Ankea 90-luku

[Hyrava]

Eihän akustiikalla ole mitään merkitystä jos kaikki kuuntelut tehdään samassa tilassa. Silloinhan itse tilan akustiikka ei vaikuta lopputulokseen millään tavalla vaan ainoastaan se toistossa käytettävä laitteisto.

 

[takomo]

Aiemmin hahmottelemani oman mututeorian mukaan sana olisi voinut olla peräisin esimerkiksi 80-luvun Suomen amerikanautojen harrastajilta ja ajatus olisi ollut, että luksusvarusteltujen autojen maan tuotteista olisi joku köyhä musta poika ostanut minimivarustellun maatilaversion siinä missä stereotyyppinen vaaleampi amerikkalainen ilmastoidun norsunesinahkaverhoillun yksilön sähkösäätöpenkeillä.

Versio, jonka itse olen kuullut, että alkuperä olisi tosiaan jenkkimarkkinoilla. Hypoteesin mukaan siellä olisi ollut ... talousrajoitteista asiakaskuntaa, joka kuitenkin halusi ostaa auton, joka on 'Hot'. Niinpä sitten myytiin Camaroa ja Trans Amia riisutummalla varustuksella kuin Fiatia Euroopassa.

90-luvulla kyllä kuulin tuota sanaa käytettävän nykyistä huolettomammin. Samoin 90-luvun kokemukseni ja ajatukseni saattavat olla syynä tälle yo. teorialleni.

Omassa kaveripiirissä sanaa on käytetty aika yleisesti, ja osin käytetään vieläkin. Saakin olla jonkin verran tarkkana, että EI mene käyttämään sitä muussa yhteydessä.

 

[zamerok]

Eihän akustiikalla ole mitään merkitystä jos kaikki kuuntelut tehdään samassa tilassa. Silloinhan itse tilan akustiikka ei vaikuta lopputulokseen millään tavalla vaan ainoastaan se toistossa käytettävä laitteisto.

On sillä sen verran merkitystä, että jos huono akustiikka poistaa hienovaraisia yksityiskohtia ääniraidasta, niin silloin on vaikeampi erottaa laadukasta nauhoitetta vähemmän laadukkaasta.

 

[Antw]

Jatkot tänne: Viihde-elektroniikka, audio ja kamerat

 

[Pakana]

Menee jo vahvasti kasarin puolelle eikä ysärin, mutta TM:n 13/1985 oleva ABX oli aika klassikko. RSO soitti Finlandiatalossa, mikitettiin Bruel/Kjaer 4003:lla Kari Tiitisen toimesta, vedettiin piuhoilla ääni kamarimusiikkisaliin jossa se vedettiin HK Citation XXP:n esarin läpi ABX haaraan, josta toinen kulki Sonyn PCM-F1:ten läpi 16/44100 AD ja DA muunnon läpi ja toinen suoraan Genen 1025A -parille, jotka Ilpo Martikainen (of Genelec) kävi itse sovittamassa tilaan.

Lopputuloksissa ero katosi virhemarginaaliin, tosin jutussa mainitaan että "paras" kuuntelija arvasi lähteen 68% oikein, ja kun koeasetelmaa analysoitiin jälkikäteen, todettiin että PCM-F1:t toivat signaaliin juuri ja juuri kuultavissa olevaa pohjakohinaa joka oli juuri ja juuri erotettavissa kaikkein hiljaisimmissa kohdissa.

Tässä, niinkuin monessa muussakin asiallisesti tehdyssä testissä se digitaalisuus itsessään ei käytännössä koskaan "CD -laadulla" tai paremmalla ole se äänentoistoketjun heikoin lenkki.

TM testasi myös SACD:n vähän vastaavalla kuuntelukokeella, tosin taisi olla 2000 puolella, eikä ankella ysärillä.

Ensin koittivat verrata tavallista ja SACD levyä samalla laitteistolla, mutta ero oli valtava. Syyksi paljasti se että SACD oli korostettu diskanttia (eli käytännössä jo lähtökohtaisesti heikompilaatuinen tallenne). Sen jälkeen soittivat SACD levyä suoraan ja 44100hz ad-da muuntimen läpi simuloiden cd ääntä, ja lopputulos oli 50% osumatarkkuus, ts ihmiskorva ei erottanut.

 

[takomo]

Juha Sipilän, kempeleläisen äyrikuninkaan haastattelu 1997:

Kotimaan katsaus: Juha Sipilä tienasi eniten vuonna 1996

Juha Sipilä tienasi vuonna 1996 eniten Suomessa. (5.11.1997)

areena.yle.fi

Tuossa elettiin 90-luvun elektroniikkaboomia ja Sipilä oli juuri myynyt firmansa jenkeille. Pätkä on kuvattu yrityksen kehitys- ja tuotantotiloissa, joten siinä nähdään 90-luvun teknologiaa käytössä.

 

[tilaus]

On sillä sen verran merkitystä, että jos huono akustiikka poistaa hienovaraisia yksityiskohtia ääniraidasta, niin silloin on vaikeampi erottaa laadukasta nauhoitetta vähemmän laadukkaasta.

Akustiikasta tuli mieleen kun 90-luvulla akustiikkasuunnittelija Alpo Halmeen suunnittelemassa salissa oli Matti Kassilan elokuvan musiikin äänitykset täysikokoisen Sinfonian soittamana. Äänittäjänä toimi silloinen kansallisoopperan äänitarkkailija
A. Murto (hoiti myös Leningrad Cowboys konserttikiertueen äänentoiston)
Äänitysraitoja oli 24 ja mikityksiä lienee lähes sama määrä. Näin sanottiin että elokuvassa kuultavaan musiikkiin on käytetty kuitenkin ainoastaan yhtä salin takana olevaa x/y-stereoparia (keinopää) Äänittäjälle sali sen akustiikka oli ennestään tuntematon.
Tämä stoori tuli siis mieleen akustiikasta.