Harrastin ennen abyja ja somppuja, ja on siamilainen ja räkkärit (ragdoll) tuttuja. Käytiin jopa melkoinen rumba vuosien ajan näyttelyissa. Mutta ennen kaikkea, olivat rakkaita perheenjäseniä. Mutta nykyään henk.koht arvostan eniten ns. maatiaisia (yksilöitä ovat kaikki, niin rotukissojen kuin maatilaisten edustajat). Kuukausi sitten tähdeksi taivaalle lähtenyt, rakas Paavo kissa, on ollut kaikista kissoissa seurallisin, vaatimattomin, viisain (yms. ylistäviä adjektiiveja);eläinystävä parhaimmillaan.
Ymmärrän rotukissan halun, sellainen tulee hankkia (kunhan kaikki mikä muutenkin, niin maatiaisenkin kuin "hienon" rotukissan kanssa, pitää olla kunnossa) jos siltä tuntuu. Ja tämän kirjoituksen, ei ollut tarkoitus millään muotoa arvostella tms. rotukissoja (kannattaa luke viestin alku, jos siltä tuntuu). Mutta ne jotka eivät niin mistään erikoisesta rodusta välitä, käykää ihmeessä tutustumassa löytöeläintalossa vailla kotia oleviin kissoihin. Myös aikuiset, jo useamman vuoden ikäiset kissat voivat todella onnistunut valinta. Paavonkaan ikää ei tiedetty, mutta se arvioitiin hankinnan aikana olleen 2-3 vuotias. Mikä ystävä hänestä tuli. Aivan uskomaton. Paavo oli todella ihmisrakas kissa, ja hurmasi uuden vieraan muutamassa minuutissa. Kaikki eivät ole yhtä reippaita, mutta voivat silti olla vaikka kuinka suloisia tapauksia. Sehän se on aikuisissa kissoissa parasta:
minkä häviät siinä, ettet näe häntä suloisena pienenä karvapallerona, näet aikuisen kissan luonteesta paljon enemmän, kun esim. menet tutustumaan kissaan löytöeläintaloon.
Jos pystyn vielä ottamaan uuden kissan, käyn tutustumassa millaisia aarteita ihmiset ovat typeryyksissään ja julmuuksissaan hylänneet.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille.