Kissat, nuo universumin hallitsijat ja ihanat karvapallerot

[Sivustakatsoja]

Parasta pultata kaikki kukkaruukut sun muut kiinni jo valmiiksi. Mirreillä on melkoinen tapa tehdä kokeiluja painovoiman vaikutuksista. Ja jos ei löydy raapimispuuta, niin mirreille käy kyllä se isoäidin perintösohva korvikkeeksi varsin mainiosti.

Nopealla laskutoimituksella minulla on täällä 27 kukkaruukkua joista 3 amppeeleissa, ei juma! Voi olla että tulee imurille käyttöä, ei raaskisi millään huonekasveista luopua. Tästä voi tulla aikamoinen soppa

Vaatii aika hyvän alkusijoituksen tämä katteilu, katselin tuossa että kyllä vähintään 300e menee tarvikkeisiin lähiaikoina. Ruoat, lelut, kiipeilypuu, hiekat yms. Tokihan tuo sitten myöhemmin tasoittuu roimasti kun on alkuinvestoinnit tehty, mutta pääsipä hieman yllättämään tuo tavaran määrä mikä pitää hankkia. En kyllä valita, kunhan katit tuntevat olonsa leppoisaksi ja mukavaksi niin ei sillä rahalla väliä. Odotan innolla kuinka hyvin sitä viikonlopun aikana pääsee noiden kanssa kaveeraamaan, toivottavasti ainakin isoin alkujännitys uuden asuinpaikan ja ihmisen johdosta häviävät.

 

[living_death]

Itsekin hommaamassa uutta kissaa ja kaikki ruokia, kissanvessaa, kuppia yms. myöten hankittu valmiiksi.

Nekku kissasta jouduin luopumaan kun edellisen asunnon omistaja ei antanut pitää lemmikkieläimiä.

Tässä kuva Nekusta nelisen vuotta sitten.

 

[kekkeruusi]

Nopealla laskutoimituksella minulla on täällä 27 kukkaruukkua joista 3 amppeeleissa, ei juma! Voi olla että tulee imurille käyttöä, ei raaskisi millään huonekasveista luopua. Tästä voi tulla aikamoinen soppa

Vaatii aika hyvän alkusijoituksen tämä katteilu, katselin tuossa että kyllä vähintään 300e menee tarvikkeisiin lähiaikoina. Ruoat, lelut, kiipeilypuu, hiekat yms. Tokihan tuo sitten myöhemmin tasoittuu roimasti kun on alkuinvestoinnit tehty, mutta pääsipä hieman yllättämään tuo tavaran määrä mikä pitää hankkia. En kyllä valita, kunhan katit tuntevat olonsa leppoisaksi ja mukavaksi niin ei sillä rahalla väliä. Odotan innolla kuinka hyvin sitä viikonlopun aikana pääsee noiden kanssa kaveeraamaan, toivottavasti ainakin isoin alkujännitys uuden asuinpaikan ja ihmisen johdosta häviävät.

Muista sitten pitää joku raha sivussa siltä varalta, että mirri sairastuu. Sitä kun ei julkinen terveydenhuolto tai Kela korvaa. Ja kun mirrin ottaa, niin siitä on pidettävä huolta jos ja kun ryökäle sairastuu.

 

[hatih]

Ja jos ei löydy raapimispuuta, niin mirreille käy kyllä se isoäidin perintösohva korvikkeeksi varsin mainiosti.

Kyllä se perintösohva voi olla mieluisampi vaikka kämpässä olisi kymmenen raapimispuuta. Ja kun hommaa niille uusille kissoille tavaraa kannattaa muistaa tämä fakta:

 

[kekkeruusi]

Kyllä se perintösohva voi olla mieluisampi vaikka kämpässä olisi kymmenen raapimispuuta. Ja kun hommaa niille uusille kissoille tavaraa kannattaa muistaa tämä fakta:

Ihmisten käsitykset kivasta kissan pedistä eivät vastaa kissen omia ajatuksia. Tietenkään.

 

[neko]

Nopealla laskutoimituksella minulla on täällä 27 kukkaruukkua joista 3 amppeeleissa, ei juma! Voi olla että tulee imurille käyttöä, ei raaskisi millään huonekasveista luopua. Tästä voi tulla aikamoinen soppa

Otathan selvää, onko kasveissasi myrkyllisiä kasveja. Yllättävän moni on.

Meilläkin kissojen mukana olo rajoittanut kasvien kirjoa.

 

[kekkeruusi]

Kissat ovat kissoja, enkä yleisesti ottaen pidä siitä että verrataan lemmikkejä lapsiin. Mutta huolenpidon kannalta asia on sama. Pitää tarkastella kotiaan ja ympäristöään siltä kannalta, että se on paras ja turvallisin niille omille "pienille".

Mutta kyllä se kannattaakin.

 

[cman]

Maine Coonia kun ei saa leikata ennen 1,5v niin pitää vaan kestää.
Onneksi ei merkkaile vaikka olisikin tosiaan juoksuaikaa

Kyllä Coonin saa leikata ihan niinku muutkin kissarodut, ei siihen mitään estettä ole. Vai näyttelyssäkö meinaatte sen kanssa ravata?

Enemmän pelkäisin sitä, että jos se oppii merkkailemaan ennen kastrointia niin mahdollista on, että se jatkaa merkkailuaan kastroinnin jäljeenkin.

 

[living_death]

Kissoilla taitaa olla leikkausikä painon mukaan, joten olisiko 1,5-vuotta jo liian pitkä aika?

 

[kekkeruusi]

Kissoilla taitaa olla leikkausikä painon mukaan, joten olisiko 1,5-vuotta jo liian pitkä aika?

Eikös leikkauksissa ole lähinnä alaraja iän suhteen, jotta mirrit kehittyvät aikuisiksi?

 

[cman]

Juu meillä leikattiin about puolivuotiaana, toiset leikkaa jopa heti luovutusiässä.

Se miks toiset leikkaa Cooneja melko myöhään johtuu siitä, että ne haluaa niiden kasvavan mahdollisimman isoksi. Toiset kun on sitä mieltä että leikkaamisesta aiheutuva hormonaalinen muutos vaikuttaa kasvuun. Toisten mielestä sillä ei oo väliä.

edit: Niin siis tämä pätee vain kolleihin, nartut leikataan yleensä ensimmäisen kiiman jälkeen. Meillä kolli leikattiin juurikin tuossa em. iässä koska se alkoi jo noin nuorena elehtiä siihen malliin siskonsa perään, eikä haluttu kuitenkaan kierosilmiä pentuja. Kollin voi siis leikata ihan hyvin nuorenakin. Sukukypsyyden kissat saavuttaa nuorena vaikka aikuisia eivät olekkaan.

Noi meidän kissat on rodultaan Neva eli Neva Masquarade ja niiden aikuiseksi kasvaminen kestää myös pitkään, 4-5 vuotta. Ei olisi tullut mieleenkään odottaa 4 vuotta leikkauseen, hermothan sitä huuotoa kuunnellessa olis menny.

 

[hatih]

Kissoilla taitaa olla leikkausikä painon mukaan,

Siinä on alaraja, 3kg. Eli 3-4kk ikäisen Maine Coon pennun voi luovuttaa leikattuna.

[edit] Ei pidä kirjoitella ennen nukkumaanmenoa, tulee tyhmiä virheitä.

 

[neko]

Hei. Kissoja ollut vuosikymmeniä, vaan ei tarvetta antaa maitohappobakteeria (tai sitten siitä on piiiitkä aika). Koska palvelija on laiskanpuoleinen, hän kysyy teiltä vinkkiä, minkälainen menisi helpoiten?

Eli pillerin anto on aina persiistä. Onnistuu tarvittaessa tietenkin. Mutta sitten on kuulemma "hyvän makuista, että kissa söisi itse". Epäilen suuresti. Vaikka kissat ovatkin yksilöitä, onko kokemusta?

Ja sitten on ilmeisesti nestemäistä? Sen antaminen on jopa helpompaa, kun on varoivainen, kuin pillerin antaminen. Onko kokemusta? Menisikö jopa itse ottaen?

Kaikki vinkit otetaan vastaan.


Vanhemmalla kissalla ollut tässä ripulia, sain masun rauhoittumaan ruokavaliolla ja muutaman tunnin paastolla (kissaahan EI saa paastottaa sitten, mutta kyse oli muutamasta tunnista, herran mielestä kyseessä oli varmasti enemmän kuin muutama tunti, mäkätyksestä päätellen ). Nyt ajattelin antaa loppusilausta maitohappobakteerilla.

Jos ehdit pian vastata, niin mukavaa. Olen lähdössä kissan asioille (niitä riittää muitakin, siksihän me palvelijat ollaan olemassa) tunnin parin päästä. Mutta käy ne vinkit jälkeenpäinkin.

Spoileri: Pakolliset kuvat

Ensimmäinen valko-harmaa wanha herra on masuongelmainen. Toinen nuorempi kaveri vain, koska jotenkin pidän tästä kuvasta. Paikka on herran vakkaripaikka neuvoa mitä apetta milloinkin tulisi antaa.

 

[mikkelson]

@neko Maitohappobakteerien antamisesta ei ole vielä kokemusta kissojen kanssa, mutta muuten kyllä on joutunut lääkkeitä ja lisäravinteita niille antamaan, ja se on totta että jokainen kissa on yksilönsä eikä välttämättä syö pillereitä/tahnoja/nesteitä vaikka niitä mainostettaisiin kuinka hyvänmakuisina.

Pillereiden syöttämisessä on aika monta lähestymistapaa, pillerin voi koittaa murskata jauheeksi ja sekoittaa tavalliseen ruokaan, piilottaa sellaisenaan ruoan sekaan tai sitten viimeisenä syöttää se sille itse. Itse olen tämän youtube-videon avulla oppinut tekniikan mikä toimii kissojen kanssa.



Videon oppien lisäksi itse lisään pillereihin nokareen margariinia, koska se yleensä menee silloin paremmin kissan kurkusta alas.

Tahnat ja nesteet on sitten helpompia syöttää kissalle, koska se ei voi niitä sylkeä ulos, mutta niissäkin tarvitsee opetella tuo kissan suun avaaminen jos kissa ei suostu niitä syömään ruokaan sekoitettuna.

 

[neko]

Joo, hyvä juttu tuollaiset videot, kiitos @mikkelson. Itsellä antaminen onnistuu ei sillä. Kiinnostaa oikeastaan enempi nuo tuotteet tällä saralla, eli siis maitohappobakteereissa kissoille.

Kun kuulin että on sekä sellaista minkä kissa voisi itse halukkaasti napata, kuin namin, niin tietenkin kiinnostuin. Ainahan sitä haluaisi helpon tavan itsensä ja erityisesti kissan vuoksi. Wanha herra on onneksi vielä avoin kaikille, että joku "nami-MHB" voisi mennäkin. Nuoremmalle on ihan sama yrittää ujuttaa. Nanogramma jotain kissanruoassa; syömättä jää. Tajuton hajuaisti. Ja aina ollut perhanan epäluuloinen, aina ruoka nuuhkitaan tarkkaan. Mitä sitten pikkuisen rankassa lapsuudessa tapahtunut, hyvä vaan kun on tarkkana.

Nesteen annon koen helpommaksi kuin pillerin, siitä oikeastaan kiinnostaa, onko yhtä tehokas (tehokkaampikin) kuin vaikka jauheet/pillerit. Ylipäätään aihe kiinnostaa, ja muiden kissanomistajien kokemukset. Farmaseutit eivät välttämättä oikein aina tiedä kuin valmistusaineet ja käyttökohteen.

 

[Obs2000]

Omille kissoille menee maitohapot lähes jokainen aamu ruuan seassa. Ollaan ostettu lääkäristä eläimille olevaa maitohappojauhetta, sitä minimaalinen ripaus lusikan kärjellä ruuan päälle ja huuhtoo ruokapussista lihaliemet jauheen päälle. Vettä laitetataan reilusti jokaiseen ruokaan, kun eivät pirulaiset tykkää juoda kunnolla. Suosittelen maitohappoa ehdottomasti! Harvoin tulee enää perus mysteeriribiksiä.

Totutimme maitohappojauheeseen herkuilla ja niistä hiljalleen normiruokiin. Joskus jää ruuat syömättä jauheen vuoksi yhdellä tai toisella, mutta onneksi konkkaronkka on niin ahne ettei seuraava ruoka varmasti jää.

 

[mikkelson]

Verkkokauppa.comissa on muuten EverClean kissanhiekka tarjouksessa 10e/10kg, mutta vain laventelin tuoksuista on jäljellä netissä:

EverClean Lavender, 10 l -kissanhiekka 10,00 €

Myöskin rajoitus 2kpl/asiakas.

 

[Sivustakatsoja]

Nyt on kisulit saapuneet uuteen kotiinsa. Kovin arkoja liikkumaan vielä, toinen kaveri kyllä puskee ja hakee rapsutuksia, mutta makkaria ja eteistä pidemmälle eivät ole puolen tunnin aikana uskaltautuneet. Tein namupaloista niille tien ympäri kämppää, jos innostuisivat niitä seuraamaan ja paikkoja tutkimaan. Ymmärtäähän sen että uusi paikka saattaa hieman rassukoita pelottaa.

 

[Less Ismore]

Taas varastot täydennetty vähäksi aikaa. Pienempi tytöistä tutkimassa innoissaan

 

[kekkeruusi]

Taas varastot täydennetty vähäksi aikaa. Pienempi tytöistä tutkimassa innoissaan

Pitää tarkistaa, että palvelijat muistivat hankkia tarvittavat.

 

[Obs2000]

Nyt on kisulit saapuneet uuteen kotiinsa. Kovin arkoja liikkumaan vielä, toinen kaveri kyllä puskee ja hakee rapsutuksia, mutta makkaria ja eteistä pidemmälle eivät ole puolen tunnin aikana uskaltautuneet. Tein namupaloista niille tien ympäri kämppää, jos innostuisivat niitä seuraamaan ja paikkoja tutkimaan. Ymmärtäähän sen että uusi paikka saattaa hieman rassukoita pelottaa.

Toivon sinne suurta kärsivällisyyttä ja pitkiä hermoja

Kissoillahan voi mennä ties kuinka kauan, että uskaltavat uudessa paikassa tehdä käytännössä mitään. Pari viikkoa koko paikan tutkimiseen. Pari kuukautta, että uskaltaa leikkiä ympäri kämppää ja liikkua ihmistenaikoihin.

Se mikä itselläni on tuonut ymmärrystä kissojen maailmaan, on mietintä siitä kuinka pedoilla yksikin kämmi voi merkitä elämän loppua. Hiiri, joita menee luonnossa kymmenkunta päivässä, voi yhdellä puraisulla tappaa kissan (haava tulehtuu yms.). Sama reviirin kanssa. Sama muiden eliöiden kanssa. Tämä vaikuttaa tietenkin myös "traumoista" toipumiseen, esim. kova ääni kun toinen on pöntöllä, yms.

 

[kekkeruusi]

Tuohan se on, kisuilla menee aikansa että tottuvat uuteen kotiin.

Ja sitten kun tottuu, niin laitetaan kaikki hyrskyn myrskyn.

 

[Sivustakatsoja]

Tuolla ne pojat kykyttävät sängyn alla, laitetaan kuvia kunhan hieman aktivoituvat tai pölyt mystisesti häviävät niin että kehtaa sängynalustasta ottaa Vein poitsuille sinne vähän kananmaksaherkkuja etteivät ihan hylätyksi oloaan tunne. Olen nyt antanut niiden olla siellä ihan rauhassa, muutaman kerran omilla asioilla pyörähtänyt makkarissa ja koittanut samalla jutella, tulevat sitten kun nälkä iskee tarpeeksi tai uteliaisuus voittaa. Osaattekos muita vinkkejä antaa jotta noille mukavemman olon saisi kuin että valoja pienemmälle ja rauhallinen ympäristö? Sain kaverilta sellaisen sähköpistokkeeseen laitettavan feromonilevittimen jonka pitäisi antaa mukavaa fiilistä kisuille.

Toivotaan että kokevat omistajan ja kämpän mieluisaksi myöhemmin, kovasti ainakin itsellä olisi intoa lelliä ja helliä noita karvakasoja

 

[kekkeruusi]

Tuolla ne pojat kykyttävät sängyn alla, laitetaan kuvia kunhan hieman aktivoituvat tai pölyt mystisesti häviävät niin että kehtaa sängynalustasta ottaa Vein poitsuille sinne vähän kananmaksaherkkuja etteivät ihan hylätyksi oloaan tunne. Olen nyt antanut niiden olla siellä ihan rauhassa, muutaman kerran omilla asioilla pyörähtänyt makkarissa ja koittanut samalla jutella, tulevat sitten kun nälkä iskee tarpeeksi tai uteliaisuus voittaa. Osaattekos muita vinkkejä antaa jotta noille mukavemman olon saisi kuin että valoja pienemmälle ja rauhallinen ympäristö? Sain kaverilta sellaisen sähköpistokkeeseen laitettavan feromonilevittimen jonka pitäisi antaa mukavaa fiilistä kisuille.

Toivotaan että kokevat omistajan ja kämpän mieluisaksi myöhemmin, kovasti ainakin itsellä olisi intoa lelliä ja helliä noita karvakasoja

Anna aikaa ja ole rauhallinen. Kyllä ne sieltä tulevat.

 

[James_Potkukelkka]

Tännekkin tuli tänään kissanpentu talouteen. Melkoisen rohkea kissanpentu. Pariin kertaan hetken piileskeli sängyn alla, kun koira haukahti. Tuli kuitenkin kissittämällä pois. Muuten tutkaillu paikkoja. Äsken jo jahtas "hiirtä" näytön takaa, mutta nyt uni voitti ja niille sijoilleen nyykähti . Tais löytyä suosikki paikka rapeltaa ja ottaa nokoset .

Spoileri

 

[Sivustakatsoja]

Tännekkin tuli tänään kissanpentu talouteen. Melkoisen rohkea kissanpentu. Pariin kertaan hetken piileskeli sängyn alla, kun koira haukahti. Tuli kuitenkin kissittämällä pois. Muuten tutkaillu paikkoja. Äsken jo jahtas "hiirtä" näytön takaa, mutta nyt uni voitti ja niille sijoilleen nyykähti . Tais löytyä suosikki paikka rapeltaa ja ottaa nokoset .

Spoileri

Onpa söpö pikkuinen! Onnea myös uuteen kisutalouteen, toivottavasti kaveri ystävystyy koirulin kanssa

 

[Sivustakatsoja]

Tämä menee nyt ehkä hieman chattithreadin puolelle, mutta annan itseni modejen armoille. Kissat ovat nyt uskaltautuneet makkarin kautta eteiseen ja sieltä muutaman askeleen verran olkkarin puolelle. Hitsit että on jotenkin mielenkiintoista ja hellyyttävää katsoa miten ne valtaavat alaa, neliö neliöltä. Houkuttelen toki poikia namusilla ja rapsutuksilla, mutta silti upeaa nähdä miten se alun kyyryasento häntä takakoipien välissä on muuttunut vähitellen pieneksi tepasteluksi, itsevarmuus uudessa paikassa kasvanut Minulla on lähivuosina ollut lemmikkeinä pelkästään kesyrottia, nyt kissojen saapuessa jotenkin tämä sinkkumiehen elämä on saanut ihan uutta mielenkiintoa.

Kiitoksia muuten myös kaikille teille jotka olette urpoihin kysymyksiini vastanneet, tällä foorumilla on mukavia ja auttavia ihmisiä.

 

[Less Ismore]

Sivustakatsojan tarinaa seuratessa tulee mieleen se kun meille saapui toinen tyttö ja sen totuttaminen uuteen kotiin. Siitä innostuneena tuli kaivettua pari pentukuvaa. Kuvat 4 vuotta vanhoja. Vaikea kuvitella sitä, että jos ei noita olisi lainkaan ilostuttamassa päivää

 

[Sivustakatsoja]

Pientä tilannepäivitystä. Pojat on vihdoin uskaltautuneet makkarista ulos, toinen leikkii jo keittiön ja olkkarin lattioilla, parvekettakin kävivät tutkimassa. Roudasin puulavan verkkokellarista tuohon parvekelasien viereen jotta voivat siitä pällistellä ulos paremmin, toinen viihtyykin aika hyvin näköjään siinä. Innostuksissani kerkesin jo vähän huolestumaan kun veljekset makoilivat vain sängyn alla ja kävivät nopeasti ruokansa hotkimassa, mutta piristyiväthän ne siitä oikein hyvin. Vielä pientä jännitystä ilmassa, toinen meinaa aina luikkia pois kun sohvalta nousee, mutta varmasti vaan tottumiskysymyksiä. Kyllä hitto vie luo kämppään uutta eloa kun ei enää täydy yksin möllöttää ja oleskella vaan voi noiden touhuiluja seurailla Täytyy muistaa jossain vaiheessa kuvia räpsiä, kunhan sellainen hyvä sauma tulee.

 

[Mestaritonttu]

Juuh. Ja jos on ajatus, että "ei kait se mirri nyt tuonne halua mennä", niin kyllä haluaa. Mitä hankalampi loukko, sen vetävämpi se tuntuu olevan.

Äärimmäinen uteliaisuus kuuluu kissan luonteeseen, ikäänkuin ne ajattelisivat kuten saaliinsa, ja etsisivät saalista sellaisista paikoista joissa ne piileksivät.
Yllätys yllätys, kissan tyypilliset saaliseläimet ovat yleensä hyvin piileskeleviä.

 

[kekkeruusi]

Äärimmäinen uteliaisuus kuuluu kissan luonteeseen, ikäänkuin ne ajattelisivat kuten saaliinsa, ja etsisivät saalista sellaisista paikoista joissa ne piileksivät.
Yllätys yllätys, kissan tyypilliset saaliseläimet ovat yleensä hyvin piileskeleviä.

En usko tuohon. Mirrit ovat luonteeltaan tutkijoita ja etsiviä. Kaikki mahkut pitää tutkia.

 

[Mestaritonttu]

En usko tuohon. Mirrit ovat luonteeltaan tutkijoita ja etsiviä. Kaikki mahkut pitää tutkia.

- Mahkut päästä hengestään. Puustakaan eivät osaa laskeutua takaperin, sitten mau'utaan nälkäisenä kunnes palvelusväki kuulee.

 

[kekkeruusi]

- Mahkut päästä hengestään. Puustakaan eivät osaa laskeutua takaperin, sitten mau'utaan nälkäisenä kunnes palvelusväki kuulee.

Mitä sitä suotta, kun tietävät että palvelijat pelastavat. Eivät ipanatkaan itke jos kukaan ei ole kuulemassa.

 

[Sivustakatsoja]

Noniin, tässä muutama huonolla kännykkäkameralla otettu kuva. Kohta viikon katit olleet uudessa kodissaan ja hyvin ovat pojat asettuneet taloksi. Vaalea kulkee koodinimellä Topi, musta taas Syltty. On vaikea keksiä eläimille nimiä, en noita itse nimellä kutsu mutta jostain syystä tuttavat vaativat että rontit nimetään. Mites te monikissataloudet, millä tavoin olette saaneet selville kumpi/kuka kissoista on lauman pomo? "Topi" tuntuu aina änkeävän väliin kun "Sylttyä" rapsuttelen, mietin että onkohan kaveri mustasukkainen? Kuitenkin Topi on se joka sohvalla minun kanssa löhöää, Syltty ei vielä niin läheiseksi ole yltynyt. Kuitenkin, summa summarum, uudessa kissataloudessa asiat ainakin tällä haavaa hyvin, kisut syövät reippaasti, nukkuvat yön sängyssä vieressä, kakka kiinteää ja vesikupilla käydään.

 

[H0rna]

Taisi onnistua ummetusvaivaan ruuan vaihto. Nyt Royal Canin Light Weight Care nappulat.

Kokeileppa itse niin, et pääsääntöisesti vedät kuivaa ruokaa... Eli, märkäruokaa pääsääntöisesti, sitten raksuja ns. täytteeksi... prkl.

 

[H0rna]

Tässä taas oma Aatu, 9v, 7kg ja ulkoileva kissa

 

[Immo Kuutsan tukka]

en noita itse nimellä kutsu

Miksi et?

 

[Sivustakatsoja]

Miksi et?

En tiedä, ei jotenkin tule vaan nimellä kutsuttua noita ollenkaan. Sinuteltua tulee enimmäkseen kun näille höpöttelee.

 

[Immo Kuutsan tukka]

En tiedä, ei jotenkin tule vaan nimellä kutsuttua noita ollenkaan. Sinuteltua tulee enimmäkseen kun näille höpöttelee.

Kannattaa kutsua nimellä, niin oppivat nimensä.

 

[Monologi]

Kokeileppa itse niin, et pääsääntöisesti vedät kuivaa ruokaa... Eli, märkäruokaa pääsääntöisesti, sitten raksuja ns. täytteeksi... prkl.

On vettäkin tarjolla hyvin automaatista. Säästyy paremmin virtsakiviltä.
Ei kyllä nuo Royal Canin Light Weight Care nappulat oli onnistunut kokeilu ja seuraavaksi samaa, kun loppuvat.

Kannattaa kokeilla esim. ihmisille tarkoitettua Activia pari viikkoa ja jos ei toimi niin palauta takaisin.

 

[KpaL]

Siinä meidän kaupunkilaistuneet maalaistollot.

 

[Obs2000]

Mites te monikissataloudet, millä tavoin olette saaneet selville kumpi/kuka kissoista on lauman pomo?

Tämähän ei ole mitenkään yksinkertainen homma, jollei joku ole selkeästi dominoiva. Tällöinkään ei pidä antaa kenenkään kyykyttää toisia liikaa, koska kissat mieltävät liikaa kyykyttävän ensisijaisesti kusipääksi pomon sijaan. Eikä kenelläkään ole hauskaa asua kusipään kanssa. Toisaalta on ihan hyvä, että esim. eläkepäiviään viettävä kissa antaa varoituspuraisua ja tassua nuoremmille, jos käyvät hermoille. Tärkeintä on trendikäs ryhmädynamiikka.

Meillä vanhin on selkeästi pomo/idoli nuorimmalle ja vähän keskimmäisellekin, mutta toisaalta kaikki tulevat ronkkimaan vanhimman lautaselle, jos ihminen ei pidä puolia. En myöskään usko että ketään oikeasti kiinnostaa melkein hampaattoman vanhuksen varoituspuraisut.

 

[neko]

Suunnaton suru ja kaipaus jäi. Ei ole sanoja kuvamaan tätä ikävää.

 

[N-man]

Suunnaton suru ja kaipaus jäi. Ei ole sanoja kuvamaan tätä ikävää.

Syvimmät osanotot. Ei ole koskaan helppo paikka tuo, tärkeän karvakaverin ja rakkaan perheenjäsenen poismeno. Nyt vaan ne hyvät muistot pintaan, mitä kaverin kanssa varmasti löytyy runsaasti yhdessä vietetyltä ajalta.

 

[Sivustakatsoja]

Suunnaton suru ja kaipaus jäi. Ei ole sanoja kuvamaan tätä ikävää.

Jaksamisia sinne :/ Vaikka en sinua tunnekaan ja netin nimimerkeille kirjoitetaan, niin kyllä sympatiat ja huonot fiilikset lähti jakoon. Onko sinulla muita kisuliineja taloudessa, vai oliko tämä komistus ainoa asukki? Jos ei ollut ainoa, niin nyt on varmasti hyvä aika viettää muiden kanssa lämpimiä hetkiä.

 

[neko]

Onko sinulla muita kisuliineja taloudessa, vai oliko tämä komistus ainoa asukki? Jos ei ollut ainoa, niin nyt on varmasti hyvä aika viettää muiden kanssa lämpimiä hetkiä.

Hei. Ei ollut ainoa. Paavoa jäi kaipaamaan "pikkuveikka". Kerron lisää blogikirjoituksessani, kunhan saan sen ulos. Mutta ihmisen yritykset eivät aina riitä lajitoverin poismenoa. Varsinkin kun Paavo on ollut aina pikkuisen elämässä.

Olen kertoillut kissoistani jonkun verran näissä viesteissä täällä:

• Jotain Paavon taustasta ja kuvia.
• Paavon "pikkuveikan" tarinaa hieman ja kuvia.
• Enemmän pikkuisen tulosta ja kuvia Paavon kanssa pentuna ja aikuisena.

(Vähän sekalaisia tekstejä kun ovat vastauksia, mutta jos jaksaa lukea, niin saa selville miksi jäljelle jääneelle Paavon menetys on raskasta vaikka surun polvilleen potkima palvelija välillä yrittää ylös pientä piristämään.)

 

[neko]

Tässä sekavat sanani. Suru on niin raastava, että ehkä tämä kirjoitus olisi ollut hyvä kirjoittaa myöhemmin. Mutta te jotka rakastatte kissojanne todella, ymmärrätte varmaan miltä minusta tuntuu. Paavo 200x - 2017

Edit. Ok, tulihan siitä vähän dramaattinen ja erittäin sekava, jonkinlaista muistotekstiä kun aloitettu kirjoittamaan samana aamuna kun Paavo lähti pois, sen jälkeen, eilen ja tänään. Kirjoitattanen joskus uusiksi.

Edit2. Poistin tekstin. Oli liian henk.koht. En yleensä kerro kovin paljon yksityiselämästäni. Ja tämä oli kirjoitettu lisäksi todella voimakkaiden tunnekuohujen alla. Ei hyvä.

 

[James_Potkukelkka]

Eron hetki on surullinen. Jokaisen eläimen kanssa, minkä ottaa laumaansa, joutuu aina käymään saman taistelun itsensä kanssa, mitä sitten kun se hetki koittaa. Surullisimmista hetkistä onneksi selviää, ja kauniit muistot jää. Ilman noita karvanaamoja tämä maallinen vaellus olisi paljon synkempää.

 

[neko]

Joo, itsellä tuskaa lisää varmaan se myös, että paljon pahaa on tapahtunut viime vuosina, mm. viime joulukuussa Haartmanin sairaalan päivystyksessä vakaviin pysyviin vaurioihin johtanut päivystävän lääkärin hoitovirhe. Sitten vakaa monivuotisen rakkaan eläinystävän poistuminen. Ja pari muuta ikävää asiaa joista en nyt ala avautumaan. Huonoja aikoja...

 

[kekkeruusi]

Joo, itsellä tuskaa lisää varmaan se myös, että paljon pahaa on tapahtunut viime vuosina, mm. viime joulukuussa Haartmanin sairaalan päivystyksessä vakaviin pysyviin vaurioihin johtanut päivystävän lääkärin hoitovirhe. Sitten vakaa monivuotisen rakkaan eläinystävän poistuminen. Ja pari muuta ikävää asiaa joista en nyt ala avautumaan. Huonoja aikoja...

Onneksi sulla on se pikkuveikka sentään auttamassa.