Kohei Saito on japanilainen marxilainen tutkija, joka tunnetaan erityisesti hänen ajatuksistaan yhdistää
marxilainen teoria ja degrowth-liike (eli "talouskasvusta luopuminen" tai kasvukriittisyys) ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Hänen kirjassaan
"Capital in the Anthropocene" (2020) ja myöhemmissä teoksissaan, kuten
"Marx in the Anthropocene: Towards the Idea of Degrowth Communism" (2021), Saito pyrkii kehittämään teoreettisen pohjan sille, miten kapitalismin ylittävään yhteiskuntaan voisi siirtyä ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Keskeistä on ajatus siitä, että kapitalistinen talouskasvu on yhteensopimaton ympäristön kantokyvyn kanssa.
Kohei Saiton keskeiset teemat ja ajatukset liittyen degrowth-kommunismiin:
- Kapitalismin kriittinen tarkastelu: Saito argumentoi, että kapitalismi perustuu jatkuvaan kasvuun ja resurssien maksimaaliseen hyödyntämiseen, mikä johtaa yhä syvempään ekologiseen kriisiin. Tämä talousmalli ei Saiton mukaan kykene ratkaisemaan ilmastonmuutoksen kaltaisia ongelmia, vaan pikemminkin pahentaa niitä. Hän näkee Marxin teorian tarjoavan välineet ymmärtää tämän kriisin syyt.
- Degrowth ja kommunismi: Saito yhdistää degrowth-liikkeen ajatukset Marxin kritiikkiin kapitalismista. Degrowth (kasvusta luopuminen) tarkoittaa talouden ja tuotannon hallittua supistamista tavalla, joka ei perustu markkinatalouden logiikkaan. Hänen mukaansa degrowthin toteuttaminen vaatii perusteellista taloudellisen ja sosiaalisen järjestyksen muutosta, jonka hän määrittelee kommunismiksi – ei perinteisessä valtion keskitettynä hallintona, vaan demokraattisempana, paikallisesti hallittuna ja ekologisesti kestävänä yhteiskuntana.
- Marx ja ekologinen ajattelu: Saito tutkii erityisesti Marxin myöhempää tuotantoa ja esittää, että Marx itse oli tietoinen ekologisista ongelmista, joita kapitalismi aiheuttaa, vaikka tämä puoli Marxin ajattelusta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Marxin "metabolisen repeämän" (metabolic rift) käsite on keskeinen: kapitalistinen tuotantotapa katkaisee ihmisten ja luonnon välisen harmonisen aineenvaihdunnan, mikä johtaa ekologisiin ongelmiin.
- Tuotantotapojen muutos: Saito uskoo, että kapitalistisen tuotantotavan sijaan pitäisi siirtyä demokraattiseen, yhteisölliseen tuotannon hallintaan, jossa tuotanto keskittyisi todellisten tarpeiden täyttämiseen, ei voitontavoitteluun tai jatkuvaan kasvuun. Tämä voisi vähentää ylikulutusta ja ympäristötuhoa.
- Ilmastokriisi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus: Ilmastokriisin ratkaiseminen ei ole pelkästään tekninen ongelma, vaan myös sosiaalinen kysymys. Saito painottaa, että ilmastotoimet on toteutettava tavalla, joka edistää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Tämä tarkoittaa muun muassa varallisuuden uudelleenjakoa ja työn uudelleenorganisointia siten, että tuotantoa ja kulutusta vähennetään kestävälle tasolle ilman, että se aiheuttaa sosiaalista kärsimystä.
"Degrowth kommunismi" ja ilmasto-ongelmien ratkaisu:
Kohei Saito argumentoi, että ilmasto-ongelmat eivät ratkea ilman, että kyseenalaistetaan jatkuvan talouskasvun ideologia. Tämä vaatii siirtymistä kohti järjestelmää, joka perustuu resurssien ja työvoiman kestävään hallintaan. Degrowth kommunismi on hänen visionaan yhteiskunnasta, jossa talousjärjestelmä toimii luonnon asettamissa rajoissa ja perustuu yhteisöllisyyteen ja solidaarisuuteen. Tämä malli ei keskity tuotannon kasvattamiseen, vaan talouden tasapainottamiseen ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen sekä ihmisten että ympäristön välillä.
Saiton visio tarjoaa radikaalin vaihtoehdon nykyisille talousmalleille, ja se on herättänyt paljon keskustelua niin ympäristöaktivistien kuin vasemmistolaisten teoreetikkojenkin keskuudessa.