Kissat, nuo universumin hallitsijat ja ihanat karvapallerot

Onneksi sulla on se pikkuveikka sentään auttamassa.
Joo, kyllä tästä selvitään. Onhan tästä kokemusta. Mutta ottipa vaan jotenkin todella kipeästi, kun pitkästä aikaa kävi. Itku pitkästä ilosta. Pitää todella paikkaansa.

Mutta, eiköhän tämä ollut nyt tässä julkinen vollottaminen. Häntä pystyyn ja eteenpäin.
 
Mulle onneksi jäi karvapallo eron yhteydessä.

18645322_678037269066590_8109878417924554752_n.jpg
 
Mä en aikasemmin pitänyt kissoista yhtään, mutta kaverin norjalainen metsäkissa on saannut mielen muuttumaan! Johtuu varmaan siitä että on todella sosiaalinen tapaus ja aina kun menee kylään niin kissa tulee heti syliin eikä lähde siitä pois, sen kanssa voi leikkiä ilman pelkoa kynsistä ja se rakastaa kun sitä rapsuttaa mahasta.

a9b7d39d0d0565914c7aeb8bead5859b.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Pari tuntia pois kotoonta. Ja väittävät että kissat on siistejä eläimiä.

Jos teillä on useampia kissoja, anna tuon sotkun olla siinä yön / työpäivän niin on aika siististi kupposten ulkopuolella olevat nappulat syöty ja täten siivottu. On tullut oman katraan kanssa tämä huomattua. Katit vetää hullua ravia ja sitten kuivamuonat kipoista pitkin ja poikin, yön & työpäivän jälkeen tulet kotiin on ~90% levinneistä nappuloista kadonnut.

Muista kuitenkin siivota vesikuppi heti sotkun jälkeen.
 
Meillä on ollut koko yhdessäasumisen ajan, että yksi mun poikakissoista ei tule toimeen miehen tyttökissojen kanssa sitten mitenkään päin. Meidän "Pönttö" on ollut pennusta asti niin tavattoman kovatahtoinen, luupää ja huomionkipeä. Nää herkkikset tytöt on sitten reagoineet Pöntön pompotteluun pissailemalla ympäri asuntoa. Sadan muun ratkaisun jälkeen löydettiin vihdoin pienikiteinen, paakkuuntuva kristallihiekka, ja koska Pönttö kaipaa huomiota 24/7 niin on nyt 2-3vrk/vko mun äidillä, jossa saa jakamattoman huomion. Tilanne on rauhoittunut huomattavasti, mutta hävettää myöntää, että välillä tulee tirautettua kyynel jos toinenkin, kun toinen ei voi olla kotona niinkuin ennen. :itku: Ja siis kissaahan se ei haittaa ollenkaan, aina kun pääsee mun äidin luo niin "leipoo" lattioita, puskee joka paikkaa, nauttii selkeästi. :D Pönttö on tottunut pienestä pitäen matkustamaan, ja tää välimatka on alle 10min autolla, joten no, erikoinen mutta toimiva ratkaisu.
 
Meilläkin on 4 kissaa joista jokainen on tullut taloon eri aikaan, eikä kaikki kissat vielä vuosienkaan jälkeen tule "täydellisesti" toimeen keskenään. Kaikki neljä kissaa ovat ihan erilaisia persooniaan ja vaativat omanlaista huomiotaan. Pet remedyä on käytetty aika paljon vuosien aikana rauhoittamaan kissoja, senhän pitäisi poistaa stressiä ja on varmaan jollain tavalla toiminutkin. Eihän se mitään ihme ainetta ole joka tekisi kaikista kissoista sydänystäviä toistensa kanssa, mutta suuremmilta tappeiluilta ainakin on vältytty. :) Vessoja on myös ihan hyvä olla useampi kuin yksi, koska se takaa kaikille sen oman rauhan käydä siellä.
 
Hei. Tuossa edellä mainittiin tuo Pet Remedy tuote.

Onko kenelläkään kokemusta tuotteen mahd. hyödystä yksin jääneellä kissalle? Sellainenkin mainitaan itselleni täysin uuden tuotteen tiedoissa.

Meidän perhe menetti 2 viikkoa sitten rakkaan kissan (kuten kerroin), jota nuorempi kissa nyt kaipaa sydäntä särkevästi. Pienen elämässä nyt kuollut kissa kun on aina ollut ilona ja turvana, ja elinaikanaan pienempi tykkäsi hänestä vähintään yhtä paljon kuin palvelijansakin.:( Tiivistettynä pienen elämänilo on kaikonnut aika lailla.:(

Uusi kissa ei ole poissuljettu, mutta tiedossa on tapaus ihan läheltä että uusi kissa ei auttanut yhtään kaverinsa menettänyttä. Mainitsen tämän siksi, että tosiaan kyselen onko jollain omakohtaista kokemusta em. tuotteen mahd. avusta ko. tilanteessa.
 
Osanotot rakkaan perheenjäsenen menetykseen :( Tuotteesta sen verran, että meillä oli kissalla tosi paljon stressiä, jonka perimmäistä syytä ei saatu oikein ikinä selville. Lääkäreiden mielestä vieroitettu liian aikaisin ja siitä tullut päähän jotain ongelmia (otettiin kissa toisesta kodista, jossa vanhus ei tykännyt nuoresta kaverista. Syntymäaikaa ei myöskään ollut tarkasti tiedossa). Kaikenlaisia haihduttimia ja spray tuotteita koitettiin, josko ne auttaisivat stressiin, mutta silti oli pissoja viikoittain sängyllä ja sohvalla.

Koiran kanssa on taas positiivinen kokemus tuosta (en tähän hätään muista onko juuri tuo, mutta joku stressiä lieventävä suihke). Koira siis ei tykkää yhtään autoilusta ja stressaa sitä tärisemällä ja läähättämällä kovasti autossa. Yksi suihkaisu tuota koiraan ~vartti ennen lähtöä auttaa todella paljon. Ei tärise tai läähätä autossa ja muutenkin huomattavasti reippaammin menee autoon. Paras tapa varmaan on vain koittaa auttaisiko tuo spray / haihdutin tuohon ongelmaan. Voisi ainakin helpottaa olotilaa vaikkei kokonaan sitä poistaisi. Toivottavasti tilanne tuosta molemmille rauhoittuu ja arkeen palaa vielä valo.
 
Harrastin ennen abyja ja somppuja, ja on siamilainen ja räkkärit (ragdoll) tuttuja. Käytiin jopa melkoinen rumba vuosien ajan näyttelyissa. Mutta ennen kaikkea, olivat rakkaita perheenjäseniä. Mutta nykyään henk.koht arvostan eniten ns. maatiaisia (yksilöitä ovat kaikki, niin rotukissojen kuin maatilaisten edustajat). Kuukausi sitten tähdeksi taivaalle lähtenyt, rakas Paavo kissa, on ollut kaikista kissoissa seurallisin, vaatimattomin, viisain (yms. ylistäviä adjektiiveja);eläinystävä parhaimmillaan.
20080126-IMG_0590.png


Ymmärrän rotukissan halun, sellainen tulee hankkia (kunhan kaikki mikä muutenkin, niin maatiaisenkin kuin "hienon" rotukissan kanssa, pitää olla kunnossa) jos siltä tuntuu. Ja tämän kirjoituksen, ei ollut tarkoitus millään muotoa arvostella tms. rotukissoja (kannattaa luke viestin alku, jos siltä tuntuu). Mutta ne jotka eivät niin mistään erikoisesta rodusta välitä, käykää ihmeessä tutustumassa löytöeläintalossa vailla kotia oleviin kissoihin. Myös aikuiset, jo useamman vuoden ikäiset kissat voivat todella onnistunut valinta. Paavonkaan ikää ei tiedetty, mutta se arvioitiin hankinnan aikana olleen 2-3 vuotias. Mikä ystävä hänestä tuli. Aivan uskomaton. Paavo oli todella ihmisrakas kissa, ja hurmasi uuden vieraan muutamassa minuutissa. Kaikki eivät ole yhtä reippaita, mutta voivat silti olla vaikka kuinka suloisia tapauksia. Sehän se on aikuisissa kissoissa parasta: minkä häviät siinä, ettet näe häntä suloisena pienenä karvapallerona, näet aikuisen kissan luonteesta paljon enemmän, kun esim. menet tutustumaan kissaan löytöeläintaloon.:love:

Jos pystyn vielä ottamaan uuden kissan, käyn tutustumassa millaisia aarteita ihmiset ovat typeryyksissään ja julmuuksissaan hylänneet.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille.
 
Voi jösses mikä ihanuus. Rapsuta mun puolesta. :love:
Rapsuttaisin jos voisin, todella.:itku:

Suunnaton suru ja kaipaus jäi. Ei ole sanoja kuvamaan tätä ikävää.
Paavo-20xx-2017.png
Kuukausi sitten tähdeksi taivaalle lähtenyt, rakas Paavo kissa, on ollut kaikista kissoissa seurallisin, vaatimattomin, viisain (yms. ylistäviä adjektiiveja);eläinystävä parhaimmillaan.
 
Kissat ovat kyllä persoonia ja toisaalta hyvä niin, että eivät ole ihan samanlaisia. Toinen kaipaa enemmän omaa tilaa ja toinen pyrkii yölläkin niin lähelle kuin vain voi. Kun olin raskaana, niin oikein "hautoi" mun mahaa. Kahden kissan lauma on itselle sopiva. Meillä eivät ole parhaimpia kavereita, mutta saavat kuitenkin toisistansa seuraa. Entinen navettakissa viihtyy pitkiä aikoja kissatarhassa, kun taas toinen viihtyy enemmän sisällä. Ja toinen selvästi ymmärtää, kun hänestä puhutaan.
 
Kun eksyin kissaketjuun niin kysytäänpäs: onko kenelläkään kokemusta siamilaisista kerrostalossa? Olen pohtinut pitkän tähtäimen projektina kahden siamilaisen hankkimista yksin asuttamaani kerrostalokaksioon mutta: ilmeisesti nuo ovat aika äänekkäitä: naapurit eivät ole korva patterissa kiinni tyyppisiä kyttääjiä mutta en halua rääkätä naapureita myöskään ylimääräisellä metelillä. Sukupuoli: molemmat olisi tarkoitus leikkauttaa. Onko leikkauttamisen jälkeen sukupuolella väliä? Virikemahdollisuudet: mitä kaikkea (siamilaiset)kissat tarvitsevat viihtyäkseen ilman kämpän räjähtämistä? Kiipeily puu? Raapimapuu yms?

Tässä näin alkuun. Varmuuden vuoksi toistan vielä että en ole lyönyt mitään suunnitelmaa lukkoon rodun, hankkimisen yms suhteen. Toistaiseksi teoriatason pohdintaa.
 
Käytiin jopa melkoinen rumba vuosien ajan näyttelyissa.
Onneksi et enää harrasta, koska tää on ihan naurettavaa touhua. Kerran olen käynyt kissanäyttelyssä katsomassa ja huomasin, että kissat olivat stressaantuneita tästä pelleilystä. Mikä muu pointti näillä kissanäyttelyillä on kuin se, että omistajat yrittävät pönkittää omaa egoansa, "Minun kissapa onkin maailman kaunein", ja pentutehtailijat yrittävät saada kissojensa hinnat nousuun.
 
Joo, oli enempi silloisen tyttöystävän juttu, 90-luvun alkupuolella. Itse nimenomaan lopetin touhun sen älyttömyyden vuoksi, vaikkei kissa kyllä stressannut. Mutta moni kissa stressaa.

Kasvattajille tuon ymmärtää ja toisaalta, katsojille selviää millaisia kisuja on. Livenä kuitenkin erilaista kuin kuvissa.

En tosin hyvällä katso miten ollaan menty äärimmäisyyksiin joissain Suomessakin olevissa yleisissä roduissa (en sano etten loukkaa), puhumattakaan mitä sairaita älyttömyyksiä esim. amerikkalaiset puuhaavat.

Jo em. syystä ns. "tavallinen" maatiainen on minun valintani nykyään. Ja niistäkin kodittomat kisut?
 
Onko kellään tekkiläisellä bengalia? Jos on, niin paljonko moiset maksaa? Monesti olen sanonut että muuten kyllä mulle kelpaisi ihan perus maatiaiskisu, mutta bengalit on niin perkeleen vastustamattomia.. :love:
Nopean googletuksen perusteella 1000-1500€. Kissaa hankkiessa kannattaa miettiä muutakin kuin pelkästään kissan ulkonäköä. Bengalit ovat keskimäärin erittäin aktiivisia ja tarvitsevat paljon huomiota. Varsinkin, jos kohdalle osuu erittäin aktiivinen bengali-riiviö, saattaa kokemattomalla olla hermo koetuksella :D
 
Sukupuoli: molemmat olisi tarkoitus leikkauttaa. Onko leikkauttamisen jälkeen sukupuolella väliä?
En osaa muuhun kommentoida kuin että oman kokemukseni mukaan urokset ovat yleensä ihmisrakkaampia kuin naaraat. Näin siis omat kokemukseni eri roduista/maatiaista joita itselläni ollut ja mitä esim. tutuilla on. Naaraat kaikki aivan erilaisia kuin perheiden muut kissat. Luottoihmiselle toki voivst sitten olla ihan erilaisia.

Ja siamilaiset ja itämaiset ovat ihan oma lukunsa, joissa voi olla poikkeuksia. En enää tunne rotua, koskaan ei ole ihan omaa ollut, enkä oikein pidä ko. rodun käytöksestä yleensä (mielipide, älkää loukkaantuko please). Kannattaa todella tutustua että haluaako, kuten tietysti on mietittävä aina elävää eläintä hankittaessa.
 
Nauttiiko muuten kenelläkään muulla kissa pesukoneen linkouksesta?[emoji3]


Nauttimisesta tiedä, mutta vanhemmat sanoivat, että kun hakivat viimeisimmän kissansa (kuoli jo vanhuuteen), niin samassa pentueessa osa nukkui ongelmitta linkoavan pesukoneen päällä.
 
Harrastin ennen abyja ja somppuja, ja on siamilainen ja räkkärit (ragdoll) tuttuja. Käytiin jopa melkoinen rumba vuosien ajan näyttelyissa. Mutta ennen kaikkea, olivat rakkaita perheenjäseniä. Mutta nykyään henk.koht arvostan eniten ns. maatiaisia (yksilöitä ovat kaikki, niin rotukissojen kuin maatilaisten edustajat). Kuukausi sitten tähdeksi taivaalle lähtenyt, rakas Paavo kissa, on ollut kaikista kissoissa seurallisin, vaatimattomin, viisain (yms. ylistäviä adjektiiveja);eläinystävä parhaimmillaan.
20080126-IMG_0590.png


Ymmärrän rotukissan halun, sellainen tulee hankkia (kunhan kaikki mikä muutenkin, niin maatiaisenkin kuin "hienon" rotukissan kanssa, pitää olla kunnossa) jos siltä tuntuu. Ja tämän kirjoituksen, ei ollut tarkoitus millään muotoa arvostella tms. rotukissoja (kannattaa luke viestin alku, jos siltä tuntuu). Mutta ne jotka eivät niin mistään erikoisesta rodusta välitä, käykää ihmeessä tutustumassa löytöeläintalossa vailla kotia oleviin kissoihin. Myös aikuiset, jo useamman vuoden ikäiset kissat voivat todella onnistunut valinta. Paavonkaan ikää ei tiedetty, mutta se arvioitiin hankinnan aikana olleen 2-3 vuotias. Mikä ystävä hänestä tuli. Aivan uskomaton. Paavo oli todella ihmisrakas kissa, ja hurmasi uuden vieraan muutamassa minuutissa. Kaikki eivät ole yhtä reippaita, mutta voivat silti olla vaikka kuinka suloisia tapauksia. Sehän se on aikuisissa kissoissa parasta: minkä häviät siinä, ettet näe häntä suloisena pienenä karvapallerona, näet aikuisen kissan luonteesta paljon enemmän, kun esim. menet tutustumaan kissaan löytöeläintaloon.:love:

Jos pystyn vielä ottamaan uuden kissan, käyn tutustumassa millaisia aarteita ihmiset ovat typeryyksissään ja julmuuksissaan hylänneet.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille.
Paavolla on mietteliäs ilme. Pohtii universumin salaisuuksia..
 
Osaakos joku hieman valoittaa näitä kissojen aivoituksia. Aina kun annan kahdelle kissalleni raakaa lihaa, niin toinen kissoista usein ottaa palan lihaa suuhunsa, alkaa ikäänkuin murisemaan ja menee toiseen huoneeseen syömään sen palan, vaikka poikien ruokakupit ovat hyvän matkaa erillään? Normaalin kissanruoan yhteydessä tälläistä ei tapahdu vaan ruokailu sujuu rauhassa hotkien, ilman mitään erityisiä tapahtumia. Pojat eivät koskaan tappele ruoasta, kummallekin sitä on riittävästi eikä muitakaan ongelmia ole esiintynyt. En tiedä onko tämäkään ongelma, mutta on pistänyt vain silmään että minkä takia tuo ikäänkuin vartioi sitä lihapalaansa vaikkei toinen sitä yritä viedä? Usein sillä palasella myös leikitään, heitellään ympäriinsä ja tuijotetaan pitkään. Onkohan se joku metsästysviettihomma?
 
Osaakos joku hieman valoittaa näitä kissojen aivoituksia. Aina kun annan kahdelle kissalleni raakaa lihaa, niin toinen kissoista usein ottaa palan lihaa suuhunsa, alkaa ikäänkuin murisemaan ja menee toiseen huoneeseen syömään sen palan, vaikka poikien ruokakupit ovat hyvän matkaa erillään? Normaalin kissanruoan yhteydessä tälläistä ei tapahdu vaan ruokailu sujuu rauhassa hotkien, ilman mitään erityisiä tapahtumia. Pojat eivät koskaan tappele ruoasta, kummallekin sitä on riittävästi eikä muitakaan ongelmia ole esiintynyt. En tiedä onko tämäkään ongelma, mutta on pistänyt vain silmään että minkä takia tuo ikäänkuin vartioi sitä lihapalaansa vaikkei toinen sitä yritä viedä? Usein sillä palasella myös leikitään, heitellään ympäriinsä ja tuijotetaan pitkään. Onkohan se joku metsästysviettihomma?
Meillä tekee vanhin saman, jos ruokapala on pikkurillin päätä isompi. Kisuli menee yleensä matolle mutustamaan veristä lihapalaa. Jättää myös lautasensa vapaaksi muille. Olemme laittaneet pöljyyden piikkiin, mutta eiköhän tuo joku pentuudessa opittu/verissä oleva tapa ole.
 
Meillä tekee vanhin saman, jos ruokapala on pikkurillin päätä isompi. Kisuli menee yleensä matolle mutustamaan veristä lihapalaa. Jättää myös lautasensa vapaaksi muille. Olemme laittaneet pöljyyden piikkiin, mutta eiköhän tuo joku pentuudessa opittu/verissä oleva tapa ole.
Onhan nuo persoonia, toiset enemmän pöljiä, toiset vähemmän. :D
 
Meillä tekee vanhin saman, jos ruokapala on pikkurillin päätä isompi. Kisuli menee yleensä matolle mutustamaan veristä lihapalaa. Jättää myös lautasensa vapaaksi muille. Olemme laittaneet pöljyyden piikkiin, mutta eiköhän tuo joku pentuudessa opittu/verissä oleva tapa ole.
Tätä kanssa mietin että onko kaveri vain hieman hömppä. Hössöttäjä kun olen ja tuo ruoalla leikkijä on kissoista pienempi, niin usein tulee se kuppi otettua pois lattialta siksi aikaa ettei isompi pääse syömään sapuskoja pois samalla kun pienempi leikkii. Pitäisi varmaan antaa sen ruoan vaan hävitä siitä kupista, mutta minkäs teet, eiväthän nuo varmaan kauheasti ymmärrä "puolet sulle puolet mulle"-säännöstä :)
 
Onhan nuo persoonia, toiset enemmän pöljiä, toiset vähemmän. :D
Ehdottomasti! Parasta on, jos on tarpeeksi herkullinen lihapala, niin toiset saattavat käydä härppimässä sen pois murisevalta ja tuhiselvalta vanhukselta, koska ei sitten kuitenkaan puolusta syömistään mitenkään murinasta huolimatta. Silti jonkinlainen kunnioitus vanhempaa kohtaan on, ja ennen ruuan antamista vanhus saattaa lyödä muita pois ruokaa antavan ihmisen luota.
 
Siinä pari kuvaa taas kisuista. On jotenkin pirun vaikea saada noista mitään kuvaa kun ovat hereillä, eivät malta pysyä paikallaan. Nyt kun pojat ovat reilun kuukauden täällä olleet, niin kehitys siinä miten ovat kotiutuneet on ollut kyllä mukavaa katsottavaa. Topi (valkoinen) antaa jo ottaa itsensä syliin ja pysyy siinä niin kauan kuin on tarvis, Mustin kanssa taas homma alkoi siitä että kaveri ei antanut edes nostaa itseään. Olen saanut harjoitettua Mustia nyt niin että aina jokaisen noston ja sylissäolon jälkeen annan namupalan, edistystä on tullut lähtökohtiin niin että maltetaan jo melkein parikymmentä sekunttia istua rauhassa, sitten tahtoo hypätä pois.

Tekee kyllä pirun hyvää kun alun suht aroista kissoista on muodostunut sellaisia että kyhnätään sohvalla yhdessä, yöt nukkuvat sängyssä ja töistä kotiin tullessa odottaa tervetulokomppania rapsutuksia :)
topi2.png
musti2.png
 
Meillä taitaa Kalevin lemppariasento nukkua olla just tolleen selällään. Sylissäkin välillä punttuaa en pääsee selälleen niinkuin vauva :D
 
Onkohan se joku metsästysviettihomma?

Joku semmoinen. Edesmenneen kissakaksikon vanhemmalla (tytsy) oli tapana kun annettiiin silakkaa, napata koko fisu mukaansa ja painua sängyn alle syömään ja murisemaan. Jos poikakissa yritti lähestyä tällöin niin muristiin, sähistiin ja huidottiin niin saatanasti :)
 
Voi vitun ripuli. Kohta enemmän tai vähemmän ollu pikku kissa ollut löysällä. Labra kokeet tehty ja mitään ei löytynyt. Ei matoja tai alkueläimiä tai muutakaan. Nyt syödään tällä hetkellä 10 päivän Tylosin antibiootti kuuria. Neljäs päivä menossa ja ei mitään apua ainakaan vielä.. Mitähän vittua tässä keksisi? Kasvu rupeaa pikkuhiljaa kärsimään tästä nyt 4kk ja 2.8kg.
 

Liitteet

  • IMG_20171029_160308.jpg
    IMG_20171029_160308.jpg
    3,7 MB · Luettu: 146
@Terevis Onko kisulla mitään muita oireita? Itsellä tuli mieleen vain ruoka-aineallergia, jota ei voi luotettavasti testata verikokeilla ja yksi sen oireista on krooninen ripuli. Tuohon auttaa ruokavalion muutos "eliminaatiodietillä" väh. 8 viikkoa.

Ruoka-aineallergiat
 
Voi vitun ripuli. Kohta enemmän tai vähemmän ollu pikku kissa ollut löysällä. Labra kokeet tehty ja mitään ei löytynyt. Ei matoja tai alkueläimiä tai muutakaan. Nyt syödään tällä hetkellä 10 päivän Tylosin antibiootti kuuria. Neljäs päivä menossa ja ei mitään apua ainakaan vielä.. Mitähän vittua tässä keksisi? Kasvu rupeaa pikkuhiljaa kärsimään tästä nyt 4kk ja 2.8kg.
Itsehän en asiasta mitään tiedä, mutta jollain videollaan DrNworb, joka siis on ties kuinka kauan pitänyt kotonaan kissojen hoitokotia, antoi ripuloiville kissanpennuille kurpitsamössöä joka kuulemma auttaa ko. vaivaan.
 
Itsehän en asiasta mitään tiedä, mutta jollain videollaan DrNworb, joka siis on ties kuinka kauan pitänyt kotonaan kissojen hoitokotia, antoi ripuloiville kissanpennuille kurpitsamössöä joka kuulemma auttaa ko. vaivaan.

Kuulostaa aika hurjalta kun kissaa joka on lihansyöjä aletaan hoitamaan kasvisperäisellä kuurilla.
 
@Terevis Onko kisulla mitään muita oireita? Itsellä tuli mieleen vain ruoka-aineallergia, jota ei voi luotettavasti testata verikokeilla ja yksi sen oireista on krooninen ripuli. Tuohon auttaa ruokavalion muutos "eliminaatiodietillä" väh. 8 viikkoa.

Ruoka-aineallergiat
Ollaan jo pari viikkoa oltu eläinlääkärin sapuskoilla. Royal canin Gastro intestinal hypo allergista ruokaa peökästään. Täytyy varmaan soittaa tolle kasvattajalle ja kysellä.
 
Ruoka-aineallergiat ovat kyllä parhaimmillaan hankalia selvittää, mutta ovat vaivansa arvoisia, sillä pitäähän pikkuinen saada terveeksi.

En todellakaan ole vastaan sanomaan eläinlääkärille, mutta hieman ihmetyttää myös antibioottien syöttäminen, kun olen siinä käsityksessä että nekin voivat aiheuttaa ripulia.

Hankalia ovat nämä kisujen sairastamiset, valitettavasti. Kovasti voimia @Terevis ille ja pikkupotilaalle.:tup:

Edit. Kasvattajalta kysyminen on tosiaan usein hyvä tiedonlähde, meinasin asiaa kysyäkin, että oletko, mutta unohdin, vaan tuossahan se viimeisimmässä viestissäsi lukeekin. Sitä kannattaa kokeilla, jos kasvattajalla olisi tietoa vastaavista kissalansa kissojen kanssa...
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 624
Viestejä
4 537 291
Jäsenet
74 856
Uusin jäsen
KeisariLoL

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom