Ankea 90-luku

[tilaus]

Joo, dynamiikka tai resoluutio. Molempia käytetään. Ihmiskorvan dynamiikka on jossakin 120-130 desibelin välillä, vähän ihmisestä ja kuultavista taajuuksista riippuen. CD-levyllä teoreettiinen maksimi on 96. Tämä tulee helposti esille musiikilla, jossa on hyvin, hyvin hiljaisia kohtia muun musiikin seassa. Jokainen lisäbitti resoluutioon tuo 6 desibeliä lisää dynamiikkaa. Tuo ns. "kvantisointikohina" on kyllä sellainen, jonka oppii kuulemaan, jos esim. työnsä puolesta näitä pyörittelee

Tämä ei ole kuitenkaan ihan niin suoraviivaista, koska näytteistystaajuus ja dynamiikka ovat jossain määrin naimisissa - ylinäytteistystekniikoilla voidaan saavuttaa suurempi dynamiikka, kuin bittisyvyys antaisi ymmärtää.

Super Audio CD (joka siis julkistettiin -99, eikä tämäkään innovaatio liian suurta kansansuosiota saavuttanut ), on teknisesti 1-bittinen tallenne huikeasti ylinäytteistettynä, jolloin saavutetaan n. 120dB:n dynamiikka.

Dynamiikka, kuten yllä todettu, on se avainsana mikä ratkaisee eri tallennusmuotojen paremmuuden.
Jos vertaa tallentavaa CD:tä, DAT-nauhuria tai 2-raitaista varttituumaista kelanauhuria niin CD (-10dB lähtöulostulossa siitä huolimatta) yliohjautuu herkästi ja ääni menee "ruvelle" kun DAT sekä kela kestää 0dB lähtötasoa ja yliohjautuminen/peak:t kuuluu lievinä "napsauksina"

jk. 90-luvun juttuja

 

[Delay]

Dynamiikka, kuten yllä todettu, on se avainsana mikä ratkaisee eri tallennusmuotojen paremmuuden.

Yllä tarkoitin, että dynamiikka ja resoluutio on sama asia niin kauan kuin puhutaan lineaarisista koodekeista.

Molemmat CD sekä DAT ovat 16-bittisinä digitaalisina medioina aivan samalla viivalla teknisesti. Se miten jonkun nauhurin analogiaetuaste käyttäytyy on toinen asia.

 

[Pakana]

Yksi käyttö, jossa sanaa tuli jossain määrin viljeltyä oli autojen varustetaso: neekerimalli = hinnat alkaen ilman mitään varusteita.
"Ei tämä mikään neekerimalli ole" tai "Hieno peli mutta vähän aneeminen näin neekerimallina".

Tuon alkujuurethan ovat ajassa kun paremmissa autoissa oli lämmityslaite, se halvempi auto oli sovelias afrikan markkinoille josta tuli tuo neekerimalli. Tosin myös karvalakkimalli on saman juuren omaava nimitys.

Joskus mun viesti poistettiin ja sain varoituksen auto-osiossa kun käytin tuota neekerimalli sanaa jossain yhteydessä.

 

[tilaus]

Yllä tarkoitin, että dynamiikka ja resoluutio on sama asia niin kauan kuin puhutaan lineaarisista koodekeista.

Molemmat CD sekä DAT ovat 16-bittisinä digitaalisina medioina aivan samalla viivalla teknisesti. Se miten jonkun nauhurin analogiaetuaste käyttäytyy on toinen asia.

Totta että nauhureiden laatu sekä lähtö/sisääntuloimpedanssit vaikuttanee mutta mielestäni CD:n ja DAT:n, vaikka teknisesti samalla viivalla, ero on huomattava käytettäessä analog inputtia. Kuten todettu VU-tasojen kanssa saa olla tarkka riippuen tallennusmediasta. Ero kaventuu digitaalisia sisääntuloja käytettäessä.
Omia LP levyjä tullut analogisesta "masteroitua " niin CD:lle, DAT:lle kuin kelanauhalle.

 

[Delay]

Kuten todettu VU-tasojen kanssa saa olla tarkka riippuen tallennusmediasta.

Juu, mutta se ero ei ole siinä itse digiformaatissa, vaan siinä, miten se kyseisen nauhurin analogiaetupää kompressoi/limitoi/prosessoi inputtia. CD:llä ja DATilla oleva digi-informaatio on identtistä, molemmille voi "masteroida" täysin saman tavaran, toinen ei ole toista huonompi tai parempi millään tavalla mitattuna (okei, DAT-standardi tukee myös 48kHz näytetaajuutta, mutta tässä ei ole siitä kyse). Analoginauhat toki sitten ihan asia erikseen.

CD-R, MiniDisc ja DAT ovat kaikki karkeasti saman ikäisiä. Mulla on hypoteeseja, miks CD hallitsi 90-lukua ja alun 2000-lukua näiden kahden muun kustannuksella, vaikka CD formaattina soveltuu näistä huonoiten kannetaviin soittimiin

 

[Tonnin Seteli]

Tuon alkujuurethan ovat ajassa kun paremmissa autoissa oli lämmityslaite, se halvempi auto oli sovelias afrikan markkinoille josta tuli tuo neekerimalli.

Kun nyt näin sanot, melkeinpä uskon ilman lisätietoa. En ollut tullut ajatelleeksi, että sana olisi niin vanha. Esittämäsi selitys on looginen ja vastaa hyvin juuri esimerkiksi 1950-luvun kielenkäyttöä ja maailmankuvaa ja tarkoittaisi sitä, ettei termi ole rotuviritteinen tai edes kovin vitsikäs vaan pelkästään värikästä kieltä.

Aiemmin hahmottelemani oman mututeorian mukaan sana olisi voinut olla peräisin esimerkiksi 80-luvun Suomen amerikanautojen harrastajilta ja ajatus olisi ollut, että luksusvarusteltujen autojen maan tuotteista olisi joku köyhä musta poika ostanut minimivarustellun maatilaversion siinä missä stereotyyppinen vaaleampi amerikkalainen ilmastoidun norsunesinahkaverhoillun yksilön sähkösäätöpenkeillä.

90-luvulla kyllä kuulin tuota sanaa käytettävän nykyistä huolettomammin. Samoin 90-luvun kokemukseni ja ajatukseni saattavat olla syynä tälle yo. teorialleni. Isä osti amerikkalaisen auton jossa oli veivilasit, manuaalivaihteet, todella kusinen kangas- ja muoviverhoilu kuin pikkutojotassa, eikä tietenkään keskuslukitusta tai ilmastointia. Viime mainittua nyt ei 90-luvulla kovin monessa uudessakaan suomiautossa muutenkaan ollut; ensinnäkin pelättiin että joku pitää leuhkana, toiseksi lisävarusteet olivat törkeän kalliita lähinnä verotuksen kautta, kolmanneksi taikausko kertoi että tulee nuha ja selkäkipu. Autossa ei ollut edes yhden kuppaisen sisävalon katkaisijoita takapenkille ja tavaratilalle. Liki tyypillisessä pohjoisamerikkalaisessa hyvässä varustelutasossa olisi tietysti ollut kaikki mainittu plus saattovalot ja ties mitä somisteita, kattava sisävalaistus, mukitelineitä, varmaan jopa keskuslukituksen kauko-ohjaus ja autotallin oven etäkäyttö. Koulupoikana pidin autoa silti hienona, mutta faija vähätteli ja sanoi että se on neekerimallia, kjäh räh.

 

[ravallo]

Juu, mutta se ero ei ole siinä itse digiformaatissa, vaan siinä, miten se kyseisen nauhurin analogiaetupää kompressoi/limitoi/prosessoi inputtia. CD:llä ja DATilla oleva digi-informaatio on identtistä, molemmille voi "masteroida" täysin saman tavaran, toinen ei ole toista huonompi tai parempi millään tavalla mitattuna (okei, DAT-standardi tukee myös 48kHz näytetaajuutta, mutta tässä ei ole siitä kyse).

Menee jo vahvasti kasarin puolelle eikä ysärin, mutta TM:n 13/1985 oleva ABX oli aika klassikko. RSO soitti Finlandiatalossa, mikitettiin Bruel/Kjaer 4003:lla Kari Tiitisen toimesta, vedettiin piuhoilla ääni kamarimusiikkisaliin jossa se vedettiin HK Citation XXP:n esarin läpi ABX haaraan, josta toinen kulki Sonyn PCM-F1:ten läpi 16/44100 AD ja DA muunnon läpi ja toinen suoraan Genen 1025A -parille, jotka Ilpo Martikainen (of Genelec) kävi itse sovittamassa tilaan.

Lopputuloksissa ero katosi virhemarginaaliin, tosin jutussa mainitaan että "paras" kuuntelija arvasi lähteen 68% oikein, ja kun koeasetelmaa analysoitiin jälkikäteen, todettiin että PCM-F1:t toivat signaaliin juuri ja juuri kuultavissa olevaa pohjakohinaa joka oli juuri ja juuri erotettavissa kaikkein hiljaisimmissa kohdissa.

Tässä, niinkuin monessa muussakin asiallisesti tehdyssä testissä se digitaalisuus itsessään ei käytännössä koskaan "CD -laadulla" tai paremmalla ole se äänentoistoketjun heikoin lenkki.

 

[Algron28]

Vaikka tämä kaikki audiohomma kovin teknisesti kiinnostavaa onkin, niin ei oikein enää tahdo liittyä tähän ketjun aiheeseen.

 

[tilaus]

Menee jo vahvasti kasarin puolelle eikä ysärin, mutta TM:n 13/1985 oleva ABX oli aika klassikko. RSO soitti Finlandiatalossa, mikitettiin Bruel/Kjaer 4003:lla Kari Tiitisen toimesta, vedettiin piuhoilla ääni kamarimusiikkisaliin jossa se vedettiin HK Citation XXP:n esarin läpi ABX haaraan, josta toinen kulki Sonyn PCM-F1:ten läpi 16/44100 AD ja DA muunnon läpi ja toinen suoraan Genen 1025A -parille, jotka Ilpo Martikainen (of Genelec) kävi itse sovittamassa tilaan.

Lopputuloksissa ero katosi virhemarginaaliin, tosin jutussa mainitaan että "paras" kuuntelija arvasi lähteen 68% oikein, ja kun koeasetelmaa analysoitiin jälkikäteen, todettiin että PCM-F1:t toivat signaaliin juuri ja juuri kuultavissa olevaa pohjakohinaa joka oli juuri ja juuri erotettavissa kaikkein hiljaisimmissa kohdissa.

Tässä, niinkuin monessa muussakin asiallisesti tehdyssä testissä se digitaalisuus itsessään ei käytännössä koskaan "CD -laadulla" tai paremmalla ole se äänentoistoketjun heikoin lenkki.

Tässä tapauksessa tilan akustiikka varmaankin vaikuttanut enemmän kuin tekninen laitteisto. Finlandiassa ei liene se paras mahdollinen.

 

[Hyrava]

Eihän akustiikalla ole mitään merkitystä jos kaikki kuuntelut tehdään samassa tilassa. Silloinhan itse tilan akustiikka ei vaikuta lopputulokseen millään tavalla vaan ainoastaan se toistossa käytettävä laitteisto.

 

[takomo]

Aiemmin hahmottelemani oman mututeorian mukaan sana olisi voinut olla peräisin esimerkiksi 80-luvun Suomen amerikanautojen harrastajilta ja ajatus olisi ollut, että luksusvarusteltujen autojen maan tuotteista olisi joku köyhä musta poika ostanut minimivarustellun maatilaversion siinä missä stereotyyppinen vaaleampi amerikkalainen ilmastoidun norsunesinahkaverhoillun yksilön sähkösäätöpenkeillä.

Versio, jonka itse olen kuullut, että alkuperä olisi tosiaan jenkkimarkkinoilla. Hypoteesin mukaan siellä olisi ollut ... talousrajoitteista asiakaskuntaa, joka kuitenkin halusi ostaa auton, joka on 'Hot'. Niinpä sitten myytiin Camaroa ja Trans Amia riisutummalla varustuksella kuin Fiatia Euroopassa.

90-luvulla kyllä kuulin tuota sanaa käytettävän nykyistä huolettomammin. Samoin 90-luvun kokemukseni ja ajatukseni saattavat olla syynä tälle yo. teorialleni.

Omassa kaveripiirissä sanaa on käytetty aika yleisesti, ja osin käytetään vieläkin. Saakin olla jonkin verran tarkkana, että EI mene käyttämään sitä muussa yhteydessä.

 

[zamerok]

Eihän akustiikalla ole mitään merkitystä jos kaikki kuuntelut tehdään samassa tilassa. Silloinhan itse tilan akustiikka ei vaikuta lopputulokseen millään tavalla vaan ainoastaan se toistossa käytettävä laitteisto.

On sillä sen verran merkitystä, että jos huono akustiikka poistaa hienovaraisia yksityiskohtia ääniraidasta, niin silloin on vaikeampi erottaa laadukasta nauhoitetta vähemmän laadukkaasta.

 

[Antw]

Jatkot tänne: Viihde-elektroniikka, audio ja kamerat

 

[Pakana]

Menee jo vahvasti kasarin puolelle eikä ysärin, mutta TM:n 13/1985 oleva ABX oli aika klassikko. RSO soitti Finlandiatalossa, mikitettiin Bruel/Kjaer 4003:lla Kari Tiitisen toimesta, vedettiin piuhoilla ääni kamarimusiikkisaliin jossa se vedettiin HK Citation XXP:n esarin läpi ABX haaraan, josta toinen kulki Sonyn PCM-F1:ten läpi 16/44100 AD ja DA muunnon läpi ja toinen suoraan Genen 1025A -parille, jotka Ilpo Martikainen (of Genelec) kävi itse sovittamassa tilaan.

Lopputuloksissa ero katosi virhemarginaaliin, tosin jutussa mainitaan että "paras" kuuntelija arvasi lähteen 68% oikein, ja kun koeasetelmaa analysoitiin jälkikäteen, todettiin että PCM-F1:t toivat signaaliin juuri ja juuri kuultavissa olevaa pohjakohinaa joka oli juuri ja juuri erotettavissa kaikkein hiljaisimmissa kohdissa.

Tässä, niinkuin monessa muussakin asiallisesti tehdyssä testissä se digitaalisuus itsessään ei käytännössä koskaan "CD -laadulla" tai paremmalla ole se äänentoistoketjun heikoin lenkki.

TM testasi myös SACD:n vähän vastaavalla kuuntelukokeella, tosin taisi olla 2000 puolella, eikä ankella ysärillä.

Ensin koittivat verrata tavallista ja SACD levyä samalla laitteistolla, mutta ero oli valtava. Syyksi paljasti se että SACD oli korostettu diskanttia (eli käytännössä jo lähtökohtaisesti heikompilaatuinen tallenne). Sen jälkeen soittivat SACD levyä suoraan ja 44100hz ad-da muuntimen läpi simuloiden cd ääntä, ja lopputulos oli 50% osumatarkkuus, ts ihmiskorva ei erottanut.