallinen (ja ilmainen) bassoplugari on Bass Professor jota olen itse käyttänyt paljon. Siitä saa nopeasti hyvän soundin bassolle.
Äänityssoftaksi Cakewalk. Sekin on ilmainen. Ja todella hyvä.
Äänikortiksi käytetty Presonus, Focusrite tms. Niitä löytää 50-100€ väliin ihan ok.
Muutahan ei alkuun tarvita.

 

[Tenebrae Aeternae]

Reaper on ihan pirun hyvä vaihtoehto ikuisen trialinsa kanssa. Itse aikanaan hyppäsin vuodeksi pois Reaperin käytöstä Cakewalkin käyttäjäksi, vielä kun se maksoi maltaita. Tuon tonnin sijoittamisen lopputulos oli että liian epävakaa ja raskas ja myönsin suosiolla tappioni. Reaper on mulla ollut aina supervakaa, kevyt ja ehdoton workflow kuningas. Sen kanssa kyllä pääsee halutessaan säätämään kun kaikki on valikoista lähtien muokattavissa. Sitä en osaa sanoa miten nykyinen Cakewalk toimii, ehkä pitäisi joskus koittaa kun sillä taitaa saada vanhat Sonar X3 projektit auki. Ihan hyvä DAW se jo silloin oli, muutamalla omalla koukulla mutta toimintavarmuus on liian tärkeä juttu.

Ai niin, välttäkää noita first gen Scarletteja.. jos on aktiivimikit niin erityisesti. Preampit clippaa niissä superhelposti mutta tuo on jo 2nd gen vermeissä fiksattu.

Allekirjoittaneella on maanantaina uuden kitaran (ja basson.. ja räkin lihottamisen) päivä. Kirjoittelen Evertunesta jotain kunhan pääsee tutuksi sen kanssa.

 

[pappatech]

Reaperin kanssa kannattaa ehkä sit varautua pieneen opetteluun, jos ei oo aiempaa kokemusta vastaavista softista. Nimim. kaiken saa googlata ja ihmetellä

Omakin Charvel maanantaina perillä. Ois pitäny ottaa pakettina noutopisteeseen, niin ois saattanu olla jo eilen noudettavissa, mutta otin kotiinkuljetuksella. Mielenkiinnolla odotan, mikä tatsi on suoraan paketista.

Jotain vireongelmia porukka on raportoinu niiden DK24:n lavan kieltenpidikkeiden kanssa ja jotkut sit vaihtaneet korkeudeltaan säädettäviin virittimiin. Sillä sais kolme hunttia lisää arvoa kitaralle, kun vaihtais noi virittimet, teettäis luisen satulan ja täyssäädön samalla. Kahtoo tuntuuko olevan tarvetta. Omiaanhan noista ei sais ikinä poies, jos myy eteenpäin.

 

[Eman Resu]

Mikähän on järkevä tapa saada soitettua sähkökitaraa ja bassoa tietokoneen ja kuulokkeiden kautta? Eli softa ja laitteet. Jotain efektejä/pedaaleja olisi myös kiva saada.

Multi-efekti, jossa mallinukset + USB + Midi I/O? = Toimii, mutta ei välttämättä ole se halvin vaihtoehto (tyyliin "Boss GT-100").

Alle satasella saa USB-äänikortin ("Behringer U-Phoria UMC204HD" / "PreSonus AudioBox USB 96 25th Anniversary Edition" löytyivät ekoina), mutta sitten ne mallinukset täytyy ottaa jollain mulla keinolla. Omissa (Line6 TonePort UX-2 & DigiTech RP250) on ne mallinukset & USB, mutta puuttuu se midi. Olispa emoissa se game(/midi)port vielä, niin se midi ei olisi ongelma. (Nykyään täytyy soittaa synat itse, sen sijaan että kone soittaisi ne midin kautta, kuten aikoinaan. Kitaroissa ja bassossa on jo tarpeeksi sitä tekemistä & soittamista, muutenkin.)

 

[Tenebrae Aeternae]

Jotain vireongelmia porukka on raportoinu niiden DK24:n lavan kieltenpidikkeiden kanssa ja jotkut sit vaihtaneet korkeudeltaan säädettäviin virittimiin.

Aika jännä, yleensähän noita kieltenohjaimia käytetään nimenomaan virevakauden parantamiseen. Saattais mennä jo sillä että liukastaa ne ohjaimet ja satulan haluamallaan konstilla.

Reaperin kanssa kannattaa ehkä sit varautua pieneen opetteluun, jos ei oo aiempaa kokemusta vastaavista softista. Nimim. kaiken saa googlata ja ihmetellä

Tuohan on sinänsä totta minkä hyvänsä DAWin kohdalla. Mutta joo Reaperin tarjoamat mahdollisuudet vie kyllä käsittämättömän syvälle kaninkoloon jos sinne haluaa sukeltaa.

 

[pappatech]

Aika jännä, yleensähän noita kieltenohjaimia käytetään nimenomaan virevakauden parantamiseen. Saattais mennä jo sillä että liukastaa ne ohjaimet ja satulan haluamallaan konstilla.

Joo, en tunne tota mekaniikkaa sen tarkemmin, mutta sanotaan, että strato-mallin lapa on jo lähtökohtaisesti rakenteeltaan virheellinen (liian suora tjsp.), minkä takia niissä käytetään useimmiten sitä yhtä ohjainta. Charvel vaan päätynyt käyttämään näköjään kahta syystä X.. Se missä ne revikoiden perusteella ainakin toimii, on sen estämisessä, ettei kielet jää soimaan satulan jälkeen.

Mut joo, pitää kahtoa onko mitään ongelmaa vai ei. Tuossa mun Suhrissa ei oo mitään ohjaimia, mutta on laadukkaat ja korkeudeltaan säädettävät lukkovirit ja kyllä tuossakin saa G-kieltä olla virittelemässä. On tosin ei-floikkamallinen kelluva tallakin, mikä lienee aina enemmän tai vähemmän kompromissi vireisyyden kanssa.

Pitää kahtoa, näissä on nyt molemmissa toi Gotohin 510 -talla kelluvana. Toisen vois myöhemmin blokata, niin ois helpompi käyttää vähän eri vireitäkin.

 

[Tenebrae Aeternae]

Joo, en tunne tota mekaniikkaa sen tarkemmin, mutta sanotaan, että strato-mallin lapa on jo lähtökohtaisesti rakenteeltaan virheellinen (liian suora tjsp.), minkä takia niissä käytetään useimmiten sitä yhtä ohjainta. Charvel vaan päätynyt käyttämään näköjään kahta syystä X.. Se missä ne revikoiden perusteella ainakin toimii, on sen estämisessä, ettei kielet jää soimaan satulan jälkeen.

Mä jouduin ainakin demppaamaan fender-lavan ns.kahdesta kohtaa, kun jäi nimittäin soimaan hieman ohjaimien molemmilta puolilta. Kyllä se varmasti sitä jälkisointia hieman vähentää, ja jos ei äänittele niin eipä sillä mitään väliä edes ole. Eiköhän sieltä ihan kelpo kitara saavu, ja ne asiat mitkä itseä häiritsee on lähes poikkeuksetta tosiaan fiksattavissa tavalla tai toisella, yleensä melko simppelistikin (mä tosin olen krooninen näpertäjä). Uusi instrumentti tuo aina kivasti lisää motivaatiota soitteluun.