Ja jos on ns selvä tapaus, jossa toinen osapuoli tekee asiasta vaikean, ja oikeassa oleva joutuu oikeasti laittaan rahaan, niin lopputlosta, oikeassa oleva maksaa.
En yrityksiä rajaisi pois, jos siis tuossa noin yleisesti pohdit riitoja joissa kyse "pienistä" summista, simppeleistä asioista ja niiden ratkomiseen jotain osapuolille edullista tapaa.
Asian arvon ylittävät oikeudenkäyntikulut eivät ole kohtuullisia.
Siis ns kansantajuisesti ?
Jos 500 euron riitaan hakee lakimiehen avuksi, ei itse aiheuttamiensa kulujen maksaminen itse ole edes riittävä seuraamus.
Oikeuden käyntihän ei itsessään hirveitä maksa. Asianajaja-palkkiot maksavat, ja niihin pitäisi saada ehdottomasti jonkinlainen kulukatto, esim. 2000€, ainakin korvattavaksi määrättyyn osuuteen. Oikeusavun tuntipalkkio on 110€/h. Mikään pakko ei ole lähteä ajamaan riita-asiaa kymmeniätuhansia maksavien asianajajien kanssa. Nykyinen systeemi asettaa ihmiset että yritykset törkeän epätasa-arvoiseen asemaan, joka vielä kaiken lisäksi mahdollistaa melko kovan luokan uhkailun ja kiristämisen, lähes jopa kusetuksen noilla tähtitieteellisillä "kuluilla". Jotain pitäisi varmaan tehdä, mutta ei tunnu ketään kiinnostavan.
Luottosopimukseen perustuvan saatavan oikeudellinen periminen maksaa 5000 euron sijaan 65 euroa. Riita-asian käsittely on sinänsä kallista, mutta sekään ei maksa 5000, vaan 530 euroa. 500 euron vahingonkorvauksen sijaan käteen jäisi siis 470 euroa, jos voittaisi ja vielä saisi rahansa. Paljon enemmän pelkäisin valtavien asianajokulujen kaatumista omaan niskaan siinä tapauksessa, jos haaste ei menestykään.
Mä kyllä väitän että yhdessäkään riita-asiassa mun lakimies ei edes käännä kylkeä sängyssä alle tonnilla. Ja vaikka hoitaisin työt itse, voisin niistä ottaa kohtuulliset korvaukset jotka olisi useita satoja euroja tai jopa tuhansia jutusta riippuen.
Periaatetasolla tämä on juuri se ongelma, tai siis yksi niistä muun maon velttouden lisäksi. Eikä pitäisi edes puhua kuluttajasta, kun kyseessä on yhteiskunnallisen vainon uhriksi joutuva yksityishenkilö.
Siis ns kansantajuisesti ?
Taviksen voi olla vaikea arvioida mikä koulutus apuvoimilla pitäisi olla, joten herkästi lakimiestä lähtee googlettaa.
Oikeastaan ongelman ydin on siinä, että Markkinaoikeus ottaa käsiteltäväkseen yksityishenkilön ja yrityksen välisiä asioita "riitoina", vaikka kyseessä on rikos/rikkomus. Mielestäni tähän epäkohtaan pitäisi lainsäätäjien ja/tai Markinaoikeuden puuttua. Markkinaoikeus ei saisi ottaa käsiteltäväkseen "riitaa", minkä ainoana perusteena on toisen osapuolen mahdollisesti tekemä rikos/rikkomus, mistä rikosoikeuden puolella voitaisiin tuomita sakkoa/vankeutta.
Ei ole kokemuksia, mutta en keksi mitään syytä miksi eivät luovuttaisi tietoja samalla tavalla kuin mikä tahansa operaattori.
VPN ei liity mitenkään Barnyn kysymykseen.
Taitaa koskea nuo vakuutusyhtiön korvaukset vain käräjäoikeudessa käsiteltäviä asioita.
Kannattaa vakuutusyhtiön kanssa keskustella meneekö omaan vakuutukseen, ja mitä se kattaa.
Luulis tosiaan että prosessit on kunnossa, tuon tyyppisetkin operaattorit tottuneet kyselyihin ja muihin mutinoihin (ei ne opiskeliat mitään netin pulmusia ole olleet).
Soti, luin pikaisesti ja en nyt ihan tajunnut mihin kohtaan linkillä viittaat
Tää on kait eri rikos tuomioistuimessa. Kun sielä tuomari hyväksyy lasku. Jos on "ylimääräisi tunteja" niin ei hyväksytä.
Näitä tapauksia Hedmannin kiusaajat ei uskalla lähteä viemään markkinaoikeuteen, koska kimppakämppä tuo niin paljon vaikeuksia luoda vakuuttavaa tarinaa markkinaoikeudelle.
Mutta kun tekijänoikeusrikkeissä/rikoksissa ei ole tai on äärimmäisen harvoin todistettavasti mitään vahinkoa. On vain (yleensä täysin yliammuttuja ja valheellisia) oikeudenhaltioiden arvioita heidän keksimistä teoreettisista vahingoista ja samalla taas täysin jätetään huomiotta se että tekijänoikeuksien haltiat on saattaneet hyötyä piratismista. Lukuisat bändit on saaneet ilmaista promoa ja levikkiä piratismin kautta ja myöhemmin epäsuoria CD/LP-, fanikrääsä-, striimaus- ja festari-tuloja ja esim. Adobe on nykyisen kokoinen ja valtainen firma käytännössä täysin siitä syystä että 90-luvulla ja 2000-luvun alussa kaikki warettivat photoshopin minkä takia softa on nykyään defacto-asemassa yrityksissä.
Kai sitä nyt asianomaisena luulisi tietävän, onko jakanut materiaalia vai ei? Juuri tällaisen "olen valmis maksamaan vaikka varmuuden vuoksi, jotta välttäisin mahdolliset oikeudenkäyntikulut, vaikka tiedän olevani syytön" omaavat ihmiset ovat niitä, jotka tekevät HP:n toiminnasta kannattavaa...
Tuosta tapauksesta mitään tietämättä, niin voi kuvitella kuudenvuoden takaisia ei muista, ja tuskin kaikilla mahdollisuutta tarkistaa.
Tästä samaa mieltä, jos ei ole jakanut, siis oikeasti, niin samaa mieltä, ei silloin mennä mitään laskuja makseleen.
Miksi?
Tuttu taktiikka etelän maista. Katukauppiaat tyytyy huutelemaan tuuleen, mutta otappa puolen sekunnin katsekontakti tai erehdy jopa kysymään jotain
Saatavan vanhentuminen on 3 vuotta jonka takia noita muistutuskirjeitä lähettelevätkin. Tosin tuossa sun tapauksessa jos tosiaan on 6v kulunut niin en kyllä sen enempää asiaa selvittelisi tai maksamisia murehtisi, olit sitten jakanut jotain tai et.
tilisanomat.fi
Tavallinen kirjekin voi riittää:
Velan vanhentumisen katkaiseminen tulkinnanvarainen asia - Tilisanomat.fi
Korkein oikeus on antanut kaksi tuoretta ennakkoratkaisua siitä, miten tulkitaan, usein tulkinnanvaraisissa tilanteissa, velkojan velalliselle…
