Suomessa ruokahävikki ravitsemuspalveluissa (joihin myös hotelliaamupalat kuuluvat) on noin
yksi viidesosa eli 20%. Ei varmaan haittaisi, jos tuota lukua saadaan pienemmäksi. Kyseessä on kuitenkin
75-85 miljoonaa kiloa vuodessa, mikä on mielestäni ihan merkittävä kasa mättöä.
Ja aiheeseen liittyen:
"Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Tämän määrän on arvioitu tuottavan yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin noin 100 000 keskivertohenkilöautoa."
"Kun otetaan huomioon koko ruokaketju, eli alkutuotanto, teollisuus, kauppa, ravintolat ja kotitaloudet, hävikin määrä Suomessa on arviolta 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa."
-
Tietoa ruokahävikistä – Hävikkiviikko 2019
Eli kokonaisruokahävikin puolitus vastaisi 500/160*100k/2 ~= 160k henkilöauton päästöjen nollaamista.
Suhteutetaan hieman toisin, kun tuollainen autovertaus ei avaa lukuja sen enempää kuin sanoa, että se on 500 000 tonnia. Tuo vähennys tarkoittaisi <1%:n vähennystä Suomen hiilidioksidipäästöihin. Kotona hukan puolittaminen vähentäisi päivittäistä ruokahävikkiä 20-30 grammaa (~ kahden sormustimen verran). Laihoja ovat silakat joulukaloiksi. YK:n ja EU:n hävikkitavoite on puolittaa se globaalilla tasolla 2030 mennessä. Suomessa ruokahävikki on tuon tutkimuksen mukaan kolmannes maailman keskiarvosta ja puolet EU:n tasosta, Englannista nyt puhumattakaan. Täytämme siis nyt jo tavoitetason eli ei yllätyksiä tässäkään asiassa, eikä varmaan siinäkään, että myöskin 2030 me olemme yksi niistä harvoista EU-maista jotka ovat tavoitteessa.
Suomessa vaan on paljon helpompi vaikuttaa Suomen asioihin. Huudella toki voi, mutta millä meriiteillä, jos täälläkään ei tehdä asioille mitään?
Ainakin niillä meriiteillä, että me olemme asiassa edelläkävijä ja britit pahnan pohjimmaisia. Toisekseen kuulumme samaan valtioliittoon ja jaamme saman tavoitteen. En välttämättä kutsuisi tuota huuteluksi. Ohjeita nyt vain kannattaa ottaa edelläkävijöiltä.
Toinen aivan ilmeinen ongelma tuossa on, että mallioppilaan suorituksen parantaminen on paljon haasteellisempaa kuin luokan luuserin. Kuinka realistista on odottaa, että me edelleen puolitamme hävikkimme, kun naapurissa ei olla tähän mennessä päästy lähellekään meidän tasoa? Jossain vaiheessa juoksun parantamisessakin tulee raja vastaan. Kun toinen heittää ruokaa jätteeseen kilon ja toinen 50 grammaa, niin siitä kilosta vain on helpompi leikata tuntuvia vähennyksiä.
Otetaan Tanskasta mallia: Tanskaa pidetään ruokahukan esimerkillisenä onnistujana, kun siellä onnistuttiin vähentämään ruokahävikkiä 25% lyhyessä ajassa.
https://www.foedevarestyrelsen.dk/S...devaresikkerhed/Madspild/Madspildsrapport.pdf
Most of this waste, 103 ± 9 kg per household per year, represents avoidable food waste, namely “edible food that could have been eaten but instead is disposed of regardless of the reason”
...
Studies by the Danish Environmental Protection Agency showed that 24% of the waste that households produce represents food that could have been eaten
...
The estimated monetary consequences of food waste in Denmark are somewhat lower than those in the UK
...
In stable households, most respondents come from households with two members. Overall, the average number of members living at home most of the time in flexible size households was similar to that of the stable size households
Tässä vielä varmuudeksi samansuuntaiset madonluvut Tanskalle ja EU:lle.
(PDF) Addressing food waste reduction in Denmark
[Edellä linkitettyihin tutkimuksiin viitaten suomalainen tuhlaa syötävää ruokaa 20-25kg/hlö/vuosi ja kotitalouden keskikoko (sama kuin Tanskassa) on ~2 =40-50 kg/talous/vuosi. Suomessa kotitalouksien osuus kokonaishävikistä on 30% eli samaa luokkaa kuin Tanskassa. ...Ja Englanti vielä Tanskaakin pahempi!]
Tanskalainen kotitalous hukkaa vuosittain syötävää ruokaa ~100kg, kun suomalainen kotitalous hukkaa ~50kg.
Jos me edes vähän panostaisimme, niin voisimme päästä Tanskan lukuihin. Käynkin tyhjentämssä jääkaapin jäteastiaan! /s
Tilanne on taas niin absurdi, että tekee jo vähän mieli epäillä noita Luonnonvarakeskuksen lukuja ja omia silmiä.
Valitettavasti vallalla tuntuu olevan ajatusmalli jonka mukaan jos me olemme jossain asiassa muita huonompia on se syy tehdä enemmän, mutta kun olemme muita parempia se ei ole syy vetää henkeä tai ajatella omaa etua, vaan meidän pitää toimia esimerkkinä ja vetää muita perässä. Tälläinen ajattelu johtaa vain meidän talouden alasajoon. Meillä ei nytkään ole syytä juhlia, yhden historian pisimmän kasvukauden jälkeen. Joskus on ajateltava myös Suomen etua tai meillä ei ole taloutta jolla jatkossa parantaa maailmaa. Tästä huolimatta haaskauksen vähentäminen on hieno tavoite, varsinkin kun se ei ole omiaan heikentämään meidän kilpailukykyä, mutta suhteellista on tämäkin.