Kitaran soittaminen

Ei nämä mitään jousisoittimia ole, eikä ne mihinkään väänny. Kaikki pois vaan. On huomattavasti helpompaa putsauskin.

Tosiaan jos teräsvillaa löytyy (tai joku 2000 hiomapaperia) niin niillä paskat pois joka puolelta. Levittelet öljyt, eli otelaudalle nauhojen väliin ja sitten pumpulipuikolla hyvä levittää sinne nauhojen viereen.
Keität kahvin ja käyt tupakalla ja sitten pyyhit öljyt veks ja uudet kiinni.

Bassoon sitten soittotatsista riippuen kierroksia viritystapin ympärille. Jos soittaa kovalla kädellä niin ainakin yksi kokonainen kierros.

Ylempänä mulla oli kirjoitusvirhe, eli 4-5 kielisillä G on korkein kieli, eli 45 paksuinen yleensä.
Vaihdan aina kielet yksi kerrallaan jotta saan heti vireeseen ja pysymään vireessä. Jos on vaahteraa otelauta ei siinä ole mitään puhdistettavaa. Ruusupuussa nyt joskus mutta ei mitään sellaista mikä pitäisi tehdä joka kieltenvaihdon yhteydessä. Teräsvillat ja hiomapaperit unohtaisin suoriltaan.

Ns. normaaliin virityskoneistoon bassossa on vain yksi tapa asentaa kielet. Katkaise kieli jonkin verran yli virityskoneiston (Fenderissä n 10cm) ja työnnä kielen pää tapin keskelle pystyssä. Tämän jälkeen taita kieli loven ulkopuolelle jonka jälkeen kieli kierretään nupista! tapin ympäri niin että se kiertyy ylhäältä alaspäin järjestyksessä. Älä kierrä kieltä nupin ympäri käsin vaan anna koneiston tehdä se, ja tuet kädellä että kiertyy nätisti järjestyksessä. Kielen on hyvä olla tapin ympärillä 2-3 kierrosta riippuen kielen paksuudesta.

Kitaroissa voi olla variaatioita kielten asennuksessa mutta bassossa ei.
 
Ruusupuussa nyt joskus mutta ei mitään sellaista mikä pitäisi tehdä joka kieltenvaihdon yhteydessä.
Niin no, riippuu varmaan, mikä se kielten vaihtoväli on :D Kyllähän sitä paskaa kertyy, jos paljon soittaa ja kielten vaihtoväli on se kerran pari vuoteen.

Ite laiskana vaihtaa sen verran harvoin, että aina kaikki kielet (kitarasta) irti, otelaudan putsaus + öljy ja kielet paikalleen. Pysyy otelautakin kondiksessa eikä kuivahda.
 
Nykyisin, jos ostaisin teräskielisen akkarin, ja siinä tuntuisi olevan talla (se kopan puoleinen pääm jonka päällä kielet on) liian korkea, ottaisin pingviini -jäätelötikun, ja tekisin siitä uuden tallapalan. Kyllä silläkin pystyy soittamaan. Sitten kun on saanut sen jäätelötikun tuunattua halutunlaiseksi, niin sitten se kourassa kitarakauppaan ja sieltä 2 eurolla uutta muovitallapalaa, jonka sitten muokkaa samanlaiseksi kuin tuo jätski tikku.

Omassa jammun LL6 kitarassa tuollainen itse pieleen muokkaamani tarvike tallapala. Lisäksi vähän jotain pahvia vielä alla, kun itse tuunatusta tuli niin hyvä. Tästä olen päätellyt, että pelkkä jäätelötikku voisi olla ihan riittävä, eikä tartte edes ostaa mitään tarvikemuoviakaan.

Kitaran alkuperäinen tallapala on tallessa. On lähes puolisenttiä korkeampi, kuin tuo itse tuunattu.
 
Vaihdan aina kielet yksi kerrallaan jotta saan heti vireeseen ja pysymään vireessä. Jos on vaahteraa otelauta ei siinä ole mitään puhdistettavaa. Ruusupuussa nyt joskus mutta ei mitään sellaista mikä pitäisi tehdä joka kieltenvaihdon yhteydessä. Teräsvillat ja hiomapaperit unohtaisin suoriltaan.

Millä tavalla kieli alkaa heti pysymään vireessä vs kaikki pois? Kyllä ne vaahteraotelaudatkin kaipaa välillä puhdistamista. Riippuen toki siitä onko lakattu vaiko ei. Teräsvillat ja hiomapaperit taas mallia rälläkällä sentin rakoja tekemään?
 
Nykyisin, jos ostaisin teräskielisen akkarin, ja siinä tuntuisi olevan talla (se kopan puoleinen pääm jonka päällä kielet on) liian korkea, ottaisin pingviini -jäätelötikun, ja tekisin siitä uuden tallapalan. Kyllä silläkin pystyy soittamaan. Sitten kun on saanut sen jäätelötikun tuunattua halutunlaiseksi, niin sitten se kourassa kitarakauppaan ja sieltä 2 eurolla uutta muovitallapalaa, jonka sitten muokkaa samanlaiseksi kuin tuo jätski tikku.
Luutahan se tallapalakin kannattas olla. Kovempaa materiaalia kuin muovit tai mitkään jäätelötikut, kestää paremmin ja voi soida vähän puhtaammin. Taitaa maksaa tarvikkeena huikeat 7 euroa, etten tiedä onko tuo se paikka, missä kannattaa säästää, jos ite vaihtaa.

Muutenkin itellä vähän toinen suhtautuminen soittopeleihin kuin "pystyy silläkin soittamaan".. Mieluummin soitin kerralla kuntoon, ettei jarruta soittamista ja sen jälkeen keskittyy vaan soittamiseen. Saatto olla parin sadan luokkaa tuo kertainvestointi, kun remontoitiin tuo oma akkari ja siihen saatto mennä uuden satulan kanssa myös uus tallaluukin, mutta ei oo tarvinnu sen jälkeen koskea ja on saanu olla jo aika arvokasta peliä, ennen kuin on tuntunut tai kuulostanut merkittävästi paremmalta.
 
Millä tavalla kieli alkaa heti pysymään vireessä vs kaikki pois? Kyllä ne vaahteraotelaudatkin kaipaa välillä puhdistamista. Riippuen toki siitä onko lakattu vaiko ei. Teräsvillat ja hiomapaperit taas mallia rälläkällä sentin rakoja tekemään?
En tiedä vaikuttaako vai ei mutta näin tekemällä on basso heti vireessä ja pysyy.

En tiedä mistä repäsin ton hiomapaperin. Et maininnut siitä mitään :)

Oikeestaan mun pääpointti sun lainaukseen oli kielen asennus virityskoneistoon. Sen voi tehdä vain yhdellä tavalla oikein.
 
Luutahan se tallapalakin kannattas olla. Kovempaa materiaalia kuin muovit tai mitkään jäätelötikut, kestää paremmin ja voi soida vähän puhtaammin. Taitaa maksaa tarvikkeena huikeat 7 euroa, etten tiedä onko tuo se paikka, missä kannattaa säästää, jos ite vaihtaa.
Tuonkin palan joutuu itse tuunaamaan. Ja jammun alkuperäinen on muovia. Itse tuunattu vs alkuperäinen, niin en äänessä huomaa omassa soitossa mitään merkittävää eroa. Siksi mun mielestäni itseopiskelevien akkarisoittajien vaan kantsii säästää ja testata miten vaikuttaa, ja oppia itse sitä säätämistä ja soitintaan.

Tuubistahan löytyy videoita esimerkiksi miten erilainen kansipuu vaikuttaa akkarin ääneen. Pitäisi olla merkkittävä ero, mutta kyllä itse saan aika tarkkaan kuunnella että kuulen niitä eroja. Kyllä siinä kestää itse soittotekniikan opettelussa jo vähintään 5 vuotta, että noilla asioilla on oikein mitään merkitystä. Halvalla vain peli soimaan ja treenaamaan/soittamaan.

Itsellä ei ole käynyt kuin Japanilainen Tokai Lespa sepällä säädettävänä. Hyvä tuli tuli ja nykyisin sitten säädään itse kaikki kitarat samankaltaisiin säätöihin kielten korkeuden ja kaulan suoruuden suhteen.
 
No en tiä. Mulle kävi näin vahingossa kun aivot ei oikein toiminut. Eipä tosin ole menoa yhtään haitannut kun tässä nauhoitellut sitä sun tätä ja kohta levykin valmis. En tosin hakkaa
bassoa kuin hullu vaan kevyemmällä tatsilla soitan sitäkin. Voisi näissä hieman enemmän olla pelivaraa mutta hyvin toiminut.

IMG_9420.jpg
 
Tuonkin palan joutuu itse tuunaamaan. Ja jammun alkuperäinen on muovia. Itse tuunattu vs alkuperäinen, niin en äänessä huomaa omassa soitossa mitään merkittävää eroa. Siksi mun mielestäni itseopiskelevien akkarisoittajien vaan kantsii säästää ja testata miten vaikuttaa, ja oppia itse sitä säätämistä ja soitintaan.

Tuubistahan löytyy videoita esimerkiksi miten erilainen kansipuu vaikuttaa akkarin ääneen. Pitäisi olla merkkittävä ero, mutta kyllä itse saan aika tarkkaan kuunnella että kuulen niitä eroja. Kyllä siinä kestää itse soittotekniikan opettelussa jo vähintään 5 vuotta, että noilla asioilla on oikein mitään merkitystä. Halvalla vain peli soimaan ja treenaamaan/soittamaan.
No, itse opiskelevan akkarisoittajan kannattaa minusta opetella soittamaan, eikä laittaa mitään heiluvia jäätelötikkuvirityksiä tallaluuksi, että se soitin voi olla ihan mitä hyvänsä soittaa.. Kaupasta lompakkoon sopiva soitin, liikkeessä säädöt ja kotiin soittamaan.

Ja kyllähän noi akkareiden erot on aika selkeitä minusta. Yleensä toki mukana tulee sit eri malliset kopat ja niiden vaikutus sointiin, mutta siis kuuro saa olla, jos joku Gibsonin JS-200 ja Martinin 00-18 ei soi eri tavalla :D Jotain Martinin vertailua kuuntelin, missä siis bodymalli sama, kansipuut molemmissa vaahteraa, mutta toisessa koppa ruusupuuta ja toisessa mahonkia. Nää on vähän jo pienempiä eroja, mutta siltikin ihan kuultavissa. Ruusupuulla saattaa olla vähän enemmän ylä-ääniä ja sointi kompleksisempi. Mahongilla sointi taas vähän ehkä selkeämpi ja tasaisempi. Löytyy varmasti Youtubesta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.
 
:)No en tiä. Mulle kävi näin vahingossa kun aivot ei oikein toiminut. Eipä tosin ole menoa yhtään haitannut kun tässä nauhoitellut sitä sun tätä ja kohta levykin valmis. En tosin hakkaa
bassoa kuin hullu vaan kevyemmällä tatsilla soitan sitäkin. Voisi näissä hieman enemmän olla pelivaraa mutta hyvin toiminut.

IMG_9420.jpg
Kyllä tossa basistin silmä vähän lasittuu :)
 
Hakusessa siis sellaista perinteistä P-basso soundia; sellainen tuhti soundi.
Eiks noilla flatwoundeilla yleensä haeta jonkinlaista vintagempaa soundia.. jazziin, vanhaan souliin ja R 'n B:hen jne, jos ja kun noi soi vähän tummemmin ja pyöreämmin kuin punotut kielet. Lähinnä siis sillä, että jos modernia rokkia soitellaan, niin tyypillinen soundi ei ehkä ole ihan sitä mitä noista irtoaa, mutta ostaa ja testaa, niin sillähän tuo selviää.
 
Flatwoundit on oma soundinsa joo ja totuttelua kait vaatii. Itse en pidä flateista. Johtuen siitä tuntumasta, kun itse pidän siitä "kitkan" tunteesta sekä otelautakädellä että soittokädellä varsinkin jos sormin pömpöttelee. Toisaalta, ne basson joskus harmittavat sivuäänet minimoituu kyllä flateilla samaisesta kitkan puutteesta. Mutta itse pidän kyllä kaikesta naturell sivuäänistä musiikissa. Steve Harris kolistelee menemään flatwoundeilla.

EDIT: Mulla siis ei ole ollut flatteja ikinä kiinni, mutta on tullut tuttavan luona kokeiltua.
 
Soittelin Tonefesteillä Viitasaaren OM hollow bodylla, jossa oli flätit kiinni ja ei kyllä mitään käyttöä omassa soitossa. Aika kummallisen tuntuiset oli näpeissäkin, vaikka varmaan tottuis ajan kanssa.

Joku Timo Kämäräinenhän niillä soittelee jazz-keikkansa ja soundaa pirun hyvältä, mutta tähän meikäläisenkin enimmäkseen soittamaan musaan väärät kielet.
 
Ensimmäinen "biisini" ever, käykää haukkumassa:lol::

Ihan inan jossain oli havaittavissa pientä falskiutta rytmissä, muuten soitannallisesti ihan kiva. Biisin nimi kyllä viittaisi vähän vielä tuhdimpaan kamaan :D Siitä se lähtee, ei kun uutta suo... putkeen!
 
Ihan inan jossain oli havaittavissa pientä falskiutta rytmissä, muuten soitannallisesti ihan kiva. Biisin nimi kyllä viittaisi vähän vielä tuhdimpaan kamaan :D Siitä se lähtee, ei kun uutta suo... putkeen!
Joo varmaan falskiutta vähän joka paikassa. Eihän sitä tiedä kuinka tuhtia tulossa, tää oli vaan intro..:)
 
Ensimmäinen "biisini" ever, käykää haukkumassa:lol::

En löytänyt ite varsinaisesti Deviniä tuosta, mutta peukkua tekemiselle.

Kuuntelin näillä Sonyn aika tunkkaisilla vastameluilla, notta pitäs vielä tsekata noista tasaisemmista monitoreista, joilla kuulis tuon stereokuvankin kunnolla, mutta ehkä miksauksen ja soundien puolesta vois miettiä jotain ratkaisua sille, kun soundi menee kolmannen kitaran mukaan tullessa aika puuroksi. Kaikki varmaan aika läjässä stereokuvassa ja jatkoa ajatellen vois ehkä funtsia, miten noita sais vähän levitetyksi ja soimaan ilmavammin, niin yksittäiset jutut erottuis sit paremmin.

Ehkä vähän alapäätäkin pois kitaroista, mutta tää sillä varauksella, että nää luurit on ihan tuskaisen bassokkaat.
 
Viimeksi muokattu:
Eipä ole ollut mitään syytä vaihtaa noita kun homma toimii, niin mikäs siinä sitten.
Noissa on mittaa sen verran että saat ne vielä asennettua oikeinkin. Irti ja työnnät ton kielen pään sinne tapin sisään. Saat varmasti kokonaisen kierroksen vielä kierrettyä tapin ympäri.
 
Noissa on mittaa sen verran että saat ne vielä asennettua oikeinkin. Irti ja työnnät ton kielen pään sinne tapin sisään. Saat varmasti kokonaisen kierroksen vielä kierrettyä tapin ympäri.

Niin. Suhteellinen käsite tuo "asennettua oikein". Kerran pysyy kiinni, eikä lähde irti soitellessa, eikä vireongelmia, niin onko väärin asennettu? Ei ehkä oikeaoppinen,
mutta jos toimii niin turha lähteä ropeltamaan IMO. Kun parin vuoden päästä vaihtaa kielet, niin sitten mennään oikeammalla tavalla =)
 
En löytänyt ite varsinaisesti Deviniä tuosta, mutta peukkua tekemiselle.

Kuuntelin näillä Sonyn aika tunkkaisilla vastameluilla, notta pitäs vielä tsekata noista tasaisemmista monitoreista, joilla kuulis tuon stereokuvankin kunnolla, mutta ehkä miksauksen ja soundien puolesta vois miettiä jotain ratkaisua sille, kun soundi menee kolmannen kitaran mukaan tullessa aika puuroksi. Kaikki varmaan aika läjässä stereokuvassa ja jatkoa ajatellen vois ehkä funtsia, miten noita sais vähän levitetyksi ja soimaan ilmavammin, niin yksittäiset jutut erottuis sit paremmin.

Ehkä vähän alapäätäkin pois kitaroista, mutta tää sillä varauksella, että nää luurit on ihan tuskaisen bassokkaat.
Joo aika puuroa se on kyllä omaankin korvaan, mutta kun tällä hetkellä omat kyvyt miksaajana on luokkaa "lasketaanpa vähän tämän kitaran voluumia" niin ei kauhesti ole laatutuotantoa tulossa. Pitäis tosiaan vähän katsella miten noita säätöjä tekee, että kuulostaisi edes vähän ammattimaisemmalta.
 
Niin. Suhteellinen käsite tuo "asennettua oikein". Kerran pysyy kiinni, eikä lähde irti soitellessa, eikä vireongelmia, niin onko väärin asennettu? Ei ehkä oikeaoppinen,
mutta jos toimii niin turha lähteä ropeltamaan IMO. Kun parin vuoden päästä vaihtaa kielet, niin sitten mennään oikeammalla tavalla =)
Ihan kuin vaan, mutta itse laittaisin nuo oikein vaikka olisi vain lainasoitin kokeilussa. En tiedä mitä kenellekin tarkoittaa "ei vireongelmia" mutta bassossa se tarkoittaa että sitä ei tarvitse viritellä edes joka viikko ellei viritystappi ole osunut johonkin. Ja voihan tuo toimiakin mutta jos ei muuta niin näyttää hirveältä :)
 
Ihan kuin vaan, mutta itse laittaisin nuo oikein vaikka olisi vain lainasoitin kokeilussa. En tiedä mitä kenellekin tarkoittaa "ei vireongelmia" mutta bassossa se tarkoittaa että sitä ei tarvitse viritellä edes joka viikko ellei viritystappi ole osunut johonkin. Ja voihan tuo toimiakin mutta jos ei muuta niin näyttää hirveältä :)

Eli siis myönnät itsekin että voi olla vain ulkonäkökysymys? Hyvin tässä vedetty levy purkkiin just ja tappeihin koskettu vain kun piti vetää drop a vireessä.
 
Joo aika puuroa se on kyllä omaankin korvaan, mutta kun tällä hetkellä omat kyvyt miksaajana on luokkaa "lasketaanpa vähän tämän kitaran voluumia" niin ei kauhesti ole laatutuotantoa tulossa. Pitäis tosiaan vähän katsella miten noita säätöjä tekee, että kuulostaisi edes vähän ammattimaisemmalta.
Kun en oo saanu vielä kuunneltua monitoreista, niin en oo varma, mutta siis jos olit panoroinu jokaisen kitararaidan vaan keskelle, niin kuin arvaisin, niin siinä käy helposti niin, että ne kitarat soi vaan toistensa päälle peittäen toisiaan ja sit ei saa oikein selvää, mitä tapahtuu.

Että eka mitä varmaan vois kokeilla, niin levittää vaikka sen vitossointukomppikitaran ihan laitoihin. Voit vaikka tuplata sen raidan, pudota muutama desibeli volaa kummastakin, koska vola kasvaa em. tuplauksesta, lisää toiselle tuplatulle raidalle muutaman millisekunnin delay, niin sen jälkeen sulla ei oo sielä keskellä enää ihan noin sekamelskaa vaan se komppikitara soi mukavasti enemmän taustalta, sillai laajasti ja noista melodiajuttuja soittavista kitaroista saanee paremmin selvää.

Ja jos sinne keskelle jää vielä pari raitaa ja peittävät toisiaan, niin kokeilee panoroida toista pikkaisen sivuun, pudottaa volaa jne. kuulostellen, milloin soundais paremmalta / selkeämmältä.

Ja varmaan jossain muusikoiden netissä saa sitten ihan ammattilaistenkin vinkkejä, mutta tässä tämmöstä kotinauhoittelijan tuubaa, millä ny vois liikkeelle päästä :D
 
Kiitos pappatech vinkeistä, yritän viilailla. Ableton livellä värkkäilen ja on kyllä hyvin vajavaista vielä osaaminen, mutta katotaan mitä saa aikaan.
 
Miksailusäätäminen putoaa reippaasti samaan tahtiin kuin lähtökohdan materiaali paranee. Valitettavasti. Voi maailman tappiin asti säätää huonosti soitettuja ja huonolla soundilla olevia raitoja ja edelleen ei toimi. Sitten kun ne on kondiksessa niin eipä paljoa tartte.

En siispä itsekään tajua mitään siitä mitä teen mutta tästä vaikka tämä. Rytmikitaraa vain 1kpl per laita. Nembrini Audio Marshall JMP1 ja joku IR. Ei mitään boosteja tms. Yksi yhteinen EQ ja master kanavaan.



EDIT: Sama juttu kuin laulujen kanssa. Muutamia joutunut touhuamaan missä ihan paskoja laulajia ja ei niistä mitään saa aikaan kuin kiillotettua paskaa. Verraten esim kun Göran Edmanin kanssa laitettiin se yksi biisi niin laulut oli niin timanttiset ettei kaivannut mitään kuin minimaalisesti EQ sekä sitten sopivat kaiut.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos pappatech vinkeistä, yritän viilailla. Ableton livellä värkkäilen ja on kyllä hyvin vajavaista vielä osaaminen, mutta katotaan mitä saa aikaan.
Joo, googlaile mistä löytyy sun versioon ne track delayt siihen arrangement view:hen (eli se näkymä, missä oot nauhoittanut). Sille oli 11-versiossa oma pikku namiskansa, mutta 12-versiossa tarvii kaivaa valikosta joku track options tjsp.

Panorointi löytyy taas sieltä toisesta Session-näkymästä raitakohtaisesti. Kannattaa ehkä opetella nimeämään het alkuun ne raitansa jotenkin kuvaavasti, niin helpompi säätää, kun ei lue vaan track 1, 2 ja 3.

EQ-juttuihin viiti ottaa kantaa, vaikka oon jonkun verran testaillu omiin juttuihini. Muutenkin equtan kitarat yleensä vaan Neural DSP:n plugarista suoraan, etten oo tuolla Abletonissa enää tehny EQ:lla kitaroille mitään.

Itelleni ostin tuon Abletonin Suiten ja olis tuhat ja sata kilkatinta, mutta aika heikosti oon jaksanu tutustua ja opetella. Kompressorien kanssa vähän leikin viimeksi.

muoksista. ja siis DAWien kanssa ottaa aikansa, että osaa käyttää sujuvasti, kun noihan on laajoja ja suht monimutkaisia softia. Mulla ainakin meni pitkään sillai, että vitutti alkaa edes nauhoittaan mitään, kun kaiken sai googlata tai kaivaa dokkareista, mutta nyt saa noi perusjutut jo, tyyliin vuoden puolentoista jälkeen, meneen suht sujuvasti.
 
Itsehän en lähtisi tuolla viiveen kanssa tuplailemaan koska se kuulostaa,.. viiveen kanssa tuplaamiselta. Huomattavasti parempi on ne raidat vain äänittää erikseen. Ero on iso.

Myös se että jos se soitto ei ole ihan tarkkaa vaan vähän laahaavaa yms. niin mitäs sitten tapahtuu jos sitä lähtee keinotekoisesti tuplaamaan? Laahaus vain pahenee.

Ja mitä tulee siihen delayn määrään jos noita lähtee tekemään, niin reippaasti vain niitä millisekunteja. Esim. H3000 klassinen MicroPitchShift on toisessa kanavassa 25ms viive.
Joskus kun tuommoisia stereopresettejä tehnyt joillain laitteilla niin kyllä se viive siellä 15-20ms on ollut kanavien välillä.

Mulla taas tapana nauhoittaa ihan just niillä soundeilla mitä itse muutenkin käyttelee soitellessa. Sitten vain niille kitararaidoille yhteinen bussi jonne sitten sopivat yhteiset EQt ja muu tarvittava. Sinänsä
ihan sama miten tekee jos raitoja on vain pari, mutta sitten kun niitä alkaa kasaantumaan, niin homma on huomattavasti hallittavampaa kokonaisuuden kannalta. Kuten myös tehojen optimoinnin
kannalta, eli jos sulla vaikka 8 lead kitararaitaa, on yhteinen EQ, delay ja reverbit huomattavasti fiksumpia kun mikäli eivät tarvitse mitään erillisiä juttuja. Ne tietty kannattaa sitten erotella omikseen.
 
Eipä niitä raitoja tarvii keinotekoisesti tuplata, jos ei tykkää soundista, mutta paljon tuota joka tapauksessa käytetään ja paljon nopeampi tehdä kuin soitella aina kaikki kahteen kertaan. Ja minusta se toimii just tuollaisen vitossointukomppikitaran kanssa ihan riittävän hyvin, kun se halutaan vaan levittää laidoille ja soimaan vähän isommin kuin yksittäinen raita. Mitä enemmän tulee sit tavaraa mukaan, niin sitä enemmän hukkuu kokonaisuuteen se ero, mikä tulis soitettaessa vs. keinotekoinen tuplaus.

Ylipäänsä, kun alkuvaiheessa kaikki saatanan vaikeaa, niin kannattaa varmaan vähän antaa itelleen siimaa, ettei kaikkea tarvii tehdä hankalimman kautta.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä taas joo :D

Jos sulla on vaikka 20sek pätkä missä vaikka pitkiä vitossointuja, niin menee huomattavasti kauemmin tuommoisessa copy/paste/delay/mitälie humpassa kuin soittamalla saman uudelleen. Mieluiten vaikka sointuja vähän eri asemista tai jopa jonkun eri oktaavista. Ei tarvitse montaa sekuntia miettiä kumpi kuulostaa paremmalta. Esim. D5 a kielen vitosnauhalta kuulostaa ihan erilaiselta kuin avoimena yhdet kielet ylempää.

Jos soittelet vaikka jonkun riffin, niin tottakai se kannattaa soittaa ihan oikeasti sisään toiseenkin kanavaan. Jos ei muun takia niin treenin takia. Vai mitenkä sitä hyvin taimiin soittamista oppii? Soittamalla vai editoimalla?

En mä nyt usko, että jos alusta asti ottaa sen tuplauksen tien soittamalla, siitä olevan haittaa tulevan kannalta. Päinvastoin.
 
Itse kyllä olen kokenut, että paljon paremman saundin rytmikitaroihin saa tosiaan ihan vaan soittamalla ne vedot kuin muilla kikkailuilla. Toisaalta jos ei halua/pysty vetämään tarpeeksi tarkkoja toistoja, niin tuohon löytyy ihan ok valmiita plugareita hakusanalla ADT.
 
Itse kyllä olen kokenut, että paljon paremman saundin rytmikitaroihin saa tosiaan ihan vaan soittamalla ne vedot kuin muilla kikkailuilla. Toisaalta jos ei halua/pysty vetämään tarpeeksi tarkkoja toistoja, niin tuohon löytyy ihan ok valmiita plugareita hakusanalla ADT.

Ja tosiaan jos sille tielle haluaa lähteä niin suositeltavaa pieni pitch driftaus, oli sitten chorus tai pitch shift (mieluiten automaatiolla) ja sitten hieman erilainen soundi. Eli vaikka toinen kaiutinsimulaatio, hieman bass/middle/treble namiskoja eri asentoihin tms.

Vähän kuin lauluissa kun huomaa samantien onko stemmat vain transponoitu vai oikeasti laulettu. Nyanssieroja, mitkä tekee sen elävyyden robottimaailman musiikkiin.
 
Niin, kuten edellä: jos ei tykkää soundista, niin ei käytä, mutta joka tapauksessa tuota metodia käyttää minusta ihan duunikseenkin musaa tekevät / editoivat, vaikka täällä harrastelijakaarti haukkuiskin paskaksi, että mua ei kyllä kiinnosta tuosta täällä tapella saatika vängätä, mikä nyt on missäkin absoluuttisesti parhaan kuuloista.

Ja joo, kitaraplugareissakin on doublereita, niin kuin Neuralillakin. Soundaa ehkä taas just pikkaisen omanlaiseltaan kuin raitojen tuplailu, mutta riippuu tietty aina siitä, miten laittaa asetukset.
 
Viimeksi muokattu:
Näin sen sitten on oltava. Olin väärässä. Less is more eli mitä vähemmän näkee vaivaa, sen parempi lopputulos.

Raksapenatkin on ammattilaisia ja tekevät aina pelkästään laatua, eivätkä ikinä oi missään, kun siitä kerran rahaa saavat :p

EDIT: Moni musiikkia työkseen tekevät tunettaa laulun todella kauhean kuuloiseksi. Siispä se on parempi kuin jos laulaja vetää tarpeeksi monta
ottoa että tunetus voidaan jättää minimaaliseksi tai kokonaan pois.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan sama juttu se on noiden Neuralin doublereiden kanssa, ettei se yhtä eloisalta kuulosta kuin oikea tuplana soittaminen, mutta ajaa asiansa, jos tuollasta efektiä johonkin (varmaan tyypillisesti johonkin vähän kevyempään produktioon) tarvittee. Jos ei pidä soundista, niin sitten ei tee tuollai vaan tekee jotenkin muuten. Tyhjänpäiväistä toistaa kolmatta kertaa samaa.

Kai nää ketjujen jankkaukset lähinnä pikkaisen huvittaa, kun vahvoja mielipiteitä on, miten kuuluu tehdä, mutta kukaan ei sit kuitenkaan saa juttujaan kuulostaan muulta kuin, noh, kotikutoiselta. Sen puolesta näitä vinkkejä ottaa mieluummin vaikka äänituotantoa duunikseen tekevältä frendiltä, joka on julkaissut ja tuottanut ihan ammattimaiseltakin kuulostavaa kamaa. Ja minähän kuulun toki itekin tähän harrastajasuhaajakuntaan, jonka tekeleet kuulostaa enemmän tai vähemmän kuralta ammattimaiseen tuotantoon verrattuna, mutta koko pointti oli, että tuo metodi on aivan validi, jos se vaan natsaa siihen soundimaailmaan, mitä kukakin nyt tekeleillään hakee.
 
Viimeksi muokattu:
No sitten siitä on hyvä jatkaa keskustelua ja selkääntaputtelua frendin kanssa.

Keksikääs joku seuraava aihe :)
 
Vähän turbulenssia kotirintamalla ja näyttäs siltä, että jää tämä koko kämppä meikäläiselle, niin lisääntynee harrastusmahdollisuudet. Tai tokko tänne olkkarin puolelle tarvii levittää kitarakamoja, mutta on nyt mahis rakennella esim. ihan just semmosta kotistudiota tuohon yhteen huoneeseen kuin haluaa, eikä rajoita kenenkään muun sisustusmaku yms. Käytännössä nyt varmaan vois vaan ens hätään akustoida vielä pikkaisen voimakkaammin tuota tilaa, kun nyt on vähän puolitiessä..

Tuosta edellisestä vielä sen verran, että minä ainakin oon ihan puhtaasti soittaja, eikä tuu ikinä riittämään aika sillai, että kerkeis mitään äänitystekniikkaa riittävästi opiskelemaan, että jos (kun?) minä haluan jotain fiksun kuuloista julkaista, niin maksan vaan siitä jollekin.

Neuralin Corey Wongista julkaistu just X-versio (mukana myös ne tuplaukset!), niin sen vois latailla ja ihmetellä.
 
Meikäläiseltä jos kysytään: Oli kyse tuplaamisesta oikeasti soittaen / pluggarilla tehtynä / editoimalla / jne. = Lopputulos ratkaisee. Itse suosin viimeistä tapaa, varsinkin kun esim. yhdessä biisissä oikeasti tuplatut kitarat ei toimineet enää, kun kaikki oli tehty. Ja taas 3. säkeistöön keskelle tarkoitettu, "rokkivariaatio" toimi. Muttei yksin. Onneks oli "sama juttu x 2 kertaa", muut olisi ollut hankalaa editoida 2 kitaraa yhdestä.
 
Edelleen, keinotekoinen tuplaus toimii efektinä. Sitä nyt on viljelty varmaan 70 luvulta asti. Mutta sillä ei saa autenttista kahden kitaran fiilistä vaikka päällä seisoisi. Ei sitten millään.

Sama kuin jossain harmonia jutuissa. Toimii hyvin varsinkin biisin seassa, mutta ei vain ole sama juttu kuin että nauhoittaa toisen kitaran alempaa ja toisen korkeampaa.

Pitchshifteri heti ketjun alkuun ja +4/-5 ja soittaa sävelen kerrallaan toimii oikein hyvin, mutta ei ole saman kuuloinen kuin vetelisit voimasointuja.

Omia biisejä soinut radiossa vain pari + kaksi levysopparia takana enkä saa tällä hetkellä rahaa musiikista, niin näkökantani voi unohtaa =)
 
Vittu siitä efektikäytöstähän tässä on koko ajan puhuttukin, mikä ois voinu selvitä, jos lukis noita viestejä, ennen kuin alkaa möyhyäminen ja päteminen. Eikö tuossa ollu ihan riittävän monta kertaa sanottu, että noilla raitojen tuplaamisilla voi saada vähän omaa soundiaan, Neuralin plugarista saa doublerilla pikkaisen omaansa ja voi vielä käyttää stereokentässä miten lystää, soittamalla tuplaten saa omaa soundiansa ja nauhoittaessahan pitää tehdä just sillai, miten saa sitä soundia mitä haluaa.
 
Älä meuhkaa vaikka turbulenssia onkin. Efektinä toimii hyvin jossain melodia yms jutuissa, mutta miksi jotain simppeliä vitossointumattoa alkaa kikkailemaan kun lyhyemmässä ajassa saa paremman vain soittamalla? Toki jos ei kiinnosta, ei halua/on vaikeaa, niin se on vähän niinkuin yhyy juttu.

"niin levittää vaikka sen vitossointukomppikitaran ihan laitoihin. Voit vaikka tuplata sen raidan, pudota muutama desibeli volaa kummastakin, koska vola kasvaa em. tuplauksesta, lisää toiselle tuplatulle raidalle muutaman millisekunnin delay,"

EDIT: + edelleen pirun hyvä treeniä on se että soittaa toisen raidan. Oli sitten komppia tai tilua.
 
Viimeksi muokattu:
Nauhoittaa ite kaikki tuplaukset soittamalla, jos tässä on samalla tavalla se yks oikea tapa tehdä, niinku siinä kitaroiden remontointi -keississä, missä lähti oikein kunnolla psykoosit lentoon.

Muut tekee just tuollai, miten tuolla edelläkin on, että mikä toimii kokonaisuuteen, mikä on itelle mukavinta, mikä kuulostaa omaan korvaan parhaalta jne. Ei näissä ole mitään yhtä ja oikeaa tapaa tehdä asioita.
 
Jos itse just nyt nauhoittelisin tuplamättökomppikitaroita, niin pistäisin halutun kohdan kappaleesta soimaan loopissa, ja jauhaisin sitä niin kauan, että useampi kierros peräkkäin on mennyt ns. omasta mielestäni hyvin. Sitten vain poimii viimeisistä otoista sopivimmat yhteen.

Jos on kiireessä pikku demoa tekemässä, niin se yksittäinen raita kumpaankin laitaan ja vähän eri asetukset vahvistinplugareihin.

Lopuksi vielä olen sitä mieltä, että ihmisten kuulokyvyssä on suuret erot. Kunnossa olevat ja kitaroihin harjaantuneet korvat takertuvat asioihin, joita ei tavispuurokorvalle ole koskaan ollut olemassakaan.
 
Vaikkei ketään taida Keski-Suomesta juuri ollakaan, niin Veturitalleilla Jykylässä ois huomenna musamessut, missä kotimaisia soitinrakentajia, mm. Manninen Custom instruments, mistä toi mun superstrato on, ja H.E.A.T:in Dave Dalone vetää 80s guitar klinikan. Toi klinikka pitää ainakin käydä kuunteleen, koska kasarikitara <3

Jos itse just nyt nauhoittelisin tuplamättökomppikitaroita, niin pistäisin halutun kohdan kappaleesta soimaan loopissa, ja jauhaisin sitä niin kauan, että useampi kierros peräkkäin on mennyt ns. omasta mielestäni hyvin. Sitten vain poimii viimeisistä otoista sopivimmat yhteen.
Joo, eihän se mikään ongelma pitäs olla soittaa jotkut komppijutut tuplattuna, jos näin haluaa tai on tarvista tehdä. Tarviihan ne jutut yleensä olla sen verran näpeissä, että saat suht pienellä vaivalla pari riittävän identtistä ottoa tai muuten on liian vaikeaa kamaa nauhoitettavaksi.

Mut itelläkin tosiaan useimmiten jotain nopsaa demottelua, niin ei jaksa ihan kauheasti kiinnostaa tuollaisten kanssa veivata ja minusta se yleissoundi ei kyllä kitaran tuplauksista tyypillisesti jää kiinni. Enemmän ite kiinnitän huomiota vaikka rumpuihin, yleiseen vireisyyteen, taimiin, ilmavuuteen ja sen sellaiseen ja oon edelleenkin sitä mieltä, niin kuin sinäkin taisit tuossa osittain viitata, että tuollaiset tuplausjutut (tai niiden tekninen toteutus) hukkuu nopsaan kokonaisuuteen, jos homma muuten toimii ja kokonaisuus on hyvin tehty.

muoks. jos osais nauhoitella hyvän kuuloisia rummut + basso + joku syna -taustoja, niin väittäisin, että voisin vetää melkein millä vaan presetillä tuolta plugareistani kitaroita ja soundais hyvältä. Mutta kun en osaa tehdä noita kunnon taustoja, niin ei sitä noilla kitarasoundeilla pelasteta, että soundaa tyypillisesti aika paskalta :D
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
262 609
Viestejä
4 552 252
Jäsenet
75 030
Uusin jäsen
Kumikala

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom