io-techin lakimiehet hoi.

Onko kellään kokemusta Nordean perunkirjoituksista? Veloittavat 212€ / tunti. Kuinka paljon aikaa noihin yleensä menee?
 
Onko kellään kokemusta Nordean perunkirjoituksista? Veloittavat 212€ / tunti. Kuinka paljon aikaa noihin yleensä menee?

Suosittelen, että hommaat itse ainakin ne kaikki todistukset:


Toki ne voi jättää vaikka sen pankin tai lakimiehen hankittavaksi, mutta tulee kalliiksi.

Ja muista se 3 kuukauden määräaika kuolemasta perukirjoitukseen korkeintaan. Muuten automaattinen veronkorotus. Siihen saat muutaman kuukauden jatkoa verottajalta kun laitat syyksi vaikka vaikeus saada suku selvityksiä ajoissa.
 
Suosittelen, että hommaat itse ainakin ne kaikki todistukset:


Toki ne voi jättää vaikka sen pankin tai lakimiehen hankittavaksi, mutta tulee kalliiksi.

Ja muista se 3 kuukauden määräaika kuolemasta perukirjoitukseen korkeintaan. Muuten automaattinen veronkorotus. Siihen saat muutaman kuukauden jatkoa verottajalta kun laitat syyksi vaikka vaikeus saada suku selvityksiä ajoissa.

OK, olisiko muuten tuo Aatos palvelu hyvä vaihtoehto? Ainakin olisi hinnaltaan ennustettavissa.

Sain jo sukuselvityksen (kaksi viikkoa kesti), joten täytyy keksiä joku muu syy, jos tarvii lisäaikaa verottajalta.
 
OK, olisiko muuten tuo Aatos palvelu hyvä vaihtoehto? Ainakin olisi hinnaltaan ennustettavissa.

Sain jo sukuselvityksen (kaksi viikkoa kesti), joten täytyy keksiä joku muu syy, jos tarvii lisäaikaa verottajalta.
Käytettiin Aatos palvelua ja tuli ne ihan kivasti sieltä.
 
OK, olisiko muuten tuo Aatos palvelu hyvä vaihtoehto? Ainakin olisi hinnaltaan ennustettavissa.

Sain jo sukuselvityksen (kaksi viikkoa kesti), joten täytyy keksiä joku muu syy, jos tarvii lisäaikaa verottajalta.

Ei sitä verottajaa oikeasti kiinnosta. Laita vaan se syyksi että sukuselvitysten saamisessa kestää kun vainaja asunut monella paikkakunnalla. Tuolla lomakkeella sen saat haettua.


Hae vaikka 2 kk lisää aikaa.

Jos asialla ei ole kovin kiire, niin suosittelen että luet vaikka jonkun perukirjoitusta käsittelevän peruskirjan. Kirjastosta löytyy. Ei tarvi olla uusin painos vaan ihan jees toimii muutama vuosi vanhakin.

Esim. joku tällainen kirja vaikka:


Testamentti jos on, niin sen tiedoksisaanti pitää hoitaa todisteellisesti kaikille perillisille sen joka testamenttiin vetoaa.

Jos jos on leski vainajalla, niin lesken muistaa vedota perukirjassa siihen että pitää yhteisen asunnon hallinnassaan ja lesken tasinkoprivilegiin.


Omaisuuden arvostukset sitten miettiä sopiviksi. Ja etukäteen miettiä sekin, että haluaako joku perillinen kieltäytyä perinnöstä jolloin se menee hänen rintaperillisilleen.

Itse perukirjoitus on aika tavalla helppo homma tyypillisesti kun paperit on kasassa, mutta jos haluaa veroseuraamukset ja muut jutut huomioida kunnolla ja optimoida ne, niin joku kunnollinen tuollaiseen erikoistunut lupalakimies tai asianajaja voi olla viisas valinta. Vaikka se maksaisi monta kertaa enemmän kuin joku hautaustoimiston vahtimestarin tekemä perukirja.
 
Ei sitä verottajaa oikeasti kiinnosta. Laita vaan se syyksi että sukuselvitysten saamisessa kestää kun vainaja asunut monella paikkakunnalla. Tuolla lomakkeella sen saat haettua.


Hae vaikka 2 kk lisää aikaa.

Hankalaa kun asunut vain yhdellä paikkakunnalla. Voiko syyksi laittaa pelkäästään, että tarvittavien asiakirjojen saaminen kestää?

Haenko lisäaikaa perunkirjoituksen toimittamiseen vai perunkirjan antamiseen Verohallinnolle? Mitä käytännön eroa noissa?

Jos asialla ei ole kovin kiire, niin suosittelen että luet vaikka jonkun perukirjoitusta käsittelevän peruskirjan. Kirjastosta löytyy. Ei tarvi olla uusin painos vaan ihan jees toimii muutama vuosi vanhakin.

Esim. joku tällainen kirja vaikka:


No onpa hintava ja pitkä teos. Täytyy katsoa saisiko tuon lainattua jostain.

Itse perukirjoitus on aika tavalla helppo homma tyypillisesti kun paperit on kasassa, mutta jos haluaa veroseuraamukset ja muut jutut huomioida kunnolla ja optimoida ne, niin joku kunnollinen tuollaiseen erikoistunut lupalakimies tai asianajaja voi olla viisas valinta. Vaikka se maksaisi monta kertaa enemmän kuin joku hautaustoimiston vahtimestarin tekemä perukirja.

Tuota on kyllä vaikea ennustaa, ja siinä on vähän urbaanin legendan makua. Mistä sen tietää, kuka oikeasti osaa optimoida, ellei tunne henkilökohtaisesti ketään? Eräs sukulainen käytti pankin lakipalvelua perunkirjoituksessa, ja se maksoi yli tonnin. Siitä huolimatta virhe oli päässyt mukaan, ja verottaja huomautti asiasta. Seuraavan kerran hän teki sen itse, ja kaikki meni hyvin. Loppujen lopuksi kyseessä on omaisuuden luettelo, joten ei kai siinä kovin paljon voi optimoida, ellei tietoisesti aliarvioi tai jätä asioita ilmoittamatta.
 
Hankalaa kun asunut vain yhdellä paikkakunnalla. Voiko syyksi laittaa pelkäästään, että tarvittavien asiakirjojen saaminen kestää?

Voit sen laittaa noinkin. Ei sitä verottajaa ja verovirkailijaa oikeasti kiinnosta eikä ne mitään rekistereitä ala tutkimaan ja selvittelemään lisäaikaa perunkirjoitukselle hakiessa. Kirjoittaa siihen vaikka että asunut monella paikkakunnalla niin sukuselvityksen saamisessa ja lisäksi muidenkin asiakirjojen hankkimisessa kestää niin että tarvit lisää aikaa perunkirjotuksen pitäiselle. Tulee suunnilleen automaattisesti vaikka se haettu 2 kuukautta lisäaikaa ja päätös siitä hakeneelle.

Ja sen perunkirjoituksen voi pitää vaikka heti silti vaikka lisäaikaa olisi kuukausia vielä eteenpäinkin myönnetty.

Eikä aikanaan niitä kiinnosta senkään vertaa kun perukirjaa käsittelevät perintöverotusta varten noin vuoden sisällä siitä kun sen toimittaa sinne.


Haenko lisäaikaa perunkirjoituksen toimittamiseen vai perunkirjan antamiseen Verohallinnolle? Mitä käytännön eroa noissa?

Haet lisäikaa perunkirjoituksen toimittamiselle. Se kun on toimitettu, niin siinä on kuukausi aikaa toimittaa se verottajalle se valmis perukirja. Siihenkin sen toimittamiseen saa tarvittaessa lisäaikaa tarvittaessa pätevästä syystä. Siihen voi tarvita pätevämmän syyn. Vaikka perukirjoituksen pitänyt lakimies on sairastunut ja tarvii nyt lisää aikaa että sen saa kirjoitettua valmiiksi ja allekirjoitukset kerättyä.

No onpa hintava ja pitkä teos. Täytyy katsoa saisiko tuon lainattua jostain.

Sen saat kirjaston kautta lainaan. Jos ei omasta kirastosta löydy, niin kaukolainaan toisesta kirjastosta. Ei noita kannata itselle ostaa kun tarve kertaluontoinen normaalilla ihmisellä.

Tuota on kyllä vaikea ennustaa, ja siinä on vähän urbaanin legendan makua. Mistä sen tietää, kuka oikeasti osaa optimoida, ellei tunne henkilökohtaisesti ketään? Eräs sukulainen käytti pankin lakipalvelua perunkirjoituksessa, ja se maksoi yli tonnin. Siitä huolimatta virhe oli päässyt mukaan, ja verottaja huomautti asiasta. Seuraavan kerran hän teki sen itse, ja kaikki meni hyvin. Loppujen lopuksi kyseessä on omaisuuden luettelo, joten ei kai siinä kovin paljon voi optimoida, ellei tietoisesti aliarvioi tai jätä asioita ilmoittamatta.

Toimiva keskusteluyhteys on tärkeintä. Sillä välttää monet riidat kuolinpesässä. Perukirjoituksen hoitava tai sen sopiva henkilö voi olla yhteydessä niihin perillisiin ja kysellä millaisia ajatuksia on sen tiimoilta ja onko tahtoa kieltäytyä perinnöstä jolloin se menee hänen lapsilleen.

Jos vainajalla on lapsia, niin kaiken perivät hänen rintaperillisensä eli lapsensa ja lapsenlapsensa jos muuta määräävää testamenttia ei ole jolloin voi olla muitakin mukana testamenttisaannolla. Kuolinpesä muodostuu silloin heistä ja mahdollisesta leskestä.

Jos taas lapsia ei ole, niin sitten se perintöä jaetaan sukulaisille perintökaaren mukaan ja kuolinpesä muodostuu heistä. Ellei taas testamanttia ole jolla voi määrätä omaisuutensa vaikka kokonaan silloin kenelle halunnutkin.

Lesken asema ja merkitys on tärkeä tuossa perunkirjoituksessa jos oli kuollessaan avioliitossa. Eli varsinkin nämä muistaa silloin "Jos jos on leski vainajalla, niin lesken muistaa vedota perukirjassa siihen että pitää yhteisen asunnon hallinnassaan ja lesken tasinkoprivilegiin."

Sitten ne omaisuuden arvostukset miettiä perukirjaan.

Irtaimiston osalta mennään yleensä näin " kuitenkin perinnönjättäjän tai hänen perheensä käytössä ollut tavanomainen koti-irtaimisto määritetty verovapaaksi 4000 euroon asti." Eli niitä lusikoita ja lakanoita ja muuta irtaimistoa ei aleta tarkemmin perukirjaa arvioimaan yleensä vaan laitetaan että tavanomainen koti-irtaimisto arvoltaan alle 4000 euroa.

Aseita jos on niin, niiden mallit ja arvot pitää laittaa mitä löytyy poliisin aserekisteristä. Sitten kaikki kulkuneuvot mitä Trafin rekistereistä löytyy niin pitää luetella ja arvottaa.

Katso vaikka täältä käytetyn auton arvo:


Ja tuosta arvosta vähentää halutessaan vaikka 20 prosenttia itse, niin se on siinä.

Hyvä että olet ymmärtänyt tismalleen oikein perukirjan merkityksen eli sen, että se on vainajan omaisuuden luettelo verottajalle perintöverotusta varten. Perukirjoituksen jälkeen kannattaa samaan aikaan hakea sitten Digi- ja väestötietovirastolta sen perukirjan osakasluettelon vahvistamista. Sitä tarvitsee jos vainajalta jäi kiinteistöjä tai osakkeita joita perikunta haluaa myydä. Samoin pankki voi vaatia tuota vahvistettua osakaslistaa. Eli se kannattaa hakea sitten.
 
Seiskaluokkalaiselle pojalle olisi tulossa koulusta läppäri opiskelukäyttöön, ja nyt pitäisi hyväksyä käyttöehdot, jotka ei vaikuta kohtuullisilta. Ehtojen oleellisimmat kohdat alempana ja tuuheimmat kohdat lihavoituna.

Eikös tuo teksti nimenomaan tarkoittaa sitä, että jos kaveri tulee kylään, ottaa koneen laatikosta ja heittää sen lattialle, niin oppilas itse korvaa 50%? Ja huoltaja toisen 50% jos ei ole ollut haukkana vahtimassa? Ei myöskään eritellä teknistä vikaa, jos kone leviää omia aikojaan niin taas joutuu korvaamaan? Ei myöskään mitään hajua minkä hintaluokan koneesta on kysymys. Onko tällaiset ehdot ihan lailliset?

Rehtorin wilma-viestissä luki myöskin: "Jotta oppilas voi saada laitteen käyttöönsä, edellytyksenä on, että oppilaan huoltaja hyväksyy oppilaslaitteen vastaanoton.", niin pitäisikö siis hyväksyä kohtuuttomat ehdot jotta lapsi saa yhdenvertaista opetusta muiden kanssa?


Mikäli oppilas hävittää tai rikkoo laitteen tahallisesti tai huolimattomalla menettelyllään, on hänen maksettava täysi korvaushinta, joka määritellään jäljempänä. Mikäli laitteen häviäminen tai rikkoutuminen ei johdu oppilaan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, korvaa oppilas 50 prosenttia laitteen Korvaushinnasta. Korvausvelvollisuus koskee sekä laitetta että laitteen yhteydessä luovutettuja lisätarvikkeita, kuten latureita ja niiden johtoja, sekä suojakuoria. Vastaava vahingonkorvausvastuu syntyy myös huoltajalle, mikäli huoltaja ei ole asianmukaisesti valvonut laitteen käyttöä ja säilyttämistä.

Jos laite on ollut käytössä alle yhden vuoden, on Korvaushinta 100% laitteen hankintahinnasta
Jos laite on ollut käytössä vähintään vuoden, mutta alle kaksi vuotta, on Korvaushinta 75% laitteen hankintahinnasta
Jos laite on ollut käytössä vähintään kaksi vuotta, mutta alle kolme vuotta, on Korvaushinta 50% laitteen hankintahinnasta
Jos laite on ollut käytössä vähintään kolme vuotta, mutta alle neljä vuotta, on Korvaushinta 25% laitteen hankintahinnasta.

Silloin kun laite on korjauskustannukset huomioiden järkevää korjata eli silloin kun arvioitu korjauskustannus on selvästi pienempi kuin edellä kohdassa f) tarkoitetun suuruinen Korvaushinta, Korvaushinta on todellisten korjauskustannusten suuruinen. Tässäkin tilanteessa, mikäli laitteen rikkoutuminen ei johdu oppilaan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, korvaa oppilas 50 prosenttia Korvaushinnasta eli 50 prosenttia korjauskustannuksista.
 
Seiskaluokkalaiselle pojalle olisi tulossa koulusta läppäri opiskelukäyttöön, ja nyt pitäisi hyväksyä käyttöehdot, jotka ei vaikuta kohtuullisilta. Ehtojen oleellisimmat kohdat alempana ja tuuheimmat kohdat lihavoituna.

Eikös tuo teksti nimenomaan tarkoittaa sitä, että jos kaveri tulee kylään, ottaa koneen laatikosta ja heittää sen lattialle, niin oppilas itse korvaa 50%? Ja huoltaja toisen 50% jos ei ole ollut haukkana vahtimassa? Ei myöskään eritellä teknistä vikaa, jos kone leviää omia aikojaan niin taas joutuu korvaamaan? Ei myöskään mitään hajua minkä hintaluokan koneesta on kysymys. Onko tällaiset ehdot ihan lailliset?

Rehtorin wilma-viestissä luki myöskin: "Jotta oppilas voi saada laitteen käyttöönsä, edellytyksenä on, että oppilaan huoltaja hyväksyy oppilaslaitteen vastaanoton.", niin pitäisikö siis hyväksyä kohtuuttomat ehdot jotta lapsi saa yhdenvertaista opetusta muiden kanssa?
Noiden ehtojen laillisuudesta en osaa sanoa, mutta itse en hyväksyisi. En näe mitään syytä miksi pitäisi olla koulun läppäri. Käytetyn läppärin saa parilla sadalla eurolla.
 
Suosittelen, että hommaat itse ainakin ne kaikki todistukset:


  • Asunto-osakkeista isännöitsijäntodistus ja asunto-osakkeen käypä arvo (esim. arviokirja)
  • Kiinteistöistä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteritiedot, omaisuuden verotustiedot (kiinteistöverolaskelma) sekä kiinteistön käypä arvo (esim. arviokirja)
  • Metsistä metsänhoitoyhdistyksen tila-arviot

Minulle ei aukene mihin isännöitsijäntodistus ja noita lainhuutojuttuja tarvitaan perunkirjoituksessa. Eikö ne tiedot mitä on kirjattu veroilmoitukseen riitä? Eikö noita tarvita vasta sitten jos/kun omaisuutta myydään?
 
Seiskaluokkalaiselle pojalle olisi tulossa koulusta läppäri opiskelukäyttöön, ja nyt pitäisi hyväksyä käyttöehdot, jotka ei vaikuta kohtuullisilta. Ehtojen oleellisimmat kohdat alempana ja tuuheimmat kohdat lihavoituna.

Eikös tuo teksti nimenomaan tarkoittaa sitä, että jos kaveri tulee kylään, ottaa koneen laatikosta ja heittää sen lattialle, niin oppilas itse korvaa 50%? Ja huoltaja toisen 50% jos ei ole ollut haukkana vahtimassa? Ei myöskään eritellä teknistä vikaa, jos kone leviää omia aikojaan niin taas joutuu korvaamaan? Ei myöskään mitään hajua minkä hintaluokan koneesta on kysymys. Onko tällaiset ehdot ihan lailliset?

Rehtorin wilma-viestissä luki myöskin: "Jotta oppilas voi saada laitteen käyttöönsä, edellytyksenä on, että oppilaan huoltaja hyväksyy oppilaslaitteen vastaanoton.", niin pitäisikö siis hyväksyä kohtuuttomat ehdot jotta lapsi saa yhdenvertaista opetusta muiden kanssa?
Tiedä sitten miten noita loppupeleissä tulkitaan mutta noiden perusteella voi laskuttaa 50% mistä tahansa viasta mikä laitteeseen tulee. En lähtisi itse tuohon.
 
Noiden ehtojen laillisuudesta en osaa sanoa, mutta itse en hyväksyisi. En näe mitään syytä miksi pitäisi olla koulun läppäri. Käytetyn läppärin saa parilla sadalla eurolla.

Mutta kuka maksaa sen jos kaveri tulee kylään, ottaa sen laatikosta ja paiskaa lattialle?
 
Mutta kuka maksaa sen jos kaveri tulee kylään, ottaa sen laatikosta ja paiskaa lattialle?
Varmaankin kaverin vanhempien kotivakuutuksen vastuuvakuutus. Nuo saattoi jopa olla ilman omavastuuta, voin toki muistaa väärinkin.
 
Tiedä sitten miten noita loppupeleissä tulkitaan mutta noiden perusteella voi laskuttaa 50% mistä tahansa viasta mikä laitteeseen tulee. En lähtisi itse tuohon.
Höpöhöpö. Viat korvaa luonnollisesti takuu myös oppilaitoksille. Tuossa puhutaan vain fyysisistä rikkoutumisesta. Mikä onkin ihan oikein. Tosin vanhempien kuuluisi vastata 100% lasten aiheuttamista vahingoista. Vakuuttakoon itsensä ja lapsensa halutessaan vahinkojen varalle.
 
Höpöhöpö. Viat korvaa luonnollisesti takuu myös oppilaitoksille. Tuossa puhutaan vain fyysisistä rikkoutumisesta. Mikä onkin ihan oikein. Tosin vanhempien kuuluisi vastata 100% lasten aiheuttamista vahingoista. Vakuuttakoon itsensä ja lapsensa halutessaan vahinkojen varalle.
Katsoin tuota kohtaa "Tässäkin tilanteessa, mikäli laitteen rikkoutuminen ei johdu oppilaan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, korvaa oppilas 50 prosenttia Korvaushinnasta eli 50 prosenttia korjauskustannuksista."
Missä tilanteessa tuota sitten mielestäsi sovelletaan?
 
Katsoin tuota kohtaa "Tässäkin tilanteessa, mikäli laitteen rikkoutuminen ei johdu oppilaan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, korvaa oppilas 50 prosenttia Korvaushinnasta eli 50 prosenttia korjauskustannuksista."
Missä tilanteessa tuota sitten mielestäsi sovelletaan?
Esim juurikin edellä mainitussa, jossa vaikkapa äiti, isä, koira, kissa, kaveri tai maanjäristys tuhoaa koneen? Taitaa olla aika vastaavat ehdot lähes kaikissa vuorattavissa tavaroissa.
 
Minulle ei aukene mihin isännöitsijäntodistus ja noita lainhuutojuttuja tarvitaan perunkirjoituksessa. Eikö ne tiedot mitä on kirjattu veroilmoitukseen riitä? Eikö noita tarvita vasta sitten jos/kun omaisuutta myydään?

Suosittelen, että hommaat ne. Niiden kustannukset vähennetään pesän varoista.

Joskus 2020-luvulla olen ollut mukana selvittelemässä sukulaisteni pesien sotkuja, kun 1970- ja 1980-luvulta lähtien jotain kuolinpesiä ollut jakamatta ja sitten ihmisiä kuollut ja myyneet pesäosuuksiaan, mutta jättäneet hakematta selventävän lainhuudon sen jälkeen. Joka tietämättömyyttään, laiskuuttaan tai nuukuuttaan, kun lainhuuto maksaa nykyään 161 euroa. Niitä sitten hommata kaikenlaista perukirjaa vuosikymmeniä sitten kuolleen jälkeläisiltä ja niin edelleen. Isännöitsijätodistuksessa taloyhtiössä taas selviää yhtä sun toista huoneiston arvoon vaikuttavaa juttua.

Eli sieltä rekistereistä voi selvitä kaikenlaisia yllätyksiä. Ne hoitaa ajan tasalle ensitöikseen jos niissä on ongelmaa eli sinne vainajaan saakka selväksi.

Jos pesään kuuluu metsiä, niin siinä oli joku raja verottajalla tyyliin 15 hehtaaria jota pienemmästä metsätilasta ei tarvita arviota. Metsänhoitoyhdistyksen (MHY) tekemä tila-arvio metsästä käypine arvoineen kuulostaa olevan suunnilleen joku kuin uskovaiselle raamatun sana metsäkaupoissa ja oikeudessa tarvittaessa.

Toimiva avoin keskusteluyhteys kuolinpesän osakkaiden välillä on asia jonka merkitystä ei voi korostaa liikaa. Eli yritä keskustella muiden osakkaiden kanssa avoimesti missä mennään ja millaisia ajatuksia heillä on perunkirjoituksen, pesänjaon tai yhteishallinnan suhteen. Ja yritä jaksaa kuunnella mitä haluavatkin avautua menneistä ja purkaa mahdollisesti paineita sitä kautta. Välttämättä niissä ei ole mitään tolkkua, kun jotain vieläkin kirpaisee kun joku sisaruksistaan saanut jotain lapsena hiekkalaatikolla tai muuta vastaavaa mitä hän ei lapsena silloin saanut ja niin edespäin.

Ne liput ja laput voi jakaa nykyaikana osakkaille vaikka jonkun jaetun pilvilevyn kansion kautta. Siellä saa niitä jokainen sitten lukea ja tutkiskella rauhassa. Osan lapuista saa suoraan sähköisessä muodossa, mutta pankkisaldolaput yms. tulee paperipostissa ja skannata tai kuvata vaikka kännykkäkameralla sinne. Toimivalla avoimesti ei synny turhia epäilyksiä siitä että joku yrittää huijata siinä.

Kuolinpesää jaettaessa kannattaa ne vaikeimmin jaettavat, tyyliin kiinteistöt, jakaa ensin ja säästää ne rahat ja helposti käteiseksi muutettavat varat viimeiseksi. Niillä voi tasoitella sitten niitä muita isompien jakoa lopussa. Toisinpäin jos tekee, niin on vaikeaa kun ei mene tasan jako ja pitäisi osakkailta löytyä omaa rahaa kun ovat jo hassanneet ne aiemmin jaetut rahat. Hautajais- ja perunkirjoituskulut otetaan tietenkin päältä ensimmäisenä. Ja rahat mahdolliseen hautakiveen varataan.
 
Metsiä on tyyliin 2,5 hehtaaria ja viljelysmaata alle 1ha. Vanhat lainhuuto paperit on tallessa (ovat tästä vuosisadasta). Mitä eroa uusissa papereissa?

Ei niissä uudemmissa sitten ole eroa jos muutoksia ei sen jälkeen ole ollut.

Perukirjan liitteitä ei tarvitse toimittaa verottajalle vaan ne pitää säilyttää itsellä.

Jos kiinteistöjä on myymässä, niin sitten tarvitaan mahdollisimman uusi lainhuutotodistus. Jos ulkopuoliselle myy, niin ostaja vaatinee sen perukirjan osakasluettelon vahvistamisen Digi- ja väestötietovirastossa. Se kannattaa muutenkin vahvistaa kun perukirja valmistuu.

Kuolinpesän hallinnossa on sitten yksimielisyyden vaatimus kaikista päätöksistä. Kannattaa miettiä kerran jos toisenkin sitä, että onko järkeä säilyttää vaikka kuolinpesään kuuluva talo tai kesämökki yhteiskäytössä. Siitä ei tahdo tulla pidemmän päälle mitään muuta kuin riitoja. Toki se voi onnistua ongelmitta, mutta odotusarvo on katastrofi.

Toki ne jakohommat ei kuulu perunkirjoitukseen vaan sen jälkeen vuorossa. Tosin voihan sen kuolinpesän pitää jakamattomana halutessaan vaikka sata vuotta. Siinä ei ole kyllä mitään järkeä ellei pesässä ole miljoona omaisuutta joka tuottaa. Jos yksikin osakas vaatii, niin pesä on hänen osaltaan vähintään pakko jakaa. Jos ei muuten onnistu, niin viimeistään sillä se hoituu kun pesänjakajan hakee pesään käräjäoikeudelta.
 
Seiskaluokkalaiselle pojalle olisi tulossa koulusta läppäri opiskelukäyttöön, ja nyt pitäisi hyväksyä käyttöehdot, jotka ei vaikuta kohtuullisilta. Ehtojen oleellisimmat kohdat alempana ja tuuheimmat kohdat lihavoituna.

Eikös tuo teksti nimenomaan tarkoittaa sitä, että jos kaveri tulee kylään, ottaa koneen laatikosta ja heittää sen lattialle, niin oppilas itse korvaa 50%? Ja huoltaja toisen 50% jos ei ole ollut haukkana vahtimassa? Ei myöskään eritellä teknistä vikaa, jos kone leviää omia aikojaan niin taas joutuu korvaamaan? Ei myöskään mitään hajua minkä hintaluokan koneesta on kysymys. Onko tällaiset ehdot ihan lailliset?

Rehtorin wilma-viestissä luki myöskin: "Jotta oppilas voi saada laitteen käyttöönsä, edellytyksenä on, että oppilaan huoltaja hyväksyy oppilaslaitteen vastaanoton.", niin pitäisikö siis hyväksyä kohtuuttomat ehdot jotta lapsi saa yhdenvertaista opetusta muiden kanssa?
Vertailun vuoksi, vahingonkorvauslaki
Screenshot at 2024-09-28 16-07-59.png

Olenpahan sitä mieltä, että lähes vuoden käytössä ollut läppäri ei ole 100% arvoinen eikä kaksi vuotta käytetty 75%, vaikka olisi kestämään tehty yritysläppäri. Jos taas ei ole, niin se, että huonouttaan hajoavasta läppäristä joutuisi korvaamaan puolet, on kyllä melkoisen paksua.

Voiko koulu ylipäänsä asettaa mitään ehtoja opetuksessa tarvittavien laitteiden luovuttamiselle? Ehtojen asettamiselle pitää löytyä peruste laista.
 
Ei niissä uudemmissa sitten ole eroa jos muutoksia ei sen jälkeen ole ollut.

Perukirjan liitteitä ei tarvitse toimittaa verottajalle vaan ne pitää säilyttää itsellä.

Jos kiinteistöjä on myymässä, niin sitten tarvitaan mahdollisimman uusi lainhuutotodistus. Jos ulkopuoliselle myy, niin ostaja vaatinee sen perukirjan osakasluettelon vahvistamisen Digi- ja väestötietovirastossa. Se kannattaa muutenkin vahvistaa kun perukirja valmistuu.

Kuolinpesän hallinnossa on sitten yksimielisyyden vaatimus kaikista päätöksistä. Kannattaa miettiä kerran jos toisenkin sitä, että onko järkeä säilyttää vaikka kuolinpesään kuuluva talo tai kesämökki yhteiskäytössä. Siitä ei tahdo tulla pidemmän päälle mitään muuta kuin riitoja. Toki se voi onnistua ongelmitta, mutta odotusarvo on katastrofi.

Toki ne jakohommat ei kuulu perunkirjoitukseen vaan sen jälkeen vuorossa. Tosin voihan sen kuolinpesän pitää jakamattomana halutessaan vaikka sata vuotta. Siinä ei ole kyllä mitään järkeä ellei pesässä ole miljoona omaisuutta joka tuottaa. Jos yksikin osakas vaatii, niin pesä on hänen osaltaan vähintään pakko jakaa. Jos ei muuten onnistu, niin viimeistään sillä se hoituu kun pesänjakajan hakee pesään käräjäoikeudelta.
Kiitos tiedosta. Perillisiä on kaksi ja leskellä on asumisoikeus, joten ainakin talo säilyy jakamattomana vielä hetken ja talolla ei ole mitään merkittävää rahallista arvoa, se on 50-luvulla rakennettu ja siinä on paljon remonttitarpeita. Samaten ne metsäpalstat ja viljelysmaa, niissä ei juuri mitään rahallista arvoa. Mun puolesta ne voi säilyä jakamattomina vaikka sata vuotta tai sitten voisin myös luopua niistä.
 
Kiitos tiedosta. Perillisiä on kaksi ja leskellä on asumisoikeus, joten ainakin talo säilyy jakamattomana vielä hetken ja talolla ei ole mitään merkittävää rahallista arvoa, se on 50-luvulla rakennettu ja siinä on paljon remonttitarpeita. Samaten ne metsäpalstat ja viljelysmaa, niissä ei juuri mitään rahallista arvoa. Mun puolesta ne voi säilyä jakamattomina vaikka sata vuotta tai sitten voisin myös luopua niistä.

Tämä on tärkeä laittaa lesken perukirjaan. "Jos jos on leski vainajalla, niin lesken muistaa vedota perukirjassa siihen että pitää yhteisen asunnon hallinnassaan ja lesken tasinkoprivilegiin.

Leski saa silloin sen asunnon pitää loppuelämänsä ja lisäksi se alentaa sitä perittävän talonpuolikkaan arvoa ja sitä kautta perintöveroja. Jos siis osituksessa se pistetään puoliksi.

Eihän tuo lähtökohdiltaan kovin monimutkaiselta onneksi kuulosta. Talon hinnan vaikka pistää alle 30 tonniin jos muuttotappioaluetta. Maalle sitten arpoo jonkun hinnan.

Täällä on perintöverolaskuri, jolla voi laskeskella sitä perintöveron määrää:


Jos rintaperillinen olet, niin "Jos oma osuutesi perinnöstä on alle 20 000 euroa, veroa ei tarvitse maksaa."

Toki jos talo tontteineen sattuisi sijaisemaan vaikka Helsingissä mukavalla paikalla, niin sehän olisi miljoonaperintö jos siinä on vielä paljon rakennusoikeutta.

Sen verran pieni tuo perintö ja sen verran yksinkertaiselta kuulostaa, että kenties siitä ihan yksinkin selviät siitä perukirjan tekemisestä, kun kirjan lainaat sitä varten, että siinä neuvotaan ne perusasiat ja on muutama mallipohja esimerkiksi. Toki lesken aseman varmistamiseksi voi olla viisainta käyttää se perukirjaluonnos kuitenkin lesken lakimiehen tarkittettavana, että varmistetaan ne lesken oikeudet siinä. Lakimies voi tehdä myös sen valtakirjan, jolla perilliset valtuuttavat lesken hallitsemaan sitä perintöänne ja käyttämään sitä kuin omaansa ja tekemään sitä koskevat päätökset perillisiä kuulematta. Samoilla tulilla teettäisin leskenä kaiken varalta edunvalvontavaltuuksen sen varalta, että joskus ei kykene itse päättämään omista asioistaan. Sitä ei toivottavasti tarvi koskaan. Jos sitä ei ole ja tulee vaikka vaikea dementia, niin virkaholhooja eli yleinen edunvalvoja siihen tulee silloin ja se ei ole kyllä ihmisen kannalta paras ratkaisu jos luotettavia läheisiä on siihen hommaan.
 
Perunkirjoitusta kannattaa kysyä oikeusaputoimistosta. Ja jos useampi lapsi vainajalla, niin pienituloisin lapsi hakee oikeusaputoimistosta sitä perunkirjoitusta. Jos jää alle tulorajojen hakijalla, ei tule maksuja.
 
Perunkirjoitusta kannattaa kysyä oikeusaputoimistosta. Ja jos useampi lapsi vainajalla, niin pienituloisin lapsi hakee oikeusaputoimistosta sitä perunkirjoitusta. Jos jää alle tulorajojen hakijalla, ei tule maksuja.

Mutta eikö perunkirjoitus makseta kuolinpesän tililtä? Miten siihen sitten suhtaudutaan, jos perittävän omaisuus on lähes miljoona euroa?

Tämä on tärkeä laittaa lesken perukirjaan. "Jos jos on leski vainajalla, niin lesken muistaa vedota perukirjassa siihen että pitää yhteisen asunnon hallinnassaan ja lesken tasinkoprivilegiin.

Leski saa silloin sen asunnon pitää loppuelämänsä ja lisäksi se alentaa sitä perittävän talonpuolikkaan arvoa ja sitä kautta perintöveroja. Jos siis osituksessa se pistetään puoliksi.

Eihän tuo lähtökohdiltaan kovin monimutkaiselta onneksi kuulosta. Talon hinnan vaikka pistää alle 30 tonniin jos muuttotappioaluetta. Maalle sitten arpoo jonkun hinnan.

Täällä on perintöverolaskuri, jolla voi laskeskella sitä perintöveron määrää:


Jos rintaperillinen olet, niin "Jos oma osuutesi perinnöstä on alle 20 000 euroa, veroa ei tarvitse maksaa."

Toki jos talo tontteineen sattuisi sijaisemaan vaikka Helsingissä mukavalla paikalla, niin sehän olisi miljoonaperintö jos siinä on vielä paljon rakennusoikeutta.

Sen verran pieni tuo perintö ja sen verran yksinkertaiselta kuulostaa, että kenties siitä ihan yksinkin selviät siitä perukirjan tekemisestä, kun kirjan lainaat sitä varten, että siinä neuvotaan ne perusasiat ja on muutama mallipohja esimerkiksi. Toki lesken aseman varmistamiseksi voi olla viisainta käyttää se perukirjaluonnos kuitenkin lesken lakimiehen tarkittettavana, että varmistetaan ne lesken oikeudet siinä. Lakimies voi tehdä myös sen valtakirjan, jolla perilliset valtuuttavat lesken hallitsemaan sitä perintöänne ja käyttämään sitä kuin omaansa ja tekemään sitä koskevat päätökset perillisiä kuulematta. Samoilla tulilla teettäisin leskenä kaiken varalta edunvalvontavaltuuksen sen varalta, että joskus ei kykene itse päättämään omista asioistaan. Sitä ei toivottavasti tarvi koskaan. Jos sitä ei ole ja tulee vaikka vaikea dementia, niin virkaholhooja eli yleinen edunvalvoja siihen tulee silloin ja se ei ole kyllä ihmisen kannalta paras ratkaisu jos luotettavia läheisiä on siihen hommaan.

Lisäksi on pankkitilit, osakkeet, osakerahastot, obligaatiot ja toinen asunto joka on puoliksi äidin nimissä.

Siitä tasinkoprivilegistä... isän omaisuus oli suurempi ja äiti ei dementian takia tarvitse tasinkoa. Minä hoidan jo nyt hänen talouttaan. Asumisoikeus niin kauan kuin mahdollista, mutta hän ei pärjää omin päin. Käytännössä minä ja veljeni ovat hänen omaishoitajia. Edunvalvontavaltuutus, jossa minä olen valtuutettu ja veljeni varavaltuutettu on tehty, mutta se ei ole vielä vahvistettu, eikä sitä käsittääkseni kannatakaan vielä vahvistaa niin kauan kuin valtakirjoilla voi hoitaa asioita. Ei ehkä ihan simppeli, mutta hallintaoikeus pitää tästä syystä päätyä meille perillisille.
 
Viimeksi muokattu:
Perunkirjoitusta kannattaa kysyä oikeusaputoimistosta. Ja jos useampi lapsi vainajalla, niin pienituloisin lapsi hakee oikeusaputoimistosta sitä perunkirjoitusta. Jos jää alle tulorajojen hakijalla, ei tule maksuja.
Jos pesässä on varoja niin ne maksetaan sieltä kuten muutkin kulut. Et tule saamaan tuolta mitään ilmaiseksi vaikka olisit tuilla elävä, mutta pesässä on varoja.
 
Siitä tasinkoprivilegistä... isän omaisuus oli suurempi ja äiti ei dementian takia tarvitse tasinkoa. Minä hoidan jo nyt hänen talouttaan. Asumisoikeus niin kauan kuin mahdollista, mutta hän ei pärjää omin päin. Käytännössä minä ja veljeni ovat hänen omaishoitajia. Edunvalvontavaltuutus, jossa minä olen valtuutettu ja veljeni varavaltuutettu on tehty, mutta se ei ole vielä vahvistettu, eikä sitä käsittääkseni kannatakaan vielä vahvistaa niin kauan kuin valtakirjoilla voi hoitaa asioita. Ei ehkä ihan simppeli, mutta hallintaoikeus pitää tästä syystä päätyä meille perillisille.

Edunvalvontavaltuutettu jos olisit ja valtuutus vahvistettu, niin silloin sinun olisi vaadittava sitä tasinkoprivilegiä äitisi puolesta.

Suosittelisin kyllä miettimään asiaa silti.
 
Siis tasinkoa pitäisi vaatia, tasinkoprivilegillä ei tuossa tilanteessa olisi merkitystä, kun vainajan omaisuus oli suurempi.
 
Siis tasinkoa pitäisi vaatia, tasinkoprivilegillä ei tuossa tilanteessa olisi merkitystä, kun vainajan omaisuus oli suurempi.
Miksi hänen tulisi vaatia tasinkoa, vaikka hän ei niillä rahoilla tee yhtään mitään? Alentaako se perintöveroa tai jotain?

Ja jos tasinkoa maksetaan, miten turvataan varat, ettei ne häviä minnekään, jos hän esim. joutuisi hoivakotiin?
 
Siis tasinkoa pitäisi vaatia, tasinkoprivilegillä ei tuossa tilanteessa olisi merkitystä, kun vainajan omaisuus oli suurempi.

Niin sitä pitää vaatia tasinkoa lesken jos vainaja oli varakkaampi. Jos on dementoitunut leski, niin hänen kykynsä tehdä tuollaisen vaatimisesta tai vaatimatta jättämisestä on rajallinen. Silloin edunvalvojan tulisi sitä vaatia hänen puolestaan. Tosin kun ei ole vahvistettua edunvalvontavaltuutettua, niin silloin se jää lasten tehtäväksi muuten pitää huoli tuosta.

Jos ei niitä rahoja ja omaisuutta tarvitse leski, niin sittenhän ne säilyy siellä lesken takana kunnes aika hänestä jättää.

Tuottava omaisuus kannattanee pyrkiä jakamaan perillisille sen rajoissa, kun hoitopaikkamaksut hoivakodissa leikkaavat ne kaikki tuotot pois. Jos siis sellaiseen muutto on jossain vaiheessa edessä.

Toki sitäkin voi harkita, että leski ei vaatisi tasinkoa, mutta tekisi jakamattomuussopimuksen sinne saakka, että leskestä aika jättää. Tosin se on riski sopimus lesken kannalta, kun voi olla että tulee vaikka joku uusi himskatin kallis dementialääke ja pitäisi se omaisuus voida realisoida sen hankkimiseksi. Tai joku muu tarve että hoivan turvaamiseksi tarvii realisoida se omaisuus.
 
Miksi hänen tulisi vaatia tasinkoa, vaikka hän ei niillä rahoilla tee yhtään mitään? Alentaako se perintöveroa tai jotain?

Alentaa se tässä vaiheessa perintöveroa kun perittävä summa on pienempi sen jälkeen. Tosin myöhemmin se sitten kasvattaa sitä kun leskestä aika jättää.

Sitä ei koskaan voi tietää mihin leski niitä rahoja voi tarvita. Vaikka lääkkeiden tai hoivan hankintaan.


https://www.theseus.fi/bitstream/ha...d=3BD389C8D48CEA8CA7380BF3B4C90C5F?sequence=1 sivu 20

"4.2 Päämies ja ositus
Ennen varsinaista perinnönjakoa on suoritettava kuolinpesän ja lesken välillä ositus. Ositus on samanlainen kun avioeron yhteydessä tehtävä ositus, eli omaisuus ositetaan. Kun lesken avio-oikeudellinen omaisuus on suurempi kuin kuolinpesän, voi leski vedota tasinkoprivilegiin. Tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on oikeus olla luovuttamatta tasinkoa kuolinpesälle. Lesken ollessa edunvalvonnassa on edunvalvojan huolehdittava ilmoituksesta olla luovuttamatta tasinkoa kuolinpesälle. Edunvalvojalla ei ole oikeutta olla käyttämättä tasinkoprivilegiä ilman maistraatinlupaa. (Tornberg & Kuuliala 2015, 514 – 515.)

Jos lesken avio-oikeudellinen omaisuus on pienempi kuin kuolinpesän, on leskellä oikeus saada tasinkoa kuolinpesältä. Edunvalvojan on varmistettava, että kun kuolinpesä jää jakamattomaksi, leski saa tasingon. Edunvalvojalla ei ole oikeutta olla suostumatta tasinkoon ilmanmaistraatin lupaa. (Tornberg & Kuuliala 2015, 514 – 515.) Jos tasingon saaminen tuottaa ongelmia, voi edunvalvoja yrittää saada maistraatilta lupaa tasingosta luopumiseen, mutta hyvin todennäköisesti maistraatti ei anna lupaa. Tällainen ongelmallinen tasingon saanti voisi esimerkiksi olla tasingon saaminen kiinteänä omaisuutena, jolloin omaisuuden hallintaan voi kulua lesken varallisuutta eikä leski pysty hyödyntämään omaisuutta. Ositus on aina maistraatinluvan varainen toiminta, joten edunvalvojan on haettava lupaa ositukseen (Koponen 2015, 26).

Leskellä on hallintaoikeus yhteiseen asuntoon sekä irtaimistoon, joka on yhteisessä asunnossa. Tämä tarkoittaa sitä, että asuntoa ja asunnon irtaimistoa ei voida jakaa ilman leskensuostumusta lesken eläessä. Jos kuitenkin lesken omaisuutena on asunto, jossa hän voisiasua, voidaan hallintaoikeus katsoa kumoutuneeksi. (Koponen 2015, 53.)
"
 
Alentaa se tässä vaiheessa perintöveroa kun perittävä summa on pienempi sen jälkeen. Tosin myöhemmin se sitten kasvattaa sitä kun leskestä aika jättää.

Sitä ei koskaan voi tietää mihin leski niitä rahoja voi tarvita. Vaikka lääkkeiden tai hoivan hankintaan.

Tuskin mitään sellaista lääkettä, johon eläke ja Kelan korvaus ei riitä. Ja minä joudun kuitenkin niitä lääkkeitä hankkimaan. Tässä on kuitenkin se pelko, että varat katoaisi hoivakotiin. Äidin siskon mielestä hänen olisi paras luopua tasingosta. Tiedä sitten mikä tässä olisi paras ratkaisu, kun en ole lainoppinut.
 
Tulihan ne perukirjoitukset taas työn alle, kun mummi kuoli. Hänen puolisolleen kun tein tuli kaikki mahdollinen käytyä läpi, että nämä luulisi olevan helpommat.

Sen verran tosin tilanne muuttunut, että kuolinpesän osakas asuu vähän kauempana. Onko kokemusta onko pankeille ok jos käyttää valtakirjoissa Visma Signia allekirjoituksiin? Vai haluavatko ne vieläkin sen väsyneen lapun, missä jokaisen osakkaan erillinen allekirjoitus tulee olla?
 
Miksi hänen tulisi vaatia tasinkoa, vaikka hän ei niillä rahoilla tee yhtään mitään? Alentaako se perintöveroa tai jotain?

Ja jos tasinkoa maksetaan, miten turvataan varat, ettei ne häviä minnekään, jos hän esim. joutuisi hoivakotiin?
Hänen ei toki tarvitse vaatia, mutta jos hän on edunvalvonnassa, niin edunvalvojan on vaadittava. Olisi erittäin vaikeaa perustella, miksi päämiehelle olisi edullisempaa olla saamatta omaisuutta kuin saada sitä. Ja tasinkoahan ei oikeastaan tarvitse vaatia, vaan sen suorittaminen on oletus, ja siitä on erikseen luovuttava, jos sitä ei halua. Erityisesti silloin, kun lesken edunvalvoja on vainajan perillinen, olisi erittäin arveluttavaa luopua tasingosta lesken puolesta sen tarkoittaessa enemmän perintöä edunvalvojalle.
 
Hänen ei toki tarvitse vaatia, mutta jos hän on edunvalvonnassa, niin edunvalvojan on vaadittava. Olisi erittäin vaikeaa perustella, miksi päämiehelle olisi edullisempaa olla saamatta omaisuutta kuin saada sitä. Ja tasinkoahan ei oikeastaan tarvitse vaatia, vaan sen suorittaminen on oletus, ja siitä on erikseen luovuttava, jos sitä ei halua. Erityisesti silloin, kun lesken edunvalvoja on vainajan perillinen, olisi erittäin arveluttavaa luopua tasingosta lesken puolesta sen tarkoittaessa enemmän perintöä edunvalvojalle.
Sanoisin, että tulee laput kyllä hylkynä takaisin DVV:ltä jos sinne toimitellaan lappuja missä ei ole lesken edun mukaisesti toimittu. Eli vaikka on edunvalvoja, niin ei silti voi päättää niin ettei olisi parhaimman edun mukaan toimittu. Ellei sitten ole jotain hoitotahtoa missä edunvalvottava on kertonut miten haluaa asioiden toimivan.

Näin meillä ainakin, kun yritettiin vähän vähentää hoitokodissa alzheimerissä olevan leskelle meneviä varoja, kun niillä ei olisi mitään muutosta ollut lesken hoidon tasoon tai mihinkään.
 
Hänen ei toki tarvitse vaatia, mutta jos hän on edunvalvonnassa, niin edunvalvojan on vaadittava. Olisi erittäin vaikeaa perustella, miksi päämiehelle olisi edullisempaa olla saamatta omaisuutta kuin saada sitä. Ja tasinkoahan ei oikeastaan tarvitse vaatia, vaan sen suorittaminen on oletus, ja siitä on erikseen luovuttava, jos sitä ei halua. Erityisesti silloin, kun lesken edunvalvoja on vainajan perillinen, olisi erittäin arveluttavaa luopua tasingosta lesken puolesta sen tarkoittaessa enemmän perintöä edunvalvojalle.

Tällä hetkellä leski ei ole edunvalvonnassa. Sellainen valtuutus paperi on tehty siltä varalta jos joutuisi tilanteeseen jossa tarvii edunvalvojan. On myös hänen tahtonsa, että perintö pysyy perheessä eikä joudu valtiolle. On myös hänen etunsa, että hänestä huolehtii lähiomainen eikä joku ulkopuolinen, jolla on ties mikä motiivi siihen tehtävään.
 
Tulihan ne perukirjoitukset taas työn alle, kun mummi kuoli. Hänen puolisolleen kun tein tuli kaikki mahdollinen käytyä läpi, että nämä luulisi olevan helpommat.

Sen verran tosin tilanne muuttunut, että kuolinpesän osakas asuu vähän kauempana. Onko kokemusta onko pankeille ok jos käyttää valtakirjoissa Visma Signia allekirjoituksiin? Vai haluavatko ne vieläkin sen väsyneen lapun, missä jokaisen osakkaan erillinen allekirjoitus tulee olla?

Yleensä pankeille ei tahdo käydä mikään muu valtakirja kuin se niiden omalle paperilomakepohjalle tehty valtakirja, jonka kaikki kuolinpesän osakkaat allekirjoittavat.

Varmaan se vuoden vääntämiselle finanssivalvonnan kautta voisi se muukin valtakirja kelvata, mutta helpommalla pääsee kun täyttelee kiltisti sen niiden oman lapun. Vaikka pyytää sitä kauempina asuvaa tulostamaan sen ja laittamaan postissa eteenpäin muille.
 
Riittääkö perunkirjoitukseen tulostetut tiliotteet lesken tileistä vai onko maksullinen saldo- ja korkotodistus pakollinen?
 
Riittääkö perunkirjoitukseen tulostetut tiliotteet lesken tileistä vai onko maksullinen saldo- ja korkotodistus pakollinen?

Riittää.

Mitään liitteitä verottaja ei halua perukirjan mukana toimitettavaksi. Ne pitää säilyttää itse.
 
Hei,
Seuraavanlainen tapaus. Kyseessä 2020 rakennettu okt. Olemme asuneet nyt noin 2½ vuotta talossa. Talon ostimme sen rakentaneelta rakennusmieheltä. Muiden asioiden yhteydessä lattiakaivojen asennuksissa havaittiin rakennusterveysasiantuntijan toimesta puutteita. Toimenpiteitä vaativat havainnot olivat
- kaivojen korokerenkaista puuttuvat tukirenkaat
- puuttuva kiristysrengas
- vedeneristyssuojaus tulisi asentaa ja olla nähtävillä
Lisäksi yhden makuuhuoneen parketti on alkanut kupruilemaan (listojen alla liian vähän tilaa puulle "elää")

Ovatko em. asiat rakennusvirheitä? Olenko oikeutettu teettämään työt jollain muulla, kuin talon myyneen rakennusmiehen firmalla ja oikeutettu saamaan kulut toimenpiteistä takaisin talon rakentaneelta ja myyneeltä henkilöltä? Hän ei ole itse halukas toteuttamaan em. toimia, vaan on sitä mieltä, että hän asentaa vain yhteen kaivon kiristysrenkaan, muut lattiakaivot eivät hänen mielestään toimenpiteitä vaadi. Näkemys siis eroaa rakennusterveysasiantuntijan toimenpidesuosituksista. Kiitos!
 
Hei,
Seuraavanlainen tapaus. Kyseessä 2020 rakennettu okt. Olemme asuneet nyt noin 2½ vuotta talossa. Talon ostimme sen rakentaneelta rakennusmieheltä. Muiden asioiden yhteydessä lattiakaivojen asennuksissa havaittiin rakennusterveysasiantuntijan toimesta puutteita. Toimenpiteitä vaativat havainnot olivat
- kaivojen korokerenkaista puuttuvat tukirenkaat
- puuttuva kiristysrengas
- vedeneristyssuojaus tulisi asentaa ja olla nähtävillä
Lisäksi yhden makuuhuoneen parketti on alkanut kupruilemaan (listojen alla liian vähän tilaa puulle "elää")

Ovatko em. asiat rakennusvirheitä? Olenko oikeutettu teettämään työt jollain muulla, kuin talon myyneen rakennusmiehen firmalla ja oikeutettu saamaan kulut toimenpiteistä takaisin talon rakentaneelta ja myyneeltä henkilöltä? Hän ei ole itse halukas toteuttamaan em. toimia, vaan on sitä mieltä, että hän asentaa vain yhteen kaivon kiristysrenkaan, muut lattiakaivot eivät hänen mielestään toimenpiteitä vaadi. Näkemys siis eroaa rakennusterveysasiantuntijan toimenpidesuosituksista. Kiitos!

Boldasin oleemmiset.

- Talo ostettu henkilöltä? Ei rakennusliikeltä? --> Perävalotakuu yleensä. Ellei ole kunnolla kusetettu.
- Mikä on rakennusterveysasiantuntija? No suosituksia näyttävät antavan. Ei siis ilmeisesti riitä natsat kommeitoimaan onko rakennusvirheitä.
 
Hei,
Kiitos nopeasta vastauksesta! Talo ostettu henkilöltä, mut henkilö itse toiminut rakennuttajana ja rakentajana oman firman nimissä.
Rakennusterveysasiantuntija titteliä käytti henkilö, joka lausunnon teki. On töissä kuntotarkastusyrityksessä.
 
Tuo RTA on ihan oikea (kallis) koulutus. Kaverillani sellainen on, yleensä työnantaja sen maksaa ja kielto siirtyä kilpailijalle on vähintään 5 vuotta. ARE:lla näitä ilmeisesti 3 suomessa.
Pahoittelut offtopicista.

 
Jäin odottamaan vähän muiden vastauksia ensin, mutta oma mielipiteeni on se että omakotitalossa on aina kustannuksia ja ylläpitotöitä mitkä väistämättä joutuu itse kärsimään.

Nuo luettelemasi seikat vaikuttavat sellaiselta pilkun viilaamiselta, että ainakin itse hoitaisin ne ihan omaan piikkiin sillä parilla tonnilla kuntoon, jos tarpeelliseksi näkee.. Ihan perus ylläpidon kannalta. Se että alkaisi riitauttamaan asiaa voi olla helposti vuosikymmenen prosessi ja tulla aivan helvetin kalliiksi periaatteen miehelle.

Nyt kun vielä mainitsit että se RakennusTerveysAsiantuntija on sun kaveri, niin hän lienee (oletettavasti) hieman puolueellinen ja jäävi.

Antaisin olla, jos se myyjä haluaa asentaa jonkun renkaan niin miksipäs ei.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
255 121
Viestejä
4 435 908
Jäsenet
73 485
Uusin jäsen
ramboaslak

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom