Kissat tuntuvat olevan välillä liian fiksuja.
No yksi monista hassuista tapauksista oli, kun ao. kuvassa näkyvä herra tassutteli TV-tason luokse, tarttui yhdellä tassulla, kuin kädellä ikään, laatikon pyöreään vetimeen (jollainen näkyy ao. kuvassa myös), ja veti laatikon auki. Oli jo aikaisemmin ihmetelty, että mitä ihmettä kun välillä kaikki laatikot oli vedetty auki, mutta nyt selvisi jo oletettu asia, että ko. kisuhan se, mutta se tapa ja varmuus miten kisuli laatikot avaa, oli näkemisen arvoinen.
Jos laatikoiden avaamisen estävät viritykset poistaa, niin ne ovat jo lähipäivinä taas auki. Ne ilmeisesti käydään tarkistamassa välillä.
Eräässä aikaisemmassa asunnossa, kun ko. kisu oli meille pentuna sitten tiensä muutaman mutkan kautta löytänyt
*, pistettiin kissat välillä kesäöisin pesuhuoneeseen yöksi
**, kun pentu toi mukanaan melkoista menoa, josta vanhempi kissakin innostui (myös löytökissa, ne rules!). Ajatus kun oli levätä öisin, meidän palvelusväen näet piti kissojen palvelemisen lisäksi käydä ansiotöissä. Mutta hän päätti, että pesuhuoneesta tullaan pois. Niinpä saimme ihanasti herätä yöllä tuttuun ryminäleikkiin.
Pienestä koostaan huolimatta hän oppi, että pesukoneen päältä yltää oven kahvaan ja alas painamalla, ovi aukeaa tilaan jossa laiskat ihmispalvelijat yrittivät kerätä voimia seuraavaan päivään. Piti kääntää pesuhuoneen kahva sellaiseen asentoon, että meni kisullekin liian vaikeaksi. Jos taas makuuhuoneen oven laittoi kiinni, niin kissoilla oli heti asiaa juuri sinne ja se kuului oven kolisteluna, raapimisena ja miukumalla.
Myöhemmin sitten niin hyvässä kuin pahassa, on tullut tutuksi että tämä kissa usein tekee mitä itse haluaa. Milloin on mitäkin avattu, ellei sitä ole estetty. Välillä häntä saa etsiä ties mistä, sillä pienikokoisena pääsee ties minne, herra "painaa" vain 3,6 kg. Ja sellaisia hyppyjä, sekä ylös että vaakatasossa, mitä tämä hoikka ja pitkäraajainen kissa tekee (takakoivet puhdasta lihasta) en ole n. 30-vuotisen kissanomistaja-aikana aikaisemmin nänhyt. Ja monessa asiassa pitää aina yrittää jo etukäteen ajatella mihin hän pystyy, jo itsensä turvallisuuden yms. asioiden vuoksi.
* Pikkuinen löytyi aivan liian pienenä, n. 8-10 vko, Helsingin Kalliosta. Oli ulkoisesti aika surkeassa kunnossa ja ilmeisesti oli kohdeltu huonosti, koska on edelleen vieraille aluksi arka, muuten sitten hurmaa kaikki. Käytettiin heti eläinlääkärissä ja oli muutaman viikon anopilla karanteenissa, jonka jälkeen tuli elämämme iloksi.
Herra on kyllä hauska kotikissa-sekoitus, jossa voisi ehkä olla ehkä itämaista kissaa. Sellaisen on kissan vartalo pitkine koipineen. Minulla on ollut mm. abessinialaisia, joita muistuttaa kropaltaan hieman. Hän on nyt jo 7 vuotta vanha, mutta näyttää livenä ihan pennulta. Ja kun lähetin erääseen kuvapalveluun kuvia hänestä, niin automaattinen ohjelma antoi hänelle "kitten" -tagin. 
Vähän OT, muta kissoja ei kyllä edelleenkään moni suomalainen arvosta, sen voi nakata pihalle vaikka keskellä kaupunkia tai jättää jälkeensä kesämökille syksynä. Voihan tosin olla, että meidän tapauksessa pikkuinen oli vaikka uteliaisuuttaan esim. ikkunasta pudonnut tms. Mutta onkin meidän "viisaiden" ihmisten tehtävä ottaa tällaiset etukäteen huomioon. Kesäisin ihmiset "hukkaavat paljon" kissoja, kun "eihän se ennen ole parvekkeelta minnekään lähtenyt", puhumattakaan niistä, jotka oikein päästävät kissansa juoksemaan vapaasti. Varsinkin kaupungissa vapauden hintana ovat monet vaarat lapsista eläinten vihaajiin ja autoihin. 
** Tilaa oli reilusti, suuren pesuhuoneen lisäksi sauna, etteivät joutuneet pienessä tilassa olemaan. Siellähän nuo saunassa usein nukkuivat muutenkin.
No niin, tulipas taas tarinaa
Kisse on ollut nyt mun luona vajaan viikon, viime yön olin pois ja sitä ennen en ollut tuota huomannut. Mitä io-asiantuntijat on mieltä, voisiko tuo olla ihan stressiperäinen raapimistapaus, vai onko siinä joku muu rupi raavittu auki ja lähtenyt tulehtumaan?^
Onneksi tuo taito on sittemmin unohtunut.
