Tuota ei pitäisi tehdä ollenkaan.
Tulee mieleen, että onkohan teillä kovin ahdasta. Kolmelle kissalle sopiva tila vaatisi jo suht' tilavan asunnon. Toki, kissoja voi tunkea vaikka kuinka paljon ja pieneen tilaan, mutta hyvinvointi on sitten vain haave vaikka tulisivatkin toimeen. Enkä syytä, että te tekisitte näin, kun en asuntonne kokoa tiedä.
Kissahan ei ole laumaeläin, vaikka toki
on yksilöitä, ja kissat
sopeutuvat kyllä olemaan seurassa, ihan mielelläänkin. Kun toinen rakkaista kissoistani kuoli syyskuun lopussa, jäljelle jäänyt jäi kaipaamaan. Ja vaikka ei varmaan osaa kaivata enää juuri tätä ko. kuollutta kissaa, selvästi kissojen oletuksen vastaisesti kaipaisi lajitoverin tuomaa seuraa (leikkiä yms. jota ihminen ei voi korvata jne.). Voisiko vain olla, että Pönttö (sehän hänen nimensä oli?) ei vain tule toimeen toisten kissojen kanssa? Niitäkin on.
Sitten toinen mieleen tuleva, kuinka vaarallista tämä "vaaniminen" nyt sitten on? Olen elänyt tilanteessa, jossa meidän perhe kaksine kissoineen piti elää kuukausia perheessä jossa oli ennestään kaksi kissaa. Tilanne meni alun ihmettelyn jälkeen dramaattisen oloiseksi (yhden kissan ulkona juokseminen laukaisi yhdessä kissassa epäilyn että nyt täällä on joku ihan vieras kissa). Mutta lopulta, pohtimatta raskasta projektia,
ainoa mikä oikeasti tehosi, oli se, että me ihmiset lopetimme hössöttämisen ja annoimme kissojen pistää välinsä itse kuntoon. Pienen (okei, ei niin pienen, sillä hetkellä se oli painajaista, 4 kissaa joista varsinkin kaksi olivat todella huonoissa väleissä) taistelujen viikon pari jälkeen loppuaika meni leppoisasti. Kissojen pitää saada laittaa välinsä kuntoon. Jos emme olisi antaneet hoitaa "vaanimista" ja tutustumista, niin rauhaa tuskin olisi tullut koskaan.
Se ette ihmiset hermoilevat, voivat vain pahentaa tilaa. Kissat vaistoavat että ihmiset ovat paineen alla ja vaikuttaa kissojen toimintaan. Kissat ovat ihan tutkana, että tässä on jotain hätää päällä, kun nuo isot palvelijatkin ovat paniikissa.
Eli jos teillä on riittävästi tilaa (en osaa sanoa suoraan, mutta kerro minkä kokoinen asunto teillä on 3 kissalle), ja kissat EIVÄT juokse ulkona, ovat kaikki leikattuja, niin ja jos Pönttö ei suorastaan ole agressiivinen (sähinä EI ole sitä, mutta kunnon tappelu jossa syntyy vammoja voi olla), niin antakaa kissojen tehdä itse välinsä selviksi. Tämä on minun neuvoni, jos em. asiat ovat kunnossa. (Ja tietenkin hiekka-astioita pitää olla riittävästi ja rauhallisesa paikassa yms. todella perusasiat kunnossa. On niin vaikea sanoa toisen tilanteesta kun ei tiedä miten olot yms. ovat.)
Ennen kaikkea tälle on tehtävä jotain:
Kaikki nämä vain hämmentävät kissoja. Esim. mitä on "rangaistukset"?
Eläimiä voi olla vaikea rangaista niin että ne ymmärtävät syy-seurassuhdetta, ihan oikeasti: kissat eivät ole ihmisiä. Samoin hetkellisen eristämisen kanssa, pekästään haittaa.
Huutaminen on ymmärrettävää, ymmärrän siis sinun tunnetta;
kissa ei sitä osaa yhdistää välttämättä mihinkään, kuin että se pelottanee kaikkia niitä.
Ja tuolle on tehtävä jotain tuolle että
ihmiset hermoilevat, se tarttuu. Ja kyllä, tiedän että se on vaikeaa, rannalta on helppo huudella merelle neuvoja. Mutta kuten kerroin, olen ollut tilanteessa, jossa oli helvetti yllä hetken aikaa (pahin tilanne muistaakseni viikon, sen jälkeen viikkoja varpaillaan), kunnes tajusimme: kissojen on saatava selvittää välinsä (tervepäiset kissat, jotka eivät esim. pyri kuitenkaan vahingoittamaan toisia hurjannäköisistä nahisteluista huolimatta).
Tässä on niin paljon sellaista, että ei voi tarkemmin tilannetta tuntematta ohjeistaa. Mutta kissojen perusasiat ja -olot on oltava kunnossa. Ja olen sitä mieltä että kaikki leikattuja, eikä missään nimessä ulkona käyviä kissoja (tämä oli yksi oleellinen asia omassa tapauksessani, kun elimme hetken ns. evakossa. Onneksi asunto oli suuri ja mainitsemani asiat kunnossa.
Onhan sitten ihan ammattiapua saatavilla, mutta joku muu saanee neuvoa niistä. Alkaa olla kiire hommiin. Muut lukijat, jelppikää jos tiedätte mitä tarkoitan. "Kissaterapeutti" tjsp.
Toivon todella että saatte hommat toimimaan, enkä kirjoittanut yhtään ilkeästi.
Olen elänyt samassa, luultavasti pahemmassa helvetissä. Mutta nyt on otettava ihmisen keinot käyttöön ja miettiä että kaikki on mahd. ok. Ja aina on se luopumisen vaihtoehto, johon ei sitten kannata mennä liian herkästi. Itse meinasimme tehdä tässä asiassa emämunauksen, kun mietimme "tappelijan" sijoittamista pois. Onneksi lopulta annoimme kissojen itse meidän puuttumatta "terapoida".