Kissat, nuo universumin hallitsijat ja ihanat karvapallerot

Antibiootit vetävät meillä kaikkien vatsat ribelle. Tämä nyt on perus ruokaväittelyä, josta voi lukea loputtomasti fb:ssä, mutta omien kokemuksien ja lukemisen perusteella suurin osa noiden isojen merkkien erikoisruuista on 99% höpöhöpöä. Jotkut noista "hyvin sulavista/vatsaystävällisistä" märkäruuista ovat olleet ihan ok, yleensä raakaruokamönjät parhaita. Kaveri vannoo jauhelihan syöttämiseen kahdelle kisulilleen joilla vatsat jatkuvasti löysänä.

Ainoa mitä nyt voin poikkeuksetta suositella ovat maitohapot. Meillä lisätään jokaiseen aamupalaan ja antibioottikuurilla kahteen päivän ruokaan. Yleensä myös madotus auttanut vaikka kaikki sisälölleröitä, mutta olittekin jo käyneet lääkärissä.
 
Tylosin on suolisto lääke joka on kehitetty ripulin hoitoon. Tuo lääkäri jossa käyn on Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri. Kissoilla yhtäkkiä alkanut ripuli johtuu lähes aina suolistotulehduksesta tai madoista/alkueläimistä.
 
Tere,

Ruvennut kiinnostaa bengalit, onko täällä kokemuksia rodusta?

Kissoja on ennestään 2kpl. sekarotuisia löytö/villi kissoja.

Joten kissat ei sinällään ole uusi juttu, mutta näistä bengaleista toivoisin lisää tietoa.

Ja miten ne pärjää muiden kissojen kanssa?
 
Terve kissaomistajat. Olen pitänyt aina kissoista enemmän kuin korista. En ole allerginen kissoille ja veljeni ja hänen vaimonsa perheellä on 3 kissaa ja kolme pientä lasta (siis 3 ihmislasta).

Kissat ovat kyllä mukavia. Koiratkin voivat olla mukavia mutta minä en ota koiran omistajaa vuokraajaksi minun asuntoihin sen verran kauhutarinoita olen kuullut koirista.
 
Koirilla on omistajat, kissoilla on henkilökuntaa :D
Koira se vastaa vatii hoitamasta päinvastoin kuin kissat... Kissat ovat itsenäisempiä.

Annas kun otan esimerkin. Hankin yhden kissan. Ei ole suuri vaiva. Hankin yhden koiran. Koira vaati että vien sen ulos kävelemään vaikka olisi miinus 20 astetta ja minä vihaan Suomen kylmää talvea jos nyt sattuu etelässä olemaan kylmää.

Koiran omistaja on myös vastuussa jos koira sattuu puremaan jotain viatonta ohikulkijaa.
 
Omakohtaisiin kokemuksiin vedoten, voin sanoa, että kyllä se kissa kaipaa sitä huomiota ihan yhtälailla mitä koirakin, ja perustarpeiden hoitamiseen kuluu about yhtä paljon aikaa. Toki en ota elukoita koristeeksi. Tähän mennessä koira saanu 3 vuoden aikaan aiheuttettu 0 euron arvosta tuhoa, kissa sitä vastoin tuhonnut 3 kuukauden aikana muutamien satojen eurojen arvosta tavaraa :D . Toivottavasti vähän rauhoittuu kasvaessaan :D .
 
kyllä se kissa kaipaa sitä huomiota
No todella. Hellyyttä ja hoivaa.

Tietenkin on yksilöllisiä eroja, mihin on esim tottunut, mutta jos ei ole jättänyt kissaa vain samoissa tiloissa eläväksi joutavaksi eläimeksi, niin kissa kaipaa hellyyttä ja huomiota yksilöllisten tarpeiden mukaan. Arempi kissakin hyvin oppii arvostamaan huomiota, kunhan luottamus on saatu. Kissan luottamus on ehkä joissain tapauksissa vaikeampi ansaita, mutta onkin omaehtoisena sinulle annettuna arvokas.

Hellikää rakkaita karvakorvianne nyt kun ne kanssanne ovat, olivatpa ne kissoja, koiria tai muuta.:love:
 
Jumankauta, että meidän neiti osaa olla ärsyttävä. Hän raaputtaa meidän makuuhuoneessa vaatekaapinovea öisin, ei ole iso ääni, mutta juuri sellainen että siihen herää kesken makeiden unien. :grumpy:
Eilen keksin mahdollisen ratkaisun asiaan; levitin oven reunoihin vähän tiikerisalvaa :rofl:
Ei tykkää siitä hajusta sitten yhtään eikä halua sitä näteille pikku tassuilleen :D
Toivottavasti toimii jatkossakin.

Neiti on muuten kaikin puolin erittäin hellyyttävä ja kiltti. esim. kun otan päikkärit sohvalla niin hän tulee lämmittämään peiton alle ja ottamaan kanssa torkut :love:
 
Jumankauta, että meidän neiti osaa olla ärsyttävä. Hän raaputtaa meidän makuuhuoneessa vaatekaapinovea öisin, ei ole iso ääni, mutta juuri sellainen että siihen herää kesken makeiden unien. :grumpy:
Eilen keksin mahdollisen ratkaisun asiaan; levitin oven reunoihin vähän tiikerisalvaa :rofl:
Ei tykkää siitä hajusta sitten yhtään eikä halua sitä näteille pikku tassuilleen :D
Toivottavasti toimii jatkossakin.

Neiti on muuten kaikin puolin erittäin hellyyttävä ja kiltti. esim. kun otan päikkärit sohvalla niin hän tulee lämmittämään peiton alle ja ottamaan kanssa torkut :love:
Koittaakohan avata sitä vaatekaapin ovea? Meillä tekee pari kissaa samalla tavalla et rapsuttaa sitä ovea niin kauan että saavat sen auki ja sitten kiipeilevät siellä hyllyjen ja oven väissä ylöspäin. Jos on tarpeeksi tilaa jollain hyllyllä niin tunkevat sinne nukkumaan. :)
 
Koittaakohan avata sitä vaatekaapin ovea? Meillä tekee pari kissaa samalla tavalla et rapsuttaa sitä ovea niin kauan että saavat sen auki ja sitten kiipeilevät siellä hyllyjen ja oven väissä ylöspäin. Jos on tarpeeksi tilaa jollain hyllyllä niin tunkevat sinne nukkumaan. :)
Kyllä se sinne haluaisi, mutta ei se sitä auki saa ellei ala tajuta hyppiä kahvaan :D
Ja todellakin kiipeilisi sinne lähemmäs kolmeen metriin hyllyjä ja vaatteita ym. liinavaatteita pudotellen ja karvastaen ne :D
 
Meillä kisu naukuu kaapin oven luona pari kertaa, ja ovi aukeaa (minun toimestani). Niin simppeliä. :happy:
 
Meillä kisu naukuu kaapin oven luona pari kertaa, ja ovi aukeaa (minun toimestani). Niin simppeliä. :happy:
Haha, Butler herää avaamaan oven :)
Meillä neiti ei varmaan viiti naukua kun herran mielenkiinto voisi herätä ja tulla tukkapöllyä :D
 
Ei. Kisu on niin fiksu, että meillä on yhteinen vuorokausirytmi. Sitä paitsi hänellä on syy naukua, sillä oven edessä on kahvakuula esteenä. Muuten hän avaisi sen kaapin oven itse.

Este on siksi, että en pidä ajatuksesta, että hän menisi sinne silloin, kun en ole kotona. Annan hänen käydä tsekkaamassa reviirin silloin kun kotona olen. :)

Edit. Varmaankin tukkapölly-kommenttisi oli hjuumoria?
 
Ei. Kisu on niin fiksu, että meillä on yhteinen vuorokausirytmi. Sitä paitsi hänellä on syy naukua, sillä oven edessä on kahvakuula esteenä. Muuten hän avaisi sen kaapin oven itse.

Este on siksi, että en pidä ajatuksesta, että hän menisi sinne silloin, kun en ole kotona. Annan hänen käydä tsekkaamassa reviirin silloin kun kotona olen. :)

Edit. Varmaankin tukkapölly-kommenttisi oli hjuumoria?
Aivan juu. Pääasiassa ovat meilläkin hiljaa öisin, tämä poikkeuksena.
Meidän herra on neidin velipuoli ;)

Tässä tämän hetken lempi päikkäripaikka :)
 

Liitteet

  • Sisu&Penni.png
    Sisu&Penni.png
    3,5 MB · Luettu: 167
Kissathan vaan haluaa päästä mahdollisimman korkeisiin paikkoihin, sen takia kait nuo vaatekaapit niin paljon kiinnostavat. Pitäis joskus laittaa hyllypeti jonnekkin lähelle katonrajaa ja pieniä hyllyjä matkalle mitä pitkin pääsisivät sinne hyppimään.
 
Tätä kattia ei ole niin nuo vaatekaapit kiinnostaneet. Toki vaatehuoneen ylähylly on ollu vakio nukkumispaikkoja jo melkein heti kun tuli asustelemaan tänne. Muuten kyllä tykkää kiipeillä, yleensä verhoissa. Aina sit mätkätkähtelee sieltä alas verhomytyn sisässä :) . Kyllä tässä tytössä virtaa vaan riittää, ja vauhtia on enemmän kuin ajatusta :D . Nyt hommasin tuollaisen atlas-raapimispuun, saas nähdä miten tykästyy siihen. Voi köllötellä siinä sitten melkein katon rajassa.
 
Meillä on ollut koko yhdessäasumisen ajan, että yksi mun poikakissoista ei tule toimeen miehen tyttökissojen kanssa sitten mitenkään päin. Meidän "Pönttö" on ollut pennusta asti niin tavattoman kovatahtoinen, luupää ja huomionkipeä. Nää herkkikset tytöt on sitten reagoineet Pöntön pompotteluun pissailemalla ympäri asuntoa. Sadan muun ratkaisun jälkeen löydettiin vihdoin pienikiteinen, paakkuuntuva kristallihiekka, ja koska Pönttö kaipaa huomiota 24/7 niin on nyt 2-3vrk/vko mun äidillä, jossa saa jakamattoman huomion. Tilanne on rauhoittunut huomattavasti, mutta hävettää myöntää, että välillä tulee tirautettua kyynel jos toinenkin, kun toinen ei voi olla kotona niinkuin ennen. :itku: Ja siis kissaahan se ei haittaa ollenkaan, aina kun pääsee mun äidin luo niin "leipoo" lattioita, puskee joka paikkaa, nauttii selkeästi. :D Pönttö on tottunut pienestä pitäen matkustamaan, ja tää välimatka on alle 10min autolla, joten no, erikoinen mutta toimiva ratkaisu.

Lainaan omaani. Tilanne on nyt se, että Pönttö oli mun äidillä kolme viikkoa lähes putkeen. Hommattiin uusi sohva, tyttöjen pissaongelma helpotti huomattavasti ja tytöistä tuli tosi rohkeita. Ongelma on vaan se, että Pönttö on todella vaativa, ja niinpä äiti passittaa kissan takaisin meille aina muutamaksi päiväksi.

Kissa on ollut kotosalla nyt kuutisen tuntia, ja mä oon nyt jo ihan hermoraunio. Se on kokoajan vaanimassa tyttöjä, SIIS IHAN KOKOAJAN. Ei auta vaikka yrittäisi kiinnittää huomion muualle tai kieltää, ei vaikka nätisti kieltäisi tai kitarisat punaisena karjuisi. Ei auta haihduttimet, ei rauhoittavat, ei aktivoiminen, ei kiellot, ei rankaistukset eikä kehumiset. Ajateltiin miehen kanssa, et nyt oltaisiin erityistarkkoja käytöksen suhteen, linjattais tarkat säännöt mistä kehutaan (kun jättää tytöt rauhaan tai on muuten kiltti, kehutaan, rapsutellaan ja annetaan nameja) ja mistä kielletään/rangaistaan (vesisuihkaus, eristetään pariksi minuutiksi eri huoneeseen). Kokeillaan kans sellaista, että aktivoidaan kissa ihan läkähdyksiin asti, jolloin ei jää energiaa tuhmuuksille.

Tuon kissan persoona muuttuu aina kun se tulee kotiin. Mun äidillä se tulee syliin ja puskemaan, ottaa rapsut vastaan ja on niin nätisti. Kotona ei rapsut kelpaa ja joskus jopa puree, on apaattinen tai sitten jahtaa tyttöjä.

Löytyykö keltään tuon meidän "koulutussuunnitelman" lisäksi muita ideoita, millä saisi hillittyä tuon kissan käytöstä? Yöt pidän tytöt ja pojat eri huoneissa, koska muuten olisi kokoajan pöllyttämässä tyttöjä.
 
Kissa on ollut kotosalla nyt kuutisen tuntia, ja mä oon nyt jo ihan hermoraunio. Se on kokoajan vaanimassa tyttöjä, SIIS IHAN KOKOAJAN. Ei auta vaikka yrittäisi kiinnittää huomion muualle tai kieltää, ei vaikka nätisti kieltäisi tai kitarisat punaisena karjuisi.
Tuota ei pitäisi tehdä ollenkaan.

Tulee mieleen, että onkohan teillä kovin ahdasta. Kolmelle kissalle sopiva tila vaatisi jo suht' tilavan asunnon. Toki, kissoja voi tunkea vaikka kuinka paljon ja pieneen tilaan, mutta hyvinvointi on sitten vain haave vaikka tulisivatkin toimeen. Enkä syytä, että te tekisitte näin, kun en asuntonne kokoa tiedä.

Kissahan ei ole laumaeläin, vaikka toki on yksilöitä, ja kissat sopeutuvat kyllä olemaan seurassa, ihan mielelläänkin. Kun toinen rakkaista kissoistani kuoli syyskuun lopussa, jäljelle jäänyt jäi kaipaamaan. Ja vaikka ei varmaan osaa kaivata enää juuri tätä ko. kuollutta kissaa, selvästi kissojen oletuksen vastaisesti kaipaisi lajitoverin tuomaa seuraa (leikkiä yms. jota ihminen ei voi korvata jne.). Voisiko vain olla, että Pönttö (sehän hänen nimensä oli?) ei vain tule toimeen toisten kissojen kanssa? Niitäkin on.

Sitten toinen mieleen tuleva, kuinka vaarallista tämä "vaaniminen" nyt sitten on? Olen elänyt tilanteessa, jossa meidän perhe kaksine kissoineen piti elää kuukausia perheessä jossa oli ennestään kaksi kissaa. Tilanne meni alun ihmettelyn jälkeen dramaattisen oloiseksi (yhden kissan ulkona juokseminen laukaisi yhdessä kissassa epäilyn että nyt täällä on joku ihan vieras kissa). Mutta lopulta, pohtimatta raskasta projektia, ainoa mikä oikeasti tehosi, oli se, että me ihmiset lopetimme hössöttämisen ja annoimme kissojen pistää välinsä itse kuntoon. Pienen (okei, ei niin pienen, sillä hetkellä se oli painajaista, 4 kissaa joista varsinkin kaksi olivat todella huonoissa väleissä) taistelujen viikon pari jälkeen loppuaika meni leppoisasti. Kissojen pitää saada laittaa välinsä kuntoon. Jos emme olisi antaneet hoitaa "vaanimista" ja tutustumista, niin rauhaa tuskin olisi tullut koskaan.

Se ette ihmiset hermoilevat, voivat vain pahentaa tilaa. Kissat vaistoavat että ihmiset ovat paineen alla ja vaikuttaa kissojen toimintaan. Kissat ovat ihan tutkana, että tässä on jotain hätää päällä, kun nuo isot palvelijatkin ovat paniikissa.

Eli jos teillä on riittävästi tilaa (en osaa sanoa suoraan, mutta kerro minkä kokoinen asunto teillä on 3 kissalle), ja kissat EIVÄT juokse ulkona, ovat kaikki leikattuja, niin ja jos Pönttö ei suorastaan ole agressiivinen (sähinä EI ole sitä, mutta kunnon tappelu jossa syntyy vammoja voi olla), niin antakaa kissojen tehdä itse välinsä selviksi. Tämä on minun neuvoni, jos em. asiat ovat kunnossa. (Ja tietenkin hiekka-astioita pitää olla riittävästi ja rauhallisesa paikassa yms. todella perusasiat kunnossa. On niin vaikea sanoa toisen tilanteesta kun ei tiedä miten olot yms. ovat.)

Ennen kaikkea tälle on tehtävä jotain:
  • kitarisat punaisena karjuisi
  • rankaistukset
  • eristetään pariksi minuutiksi eri huoneeseen
  • oon nyt jo ihan hermoraunio
Kaikki nämä vain hämmentävät kissoja. Esim. mitä on "rangaistukset"? Eläimiä voi olla vaikea rangaista niin että ne ymmärtävät syy-seurassuhdetta, ihan oikeasti: kissat eivät ole ihmisiä. Samoin hetkellisen eristämisen kanssa, pekästään haittaa. Huutaminen on ymmärrettävää, ymmärrän siis sinun tunnetta; kissa ei sitä osaa yhdistää välttämättä mihinkään, kuin että se pelottanee kaikkia niitä.

Ja tuolle on tehtävä jotain tuolle että ihmiset hermoilevat, se tarttuu. Ja kyllä, tiedän että se on vaikeaa, rannalta on helppo huudella merelle neuvoja. Mutta kuten kerroin, olen ollut tilanteessa, jossa oli helvetti yllä hetken aikaa (pahin tilanne muistaakseni viikon, sen jälkeen viikkoja varpaillaan), kunnes tajusimme: kissojen on saatava selvittää välinsä (tervepäiset kissat, jotka eivät esim. pyri kuitenkaan vahingoittamaan toisia hurjannäköisistä nahisteluista huolimatta).

Tässä on niin paljon sellaista, että ei voi tarkemmin tilannetta tuntematta ohjeistaa. Mutta kissojen perusasiat ja -olot on oltava kunnossa. Ja olen sitä mieltä että kaikki leikattuja, eikä missään nimessä ulkona käyviä kissoja (tämä oli yksi oleellinen asia omassa tapauksessani, kun elimme hetken ns. evakossa. Onneksi asunto oli suuri ja mainitsemani asiat kunnossa.

Onhan sitten ihan ammattiapua saatavilla, mutta joku muu saanee neuvoa niistä. Alkaa olla kiire hommiin. Muut lukijat, jelppikää jos tiedätte mitä tarkoitan. "Kissaterapeutti" tjsp. ;)


Toivon todella että saatte hommat toimimaan, enkä kirjoittanut yhtään ilkeästi. :tup: Olen elänyt samassa, luultavasti pahemmassa helvetissä. Mutta nyt on otettava ihmisen keinot käyttöön ja miettiä että kaikki on mahd. ok. Ja aina on se luopumisen vaihtoehto, johon ei sitten kannata mennä liian herkästi. Itse meinasimme tehdä tässä asiassa emämunauksen, kun mietimme "tappelijan" sijoittamista pois. Onneksi lopulta annoimme kissojen itse meidän puuttumatta "terapoida".
 
Viimeksi muokattu:
Tuo on tosiaan hankalaa, että vaaniminen aiheuttaa toisille ongelmia. Kissoillahan voi mennä toisiinsa tutustumisessa ja selvittelyssä se pari viikkoa-kuukausi. Aina tämäkään ei toki auta, yksilöitä kun ovat. Osaa ei ole luotu kulkemaan laumassa (kissat itseasiassa muodostavat myös laumoja. Eivät vain koiramaisia).

Itselläni helpotti kissoihin liittyviin kieltoihin ja omaan huutamiseen se, kun jossain oli maininta että kissat/muut eläimet pitävät sinua lähinnä mulkkuna, kun tulet huutelemaan. Tuntui omalla kohdalla järkevältä.

Harkitsisin kyllä kissaterapiaa, jos tuntuu jo liian pahalta. Sekin helpottaa että pääsee puhumaan f2f ammatti-ihmiselle.
 
Sitten toinen mieleen tuleva, kuinka vaarallista tämä "vaaniminen" nyt sitten on? Olen elänyt tilanteessa, jossa meidän perhe kaksine kissoineen piti elää kuukausia perheessä jossa oli ennestään kaksi kissaa. Tilanne meni alun ihmettelyn jälkeen dramaattisen oloiseksi (yhden kissan ulkona juokseminen laukaisi yhdessä kissassa epäilyn että nyt täällä on joku ihan vieras kissa). Mutta lopulta, pohtimatta raskasta projektia, ainoa mikä oikeasti tehosi, oli se, että me ihmiset lopetimme hössöttämisen ja annoimme kissojen pistää välinsä itse kuntoon. Pienen (okei, ei niin pienen, sillä hetkellä se oli painajaista, 4 kissaa joista varsinkin kaksi olivat todella huonoissa väleissä) taistelujen viikon pari jälkeen loppuaika meni leppoisasti. Kissojen pitää saada laittaa välinsä kuntoon. Jos emme olisi antaneet hoitaa "vaanimista" ja tutustumista, niin rauhaa tuskin olisi tullut koskaan.
Tässä kuvia tilanteista, joista ei osannut joissain vaiheessa edes haaveilla. Riitapukarit, oman "laumansa johtajat" merkitty sinisellä.
Ensimmäisessä kuvassa ollaan vielä ns. vieraalla maaperällä, eli sen porukan tiloissa missä isäntäperhe asui, toisessa kisut taas lepäilevät meidän alueella. Eli kyllä tuollaiset tilanteet voivat ja varmasti yleensä muuttuvat rauhallisiksi. Alemma kuvassa "tappelupukarit" noi lähekkäin toisiaan.
20130202_170157-40pros.png


20130122_142840-40pros.png

PS. Kuvissa oleva mustavalkoinen kisu, on minun jäljellä oleva, joka tulee aina toisten kisujen kanssa toimeen. Em. perheen toinen kissa suorastaan "rakastui" häneen. Eron hetki oli surullinen.
 
Tuota ei pitäisi tehdä ollenkaan.

Tulee mieleen, että onkohan teillä kovin ahdasta. Kolmelle kissalle sopiva tila vaatisi jo suht' tilavan asunnon. Toki, kissoja voi tunkea vaikka kuinka paljon ja pieneen tilaan, mutta hyvinvointi on sitten vain haave vaikka tulisivatkin toimeen. Enkä syytä, että te tekisitte näin, kun en asuntonne kokoa tiedä.

Kissahan ei ole laumaeläin, vaikka toki on yksilöitä, ja kissat sopeutuvat kyllä olemaan seurassa, ihan mielelläänkin. Kun toinen rakkaista kissoistani kuoli syyskuun lopussa, jäljelle jäänyt jäi kaipaamaan. Ja vaikka ei varmaan osaa kaivata enää juuri tätä ko. kuollutta kissaa, selvästi kissojen oletuksen vastaisesti kaipaisi lajitoverin tuomaa seuraa (leikkiä yms. jota ihminen ei voi korvata jne.). Voisiko vain olla, että Pönttö (sehän hänen nimensä oli?) ei vain tule toimeen toisten kissojen kanssa? Niitäkin on.

Sitten toinen mieleen tuleva, kuinka vaarallista tämä "vaaniminen" nyt sitten on? Olen elänyt tilanteessa, jossa meidän perhe kaksine kissoineen piti elää kuukausia perheessä jossa oli ennestään kaksi kissaa. Tilanne meni alun ihmettelyn jälkeen dramaattisen oloiseksi (yhden kissan ulkona juokseminen laukaisi yhdessä kissassa epäilyn että nyt täällä on joku ihan vieras kissa). Mutta lopulta, pohtimatta raskasta projektia, ainoa mikä oikeasti tehosi, oli se, että me ihmiset lopetimme hössöttämisen ja annoimme kissojen pistää välinsä itse kuntoon. Pienen (okei, ei niin pienen, sillä hetkellä se oli painajaista, 4 kissaa joista varsinkin kaksi olivat todella huonoissa väleissä) taistelujen viikon pari jälkeen loppuaika meni leppoisasti. Kissojen pitää saada laittaa välinsä kuntoon. Jos emme olisi antaneet hoitaa "vaanimista" ja tutustumista, niin rauhaa tuskin olisi tullut koskaan.

Se ette ihmiset hermoilevat, voivat vain pahentaa tilaa. Kissat vaistoavat että ihmiset ovat paineen alla ja vaikuttaa kissojen toimintaan. Kissat ovat ihan tutkana, että tässä on jotain hätää päällä, kun nuo isot palvelijatkin ovat paniikissa.

Eli jos teillä on riittävästi tilaa (en osaa sanoa suoraan, mutta kerro minkä kokoinen asunto teillä on 3 kissalle), ja kissat EIVÄT juokse ulkona, ovat kaikki leikattuja, niin ja jos Pönttö ei suorastaan ole agressiivinen (sähinä EI ole sitä, mutta kunnon tappelu jossa syntyy vammoja voi olla), niin antakaa kissojen tehdä itse välinsä selviksi. Tämä on minun neuvoni, jos em. asiat ovat kunnossa. (Ja tietenkin hiekka-astioita pitää olla riittävästi ja rauhallisesa paikassa yms. todella perusasiat kunnossa. On niin vaikea sanoa toisen tilanteesta kun ei tiedä miten olot yms. ovat.)

Ennen kaikkea tälle on tehtävä jotain:

Kaikki nämä vain hämmentävät kissoja. Esim. mitä on "rangaistukset"? Eläimiä voi olla vaikea rangaista niin että ne ymmärtävät syy-seurassuhdetta, ihan oikeasti: kissat eivät ole ihmisiä. Samoin hetkellisen eristämisen kanssa, pekästään haittaa. Huutaminen on ymmärrettävää, ymmärrän siis sinun tunnetta; kissa ei sitä osaa yhdistää välttämättä mihinkään, kuin että se pelottanee kaikkia niitä.

Ja tuolle on tehtävä jotain tuolle että ihmiset hermoilevat, se tarttuu. Ja kyllä, tiedän että se on vaikeaa, rannalta on helppo huudella merelle neuvoja. Mutta kuten kerroin, olen ollut tilanteessa, jossa oli helvetti yllä hetken aikaa (pahin tilanne muistaakseni viikon, sen jälkeen viikkoja varpaillaan), kunnes tajusimme: kissojen on saatava selvittää välinsä (tervepäiset kissat, jotka eivät esim. pyri kuitenkaan vahingoittamaan toisia hurjannäköisistä nahisteluista huolimatta).

Tässä on niin paljon sellaista, että ei voi tarkemmin tilannetta tuntematta ohjeistaa. Mutta kissojen perusasiat ja -olot on oltava kunnossa. Ja olen sitä mieltä että kaikki leikattuja, eikä missään nimessä ulkona käyviä kissoja (tämä oli yksi oleellinen asia omassa tapauksessani, kun elimme hetken ns. evakossa. Onneksi asunto oli suuri ja mainitsemani asiat kunnossa.

Onhan sitten ihan ammattiapua saatavilla, mutta joku muu saanee neuvoa niistä. Alkaa olla kiire hommiin. Muut lukijat, jelppikää jos tiedätte mitä tarkoitan. "Kissaterapeutti" tjsp. ;)


Toivon todella että saatte hommat toimimaan, enkä kirjoittanut yhtään ilkeästi. :tup: Olen elänyt samassa, luultavasti pahemmassa helvetissä. Mutta nyt on otettava ihmisen keinot käyttöön ja miettiä että kaikki on mahd. ok. Ja aina on se luopumisen vaihtoehto, johon ei sitten kannata mennä liian herkästi. Itse meinasimme tehdä tässä asiassa emämunauksen, kun mietimme "tappelijan" sijoittamista pois. Onneksi lopulta annoimme kissojen itse meidän puuttumatta "terapoida".

Meillä on tosiaan ollut kaikki samassa talossa jo vuoden päivät. Ja kissojahan on viisi, eikä kolme, poikia on kolme ja tyttöjä kaksi. Kaikki leikattuja. Pönttö (se ei ole muuten hänen oikea nimensä vaan lempinimi) tosiaan vaanii tyttöjä, ja aikaisemmin me annettiin kissojen selvitellä itse välejä, mutta se tuotti vain enemmän pahaa. Ensinnäkin, tytöt on Pönttöä huomattavasti pienempiä (tytöt 4kg - P 6kg), eivät osaa laittaa sille yhtään vastaan, ja huutavat, paskovat ja kusevat allensa jos tuo käy päälle. Sen lisäksi alkavat pissailemaan ympäriinsä kaksi kertaa kauheammin ja ovat 24/7 piilossa, jos en hillitse Pönttöä. Nuo kaksi muuta poikaa tulee tyttöjen kanssa ihan ok toimeen, eivät oikein leiki mutta välillä käydään nuuhkimassa toisten neniä ja pientä sähinää yhä. Voivat kuitenkin olla lähellä toisiaan ja siivouspäivinä ovat monesti samassa läjässä piilossa jossain nurkassa kun imuroin.

Toisekseen, Pönttö ei pelkää huutamista. Ei lotkauta korvaansa, ei yhtään mitään reaktiota. Se ei vaan välitä. Ja tosiaan välillä olen sitten todennut, että en jaksa KOKOAJAN olla kyttäämässä, jos teen vaikka koulujuttuja koneella, jolloin menen kissan kanssa vaikka kahdestaan työhuoneeseen. Hiekka-astioita on viisi ja ne on sijoiteltu järkevästi, kaikki kissat ovat leikattuja, saavat laadukasta ruokaa, asunto on 80 neliötä + lasitettu parveke. Pönttö ulkoilee valjaissa välillä ja asuu välillä myös mun äidillä. Piilopaikkoja ja petejä on paljon.

Pönttö ei noita veljeksiä kiusaa samalla tavalla. Veljeksistä toinen on Pönttöä pienempi, toinen vähän ehkä isompi (tai ainakin tukevampi :D). Pienempää veljestä Pönttö läpsii välillä, ja ei tää oo siitä moksiskaan, isompi veljes saattaa välillä jopa läppästä takasi. Joskus tää tukevahko kaveri otti Pöntön kanssa nyrkkeilymatsin, oli huvittavaa katsottavaa :rofl:
 
Tosta kurista kissoille: silmänpalvojia tuppaavat meillä olemaan. Esim kun joku (ihminen) näkee niin pöydille ei mennä tai nopeesti hypätään pois. Heti kun se nihilisti-mulkku poistuu niin pöydälle saa karvaperseiden mielestä mennä :p
 
Tosta kurista kissoille: silmänpalvojia tuppaavat meillä olemaan. Esim kun joku (ihminen) näkee niin pöydille ei mennä tai nopeesti hypätään pois. Heti kun se nihilisti-mulkku poistuu niin pöydälle saa karvaperseiden mielestä mennä :p
Tämä on ihan perus "koulutetuilla" kisseillä. Esim. pimeällä ne kuvittelee etten näe mitään ja esim. istuu PC:n päällä ihan muina miehinä/naisina :vihellys::D
 
@nettas- Ok, kirjoitukseni oli vain yksi näkemys.:) En itse näe kissoille huutamisessa järkeä.:( 5 kissaa alkaa (siis ei vielä välttämättä, riippuu kissoista) olla aika paljon 80 neliössä, mutta menee toki.:think:

Toivon sydämestäni että saatte tilanteeseen apua, täältä luulisi löytyvän neuvoa, rohkeasti vaan auttamaan. Minä kannoin kekoon osani. I rest my case.

Hyvää joulua kaikille.:kahvi: neko has left the building. ;)
 
@nettas- Ok, kirjoitukseni oli vain yksi näkemys.:) En itse näe kissoille huutamisessa järkeä.:( 5 kissaa alkaa (siis ei vielä välttämättä, riippuu kissoista) olla aika paljon 80 neliössä, mutta menee toki.:think:

Toivon sydämestäni että saatte tilanteeseen apua, täältä luulisi löytyvän neuvoa, rohkeasti vaan auttamaan. Minä kannoin kekoon osani. I rest my case.

Hyvää joulua kaikille.:kahvi: neko has left the building. ;)

Kiitos vinkeistä :) Tänään oon yrittänyt olla eri asenteella, ja vähän rauhallisempi tilanne kun ennen. Katsotaan mitä tulee. Jouluksi Pönttö menee taas "mummolaan", niin on kaikilla joulurauha :)
 
Tosta kurista kissoille: silmänpalvojia tuppaavat meillä olemaan. Esim kun joku (ihminen) näkee niin pöydille ei mennä tai nopeesti hypätään pois. Heti kun se nihilisti-mulkku poistuu niin pöydälle saa karvaperseiden mielestä mennä :p

Oon huomannut saman :D Ennen olin tosi tarkka ja pöydille ei ollut asiaa. Nykyään saavat oleskella kaikilla muilla hyllyilä/pöydillä, paitsi ruokapöydällä ja keittiön tasoilla. Tiedän että ne käy sielläkin, mutta aika harvoin jos mä olen paikalla. :D
 
Oon huomannut saman :D Ennen olin tosi tarkka ja pöydille ei ollut asiaa. Nykyään saavat oleskella kaikilla muilla hyllyilä/pöydillä, paitsi ruokapöydällä ja keittiön tasoilla. Tiedän että ne käy sielläkin, mutta aika harvoin jos mä olen paikalla. :D
Siulla on aikalailla sama linja kuin täälläkin.
 
Meillä on kisseä kielletty menemästä keittiön työtasoille ja ruokapöydälle. Toimii todella hyvin kun on itse samassa huoneessa, mutta ei tarvitse mennä kuin nurkan taakse niin jo on kisse pöydällä.

Esim joskus kuuluu kilahdus tiskialtaasta ja kun itse nouset samalla sohvalta ylös asiaa toteamaan niin kuuluu vaan *tumps* kun kissa hyppää alas ja samalla kiertää toista kautta hirveetä vauhtia selkäsi taakse... :)
 
Meillä on kisseä kielletty menemästä keittiön työtasoille ja ruokapöydälle. Toimii todella hyvin kun on itse samassa huoneessa, mutta ei tarvitse mennä kuin nurkan taakse niin jo on kisse pöydällä.

Esim joskus kuuluu kilahdus tiskialtaasta ja kun itse nouset samalla sohvalta ylös asiaa toteamaan niin kuuluu vaan *tumps* kun kissa hyppää alas ja samalla kiertää toista kautta hirveetä vauhtia selkäsi taakse... :)
Täällä on ihan samaa meininkiä kaikkien kolmen kanssa. Koulutukseen käytetty lähinnä kovia ääniä kuten käsien läpsäytystä väärin toimiessa, hyvin toiminut omasta mielestäni eikä kissat perseile kun on itse paikalla. Ken tietää mitä tapahtuu silloin kun ei ole kotona.
 
Meillä riittää että ne kuulee sun nousevan ylös sohvalta/sängystä niin sillon kuuluu se *tump*. Sit ku oikaset jalkas niin sit taas.. osaavatki olla ihanat otukset joskus NIIN rasittavia :p
 
Toinen kissa omi raapimapuun kokonaan itselleen, ei anna kaverin käyttää sitä ollenkaan. Hommasin tämän takia sitten toisen raapimapuuhökötyksen jotta tämä toinenkin kaveri saisi jotain tekemistä itselleen ja raapisi muutakin kuin keittiön pöydän jalkaa. No, tämä katti joka on tuon ensimmäisenkin vallannut tuntuu nyt omineen myös tuon toisen, tai ainakaan tämä pöytään tyytynyt ei ole sitä sisäistänyt. Olen koittanut sille näyttää mallia että tästä raapustetaan näin, mutta miten helkkarilla saisin tuon ihan oikeasti opetettua että tämä on nyt sun raapimapuu, jätät sen pöydän rauhaan? Pöydällähän ei itsessään ole väliä, vanha romu, mutta olisihan tuo hyvä jos kyntensä hoitaisi asianmukaisissa paikoissa.
 
No on ne reviirit kissallakin, sisäkillakin siis. :) Niitä voi olla vaikea vaihtaa. Ja tottumuksia raapia johonkin. Taustalla voi olla ihan halu raapia tiettyyn paikkaan ennemmin kuin se, ettei pääsisi raapimaan toisen raapimapuuta.

Ihan nopeana vastauksena yleisesti, kissojen kynsien pitäminen sopivan lyhyinä ehkäisee aika hyvin turhaa raapimista, tai oikeastaan mahd. tuhoa. On kokemusta. Raapimisinto ei niinkään ole kadonnut, mutta sohvan kulmaan innoissaan raapiminen ei aiheuta mitään kummallisempia vahinkoja.:tup:

Muuten noista eri tilojen valtaamisista. Mielestäni ne vaihtelee. Nykyään valitettavasti on vain yksi kissa, mutta on vuosien kokemus useammasta kisulista samassa asunnossa. Viimeisin oli nykyisessä jossa toinen valitsi aluksi raapimispuun omakseen, ja aina, ainakin leikissänä olleessaan, ajeli jopa toista pois. Mutta jossain vaiheessa tilanne vahtui siihen, että puussa katseltiin aamun lintusia ulkona ihan kuin ihmiset kerrostalossa, eri tasoissa. :) Samoin on ollut muidenkin "mun paikkojen" kanssa. Ne vaihtelevat aika ajoin. Mutta jos kisu, jolla ei ole ollut muka oikeutta raapia tiettyyn puuhun, niin on aina 24 tunnissa löytynyt aika, jolloin siihen on päässyt raapimaan. :rofl:

En itse olisi huolissaan, mutta enemmän asian kanssa painiskelevat lienevät antavat omat ohjeensa yms.:tup:
 
No on ne reviirit kissallakin, sisäkillakin siis...
Kiitoksia vinkeistä :) Tosiaan, tässä uudessa raapimispuuhökkelissä istuskelevat yhdessä ja siitä katselevat ulos, eli kavereita kyllä ovat ihan mallikkaasti. Ehkä se on sitten vain omistajan päässä kun ajattelee että "kummallekin tasapuolisesti" nuo hommat. On muuten ollut aika hauska seurata näitä kissaveljeksiä kun ovat talossa olleet sen reilut 4kk ajan suunnilleen. Alussa toinen oli ihan pirun arka, ei antanut ottaa syliin ja vältteli huomiota. Nyt tämä arkajalka tahtoo päivittäin vähintään pari kertaa sellaisen 5-10min rapsutussession, kiehnää aina jaloissa ja hellästi näykkii kättä. En olisi uskonut että siitä arkajalasta tulee noin hellyydenkipeä, sohvallekin on pakko päästä aina samaa aikaa löhöämään. En valita yhtään :)

Ajan kanssa ovat muutenkin alkaneet jopa leikkimään, ihmettelin alkuun kun ei näkynyt pojilta mitään leikin merkkiä, mutta nyt juoksevat jatkuvasti kaappeja päin ja pyörivät mykkyrässä. Aluksi oli monen kissattoman vuoden jälkeen hankaluuksia tajuta että missä on leikin raja. Alkuvaiheessa muutaman kerran mourusivat toisilleen ja karvat pystyssä mittailivat, mutta siinä taisi olla myös uuden paikan tuoma stressi. Onneksi nyt ei ole moisesta enää mitään jäljellä.
 
@Sivustakatsoja Kiva kuulla että ovat alkaneet luottamaan, ja miksipä ei.

Kissa on todella älykäs eläin, ja myöskin vaistoaa kyllä että ei tässä taida olla mitään pelottavaa. Toisaalta vaistoavat kyllä ne henkilöt jotka eivät pidä kissoista/elämistä.

Tietenkin, kissoilla on yksilöllinen menneisyys toisten ollessa ihan pienestä pitäen ihmisten hellittävänä (esim. rotukkissat) tai toinen ääripää, tavalla tai toisellakin huonosti pidetyt (hylätyt ja/tai huonosti hoidetut). Mutta jälkimmäisetkin kyllä pikkuhiljaa oppivat luottamaan, kunhan etenee kissan ehdoilla (tämän vuoksi, kissa, kuten oikein mikään eläin ei sovi liian pienen lapsen hoidettavaksi), koska taustasta riippuen ihmiseen tottuminen vie aikaa. Eli kärsivällisyys on hyve. Niin myös muissakin tilanteissa kissan kanssa.

Mutta jos oppii (kyllä, ihminen oppii :)) voittamaan kissan luottamuksen, jopa niin että olet se yksi ja ainoa, eli ns. luottoihminen, niin kissa kyllä näyttää sen.:love: Täällä kisun on tosiaan saatava muutaman kerran päivässä tulla syliin tamppaamaan sellainen hypnoottinen ilme kasvoillaan (liittyisikö johonkin kun erotettu liian aikaisin emosta), jolloin on itse parempi suosiolla lopettaa muut hommat. Tätä hän ei anna kenellekään muulle kuin minulle. Ja jos siteen osoittaminen jää jollain kisulla sitten vähemmälle, niin on se kuitenkin usein selkeää. Aikoinaan yksi naaraskissa oli sellainen, että sen aikainen tyttöystävä oli hänen luottoihminen, vaikka kissaa olin ihan pienestä pitäen vatkannut minäkin (oli silloin Suomen 10. sininen somalikissa). Tyttis oli ainoa joka sai edes vähän hellyyden osoituksia, minä en juuri mitään. Mutta en ottanut nokkiini, kisut itse valitsevat.

No, taas aloin kirjoittaa romaania, nyt muihin asioihin.
 
Uhkaavasti ketju meinaa kadota ekalta sivulta joten nostetaan. Taika löysi lopulta pitkän odotuksen jälkeen laatikoiden ihmeellisen maailman (ihan oikeasti eka kerta kun meni laatikkoon istumaan, ikää tuolla roikaleella on noin 7kk

img_20180103_222452-jpg.68644


(ja kun joku tuosta paskaisesta seinästä sanoo kuitenkin niin minkäs teet kun märkäruoka on niin hyvää että vähän roiskuu syödessä)

katso liitettä IMG_20180103_222452.jpg
 
@Kaotik Nyt sitten teit sen. Kissat ja laatikot. Tiesithän ettei tuo kissa unohda laatikkojen ihanuutta enää ikinä!
 
@Kaotik Nyt sitten teit sen. Kissat ja laatikot. Tiesithän ettei tuo kissa unohda laatikkojen ihanuutta enää ikinä!

Toisaalta tuo on hyvä, aina kun tulee jotain pakettia niin kissat nauttivat laatikoista (kunhan palvelijat muistavat joskus heitellä niitä vanhimpia laatikoita pois) ja palvelijat saavat keskittyä pakettien sisältöön (toivottavasti ennenkuin kissat majoittuvat laatikon sisälle)
 
Toisaalta tuo on hyvä, aina kun tulee jotain pakettia niin kissat nauttivat laatikoista (kunhan palvelijat muistavat joskus heitellä niitä vanhimpia laatikoita pois) ja palvelijat saavat keskittyä pakettien sisältöön (toivottavasti ennenkuin kissat majoittuvat laatikon sisälle)
Ostettii eilen uus kiipeilyteline. En ole ollenkaan varma kumpi oli kivempi; teline vai sen laatikko :eek:
 
DSCF0298.jpg
Bitti-kissa keskittyneenä paperitolloon (kuvan alareunassa). Löytyy kilottain noita sohvien/uunien/jääkaappien/ym alta ja takaa. Kestosuosikki asioiden alle läpsittäväksi.
 
Kummalliseksi menny tämä maailma. Nuoret flikat juo viinaa ja kissat syö salaattia...

 
90-luvulla elänyt Rölli-kissani tykkäsi natustella kurkkuviipaleita. Eihän kissa tarvitse, mutta ei pienestä määrästä lie haittaa.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 628
Viestejä
4 537 328
Jäsenet
74 856
Uusin jäsen
KeisariLoL

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom