Asunnon ostaminen ja asuntolaina

[elmo]

Siinä voi arvailla, miten ikuista ja kestävällä pohjalla se asuntojen arvonnousu on länsinaapurissa, jos laina-ajat ovat 60-100 vuotta, eikä niitä käytännössä lyhennellä kuin minimit.

Asunnot ovat Ruotsissa paljon kalliimpia kuin täällä, joten siellä sitä varallisuutta on enemmän kiinni seinissä. Tosin kuumaa ilmaahan se on lähinnä, joka lainarahalla on kuplaan puhallettu.

Aika sen näyttää. Siellä sekin ero, että ei lyhennetä ja pumpata raivokiukulla rahaa seiniin vaan pitkä laina-aika ja maltillinen lyhennys. Eikös vielä ollut, että 50% ku maksettu niin voi maksella vaan korkoja jos ei kiinnosta lyhentää.

 

[eGe]

Pääkaupunkiseudulla on karanneet ihan kaikkialta jos ei remonttikohdetta etsi. Jos haluaa 2000-luvulla rakennetun hyväkuntoisen omalla tontilla vähänkään keskeisemmällä sijainnilla niin ihmettelen kenen tulot riittää jos ei molemmat ostajat satu olemaan pörssiyhtiön johtoryhmän jäseniä. Toki suuret ikäluokat alkavat olla siinä vaiheessa että siirtävät omaisuuttaan lapsille joko ennen kuolemaa tai sen jälkeen, niin monella parantuu myös taloustilanne tuota kautta eikä tarvitse kaikkea säästää tai lainoittaa.

Pohjoiselle Vantaalle tai Espooseen reilusti Kehä III:n ulkopuolelle pitää lähteä jos jotain järkevää haluaa normaalituloisena hankkia.

Muista kaupungeista toki löytyy sitten uudehkoakin järkevään hintaan, valintojen maailma

Enkä itse oikein ymmärrä, että miksi siellä pk-seudulla on ihan ehdottoman pakko edes olla? Iso osa omakotitaloista on sellaisilla alueilla joista kestää matkanteko ytimeen julkisilla lähes yhtä pitkään, kuin Tampereelta tai Turusta junalla (jossa voi myös tehdä töitä). Vaihtoehtona on toki maksaa useampi satanen kuussa pysäköinnistä ja polttaa tunti suuntaansa ruuhkissa aikaa, jos autolla haluaa kulkea. Lähtemällä kauemmas tulee selvää säästöä ja se työnteko ei välttämättä juurikaan vaikeudu.

Tuo olikin yksi iso tekijä miksi mekin nostimme kytkintä pääkaupunkiseudulta. Vaikkei tämä Tampereenkaan omakotitalo mikään ilmainen ollut, niin samalla rahalla olisi päässyt vasta homeisiin rintamamiestaloihin jossain Espoon perämetsissä käsiksi. Nyt on kuitenkin se hyväkuntoinen 2000-luvulla rakennettu tilava ok omalla tontilla ja keskeisellä sijainnilla. Ja jos ei ole pakko saada uutta taloa, niin Tamperehan on pullollaan reilu 200ke hintaluokassa vanhempaa tönöä joista varsinkin remonttitaitoinen tekee itselleen siedettävillä kuluilla melko päteviä koteja todella hyvillä sijainneilla. Voisin kuvitella Turun tilanteen olevan saman.

 

[Mikkos]

Olihan se siinä selitetty. Suomalaisten kannalta, koska tunnetusti suomalaisten varallisuus on seinissä. Nyt seinien arvo on pysynyt samassa viimeiset 10v ja muualla otettu sitten sellanen 30-50% etumatkaa pelkässä asuntovarallisuudessa. Ja jos verrataan vaikka tohon naapuriin missä tunnetusti seinien lisäksi on sijoitettu muuallekkin, joten kansalaisten varallisuus erot on todellakin räjähtänyt.



Tämähän selittää lähinnä tämän 2022 alkaneen korkojen nousun lamaannuttavan vaikutuksen Suomen asuntomarkkinoihin. Suomi on taka-alla ikävästi jo aikaisemmin vaikka pitäisi olla tullut boostia halvasta rahasta?



Näinhän se on. Suomessa aika paljon lääniä muualla kun ne 50km säteet yliopistokaupunkien keskustoista. Jos saa elämän sopimaan sinne muualle niin ei paljon miljoona tai puolimillin velat ahdista.



Mulla oli sama ongelma 10v takaperin kun takapihalla ei ollut vesipistettä. En edes vaivutunut kysymään mitä maksaa. Oraksen jäätymätön vesiposti 93€ halvimmasta nettikaupasta mistä löysin. Tutulta urakoitsijalta kysyin 6m pexiä ja työpaikan miljoona laatikosta kaivoin liitososat. Pexi parilla tc:llä kiinni kun kulki varaston perällä kaappien takana ettei pääse paine vaihtelusta hakkaamaan. Hyvin on palvellut.

Ja roskakatos... paikallinen agrimarket lopetti ja kolusin siellä nurkkia. Mukaan lähti Turnerin sähkönosto-ovi autotalliin 400€ ja roskakatos 50€ . Okei tästäkin se 10v. Nyt tuli lukkomiehen kanssa puheeksi, että kun mulla on vanha assa ruko lukkorunko toisessa ovessa ja hommasin siihen yalen sähkölukon, että onko mahdollista saada lc100 tai muuta yhteensopivaa lukkorunkoa siihen ja mitä osat maksaisi. Heitti, että hän sai juuri läjän vanhoja, mutta siistejä ovia, että osta siitä lukkorungon hinnalla valo-aukolla oleva ovi. No toki tartuin tilaisuuteen...

Samaan aikaan avokki kiroaa kun hänen vanhassa (jätetty sijoitusasunnoksi) taloyhtiössä keksittiin vaihtaa kaikki asuntojen ovet @ 2000€/per osake. Hän ei olisi halunnut vaihtaa, koska edellinen asukas oli jo vuosia sitten asentanut ks. osakkeeseen erillisen välioven joten hänellä ei ollut mitään ääni ongelmia ennen ja nyt kun vuokrakäytössä niin vielä vähemmän kiinnosti maksaa tyhjästä.

Jotta okt on todellakin todella halpaa asumista jos vaan yhtään pysyy meisseli kädessä. Eikä sen nyt niin tartte edes aluksi pysyä, tärkeintä on, että löytyy motivaatiota opetella uusia asioita.

Noissa ranetteluissakin on aina omat riskinsä varsinkin kun puuhataan veden ja sähköjen kanssa. Moni luulee tietävänsä mitä tekee mutta totuus voi olla toinen..

 

[latzka]

Aika sen näyttää. Siellä sekin ero, että ei lyhennetä ja pumpata raivokiukulla rahaa seiniin vaan pitkä laina-aika ja maltillinen lyhennys. Eikös vielä ollut, että 50% ku maksettu niin voi maksella vaan korkoja jos ei kiinnosta lyhentää.

Punaisesta langasta silti vähän hankala saada kiinni. Eli edullinen asunto on huono, jos sen arvo ei kehity tarpeeksi positiivisesti. Kuplahintainen asunto sitten on hyvä, jos sen arvo nousee. Samaan aikaan varallisuus ei kuitenkaan saisi olla sidottu kiinni seiniin. Vähän ristiriitaista.

Muiden kuin asuntosijoittajien elämään tuolla ei edes ole oikein mitään merkitystä, mikä se asunnon arvo on. Jos sen joutuu myymään, niin yleensä ostaa toisen tilalle ja sen hinta on liikkunut samaan suuntaan.

 

[Eldmor]

Enkä itse oikein ymmärrä, että miksi siellä pk-seudulla on ihan ehdottoman pakko edes olla? Iso osa omakotitaloista on sellaisilla alueilla joista kestää matkanteko ytimeen julkisilla lähes yhtä pitkään, kuin Tampereelta tai Turusta junalla (jossa voi myös tehdä töitä). Vaihtoehtona on toki maksaa useampi satanen kuussa pysäköinnistä ja polttaa tunti suuntaansa ruuhkissa aikaa, jos autolla haluaa kulkea. Lähtemällä kauemmas tulee selvää säästöä ja se työnteko ei välttämättä juurikaan vaikeudu.

Jos on syntynyt PK-seudulla, niin kynnys muuttaa pois alueelta on kohtuullisen suuri. Esim. itsellä täältä löytyy oman suvun puoleinen perhe, puolison suvun puoleinen perhe, harrastukset, työpaikka, koulut on käyty alueella yms. yms. Lähde siinä sitten muuttamaan pois ainoastaan sen takia että kämppä olisi halvempi.

Eikä ne asunnot täälläkään nyt niin älyttömän hintaisia ole, esim. oma uusi rivari oli 4300€/neliö (joo, jostain maaseudulta saisi varmasti halvemmalla). Ja jos halvempaa haluaa, niin kyllähän vanhempaa asuntoa saa kanssa kohtuullisella hinnalla, esim. lähistöltä 80-90 -lukujen rivaria 2500€/neliö. Keskustaan pääsee nopeimmillaan kotiovelta julkisilla 35 minuutissa. Toki sitten jos haluaa omakotitaloa, niin siinä hinta on jo vähän korkeammalla, mutta ei ainakaan itselle saavuttamattomissa.

Ja laitetaan nyt sen verran vielä huomiona, että ainakin itselle korot + vastike + korjauspuskurin keräys on halvempaa kuin vastaavan asunnon vuokra.

 

[Taneli-]

Koska tässä ketjussa puhutaan asunnon ostamisesta sekä asuntolainasta (yleisesti ja otaksuen Suomessa vaikka näköjään myös lähimaissa?) voisi sanoa että yleisesti uusien asuntojen ja rakentamisen hinta on noussut (Suomessa, varmasti löytyy paljonkin maita missä tämä ei pidä paikkaansa).

Ehkä järkevintä on nyt keskittyä ostamaan hieman vanhempaa asuntoa jolloin se voi silti hyvin olla kasvukolmion sisällä ja pitää arvonsa, jopa nostaa arvoaan (mikä EI tarkoita sitä että siitä saisi ostohinnan + kaikki kulut mitä siinä asuessa on mennyt elämiseen ja asumiseen ja kunnostamiseen) ja elää sen jälkeen elämää mikä tulee halvemmaksi kuin asua vastaavan kokoisessa ja kuntoisessa asunnossa vuokralla. Varsinkin sen jälkeen kun asuntolainan on saanut maksettua.

Toki täytyy miettiä sijaintia sekä kuntoa ja ottaa huomioon mahdollisia tulevia korjauksia kun ostoa tekee (koskee tietysti myös uusia tai vasta rakennettavia asuntoja/osakkeita).

Sanoisin kuitenkin että myös tulevaisuudessa ihmisten täytyy asua jossain (myös Suomessa) eikä se perustarve ihan heti ole poistumassa.

 

[chrisekh]

Enkä itse oikein ymmärrä, että miksi siellä pk-seudulla on ihan ehdottoman pakko edes olla?

Sen mita itselle on tullut vastaan niin turvaverkko on jotain mita ei edes rahalla saa.

 

[zepi]

Mulla oli sama ongelma 10v takaperin kun takapihalla ei ollut vesipistettä. En edes vaivutunut kysymään mitä maksaa. Oraksen jäätymätön vesiposti 93€ halvimmasta nettikaupasta mistä löysin. Tutulta urakoitsijalta kysyin 6m pexiä ja työpaikan miljoona laatikosta kaivoin liitososat. Pexi parilla tc:llä kiinni kun kulki varaston perällä kaappien takana ettei pääse paine vaihtelusta hakkaamaan. Hyvin on palvellut.

Mukava selitellä vakuutusyhtiölle tuota "tein itse ja säästin" juttua kun ei meinaa löytyä asennuspöytäkirjaa valtuutetulta putkiasentajalta sitten kun tulee vuoto ja alkaa jotain homehtua.

 

[chrisekh]

Mukava selitellä vakuutusyhtiölle tuota "tein itse ja säästin" juttua kun ei meinaa löytyä asennuspöytäkirjaa valtuutetulta putkiasentajalta sitten kun tulee vuoto ja alkaa jotain homehtua.

Jos se oli oikein tehty niin mitaan ei kysella ja jos se oli vaarin tehty niin mitaan ei korvata oman vakuutusyhtion puolesta.

 

[Taneli-]

Jos se oli oikein tehty niin mitaan ei kysella ja jos se oli vaarin tehty niin mitaan ei korvata oman vakuutusyhtion puolesta.

Kun noita kuitenkin (ellei syystä X pureta koko roskaa) myydään eteenpäin monesti aletaan kyselemään jos ei ole papereita, suunnitelmia ja on tehty rakenteellisia muutoksia. Toki jos on tuttua sähkäriä tai putkimiestä tämä voi käydä katsomassa ja kirjoittaa paperia mutta muuten hieman heikoilla ollaan.

Toki siinä olet oikeassa että jos "kaikki on tehty oikein" otaksuen että muut ei huomaa niin kukaan ei kysele niin pitkään kun asut itse paikassa. Vaikka sinulla ei alunperin olisi edes rakennuslupaa eikä mitään kaavoitusta...

Otaksuen siis että puhutaan omakotitalosta, tietysti niitäkin löytyy jotka ovat omin lupineen muokanneet rivi- tai kerrostaloa tehneet uutta vessaa, saunaa, suihkua, kaataneet seinää, vetäneet sähköjä ja vesiä tms.. ilman että ovat edes ilmoittaneet kenellekään tai pyytäneet kenenkään apua. Siinäkin teoriassa tuo pätee eli mitään ei kysellä niin pitkään kun kukaan ei huomaa tai mitään ei tapahdu...

On jotkut jääneet siitäkin kiinni että rakentaneet kerrostalon varastoonsa asuintilaa ja vuokranneet sitä..

 

[wertiy]

Enkä itse oikein ymmärrä, että miksi siellä pk-seudulla on ihan ehdottoman pakko edes olla? Iso osa omakotitaloista on sellaisilla alueilla joista kestää matkanteko ytimeen julkisilla lähes yhtä pitkään, kuin Tampereelta tai Turusta junalla (jossa voi myös tehdä töitä). Vaihtoehtona on toki maksaa useampi satanen kuussa pysäköinnistä ja polttaa tunti suuntaansa ruuhkissa aikaa, jos autolla haluaa kulkea. Lähtemällä kauemmas tulee selvää säästöä ja se työnteko ei välttämättä juurikaan vaikeudu.

Kerran menee ketju osittain offtopikkiin.

Onko omakohtaista kokemusta vai pelkkää mutuilua kuinka mukavaa ja helppoa kulkea kaukaa julkisella töihin?

Itse kuljin töiden puolesta 1,5 vuotta Turusta Helsinkiin keskimäärin 3 kertaa viikossa. Per suunta 2h juna + 0,5h muuta kulkemista eli15h matkustamista viikossa.

Jos töitä haluat tehdä matkalla niin juna on ihan ehdoton. Onnibussilla säästää muutaman euron, mutta läppäriä et siinä penkissä avaa. VR:ltä 30 kpl sarjalippuja 480 € eli kuukaudessa 384 €. Ei tarvinnut ottaa HSL tai Fölin kausilippua.
Vähennyksiin sai laittaa, mutta ei sekään nyt paljoa ole 900 € omavastuulla.

Maksan ihan mielelläni kuukaudessa ~300-400 € enemmän asumisesta 30 min etäisyydellä rivarissa Helsingin keskustasta. Tuo reissaaminen ei ole pidemmän päälle mitenkään kevyttä tai mukavaa mitä voi muutaman satasen säästöllä kuitata. Vaikutti huomattavasti omaan jaksamiseen jatkuva istuminen ja illalla kotiin tullessa sohva vei useimmiten pidemmän korren. Nyt voin mennä pyörälläkin työmatkan ja yleinen jaksaminen ihan eri tasoa. Junassakin se työn tekeminen aika heikkoa huonolla ergonomialla ja keskittymisellä.

Tietenkin sitä olisi voinut muuttaa johonkin mistä ajaa autolla tunnissa Helsingin keskustaan, mutta se ruuhkassa nököttäminen ei myöskään ole herkkua. Muutenkin hintojen kehitys on omasta mielestä varmempaa pk-seudulla hyvällä sijainnilla, kun hinnat tippunut jo ihan mukavasti.

Edit: 300-400 € vain pelkästä asumisesta enemmän pk seudulla. Matkakulut huomioiden erotus alle satanen nykyisellä HSL kausilipputarpeella.

 

[latzka]

Kun noita kuitenkin (ellei syystä X pureta koko roskaa) myydään eteenpäin monesti aletaan kyselemään jos ei ole papereita, suunnitelmia ja on tehty rakenteellisia muutoksia. Toki jos on tuttua sähkäriä tai putkimiestä tämä voi käydä katsomassa ja kirjoittaa paperia mutta muuten hieman heikoilla ollaan.

Toki siinä olet oikeassa että jos "kaikki on tehty oikein" otaksuen että muut ei huomaa niin kukaan ei kysele niin pitkään kun asut itse paikassa. Vaikka sinulla ei alunperin olisi edes rakennuslupaa eikä mitään kaavoitusta...

Otaksuen siis että puhutaan omakotitalosta, tietysti niitäkin löytyy jotka ovat omin lupineen muokanneet rivi- tai kerrostaloa tehneet uutta vessaa, saunaa, suihkua, kaataneet seinää, vetäneet sähköjä ja vesiä tms.. ilman että ovat edes ilmoittaneet kenellekään tai pyytäneet kenenkään apua. Siinäkin teoriassa tuo pätee eli mitään ei kysellä niin pitkään kun kukaan ei huomaa tai mitään ei tapahdu...

On jotkut jääneet siitäkin kiinni että rakentaneet kerrostalon varastoonsa asuintilaa ja vuokranneet sitä..

Harvassa omakotitalossa jokin vesipostin lisäys on kovin hyvin dokumentoitu. Korkeintaan löytyy kuitti, että joku putkari on käynyt jotain tekemässä. Enkä tiedä paljonko siitä edes on iloa, jos joku vuosia vanha asennus laukeaa ja koko firmaa ei ole enää edes olemassa. Joku vuosi ja omista sekä muiden virheistä maksaa myyjä, jos tönön myy ja ostaja lähtee rekkuamaan.

 

[Taneli-]

Itse kuljin töiden puolesta yli vuoden Turusta Helsinkiin keskimäärin 3 kertaa viikossa. Per suunta 2h juna + 0,5h muuta kulkemista eli15h matkustamista viikossa.

Minusta tuo olisi liikaa. Itsellä kokemusta ihan "laidasta laitaan" Tampereen sisällä (sanotaan nyt vastaava matka kuin Ikuri => Vuores) eli noin tunti suuntaansa eli joudut varaamaan 1½ tuntia töihin ja 1½ töistä pois per päivä ja toki sinulla on teoriassa keskustorilla hetki aikaa takaisin tullessa esim. pistäytyä bussia odotellessa kaupassa mutta silti...

Pidemmän päälle puuduttavaa ja silloin (noin 12v sitten) työmatkalippu oli alle 50€/kk eli ei erityisen hintavaa. Kun hankin oman kämpän nyt kävellen pääsen töihin (eri paikka kuitenkin) 10min jos nopeasti kulkee, järkevästi varaten aikaa 20min, yleensä noin 15min sisällä. Ehdottomasti hintansa arvoinen! En voisi edes kuvitella käyttäväni päivittäin jonkun 5 tuntia työmatkaan... (Tai no, jos palkka olisi tarpeeksi suuri että pääsisi suoraan eläkkeelle esim. vuoden jälkeen voisi harkita)

Harvassa omakotitalossa jokin vesipostin lisäys on kovin hyvin dokumentoitu. Korkeintaan löytyy kuitti, että joku putkari on käynyt jotain tekemässä. Enkä tiedä paljonko siitä edes on iloa, jos joku vuosia vanha asennus laukeaa ja koko firmaa ei ole enää edes olemassa.

Vaikka ei erityisen hyvin olisi dokumentoitu niin esim. joku kaivon paikka tai tässä tapauksessa vesiposti olisi hyvä näkyä jossain missä putket kulkevat (jos vedetty maansisälle) ettei vahingossa kaiva poikki kun pyytää vaikka valokuitua asuntoon vetämään..

Kaivo tuli mieleen koska 80-luvulla porukat asuivat Pispalassa missä oli vanha kaivo takapihalla, minkä löysimme ja teimme uuden kannen siihen (noh, he tekivät) ettei vanhasta lähes lahosta lapsi tai koirat (tai he) putoa lävitse.. myös yläpihassa oli mielenkiintoinen bunkkeri (veljessodan aikainen, löytyi mm. koiran luurankoa mikä oli alaikäiselle lapselle kivaa tutkimista) mistä johti tien toiselle puolelle eri rakennukseen maanalainen käytävä, kaupunki yritti kaivuukuormaajan kauhalla koputella sitä hajalle mutta ei saanut joten toivat vaan lisää soraa pihaan ja toivovat että ei käytettäisi...

Eli olisi siitä hyötyä jos olisi edes jotain kirjallistakin kun asunto vaihtaa omistajaa, varsinkin kun nykyisin ollaan hieman tarkempia kuin 80-luvulla.

Epäilen että nykyisin joku voisi pahoittaa mielensä jo perinteisestä peruna/juureskellarista (eli kivijalkaan on tehty se ns. tavallinen maalattia kellari mihin on kaivettu erikseen kuoppa mihin on ehkä tikapuut tai maapohjaan tehty "raput" millä pääsee kesäisin routaan asti. Jos tuota ei siis ole mihinkään merkitty tai siitä kerrota...)

 

[Mikkos]

Jos se oli oikein tehty niin mitaan ei kysella ja jos se oli vaarin tehty niin mitaan ei korvata oman vakuutusyhtion puolesta.

Ongelma on vaan siinä että moni luulee osaavansa miten tehdään oikein, mutta sitten selviääkin että ei ole oikein.

 

[Oksa]

Jos on syntynyt PK-seudulla, niin kynnys muuttaa pois alueelta on kohtuullisen suuri. Esim. itsellä täältä löytyy oman suvun puoleinen perhe, puolison suvun puoleinen perhe, harrastukset, työpaikka, koulut on käyty alueella yms. yms. Lähde siinä sitten muuttamaan pois ainoastaan sen takia että kämppä olisi halvempi.

Sama täällä, on toki puolison kanssa muuttoa pyöritelty joskus ajatuksen tasolla mutta olisi todella outoa aloittaa elämä alusta aikuisena kun kaikki ympyrät lapsesta saakka on ollut täälläpäin.

Joku vuosi ja omista sekä muiden virheistä maksaa myyjä, jos tönön myy ja ostaja lähtee rekkuamaan.

Kannattaa ehkä ennen omia mahdollisia kiinteistökauppoja tutustua millainen myyjän virhevastuu erityisesti maakaaressa on. Kyseessä ei ole mikään korjausten maksuautomaatti ja väittäisin että yksittäisen vesipisteen laukeaminen ei ole niin merkittävä virhe että korvausvastuu siitä automaattisesti syntyisi... Vakuutusyhtiön hommia.

 

[Pete88]

Ongelma on vaan siinä että moni luulee osaavansa miten tehdään oikein, mutta sitten selviääkin että ei ole oikein.

Yksi tyypillisimmistä mokista ylipäätään kaikessa on se, että "luullaan osaavamme" tai ei oikeasti perehdytä huolellisesti asiaan. Materiaalia homman oikein tekemiseen on kyllä reilusti olemassa, kukaan ei äidinmaidossa opi ammattilaiseksi.

Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin asua perheeni kanssa rakentamassamme omakotitalossa ja palvelut on tosi lähellä, eikä rahaa mene paljoa liikkumiseen. Työ on mielekästä ja lapsilla hyvät hoitopaikat ja koulut. Oikeastaan suuri sääli mielestäni on se, kun sijainti tuppaa maksamaan ja se näkyy sitten toisinaan siinä, että porukka joutuu maksamaan itsensä aivan kipeäksi talosta, joka ei huonommin varustellusta vuokrakämpästä juuri eroa, mutta hintalappu on +500te, jolla saa jo uuden okt:n hyvin varusteltuna, jos se sijainti ei maksaisi siinä extraa.

Kasvualueilla iso haaste taitaa jatkossakin olla se, että kaupungit ovat haluttomia kaavoittamaan pientaloalueita. Tampere on tässä suhteessa tainnut olla melkein omaa luokkaansa. Yleensä tonttia joutuu etsimään yksityisiltä markkinoilta ja hinta on sen mukainen. Jyväskylässä kaupunki suht aktiivisesti kaavoittaa tontteja ja niihin pääsee vähemmälläkin rahalla kiinni. Tarkoitus ei ole sinänsä näitä kaupunkeja vertailla, mutta olisihan se kiva nähdä, että pientaloasumistakin huomioitaisiin paremmin.

 

[eGe]

Kerran menee ketju osittain offtopikkiin.

Onko omakohtaista kokemusta vai pelkkää mutuilua kuinka mukavaa ja helppoa kulkea kaukaa julkisella töihin?

Itse kuljin töiden puolesta 1,5 vuotta Turusta Helsinkiin keskimäärin 3 kertaa viikossa. Per suunta 2h juna + 0,5h muuta kulkemista eli15h matkustamista viikossa.

Jos töitä haluat tehdä matkalla niin juna on ihan ehdoton. Onnibussilla säästää muutaman euron, mutta läppäriä et siinä penkissä avaa. VR:ltä 30 kpl sarjalippuja 480 € eli kuukaudessa 384 €. Ei tarvinnut ottaa HSL tai Fölin kausilippua.
Vähennyksiin sai laittaa, mutta ei sekään nyt paljoa ole 900 € omavastuulla.

On. Stadissa asuessa pidin kriteerinä toimivia julkisia (käytännössä metroa tai lähijunaa), ja samalla kriteerillä omakotitalojen hinnat olisivat olleet aivan lapasesta. Nyt olen yli 2 vuotta kulkenut Tampereelta viikottain (yleensä kerran, joskus harvakseltaan useamman) Helsinkiin töiden perässä enkä ole oikeastaan kokenut sitä millään tapana riesana. Avaintekijänä oli pitää huoli myös täällä päässä siitä, että julkisilla liikkuminen ei saa olla vaikeaa ja tarvittaessa myös jalan tai pyörällä liikkuminen onnistuu rautatieasemalle. Kotoa lähtiessä voi valita joko ovelta ovelle kulkevan bussin tai pienen kävelymatkan päässä kulkevan ratikan väliltä - monesti tulee käppäiltyä ratikalle niin saa aamuun pientä happihyppelyä. Junassa on sitten mukava istahtaa jakkaralle, kuitata VR:n sovelluksesta lippu aktiiviseksi ja nostaa läppäri kera kahvitermarin esille 1,5h junamatkan ajaksi jolloin tuo matka-aika muuttuu suoraan työajaksi. Toimistolla ei tarvitse mädäntyä sen myötä myöskään täyttä työpäivää vaan vain sen aikaa mitä siellä palaveerataan ja kokee muuten hyödylliseksi, ja paluumatkalla voi joko jatkaa työntekoa tai ottaa torkut. Käytännössä työmatka-aikaa (jota ei lasketa työajaksi) on alle puoli tuntia suuntaansa mikä on täysin normaalia valtaosalle työssäkäyvistä ihmisistä. Itselläni saattaa tietysti auttaa kokemukseen sekin, että jo lukioaikana tuli kuljettua yli tunnin suuntaansa koulumatkaa julkisilla.

Nuo paikallisliikenteeseen käytetyt ajat ovat omalla kohdalla itseasiassa samaa luokkaa, kuin lyhimmät työmatka olivat aikoinaan metrolla tai bussilla pääkaupunkiseudulla. Asuin sekä Kulosaaressa että Herttoniemenrannassa eli melkolailla ihanteellisissa sijainneissa liikkumisen suhteen. Kaikista tympeintä oli kulkea Espoon keskukseen reilun puolen vuoden ajan yhden konsulttikeikan aikana omalla autolla, ja sen myötä vannoin syvästi etten ikinä sen jälkeen halua taittaa autolla pk-seudun sisäistä työmatkaliikennettä.

Mutta myönnettäköön, että jos joka päivä pitäisi käydä toimistolla, niin en minäkään toki silloin täältä kävisi PKS töissä. Jonkinlainen hybridijärjestely on käytännössä pakollinen mutta se on toisaalta melko yleinen niissä tuloluokissa, jotka voivat edes harkita pk-seudulla omakotitalojen hankintaa. Tai suoraan sanottuna myöskään Tampereelta näiltä sijainneilta, vaikka edullisempia ovatkin. Itse en vain nähnyt oikein mitään plussapuolia niissä pks:n omakotitaloissa karkeasti puolen miljoonan hintaluokassa vaan kaikki olivat aivan massiivisia kompromisseja useammalla tavalla. Ja tosiaan kuten todettua, paikallisliikenteessä ei voi mitenkäänpäin tehdä töitä siinä missä pitkän matkan kulkineissa voi. On siis hyvin eri asia käyttää tunti suuntaansa työmatkaan pk-seudun sisäisessä liikenteessä kaikkine liikennevälineiden vaihtoineen vs. suorittaa se VR:n kaukojunilla.

Enkä kyllä ymmärrä miksi kaikki tulevat hehkuttamaan rivariasuntojaan omakotitaloista keskustellessa. Omaan makuun rivitaloissa yhdistetään kerrostalon ja omakotitalon huonot puolet saamatta juurikaan mitään lisäetuja. Parhaimmillaan saa pienen pihaläntin hoidettavakseen mutta samalla saa pienen taloyhtiön riskit eikä oikeasti vieläkään voi tehdä mitään kuten itse haluaa. Niitä rivitalokämppiä löytyy kyllä Tampereeltakin läheltä keskustaa ihan pilkkahinnalla, jos siihen keskusteluun halutaan lähteä.

 

[qtba]

Itselleni ja puolisolle kävi selväksi, että okt asuminen ei ainakaan ihan vielä ollut meitä varten. Tai siis monessa suhteessa kyllä, mutta kun ei ole juuri yhtään viitseliäisyyttä opetella nikkaroimaan itse, niin kaikki käy melko kalliiksi. Ja molemmilla kiinnostus pihanlaittoon puhdas nolla.

Ja kyllähän toi kulurakennekin tuntuu okt asujalle paisuvan aika nopeasti. Myyntiin ei päädytty sen takia, mutta kyllä se taustalla mietitytti. Pelkästään viidessä vuodessa siirtomaksut nousi useita kymppejä/satkun vuosi, kiinteistövero satasella vuosi (koska rakennuskustannusindeksi?!), tuli vaatimus kompostoida ja ties mitä..

Kiinteistöverossa myös muhii nytkin jonkinlainen poliittinen pommi, joka voi kai heittää verorasitteen aika kivasti kaakkoon. Jos asuu kasvukeskusessa ja vero on muutamia satasia, niin voi varmaan olla aika varma että jatkossa vero on jotain muuta. Vielä toki epävarmaa uskalletaanko viedä läpi.

 

[chrisekh]

Ongelma on vaan siinä että moni luulee osaavansa miten tehdään oikein, mutta sitten selviääkin että ei ole oikein.

Puhuttiin siita etta vakuutusyhtio alkaa Nikke Nakkertoimaan siita kuka asennuksen oli tehnyt. Asia jolla ei ole mitaan merkitysta vahingon sattuesssa vakuutusyhtiolle.

 

[Hair]

Harvassa omakotitalossa jokin vesipostin lisäys on kovin hyvin dokumentoitu. Korkeintaan löytyy kuitti, että joku putkari on käynyt jotain tekemässä. Enkä tiedä paljonko siitä edes on iloa, jos joku vuosia vanha asennus laukeaa ja koko firmaa ei ole enää edes olemassa. Joku vuosi ja omista sekä muiden virheistä maksaa myyjä, jos tönön myy ja ostaja lähtee rekkuamaan.

Juurikin näin.
Itse sain kuitin vesipostin asennuksesta, ja thats it.
Toisaalta tästä talosta muutenkaan löydy oikein minkäänlaisia papereita, vaikka remonttia on tehty vuosien varrella reilusti.
Nuohoustodistuksen otin nyt sentään talteen..
Toki itse olen käynyt täyttämään talokansiota, johon lisään aina tulostetut kuitit, sopimukset, tehdyt remontit, takuut yms.
Pysyy edes jonkinlainen kuva mitä olen kiinteistölle tehnyt, ja milloin.

 

[Mikkos]

Puhuttiin siita etta vakuutusyhtio alkaa Nikke Nakkertoimaan siita kuka asennuksen oli tehnyt. Asia jolla ei ole mitaan merkitysta vahingon sattuesssa vakuutusyhtiolle.

Juu ymmärsin kyllä, mutta pointti oli että moni ranettelee koska luulee tietävänsä mitä tekee ja tuudittautuu siihen että jos jotain tapahtuu niin todetaan että kaikki on oikein tehty. Ja sitten kun tapahtuu niin huomataan että ei olekkaan kaikki kunnossa.

Otetaan nyt vaikka joku sähköasennus esmerkiksi. Haluat lisätä pistorasian jonnekkin ja teet johdotukset oikealla johdolla, kytket oikein, putkitat kuten pitää jne. Mutta talo palaa koska johto sulanut kun ei ole ymmärretty tehdä kuormatestejä jne. Vakuutus totetaa että pistorasialla on ollut liikaa kuormaa joka aiheuttanut tulipalon koska kuormamittausta ei ole tehty. Tämä siis esimerkkinä enkä tiedä voiko näin tapahtua, mutta noin esimerkkinä.
Vesimaailmassa vetelet vesiputkia seiiin ja varmistat että liitoksia ei jää seinän sisään kaikki ulkopuoliset osat on tiivistetty jne. Mutta et ole huomannut ottaa huomioon kondenssiveden kertymistä kylmän putken ympärille se kastelee villat tai rungon joka aiheuttaa kosteusvaurioita tai hometta. Jälleen karkea esimerkki mutta varmaan saa kiinni mitä ajan takaa jos ranettelee jotain missä ei ole ammattimies mutta luulee osaavansa.

 

[chrisekh]

Otetaan nyt vaikka joku sähköasennus esmerkiksi.

Ihan sama esimerkki toimii ammattilaisen kanssa. Menee edelleen jonkin muun piikista kuin oman vakuutusyhtion jos ammattilainen mokaa.

Jos joku kuolee niihin sahkoihin niin sitten voidaan ihan oikeasti alkaa katselemaan etta kukahan ne on tehnyt mutta se on sitten eri vastuuta ja kaytannossa erilainen kytkenta virhe kuin talon palaminen.

 

[Oksa]

Itselleni ja puolisolle kävi selväksi, että okt asuminen ei ainakaan ihan vielä ollut meitä varten. Tai siis monessa suhteessa kyllä, mutta kun ei ole juuri yhtään viitseliäisyyttä opetella nikkaroimaan itse, niin kaikki käy melko kalliiksi. Ja molemmilla kiinnostus pihanlaittoon puhdas nolla.

Ja kyllähän toi kulurakennekin tuntuu okt asujalle paisuvan aika nopeasti. Myyntiin ei päädytty sen takia, mutta kyllä se taustalla mietitytti. Pelkästään viidessä vuodessa siirtomaksut nousi useita kymppejä/satkun vuosi, kiinteistövero satasella vuosi (koska rakennuskustannusindeksi?!), tuli vaatimus kompostoida ja ties mitä..

Kiinteistöverossa myös muhii nytkin jonkinlainen poliittinen pommi, joka voi kai heittää verorasitteen aika kivasti kaakkoon. Jos asuu kasvukeskusessa ja vero on muutamia satasia, niin voi varmaan olla aika varma että jatkossa vero on jotain muuta. Vielä toki epävarmaa uskalletaanko viedä läpi.

Tämä uskomus kuluista on melko jännä. Taloyhtiössä kaikki vastaavat työt teetetään ulkopuolisilla, maksat niitä vastikkeessa, myös taloyhtiön kiinteistöveron. Ei ole mikään pakko nikkaroida itse vaikka omakotitalossa asuisi. Pihanhoidon osalta ymmärrän, itselle se on myös pakollinen paha josta en nauti.

Päin vastoin omakotitalossa et maksa muiden sekoiluista ja turhista huoltomiehen käynneistä, eikä tarvitse vieraiden ihmisten hyväksyntä jos haluat tehdä jotain muutoksia.

Me ruvettiin tekemään kaksi vuotta sitten omakotitaloon muuttaessa niin, että lainanlyhennyksen lisäksi siirretään yhteiselle tilille edellisen rivariasunnon vastiketta vastaava summa ja maksetaan kaikki talon kulut samalta tililtä. Kahden vuoden jälkeen tilillä on 5000 euroa ylimääräistä, sillä kyllä teettää muutaman korjauksen ulkopuolisilla tarvittaessa.

 

[Joukahaine]

Tämä uskomus kuluista on melko jännä. Taloyhtiössä kaikki vastaavat työt teetetään ulkopuolisilla, maksat niitä vastikkeessa, myös taloyhtiön kiinteistöveron. Ei ole mikään pakko nikkaroida itse vaikka omakotitalossa asuisi. Pihanhoidon osalta ymmärrän, itselle se on myös pakollinen paha josta en nauti.

Päin vastoin omakotitalossa et maksa muiden sekoiluista ja turhista huoltomiehen käynneistä, eikä tarvitse vieraiden ihmisten hyväksyntä jos haluat tehdä jotain muutoksia.

Me ruvettiin tekemään kaksi vuotta sitten omakotitaloon muuttaessa niin, että lainanlyhennyksen lisäksi siirretään yhteiselle tilille edellisen rivariasunnon vastiketta vastaava summa ja maksetaan kaikki talon kulut samalta tililtä. Kahden vuoden jälkeen tilillä on 5000 euroa ylimääräistä, sillä kyllä teettää muutaman korjauksen ulkopuolisilla tarvittaessa.

Juuripa näin. Omk niitä laskuja tulee ripotellen ja taloyhtiössä ne (lähes) kaikki on ympätty vastikkeeseen niin se seuraaminen on helpompaa. Kerää vaan samanlaista pottia itselleen omk asumisessa kuin yhtiöissä.

Tietysti yleensä omk tuppaavat olemaan isompia neliöltään kuin ne rivarit tai muutetaan isompaan rivarista. Enemmän neliöitä yleensä lisää kustannuksia tai huolettavia neliöitä. Itse myönnän, että vaikka olen nauttinut nyt kohta vuoden omk asumisesta niin kyllä tuo huoltohommien määrä ja vastuu siitä omasta talosta enemmän stressaa kun yhtiössä, jossa tiesit, että on muita tukemassa. Sitten taas en muuttaisi takaisin enää kun meni hermo siihen, että kaikkeen kysyttiin lupa, osa ei maksanut vastikkeita ja naapurin katto petti. Autonlatauspisteitäkään ei haluttu tehdä uuden asfaltin laiton yhteydessä niin ei helvv..

Mutta kaikille ei tietenkään omk sovi.

 

[Oksa]

Juuripa näin. Omk niitä laskuja tulee ripotellen ja taloyhtiössä ne (lähes) kaikki on ympätty vastikkeeseen niin se seuraaminen on helpompaa. Kerää vaan samanlaista pottia itselleen omk asumisessa kuin yhtiöissä.

Tietysti yleensä omk tuppaavat olemaan isompia neliöltään kuin ne rivarit tai muutetaan isompaan rivarista. Enemmän neliöitä yleensä lisää kustannuksia tai huolettavia neliöitä. Itse myönnän, että vaikka olen nauttinut nyt kohta vuoden omk asumisesta niin kyllä tuo huoltohommien määrä ja vastuu siitä omasta talosta enemmän stressaa kun yhtiössä, jossa tiesit, että on muita tukemassa. Sitten taas en muuttaisi takaisin enää kun meni hermo siihen, että kaikkeen kysyttiin lupa, osa ei maksanut vastikkeita ja naapurin katto petti. Autonlatauspisteitäkään ei haluttu tehdä uuden asfaltin laiton yhteydessä niin ei helvv..

Mutta kaikille ei tietenkään omk sovi.

Meillä oli rivitaloasunto 4 h + k + s ja huoneistoala omakotitaloon muuttaessa kasvoi huimat kuusi neliömetriä, toki kokonaisala varastotiloineen on reilusti isompi. Isossa osakehuoneistossa vastikekin on korkea ja sillä rahalla maksaa omakotitalossa kaikenlaista.

Minäkin halusin olla itse päättämässä omista asumisasioista enkä vääntää niistä vieraiden ihmisten kanssa. Tontti meillä on pieni, naapurit lähellä ja tämä joidenkin mielestä ilmeisesti vastaa rivitaloasumista mutta en kyllä voisi olla enempää eri mieltä.

Autokatospaikka löytyi molemmista, nykyään erona on että ei ole vieressä eläkeläismummoa jolla on hankaluuksia saada auto keskelle ruutua.

 

[Taneli-]

Enkä kyllä ymmärrä miksi kaikki tulevat hehkuttamaan

Koska tämä ketju on asunnon ostaminen ja asuntolaina? Eli tässä ketjussa keskustellaan mistä tahansa asumismuodosta mihin otat lainaa ja ostat. Tietysti löytyy jokaisesta muodosta niitä hyviä ja huonoja puolia, kalliita ja halvempia mahdollisuuksia.

Minusta tämä keskustelu alkaa nyt hieman karata aluepiirin (asunnon ostamisen sekä asuntolainan) ulkopuolelle..

Eli tietysti sijainti on yksi syy miksi se asunto ostetaan ja sitä lainaa nostetaan. Mutta on mielestäni aika naurettavaa alkaa yrittää tässä ketjussa sanoa minkä tyyppisen asunnon ostamisesta ja lainan otosta saa keskustella varsinkin koska viimeiset sivut ja viestit eivät paljoa ole edes puhuneet lainan määrästä tai lainasta.

Itselläni nyt noin 11½ vuotta siitä kun lainan otin ja juurikin se parjaamasi rivitalon pätkä kyseessä. Lainan otin HYPO:sta eikä koskaan ole tarvinut edes kyseisessä pankissa käydä tai ketään heidän virkailijaansa nähdä saati siirtää sinne palkka tms. tilejä mikä minusta on suuri bonus vs aika moni muu pankki.

Toki kuten sanoit se omakotitalo näin 20min bussilla Tampereen keskustorille omalla tontilla ja maalämmöllä olisi ollut paljon kalliimpi. Mutta en henkilökohtaisesti silti usko että olisin sen onnellisempi ja kuten itsekin nyt on 10-15min kävellen työpaikalle, alle 500m lähin kauppa ja ainakin 3kpl kauppoja 1km sisällä. Postinumeron mukaan asun kaupungin (en tosin Tampereen) keskustassa.

Nyt että keskustelu pysyisi edes vähän ketjun aihepiirissä muutkin voisivat kertoa edes hieman asunnon ostamisestaan, syistä, ajankohdasta sekä lainastaan...

Itse olen kuitenkin ymmärtänyt että jos kaksi ehtoa täytyy:
1) paikka missä asuu (asunto, oli se sitten osake, omakotitalo, rivitalo, paritalo, kerrostalo yms)
2) asuntolaina löytyvät täällä saisi keskustella.
Eikä siihen saisi vaikuttaa asunnon hinta tai sijainti. Tai sitten olen ymmärtänyt väärin aloituspostauksen ja ketjun nimen?

 

[---Alf]

Itse myönnän, että vaikka olen nauttinut nyt kohta vuoden omk asumisesta niin kyllä tuo huoltohommien määrä ja vastuu siitä omasta talosta enemmän stressaa kun yhtiössä, jossa tiesit, että on muita tukemassa. Sitten taas en muuttaisi takaisin enää kun meni hermo siihen, että kaikkeen kysyttiin lupa, osa ei maksanut vastikkeita ja naapurin katto petti.

Olen ollut kahden asumani AsOy:n hallituksessa ja puheenjohtajana n. 15v. Nyt asun omakotitalossa. Remontti- ja huolto-huolet ovat niin pienet! Huolin vain yhtä 'huoneistoa' en koko taloyhtiön huoneistoja. Isossa ja pienessä yhtiössa ovat erilaiset ongelmat, olen nähnyt molemmat. Koko taloyhtiön huolien kuunteleminen ja niihin reagoiminen stressasi minua.

Case esimerkki: yhdessä asunnossa vessanpöntön pohjaventtiili vuosi pöntöön (vain reilu kymmenen vuotta vanha ruotsalainen pönttö). Isännöitsijä soitti putkimiehen paikalle, joka omalla päätöksellään vaihtoi koko pöntön! Ei helvetti! Tuon jälkeen kielsin isännöitsijää tilaamasta tällaisia töitä, ennen kuin olin käynyt katselmoimassa mikä on vikana. Päädyin sitten itse vaihtelemaan pöntön sisäkaluja useampaankin pönttöön. Miksi, koska minä maksoin jokaisesta korjauksesta taloyhtiössä hyvin suuren osan, enkä kestänyt katsoa setelien nakkelemista sinne tänne.

Muutin siis omakotitaloon, koska en enää kestänyt taloyhtiöasumista. En ottanut tähän enää lisää lainaa vaan, vanha asuntolainan pantti vaihdettiin ja väliin käteistä. 2000 -vuonna aloitettu asuntolainaura (2 peräkkäistä lainaa) päättyi viime joulukuussa.

 

[zaneislandd]

Olen omistanut 3 asuntoa. Ensimmäinen oli huoltoyhtiöllinen iso kerrostalo ja oli oma talonmies. Tämä on mun mielestä mahtava asumismuoto. Vaikkakin se näkyi vastikkeessa, niin hommat pelitti kun yhtiö oli iso ja koskaan ei tarttenut kenenkään naapurin kanssa vääntää mistään - enkä yhteenkään yhtiön kokoukseen osallistunut.

Toinen olikin sitten pieni erillistaloyhtiö. Aivan helvettiä suoraansanoen. Yhtä osakasta ei kiinnostanut mitään ja pelotti koska sammuneena polttaa torpan. Toinen taas jaksoi valittaa aivan kaikesta. Katossa oli pieni vuoto niin tilasi jo melkein koko katon uusiksi, onneksi selvittiin tästä 150e paikkauksella. Aina myös talkoot oli heidän taloonsa kohdistuvia ja ainakun hanakin tai lamppu asentaa piti uusia niin "meneekö taloyhtiön piikkiin??". Ja sitten jos taas keskusteltiin latauspaikoista tai vastikkeen nostosta (+20e/kk) niin lattialle pyörimään kun oli niin kamalia aiheita. Ei koskaan enää alle 10 talon yhtiöön.

OKT silti for the win. Vain hyviä puolia.

Tietty suurin huono puoli on isompi laina. Varsinkin kun vähän ehti tottua nollakorkoisiin lainoihin, niin ajatus oli 29v laina-aika ja ylimääräiset sijoituksiin. Nyt sitten korko puree sen verran, että se "ylimääräiset sijoituksiin" meneekin lähinnä pankin suuntaan ja laina sutii suht paikallaan. Onneksi suunta on parempaan päin koko ajan. Ajatus ollut kilpailuttaa laina kun nyt rakennuslainaan saatiin 0.63 marginaali 12kk euriborilla. Josko tästä sais nitistettyä vähän kun talo on valmis ja riskitekijät pienemmät.

 

[zepi]

Enkä itse oikein ymmärrä, että miksi siellä pk-seudulla on ihan ehdottoman pakko edes olla? Iso osa omakotitaloista on sellaisilla alueilla joista kestää matkanteko ytimeen julkisilla lähes yhtä pitkään, kuin Tampereelta tai Turusta junalla (jossa voi myös tehdä töitä). Vaihtoehtona on toki maksaa useampi satanen kuussa pysäköinnistä ja polttaa tunti suuntaansa ruuhkissa aikaa, jos autolla haluaa kulkea. Lähtemällä kauemmas tulee selvää säästöä ja se työnteko ei välttämättä juurikaan vaikeudu.

Tuo olikin yksi iso tekijä miksi mekin nostimme kytkintä pääkaupunkiseudulta. Vaikkei tämä Tampereenkaan omakotitalo mikään ilmainen ollut, niin samalla rahalla olisi päässyt vasta homeisiin rintamamiestaloihin jossain Espoon perämetsissä käsiksi. Nyt on kuitenkin se hyväkuntoinen 2000-luvulla rakennettu tilava ok omalla tontilla ja keskeisellä sijainnilla. Ja jos ei ole pakko saada uutta taloa, niin Tamperehan on pullollaan reilu 200ke hintaluokassa vanhempaa tönöä joista varsinkin remonttitaitoinen tekee itselleen siedettävillä kuluilla melko päteviä koteja todella hyvillä sijainneilla. Voisin kuvitella Turun tilanteen olevan saman.

Eihän se asunnon listahinta ole se se hinta mitä siinä asumisesta maksetaan.

Jos ostat asunnon 250k:lla ja myyt 300k:lla vs. ostat 500k:lla ja myyt 600k:lla niin asumisen hintaero ei ole todellakaan 250k, vaan kustannuseroksi jää vieraan pääoman kustannusero + mahdollinen sitoutuneen pääoman tuottoero.
--
Asuinpaikkavalinnalla voi säästää rahaa asumiskustannuksissa, mutta voi vastaavasti myös vaikuttaa omiin ja puolison uranäkymiin. Jos on esim. alalla X töissä, niin monessa syrjäisemmässä paikassa urakehitys pysähtyy 100% varmuudella tietylle tasolle, koska ylöspäin päästäkseen on pakko muuttaa sinne missä sen alan firmojen pääkonttorit / isommat toimistot sattuvat sijaitsemaan.

 

[Joukahaine]

Eihän se asunnon listahinta ole se se hinta mitä siinä asumisesta maksetaan.

Jos ostat asunnon 250k:lla ja myyt 300k:lla vs. ostat 500k:lla ja myyt 600k:lla niin asumisen hintaero ei ole todellakaan 250k, vaan kustannuseroksi jää vieraan pääoman kustannusero + mahdollinen sitoutuneen pääoman tuottoero.
--
Asuinpaikkavalinnalla voi säästää rahaa asumiskustannuksissa, mutta voi vastaavasti myös vaikuttaa omiin ja puolison uranäkymiin. Jos on esim. alalla X töissä, niin monessa syrjäisemmässä paikassa urakehitys pysähtyy 100% varmuudella tietylle tasolle, koska ylöspäin päästäkseen on pakko muuttaa sinne missä sen alan firmojen pääkonttorit / isommat toimistot sattuvat sijaitsemaan.

Ei nyt 100% varmuudella nykyaikana kun etätyöt keksitty.

 

[renee]

Ei nyt 100% varmuudella nykyaikana kun etätyöt keksitty.

Ite oon huomannu, että johtajan hommissa on pakko olla paljon normaalia enemmän läsnä. Mitä korkeammalla hierarkiassa, sitä enemmän. Eli tavallaan se asuinpaikka kyllä rajoittaa niitä uralla etenemishaaveita, etänä et voi nousta kuin tietylle tasolle. Lisäksi esim. kansainvälisen lentokentän läheisyys voi olla must, eli käytännössä voi tarkoittaa Suomessa Hki-Vantaata. "Johtaminen" on enemmän sosiaalista kanssakäymistä, kun taas "tekeminen" onnistuu kyllä etänäkin.

En siis itse ole johtaja, mutta kylläkin kokemusta kansainvälisistä yrityksistä.

 

[Joukahaine]

Ite oon huomannu, että johtajan hommissa on pakko olla paljon normaalia enemmän läsnä. Mitä korkeammalla hierarkiassa, sitä enemmän. Eli tavallaan se asuinpaikka kyllä rajoittaa niitä uralla etenemishaaveita, etänä et voi nousta kuin tietylle tasolle. Lisäksi esim. kansainvälisen lentokentän läheisyys voi olla must, eli käytännössä voi tarkoittaa Suomessa Hki-Vantaata. "Johtaminen" on enemmän sosiaalista kanssakäymistä, kun taas "tekeminen" onnistuu kyllä etänäkin.

En siis itse ole johtaja, mutta kylläkin kokemusta kansainvälisistä yrityksistä.

Kansainvälisistä en tiedä. Meillö pääkonttori Ruotsissa, toimari istuu Rovaneniemellä, valtaosa ympäri Pohjoismaita ja koskaan ei ole etenemishaaveet olleet asuinpaikasta kiinni. Ehkä pitää kuitenkin asua Pohjoismaissa. Eri käytännöt eri paikoissa, mutta hassulta kuullostas ettetkö uralla voi edetä kun et asu tietyssä paikassa. Ellei se sun työ sitten ole tietyssä pisteessä/paikassa X ja siellä on pakko olla.

 

[zepi]

Kansainvälisistä en tiedä. Meillö pääkonttori Ruotsissa, toimari istuu Rovaneniemellä, valtaosa ympäri Pohjoismaita ja koskaan ei ole etenemishaaveet olleet asuinpaikasta kiinni. Ehkä pitää kuitenkin asua Pohjoismaissa. Eri käytännöt eri paikoissa, mutta hassulta kuullostas ettetkö uralla voi edetä kun et asu tietyssä paikassa. Ellei se sun työ sitten ole tietyssä pisteessä/paikassa X ja siellä on pakko olla.

En usko että tämän OT:n osalta kannattaa jatkaa tämän enempää. Osa on sitä mieltä että mitään rajoituksia ei tule, osa uskoo että tulee - tämä lienee ala ja yrityskohtaista, kuten jo alkuperäisessä viestissäni totesin.

Niiden anekdoottien pohjalta kirjoitetuissa vasta-esimerkeissä ei minusta ole juuri järkeä.

--
Alkuperäinen pointti oli se, että asunnon hintalappu on vain rajallisessa määrin liittyvä asia siihen asumisen hintaan. Jos asunnon arvo nousee, voi kalliimpi asunto olla halvempi pitkäaikaisen asumisen näkökulmasta.

Toki jossain kohtaa oma kuukausittainen maksukyky tulee vastaan ja tavalliselle pulliaiselle ei myönnetä miljoonan asuntolainaa, eikä sen korkokuluja tai pakollisia lyhennyksiä pysty maksamaan, vaikka sinänsä asunnon arvo saattaisikin joissain tilanteissa nousta nopeammin kuin mitä nuo syövät rahaa.

 

[Taneli-]

Eihän se asunnon listahinta ole se se hinta mitä siinä asumisesta maksetaan.

Ehdottomasti tämä. Kun miettii paitsi sitä asunnon ostamista ja asuntolainan määrää siinä kannattaa myös miettiä pidemmän päälle sitä tarvitseeko esim. autoa. Jos tarvitsee paljonko auton pitäminen (jopa useamman auton jos ei ole sinkku vaan esim. parisuhteessa ja lapsia jotka harrastavat ja opiskelevat) lisää menoja. Vastaan esim. pyöräily, julkiset tai kävely (mikä ei tietysti ns. keskellä ei mitään ole vaihtoehto).

Kukaan ei kiistä sitä etteikö ns. "keskellä ei mitään, maitolaiturilta 10km lähimpään kirkonkylään ja kyläkauppaan" olisi hyvinkin halpaa ja myös se ihannoitu omakotitalo omalla metsällä, rannalla, järvellä ja rauhalla kun naapureihin kilometrejä unohtamatta yksityistä tietäkin. Mutta ns. muut kustannukset voivat nousta hyvinkin paljon ja myös työn saaminen / työpaikan vaihtaminen voi olla hyvinkin rajoittunutta.

Nämä ovat hyvinkin tärkeitä asioita ja niitä kannattaa miettiä kun ostaa sen asunnon ja ottaa sen asuntolainan. Koska monesti se oma koti on Suomalaisen suurin sijoitus ja sitä helposti maksetaan se 20+ vuotta ja siinä asutaan mieluusti sitten hyvinkin pitkään kun on ensin säästetty "puolet elämästä" kunnes se lopulta hankitaan.

TAI sitten sitä käytetään vivuttamiseen ja ostetaan hieman isompi myyden vanha alta toivoen että mieluusti arvo on noussut tai edes säilynyt kun pahimmillaan pankki ei anna lupaa myydä jos ei saa edes lainan jäljelläolevia kuluja katettua myyntihinnalla...

 

[algebra]

Täytyy hieman avautua ja samalla ihmetellä nykyistä ostokäyttäytymistä asuntomarkkinoilla. Olen jo pitkään etsinyt omakotitaloa suuren kasvukeskuksen lähettyviltä, mutta havainnot ovat olleet melko hämmentäviä.

Kun markkinoille ilmestyy edes etäisesti potentiaalinen kohde, siihen lyödään täyden hinnan tarjous pöytään lähes saman tien. Usein vielä ilman kunnollista tutustumista. Onpa useamman kerran käynyt niin, että saavun näyttöön ensimmäisten joukossa ja välittäjä jo ovella ilmoittaa, että kohde on käytännössä myyty. Tällainen tapahtui vain muutaman tunti siitä, kun myynti-ilmoitus oli julkaistu. Ei tuollaisessa ajassa ole realistista ehtiä perehtyä taloon tai sen kuntoon kunnolla. Toki kuntotarkastus auttaa, kun talon kuntoa kartoitetaan.

Erikoista on myös se, miten usein välittäjät vähättelevät kuntotarkastuksissa esiin tulleita huomioita (jos sellainen on tehty etukäteen). Kommenteilla kuten "tämä ei ole vielä ajankohtaista" tai "tähän voi muuttaa vaikka heti" pyritään sivuuttamaan ilmiselviä remonttitarpeita. Myös muut riskirakenteet sivuutetaan ihan liian kevyesti, vaikka valesokkelirakenteessa kosteus olisi alajuoksussa jo koholla. Kuullut sanottavan, että "nythän on syksy ja sataa paljon, siksi kosteus on koholla".

Kokonaisuutena tuntuu, että asuntoja ostetaan nykyään enemmän tunteella kuin järjellä, kiireessä ja pelossa, että "joku muu ehtii ensin". Samalla unohtuvat perustavanlaatuiset asiat, kuten tekninen kunto, tulevat remontit tai ainakin siltä se vaikuttaa. Ei ole kyllä ihme, jos näistä välillä käräjilläkin tapellaan. Nämä ovat täysin omakohtaisia kokemuksia.

 

[Pete88]

Kuntokartoitus on monen asian summa ja ei takaa, että kohde on varmasti kunnossa. On se varmasti parempi olla tehtynä, mutta lopputulokseen vaikuttaa hyvin moni seikka, eikä välttämättä eri tarkastaja tule edes samaan lopputulokseen. Tässä vastikään oli yksi tapaus, missä kohde oli kuntokartoitettu, mutta käytännössä heti muuton jälkeen kävi ilmi, että talon katon kanssa on haasteita, vaikka myyjä ja kuntokartoittaja arvioivat katon eliniäksi vielä kymmenisen vuotta ainakin. Lopputulema kaikkien selvitysten ja riippumattomien arvioiden jälkeen oli, että katto vaatii pikaisen uusimisen ja siihen ei oikeastaan ollut järkevää taloudellista vaihtoehtoa. Ostaja tuosta riiteli myyjän, välittäjän ja alkuperäisen kuntokartoittajan kanssa, mutta kaikki tietysti pyrkivät pitämään oman tonttinsa puhtaana ja kiistivät kaiken. Ei mennyt case käräjille, mutta jonkinlainen laiha sovintoratkaisu siinä tehtiin ja katto uusittiin. Ostajalle jäi aika paljon maksettavaa, mutta toki talon arvo ehkä hieman nousi samalla.

Mitä tulee tuohon sijaintiin, niin jokainen päättäköön itse, mihin haluaa muuttaa tai voi muuttaa. Varmaan aika moni haluaisi asia okt:ssa lähellä keskustaa palvelujen äärellä ja kansainvälisen firman pääkonttori on siinä vieressä, jossa käydä töissä. Mutta meillä on erilaisia preferenssejä. Sitten on alasta riippuvaista, että onko niitä urahaasteita vai ei, jos asuu siellä missä asuu. Yleistäminen on turhaa, hyviä töitä on löydettävissä muualtakin kuin kasvukolmiosta ja sitten on ihan omana kategorianaan yrittäjyys. Helpompaa tietysti on yrittää etsiä menestystä pk-seudulta, mutta ei se ole ainoa keino. Jos oikeasti isoihin kuvioihin haluaa mukaan, onko se paikka edes Suomessa?

 

[renee]

Täytyy hieman avautua ja samalla ihmetellä nykyistä ostokäyttäytymistä asuntomarkkinoilla. Olen jo pitkään etsinyt omakotitaloa suuren kasvukeskuksen lähettyviltä, mutta havainnot ovat olleet melko hämmentäviä.

Kun markkinoille ilmestyy edes etäisesti potentiaalinen kohde, siihen lyödään täyden hinnan tarjous pöytään lähes saman tien. Usein vielä ilman kunnollista tutustumista. Onpa useamman kerran käynyt niin, että saavun näyttöön ensimmäisten joukossa ja välittäjä jo ovella ilmoittaa, että kohde on käytännössä myyty. Tällainen tapahtui vain muutaman tunti siitä, kun myynti-ilmoitus oli julkaistu. Ei tuollaisessa ajassa ole realistista ehtiä perehtyä taloon tai sen kuntoon kunnolla. Toki kuntotarkastus auttaa, kun talon kuntoa kartoitetaan.

Erikoista on myös se, miten usein välittäjät vähättelevät kuntotarkastuksissa esiin tulleita huomioita (jos sellainen on tehty etukäteen). Kommenteilla kuten "tämä ei ole vielä ajankohtaista" tai "tähän voi muuttaa vaikka heti" pyritään sivuuttamaan ilmiselviä remonttitarpeita. Myös muut riskirakenteet sivuutetaan ihan liian kevyesti, vaikka valesokkelirakenteessa kosteus olisi alajuoksussa jo koholla. Kuullut sanottavan, että "nythän on syksy ja sataa paljon, siksi kosteus on koholla".

Kokonaisuutena tuntuu, että asuntoja ostetaan nykyään enemmän tunteella kuin järjellä, kiireessä ja pelossa, että "joku muu ehtii ensin". Samalla unohtuvat perustavanlaatuiset asiat, kuten tekninen kunto, tulevat remontit tai ainakin siltä se vaikuttaa. Ei ole kyllä ihme, jos näistä välillä käräjilläkin tapellaan. Nämä ovat täysin omakohtaisia kokemuksia.

Ilmeisesti kohteet on oikein hinnoiteltu, jos tässä markkinassa menevät noin. Vaikka välittäjät ja pankit ovat sen kolme vuotta jo hehkuttaneet nousun alkavan ihan just - tai peräti jo alkaneen - niin kauppamäärät kertovat ihan muuta.

 

[pokkus]

Täytyy hieman avautua ja samalla ihmetellä nykyistä ostokäyttäytymistä asuntomarkkinoilla. Olen jo pitkään etsinyt omakotitaloa suuren kasvukeskuksen lähettyviltä, mutta havainnot ovat olleet melko hämmentäviä.

Kun markkinoille ilmestyy edes etäisesti potentiaalinen kohde, siihen lyödään täyden hinnan tarjous pöytään lähes saman tien. Usein vielä ilman kunnollista tutustumista. Onpa useamman kerran käynyt niin, että saavun näyttöön ensimmäisten joukossa ja välittäjä jo ovella ilmoittaa, että kohde on käytännössä myyty. Tällainen tapahtui vain muutaman tunti siitä, kun myynti-ilmoitus oli julkaistu. Ei tuollaisessa ajassa ole realistista ehtiä perehtyä taloon tai sen kuntoon kunnolla. Toki kuntotarkastus auttaa, kun talon kuntoa kartoitetaan.

Erikoista on myös se, miten usein välittäjät vähättelevät kuntotarkastuksissa esiin tulleita huomioita (jos sellainen on tehty etukäteen). Kommenteilla kuten "tämä ei ole vielä ajankohtaista" tai "tähän voi muuttaa vaikka heti" pyritään sivuuttamaan ilmiselviä remonttitarpeita. Myös muut riskirakenteet sivuutetaan ihan liian kevyesti, vaikka valesokkelirakenteessa kosteus olisi alajuoksussa jo koholla. Kuullut sanottavan, että "nythän on syksy ja sataa paljon, siksi kosteus on koholla".

Kokonaisuutena tuntuu, että asuntoja ostetaan nykyään enemmän tunteella kuin järjellä, kiireessä ja pelossa, että "joku muu ehtii ensin". Samalla unohtuvat perustavanlaatuiset asiat, kuten tekninen kunto, tulevat remontit tai ainakin siltä se vaikuttaa. Ei ole kyllä ihme, jos näistä välillä käräjilläkin tapellaan. Nämä ovat täysin omakohtaisia kokemuksia.

Tämä toteutuu missä tahansa kaupassa, kun kysyntää on reilusti enemmän kuin tarjontaa. Kun tarjontaa ei vain ole hyvistä kohteista niin silloin ihmiset ovat valmiita karsimaan omista vaatimuksistaan ja ottamaan isompia riskejä, koska muuten voi olla, ettei ikinä saa mitään. Kun tilanne kääntyy toisin päin eli tarjontaa on liiaksi niin yllättäen ne paskakuntoiset tai ylihintaiset kohteen roikkuu myynnissä kuukausia tai jopa vuosia. Ei periaatteessa mitään uutta auringon alla.

Välittäjät noin ylipäätään on pahin riesa asuntokaupassa. Valehtelevat sen minkä kerkeävät ja kommentoivat asioita oikeasti tietämättä. Välittäjien korulauseet kannattaa ensimmäisenä heittää romukoppaan ja asennoitua niin, että heitä kiinnostaa vain kauppa ja siitä saatava palkkio ja he tekevät kaikkensa lain rimaa hipoen, että saavat asunnon myytyä. Kun nimet on paperissa niin välittäjien hanskat tippuu lattialle ja eivätkä ole enää vastuussa lähestulkoon mistään vaan sanovat, että kiistatilanteet ovat täysin ostajan ja myyjän välisiä.

Erästä nuorempaa välittäjää on pitänyt asuntonäytöissä vähän ojentaa, kun alkoi minua ohjeistaa, etten voi laittaa ehdollista tarjousta asunnosta (kosteusmittaus). Sanoin vaan, että itse kyllä päätän mitä tarjoukseen laitan eikä välittäjällä ole siihen mitään sanomista. Toinen vanhempi välittäjä valehteli, että kylppäriremontin laattojen vaihdon oli tehnyt ammattilainen, vaikka työn oli tehnyt omistaja itse (ilman pätevyyttä). Lisäksi myöhemmin sama välittäjä yritti muuttaa hyväksytyn tarjouksen ehtoja lopulliseen kauppasopimukseen "salaa" koska oli itse mokannut tarjousta laatiessa minkä joutui itse maksamaan myyjälle. Yritti siis omat mokansa maksattaa ostajalla.

 

[stool]

Asuntomarkkinathan ovat hyvin polarisoituna. Hankalasta markkinatilanteesta huolimatta on edelleen lukuisia asuntotyyppi+asuinalue-comboja, joille riittää todella paljon kysyntää. Ja kyse voi olla ihan tietyn alueen sisäisestä mikrosijainnista/taloyhtiöstä, jonka potentiaaliset ostajaehdokkaat tuntevat etukäteen eivätkä siksi koe tarpeelliseksi tutustua sen kummemmin itse kohteeseen enää julkisen markkinoinnin vaiheessa. Jos itsellä ei ole heittää tiskiin ehdotonta tarjousta olemattomalla tutustumisajalla niin on jo lähtökohtaisesti vähän myöhässä.

 

[pokkus]

... jonka potentiaaliset ostajaehdokkaat tuntevat etukäteen eivätkä siksi koe tarpeelliseksi tutustua sen kummemmin itse kohteeseen enää julkisen markkinoinnin vaiheessa. Jos itsellä ei ole heittää tiskiin ehdotonta tarjousta olemattomalla tutustumisajalla niin on jo lähtökohtaisesti vähän myöhässä.

Tämä on kuin omasta tilanteesta pari vuotta sitten, kun nykyistä kämppää hommattiin. Yhtiöön olin jo perinpohjaisesti tutustunut vajaa vuotta aiemmin, kun samassa yhtiössä oli toinen kiinnostava asunto, mutta ei lähdetty siitä kilpailemaan, koska ostajia oli useita ja kämppä meni "heti". Kun oma tuli myyntiin, niin seuraavana päivänä oltiin sitä katsomassa yksityisnäytöllä ja tehtiin välittömästi tarjous, jonka voimassaolo päättyi ennen ensimmäistä julkista näyttöä. Tarjous oli hyväksytty alle viikon sisällä ilmoituksesta ennen kuin julkista näyttöä oli ehditty edes pitämään. Käytännössä tarjousta varten piti vain tarkistaa asunnon kunto sisältä tietäen mitä kaikkea pitää itse rempata ja ottaa se huomioon tarjouksessa.

Oman kämpän oston jälkeen vuoden sisällä tuli toinen vastaava myyntiin huomattavasti korkeammalla hinnalla ja sekin poistui myynnistä alle 2 viikossa. Tämä antaa luottamusta, ettei omankaan mahdollinen myynti tulevaisuudessa pitäisi olla ongelma, koska alue / yhtiö kiinnostaa ostajia hankalista ajoista huolimatta.

 

[pokkus]

On. Stadissa asuessa pidin kriteerinä toimivia julkisia (käytännössä metroa tai lähijunaa), ja samalla kriteerillä omakotitalojen hinnat olisivat olleet aivan lapasesta. Nyt olen yli 2 vuotta kulkenut Tampereelta viikottain (yleensä kerran, joskus harvakseltaan useamman) Helsinkiin töiden perässä enkä ole oikeastaan kokenut sitä millään tapana riesana. Avaintekijänä oli pitää huoli myös täällä päässä siitä, että julkisilla liikkuminen ei saa olla vaikeaa ja tarvittaessa myös jalan tai pyörällä liikkuminen onnistuu rautatieasemalle. Kotoa lähtiessä voi valita joko ovelta ovelle kulkevan bussin tai pienen kävelymatkan päässä kulkevan ratikan väliltä - monesti tulee käppäiltyä ratikalle niin saa aamuun pientä happihyppelyä. Junassa on sitten mukava istahtaa jakkaralle, kuitata VR:n sovelluksesta lippu aktiiviseksi ja nostaa läppäri kera kahvitermarin esille 1,5h junamatkan ajaksi jolloin tuo matka-aika muuttuu suoraan työajaksi. Toimistolla ei tarvitse mädäntyä sen myötä myöskään täyttä työpäivää vaan vain sen aikaa mitä siellä palaveerataan ja kokee muuten hyödylliseksi, ja paluumatkalla voi joko jatkaa työntekoa tai ottaa torkut. Käytännössä työmatka-aikaa (jota ei lasketa työajaksi) on alle puoli tuntia suuntaansa mikä on täysin normaalia valtaosalle työssäkäyvistä ihmisistä. Itselläni saattaa tietysti auttaa kokemukseen sekin, että jo lukioaikana tuli kuljettua yli tunnin suuntaansa koulumatkaa julkisilla.

Nämä on just näitä, että joku asia toimii jollakin, mutta ei mitenkään toisella. Kun lapset tulevat mukaan kuvioihin niin kaikenlainen joustaminen ja ajankäyttö matkaamiseen tulee paljon haastavammaksi. Ei sitä itsekään nuorena pitänyt ongelmana, että matka-ajat oli vähän pitkiä tai joutui ruuhkissa odottelemaan. Nyt en mistään hinnasta voisi edes miettiä, että olen kokonaan toisella paikkaunnalla yli 150km päässä kotoa ja vain julkisen liikenteen varassa. Maksan mieluusti siis siitä extraa, että asunto on lähellä sitä mikä palvelee omaa arkea ja maksimoi oman vapaa-ajan töiden ulkopuolella. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vähemmän arvostaa rahaa ja arvostaa enemmän omaa aikaa etenkin ruuhkavuosina.

Nyt kuitenkin täyttyy PK-seudulla Kehä 3:n sisällä asiat, että autolla pääsee kahdelle isolle valtaväylälle parissa minuutissa ja lähikauppaan kävelee 200m päähän. Kaikki oleelliset palvelut löytyy kävelymatkan tai 5 minuutin automatkan päässä. Helsingin keskustaan ei onneksi tarvitse itse mennä ellei itse halua, mutta sinnekin pääsee vierestä bussilla ja kävelymatkan päässä junalla. 2000-luvun erillistalo siis kyseessä.

 

[zaneislandd]

Asunnnonvalintapreferenssit tosissaan vaihtelee aivan valtavasti ihmisen oman tilanteen suhteen, että vaikeahan noita on yleistää mikä kellekin sopii. 25vuotiaana kun ekan kerrostalokämpän sinkkumiehenä hommasi kaupungin keskustasta, niin OKT tuntui aivan utopistiselta vaihtoehdolta. Nyt taas 15vuotta myöhemmin kolmen pienen lapsen kanssa neliöt on tarpeen ja yllättäen rauhallinen sijainti turvallisen koulumatkan päästä alkaakin painamaan vaakakupissa ja kerrostalo tuntuu sellaiselta "ei enää koskaan"-vaihtoehdolta.

Edellistä kämppää myydessäni (myyn aina itse kun ketuttaa välittäjäbisnes niin pahasti, Dixu/Blok jne kanssa) oli jo erittäin kiinnostunut ostajaehdokas tiedossa. Kuitenkin tämän vanhemmat, jotka tietty takaisivat pojalleen lainaa, kävivät viikon aikana 4kertaa nuohoomassa mitä kummallisempia asioita kämpästä ja kaivoin kymmeniä tunteja yli 20v vanhoja talon papereita heille asioita selvittääkseni. Onnekseni sitten tuli lopullinen ostaja yksityisnäytölle ja sovittiin suullisesti sopiva hinta ja hän naputteli tarjouksen siinä samalla ilman kurkistamista yhteenkään paperiin ja tehtiin kaupat. Että kun jotain haluat asuntokaupassa, niin nopeus on kyllä valttia. Myyjän roolissa heti jos kuulee "oma on vielä myymättä"-taikasanat, niin voi melkeen siirtyä seuraaviin hommiin.

Välittäjän, vaikka olisi isompikin liike, vastuu tuntuu olevan autokauppistakin vähäisempi. En ymmärrä miksi niin monet sinisilmäisesti näihin luottavat. Toki itsekin luotin ekaa kämppää ostaessa välittäjän minulle toitottaessa, että nyt on niin mahtava remontoitu kohde, että tässä voi asua vuosikausia ilman suurempia remppoja ja kaikki ikävät/kalliit remontit on jo tehty. Noh eihän siinä sitten nuori ensiasunnon ostaja osannut epäröidä, mutta niin vain tuli ~20k julkkariremppa maksettavaksi alle kahden vuoden sisällä. Ja sitten sitä kiertelykaartelua, tietty nimenomainen välittäjäkin oli vaihtanut jo pois Habitalta jne..
Ja kun toista asuntoa olimme ostamassa, niin välittäjä ei osannut edes sanoa (joku -82vuoden rivari), että oliko kohteessa salaojitusta. Lupasi palata asiaan. Noh hän ei tämän tiimoilta enää palannut muutakuin kertomaan, että nyt on toinen ostaja, korotatteko hintaa/nyt pitää toimia nopeasti, eikä silti suostunut paljastamaan mitään niistä salaojista (ei ollut).

 

[kjns]

Myyjän roolissa heti jos kuulee "oma on vielä myymättä"-taikasanat, niin voi melkeen siirtyä seuraaviin hommiin.

Aika yleinen tilanne perheasunnoissa ilman erityisolosuhteita jos ostajalla on omistusasunto, harva rupeaa myymään vanhaa etupeltoon ja muuttamaan välissä vuokralle vaan tarve päästä muuttamaan vanhasta asunnosta suoraan uuteen.

Ainahan sitä voi ottaa ehdollisen tarjouksen vastaan välimyyntiehdolla niin voi sitten myydä suoran kaupan ostajallekin jos sellainen ilmaantuu. Sellainen itsekin aikanaan tehtiin kun nykyistä taloa ostettiin, mutta tällä hetkellä toki osa kämpistä liikkuu hitaammin kuin silloin 8v sitten. Meillä tais vajaa kuukausi mennä tarjouksesta kauppoihin että saatiin vanha myytyä pois.

 

[zaneislandd]

Aika yleinen tilanne perheasunnoissa ilman erityisolosuhteita jos ostajalla on omistusasunto, harva rupeaa myymään vanhaa etupeltoon ja muuttamaan välissä vuokralle vaan tarve päästä muuttamaan vanhasta asunnosta suoraan uuteen.

Ainahan sitä voi ottaa ehdollisen tarjouksen vastaan välimyyntiehdolla niin voi sitten myydä suoran kaupan ostajallekin jos sellainen ilmaantuu. Sellainen itsekin aikanaan tehtiin kun nykyistä taloa ostettiin, mutta tällä hetkellä toki osa kämpistä liikkuu hitaammin kuin silloin 8v sitten. Meillä tais vajaa kuukausi mennä tarjouksesta kauppoihin että saatiin vanha myytyä pois.

Toki toki. Yksi vaihtoehto on myös laittaa oma myyntiin, mutta sopivan pitkällä vapautumisajalla. Kuitenkin halutuissa taloissa jotka menee alle 2viikossa tai kuukaudessa, tuollainen "myyn ensin omani & ehdollinen tarjous" on usein todella hidas ja siihen väliin kiilaa jokainen ehdoton ostaja. Kyllähän muutamat tutut noita vuoden myynnissä olevia taloja ovat tällä mekanismilla ostaneet mutta onko ne sitten niitä unelma-asuntoja välttämättä. Ja varmasti tässä on juuri myös tätä koko asuntomarkkinan purkautumisongelmaa, kun pitäisi olla luotto oman kämpän myymiseen, että kehtaa lähteä tarjouksia heittelemään myynnissä olevista.

 

[elmo]

Noissa ranetteluissakin on aina omat riskinsä varsinkin kun puuhataan veden ja sähköjen kanssa. Moni luulee tietävänsä mitä tekee mutta totuus voi olla toinen..

Tottakai on. Oikotien hakuvahdit olleet vuosia ja aika paljon mielenkiintoisia settejä ihmisillä on ranetettu...

Punaisesta langasta silti vähän hankala saada kiinni. Eli edullinen asunto on huono, jos sen arvo ei kehity tarpeeksi positiivisesti. Kuplahintainen asunto sitten on hyvä, jos sen arvo nousee. Samaan aikaan varallisuus ei kuitenkaan saisi olla sidottu kiinni seiniin. Vähän ristiriitaista.

Muiden kuin asuntosijoittajien elämään tuolla ei edes ole oikein mitään merkitystä, mikä se asunnon arvo on. Jos sen joutuu myymään, niin yleensä ostaa toisen tilalle ja sen hinta on liikkunut samaan suuntaan.

Punainen lanka oli siinä suomalaisen kokonaisvarallisuuden tason laskussa vs. verrokkimaat eli EU keskiarvo ja Ruotsi. Ruotsiinhan on aina tykätty verrata kun vähän saatiin Nokia huumassa kiinni. Jos Ruotsi ollut aina isosti sijoituksissa edellä ja suomalaiset sinnitelleet sillä, että pumppaavat seiniin rahaa, koska se on historiassa kannattanut. Nyt seinistä hävisi 30-50% verrokkimaihin verrattuna ja vaikka sijoittaminen on yleistynyt niin kaukana ollaan sen osalta vielä Ruotsiin verrattuna.
Kyllähän se on ikävää kun suurelta osalta suomalaisista se ainut varallisuus on käytännössä arvoton tai parhaimmillaan negatiivsen arvon omaava juokseva kuluerä. Sen piti olla se vanhuuden päivien pesämuna... Seiniin on voitu pumpata lainan lyhennyksen lisäksi reilusti rahaa kierteleviltä kauppiailta. Yhtäsun toista uutta palikkaa talossa, mutta sijainti on mitä on...
Sama pointti on kyllä siinä ekassa postauksessa esillä. En ota siinä mitään kantaa missä pitäisi asua ja kuinka ikävää on ettei kaikki voi ostaa kehä ykkösen tai edes kehä kolmosen sisältä omakotitaloa. Keskustelu aiheesta nousi pintaan vasta tuon jälkeen. Imho jokainen asukoot siellä missä on varaa ja viihtyy.

Eipä muakaan tuo häiritse vaikka oma varallisuus ei ole seinissä noussut kun loppusijoituspaikan aikanaan ostin enkä sijoituskämppää. Jälkikasvulle en ehkä nykyään olisi omistusasumista samaan malliin rummuttamassa. Sanoisin, että sijoittaminen ensisijaisesti ja vaikka ostaisi oman niin salkkua ei saa siihen uhrata.

Mukava selitellä vakuutusyhtiölle tuota "tein itse ja säästin" juttua kun ei meinaa löytyä asennuspöytäkirjaa valtuutetulta putkiasentajalta sitten kun tulee vuoto ja alkaa jotain homehtua.

Olen teettänyt sadoilla tuhnansilla putkitöitä 20v aikana enkä ole koskaan saanut asennuspöytäkirjaa putkarilta. Jossain miljoona urakassa missä putkitöiden osuus luokkaa 200k€+ voi olla urakkassa aikamoinen läjä mitauksia ja tarkastuksia mistä saa läjän pöytäkirjoja, mutta ei kyllä missään pikkuhommissa ole. Aina voi pyytää lippuja ja lappuja arkistoitavaksi jos haluaa. Kyllä niitä varmaan joku kirjoittelee.

Jos nyt hypoteetisesti toi vesiposti paukahtaisi 10v jälkeen niin toki ensimmäisenä ottaisin vakuutusyhtiöön yhteyttä ja katsoisin sen kortin. Jos ei korvaisi niin työtä se vaan olisi. Toki vituttaisi siirrellä tavaroita, purkaa kaappeja, seiniä, lattiaa, repiä villoja parhaimmillaan piikata lattiaa auki. Purkaminen, mittaaminen ja kuivatus menee helposti. Pintojen fiksaamiseen saattaisin käyttää ammattilaista kun ei ihan kaikkea nykyään jaksa tehdä itse. Nykyään olisin varmaan teettänyt vesipostinkin.

Ei kannata tehdä sellasia hommia mistä on epävarma ja mahdolliset vahingot on isot. Putki ja sähköhommiakin voi aika paljon tehdä vedettömänä ja sähköttömänä, mutta niitä kytkemään ei montaa urakoitsijaa saa jotta jos sellasta meinaa niin pitää olla melkeen entuudestaan tuttu urakotisija joka tietää, että ranetettu oikein. Toki joku voi jollain olla vähemmän hommia ja suostuu käymällä kaikki uudelleen läpi, missä menee vähän se hyöty sivuun .

 

[Harb]

Tuli tuossa sähköpostiin asuntotarjous.

Ihanan halpaa. Nythän on ostajan markkinat

D58 | 4H+KT+S | 115 m² | 2. kerros

Velaton myyntihinta 1 339 650 €, taloyhtiöllä ei ole yhtiölainaa.

EDIT: Huomatkaa äärimmäisen näppärä vino ulkoseinä ja päämakuuhuoneesta käynti vaatehuoneen kautta kylppäriin. Olkkari on varmaan super ihana sisustaa.

 

[eGe]

Koska tämä ketju on asunnon ostaminen ja asuntolaina? Eli tässä ketjussa keskustellaan mistä tahansa asumismuodosta mihin otat lainaa ja ostat. Tietysti löytyy jokaisesta muodosta niitä hyviä ja huonoja puolia, kalliita ja halvempia mahdollisuuksia.

Minusta tämä keskustelu alkaa nyt hieman karata aluepiirin (asunnon ostamisen sekä asuntolainan) ulkopuolelle..

Eli tietysti sijainti on yksi syy miksi se asunto ostetaan ja sitä lainaa nostetaan. Mutta on mielestäni aika naurettavaa alkaa yrittää tässä ketjussa sanoa minkä tyyppisen asunnon ostamisesta ja lainan otosta saa keskustella varsinkin koska viimeiset sivut ja viestit eivät paljoa ole edes puhuneet lainan määrästä tai lainasta.

En jatka tuosta aiheesta sen enempää, mutta mielestäni on ihan olennaista ketjun sisälläkin kuitenkin lukea mistä ollaan keskustelemassa ja vastata sen mukaisesti. Yleensä ottaen dementikoituneen vanhuksen matkiminen ei oikein johda hedelmälliseen keskusteluun, jos tullaan paasamaan vaikka sitä omaa ylistysvirttä rivitalossa asumisesta kun keskustellaan nimenomaan omakotitalojen hinnoista ja tarjonnasta pelipaikoilla. Nyt vastailtiin kuitenkin lainausten kera viestiin jossa nimenomaan valiteltiin omakotitalojen hintojen karkaamista lapasesta pääkaupunkiseudulla mihin totesin, että on niitä omakotitaloja muuallakin varsin hyvillä sijainneilla tyrkyllä, jos nimenomaan se OKT on oma juttu. Siinä kontekstissa ei ihan hirveästi ole merkitystä sillä mitä rivari- tai kerrostalokämppä maksaa ja mistä sellaisen saa vaikka jollekulle muulle se vaihtoehtona onkin ihan validi. Tai siis kyllähän muitakin asumismuotoja voi tuoda keskusteluun mukaan, mutta siinä pitäisi olla silloin jotain relevanttia tarttumapintaa kyseiseen aiheeseen muutenkin, kuin että "minä asun näin ja tämä on ihan hyvä näin". Tämä ei ole edes pelkästään tämän kyseisen keskustelun ongelma (eikä tässäkään mikään iso sellainen) vaan vaivaa ihan laajemminkin keskustelupalstoja nykypäivänä.

 

[Taneli-]

Nyt vastailtiin kuitenkin lainausten kera viestiin jossa nimenomaan valiteltiin omakotitalojen hintojen karkaamista lapasesta pääkaupunkiseudulla mihin totesin, että on niitä omakotitaloja muuallakin varsin hyvillä sijainneilla tyrkyllä, jos nimenomaan se OKT on oma juttu.

Luulisi että tuo on kaikille enempi tai vähempi tuttua faktaa. Eli jos joku nyt ihan väkisin kertoo että haluaa ostaa oman tontin (rakennuksella tai ilman) Helsingin ydinkeskustata ja rakentaa siihen sellaisen omakotitalon kuin haluaa vaikka jättäisi sen metsän ympäriltä, oman rannan sekä järven jne. pois siinä ei ihan pienistä rahoista puhuta ja myös vaikutusvaltaa täytyy olla jonkun verran.

En sano että tuo olisi mahdotonta, tarpeeksi rahaa ja vaikutusvaltaa niin miksikäs ei.

Mutta suurelle osalla väestöä ei todellakaan se järkevin tapa toimia. Siksi täytyy miettiä sitä omaa varallisuutta, paljonko uskaltaa ja voi ottaa lainaa ja voisiko jokin muu asumismuoto tai paikka kuin se suurkaupungin ydinkeskusta (ei tarvitse olla edes Suomessa) käydä? Jos taas on rahaa löytyy esimerkkejä missä perustetaan jopa kokonainen kaupunki yhden ihmisen toiveen mukaan ( Yhdysvallat | Elon Muskin haave omasta kaupungista toteutui ) eli tarpeeksi kun on rahaa ja vaikutusvaltaa ihan varmasti saa juuri sen tontin juuri siltä paikalta kuin haluaa ja jopa voi rakentaa kaupungin siihen ympärille.. asia erikseen paljonko on järkeä juuri tässä ketjussa pohtia (näin hieman vähempi varaisempana kuin Elon) tuotakin mahdollisuutta...

Itse päätin että en ala turhia stressaamaan ja otin sen rivarin pätkän. Joku toinen sitten ostaa kaupungin ja rakentaa miten haluaa. Ei se ole minulta pois...

 

[SuperKilppari]

Tuli tuossa sähköpostiin asuntotarjous.

Ihanan halpaa. Nythän on ostajan markkinat

D58 | 4H+KT+S | 115 m² | 2. kerros

Velaton myyntihinta 1 339 650 €, taloyhtiöllä ei ole yhtiölainaa.

EDIT: Huomatkaa äärimmäisen näppärä vino ulkoseinä ja päämakuuhuoneesta käynti vaatehuoneen kautta kylppäriin. Olkkari on varmaan super ihana sisustaa.

Tätä tai saman grynderin jotain muuta kohdetta on tainnut tulla aiemminkin vastaan, kun ihan samanlainen kylppärijärjestely on osunut silmään. Tässä on selkeästi haettu vanhemmille tms privavessaa suihkulla. Omaan makuun ei sovi, mutta en toisaalta osaa miettiä 1,3 miljoonan arvoisen asunnon ostoa. Ehkä sieltä löytyy kohderyhmää?

Vähän kolho käytäväkokoelma eteisessä, tuntuu että hukataan neliöitä ja ei saada edes säilytystilaa. Toisaalta tuo yksi makuuhuone johon kuljetaan keittiön kautta näyttää ihan kivalta - aiemmin en voinut sietää mitään kulkua keittiön kautta, mutta nyt kun olen vuoden asunut kämpässä jossa yksi makuuhuone menee keittiön kautta, niin ihan kiva ratkaisu se lopulta on, tai ainakin tuntuu että säästää neliöitä kun "käyntineliöt" jaetaan useamman toiminnon kesken. Vessaa en keittiön yhteyteen kyllä haluaisi, niitäkin on näkynyt viime aikoina ja se tuntuu vieraalta.

Asumismuotokeskusteluun voisin mainita oman dilemman, joka on neliöiden tuhlailu. Tällä hetkellä 75 m2 4h+k, ja seuraavaa steppiä kun olen vähän jo pohtimassa, niin ei ole ihan helppoa, ainakaan kerrostalossa. 5h jos haluaa niin neliöt alkavat mennä 100+ ja hinnat sen mukaisesti. Joitain harvoja 90-100 m2 näkyy siellä täällä, mutta aika vähän. Paljon jengi aina valittaa että neukkukuutio sitä ja neukkukuutio tätä, mutta omaan silmään näyttää ihan päinvastaiselta nykyajan rakentaminen. Ehkä se ongelma alkaa 50 neliön jälkeen, eli tehdään yksiöitä ja kaksioita mahdollisimman ahtaasti, mutta sitten ruvetaan kitsastelemaan niiden huoneiden kanssa. Rivareissa näkee sentään vielä sitä perusstandardia että on yläkerrassa 3h ja alakerrassa 1h+olkkari, vaikka näissäkin viime vuosina on mielestäni lähdetty vähentämään huoneiden määrää ja tilalle terasseja ym. (Oma tarve siis työhuone + makuuhuone + lapsen huone + puolisolle huone, eli neljä koppia ja olkkari.)

Puoliso juuri tokaisi, että mitenköhän sitä enää osaisi elää ilman kauppakeskusta kävelymatkan päässä. Vähän sama fiilis. OKT ei kiinnosta kun ei vasaraa monimutkaisempi väline pysy kädessä eikä ole ketään tuttua remonttireiskaa. Eli rivaria varmaan pukkaa, halusi sitä tai ei, jos tarve on tämänkaltainen ja budjetti venyy vain tiettyyn pisteeseen (500k +-), eikä halua muuttaa pois pk-seudulta - tai vielä tarkemmin Espoo+metro ja mieluummin lähempää Helsinkiä kuin Espoonlahtea. Ehkä se on sitten se ensimmäinen mistä alkaa kompromissata kun aika tulee ja muuttaa jonnekin vähän pohjoisempaan Leppävaaran suuntaan tms.

 

[zaneislandd]

Puoliso juuri tokaisi, että mitenköhän sitä enää osaisi elää ilman kauppakeskusta kävelymatkan päässä. Vähän sama fiilis. OKT ei kiinnosta kun ei vasaraa monimutkaisempi väline pysy kädessä eikä ole ketään tuttua remonttireiskaa. Eli rivaria varmaan pukkaa, halusi sitä tai ei, jos tarve on tämänkaltainen ja budjetti venyy vain tiettyyn pisteeseen (500k +-), eikä halua muuttaa pois pk-seudulta - tai vielä tarkemmin Espoo+metro ja mieluummin lähempää Helsinkiä kuin Espoonlahtea. Ehkä se on sitten se ensimmäinen mistä alkaa kompromissata kun aika tulee ja muuttaa jonnekin vähän pohjoisempaan Leppävaaran suuntaan tms.

Vähän se rivarilta haiskahtaa tolla budjetilla ja sijainnilla. Ei varmasti huono, suosittelen suht tuoretta.

Myös alle 10v vanha OKT on yllättävän helppohoitoinen, kunhan pitää huolen että nurmikkoalue on yksinkertainen niin robotti hoitaa sen ja loput suoraan asfaltiksi. Mitään vanhempaa ns. Remppakohdetta ym en kyllä suosittele ellei vasara pysy kädessä.